Ystävien löytämisen hankaluus

Itse asiassa me kaikki olemme yhtä eli kytköksissä toisiimme maailmanlaajuisesti. Näin ollen erillisyys on harhaa . Miten voitamme harhan? Keskittymällä säteilemään pyyteetöntä rakkautta maailmaan. Näin avaamme reitin joka luo yhteyden välillemme.

...*nostaa käden ylös* Juu. Täällä. Sama.

Olen niin tottunut esittämään kiinnostunutta, etten enää edes jaksa pyrkiä juttusille opiskeluvuosilta mukaan tarttuneiden ~ystävieni~ kanssa. Tiedän nimittäin liian hyvin että oma (aito) itseni jää automaattisesti taka-alalle, kun pyrin vaistomaisesti välttämään kitkaa, hämmennystä ja/tai vaivaantunutta hiljaisuutta. Eikä se johdu siitä, että heillä tai minulla olisi sosiaalisia puutteita tai kommunikaatiovaikeuksia. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että me kaikki kasvamme jatkuvasti eri suuntiin.

Itse olen 24, ja arvelen, että kolmenkympin iässä tämä on vielä raastavampi ilmiö. Vielä etäännyttävämpi. Vielä surullisempi.

Noh, olet siis epätavanomaisten kiinnostuksenkohteiden nainen! Esitä hulluimmat mielenpinttymäsi, niin katsotaan, voinko vastata tuleen tulella.

(Btw, ajattelen englanniksi, minkä vuoksi tätä oli pirun vaikea kirjoittaa. Anna siis anteeksi kliseiset kielikuvani D:)

Itse olen yksinoleva mies. Aikanaan tuli vietettyä paljon suomi24-chatissa, mutta yksinolevalle se ei sopinut. Siellä oli vaan tälläisiä joilla on menossa joku tyhjä vaihe suhteen ja uuden tulemisen välissä.

Kun on sen ikäinen ihminen, että omassa nuoruudessa ei ollut nettiä jne. ei ole myöskää uskoa, että netti olisi mikään ratkaisu. Sillon kauan sitten oli vain teksti-tv 507 ja 506, jossa oli ihmisten kirjoituksia ja kirjeenvaihtojuttuja. Oman alueen uutisaviisissa oli lauantailiite, josta etsittiin onko joku kiinnostunut. Ei maailma siitä ole muuttunut.

Netin kautta olen saanut pari ihmissuhdetta ja heidän kanssaan saanut keskusteltua siinä hetkessä olevia asioita. Mutta koska kuitenkin on se pieni ero, niin sekin on jäänyt. Oikeassa elämässä on pari kohtaamisssa jossa varattu ihminen on tullut hyvin iholle, mutta osannut sitten väistää.

Kun on vuosikymmenet yksi, niin sitä tulee sieluun kuolio. En yhtää ihmettele miksi nykyisessä maailmassa niin moni on yksin. Ei elämä ole mitää hyväntekeväisyyttä.

Lähes keski-ikäisenä sinkkuna on vielä hankalampaa, kun monilla on puoliso, lapset, työ, kotityöt ja kaikkien harrastukset. Heidän elämässään ei ole kovin paljon tilaa.
Silti on jostakin tullut sellainen kuva, että on paljon sellaisia ihmisiä, jotka kaipaisivat uusia ystäviä ja tuntevat itsensä yksinäisiksi. On vain niin vähän paikkoja, joissa ihmiset voisivat tutustua. Jotkin harrastukset ovat sellaisia, ettei niissä tutustu toisiin tai aloitteen tekeminen voi olla vaikeaa tai vaatia aikaa. Sosiaalinen media taas on omanlaisensa maailma peukkuineen ja feikkeineen, joskus totta, joskus valhetta ja kuvitelmaa.

Aika samoja mietteitä ollut itsellänikin tässä viime aikoina. Olen muuttanut opiskelujeni päättymisen myötä takaisin kotipaikkakunnalleni enkä ole oikein osannut verkostoitua täällä uudelleen. Kaikki lapsuuden ja nuoruuden ajan ystävät ovat joko jääneet muille paikkakunnille asumaan tai sitten yhteydenpitomme on vain päättynyt kun olemme kasvaneet erillemme eli uusia kontakteja pitäisi luoda.

En tiedä kuvittelenko vain, mutta tuntuu, että uusien tuttavuuksien löytäminen on entistä hankalampaa kun on itse parisuhteessa. Ehkä sitä tulee helpommin jäätyä viettämään koti-iltoja puolison kanssa sen sijaan, että aktiivisesti tekisi jotakin saadakseen uusia ihmisiä ympärilleen. Olen myös törmännyt sellaiseen ongelmaan, että haluaisin mieluusti tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ihan vain kaverimielessä, mutta esim. netin kautta tai baareissa se tuntuu liki mahdottomalta tavoitteelta, kun toisella osapuolella on aina muutakin mielessä..

Pitäisi kai vain löytää se oikea foorumi, jossa niitä ihmisiä sitten tapaisi. Ja juurikin sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olisi jotakin yhteistäkin. Vaikeata tuntuu olevan..

Hei kolmekymppinen

Olen itse 28-vuotias lapseton parisuhteessa oleva nainen.

Välillä tuntuu, että työ verottaa suurimman osan ajastani, mutta vapaa-aikani vietän lähinnä omakotitaloamme remontoiden (yhdessä puolisoni kanssa) tai puutarhaa hoitaen. (nyt tietenkin syksyllä/talvella lähinnä lukien/tutustumalla puutarhan hoitoon).

Minulla on samoja tunteita kuin sinulla. Olen vuoden aikana alkanut kokemaan itseni erittäin yksinäiseksi ja haluaisin tutustua uusiin ihmisiin.

