Syrjäytynyt mies ei kelpaa mihinkään

Lihavuus hottö ruoka kotona

Kasvatus terveellisyys hihlointia
Sama tauti Juno yleiskunto vetelä
Vartalo koulussa aiheutti syrjäytymisen no

Tutkituta kunnollisella lääkärillä, ettei Sinulla vain olekin kilpirauhasen vajaatoiminta eikä mikään masennus.
Suomalainen lääkärikunta muodostuu pääasiassa aivokääpiöistä feministeistä, joitten päätehtävä tuntuu olevan miesten syrjäyttäminen ja siihen on helpoin tapa leimata kaikki miehet mieletään vinksahtaneikasi, mikä diaknosoidaan masennukseksi tai muuksi milialahäiriöksi tai persoonallisuushäiriöksi ja saadaan näin taas lisää korruptiolahjoja lääkefirmoilta, kun kokeillaan turhaan vuosia, jopa vuosikymmeniä tarpeettomia psyykelääkkeitä.

Suomi parantuisi kertaheitolla, jos kaikkialle levinnyt feministinen miesviha nujerrettaisiin ennenkuin maassa virtaa veri kansan noustua kapinaan. 1,3 miljoonaa suomalaista on jo kyllästynyt ja muuttanut ulkomaille asumaan, mutta koko EU-alue on jo saastutettu sairaalla feminismillä, joten on pakko muuttaa kaukomaille, missä ei vielä ole naisten ylivaltaa ja suomalaismieskin saa arvostusta.

Uskon, että Sinunkin suurin ongelmasi on suomalainen nainen tai hänen saamansa vastuuton valta-asema kaikkialla, millä nujerretaan ja nöyryytetään ensisijaisesti valkoihoisia suomalaismiehiä!
Viranhaltijoistamme on 90% naisia ja heitä istuu jo 800 000 vastuutonta suojatyöpaikkalaista kiusaamassa kansalaisia virastoistaan käsin.

Toi johtuu usein siitä, ettei ole sellaista ajateltavaa ja tekemistä, joka ylläpitäisi viriketasoa. Erilaisissa stressitilanteissa yms. saattaa tehdä pakko-oireita, joissa aivot käyttäytyvät edellä mainitulla tavalla.

Hyötyisit todennäköisesti paljon enemmän sellaisesta tekemisestä joka kiinnostaisi ja josta olisi apua ja joka veisi aikaa paljon. Näin ollen et ajattelisi ahdistavia juttuja.

Tälläisiä ideoita voisivat olla esim. kuntosali, matkusteleminen, opiskelu, erilaiset pelaamiset, sarjat. elokuvat, kirjat jne. Sen mukaan mikä itselle sopii ja tuntuisi omanlaiselta.

Kuntosali voi olla noista paras jos saat aktiivisesti käytyä 2-3-4-5 kertaa. Alussa vaikka 1-2 kertaa viikossa ja myöhemmin useamman kertaa. Samalla voikin kuunnella musiikkia tms.

Samastuin aika moneen asiaan tekstissäsi.
Minusta tuntuu että minun 8 vuoden hoitosuhteet ovat kaikki olleet TÄYSIN TURHIA. Lääkkeet ovat vain sekoittaneet päätä ja turruttaneet mieltä eikä mieleen tule yhtään esimerkkiä jossa hoitotahon ihminen olisi sanonut jotain merkittävää.

Ehkä siitä pelkästä puhumisesta jollekulle voisi olla hyötyä mutta ei ole koskaan tuntunut että näitä ihmisiä kiinnostaa minulle olennaiselta tuntuvat asiat vaan he pikemminkin takertuvat johonkin täysin turhaan roskaan ja sitten iloitsevat kun aika loppuu. Tähän toki saattaa vaikuttaa se että henkilö on vaihtunut ehkä 15 kertaa (ei minun takiani).

Ehkä osittain siksi etten halua syödä enää mitään lääkkeitä ja siksi että olen saanut jotain tekemistä (kuntosali) tuntuu että alan vähitelleen herätä. Jos onnistun siinä niin ei tule olemaan helppoa. Olen 24-vuotias ja jokainen osa olematonta elämääni tuntuu täysin merkityksettömältä. Ei työtä, ei työkokemusta, ei ammattia, ei ihmissuhteita, ei rahaa, ei mitään. Haluaisin vain pois täältä. Tämä ei tunnu minun elämältäni. Tiedän että minulla on kaiken tämän jälkeen yhä järki tallella ja tiedän että älyni puolesta myös pystyisin vaikka mihin, mutta oloni on täysin tyhjä.

