Mun taivaallinen exä halusi eron keväällä. Häntä ahdisti ja sanoi et hän haluaa aina pystyä kontrolloimaan tunteitaan. Mitä? En koskaan saanut selkeää selitystä, et mitä tuo tarkotti. Kiertoteitä kuulin, et hän oli ollu ihan murtunut tosta erosta ja oli vaikea päästä yli. No niin oli mullakin ja en ole varma olenko vieläkään päässyt yli. Pystyn kyl toki elään omaa elämää, mut kyl tuo exä on tosi usein mielessä. Ja eipä kyl muut kiinnosta tällä hetkellä ihan yhtään. Me ollaan periaatteessa hyvissä väleissä ja jutellaan yleensä aina kun nähdään. Mut muuten ei olla yhteydessä juurikaan. Mun mielestä tullaan tosi hyvin toimeen edelleen, koska kohtaamiset on yleensä enemmän iloisia ja hyviä kuin et ne ois huonoja. Hänellä on vissiinkin jotain tunnelukkoja tms ja ei pysty siks ihan täysin aina oleen oikein missään suhteessa. Pelkää kait niitä tunteitaan tai jotain siinä suhteessa. Silti hän on muuten ihan täydellinen mun mielestä ja en voi kuvitella mun elämää ilman häntä. Mut onko enää mitää tehtävissä, kun hän on jo kerran halunnut erota? Oon aina aatellut, et erot on lopullisia ja kerran ku eroo niin ei voi enää olla mitään, mut nyt ei vaan pysty ajatteleen noin. En oo painostanut häntä mihinkään. Pari kertaa kysynyt mukaan johonkin, mut ei oo kuitenkaan lähtenyt. Haluan just ton ja en pysty enää ajatteleen järkevästi ku mietin sitä. Pitääkö täs alottaa uskomaton usean vuoden väsytystaistelu vai mitä tehä? En pysty vaan unohtaan, mennä eteenpäin ja katsoa muita naisia. Ei vaan onnistu. Oon yrittäny, mut ei siitä mitään tuu.
Eikö ole oikeasti mitään enää tehtävissä?
16
200
Vastaukset
- ymmärrän hyvin
Nuo ajatuksesi kertoo siitä, että rakastat edelleen exääsi. Puhun kokemuksesta erosta vasta pari kuukautta ja välillä toivon, että voisimme jatkaa , paluuta entiseen ei kuitenkaan ole. Se vaan täytyy hyväksyä ,Mies mainio persoona, minusta johtuvista syistä erosimme.Tunnetrauma ym.. syistä erosin. Nyt hoidan itseäni kuntoon.
- jonssoni
Mikä on tunnetrauma ja miten se näkyy ja vaikuttaa? Luulen, et exälläni on myös jotain ongelmia tunteidensa kanssa tai niiden käsittelyn kanssa. Varmaksihan en tiedä, mutta ymmärtääkseni hänellä tuli jotain pelkoja niistä tunteista mua kohtaan. Mun on hyvin vaikea ymmärtää, että miten ne tunteet vois olla vahingollisia ja miksi niitä pitäisi pelätä. ja etenki ihan tosi vaikea hyväksyä tätä tilannetta. Koskaan oo tollasta naista nähny missään.
jonssoni kirjoitti:
Mikä on tunnetrauma ja miten se näkyy ja vaikuttaa? Luulen, et exälläni on myös jotain ongelmia tunteidensa kanssa tai niiden käsittelyn kanssa. Varmaksihan en tiedä, mutta ymmärtääkseni hänellä tuli jotain pelkoja niistä tunteista mua kohtaan. Mun on hyvin vaikea ymmärtää, että miten ne tunteet vois olla vahingollisia ja miksi niitä pitäisi pelätä. ja etenki ihan tosi vaikea hyväksyä tätä tilannetta. Koskaan oo tollasta naista nähny missään.
