Itsekuri hunningolla.

Kapustalla on hyvä kapustoida hernerokkaa lautaselle.

Tuntekaamma iloa mielen ylennystä, että näillä kymmenillä voimme koukuttua itsemme tietsikan edes ½-orjiksi.
Niin. Puoli silmäyksillä miekii katselen töllää. On iltoja, ettei sieltä niin uutta tule.

Nelosen paketti heittää noita Alaska-sarjoja. Ne kuitenkin elää pitkälti luontaistaloudessa. Kiukkua hiukan herättää tuo eläinten raudoilla pyytäminen.

En ole pystynyt kirjaa lukemaan vuosiin. Ei ole aikaa moiseen. Vaikka kuinka säästöliekillä elelee niin voimat hupenee. Nukkuminen ja syöminen sentään pelaa.

Mut ei sii mitään, näillä sitä mennään. Nuorempia lähtee joka päivä sinne lännenmaahan. Mukavata seurata, vieläkö kevään 2015 valon juhla koetaan henk. koht.

Olen usein kertonutkin kuinka kaupunkilaisena tuli maalle Sipooseen, ja sain käsiini wanhanajan tarvikkeita. Ne herätti näkemään miten muinoin miehet työstivät puuesineitä huolella ja omasivat silmää kauneudelle. Muista anoppini tuhataneen, kun ihailin veistettyjä naulakoita, puutappeja, jotka oli taidolla veistetty minusta.

Kulmikkaita kärjistään ihan muotoa ajatellen, ja viistosti ylöspäin istutettu lautaan. Kaipa ne hänen mielestään oli niin tavallisia, mutta silmää ja kädentaitoa minä niissä näin.

Vanha mankelilautakin oli koristeltu ja kaareva, kädensija siinä oli harkittu käteen sopivaksi, vaikka en sitä tarvinnut käyttääkkään. Kyllä minulla vieläkin on puukauhoja ja lastoja ja haarukoita, ihan hellani vieressä telineessä, joita käytän.. Rakastan kuurata ne puhtaan valkoisiksi karhunkielellä, kotoisia ne minusta on!

Entäpä katajainen voiveitsi, tuoksuukin ainakin uutena hyvälle. Emannuus laittaa katajanapin vaatekomeroon tuoksuttajaksi.

Kuinka kauniita taloja ennen rakennettiin, kuinka korkealla oli käden taito.
Kuinka pitkäaikaisia taloja osattiin rakentaa.

Nyt suunnitellaan jo 70-luvulla rakennettujen kerrostalojen hävitystä.
Kaivataan kunnon kirvesmiehiä, ammattinsa taitajia.
Suomalainen huonekalu ei kelpaa muualle maailmaan, koska se on liian usein huonosti tehty.

Muutkin, kuin vanhat naiset ovat hunningolla.

Niin tuoksuu, muistan miten tein katajasta luudan pitkän varren päähän, ja ripsoin navetan seinät Juhannuksen aikoihin maalla. Miten se tuoksuikaan, kun upotin sen kuumaan vesiämpäriin. Lehmät selvästi nuuhkivat tullessaan laitumelta puhtoiseen navettaan. Myöhemmin oli ostettava painepesuri sementtilattian pesuun, keväällä se on kovin raskas harjapestä talven jälkeen, röpelöinen kun oli.
Ei hassumpi idea olekaan vaatekomeroon saada katajaista tuoksua! Hyvä emännys on sinulla:D

Itsekuri hunningolla, niinhän se on ajan myötä muuttunut.
Kertokaas te kaiken osaavat ja tietävät mistä johtuu kun täällä on silminnähden kirjoittajat vähentyneet MUTTA?
Uusien viestien määrä kasvaa, kummallista matematiikka ja mistäjohtuu?

Tarvitaan v armaan se kuuluisa naapurimaan helmitaulu että edes ynnälasku
jotenkin stemmaa.

Silmän lumetta vai tarkoituksellista hämäystä, eikö totuus olekaan tärkeää,
varkaistakin sanotaan että pienikin näpistely on varkaus.

Hunningolla on hauska olla, mutta kun totuus tulee ilmi niin minusta ei olekaan lunastamaan lupauksiani, jänishousu olen.