En varsinaisesti ole vihainen kellekkään muulle kuin itselleni, mutta IHMETTELEN kuinka on mahdollista elää tähän tilanteeseen asti. Kuinka on mahdollista että kahdeksan vuoden jälkeen en usko että kukaan "hoitohenkilö" ymmärtää tilanteestani MITÄÄN. Olin aina vain YKSINÄINEN.

Haluan puhua ihmisille joille ei makseta siitä että he esittävät kuuntelevansa. Haluan unohtaa tähänastisen elämäni.

kokeiles tälläistä kirjoitti:

Toi johtuu usein siitä, ettei ole sellaista ajateltavaa ja tekemistä, joka ylläpitäisi viriketasoa. Erilaisissa stressitilanteissa yms. saattaa tehdä pakko-oireita, joissa aivot käyttäytyvät edellä mainitulla tavalla.

Hyötyisit todennäköisesti paljon enemmän sellaisesta tekemisestä joka kiinnostaisi ja josta olisi apua ja joka veisi aikaa paljon. Näin ollen et ajattelisi ahdistavia juttuja.

Tälläisiä ideoita voisivat olla esim. kuntosali, matkusteleminen, opiskelu, erilaiset pelaamiset, sarjat. elokuvat, kirjat jne. Sen mukaan mikä itselle sopii ja tuntuisi omanlaiselta.

Kuntosali voi olla noista paras jos saat aktiivisesti käytyä 2-3-4-5 kertaa. Alussa vaikka 1-2 kertaa viikossa ja myöhemmin useamman kertaa. Samalla voikin kuunnella musiikkia tms.

Lue lisää

Liikunta ja musiikkikin on hyvä juttu mutta ilman muuta kannattaisi opiskella jotain. Siitä tulee sisältöä elämään vaikka ei rahallsta hyötyä tulisikaan työn muodossa. Lisäksi aivot toimivat kaikin puolin paremmin kun niitä harjoittaa. Meditaatioon kannattaa myös tutustua keskittymis ja rentoutusharjoituksena.

kokeiles tälläistä kirjoitti:

Toi johtuu usein siitä, ettei ole sellaista ajateltavaa ja tekemistä, joka ylläpitäisi viriketasoa. Erilaisissa stressitilanteissa yms. saattaa tehdä pakko-oireita, joissa aivot käyttäytyvät edellä mainitulla tavalla.

Hyötyisit todennäköisesti paljon enemmän sellaisesta tekemisestä joka kiinnostaisi ja josta olisi apua ja joka veisi aikaa paljon. Näin ollen et ajattelisi ahdistavia juttuja.

Tälläisiä ideoita voisivat olla esim. kuntosali, matkusteleminen, opiskelu, erilaiset pelaamiset, sarjat. elokuvat, kirjat jne. Sen mukaan mikä itselle sopii ja tuntuisi omanlaiselta.

Kuntosali voi olla noista paras jos saat aktiivisesti käytyä 2-3-4-5 kertaa. Alussa vaikka 1-2 kertaa viikossa ja myöhemmin useamman kertaa. Samalla voikin kuunnella musiikkia tms.

Lue lisää

"Toi johtuu usein siitä, ettei ole sellaista ajateltavaa ja tekemistä, joka ylläpitäisi viriketasoa. Erilaisissa stressitilanteissa yms. saattaa tehdä pakko-oireita, joissa aivot käyttäytyvät edellä mainitulla tavalla."

Totta. Olen pannut tuon merkille itsekin. Aina jos on jotain todella stressaavaa menossa johon ei saa välittömästi ratkaisuja alkaa kupoli reistailla. Siinä menee välillä tai aika useinkin aivan vihannekseksi ja ei pysty tekemään mitään. alkoholia en käytä mutta jos käyttäisin niin sillä varmaan lääkitsisin itseäni välillä. Niin varmaan ne alkoholistit syntyy hehe. Se on aina helpottanut jos on joku kurssi tai vastaava missä on viihtynyt. Nyt ei sellaista ole oikein löytynyt.