Sinun kannattaa käsitellä vain omia tunteitasi. Nainen on halunnut erota ja sillä selvä. Kirjoitat ettet pysty unohtamaan, menemään eteenpäin ja tapaamaan muita naisia, mutta kyllä sinä pystyt, kun lakkaat elättelemästä toivoa. Siihen voi mennä vuosi, jopa kaksi, mutta aikanaan pääset yli. Unohtaahan ei tarvitse koskaan, riittää että hyväksyt, että se ajanjakso on nyt menneisyyttä.
Uusien naisten aika on vasta sitten, kun olet päässyt exästä yli.- jonssoni
helka kirjoitti:
Sinun kannattaa käsitellä vain omia tunteitasi. Nainen on halunnut erota ja sillä selvä. Kirjoitat ettet pysty unohtamaan, menemään eteenpäin ja tapaamaan muita naisia, mutta kyllä sinä pystyt, kun lakkaat elättelemästä toivoa. Siihen voi mennä vuosi, jopa kaksi, mutta aikanaan pääset yli. Unohtaahan ei tarvitse koskaan, riittää että hyväksyt, että se ajanjakso on nyt menneisyyttä.
Uusien naisten aika on vasta sitten, kun olet päässyt exästä yli.Miten niin se on sillä selvä? Varsinkin kun kuulee muita reittejä pitkin, kuinka pahalta se hänestäkin tuntui. Minusta tilanne ei ole selvä ollenkaan. Tuntuu, että toinen luovutti pelkojensa takia liian helposti. Eikö tällaiset asiat ole juuri niitä, joiden eteen pitäisi tehdä töitä?
jonssoni kirjoitti:
Miten niin se on sillä selvä? Varsinkin kun kuulee muita reittejä pitkin, kuinka pahalta se hänestäkin tuntui. Minusta tilanne ei ole selvä ollenkaan. Tuntuu, että toinen luovutti pelkojensa takia liian helposti. Eikö tällaiset asiat ole juuri niitä, joiden eteen pitäisi tehdä töitä?
Tee sitten töitä. Miksi edes kyselit täältä jos kerran tiedät jo, että haluat jatkaa kuten tähänkin asti?
- ligliglgy
jonssoni kirjoitti:
Miten niin se on sillä selvä? Varsinkin kun kuulee muita reittejä pitkin, kuinka pahalta se hänestäkin tuntui. Minusta tilanne ei ole selvä ollenkaan. Tuntuu, että toinen luovutti pelkojensa takia liian helposti. Eikö tällaiset asiat ole juuri niitä, joiden eteen pitäisi tehdä töitä?
Niin, naisen pitää tehdä asioidensa eteen töitä. Hän teki valinnan, ettei halua käydä niitä asioita läpi sinun kanssasi.
Hyvä parisuhde ei muodostu ainoastaan kahdesta ihmisestä, jotka rakastavat toisiaan. Parisuhteen onnistumiseen tarvitaan myös oikea ajoitus.
Ymmärräthän että maailmassa on muitakin naisia, jotka ovat sinulle yhtä "täydellisiä" kuin exäkin? Ja että joskus rakastat jotain naista vielä paljon enemmän, koska on avoimuutta ja sitoutumista enemmän.
Esimerkiksi jos minä olisin tavannut nykyisen aivan ihanan kumppanini vaikkapa 10 vuotta sitten, en olisi häntä edes juuri kuin vilkaissut, jos sitäkään. En ollut silloin itse vielä kypsä sellaiseen suhteeseen, jonka saan hänen kanssaan nyt. Myöskään mieheni ei olisi ollut silloin valmis parisuhteeseen kunnolla, koska eli hyvin pitkään sellaista "katellaan" elämää, eli ei kiirettä perheen perustamiseen yms.
Elimme tahoillamme, rakastimmekin joskus jotain muita, ja muilla tavoilla. Kohtasimme vasta peri vuotta sitten. Silloin oli meille sopiva aika.
