Joku kyseli tuossa aloituksessa että abortti olisi asia jonka katumista jotenkin peitellään. Miksi muka katuminen olisi tabu? Minusta kun ennmmin tuntuu siltä että abortin hyvien puolien esiintuominen on se tabu josta ei saisi puhua ja abortinvastutajat itse on moneen kertaan sanoneet että abortin hyvien puolien tuominen esiin on jotai "leuhkimista" tai "kerskailua" josta pitäis pitää naama kiinni.
IHmiset katuu sellaisia asioita mitä ei voi mitenkään enää muuttaa. SE on oikeasti turhaa sillä vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa ei menneeseen. Aborttia voi katua siitä pitää saada puhua ja aikas paljon tällä foorumilla on näitä katumiskertomuksia kun katsoo historiaa.
Se mikä minusta on edelleen paljon suurempi tabu on katumus lapsen synnyttämisestä. Kuka kehtaa kertoa että teki väärän päätöksen. Varmasti paljon pahemmin ja syyttävämmin katsotaan sellaista naista joka sanoo että lapsen hankkiminen oli hirveä erehdys, jonka vaihtaisi milloin vain aborttiin jos voisi. lapsensynnyttämiselle ei ole palautusoikeutta, elämä ja kroppa on jo pilalla. Ja sitten hampaat irvessä sanotaaan se mitä kaikki odottaa että onhan täää iha kivaa... ettei menis kasvot. Kukaan ei taatusti kehtais esmes sanoa, että on antanut lapsensa mukavuuusadopitoon, ja on vaan halunnu päästä vähällä ja silti meni kroppa piloille. Ollaan niinku onnellisuumuurin varjossa.
"Onnellisuusmuurin varjossa.
Ihminen, joka on synnyttänyt lapsensa painotuksesta abortin sijaan saadakseen itselleen marttyyrinkruunun on pakotettu lakkaamatta julistamaan teostaan saamaansa moraalista ylemmyyttä ja sen tuomaa "onnellisuutta". Tuon kohtalon täytyy olla raskas. Synnyttänyt rakentaa ympärilleen onnellisuusmuurin ja naamalleen teeksentelevän hymyn, jonka takana surullinen totuus "onnesta" piilee.
Katuminen ja kerskailu
50
150
Vastaukset
- Synnyttänyt.
Ei mene kauan kun saat lukea raivokkaan vastalauseen.
Itse olen samaa mieltä aloittajan kanssa, siis jos ei ole halunnut alunperinkään lasta mutta painostuksen edessä on synnyttänyt, ei synnyttämistä todellakaan ole lupa katua.
Onneksi suurin osa haluaa lapsen ja rakastaa sitä. Aborttioikeus on hyvä asia silloin kun lapsi joutuisi elämään rakkaudettomassa huonossa kodissa.
Kyllä raskaus ja synnyttäminen ovat niin raskaita asioita että ei monikaan milellään synnytä adoptoitavaksi.
Olen vain realisti, en lapsivihamielinen. - tätähän se
" Varmasti paljon pahemmin ja syyttävämmin katsotaan sellaista naista joka sanoo että lapsen hankkiminen oli hirveä erehdys, jonka vaihtaisi milloin vain aborttiin jos voisi."
suosijafanaatikon märissä toiveunelmissa on ;) jospa tollasta ei vaan pidetä ihan... normaalina?
" elämä ja kroppa on jo pilalla."
Abortin jälkeen vasta onkin... psyykestä puhumattakaan!
"Kukaan ei taatusti kehtais esmes sanoa, että on antanut lapsensa mukavuuusadopitoon, ja on vaan halunnu päästä vähällä ja silti meni kroppa piloille"
Ja vielä vähemmän että on mukavuustappanu abortilla, samoista syistä.. ja kuinkas sitten kävikään ;)
""Onnellisuusmuurin varjossa."
Apinoija vauhdissa taas vai mistä nää papukaijamerkit tulee? Asia loppui?
Et sitten keksiny mitään omaa sanottavaa? :D
Miksi matkit muiden tekstejä sanasta sanaan? Eikö aivojesi kapasiteetti riitä tuottamaan omaa tekstiä? ;D
Säälin sinua ja erityisesti tuota ihannointisi innokuutta "vastustajia" kohtaan. ;D
Miksi matkit? Kopioit sitten jonkun muun viestin ihan sanatarkasti muutamaa sanaa lukuunottamatta. Eikö sinulla ole mitään omaa sanottavaa?
Oletko noin apina, ettet osaa sanoa mitään omaa vaan kopsaat muitten tekstit suoraan? Huomaan että olet joka ketjussa kopioinut muiden tekstit kun sulla ei omat argumentit riitä eikä myöskään kirjoitustaito.
Mutta matkiminen on suurin ihailun ja palvonnan osoitus. Kiitos! :))
Voikun olette kekseliäitä te abortinsuosijat. Osaatte ihan kopioida ja vaihtaa sanoja. Melkein yhtä säälittävää, kun se "solumöykkyjen poisto" tarina juttu. Pitäisi ihan palkita pääntaputuksella ja pikku keksillä.
Päätelmäni on, että abortin suosijalla ei riitä aivokapasiteetti tuottaa omia ajatelmiaan vaan turvautuu idioottimaiseen kopiointiin. - kerronpa minäkin
"....jospa tollasta ei vaan pidetä ihan .......normaalina."
Normaalia on katua aborttia ja normaalia on katua synnyttämistä.- pitää vaan lopettaa
Joo normaalia on katua kaikkia ratkaisujaan jossain vaiheessa.Mutta se kuuluu ihmisyyteen.Kun valitsee vaihtoehdon b niin a jää tietty käyttämättä siinä ja voi rueta miettiiin että voi voi olisimpa valinnut aan. Jos valitsee aan niin haikailee beetä.
Kaikkee ei voi saada.
Olen mäkin katunut vaikka mitä, väärää ammattia ja väärää miestä ja lapsiakin kun on ollut vaikeeta mutta mitäpä se auttaa kelata vanhoja koko ajan jossain vaiheessa pitää päästää irti ja antaa uudelle mahdollisuus.
- Inhimillisyyden puolesta
Minä olen aikoinani päätynyt aborttiin pitkällisen harkinnan jälkeen. Nyt vuosien päästä katumus on iskenyt päälle, ja jos vain voisin, peruuttaisin ajassa taaksepäin ja päättäisin toisin. Aiemmin näin abortin lääkkeellisenä hoitotoimenpiteenä, nyt koen tehneeni murhan, ja elän syyllisyydessä.
Se, mitä tässä peräänkuuluttaisin, on inhimillisyys. Me kaikki muutumme ja näkökulmamme muuttuvat iän ja ajan myötä. Meidän on tarkoitus oppia. En suosi aborttia, ja uskon että se olisi useimmiten täysin väärä ratkaisu, niin eettisesti kuin muillakin tavoilla. Mutta me kaikki teemme virheitä. Aggressiivisinkaan abortinvastustaja EI ole synnitön ja puhdas kuin pulmunen. Hengellistä verbaliikkaa käyttäen, me kaikki ryvemme synnissä.