Itse haluaisin vaikka lähteä lenkille tai aloittaa jotain, mutta tällä hetkellä on myös terveydellisiä syitä tai siis fyysisiä. Viimeisen vuoden aikana mulla on ollut melkein päivittäin lämpöilyä ja siihen liittyvää väsymystä. Myös kaikenlaisia vatsa ongelmia on tullut. Kroppani ei esim. enää jostain syystä ota fruktoosia vastaan vaan jos juon vaikka ihan laimeaa hedelmä mehua niin menen 15 minuutissa vesiripulille. Myös monet ruuat aiheuttavat ripulia esim. pihvi ja itse tehdyt salaatit.

Olen käynyt lääkärissä useaan otteeseen mutta koen että hoidot ovat jääneet ihan puolitiehen. Kaikki lääkärit ovat määränneet muutaman testin ja jos niissä ei mitään löytynyt väittävät terveeksi, vaikka samat ongelmat jatkuvat. Ihmetyttää myös se että stressihormoni tasoni oli viitearvojen alapuolella ja aika reippaasti, mutta lääkäri sanoi vain ettei se mitään ole. En saanut myöskään mitään selitystä sille että mitä noilla viitearvoilla edes tekee jos ei ole väliä että onko arvot niiden sisällä vai ei.

En vain jaksa tämän pikkulämpöilyn ja jatkuvat väsymyksen kanssa kamppailla. tiedän tasan tarkkaan milloin väsymys johtuu masennuksesta tai jostain muuta ja tämä ei ole normaalia. Haluaisin tehdä juttuja mutta en pysty koska koko ajan on sellainen sumuinen olo ja tuntuu ettei vain pysty.

luhti. kirjoitti:

Samastuin aika moneen asiaan tekstissäsi.
Minusta tuntuu että minun 8 vuoden hoitosuhteet ovat kaikki olleet TÄYSIN TURHIA. Lääkkeet ovat vain sekoittaneet päätä ja turruttaneet mieltä eikä mieleen tule yhtään esimerkkiä jossa hoitotahon ihminen olisi sanonut jotain merkittävää.

Ehkä siitä pelkästä puhumisesta jollekulle voisi olla hyötyä mutta ei ole koskaan tuntunut että näitä ihmisiä kiinnostaa minulle olennaiselta tuntuvat asiat vaan he pikemminkin takertuvat johonkin täysin turhaan roskaan ja sitten iloitsevat kun aika loppuu. Tähän toki saattaa vaikuttaa se että henkilö on vaihtunut ehkä 15 kertaa (ei minun takiani).

Ehkä osittain siksi etten halua syödä enää mitään lääkkeitä ja siksi että olen saanut jotain tekemistä (kuntosali) tuntuu että alan vähitelleen herätä. Jos onnistun siinä niin ei tule olemaan helppoa. Olen 24-vuotias ja jokainen osa olematonta elämääni tuntuu täysin merkityksettömältä. Ei työtä, ei työkokemusta, ei ammattia, ei ihmissuhteita, ei rahaa, ei mitään. Haluaisin vain pois täältä. Tämä ei tunnu minun elämältäni. Tiedän että minulla on kaiken tämän jälkeen yhä järki tallella ja tiedän että älyni puolesta myös pystyisin vaikka mihin, mutta oloni on täysin tyhjä.

En varsinaisesti ole vihainen kellekkään muulle kuin itselleni, mutta IHMETTELEN kuinka on mahdollista elää tähän tilanteeseen asti. Kuinka on mahdollista että kahdeksan vuoden jälkeen en usko että kukaan "hoitohenkilö" ymmärtää tilanteestani MITÄÄN. Olin aina vain YKSINÄINEN.

Haluan puhua ihmisille joille ei makseta siitä että he esittävät kuuntelevansa. Haluan unohtaa tähänastisen elämäni.

Lue lisää

Jos ei ikää lasketa niin olemme kuin kaksi marjaa. Tunnen täsmälleen samalla tavalla kuin sinäkin tai ainakin kirjoituksesi perusteella.

rgbggfgfnfg kirjoitti:

"Toi johtuu usein siitä, ettei ole sellaista ajateltavaa ja tekemistä, joka ylläpitäisi viriketasoa. Erilaisissa stressitilanteissa yms. saattaa tehdä pakko-oireita, joissa aivot käyttäytyvät edellä mainitulla tavalla."

