Mielenterveyttä tukevaa aktiivitoimintaa työttömille

Olen samaa mieltä että työtöntä ei saa päästää passivoitumaan ja jäämään yksin.

Toisten työttömien parista löytyy vertaistukea ja ymmärrystä enemmän kuin työtön laitettaisiin palkkaa nostavien työntekijöiden pariin.

Mielenterveysongelmia ei kannata pelätä sillä meille jokaiselle saattaa tulla niitä missä elämänvaiheessa tahansa. Täytyy olla täys idiootti joka kuvittelee olevansa suojassa niiltä. Me olemme ihmisiä kaikki vaan eikä sen enempää.

Olin aktiivitoimissa palkkatyöläisten parissa ja mitään keskusteluyhteyttä ei tullut sillä niin erilaissa elämäntilanteissa elettiin. Kukaan ei edes yrittänyt tulla samalle tasolle työttömän kanssa vaan oltiin viileän kohteliaita vain ihan kuin peläten ettei vaan rasistisia kommentteja anneta ääneen työttömän läsnäollessa. Se viha yhteiskunnan elättejä kohtaan oli käsin tuntuvaa mutta peiteltiin edes joten kuten. Työttömyyttä itse koskaan kohdanneet ihmiset eivät ymmärrä koskaan työtöntä ellei ole lähiomaisia siinä tilanteessa että niiden kautta tietää.

Tulee työssäkäyvillekkin kaikkia ongelmia ja haetaan sairauslomaa jos jonkinlaisten asioiden takia mutta ne eivät ole koskaan MIELENTERVEYSONGELMIA kuten työttömillä. Palkkatyöläisillä reistailee selkä yms. ruumiinosat ennemmin kuin pää. Vaikka olisi päässä vikaa niin se laitetaan kropan syyksi ettei jaksa enää.

Miksi kaikki työttömät lajitellaan mielenterveysongelmaisiksi kun tässä yhteiskunnassa on vika ettei niitä hyväksytä mihinkään? Ihmisten asenteissa olisi muuttamisen varaa työttömiä kohtaan sillä ettei pelkää mielenterveysongelmia kun niitä voi kokea ihan kuka tahansa.

Viihdyn ennemmin työttömien parissa jotka ovat käyneet pohjalla eikä ole turhaa kusta enää hatussa, sillä he ovat IHMISIÄ joilla on empatiaa ja sympatiaa mitä puuttuu vastoinkäymättä olevilta ihmisiltä.

Aha, että kun työkkäri tavallaan kärsii tekemisen puutteesta kun työpaikkoja välitettäväksi ei enää käytännössä ole, ja karenssien paukurtus on jo siinä määrin automaattista että ei niidenkään parissa aika oikein kulu, vaan muutakin vielä pitäisi ehtiä sähläämään, niin työkkäri suuntautuu uusille esim sairaanhoidon aloille, kuten asiakkaidensa mahdollisesti tarvitsemaan mielenterveys kuntoutukseen.

Mutta eikö olisi syytä jättää kaikki sairauksienhoitoon liityvät asiat lääketieteen ammattilaisille, joku sihteerilinja kauppakoulussa vaikka antaakin pätevyyden esim karenssien antamiseen ja arvioimiseen onko annettu karenssirangaistus jossain linjassa muun rikoslainsäädännön rangaistusten ankaruuden kanssa, siis tehtävä joka oikeastaan kuuluisi tuomarin koulutuksen saaneille, niin ei sihteerilinja siltikään välttämättä oikein takaa pätevyyttä mielenterveysongelmaisen ongelmien ymmärtämiseen, varsinkaan kun patenttiratkaisu kaikkiin ilmaantuneisiin ongelmiin tulisi olemaan että mene palkatta tekemään jotain työtä tai työtehtävää jonka tekeminen normaalisti palkattunakin lettuttaisi.

Meillä on jo kuntouttava työtoiminta. Esimerkiksi ruuvien pussittaminen joka päivä 9 euron matkarahalla kuntouttaa henkisista ja fyysistä ongelmista. Yleisin henkisfyysinen ongelma on palkkatyön puute.

mielenterveyttä tukevaa aktiivitoimintaa työttömille.

Miksihän jotkut luulee että olla työtön on automaattisesti olla epäaktiivinen? itse koin kun viimeksi jouduin työllistämisvaroin palkatuksi 6 kk:den ajaksi että pääsin tavallaan lomalle. Ei tarvinnut, sillä ei millään ehtinyt, koko ajan tukka putkella harrastaa niin hemmetin monia asioita kuin mitä harrastin työttömänä ollessa.

Aktiivisin ihminen jonka tiedän, taitaa olla tämä saunakauhoihin ihastunut massapostittaja, joka parhaina päivinä postittaa tuonne potkut ja työttömyys palstalle jopa yli 10 hakemistosivun verran verinen ripulipasta lentää aiheisia spämmejään.

Jotenkin tuntuu että aktiivisuudestaan huolimatta tuo kyseinen massapostittaja ei ehkä nosta sitä keskiarvoa joka saattaisi olla maamme kansalaisten mielenterveydestä jollaintapaa mitattavissa.

Tai kuten myös voidaan sanoa tuo massapostittaja aktiivisuudestaan huolimatta on umpihullu.

Tai ehkä hän umpihulluuttaan on niin aktiivinen, jolloin hänen kadoksissa oleva mielenterveytensa saattaisi alkaa jopa palautumaan jos aktiivisuutensa olisi alempi.

On tietysti tyhmää mennä tekemään mitään lopullisia johtopäätöksiä yhden esimerkin valossa, mutta silti voisi väittää että aktiivisuudella ja mielenterveydellä ei välttämättä ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, ja mitä työttömien niin fyysiseen kuin henkiseen terveyteen liittyviin asioihin tulee niin niitten sorkkiminen olisi syytä jättää terveysalan ammattilaisille, työkkärin tätit eivät heihin lukeudu.