Se, mitä me emme saa tehdä, mikäli Jeesuksen puheita on uskominen, on lähimmäistemme tuomitseminen. Meillä on kaikilla kaduttavaa tässä elämässä, ja omia virheitä taakkoinamme. Voimme auttaa ja ymmärtää toisiamme, vajavaisia ja syntisiä. Yrittää ottaa oppia menneistä. On väärin nautiskella ajatuksesta, että toiset kärsivät syyllisyystaakkaansa vailla lohtua ja armahdusta, ja erityisen väärin on toivoa lähimmäiselleen ikuista kadotusta! En voi ymmärtää miten nämä aborttiin päätyneiden vihaajat voivat olla näin armottomia. "Joka ei toista armahda saa itse armottoman tuomion". Yrittäkää muistaa se.
Abortintekijät ovat useimmiten väärässä ratkaisussaan. Se ei tee heistä pahoja, vain erehtyneitä, näkökulmassaan harhautuneita, kuten minä. Eivät abortintekijät ole välinpitämättömiä, tai halua lapselleen pahaa. Suomen laki sanoo ettei abortti ole rikos - se harhauttaa lainkuuliaisen, Suomen lainsäädäntöä kunnioittavan ihmisen ajattelemaan, että abortti on ok. Ei se ole. Mutta se, milloin ihminen tämän oivaltaa, on yksilöllistä. Jos varastaminen ei olisi lain kirjaimen mukaan rikos, kuinka moni ymmärtäisi sen vääräksi - tai haluaisi ymmärtää sen vääräksi, ollessaan vaikkapa itse pahassa taloudellisessa ahdingossa?
Toivon että abortin saaminen vaikeutuisi. Tai oikeastaan, toivon että ennen päätöstä tehtäisiin KAIKKI, että päätöstä oikeasti olisi PAKKO punnita joka kantilta ennen abortin toteuttamista. Epätoivotussa raskaustilanteessa oleminen on henkisesti hyvin raskasta, pää on aivan sekaisin. Harva kykenee täysipainoiseen ja loogiseen ajatustyöhön siinä tilanteessa. Toivon että löytyy myös abortinvastustajia, joilla riittää empatiaa, ymmärrystä. Ihan niin kuin Jeesukselta aina riitti - KAIKILLE meille. Älä visko sitä ensimmäistä kiveä, et ole itsekään synnitön. - kerronpa minäkin
"Inhimillisyyden puolesta"
Aika hyvä kannanotto vaikka en samalla lailla ajattelekaan ja olen täysi ateisti joten on usko Jumalaan.
Itse en ole aborttia katunut koskaan ja siitä on jo tosi pitkä aika n. 40 vuotta ja tekisin saman uudestaan jos pystyisi aikakoneella palaamaan siihen tilanteeseen takasin.- Inhimillisyyden puolesta
Kiitos sinulle! Varmasti on tilanteita, joissa abortti todella onkin ainoa oikea vaihtoehto. Uskon kuitenkin, että moni abortti jäisi oikeanlaisella tukiverkostolla tekemättä tässä yhteiskunnassa. Epätoivotusti raskaana oleva on hirveän yksin, ja abortti tuntuu monesti ainoalta ulospääsyltä toivottomassa tilanteessa, vaikkei se sitä olisikaan.
Itselleni hengellinen herätys toi uuden näkökulman tähän aborttiasiaan, ja sitä kautta ikään kuin uuden mahdollisuuden elämässä. En ollut tajunnutkaan aiemmin, että se mitä tunsin oli katumus. Ilman hengellistä näkökulmaa en olisi itse ymmärtänyt ja kokenut aborttiani vääräksi teoksi. Joku toinen ihminen varmasti olisi, tiedän. Olemme erilaisia. Niin ovat elämäntilanteemmekin. Toivon että aborttiin päätyneet uskaltaisivat miettiä päätöstään jälkikäteenkin, ja ottaa vastaan sen herättämät tunteet, kauheatkin. Tämän sanon ihan yleisesti, eli en nyt viittaa sinuun. Jos sinä olet minua paremmin sinut aborttisi kanssa, niin hyvä, olen oikeasti iloinen puolestasi.
- näkis vaan
"Jos sinä olet minua paremmin sinut aborttisi kanssa, niin hyvä, olen oikeasti iloinen puolestasi.
- Inhimillisyyden puolesta
Jos pidät omia syntejäsi vähäisinä, ja jatkat niiden vertailua toisten synteihin omaksi eduksesi, pidät itseäsi parempana ihmisenä kuin muita. Olet väärillä urilla oman ihmisenä kasvamisesi tiellä. "Joka itsensä ylentää, alennetaan." Jos ihan oikeasti otat vastuun teoistasi, sanoistasi ja ajatuksistasi, et huutele paremmuuttasi toisille, vaan kadut niitä laiminlyöntejäsi, valheitasi tms. joiden seuraukset ovat tuottaneet kärsimystä toisille.
On pieniä pahoja tekoja ja on suuria pahoja tekoja. Ei ole mitään järkeä ryhtyä laittamaan toisiamme paremmuusjärjestykseen. Jos jatketaan uskonnollisella linjalla, niin me kaikki olemme samalla viivalla eli liian pahoja taivaaseen, ja se vilpitön katumus ja Jumalan armo ovat ainoa tie syntiemme sovitukseen. Sekään, että Jumala antaa anteeksi, ei tarkoita sitä että antaisin itse itselleni anteeksi. En menisi syyttävällä sormella osoittelemaan ihmisiä joita en tunne, ja joiden ajatus- ja kokemusmaailma ovat minulle vieraita. Se että tietää toisesta yhden faktan ei kerro koko tarinaa. Huutelu ja syyttely ovat epärakentava tapa ilmaista itseään.
Nämä itseään muita parempana pitävät, lähes synnittömät ihmiset ovat aika kostonhaluisen oloisia. Kun olen jo sanonut että nyt ymmärrän tekoni ja kadun syvästi, ja olen valmis vastaamaan teostani sille kenelle voin, niin mihin lisäsyyttely tähtää? Haluatko SINÄ, ventovieras, rangaista minua, kostaa? Millä oikeudella? Minä annan sinun olla synteinesi, ne eivät kuulu minulle. Olet ehkä lainkuuliainen, mutta niin olen minäkin. Et ole yläpuolellani, vaikka uskotkin olevasi.
Uskon että aborttikeskusteluun voitaisiin saada hedelmällisempi ja rakentavampi sävy, jos keskustelu tapahtuisi rauhassa argumentoiden. Myös minä haluaisin että abortit loppuisivat, tai ainakin vähenisivät radikaalisti, mutta syyttämis- ja lynkkausmentaliteetilla sitä oikeanlaista keskustelumielialaa ei synny. Inhimillisyyden puolesta kirjoitti:
Jos pidät omia syntejäsi vähäisinä, ja jatkat niiden vertailua toisten synteihin omaksi eduksesi, pidät itseäsi parempana ihmisenä kuin muita. Olet väärillä urilla oman ihmisenä kasvamisesi tiellä. "Joka itsensä ylentää, alennetaan." Jos ihan oikeasti otat vastuun teoistasi, sanoistasi ja ajatuksistasi, et huutele paremmuuttasi toisille, vaan kadut niitä laiminlyöntejäsi, valheitasi tms. joiden seuraukset ovat tuottaneet kärsimystä toisille.