Totta. Olen pannut tuon merkille itsekin. Aina jos on jotain todella stressaavaa menossa johon ei saa välittömästi ratkaisuja alkaa kupoli reistailla. Siinä menee välillä tai aika useinkin aivan vihannekseksi ja ei pysty tekemään mitään. alkoholia en käytä mutta jos käyttäisin niin sillä varmaan lääkitsisin itseäni välillä. Niin varmaan ne alkoholistit syntyy hehe. Se on aina helpottanut jos on joku kurssi tai vastaava missä on viihtynyt. Nyt ei sellaista ole oikein löytynyt.

Itse haluaisin vaikka lähteä lenkille tai aloittaa jotain, mutta tällä hetkellä on myös terveydellisiä syitä tai siis fyysisiä. Viimeisen vuoden aikana mulla on ollut melkein päivittäin lämpöilyä ja siihen liittyvää väsymystä. Myös kaikenlaisia vatsa ongelmia on tullut. Kroppani ei esim. enää jostain syystä ota fruktoosia vastaan vaan jos juon vaikka ihan laimeaa hedelmä mehua niin menen 15 minuutissa vesiripulille. Myös monet ruuat aiheuttavat ripulia esim. pihvi ja itse tehdyt salaatit.

Olen käynyt lääkärissä useaan otteeseen mutta koen että hoidot ovat jääneet ihan puolitiehen. Kaikki lääkärit ovat määränneet muutaman testin ja jos niissä ei mitään löytynyt väittävät terveeksi, vaikka samat ongelmat jatkuvat. Ihmetyttää myös se että stressihormoni tasoni oli viitearvojen alapuolella ja aika reippaasti, mutta lääkäri sanoi vain ettei se mitään ole. En saanut myöskään mitään selitystä sille että mitä noilla viitearvoilla edes tekee jos ei ole väliä että onko arvot niiden sisällä vai ei.

En vain jaksa tämän pikkulämpöilyn ja jatkuvat väsymyksen kanssa kamppailla. tiedän tasan tarkkaan milloin väsymys johtuu masennuksesta tai jostain muuta ja tämä ei ole normaalia. Haluaisin tehdä juttuja mutta en pysty koska koko ajan on sellainen sumuinen olo ja tuntuu ettei vain pysty.

Lue lisää

Stressitaso voi periaatteessa luoda kaikki ed. mainitut ongelmat mutta kokeile keliakia laktoosi-intoleranssi ruokavaliota, maitohappobakteereita yms. Mahdollisesti chron ja muut jutut kannattaisi tutkia.

Jos on "lämpöilyä" eli kuumetta niin elimistössäsi on käynnissä jonkin tasoinen tulehdustila. Sen jälkeen pitäisi selvittää, että mistä tuo johtuu.

Lääkärit eivät kovin helposti määrää monia tutkimuksia, jos oireet ovat liian epäselvät. Yksityisellä puolella pääset helpommin mutta on kalliimpaa. Eri asia on sitten siinä että miten paljon saat apua lääkäreiltäkään jos ei mitään syytä löydy.

luhti. kirjoitti:

Samastuin aika moneen asiaan tekstissäsi.
Minusta tuntuu että minun 8 vuoden hoitosuhteet ovat kaikki olleet TÄYSIN TURHIA. Lääkkeet ovat vain sekoittaneet päätä ja turruttaneet mieltä eikä mieleen tule yhtään esimerkkiä jossa hoitotahon ihminen olisi sanonut jotain merkittävää.

Ehkä siitä pelkästä puhumisesta jollekulle voisi olla hyötyä mutta ei ole koskaan tuntunut että näitä ihmisiä kiinnostaa minulle olennaiselta tuntuvat asiat vaan he pikemminkin takertuvat johonkin täysin turhaan roskaan ja sitten iloitsevat kun aika loppuu. Tähän toki saattaa vaikuttaa se että henkilö on vaihtunut ehkä 15 kertaa (ei minun takiani).

Ehkä osittain siksi etten halua syödä enää mitään lääkkeitä ja siksi että olen saanut jotain tekemistä (kuntosali) tuntuu että alan vähitelleen herätä. Jos onnistun siinä niin ei tule olemaan helppoa. Olen 24-vuotias ja jokainen osa olematonta elämääni tuntuu täysin merkityksettömältä. Ei työtä, ei työkokemusta, ei ammattia, ei ihmissuhteita, ei rahaa, ei mitään. Haluaisin vain pois täältä. Tämä ei tunnu minun elämältäni. Tiedän että minulla on kaiken tämän jälkeen yhä järki tallella ja tiedän että älyni puolesta myös pystyisin vaikka mihin, mutta oloni on täysin tyhjä.

