Rutiköyhä, keppikerjäläinen

Jeesuksen vuorisaarna on maailman kuuluisin ja arvostetuin puhe. Sitä ovat ihailleet monet sellaisetkin, jotka eivät usko Jeesukseen Jumalan Poikana ja maailman Vapahtajana. Useimmiten se on koettu ennen muuta moraalilaiksi, joka vastaa sisimpäämme kirjoitettua ns. luonnollista lakia. Vuorisaarna saa kuitenkin aivan uuden sisällön, kun lähdemme tutkimaan sitä Jeesuksen omasta johdannosta käsin, autuaaksi julistuksista. Niissä Jeesus kertoo ensimmäiseksi, keille vuorisaarna on osoitettu, ja vasta sen jälkeen hän kuvaa autuaiksi nimeämiensä ihmisten elämää täällä maailmassa.

Koko vuorisaarnan hätkähdyttävin kohta on Jeesuksen aloitus: "Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" (5:3).

Kun Jeesus aikanaan lausui nämä sanat, ne synnyttivät luultavasti ällistyneen hiljaisuuden vuoren rinteelle kokoontuneessa väkijoukossa. Kuulijat olivat pääasiassa tavallista kansaa, fariseusten ja lainopettajien halveksimaa. Nämä olivat luoneet ihmisten mieliin vahvana käsityksen, että todellisesti hurskaita, Jumalalle mieluisia, olivat vain ne, jotka heidän tavallaan ahkerasti tutkivat kirjoituksia ja pyrkivät niitä kaikessa noudattamaan. Heillä oli tiukka säännöstö sekä maallista että hengellistä elämää varten. Tavallinen kansa oli kaukana siitä. - Jeesus puhui jotakin aivan toista, ennen kuulumatonta.

Jokaisella ihmisellä on luonnostaan sellainen käsitys, että on tavalla tai toisella muututtava paremmaksi, jos tahtoo tulla Jumalan hyväksymäksi. Joku päättää sen tähden luopua joistakin pahoiksi kokemistaan tavoista, toinen pyrkii kaikin keinoin elämään ihanteidensa mukaan, joku tekemään jotakin toisten hyväksi. Joillekin kristillisyys merkitsee vahvaa elämänhallintaa tai sovinnaista, ympäristönsä mukaista käyttäytymistä. Silloinkin, kun kokee elämässään epäonnistuneensa, haluaa ensin päästä jaloilleen voidakseen lähestyä Jumalaa. Jeesus romuttaa tämän ajattelun yhdellä lauseella. Hän julistaa autuaiksi hengessään köyhät.

Jeesuksen köyhistä käyttämä sana tarkoittaa rutiköyhää, keppikerjäläistä, sellaista, jolla ei ole kerrassaan mitään. Köyhän on jäätävä kerjäläisenä toisten armoille. Tämän kaltainen äärimmäinen köyhyys on nöyryyttävää. Jeesus ei kuitenkaan tarkoita taloudellista ahdinkoa. Raamatussa ei ihannoida köyhyyttä, sillä Jumalan valtakunnan kannalta se on yhtä ongelmallista kuin rikkauskin. Kylväjävertauksessaan Jeesus toteaa: "Orjantappuroihin kylvetty taas kuvaa sanan kuulijaa, jossa tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanahttp://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_5.htmn, eikä hän tuota satoa" (Matt.13:22). Huolet ja halu rikastua voivat yhtäläisesti täyttää ihmisen mielen, niin ettei Jumalan sanalle jää sijaa. Jatkuu...
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_5.htm