On pieniä pahoja tekoja ja on suuria pahoja tekoja. Ei ole mitään järkeä ryhtyä laittamaan toisiamme paremmuusjärjestykseen. Jos jatketaan uskonnollisella linjalla, niin me kaikki olemme samalla viivalla eli liian pahoja taivaaseen, ja se vilpitön katumus ja Jumalan armo ovat ainoa tie syntiemme sovitukseen. Sekään, että Jumala antaa anteeksi, ei tarkoita sitä että antaisin itse itselleni anteeksi. En menisi syyttävällä sormella osoittelemaan ihmisiä joita en tunne, ja joiden ajatus- ja kokemusmaailma ovat minulle vieraita. Se että tietää toisesta yhden faktan ei kerro koko tarinaa. Huutelu ja syyttely ovat epärakentava tapa ilmaista itseään.
Nämä itseään muita parempana pitävät, lähes synnittömät ihmiset ovat aika kostonhaluisen oloisia. Kun olen jo sanonut että nyt ymmärrän tekoni ja kadun syvästi, ja olen valmis vastaamaan teostani sille kenelle voin, niin mihin lisäsyyttely tähtää? Haluatko SINÄ, ventovieras, rangaista minua, kostaa? Millä oikeudella? Minä annan sinun olla synteinesi, ne eivät kuulu minulle. Olet ehkä lainkuuliainen, mutta niin olen minäkin. Et ole yläpuolellani, vaikka uskotkin olevasi.
Uskon että aborttikeskusteluun voitaisiin saada hedelmällisempi ja rakentavampi sävy, jos keskustelu tapahtuisi rauhassa argumentoiden. Myös minä haluaisin että abortit loppuisivat, tai ainakin vähenisivät radikaalisti, mutta syyttämis- ja lynkkausmentaliteetilla sitä oikeanlaista keskustelumielialaa ei synny.Olipa hieno puheenvuoro. Kiitoksia sinulle. Harvinaista herkkua, jota toivoisi useamminkin täällä näkevän. :)
- Inhimillisyyden puolesta
sosiologi kirjoitti:
Olipa hieno puheenvuoro. Kiitoksia sinulle. Harvinaista herkkua, jota toivoisi useamminkin täällä näkevän. :)
Kiitos! :) Olisi todella hyvä juttu, jos tämän aborttipalstan keskustelun yleinen sävy ja tyyli muuttuisivat. Nyt tuntuu että täällä vallitsee niin avoin ja tuomitseva vihamielisyys, että juuri ne joiden olisi hyvä päästä avautumaan ja keskustelemaan aborttiaiheesta rauhassa, eivät saa siihen oikein mahdollisuutta. Jotkut eivät uskaltaudu tänne ollenkaan, niin satuttavaa tekstiä täällä näkee, jo otsikoissa. Kuitenkin asiallinen keskustelu voisi olla juuri se tie, jonka kautta aborttia harkitseva voisi ehkä löytää toisenlaisen ratkaisun tilanteeseensa.
(...) jotta vois ns. antaa itselleen anteeks, on oikeestaan ainoa vaihtoehto tulla uskoon tai antaa periks ja päätyä ennenaikaseen hautaan (...)
Oikeastiko sinä et tiedä mitään muuta suhtautumis- tai selviytymistapaa, kuin vain nämä kaksi? Itsemurha ja uskoontuleminen? :)- kerronpa minäkin
"jotta vois ns. antaa itselleen anteeks,....."
Minulla ei ole aborttiasiassa mitään anteeksi annettavaa itselleni joten olen täysin sinut aborttini kanssa. - gyssärikoo
Mikä siinä uskoontulossa on sellainen tekijä, joka ainoana mahdollistaa itselleen anteeksi antamisen abortin suhteen? Mikä uskossa on se jokin, mikä kaikista muista jutuista puuttuu? Oletko sinä uskossa ja sitä kautta onnistunut antamaan abortin anteeksi itsellesi?
- sinulla onkin
kerronpa minäkin kirjoitti:
"jotta vois ns. antaa itselleen anteeks,....."
Minulla ei ole aborttiasiassa mitään anteeksi annettavaa itselleni joten olen täysin sinut aborttini kanssa."Minulla ei ole aborttiasiassa mitään anteeksi annettavaa itselleni "
loputtomasti anteeksi pyydettävää joltain ihan toiselta....
"olen täysin sinut aborttini kanssa. "
Heh, joo.. näkis vaan vielä joskus :D - henkilö X
sinulla onkin kirjoitti:
"Minulla ei ole aborttiasiassa mitään anteeksi annettavaa itselleni "
loputtomasti anteeksi pyydettävää joltain ihan toiselta....
"olen täysin sinut aborttini kanssa. "
Heh, joo.. näkis vaan vielä joskus :DMillä perusteella väität, ettei kerronpa minäkin olisi sinut aborttinsa kanssa?
- läpinäkyvät valheet
sinulla onkin kirjoitti:
"Minulla ei ole aborttiasiassa mitään anteeksi annettavaa itselleni "
loputtomasti anteeksi pyydettävää joltain ihan toiselta....
"olen täysin sinut aborttini kanssa. "
Heh, joo.. näkis vaan vielä joskus :D"Mutku emmää mitään lasta oo tappanu eikä ketää lasta ollu olemassakaa!!! Ihan vaan solumöntin poistin!"
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD - henkilö X
läpinäkyvät valheet kirjoitti:
"Mutku emmää mitään lasta oo tappanu eikä ketää lasta ollu olemassakaa!!! Ihan vaan solumöntin poistin!"
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDJos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena. Miten hän silloin valehtelee, jollei koe tappaneensa lastaan?
henkilö X kirjoitti:
Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena. Miten hän silloin valehtelee, jollei koe tappaneensa lastaan?
Mielenkiintoinen on gynekologi A.V:n kommentti abortinvastustajien tavasta puhua abortista murhana. Hän ei ajatellut aborttia murhana, vaan näki sikiön potentiaalina. Hengiltä ottaminen vaatii hänen mukaansa jonkun hengittävän olennon, jolta se henki otetaan.
- niinpä niin
läpinäkyvät valheet kirjoitti:
"Mutku emmää mitään lasta oo tappanu eikä ketää lasta ollu olemassakaa!!! Ihan vaan solumöntin poistin!"
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD"Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena"
ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?
"Hengiltä ottaminen vaatii hänen mukaansa jonkun hengittävän olennon, jolta se henki otetaan."