En varsinaisesti ole vihainen kellekkään muulle kuin itselleni, mutta IHMETTELEN kuinka on mahdollista elää tähän tilanteeseen asti. Kuinka on mahdollista että kahdeksan vuoden jälkeen en usko että kukaan "hoitohenkilö" ymmärtää tilanteestani MITÄÄN. Olin aina vain YKSINÄINEN.

Haluan puhua ihmisille joille ei makseta siitä että he esittävät kuuntelevansa. Haluan unohtaa tähänastisen elämäni.

Lue lisää

"Ehkä siitä pelkästä puhumisesta jollekulle voisi olla hyötyä mutta ei ole koskaan tuntunut että näitä ihmisiä kiinnostaa minulle olennaiselta tuntuvat asiat vaan he pikemminkin takertuvat johonkin täysin turhaan roskaan ja sitten iloitsevat kun aika loppuu. Tähän toki saattaa vaikuttaa se että henkilö on vaihtunut ehkä 15 kertaa (ei minun takiani)."


Tuo on todella yleistä. Yleensä ei monissakaan näissä paikoissa "ihmistä kuunnella", vaan yritetään "ymmärtää ongelmia". Varsinkin jos sinulla on pidempi historia terapiatunneista, niin silloin tilannettasi on todennäköisesti pohdittu talon sisäisestikin monia kertoja ja kun et usein itsekkään näe, että mitä sinusta on kirjoitettu niin ne "toisarvoiset asiat" saavat todella ison merkityksen...


"Ei työtä, ei työkokemusta, ei ammattia, ei ihmissuhteita, ei rahaa, ei mitään. Haluaisin vain pois täältä. Tämä ei tunnu minun elämältäni. Tiedän että minulla on kaiken tämän jälkeen yhä järki tallella ja tiedän että älyni puolesta myös pystyisin vaikka mihin, mutta oloni on täysin tyhjä. "


Rahaa saat erilaisilla tuilla, joita kannattaa rohkeasti hakea.

Ei tuo tilanne mitenkään mahdoton ole, mutta melkeimpä kannattaisi kokeilla opiskelua tms. Terapiatunneista et varmastikkaan hyödy yhtikäs mitään. Mutta päästäksesi eroon niistä pitäisi saada enemmän rutiinia ja päivittäistä tekemistä elämään.

Jos perusterveys on kunnossa niin miksipä et mieti jotakin hyvää ideaa ja ala toteuttaa sitä. Eihän siihen vaadita lopulta kuin oma tahtotila. Sitten laitat ylös että mitä asian korjaamiseksi vaaditaan ja etenet sopivissa askeleissa sitä kohti. Tärkeintä onkin ettet liikaa arkaile miettiessä että "En mä kuitenkaan...".

näin se menee kirjoitti:

"Ehkä siitä pelkästä puhumisesta jollekulle voisi olla hyötyä mutta ei ole koskaan tuntunut että näitä ihmisiä kiinnostaa minulle olennaiselta tuntuvat asiat vaan he pikemminkin takertuvat johonkin täysin turhaan roskaan ja sitten iloitsevat kun aika loppuu. Tähän toki saattaa vaikuttaa se että henkilö on vaihtunut ehkä 15 kertaa (ei minun takiani)."


Tuo on todella yleistä. Yleensä ei monissakaan näissä paikoissa "ihmistä kuunnella", vaan yritetään "ymmärtää ongelmia". Varsinkin jos sinulla on pidempi historia terapiatunneista, niin silloin tilannettasi on todennäköisesti pohdittu talon sisäisestikin monia kertoja ja kun et usein itsekkään näe, että mitä sinusta on kirjoitettu niin ne "toisarvoiset asiat" saavat todella ison merkityksen...


"Ei työtä, ei työkokemusta, ei ammattia, ei ihmissuhteita, ei rahaa, ei mitään. Haluaisin vain pois täältä. Tämä ei tunnu minun elämältäni. Tiedän että minulla on kaiken tämän jälkeen yhä järki tallella ja tiedän että älyni puolesta myös pystyisin vaikka mihin, mutta oloni on täysin tyhjä. "


Rahaa saat erilaisilla tuilla, joita kannattaa rohkeasti hakea.

