Tupakointi mennyt liian pitkälle.

Jatka vaan. Suosittelen ostamaan jotakin todella herkullista ja ehkä vähän hintavampaakin tupakkaa, esim. Aromaa. Koita sitten pikkuhiljaa vähentää ns. kohtuuannokseen. Voi olla alkuun vaikeaa mutta aina kun sytytät niin pehmeä mutta samalla vahva savu saavuttaa keuhkot ja maksimaalinen rentoutuminen on taattu. Olen myös kuullut että Lucky Striken punainen (lisäaineeton) auttaa vähentämisessä koska nikotiini imeytyy siinä hitaasti ja vaikutus kestää pidempään.

Jatkan hetken, vähennän asteittain ja annan itselleni anteeksi jos jonakin päivänä pystyn taas polttamaan 1-2tpk/pv.

Kokeile sähköröökiä nesteitä ilman nikotiinia.

Ensin yksi päivä ilman tupakkaa siitä Se lähtee sitten toinen päivä

Lopeta se baarissa ramppaaminen, jos se on syy tupakointiisi.

Täällä puhutaan taas nikotiiniriippuvuudesta, mutta sinulla se taitaa kuitenkin olla tapariippvuutta,eikö? Lähde rikkomaan tottumuksiasi. Ota vaikkapa tietoiset kännit ilman tupakkaa.

Yksi vanha tuttuni ei pääse eroon tupakasta, koska hänen tupakkalakkonsa päättyy aina ryyppäämisellä. Vaikka lakko olisikin päällä, niin hän ostaa viikonlopuksi neljä askia siltä varalta, että tekisi kuitenkin mieli. Perusteluna tälle on, että "eihän niitä välttämättä kuitenkaan tule poltettua". Pskapuhetta!

Tiesin ongelmani olevan erittäin vakava, en vain ymmärrä mikä noiduttu peli saa minut jatkamaan ja jatkamaan polttamista.

Tuffani kuoli syöpään tupakan vuoksi. Myös kaikki isäni sedät kuolivat tupakan vuoksi. Riippuvuuden voimakkuus on myös geeneistä kiinni, taisiis se kuinka tupakka koukuttaa, on yksilöllistä ja suuremmalla todennäköisyydellä vaikeampaa jos suvussa ihmiskehot reagoivat voimakkaasti nikotiiniin.

Tapanani on ollut lievittää ahdistusta tupakan kanssa, tai en minä sitä tapaani valinnut, siitä vain tuli tapa kun en ymmärtänyt että taisin sairastua posttraumaattiseen stressiin erään elämäntilannemuutoksen myötä.

Auttakaa minua, en halua sairastua tai kuolla. Haluan takaisin elämäni.

Niin kuin kirjoitin. Riko totuttuja kaavoja. Tiedostat tilanteen jo nyt, joka on hyvä asia. Jos ystävät pelkästään tsemppaavat sinua jatkamaan, vaihda ystäviä. Hakeudu seuraan, jossa ei polteta. Olet vielä hyvin nuori, joten elämä on vielä edessä.

Lue tupakan haitoista, ne ovat kiistattomat ja tiedät sen jo itsekin. Katsele kassajonossa yh-äitejä, jotka kieltävät lasta ottamasta lelua, mutta itse sen sijaan ostavat tarjoustuotteiden sekaan tupakkaa. Katsele vanhoja pitkään tupakoineita ihmisiä. Haluatko sellaiseksi? Katsele markettien edustoilla tupakoivia nuoria. Näyttääkö se maahan kuolaaminen jotenkin älykkäältä? Katsele pysäkeillä tupakoivia ihmisiä maneereineen. Ovatko he elämänsä herroja? Yleensä he ovat pienellä palkalla kituuttavia nysveröitä, jotka luulevat tupakan olevan ainoa keino rentoutua. Olisiko niin, että se tupakka nimenomaan pitää yllä stressiä?

Sinut on opetettu maailmaan, jossa tupakoidaan yleisesti. Se on myös vienyt sinulta monta läheistä ihmistä. Kannattaisiko sinun antaa tuleville lapsillesi toisenlainen kuva välittävästä kodista? Opettele vihaamaan tupakointia.

Vaihda paikkakuntaa ja lähde vaikka opiskelemaan alalle, jossa työntekijät eivät juurikaan polta (vältä siivousalaa, rakennusalaa, toimistotyötä, hoitoalaa jne., duunariporras tunnetusti polttaa). Saat terveyden lisäksi hyvän ammatin.

Kiitos kannustuksesta! Ainoa ihminen, ketä sen tekee. Sillä en voisi kertoa edes kenellekään että olen lopettamassa, sillä eivät he tukisi minua. He nauraisivat ja sanoisivat että puhun pas.kaa.

En minä heiltä mitään voisi pyytää, koska eivät he minua vakavissaan ottaisi eivätkä osaisi varmaankaan suhtautua asiaan. Tuntisin itseni pelleksi jos yrittäisin uudelleen ''luottaa'' heihin, koska minut on petetty nauramalla vakavista asioistani ja kyseinen asia on vakava minulle.

Olenhan minä katsellut ihmisten tupakointia ja omaani, tiedän sen olevan tyhmää. Pelkään tulevani sellaiseksi kukkahattutädiksi joka saarnaa kaikille tupakoinnista, pelkään tuomituksi tulemista ja oman persoonani muuttumista.

Kyllähän minä ne kestäisin, mutta tilanne on se, että eräs ihminen käveli elämääni ja otti mukanaan ymmärrykseni siitä ketä minä olen. Entistä vaikeampaa kun on tottunut nojaamaan sitten tupakkaan, kun ei ole voinut luottaa/sosialisoida ihmisten kanssa ilman sitä.

Pelkään avata itseni, pelkään mitä sisältäni paljastuu jos kerron tunnelukkoni, mutta tiedän että ilman sitä, en välttämättä pysty lopettamaan tapaa joka 'lievittää ahdistustani'. -Eli suomeksi siis uskon pelkääväni jälleen mitä on tiedossa joka voi olla uudelleenrakentumiselleni riskialtista.


En tiedä, vaikeaa on.

Mutta valittamalla ja analysoimalla ei parane. Kyllä se on lähdettävä taas tekemään muutosta itse ja keskityttävä vain muihin asioihin, en ole koskaan halunnut mennä psykologille. Vaikka ihmiset sanovat minun tarvitsevan sitä, uskon pohjimmiltani itse pystyväni muuttumaan.

"DeadSmokerr.: Niin karulta kun se kuulostaakaan: Mitä minä sitten teen jos en polta?"

Juot, nait taikka siirryt politiikkaan. Vaihtoehtoja on loputtomasti. Itse valitsin 42 vuoden tupakoinnin jälkeen sähkötupakan kolme vuotta sitten. Se toimi minulla. Työkaverilla hypnoosi.

Mikä toimii sinulla?

Enpä tiedä vielä, kokeillaan.

Taino... V.itut mitään kokeilla, ei ihminen tarvitse mitään sähkötupakkeja saati hypnooseita lopettaakseen. Ei kirjoja, ei mitään muutakuin olla sytyttämättä röökiä.

Pask.apuhetta kaikki, itse ainakin lopetan seinään sitten kun henkisesti sellainen olotila tulee.

Kaikki on kiinni ahdistuksesta/psyykkeestä, nikotiiniriippuvuus on pienempi piece of cake ongelmaani.