Naurettavaa saivartelua, mutta tietysti tyypillistä niille joille tosiasiat on kipeitä ja kiusallisia. Olla hengissä käsitetään kai yleensä elossa olemisena. Kaikkee elävää voidaan tappaa. Ja onhan alkiolla/sikiölläkin elävänä olentona mm. soluHENGITYSTÄ ;) että ei mee läpi toikaan kiemurtelu. - Inhimillisyyden puolesta
gyssärikoo kirjoitti:
Mikä siinä uskoontulossa on sellainen tekijä, joka ainoana mahdollistaa itselleen anteeksi antamisen abortin suhteen? Mikä uskossa on se jokin, mikä kaikista muista jutuista puuttuu? Oletko sinä uskossa ja sitä kautta onnistunut antamaan abortin anteeksi itsellesi?
Tätä ei kysytty minulta, mutta kysymys herätti minussa ajatuksia. Puhun vain omasta näkökulmastani ja kokemuksestani käsin.
Minä luulin pitkään olevani sinut itseni ja aborttini kanssa. Olin pohtinut ja käsitellyt aborttia paljon ennen sitä ja sen jälkeen. Olin punninnut syitäni huolella ja selvittänyt ne itselleni. Elämäntilanteeni oli silloin monella tavalla vaikea lapsen saamisen kannalta, ja päädyin aborttiin raskaan henkisen kamppailun jälkeen. Olin teroittanut itselleni, että mikäli katumuksen tunteita ilmenee, on minun muistutettava itseäni siitä, että päätös perustui senhetkiseen tilanteeseeni ja oli paras ratkaisu silloin. Olin selvillä siitä, että surua ja itsesyytöksiä ilmenee, mutta että se on luonnollista. Jotenkin omien vaikeuksieni keskellä tunsin jopa abortissa suojelevani mahdollista tulevaa lastani maailman pahuudelta. En halunnut hänelle mitään pahaa. Näin silloin abortin lähinnä raskauden kulun keskeyttämisenä, en jo olemassaolevan elämän lopettamisena. Olin myös sitä mieltä, että jo olemassaolevaa elämää (äidin) on suojeltava yli sen elämän, jota ei vielä samalla tavalla ole (sikiö). Tällä tarkoitan sitä, että naisella oli mielestäni oikeus ja velvollisuus hoitaa elämänsä tasapainoon niin henkisesti, taloudellisesti kuin muillakin tavoilla ennen perheen perustamista, sekä itsensä että tulevien lastensa vuoksi. Ajattelin, että jokainen syntyvä lapsi ansaitsee olla haluttu, ja hänellä on oikeus laadukkaaseen, hyvään elämään täällä maan päällä. Pelkkä olemassaolo ilman mitään elämisen laatua ei ollut mielestäni mikään itseisarvo.
Se, missä lopulta kuitenkin menin vikaan näissä pohdinnoissani, oli se, että otin tajuamattani aseman joka ei kuulunut minulle. Otin päätöstä tehdessäni Jumalan aseman. Ymmärsin sen hengellisen heräämiseni yhteydessä vuosia myöhemmin. Olin silloin ollut jo jonkin aikaa jotenkin jumissa henkisesti, ja tuntenut oloni epämääräisen vaikeaksi, vaikka kaikki oli sinänsä hyvin. En edes muista mikä laukaisi tämän päänsisäisen tapahtumaketjun, mutta kun se tapahtui, niin se tapahtui rytinällä, yhdessä päivässä.
Kaikki aiemmat järkeilyni näyttäytyivät minulle merkityksettöminä sen jälkeen, kun oivalsin tehneeni jotain mihin minulla ei ollut oikeutta. Se oli henkisesti todella kaamea hetki. Se oli hetki, jolloin näin peilissä murhaajan kasvot. Tuntui että seison kuilun reunalla, ja siellä alhaalla minua odottaa helvetti. Se oli hetki jolloin perusteluni ja selitykseni haihtuivat merkityksettöminä taivaan tuuliin, ja jäljelle jäi vain epätoivoinen katumus ja anteeksipyyntö - omalle lapselleni ja Jumalalle. Ymmärsin, että vaikken ollut halunnut tehdä mitään pahaa, olin silti typeryyksissäni tehnyt. Oloni oli avuton ja toivoton. Tajusin ja koin voimakkaasti oman syntitaakkani. En päässyt henkisesti mitenkään eteenpäin ilman Jumalan armahduksen ja anteeksiannon kokemusta.
Voin kuvitella, että samanlaiseen henkiseen umpikujaan oman aborttinsa takia ajautuva voi päätyä jopa itsemurhaan, mikäli hän ei tunnista tuskansa lähdettä ja löydä jotakin vastaavaa vapautusta kuin mitä usko on minulle nyt. Uskon kuitenkin, että muitakin keinoja voi olla. Aborttiasiaa ja niitä tunteita on kuitenkin pakko käsitellä eteenpäin päästäkseen, ja siihen ei riitä että selvittää ne perustelut ja syyt joiden vuoksi aborttiin päätyi. Täytyy uskaltaa tunnistaa ja tunnustaa kaikki ne tunteensa, joiden olemassaoloa ei haluaisi koskaan itselleen myöntää. Pitää sukeltaa syvälle sydämeensä.
Uskon kautta minä koen saaneeni ikään kuin uuden alun ja mahdollisuuden, josta olen syvästi kiitollinen. Tiedän että en ansaitse sitä, jonka vuoksi kunnioitan sitä vieläkin enemmän. Minua lohduttaa myös ajatus viattomasta vauvastani taivaassa. Näistä syistä usko Jumalaan antaa ainakin minulle aivan erityisen hyviä eväitä jatkaa eteenpäin. Vaikken itse antaisikaan itselleni koskaan anteeksi, tuntuu että on olemassa suurempi kuva ja kokonaisuus, jossa minun heikkouteni ja väärät tekoni eivät lopulta kaadakaan ihan kaikkea. Minulla on lupa ja velvollisuuskin tunnustaa tarvitsevani opastusta, turvaa ja lohtua Jumalalta. Minä olen vajavainen ja usein väärässä, viis siitä miten hyvä ja hyveellinen yritän olla. Toisin sanoen, oma synnintuntoni toi minulle ensin täydellisen avuttomuuden ja voimattomuuden tunteen, suorastaan nujersi minut. Uskalsin kuitenkin kokea ja tuntea sen kaiken. Nöyrryin, ja Jumala nosti minut ylös ja antoi anteeksi. Sain sisäisen rauhan, jossa on oma tilansa myös surulleni ja katumukselleni.
Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kokemuksia siitä, millä tavalla olette päässeet yli tai eteenpäin aborttiin liittyvästä katumuksesta ja syyllisyydestä. Miten olette käsitelleet asiaa? Tai jos et ole kokenut niitä tunteita lainkaan, mistä uskoisit sen johtuvan? Inhimillisyyden puolesta kirjoitti:
Tätä ei kysytty minulta, mutta kysymys herätti minussa ajatuksia. Puhun vain omasta näkökulmastani ja kokemuksestani käsin.
