Ihmisvihasta.

Eli siis lähinnä tarkoitin sitä, että kun koettaa tehdä kaikkensa jonkun/joidenkin ihmisten eteen pysyäkseen ihmissuhteessa ja ollakseen ystävä, aina tuntuu tulevan jotakin häikkää ja siinä sitten taas saa hämmentyä että mikä on vikana.

Olisi niin paljon helpompaa, kun ihmiset yrittäisivät ymmärtää toisiaan, tuntuu ettei kukaan oikeasti halua päästä ymmärtämään mitä minä viestin ja jään yksin huitomaan käsiäni ja toinen lähtee henkisesti linjalle: ''Mitä väliä?'' jnee.

Kyllä toimivissa ihmissuhteissa ollaan kimpassa vastavuoroisesti, pitäähän esim. parisuhteeseen panostaa ja ottaa toinen osapuoli huomioon, mutta ei aina yksipuolisesti toisen ehdoilla. Sellainen on vain toisessa roikkumista, takertumista, alistumista ja jalkamattona olemista.
Niin se vain on, että joillekin tuottaa mielihyvää kun saa toisen ärsyyntymään - silloihan kiusaaja kokee päässeensä tavoitteeseen ja kokee olevansa vahvoilla. Jos suuttuu ja puuttuu, niin olisi pystyttävä reagtiollaan vilheltämään peli poikki ja silloin raivostumisesta on hyötyä ja valtataistelu saattaa loppua.
Elämässä pitäisi päästä siihen malliin, että rohkenee elää omaa elämäänsä vertailematta naapureiden elintasoon, elämäntapaan mutta kunnioituksella ja pyrkimättä silti kaventamaan heidän elintilaa.

Toisia emme voi kaunalla, miettimällä ja purnaamalla muuttaa, mutta itse voimme kasvaa henkisesti, kasvattaa itseluottamusta ja hankkia rohkeutta elää. Myös sosiaalisia taitojaan voi kehittää, miten tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, myös niiden mielestä hankalien.

Minua häiritsee se, että ihmisistä lähtee liian paljon kovaa ääntä. Silloin vihaan ihmisiä.

-Entä jos nyt sanon, ettei minulla ole aikaa pelata pelejä?

-Entä jos nyt en reagoikkaan enään samalla tavalla ja yritä yhtä tiukasti pitää ihmissuhteita?

-Mitäpä jos en vastaakkaan enään puhelimeen ja mätänen kämpässäni keskenäni päivästä toiseen? (Ei yksin olossa ole mitään vikaa, ainoastaan siinä kun on tottunut lähtemään viihteelle ihmisten kanssa niin kotona oleminen ei tunnu samalta kuin ennen.)

Epäinhimillinen ja empatiakyvytön, sellainen, joka ei ymmärrä ihmisyydestä mitään varmasti vihaakin. Syystä tai toisesta.

Kommunikointi / sanominen / puhuminen / asioitten ja aiheitten selvittäminen ... ovat maailman vaikeimpia asioita. Jos niitä ei osaa itse, miten niitä voi vaatia toisilta?

Todellisuus on joka iikalla erilainen, joten huolehtia voi vain omastaan. Siihen kuuluu myös se, että koettaa selvittää omansa muillekin, jotta tulee mahdollisimman vähän väärinymmärretyksi.

Vastaus kysymykseen, minunlainen ihminen.
Voin valehtelematta, teeskentelemättä sanoa vihaavani ihmisiä sieluni
pohjia myöten.

Jos nyt saisin varmuuden siitä, että huomenna tämän lajin lopullinen tuho
on peruuttamattomasti edessä - yhdessä päivässä saman tien kaikki pois - nauraisin luultavasti suurimman osan jäljellä olevasta ajastani.

Siinä lähtis koko läpeensä kieroutunut pas.kapirulauma kerralla täältä
sittisontimasta. Siinähän sitten stalkkaisivat mätäpirut toisiaan siellä
hel.vetissään, nettisittisontiaiset sun muut.

Eikä kyllä tulis näitä jättiyrityksiäkään, mitkä rahanahneudessaan on
pitkälti olleet rapakontakaisurkintasysteemi kytköksineen luomassa tämän pas.kakyttäys stalkkaus nykyisyyden joka kotiin ulottuen, ei tulis ikävä. Ja vaikkakin sitä sydeemiä ehkä käytetään jo muualla vieläkin härskimmin, ei pelkästään siellä suunnalla.

Ylisuurine palkkioineen optiojärjestelyineen johdon osalta, siinäs muuten
näitte senkin pas.kajärjestelyn toimivuuden tämän gummisaapas firman
kohdalla, kuinka paljon niistä oli hyötyä, niistä ylipalkatuista optiomiljonääreistä pitemmällä tähtäimellä.
Lahtipenkkiin meni koko pas.ka.

Tulee muuten menemään tämä loppulafkakin nykyisellä, entisenkaltaisella
mallilla jatkaen, voi tosin mennä vielä 5-10 vuotta.

