Voinko edes harkita avioeroa?

"Elän ihanteellista cliché:tä. On vaimo, lapset ja oma koti. Jopa se koira löytyy. Rakastan työtäni ja lapset ovat silmäteriäni. Olen siis saavuttanut kaiken mitä ikinä elämältä halusin."

Sitten; rahan niukkuus, monisairas vaimo jne. Olet siis saavuttanut kaikki mitä elämältä halusit? Miksi siis valitat?

"Olen siis saavuttanut kaiken mitä ikinä elämältä halusin"
Voisiko olla että tässä on se kompastuskivi. Ihminen saavutettuaan päämääränsä, taantuu. Ei ole enää sitä tavoitteellisuutta, meininkiä, sellaista elämisen menoa. Ollaan vaan...
Ihminen jolla on tiedossa haasteita ja ongelmia ratkaistavaksi, on pääsääntöisesti luova ja kekseliäs. Tämä luovuus ja kekseliäisyys siirtyy myös siihen normaaliin elämään. Ihminen on siis silloin mielenkiintoisempi ja eläväisempi...

Dr.Alban

Hyvä neuvo! Meillä oli sama tilanne kun kolme lastamme olivat pieniä. Kotiimme tuli silloin yllättäin jehovan todistajia, heidän avullaan saimme avioliittomme toimimaan, Aina kannatta yrittää perhe-elämä on sen arvoista.

Tavallinen elämä on tavallista elämää. Sitten kun sen menettää, tajuaa, kuinka hienoa se oli. Ehkä löydät jonkun toisen, jonka kanssa tunnet taas vähän aikaa "nuoruudenihastusta", ja ehkä kolmannen. Voihan olla, että puolisosi on vääränlainen, tai tämän hetken olosuhteet kuitenkin aika työläitä ja sitovia. Lasten kasvatus on homma, joka pitää hoitaa. Onko se helpompaa, jos jätän vaimosi kuivoista pois? Ottaako uusi mahdollinen puolisosi osavastuun lapsistasi? Vai helpottaako arkesi ja taloudellinen tilanteesi, että luovut vastuustasi ja jätät kaikki huolet vaimollesi?

Toiset muuttavat, toiset menevät muumimaailmaan, eräät Kanarialle ja eräät alkavat opiskella. Jotkut tekevät kokkauksesta harrasteen tai seisovat yhdessä lasten pelikaukalon laidalla mehua myyden. Eräät vievät perheensä syysluontoretkelle eväiden kanssa makkaraa paistamaan kauniiseen metsään, toiset menee Korkeasaareen. Eräät parit vie lapset hoitoon ja lähtee kahdestaan yöelämään.

Onko se niin mahdottoman vaikeaa keksiä uusia, perhearkea rikastuttavia asioita ja tekemisiä yhdessä? Möllöttäkää yhä vaan kodissa tv:n ääressä, ihan varmasti menee kireäksi.

Hmm. Vaimosi on monisairas, ehkä työkyvytön, ja teitä raastaa puute rahasta. Vaikka olet saavuttanut paljon, on elämässä aina jotain mitä ei saavuta. Myös rosoisuus kuuluu elämään. On hyviä jaksoja, huonoja. Joskus on mahdotonta edes sanoa mikä hyvää tai huonoa. Välillä pitää valita kahdesta huonosta parempi huono. Tai sellainen, jonka ajattelee hitusen paremmaksi. Samasta asiasta voi tuntea tuskaa ja iloa. Ei ole elämä helppoa, ei. Onneksi, koska muuten ainakin olisi tylsää ;).

Mutta asiaan. Rahan puute on ongelmallista, mutta myös suhteellista. Miettikää yhdessä mihin (mahdolliseen) kumpainenkin haluaa eniten panostaa, ja teette budjetin sen mukaan. Kirjatkaa ylös ne asiat, joista oikeasti molemmat ovat valmiita tinkimään, ja joista myös tingitään.

Sitten vaimosi. Kun hänellä on monia sairauksia, ja ajattelet hänen olevan lähemmäs työkyvytön, niin miten ihmeessä hän hoitaa lapsenne? Vai kuka lapsia hoitaa? Voin hyvin kuvitella, että te molemmat olette ihan poikki. Siksi laskette tarkkaan mitä palveluksia teette toisillenne. Se on paitsi hölmöä, niin epäreiluakin, sillä ihmisten voimavarat ovat hyvin erilaisia. Toisaalta ei auta yhtään, jos tai kun kumpikin on täysin puhki. Keneltä tahansa alkaa rakkaus loivenemaan, jos arki on liian raskas. Miettikää ratkaisuja miten voisitte molemmat ladata akkujanne, yksin ja toistenne seurassa. Lapset hoitoon epäsäännöllisen säännöllisesti.

Näitä tilanteita tulee pitkissä suhteissa, ne tulee ja sitten ne jossakin vaiheessa menee. Ajan kanssa oppii ymmärtämään että suhteissa on aika ajoin tällaista eikä se johda esim. eroon. Paljon kokemusta itselläkin, tyytyväinen kuitenkin olen että kun ollaan jatkettu aina yhdessä.