Niin moni meistä on yksinäinen ja ainoa avoin henkireikä maailmaan tämä tarkoitukseen soveltuva palsta.
Kiusantekoa voisi kyllä harjoittaa vaikka kadsun kulmassa ja ohjata pärstäkertoimen mukaan oikalle tai vasemmalle, montakohan ihmistä hyväksyisi konstin?
Täällä nuomautellaan ettei nimiä saa mainita ei niin koska harva tietää toisen kirjoittajan nimeä.

TÄÄLLÄ ON NIMIMERKIT KÄYTÖSSÄ H a l o o!

Itsekuria kirjoituksiin tarvitaan lisää. Olen kirjoitellut kurittomia jonkin, ei realistispohjaisen tarkoituksen saavuttamiseksi. Juuri kun olen saavuttamaisillaan päämäärän kaikki sortuu. Jänishousu ei osaakaan viedä tilannetta loppuun vaan vetää päänsä pensaaseen.

Onhan tämä täälläkin tuttua kirjoitellaan merkillä, sitten jossakin vaiheessa pää onkin pensaassa. Palstalaisena pidän kutini paremmin, kahdenväliset kirjoitukset ovat sitten er'asia

Itsekuri tai hillintä, vähän samaa lienee. Kapustoja olen kyllä montakin nikarrellut.

Alkuun leikin koneellani kuten penskat mieluisella leikkikalulla. Kirjoittamaankin opettelin. Taisipa alkuun itsekurini ja hillintänikin pettää. Nyt on leikit leikitty ja paluu arkeen suurelta osin tapahtunut. "Talon tavatkin" alkavat olla tuttuja. Kirjoitan viestin päivässä, mutta ei se sääntö ole, josku tulee pölistyä enemmänkin. Aikaani voin käyttää muuhunkin.

Elämä on kyllin opettanut itsekuria ja hillintää. Suuttuneen kanssa ei kannata kilpaa huutaa. Antaa vastapuolen huutaa niin että räkä pärskii. Kyllä se suu siitä aikanaan kuivuu ja voipi rauhallisemminkin asioita selvittää. Yleensä ei kannata kovin pienistä erimielisyyksistä meteliä nostaa. Mitä se haittaa, jos tappioltakin tuntuu? Toisen hyvä mieli jo vie pitkälle.
Tekorämäkkyys niin puheessa kuin kirjoittelussakin ei kanna hetkeä pitemmälle.

Ehkä en sentään itsekurin mestari ole, mutta jo hieman tietoinen pyrkimyskin on jo hyvä alku. Vaikutan varmaan tosikolta? Ei haittaa mitään.

Kataja on monessa hyväksi, ja tuttu siivousväline maalla asuvilla ennen näitä kemiallisten aineitten esille tuloa.
Katajaa käytettin myös asumusten suursiivouksissa, ja suosittelen sitä edelleen ehdottomasti paras pölyjen kerääjä ja samalla raikastaja.
Jo pienikin oksan taitto antaa raikkautta ja miellyttävää mietoa tuoksua.

Ennen siis silloin kun leivottiin puulämmitteisessä uunissa paistaen, oli uunin puhdistuksessa kuusen ja katajan oksista tehty luuta jolla lakaistiin uunin pohja lopuista hiilloksista ja tuhkasta.
Ja uunia putsatessa katajan oksat piti pientä ritinää kuumassa uunissa ja samalla levisi tupaan katajan tuoksua.

Tulee mieleeni koulustapaluu lauantaisin kun oli leivontapäivä tuli tuo tuoksu tyynellä talvisäällä vastaan pitkälle ennen kotipihaa.

Tiedän että kataja on rauhoitettu, mutta oksan silloin tällön voi taittaa.
Nuo monen merkkiset tuijat ovat myös eteeristen öljyjen tuoksuilla varustettuja, murskaamalla hiukn saa jo ylellisen tuoksun leijailemaan huonetilassa.