Ei tuo tilanne mitenkään mahdoton ole, mutta melkeimpä kannattaisi kokeilla opiskelua tms. Terapiatunneista et varmastikkaan hyödy yhtikäs mitään. Mutta päästäksesi eroon niistä pitäisi saada enemmän rutiinia ja päivittäistä tekemistä elämään.

Jos perusterveys on kunnossa niin miksipä et mieti jotakin hyvää ideaa ja ala toteuttaa sitä. Eihän siihen vaadita lopulta kuin oma tahtotila. Sitten laitat ylös että mitä asian korjaamiseksi vaaditaan ja etenet sopivissa askeleissa sitä kohti. Tärkeintä onkin ettet liikaa arkaile miettiessä että "En mä kuitenkaan...".

Lue lisää

Totta kai minä tajuan että niistä turhista asioista halutaan puhua koska nähdään ne merkittävinä ja halutaan ymmrätää. Tarkoitankin että ongelma on se että ne eivät todellakaan aina oleva merkittäviä vaan yritetään ihan liikaa. Ei sieltä ihmisiltä koskaan sitä yritettyä ymmärrystä ainakaan ulos tullut. Ehkä viestistäni myös pitäisi huomata etten koe olleeni minkään psykiatrin tms avun tarpeessa (ainakaan KAHDEKSAA vuotta) vaan minulle on syötetty masennuspillereitä ja otaksuttu että olen. EI YKSINÄISYYS itsessään ole sairaus.

Ääripään jopahauska esimerkki muuten tästä liiasta yrittämisestä on tapaus jolloin kerroin psykiatrille vitsin puheenaiheeseen liittyen ja hän tulkitsi vitsissä olleen hahmon olevan minun pään sisäinen mielikuvitushenkilö. Ei todellaakaan herätä uskoa ammattitaitoa tai kuuntelukykyä kohtaan.

Ja ei ne rahan ja ammatin yms puute olleet itse se huoli vaan yhdessä minun elämäni joka saa minut vihaiseksi ja pettyneeksi itseeni ja ihmettelemään kuinka voi tuhlata 8 vuotta näin. Tietenkin minä olen hakenut tukia, kuinka luulet että olen pysynyt hengissä? Oikeastaan ehkä jos tukien saaminen ei olisi ollut niin helppoa niin ehkä olisin elämäni uhalla alkanut heräilemään aiemmin. Ja minä myös jopa olen alkanut opiskelemaan, mutta ei sekään vie pois sitä paskaa tunnetta joka tulee kun katsoo taaksepäin ja miettii mitä on tehnyt viimeiset 8 vuotta, vaan pikemminkin vahvistaa sitä tunnetta että olin aina järjissäni. Toivottavasti pystyn joskus lopettamaan tämän menneisyyden miettimisen ja antamaan itselleni anteeksi

Uskallan väittää, että sinunkin tapauksessa olet aina joutunut tekemisiin vallanhimoisten feministien kanssa, joitten päähänpinttymä on miesten nöyryttäminen ja oman vallan pönkittäminen.
Suomi räjähtää sisältä päin, sillä maan suurin vaara meille on suomalainen nainen!

näin se menee kirjoitti:

"Ehkä siitä pelkästä puhumisesta jollekulle voisi olla hyötyä mutta ei ole koskaan tuntunut että näitä ihmisiä kiinnostaa minulle olennaiselta tuntuvat asiat vaan he pikemminkin takertuvat johonkin täysin turhaan roskaan ja sitten iloitsevat kun aika loppuu. Tähän toki saattaa vaikuttaa se että henkilö on vaihtunut ehkä 15 kertaa (ei minun takiani)."


Tuo on todella yleistä. Yleensä ei monissakaan näissä paikoissa "ihmistä kuunnella", vaan yritetään "ymmärtää ongelmia". Varsinkin jos sinulla on pidempi historia terapiatunneista, niin silloin tilannettasi on todennäköisesti pohdittu talon sisäisestikin monia kertoja ja kun et usein itsekkään näe, että mitä sinusta on kirjoitettu niin ne "toisarvoiset asiat" saavat todella ison merkityksen...