Minä luulin pitkään olevani sinut itseni ja aborttini kanssa. Olin pohtinut ja käsitellyt aborttia paljon ennen sitä ja sen jälkeen. Olin punninnut syitäni huolella ja selvittänyt ne itselleni. Elämäntilanteeni oli silloin monella tavalla vaikea lapsen saamisen kannalta, ja päädyin aborttiin raskaan henkisen kamppailun jälkeen. Olin teroittanut itselleni, että mikäli katumuksen tunteita ilmenee, on minun muistutettava itseäni siitä, että päätös perustui senhetkiseen tilanteeseeni ja oli paras ratkaisu silloin. Olin selvillä siitä, että surua ja itsesyytöksiä ilmenee, mutta että se on luonnollista. Jotenkin omien vaikeuksieni keskellä tunsin jopa abortissa suojelevani mahdollista tulevaa lastani maailman pahuudelta. En halunnut hänelle mitään pahaa. Näin silloin abortin lähinnä raskauden kulun keskeyttämisenä, en jo olemassaolevan elämän lopettamisena. Olin myös sitä mieltä, että jo olemassaolevaa elämää (äidin) on suojeltava yli sen elämän, jota ei vielä samalla tavalla ole (sikiö). Tällä tarkoitan sitä, että naisella oli mielestäni oikeus ja velvollisuus hoitaa elämänsä tasapainoon niin henkisesti, taloudellisesti kuin muillakin tavoilla ennen perheen perustamista, sekä itsensä että tulevien lastensa vuoksi. Ajattelin, että jokainen syntyvä lapsi ansaitsee olla haluttu, ja hänellä on oikeus laadukkaaseen, hyvään elämään täällä maan päällä. Pelkkä olemassaolo ilman mitään elämisen laatua ei ollut mielestäni mikään itseisarvo.
Se, missä lopulta kuitenkin menin vikaan näissä pohdinnoissani, oli se, että otin tajuamattani aseman joka ei kuulunut minulle. Otin päätöstä tehdessäni Jumalan aseman. Ymmärsin sen hengellisen heräämiseni yhteydessä vuosia myöhemmin. Olin silloin ollut jo jonkin aikaa jotenkin jumissa henkisesti, ja tuntenut oloni epämääräisen vaikeaksi, vaikka kaikki oli sinänsä hyvin. En edes muista mikä laukaisi tämän päänsisäisen tapahtumaketjun, mutta kun se tapahtui, niin se tapahtui rytinällä, yhdessä päivässä.
Kaikki aiemmat järkeilyni näyttäytyivät minulle merkityksettöminä sen jälkeen, kun oivalsin tehneeni jotain mihin minulla ei ollut oikeutta. Se oli henkisesti todella kaamea hetki. Se oli hetki, jolloin näin peilissä murhaajan kasvot. Tuntui että seison kuilun reunalla, ja siellä alhaalla minua odottaa helvetti. Se oli hetki jolloin perusteluni ja selitykseni haihtuivat merkityksettöminä taivaan tuuliin, ja jäljelle jäi vain epätoivoinen katumus ja anteeksipyyntö - omalle lapselleni ja Jumalalle. Ymmärsin, että vaikken ollut halunnut tehdä mitään pahaa, olin silti typeryyksissäni tehnyt. Oloni oli avuton ja toivoton. Tajusin ja koin voimakkaasti oman syntitaakkani. En päässyt henkisesti mitenkään eteenpäin ilman Jumalan armahduksen ja anteeksiannon kokemusta.
Voin kuvitella, että samanlaiseen henkiseen umpikujaan oman aborttinsa takia ajautuva voi päätyä jopa itsemurhaan, mikäli hän ei tunnista tuskansa lähdettä ja löydä jotakin vastaavaa vapautusta kuin mitä usko on minulle nyt. Uskon kuitenkin, että muitakin keinoja voi olla. Aborttiasiaa ja niitä tunteita on kuitenkin pakko käsitellä eteenpäin päästäkseen, ja siihen ei riitä että selvittää ne perustelut ja syyt joiden vuoksi aborttiin päätyi. Täytyy uskaltaa tunnistaa ja tunnustaa kaikki ne tunteensa, joiden olemassaoloa ei haluaisi koskaan itselleen myöntää. Pitää sukeltaa syvälle sydämeensä.
Uskon kautta minä koen saaneeni ikään kuin uuden alun ja mahdollisuuden, josta olen syvästi kiitollinen. Tiedän että en ansaitse sitä, jonka vuoksi kunnioitan sitä vieläkin enemmän. Minua lohduttaa myös ajatus viattomasta vauvastani taivaassa. Näistä syistä usko Jumalaan antaa ainakin minulle aivan erityisen hyviä eväitä jatkaa eteenpäin. Vaikken itse antaisikaan itselleni koskaan anteeksi, tuntuu että on olemassa suurempi kuva ja kokonaisuus, jossa minun heikkouteni ja väärät tekoni eivät lopulta kaadakaan ihan kaikkea. Minulla on lupa ja velvollisuuskin tunnustaa tarvitsevani opastusta, turvaa ja lohtua Jumalalta. Minä olen vajavainen ja usein väärässä, viis siitä miten hyvä ja hyveellinen yritän olla. Toisin sanoen, oma synnintuntoni toi minulle ensin täydellisen avuttomuuden ja voimattomuuden tunteen, suorastaan nujersi minut. Uskalsin kuitenkin kokea ja tuntea sen kaiken. Nöyrryin, ja Jumala nosti minut ylös ja antoi anteeksi. Sain sisäisen rauhan, jossa on oma tilansa myös surulleni ja katumukselleni.
Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin kokemuksia siitä, millä tavalla olette päässeet yli tai eteenpäin aborttiin liittyvästä katumuksesta ja syyllisyydestä. Miten olette käsitelleet asiaa? Tai jos et ole kokenut niitä tunteita lainkaan, mistä uskoisit sen johtuvan?Semmoista haluaisin kysyä, että olitko yhteydessä Itu-Projektiin tai johonkin muuhun yhteisöön tuossa prosessissa vai kävitkö sen läpi yksin?
niinpä niin kirjoitti:
"Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena"
ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?
"Hengiltä ottaminen vaatii hänen mukaansa jonkun hengittävän olennon, jolta se henki otetaan."
Naurettavaa saivartelua, mutta tietysti tyypillistä niille joille tosiasiat on kipeitä ja kiusallisia. Olla hengissä käsitetään kai yleensä elossa olemisena. Kaikkee elävää voidaan tappaa. Ja onhan alkiolla/sikiölläkin elävänä olentona mm. soluHENGITYSTÄ ;) että ei mee läpi toikaan kiemurtelu."Ja onhan alkiolla/sikiölläkin elävänä olentona mm. soluHENGITYSTÄ ;) että ei mee läpi toikaan kiemurtelu. "
Kyseinen lääkäri ei nähnyt asiaa noin ehdottomana kuten sinä, vaan hänen kantansa perustuu ihan biologiaan ja lääketieteeseen. Tiedä sitten pitääkö parasta mahdollista tietämystä näissä asioissa edustavan puheita pitää "kiemurteluna".- Inhimillisyyden puolesta
sosiologi kirjoitti:
Semmoista haluaisin kysyä, että olitko yhteydessä Itu-Projektiin tai johonkin muuhun yhteisöön tuossa prosessissa vai kävitkö sen läpi yksin?