Koirfani ei siitä tykkää, mutta on kyllä halukas leikkimään oksalla.

jotain näin joutessaan,



juuu, niin sooon,

lehiten lukeminen on rajotunu huomattavasti joitaki mielenkiintosia otsikoita voi lukasta hieman tarkemmin, mutta muuten tahtoo jäädä kokonaan ,
koneellä käväsen silloin tällöin jotain sanomassa,
käsityöt vie suurimman osan huomiostani ja muutamat TV sarjat katson päivittäin kuten ne kaikkien arvotelemat kaunnit ja rohkee, ja salatut elämät, sitten pitää katsoa kaikki asiaohjelmat elleivät sitten satu päällekkäin mielenkiintoisen toisen ohjelman kanssa samaan aikaan, sillon mainosten aikana vilkasen sitä toistakin mielenkiintoista ohjelmaa,
juuuu,,, muuten TV ohjelmista puheenollen " putosu " ohjelma on yksi niistä maailman turhimmista ohjelmista, sitä en katso vahingossakaa enään, huumori on ala-arvoista, hävettää olla suomalainen kun sitä katsoo, huh huh
on muutamia muitaki joitan en katso vahingosakaa, kuten se Big B joku en osaa kirjottakkaa sen nimeä, siinäki ihmiset vaan sikailee ja sekoilee HUH HUH, miksi tommosia ohjelmia laitetaan ihmisten kiusaksi TV:n ei voi kuin ihmetellä
---- liikun vielä päivittäin kodin ulkopuolella, joten näen hieman muutaki kuin pelkästään neljä seinää ,
mutta kyllä vaan se vanhuus tulee, kävely hidastuu, ja voimat hiipuu kun on toi sydän vika jarruna,
sitä toivoo vain että pääsis pois täältä suorilta jaloiltaan ettei koskaan tarvi laitoshoitoon joutua,
meikällä on siihen suuret mahdollisuudet poistua elämän-näyttämöltä , koska äitini ja isäni kuoli yhtäkkiä kymmenen vuoden välein kylläki,


anteeksi kirjoitusvirheet en jaksa korjailla sori

Väsyminen kaikkeen on mielenpäällä, talvi on tulossa etsikkoaika on hukattu. Tarkoitusta ei enää ole. Kävely sujuu vielä aamulla jonkin aikaa, mutta stoppi kun tulee niin loppupäivän lepäilee mieluummin.

Taiteilijasukulainen nuori FB kaveri pyysi osallistumaan huomenna Kirjamessuilla, Takauma lavalla käytävään keskustelutapahtumaan, mutta en vielä luvannut varmaksi.

aihe, Taide, hyvinvointi ja ihmis-suhteet.

Aikaa on mutta voimat, ne voimat ja epäily ymmärryksestä, D

jjoutava :

hyvin tuttu tunne ,
olkaamme itsellemme armollisia, ei meidän enää tarvi jaksaa kaikkeen mihin emme enään oikein jaksa,
mieluummin tee jotain semmosta mikä sinulle on oikein mieleistä, vaikka se olisi aivan pientä tai vaikka se olisi lepoa,
sitten kun taas jaksaa menään, sitten mennään taas, näin teen itse,
askel lyhenee, sille en voi mitään, eikä kaikki enää kiinosta niinkuin ennen,
teen sitä mikä tuntuu itselle hyvälle ja jonka tunne mua virkistävän,

Vuosi vanhan vanhentaa, - kaksi lapsen kasvattaa.

Näin sanoivat vanhat suomalaiset.

Matalapainetta oli eilen, mutta tänään on tänään ja ilimottauvun jo Kirjamessuille siihen Taide, hyvinvointi ja ihmisoikeudet. Väliäkö hällä jos ymmärrän tai en.
Pohojosissa oli joku käynyt eka hiihtolenkillä; sano alottavansa kilometrien kahaminnan.
Lainasin taas mutta semmosta tämä on omaa nimeksi, loput lainaa

Elämän tarkoitus on murheen karkoitus.

Min pitää olla oikein iloinen. Siivosin ullakkokomeroa. Sieltä pahvilaatikosta poisheitettävien papereiden alta löytys Bitter pulloo 28% punaist juomaa.
Kunon lääkekuuri päällänsä, nin ei arva maistiaisiakaan ottaa kunei tiä kokonaisvaikutuksia. Paree olla tässä Hämeen hitain.

Mitähän jjoutavalle mahtaa kuulua ? Mukavaa jutustelua oli ennen, nyt pelkkää persujen solvaamista vaikka viidesosa kansaa heitä äänesti.

Miten niin kirjojen lukeminen vähentynyt? Eikö se ollut ihan hirvittävä määrä, minkä ihmiset ostivat kirjoja viime vuonna ja lainausmäärätkin ovat lähteneet kasvuun. - Nm. Uutisoitiin