Minkälaisista asioista sinä olet kiinnostunut, minkälaiset arvot ja elämtavat omaat?

Jos vaikka minä olisin se etsimäsi ystävä?

Moi.

Ystävien löytäminen ei ole helppoa tai itsestäänselvää. Ei ole kyse tosiaan vain pelkästä iästä tai elämäntilanteesta, vaan se samanhenkisyys ja 'kolahtaminen' on välttämätöntä myös ystävyyssuhteissa, jotta ne kestävät ja kantavat.

Minulle tuli vielä mieleen seurakuntien nuorten aikuisten toiminta. Ainakin suurimmissa seurakunnissa järjestetään nuorille aikuisille omaa toimintaa, kuten leirejä, ja erikseen voi olla myös nuorille parisuhdekursseja - sellaiselle osallistuminen ei tarkoita, että suhteessa on ongelmia. Siellä voisi löytää myös ystäviä-

Lisäksi muistuttaisin erilaisista vapaaehtoistöistä. Kirkon lisäksi vapaaehtoisena voi toimia tosi monella eri alalla. Vapaaehtoistyö antaa elämään mielekkyyttä ja myös samanhenkisiä ystäviä, joita kiinnostaa saman alan vapaaehtoistyö. Ota selvää halutessasi paikkakuntiesi erilaisista järjestöistä ja toiminnoista, jotka kaipaavat vapaehtoista. Jotkut kouluttautuvat ensiaputyöntekijöiksi, jotkut auttavat löytöeläintaloissa, jotkut vetävät lasten kerhoja tai toimivat ympäristön parhaaksi - mahdollisuuksia on todella monia.

Toivottavasti löydät jotain kautta uusia ihmisiä rikastuttamaan elämääsi ja sinä heidän!

diakoni Meiju

Hei viestin aloittaja,
Missä asut nykyisin? Millä paikkakunnalla?
Tunnistan itseni kirjoituksestasi, ja vaihtaisin mielelläni ajatuksia kanssasi. Olisimmeko molemmat vielä pääkaupunkiseudulta?

Minusta ei päälle päin uskoisi, että kärsin yksinäisyydestä. Erilaiset elämänvaiheet ovat kuitenkin jättäneet toisia ihmisiä menneisyyteen, ja toisten kanssa tiet ovat muuten vain erkaantuneet. Pidän kyllä ystäviä arvossa, ja sanoisin että olen hyvä ystävä niille ihmisille joita on elämässäni.

Minulla on myös kokemuksia ystävien etsimisestä ja yrityksistä ystävystyä.. Helppoa ei ole kumpikaan.

Lukiessani vastauksia, ja sinun negatiivista suhtautumista jokaisen ehdotuksiin, en lainkaan ylläty että olet yksinäinen. Ihmiset, joiden ymmärrys ja kiinostus muita kuin juuri itsensälaisia kohtaan, on rajoittunutta ja harkiten kielteistä jäävät tavallisesti ilman seuraa.
Toisen ojentaessa varovasti ystävän käden, sinä heti torjut sen. Miksi enää ihmettelet ettei kukaan viihdy kanssasi?
Olisikohan asennemuutoksen aika?

Olen hyvin samoilla linjoilla alkuperäisen kirjoittajan kanssa, että asun kaukana miehestäni ja muutin uudelle paikkakunnalle. Olen kolmekymppinen ja mulla ei ole täällä paljoa ystäviä.

En tajua miksi pitäisi tuhlata aikaa ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään yhteistä.

Hei alkuperäinen kirjoittaja,
Olen yrittänyt etsiä ystäviä netistä muutamalta palstalta.. ja sitten ihan oikeasta elämästä.
Koen kuitenkin asetelman aika haasteelliseksi.
Netissä harvoin oikeanlaiset ihmiset löytävät toisensa. Ja jonkinlaiset ennakko-odotukset molemmin puolin tekevät siitä haasteellista.

Tosielämässä taas ihmiset eivät usein ajattele asiaa, eivät ole avoimia.
Toivoisin että voisin selittää asian paremmin. Mutta olen asunut useamman kerran ulkomailla, ja aina suomeen palatessani tämä ihmisten rajoittuneisuus hämmästyttää. Ihmisiin ei uskalleta suhtautua avoimesti ja uteliaasti. Kaikki tuntuvat kulkevan omassa kuplassaan, tai sitten omissä piireissään, ja jos ollaan suhteellisen tyytyväisiä siihen, ei edes tulla ajatelleeksi että mukaan mahtuisi uusia ihmisiä.
Surullista mutta näin se suomessa valitettavasti on. Asian huomaa hyvin räikeästi kun on asunut muissa maissa.

Hei sinä joka olet vailla luotettavaa ja rehellistä kaveria/ystävää, tai vain kirjoittelukaveria, niin ota ihmeessä yhteyttä tällä sivulla tai suoraan osoitteeseen [email protected]. Itse olen vailla hyviä ystäviä täällä Etelä-Suomessa. Nautin lukemisesta, tarinoiden kirjoittelusta ja joskus saattaa iskeä inspis myös runoiluun. :) Harrastan myös musiikin kuuntelua, leffoja sekä tykkään katsoa myös jalkapalloa TV:stä ja peleistä (kortti- ja lautapelit) ja keskustella asiasta kuin asiasta. Pidän myös kultturista. Museot, teatterit, leffat ja jotkut musatapahtumat. Olen hyvin avarakatseinen (toivottavasti sinäkin) eikä rodullasi, ynnä muulla sellaisella ole mitään merkitystä oikeastaan. :)

Hankalaa kun ei tiedä mistä päin kukakin on, mutta jos joku olisi päijät-hämeestä niin ilmoittaudun ystäväkokelaaksi! S-postini on [email protected]