Tämä oli äärettömän yksinäinen prosessi minulle, mutta törmäsin kyllä jälkikäteen netissä Itu-Projektiinkin. Luin heidän sivuiltaan Askeleet abortista toipumiseen, ja ne auttoivat minua hahmottamaan vaiheitani tässä kokemuksessa. On tärkeää tunnistaa tunteensa, löytää niille oikea nimi. Olin jo löytänytkin, mutta Askeleet ikään kuin vahvisti tämän kokemukseni.
- mutu mutu
niinpä niin kirjoitti:
"Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena"
ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?
"Hengiltä ottaminen vaatii hänen mukaansa jonkun hengittävän olennon, jolta se henki otetaan."
Naurettavaa saivartelua, mutta tietysti tyypillistä niille joille tosiasiat on kipeitä ja kiusallisia. Olla hengissä käsitetään kai yleensä elossa olemisena. Kaikkee elävää voidaan tappaa. Ja onhan alkiolla/sikiölläkin elävänä olentona mm. soluHENGITYSTÄ ;) että ei mee läpi toikaan kiemurtelu."perustuu ihan biologiaan ja lääketieteeseen."
ihan yhtä mutua se (hengityksen määrittely ja sen mittapuuna oleminen elämiselle) silti on kun muutkin omat kannat ;) ei yhtään faktallisempaa.
"Tiedä sitten pitääkö parasta mahdollista tietämystä näissä asioissa edustavan puheita pitää "kiemurteluna". "
Ai semmoset lääkärit onkin taas yhtäkkiä "parhaita mahdollisia tietäjiä" kun sopii sun kantaas :D mites sen erään KD:n kansanedustajan kanssa olikaan? :) - kerronpa minäkin
henkilö X kirjoitti:
Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena. Miten hän silloin valehtelee, jollei koe tappaneensa lastaan?
"Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena."
Hyvä että on joku joka hokaa mitä olen ajanut takaa, minä en todellakaan pidä alkiota lapsena kuten olen monet kerrat tuonut julki, mutta tätä mieltähän ei saa olla. Mutta.....se on minulle aivan yks hailee mitä joku abortinvastustaja tästä ajattelee, minä kyllä hyväksyn hänen erilaisen näkökantansa: abortissahan on vaan erilaisia näkemyksiä, ei mitään muuta. - sfgssgs
niinpä niin kirjoitti:
"Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena"
ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?
"Hengiltä ottaminen vaatii hänen mukaansa jonkun hengittävän olennon, jolta se henki otetaan."
Naurettavaa saivartelua, mutta tietysti tyypillistä niille joille tosiasiat on kipeitä ja kiusallisia. Olla hengissä käsitetään kai yleensä elossa olemisena. Kaikkee elävää voidaan tappaa. Ja onhan alkiolla/sikiölläkin elävänä olentona mm. soluHENGITYSTÄ ;) että ei mee läpi toikaan kiemurtelu."ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?"
Sama kysymys voitaisiin esittää sinulle, jos joku syyttäisi sinua murhaajaksi sillä perusteella, että tapat sukusoluja. Ethän sinäkään halua pitää sukusolun alkanutta elämää merkittävänä. - gfshsgh
Inhimillisyyden puolesta kirjoitti:
Tämä oli äärettömän yksinäinen prosessi minulle, mutta törmäsin kyllä jälkikäteen netissä Itu-Projektiinkin. Luin heidän sivuiltaan Askeleet abortista toipumiseen, ja ne auttoivat minua hahmottamaan vaiheitani tässä kokemuksessa. On tärkeää tunnistaa tunteensa, löytää niille oikea nimi. Olin jo löytänytkin, mutta Askeleet ikään kuin vahvisti tämän kokemukseni.
Aloitko pitämään aborttiasi muhana vasta sen jälkeen, kun tulit uskoon?
- Hmmm?
niinpä niin kirjoitti:
"Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena"
ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?
"Hengiltä ottaminen vaatii hänen mukaansa jonkun hengittävän olennon, jolta se henki otetaan."
Naurettavaa saivartelua, mutta tietysti tyypillistä niille joille tosiasiat on kipeitä ja kiusallisia. Olla hengissä käsitetään kai yleensä elossa olemisena. Kaikkee elävää voidaan tappaa. Ja onhan alkiolla/sikiölläkin elävänä olentona mm. soluHENGITYSTÄ ;) että ei mee läpi toikaan kiemurtelu.Oletko sitten itse sitä mieltä, että olla hengissä = olla elossa = olla elävä?
- ei pidä = ei ole?
henkilö X kirjoitti:
Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena. Miten hän silloin valehtelee, jollei koe tappaneensa lastaan?
"minä en todellakaan pidä alkiota lapsena"
Oishan se varsin ikävää joutua tajuaan että onkin tosiaan tappanu lapsensa eikä vaan "poistanu" jotain epämäärästä "limamöykkyä"... - kysy vaan
niinpä niin kirjoitti:
"Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena"
ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?
"Hengiltä ottaminen vaatii hänen mukaansa jonkun hengittävän olennon, jolta se henki otetaan."
Naurettavaa saivartelua, mutta tietysti tyypillistä niille joille tosiasiat on kipeitä ja kiusallisia. Olla hengissä käsitetään kai yleensä elossa olemisena. Kaikkee elävää voidaan tappaa. Ja onhan alkiolla/sikiölläkin elävänä olentona mm. soluHENGITYSTÄ ;) että ei mee läpi toikaan kiemurtelu." jos joku syyttäisi sinua murhaajaksi sillä perusteella, että tapat sukusoluja."
Se vastaus on vaan aina yhtä yksinkertanen :D kun ne sukusolut ei oo sattumoisin IHMISIÄ, mitä taas alkiot/sikiöt ON :)
"olla hengissä = olla elossa = olla elävä?"
Miks näin ei ois? - Inhimillisyyden puolesta
gfshsgh kirjoitti:
Aloitko pitämään aborttiasi muhana vasta sen jälkeen, kun tulit uskoon?
Kyllä, näin aborttini murhana vasta sitten. Jos olisin kokenut sen murhaksi ennen kuin päädyin siihen, ratkaisuni olisi ollut täysin toinen. En olisi koskaan halunnut murhata ketään, enkä usko että valtaosa muistakaan aborttiin päätyneistä haluaa. Kyse on varmasti useimmiten ajatustavan ja näkökulman eroista, ei pahuudesta tai välinpitämättömyydestä.