Ja kun katson taaksepäin, mietin esimerkiksi pitkäaikaista exääni, en voisi kuvitellakaan tänä päivänä rakastavani häntä. Ajoitus olisi täysin väärä.
Kun on ja pysyy yhdessä, voi pitää huolen siitä että kasvaa samaan suuntaan. Mutta kun olette lähteneet eri suuntiin, se on varma merkki siitä, ettei teidän nyt kuulu yhdessä olla. Ja tuskin kuuluu koskaan.
Käy läpi omat tunteesi. Joskus tulee eteesi jotain muuta. - jonssoni
helka kirjoitti:
Tee sitten töitä. Miksi edes kyselit täältä jos kerran tiedät jo, että haluat jatkaa kuten tähänkin asti?
Jotta kuulisin, että miten jatkaa ja onko kukaan tällaisesta tilanteesta selvinnyt onnellisesti "voittajana"? toki vois ehkä antaa olla, mutta en vain pysty. En tietenkään ahistele häntä ja oo roikkumassa, mutta jos vaan tietäis, että onko tällaisissa tilanteissa yleensäkkään mitään tehtävissä. En haluaisi luovuttaa vielä.
- jonssoni
ligliglgy kirjoitti:
Niin, naisen pitää tehdä asioidensa eteen töitä. Hän teki valinnan, ettei halua käydä niitä asioita läpi sinun kanssasi.
Hyvä parisuhde ei muodostu ainoastaan kahdesta ihmisestä, jotka rakastavat toisiaan. Parisuhteen onnistumiseen tarvitaan myös oikea ajoitus.
Ymmärräthän että maailmassa on muitakin naisia, jotka ovat sinulle yhtä "täydellisiä" kuin exäkin? Ja että joskus rakastat jotain naista vielä paljon enemmän, koska on avoimuutta ja sitoutumista enemmän.
Esimerkiksi jos minä olisin tavannut nykyisen aivan ihanan kumppanini vaikkapa 10 vuotta sitten, en olisi häntä edes juuri kuin vilkaissut, jos sitäkään. En ollut silloin itse vielä kypsä sellaiseen suhteeseen, jonka saan hänen kanssaan nyt. Myöskään mieheni ei olisi ollut silloin valmis parisuhteeseen kunnolla, koska eli hyvin pitkään sellaista "katellaan" elämää, eli ei kiirettä perheen perustamiseen yms.
Elimme tahoillamme, rakastimmekin joskus jotain muita, ja muilla tavoilla. Kohtasimme vasta peri vuotta sitten. Silloin oli meille sopiva aika.
Ja kun katson taaksepäin, mietin esimerkiksi pitkäaikaista exääni, en voisi kuvitellakaan tänä päivänä rakastavani häntä. Ajoitus olisi täysin väärä.
Kun on ja pysyy yhdessä, voi pitää huolen siitä että kasvaa samaan suuntaan. Mutta kun olette lähteneet eri suuntiin, se on varma merkki siitä, ettei teidän nyt kuulu yhdessä olla. Ja tuskin kuuluu koskaan.
Käy läpi omat tunteesi. Joskus tulee eteesi jotain muuta.pystyisinki ajattelemaan näin, mutta ei se auta. Toki voin uskotella itselle ajattelevani näin, mutta kyllä ne mun todelliset tunteet ja ajatukset tuolla syvällä jossain tulee vähän väliä esiin.
Tietenkin annan hänen olla ja en ole tunkemassa hänen elämään. Ja yritän myös mennä omassa elämässä eteenpäin, mutta syvällä sisimmässä toivon todellakin koko ajan, että joskus vielä saisin elää ja olla hänen kanssaan edes, vaikka haluaisin jo nyt olla.