"Ei työtä, ei työkokemusta, ei ammattia, ei ihmissuhteita, ei rahaa, ei mitään. Haluaisin vain pois täältä. Tämä ei tunnu minun elämältäni. Tiedän että minulla on kaiken tämän jälkeen yhä järki tallella ja tiedän että älyni puolesta myös pystyisin vaikka mihin, mutta oloni on täysin tyhjä. "


Rahaa saat erilaisilla tuilla, joita kannattaa rohkeasti hakea.

Ei tuo tilanne mitenkään mahdoton ole, mutta melkeimpä kannattaisi kokeilla opiskelua tms. Terapiatunneista et varmastikkaan hyödy yhtikäs mitään. Mutta päästäksesi eroon niistä pitäisi saada enemmän rutiinia ja päivittäistä tekemistä elämään.

Jos perusterveys on kunnossa niin miksipä et mieti jotakin hyvää ideaa ja ala toteuttaa sitä. Eihän siihen vaadita lopulta kuin oma tahtotila. Sitten laitat ylös että mitä asian korjaamiseksi vaaditaan ja etenet sopivissa askeleissa sitä kohti. Tärkeintä onkin ettet liikaa arkaile miettiessä että "En mä kuitenkaan...".

Lue lisää

Olen itse kokenut, ettei tahallaan syrjäytty suomalaismies saa mitään tukia. Minua on jopa uhattu vankilalla, kun olen lukenut lakikirjasta, mitä rikoksia ja rikkomuksia sosiaalityöntekijä teki kohdallani. Onneksi pääsin pakoon poliisia ulkomaille tuttavan avulla.
Nimeni kohdalle on laitettu punainen merkki ja
sen vaikutus on katastrofaalinen. Joka paikassa todetaan heti, että - ai te olette se ja se sieltä - ei teille mitään anneta - ei tämä teitä koske. Sen sijaan viranomaiset tehtailevat toistuvasti perättömiä laskuja nimelläni ja vievät ne ulosottoon, jotta minulla on aina tuoreita maksuhäiriöitä luottotiedoissa. Näin pysyn jatkuvasti mm asunnottomana, vaikka olen korkeasti koulutettu, kunnollinen ja raitis mies.

Suurin virheeni oli syntyä suomalaiseksi mieheksi ja seuraava virheeni oli toimia aikoinaan yrittäjänä sekä suurin virhe oli ryhtyä tyttölasten huoltajaksi, kun päihdeaäiti ei pystynyt ja halunnut heistä huolehtia.
Nuo syyt riittävät Suomessa miehen elämän täydelliseen tuhoamiseen.

Koko miestissijuttu alkoi kirjoittajan omasta turhuudesta ja vitsailusta. Nyt myöhemmin siitä on tullut jo jonkin sortin ongelma, koska ei kukaan tervejärkinen toista samaa typerää juttua taukoamatta. Mutta yleensä tekemisen puute johtaa tuollaiseen.

Itsellä ei kyllä koskaan ole ollut miestissejä mutta muista syistä johtuvaa kiusaamista kyllä. Voi sanoa että kiusaaminen ja osittain siitäkin johtuvat sosiaaliset pelot ja krooninen ahdistus on pilannut elämäni ja johtanut yhä pahempaan masennukseen. En silti täysin mene tuon kiusaamisen taakse mutta se on yksi iso osatekijä koko vyyhdissä.

Ahdistunut mies kirjoitti:

Itsellä ei kyllä koskaan ole ollut miestissejä mutta muista syistä johtuvaa kiusaamista kyllä. Voi sanoa että kiusaaminen ja osittain siitäkin johtuvat sosiaaliset pelot ja krooninen ahdistus on pilannut elämäni ja johtanut yhä pahempaan masennukseen. En silti täysin mene tuon kiusaamisen taakse mutta se on yksi iso osatekijä koko vyyhdissä.

Lue lisää

Niin ja edelleenkään ei oikein tule mitään muuta ajatusta päästä pois tästä tilanteesta kuin itsemurha. Toisaalta se olis lopullinen voitto minun kiusaajilleni jos päättäisin päiväni.

Näyttää siltä että simpanssi on karannut Korkeasaaresta ja päässyt jotenkin tietokoneeseen käsiksi. Kaikkea sitä näkeekään Suomi24:sessa.