Silloin kun tein abortin, pidin sitä jo laillisuutensakin vuoksi yhtenä oikeana vaihtoehtona, lyhyesti ilmaistuna; en halunnut äidiksi elämäntilanteessani, joten keskeytin raskauden kulun, jonka LOPPUTULOKSENA olisi syntynyt lapsi tähän maailmaan, ja minusta olisi tullut äiti. Vielä ei ollut lasta, ei äitiä. Niin koin tämän asian silloin. Nyt koen toisin. - Totuuden etsijä
Inhimillisyyden puolesta kirjoitti:
Kyllä, näin aborttini murhana vasta sitten. Jos olisin kokenut sen murhaksi ennen kuin päädyin siihen, ratkaisuni olisi ollut täysin toinen. En olisi koskaan halunnut murhata ketään, enkä usko että valtaosa muistakaan aborttiin päätyneistä haluaa. Kyse on varmasti useimmiten ajatustavan ja näkökulman eroista, ei pahuudesta tai välinpitämättömyydestä.
Silloin kun tein abortin, pidin sitä jo laillisuutensakin vuoksi yhtenä oikeana vaihtoehtona, lyhyesti ilmaistuna; en halunnut äidiksi elämäntilanteessani, joten keskeytin raskauden kulun, jonka LOPPUTULOKSENA olisi syntynyt lapsi tähän maailmaan, ja minusta olisi tullut äiti. Vielä ei ollut lasta, ei äitiä. Niin koin tämän asian silloin. Nyt koen toisin.Oletko ajatellut tätä asiaa näiltä kannoilta, tai onko käväissyt edes epäilyksenä mielessä:
Jos uskot Jumalaan ja pidät Jumalaa kaikennäkevänä, tämä aborttikin olisi sen mukaan siis ennalta tiedetty. Eikö niin.
Miksi Jumala rankaisisi tai syyllistäisi ja vaatisi uhreja tai syyllistäisi sellaisesta, minkä Jumala tietää ja minkä on nähnyt hyväksi tapahtua eli sinun elämäntilanteesi on nähty ennakolta. Jumala on jopa sallinut elämäntilanteen, missä olet ratkaisusi tehnyt.
Jos Jumala on nähnyt tämän abortin ennalta, eikö se sielu, jonka piti syntyä sinulle, syntyikin jollekulle muulle jolla paremmat mahdollisuudet tai mitään sielua ei olekaan vielä sellaisessa alkiossa. Milloin uskot sielun tulevan kehoon? Oliko sielua alkiossa, vaikka Jumala tiesi ettei siitä mitään tule syntymään? Tämän mukaan sielu tulee sikiöön vasta kun se hengittää:
"Niin kauan kuin ihminen hengittää, hän elää. Jumala elävöitti maasta muovailemansa ihmisen elämänhengityksellään"“Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.”
On ihan jees, että uskot miten uskot mutta voisiko uskovainen joskus sen sokean uskon vierelle ottaa järkeäkin, ajatella myös intuitiivisesti ja universaalisti kaikkien ihmisten kannalta eikä vain jonkun itäisen paimentolaisheimon tapakulttuurin varjossa, vai onnistuuko se jo syyllistyy tarpeeksi? Siis ajatella Jumalaa jonain heikkoa ihmistä suurempana. Uskovaiset ihmiset näkevät Jumalansa itsensä kaltaisena. Ei siis kovin kaikkinäkevänä.
Eli miksi Jumala voisi olla yhtä aikaa kaikkivoipa eikä kuitenkaan tee, näe tai kuule mitään ja leikkii ihmisillä kuin marionettiteatterinukeilla. Kysymys kuuluu aina MIKSI? Miksi jokaisen uskon edustaja tulkitsee nämä asiat juuri sillä tavalla kuin oma uskonto edellyttää, miten on opetettu? Miksei kyseenalaisteta valmiiksi muotoiltuja oppeja tällaisten kriisien kautta, mikä aborttikin on.
Eikö uskovalle tule koskaan halua nähdä totuutta uskontojen yläpuolella vaan hän tyytyy kylmätiskin einesruokaan, valmiiksi pureksittuun selitysmalliin ja puolitotuuksiin. Pelostako on kyse? Pelolla hallitseminen ja uhkailu on uskontojen käyttövoima. - Inhimillisyyden puolesta
Totuuden etsijä kirjoitti:
Oletko ajatellut tätä asiaa näiltä kannoilta, tai onko käväissyt edes epäilyksenä mielessä:
Jos uskot Jumalaan ja pidät Jumalaa kaikennäkevänä, tämä aborttikin olisi sen mukaan siis ennalta tiedetty. Eikö niin.
Miksi Jumala rankaisisi tai syyllistäisi ja vaatisi uhreja tai syyllistäisi sellaisesta, minkä Jumala tietää ja minkä on nähnyt hyväksi tapahtua eli sinun elämäntilanteesi on nähty ennakolta. Jumala on jopa sallinut elämäntilanteen, missä olet ratkaisusi tehnyt.
Jos Jumala on nähnyt tämän abortin ennalta, eikö se sielu, jonka piti syntyä sinulle, syntyikin jollekulle muulle jolla paremmat mahdollisuudet tai mitään sielua ei olekaan vielä sellaisessa alkiossa. Milloin uskot sielun tulevan kehoon? Oliko sielua alkiossa, vaikka Jumala tiesi ettei siitä mitään tule syntymään? Tämän mukaan sielu tulee sikiöön vasta kun se hengittää:
"Niin kauan kuin ihminen hengittää, hän elää. Jumala elävöitti maasta muovailemansa ihmisen elämänhengityksellään"“Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.”
On ihan jees, että uskot miten uskot mutta voisiko uskovainen joskus sen sokean uskon vierelle ottaa järkeäkin, ajatella myös intuitiivisesti ja universaalisti kaikkien ihmisten kannalta eikä vain jonkun itäisen paimentolaisheimon tapakulttuurin varjossa, vai onnistuuko se jo syyllistyy tarpeeksi? Siis ajatella Jumalaa jonain heikkoa ihmistä suurempana. Uskovaiset ihmiset näkevät Jumalansa itsensä kaltaisena. Ei siis kovin kaikkinäkevänä.
Eli miksi Jumala voisi olla yhtä aikaa kaikkivoipa eikä kuitenkaan tee, näe tai kuule mitään ja leikkii ihmisillä kuin marionettiteatterinukeilla. Kysymys kuuluu aina MIKSI? Miksi jokaisen uskon edustaja tulkitsee nämä asiat juuri sillä tavalla kuin oma uskonto edellyttää, miten on opetettu? Miksei kyseenalaisteta valmiiksi muotoiltuja oppeja tällaisten kriisien kautta, mikä aborttikin on.
Eikö uskovalle tule koskaan halua nähdä totuutta uskontojen yläpuolella vaan hän tyytyy kylmätiskin einesruokaan, valmiiksi pureksittuun selitysmalliin ja puolitotuuksiin. Pelostako on kyse? Pelolla hallitseminen ja uhkailu on uskontojen käyttövoima.Sinulla on viestissäsi hyviä pohdinnanaiheita. Tuo sielun syntymähetki mietityttää minua kyllä, mutta luulen että se on niitä mysteerejä jotka selviävät meille vasta siellä rajan takana, jos selviävät.
