Miksi kutsuit mut luoksesi...

...jos et välittänyt minusta ja sinulla oli jälleen pitkäaikainen exäsi mielessäsi?
Miksi? Tulin, koska tunnuit mieheltä johon olisin halunnut tutustua.
Puhuit minulle kuinka olisi pitänyt jättää hömpötykset pois, mutta et vastannut kun kysyin mitä ne ovat. En voinut tehdä mitään, koska en tiennyt mistä oli kyse.

Katsoit lähtöäni. Minulla oli pala kurkussa, sillä aistin se olevan viimeinen kohtaamisemme, jos kaikki olisi sinusta kiinni. Jos meidän juttu olisi ollut minun käsissäni sen pienen myrskyn jälkeen olisi tullut poutasää, joka olisi ollut otollinen ystävyytemme kasvulle.
Olen oppinut elämänpolkuni varrella, että miehet kannattaa ottaa lähelleen vasta, kun on riidellyt heidän kanssaan. Vasta sen jälkeen tietää mistä hän on tehty. Riitely on inhottavaa, mutta se tosiaan kertoo ihmeellisen paljon ihmisen persoonasta.

Kaikesta huolimatta toivon sinun tietävän, että ystävyyden ovi suuntaani ei ole kiinni. Se on raollaan ja raosta paistaa valo, jotta voisit paremmin löytää takaisin perille niin halutessasi. Toivon sulle kaikkea hyvää elämääsi. Ehkä olet jälleen suhteessa. Jos niin on, toivon sen olevan onnellinen ja kestävän lopun elämää. Jos vielä vaellat elämän polulla yksin, toivon ajatuksen meistä käyvän mielessäsi. Jos se ajatus tuntuu hyvältä, toivon sinun ottavan yhteyttä. Tiedät miksen minä sitä enää tee.

Olet yksi harvoista miehistä, joka on kiehtonut minua. Harmi, jos jäät vain muistoksi menneisyyteen. Vain sinä voit kääntää kohtaloa tällä hetkellä...