Rasittava terapia

Löydät keskusteluapua netissä, täältä:

https://www.tukinet.net/keskustelu/otsikot.tmpl?grp=58

Terapianhan voi keskeyttää jos tuntuu että aina tongitaan samaa paskakasaa. Ei taida terapeutilla itselläkään pyrkimykset ja teot käydä yhtä jalkaa. Pyydä vaihtamaan terapeuttia. Tai jätä sikseen. Hakeudu seurakunnan tai neuvolan kautta eroryhmään, vaikka ns. Fisherin, ja rupea suuntautumaan tulevaan ajatuksin, sanoin ja teoin.

Kirjoitit
" Vai niinkö sen pitääkin olla? Pitääkö negatiiviset tunteet kaivaa esiin, etten vaan pääsisi hautaamaan niitä mieleni syövereihin. Siellä onkin kyllä ahdasta"

Hyvin usein, jos asiakkaalla on motivaatio ja kyky puhua, tämä on pitkässä juoksussa se helpoin reitti. Vain purkamalla ja käsittelemällä asioita, etenet prosessissa.
Toki jos traumaattiset tunteet tulevat liiaksi esiin, voi olla liian aikaista käydä asiasta voimavaroja vievää keskustelua.
On hienoa että olet hakenut apua :) Sinä kuitenkin olet se ihminen kuka tietää mitkä omat voimavarasi ovat. Jos sinusta tuntuu liian raskaalta, käy nämä tuntemukset terapeuttisi kanssa läpi.

Kyllä se raskaalta tuntuu se sureminen. Terapiaprosessi kyllä mielestäni nopeuttaa asiaa. Ilmankin terapiaa sitä asiaa märehtii ja itkeskelee, kauemmin siinä vaan menee... ja jotkuthan jää märehtimään moisia iäkseen eikä pääse ikinä yli.

Jos haluat taukoa surutyöhösi ja prosessiisi, voisit kenties ehdottaa taukoa tai pidempiä välejä terapiakäynneille?

Sinua on petetty ja pahasti. Ei ne terapeutit kaikkea ymmärrä. Ihan kauhistuttava kertomus oli tuolla pettämispuolella miten ihmisenä meille pitkään petetyille käy. "Kasvetaan" kivun kautta kiviksi. Niin minulle on käynyt :' Tiedän, ei entistä minää ole. Mikään ei ikinä muuta asioita muuksi. Kenties pettäjän anteeksipyyntö alottaisi tervehtymisen, mutta sitä en tule kuulemaan koskaan. Ny vain kivettyneiksi käymme. Vuodet kuluu sukkelaan ja viiltävät kasvoihini syviä rantuja. Sitten vesi jäätyy vakoihin, murskaa minut ja kuolen. Ehkä lapseni saavat paremman elämän. Omat vanhempani eivät toivoakseni koskaan voi ymmärtää, miten minun on käynyt/kävi.

"Pitääkö negatiiviset tunteet kaivaa esiin, etten vaan pääsisi hautaamaan niitä mieleni syövereihin"

Eiköhän sinulla ole paljon negatiivisia tunteita pinnassa. Terapian tarkoitus lienee käsitellä niitä. Eikä niitä oikein voi käsitellä, ellei niistä puhu. Vai mitä? Vai tuntuuko sinusta, että menisi paremmin ilman terapeuttia? Tai toisen terapeutin kanssa?

Tosi hienoa, että olet hakeutunut terapiaan.

Samaa kokeneena ja järkyttyneenä petetyksi tulleena kerron et kaikesta toipuu. Ottaa vaan aikaa, ja alussa koettaa ymmärtää pettäjää, jopa olla kaveri vaikka olisi eronnut jo, kunnes tulee aika jolloin huomaa, parempi kun ei ole missään yhteydessä enää.

Minun mielestä puoli vuotta eron märehtimistä pitäisi riittää. Ei se asia enää sillä parane.

Isävainaani sanoisi, että tarvitset suoroa oikein kunnolla. Vaikka ehkä brutaalisti sanottu, niin totta toinen puoli.

Katse eteenpäin ja tekemään iloisia asioita.

Tottakait se aikansa lemuaa jos aina samaa kasaa tonkii uudestaan. Luultavasti kun tonkii tarpeeksi alkaa lemu häviämään ajan saatossa.
Olisiko nyt näin että olisi valettava tulevaisuuden uskoa ja iloa tulevaan elämään eron jälkeen. Etsi sitä.

Mitä tarkoittaa "suoroa"?

Kiitos hyvistä kommenteista. Toiset olivat sitä mieltä, että puhu kunnes helpottaa, ja toiset neuvovat jatkamaan eteenpäin. Itselleni sopii paremmin jälkimmäinen tapa, joten puoli vuotta terapiaa saa riittää. Suoro tulisi kyllä tarpeeseen.

Totta terapia on todella vaativaa, mutta kun olet siellä saanut purkaa pois painolastia, huomaat kyllä, että ajanoloon saat tavallaan saat vastaukset, niitä ei terapeutit luettele, teet kaiken itse terapeutti johdattelee oikeaan suuntaan.

Auttaa sinua työstämään asian ja näin et joudu noiden "puoskari terapeuttien " saaliiksi, jotka puhuvat omaan pussiinsa eli yrittävät päästä " housuihisi".

Kyllä hän myös valvoo vointiasi, uskon että siitäkin on keskustelussa ollut puhetta.