Mitä tarkoitat sillä, että pitkäaikaisen exäsi kanssa ajoitus oli täysin väärä? Olit kuitenkin hänen kanssaan pitkään suhteessa, joten eikö se silloin tuntunut juuri oikealta ajalta? En halua mollata tai loukata, mutta jälkeenpäin on aina helppo sanoa, että ajoitus oli väärä. Tarkoitan että mistä sen voi tietää juuri sillä hetkellä onko se ajoitus oikea? - 09+790i
jonssoni kirjoitti:
Jotta kuulisin, että miten jatkaa ja onko kukaan tällaisesta tilanteesta selvinnyt onnellisesti "voittajana"? toki vois ehkä antaa olla, mutta en vain pysty. En tietenkään ahistele häntä ja oo roikkumassa, mutta jos vaan tietäis, että onko tällaisissa tilanteissa yleensäkkään mitään tehtävissä. En haluaisi luovuttaa vielä.
Erositte exäsi aloitteesta ja hän ei kaiketi ole ilmoittanut sinulle katuvansa päätöstä?
Siinä sinulle faktat, joiden kanssa sinun pitäisi opetella elämään ilman, että jossittelet, että jossei ex kuitenkaan "oikeasti" halunnutkaan erota. Oletko tullut ajatelleeksi, että saatat tulkita itse nämä "kiertoteitä" saamasi tiedot haluamallasi tavalla, kun toivot exän haluavan sinut takaisin..?
Menneisyydessäni on varmaan melkoisen samanlainen tapaus. Miehessä ei ollut mitään periaatteellista vikaa, vain sellainen ikävä kaihertava olo, ettei tämä tule toimimaan pidemmän päälle. Ahdisti, halusin pois hänen läheltään - samalla kuitenkin mietin, että teenkö suuren erehdyksen, koska tosiaan "kylmällä järjellä" ajatellen mies oli jopa potentiaalista "isä tuleville lapsilleni"-matskua. Eron tekeminen ei ollut helppoa ja kaiketi jonkinlainen yksin jäämisen pelkokin vaivasi... Mutta parin kuukauden jälkeen olin täysin varma siitä, että ratkaisu oli oikea. Mies kyseli vuoden verran perääni ja yritti yhteisten tuttujen kautta tunnustella maaperää yhteenpalaamisen suuntaan, mutta tein tuttaville selväksi, ettei sellaista toivetta kannata elätellä.
- guu
Tee töitä. Opettele soittaan kitaraa ja mene naaman eteen soittamaan ja lurauta itse tekemäsi laulu tästä teidän tilanteesta, ilmoita että olet hänen tukenaan jos hän vain haluaa. Jos vieläkin sanoo ei, niin tiedät ettei ole mitään tehtävissä ja pääset eteenpäin.
- ymmärrän hyvin
Todella ymmärrän tunteesi. Minulla lapsuudessa koettu trauma joka yhtääkkiä pari kuukautta sitten tuli elävästi mieleen . Mieheni ei pystynyt sitä ymmärtämään. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kun hakea ammattiapua. Tunneperäiset traumat ovat tosi vaikeita toisen ymmärtää, ei ainakaan minun mieheni. Nyt kun olen saanut siihen apua ja käsitellyt asiaa, tunteeni miestä kohtaan ovat hyvin voimakkaaat, on niin ikävä yhteistä aikaa että meinaa "seota". - Ja mikä vielä vaikeata, tänään iski hirveä mustasukkaisuus siitä, että hänellä todennäköisesti jo uusi??? Näitten tunneryöppyjen kanssa on tosi vaikeata ja ahdistavaa elää. - Äsken aivan ääneen rukoilin järkevyyttä ja että saisin rauhan.