Vaikka yhteiskunta lieneekin monilta osiltaan mätä, niin "pazkan mezziazsen" juttu kertoo vain ja ainoastaan hänestä ja hänen ihmisyydestään. Meillä kaikilla on omat ongelmamme, muut ihmiset ovat niihin suurimmaksi osaksi syyttömiä.

"Sitä saa mitä tilaa" tarkoittaa sitä, että maailma ja elämä antaa pazkalle pazkaa kun pazka ei osaa mitään muuta luoda.

Aivan turhaan lähdette analysoimaan sen kummemmin elämää itsessään, on olemassa lukemattomia mielipiteitä -Niin meillä jokaisella, kokonaisuudessaan kaikesta tästä ei ole ainoastaan yhtä mielipidettä kenelläkään. On positiiviset ajatukset, niinkuin ovat negatiivisetkin.

MidnightRain.23.10.2014 21:55 1
Minkälainen ihminen voi sanoa vihaavansa ihmisiä? Kysymys mietityttää

Ihminen, joka ei ole yhteydessä itsessään oleviin hyviin ominaisuuksiin, näkee toisissa omaa kielteisyyttään, joka voi olla myös vihaa.
Projisoimme itseämme muihin ihmisiin.

En tiedä vihaanko ihmisiä. Viha on liian vahva tunne.
Enemmän ehkä inhoan ihmisiä. Ehkä ensi elämässä synnyn koppakuoriaiseksi tai vaikka puuksi, paljon miellyttävämpi ajatus.

On toki poikkeuksia, varmasti joka ikinen ihminen yksilönä on ihan mielenkiintoinen, mutta joukossa aina tyhmyys tiivistyy.

Mutta joo, mun näkemyksen mukaan ihmisvihaajia on kahta sorttia. Omassa elämässään kyynistyneet, jotka ei näe muissa hyvää kun ei pohjimmiltaan näe itsessään hyvää... tai sitten häntä ovat muut kohdelleet kaltoin niin pahasti, ettei voi muuta kuin vihata muita.
Nämä kyllä unohtaa ihmisvihansa, jos saa tarpeeksi hyviä kokemuksia.

Toinen sortti on se mihin itsekin kuulun, jotka vihaa ihmiskuntaa sen tekojen ja perusluonteen vuoksi. Ehkä ovat environmentalisteja, näkevät maailmankaikkeuden isompana kuin vain ihmiskunnan näkökulmasta, ei voi olla inhoamatta ihmiskuntaa sen takia, miten se kohtelee niin itseään kuin ympäröivää maailmaansa.
Nämä on niitä lempeitä ihmisvihaajia, kukaan tuttu ei välttämättä tiedä koska ainakin omasta mielestäni ihmisinhoni ei kuitenkaan oikeuta minua kohtelemaan muita epäystävällisesti.
Sen sijaan ne itsekkäistä syistä ihmisvihaajat yleensä oikein rakastaa näyttää vihaansa, joskus väkivallaksi asti :/

En itsekään näytä vihaani tai pura sitä muihin ihmisiin. Joskus tuntee itsensä niin voimattomaksi setviessään ihmissuhdeasioita, itseasiassa voimattomammaksi kuin ennen. Eikö se ollutkaan niin, että mitä enemmän yrität -Sitä paremmaksi menee?

Nähtävästi yrittäminen ei auta, taidan olla liian itsekriittinen ja ankara kun kuvittelen minussa olevan kaikki vika jos ihmissuhteeni ei mene kunnolla hyvin tai toimi. Ehkä se johtaa siihen, että ihmiset vastaanottavat minusta viestin joka on pääni sisällä -En ole tarpeeksi hyvä, olen tyhmä ja en luota itseeni ja tunnen toisinaan ettei kenenkään kannattaisi minua katsella koska olen luovuttanut.- Ja he vastaanottavat sen aidompana kuin minun päässäni olevat kuvat.

Pystynköhän tasapainottumaan tästä vielä, kun kokoajan pyörii päässä leima joka minuun kerran poltettiin. ''väkevän ystävyyden'' seurauksena. Kerran kun lankeaa narsistiin, on vaikeaa uskoa että kykenisi olemaan samanlainen kuin aina.

Ai, että oikea ammattipsykologi. Salli minun nauraa.

Itse olen vuosikausia vihannut ja inhonnut tuntemattomia ihmisiä. Ei siis tuttuja/kavereita vaan nimenomaan tuntemattomia. Tästä johtuen olen siis aika yksinäinen koska välttelen jatkuvasti kontakteja muiden kanssa. Lääke tähän tietysti voisi olla se, että menen vain juttelemaan tuntemattomille mutta sitten tulee ongelma vastaan: kun en halua, siis en halua olla kiva ja ystävällinen heille vaan haluan olla töykeä ja vihata heitä. Minua ei siis haittaa että vihaan tuntemattomia vaikka se onkin tuonut elämääni paljon muita ongelmia. Ristiriitaista. Enkä myöskään halua tehdä asialle mitään koska se tuntuu vain niin typerältä jos en vihaisi tuntemattomia.