Järjetön Eurooppa

Olen eurooppalainen. Tahdon tai en, olen Euroopan Unionin jäsenvaltion kansalainen.
Jumalalle kiitos, minä ajattelen. Minä olen.
Ajatuksissani olen suuresti hämilläni. Euroopasta. En käsitä, mikä Eurooppaan on tarttunut.

Aloitan Ruotsista.
Ruotsi tunnusti Palestiinan valtion. Valtion, jota ei ole olemassa. Jota ei koskaan ole ollut olemassa.
Suomessa kuului heti ääniä, jotka käskivät seuraamaan Ruotsin esimerkkiä.
Sekä Ruotsi että määrätyt suomalaiset saivat sivutukea Britanniasta, jossa parlamentissa äänin 274 vastaan 12 kannatettiin päätöstä tunnustaa Palestiina.
Ranska on samalla reitillä; siellä ”tunnustetaan pian Palestiinan valtio”, kertovat uutislähteet.
Palestiina, jota ei ole olemassa.
Eurooppalaiset ovat taiottuja. He näkevät jotakin siellä, missä ei ole yhtään mitään. Tässä yksi esimerkki.
Puhutaan ”Palestiinan presidentistä” ja tarkoitetaan Mahmoud Abbasia.
Abbas valittiin virkaan neljäksi vuodeksi. Hän elää nyt kymmenettä vuotta ”presidenttinä”. Kuusi viimeistä vuotta ilman vaaleja, ilman valintoja, ilman mitään. Presidentin presidenttiys on samaa sorttia kuin Palestiinan valtio. Ei mitään.
Eurooppa ei tätä näe. Eikä näe sitäkään, että EU:ssa palvottu ”presidentti Abbas” on ”presidentti” vain ja yksinomaan Israelin ironisella tuella.
55 prosenttia Länsirannan arabiväestöstä kannattaa Hamasia. Abbasia kannattaa 38 %. Ilman Israelin tukea Abbas hyvinkin viruisi Hamasin arestissa tai olisi ylennetty muslimien paratiisiin.
Miksi Israel pitää Abbasia virassa, jota hänellä ei ole?
Vastaus on yksinkertainen. Hamas haluaa syrjäyttää Abbasin Länsirannalla samalla tavalla kuin se syrjäytti Abbasin Gazassa. Hamas tunnustaa, että kunhan se pääsee niskan päälle Länsirannalla, se siltä suunnalta parhaiten tuhoaa Israelin. Joten: Israel pitää Abbasia paikoillaan olemattoman valtion olemattomana presidenttinä – ja Abbas maksaa Israelille kuten YK:ssa hiljattain. Ei ollut juuri eroa Abbasin ja Hamasin kielenkäytössä mitä tulee Israelin olemassaoloon.
Kun joku huhuilee olevansa marsilaisten säteilyaseen kohteena tai kertoo tavanneensa Elvis Presleyn tai juttelee muuta vastaavaa, tällaisen henkilön kanssa ei aloiteta intelligenttiä ajatusten vaihtoa. EU, YK ja Obama ovat palestiina-höpötyksissään yhtä lailla hoidon tarpeessa.
Pakanakansojen demoninen viha juutalaista ja juutalaisten ainoata maanpäällistä turvaa Israelin valtiota vastaan kuitenkin raiskaavat ihmisten järjen. Ei kannata enää toistaa kliseenomaista juttua siitä, että arabit ovat pakottaneet eurooppalaiset Israel-vihaan. Totuus on, että Egypti ja jopa Saudi-Arabia lähentyvät Israelia ja ottavat etäisyyttä sekä Hamasiin että Abbasiin. Olen nähnyt salaisia karttoja uudesta Lähi-idästä, jossa Israel ja puolenkymmentä arabivaltiota ovat muodostumassa yhdeksi leiriksi yhteisenä vihollisena islamilainen kalifaatti ISIS.
Kirjoitan tätä Israelissa. Luin täällä kolumnin, jossa arvioidaan eurooppalaisten heräävän Israelin arvostukseen silloin kun ISIS tekee ensimmäisen temppunsa EU-mantereella ja katkoo jonkun eturivin julkisuuden henkilön kaulan. Miten, kysytään, olihan päänsä menettänyt tunnettu Israelin kriitikko? Herätään käsittämään, ettei mielipuolinen islam tee eroa Israelin kriitikkojen ja ystävien kesken. Islamin kanssa ei yksinkertaisesti ole rinnakkaiseloa. Israel on ainoa puolustuslinja koko sivistynyttä maailmaa uhkaavaa islamia vastaan.
Euroopan juutalaisvihalla ja Israelin vastaisuudella on teologisesti selittyvät syyt.
David Goldman on kirjoittanut kirjan How Civilizations Die. Hän viittaa muinaisuuteen, jolloin eurooppalaiset pakanahallitsijat kääntyivät kristinuskoon. Kristityt monarkit omaksuivat raamatullisen Israelin kuninkaitten roolit ja valtuudet. Euroopan kristityistä tuli Jumalan valittu kansa; kristittyjen hallitsijoista messiaaniset piirteet omistavat ruhtinaat. Goldman osoittaa, miten kuudennelta vuosisadalta alkaen eurooppalaiset omaksuivat tällaisen ajatusmallin; joskaan kehitys ei ole pysähtynyt, niin toki germaanien herrakansan nousu ja tuho merkitsivät lyhyttä pysäkkiä.
Eurooppalaisen Israel-vastaisuuden laskeutuvan pimeyden halkaisee vielä toistaiseksi ainakin Angela Merkelin persoona. Salliiko Jumala Saksalle kuuden miljoonan tuhkan päällä monumentaalisen parannuksen tekemisen armon – esimerkillisyyden koko Euroopalle koko maailmalle. Ken elää hän näkee. Piankin, koska aikaa ennen kulissien sortumista ei enää anneta paljoa.
Mutta voi Pohjolaa.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/630/jarjeton_eurooppa