- varma asia
ymmärrän hyvin kirjoitti:
Todella ymmärrän tunteesi. Minulla lapsuudessa koettu trauma joka yhtääkkiä pari kuukautta sitten tuli elävästi mieleen . Mieheni ei pystynyt sitä ymmärtämään. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kun hakea ammattiapua. Tunneperäiset traumat ovat tosi vaikeita toisen ymmärtää, ei ainakaan minun mieheni. Nyt kun olen saanut siihen apua ja käsitellyt asiaa, tunteeni miestä kohtaan ovat hyvin voimakkaaat, on niin ikävä yhteistä aikaa että meinaa "seota". - Ja mikä vielä vaikeata, tänään iski hirveä mustasukkaisuus siitä, että hänellä todennäköisesti jo uusi??? Näitten tunneryöppyjen kanssa on tosi vaikeata ja ahdistavaa elää. - Äsken aivan ääneen rukoilin järkevyyttä ja että saisin rauhan.
Perusasia rakastatko puolisoasi vai et? Tästä se lähtee. :)
- ymmärrän hyvin
Sinulle haluaisin sanoa, että olisipa minulla ollut tuollainen ymmärtäväinen mies kuin sinä, olisi asiat aivan toisin. Toivon, että exsäsi vielä sen huomaisi ja ottaisi vastaan sinun tukesi jos jotain vielä on pelastettavissa. Vaikea tilanne jos exsäsi on jo uuden löytänyt. Silloin on vain hyväksyttävä että paluuta yhteen ei ole. Sama myös minulla.
- ding ding
Voi elämä... Pakkomielteeltä tuo enemmän kuulostaa kuin rakkaudelta.
Tässä vähän tulkkausta:
Mies haluaa erota --> ei halua seurustella kanssasi
Mies ei halua palata yhteen --> ei halua seurustella kanssasi
Mies ei halua lähteä kanssasi kahdestaan johonkin --> hän ei halua seurustella kanssasi
Ei ole olemassa mitään "tunnelukkoa" tai "traumaa". Ne ovat vain oman mielesi tuottamia ns. hyväksyttäviä selityksiä sille, että rakastamasi ihminen ei halua sinua. Sinä et vain kiinnosta häntä riittävästi: hän ei halua sinua.
Mitä nopeammin pääset yli ajatuksesta, ettet vain ollut hänelle riittävän hyvä (syystä taikka toisesta), pääset eteenpäin elämässäsi.- ding ding
Aijoo, ei tuossa missään lukenutkaan, että ap olisi nainen. Yleensä nämä perässäroikkujat ovat naisia. Eipä silti, sama pätee joka tapauksessa: et kiinnosta häntä riittävästi parisuhteeseen, vaikka ihan kiva hang around -tyyppi olisitkin.
- yhteen takaisin
On mun poikaystävä jaksanut 3 kertaa odottaa mua kun on erottu.
Joka kerta teki selväksi aikojenkin päästä että ei mieti muita naisia, ja rakastaa vieläkin minua.
Oli helppo palata yhteen kun olin aikani saanut käsitellä traumojani.
Syy erollehan oli että mielestäni kävin läpi asioita, joita ei kuulu toisen niskaan kaataa. Hän vain halusi olla yhdessä 24/7.
Kun sain taas tilaa, meni pari kk ja kun nähtiin halusin palata yhteen: Eniten syynä oli kuitenkin seksuaalinen vetovoima, ja miehen suorasukainen ehdottelu joka kerta nähdessä. En voi vastustaa seksuaalisesti avointa ihmistä joka on vieläpä rakas exä. Lopulta tulin aina siihen tulokseen, että sama olla yhdessä kun yhteen kuitenkin aina päädytään.
Suhde olisi todennäköisesti ollut ohi vasta jos mieheni olisi löytänyt toisen naisen, tai jos itse olisin löytänyt toisen. Senjälkeen olisi ollut vaikea palata enää yhteen kun laastarisuhteita välissä ja mustasukkaisuuttakin olisi voinut ilmetä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 676629
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap274283Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2712700Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei262060MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna301588- 971417
Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee551121Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041117Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781084Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391041