Jumalan kaikkivoipaisuus on myös mielenkiintoinen kysymys. Toisaalta olen melko fatalistinen, eli uskon että asiat menevät niinkuin niiden on tarkoitus mennä, ja kaikelle on jonkinlainen käsikirjoitus olemassa. Toisaalta uskon että meillä on todella hiukan vaikutusvaltaa siihen miten se käsikirjoitus lopulta toteutuu. Meillä on vapaa tahto tehdä myös eri tavalla kuin mitä meidän olisi "tarkoitus" tehdä jotta tehtävämme tässä elämässä täyttyisi. Se oma osuutemme, pieni koko kuvassa, mutta suuri meille, on meidän vastuullamme. Ja koska olemme erehtyväisiä, tietämättömiä ja hitaasti oppivia, teemme asioita väärin. Emme voi aina välttää sitä. Vastuumme toteutuu silloin aitona katumuksena ja pyrkimyksenä tehdä jatkossa paremmin, jos huomaamme että tuli tehtyä huono ratkaisu. Uskon että Jumala pyrkii johdattamaan meitä todelliseen kohtaloomme, ehkäpä enkeleiden avustuksella, ja on meistä itsestämme kiinni kuinka helpoksi sen työn teemme. Uskon että Jumala myös näkee sydämeemme, eli sen, oliko pahan teon takana kuitenkin hyvä tarkoitus ja tahto.
En näe Jumalaa mielivaltaisena asioiden hallitsijana. Uskovaisena pidän ennemminkin mahdollisena, että pahuuden voimat pyrkivät manipuloimaan meitä eri tavoin,ja johtamaan ajatuksemme väärille urille. Edelleen, koska meillä on vapaa tahto, voimme valita huonostikin - tietoisesti tai vahingossa. Uskon että Jumalalla on valta suojella ja johdattaa meitä, mutta vain meidän suostumuksellamme ja pyynnöstämme. Olemme haavoittuvaisia myös toisten ihmisten väärien valintojen vuoksi.
Pointtini on nyt sinun viestisi suhteen se, että koska emme voi tietää mitä rajantakaisessa maailmassa on, ja miten se toimii, minun tehtäväni on keskittyä siihen mitä tiedän. En sure abortissa menehtyneen lapseni tämänhetkisen tilanteen vuoksi. Hän on joko taivaassa (tähän uskon) tai sitten häntä ei ole - jolloin hän ei siis ainakaan kärsi. Yksi mahdollisuus on sekin, että hänen sielunsa tosiaan siirtyi elämään fyysisen ihmisen elämää jossain toisaalla. Suren toki sitä ettei hän elä nyt täällä kanssani, mutta uskon että hänellä on kaikki hyvin. Itseni kannalta minun on kuitenkin tärkeää selvittää oma osuuteni tässä kohdassa elämän suurta käsikirjoitusta. Sehän on ainoa kohta, jossa minulla on mahdollisuus vaikuttaa tähän kokonaisuuteen. Siitä osuudesta minun täytyy ottaa vastuu.
Vaikka pääsisin ajassa taaksepäin, ja haluaisin tehdä asioita toisin, en ehkä voisi, ellen saisi tämänhetkistä maailmankuvaani mukaani menneeseen. Se ei poista vastuutani nyt. Jos vasta jälkikäteen ymmärtää tehneensä pahoin toiselle ihmiselle, on silti velvollinen pyytämään anteeksi. Uskon että sen tyyppinen ihmisyyteen oppiminen on yksi elämän päätarkoituksista. Ihminen kasvaa ja muuntuu, ja oma elämänhistoria muuntuu retrospektiivisesti. Ennen neutraaleiksi koetut tapahtumat näyttäytyvätkin myöhemmin aivan toisin. Niitä täytyy käsitellä, jotta elämänsä aikana edes hiukan viisastuisi. Oma rooli maailmassa on se ainut asia, johon ihmisellä on mitään valtaa. Se pitää ottaa tosissaan.
Jumalan ja maailmankaikkeuden olemus on kiehtova salaisuus. Me ihmiset olemme niin pieniä ja rajallisia, että meitä suuremmat asiat pysyvät mysteereinä meille. Minä uskon kuitenkin rakastavaan Jumalaan, joka haluaa minun oppivan elämänläksyni ja kasvavan siksi ihmiseksi joksi minun on tarkoitus kasvaa. Meillä on tehtävämme täällä, ja on meistä kiinni tartummeko niihin. - henkilö X
niinpä niin kirjoitti:
"Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena"
ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?
"Hengiltä ottaminen vaatii hänen mukaansa jonkun hengittävän olennon, jolta se henki otetaan."
Naurettavaa saivartelua, mutta tietysti tyypillistä niille joille tosiasiat on kipeitä ja kiusallisia. Olla hengissä käsitetään kai yleensä elossa olemisena. Kaikkee elävää voidaan tappaa. Ja onhan alkiolla/sikiölläkin elävänä olentona mm. soluHENGITYSTÄ ;) että ei mee läpi toikaan kiemurtelu."ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?"
Miksi tällaista kysyt? Eihän tässä nyt siitä kyse ole, mikä on "totuus" vaan kyse on siitä, mitä kukakin totuutena pitää. Jos abortin tehnyt ei pidä alkiota vielä lapsena, ei sitä sinun käsityksesi muuksi muuta. Hän toimii ja ajattelee oman käsityksensä mukaisesti ja sen mukaan myöskin perustelee abortin itselleen ja joko hyväksyy sen tai ei hyväksy.
Joten kerro nyt minulle, miten ihminen valehtelee silloin, jos hän vain nyt on toista mieltä alkion ihmisyydestä kuin sinä eikä vilpittömästi koe tappanensa lastaan? Vai onko sinulla sellainen oletusarvo, että jokaisen ihmisen maailmassa tulisi olla sinun kanssasi samaa mieltä siitä, milloin sikiöstä tulee ihminen ja vieläpä siitäkin kuinka suuri merkitys sillä sikiöllä kulloinkin on? Inhimillisyyden puolesta kirjoitti:
Tämä oli äärettömän yksinäinen prosessi minulle, mutta törmäsin kyllä jälkikäteen netissä Itu-Projektiinkin. Luin heidän sivuiltaan Askeleet abortista toipumiseen, ja ne auttoivat minua hahmottamaan vaiheitani tässä kokemuksessa. On tärkeää tunnistaa tunteensa, löytää niille oikea nimi. Olin jo löytänytkin, mutta Askeleet ikään kuin vahvisti tämän kokemukseni.
"Tämä oli äärettömän yksinäinen prosessi minulle, mutta törmäsin kyllä jälkikäteen netissä Itu-Projektiinkin."
Olinkin ajatellut, että Itu-Projekti taitaa sopia vain kristillisen maailmankatsomuksen omaaville noin kriisin läpityöskentelyssä, sillä olen lukenut näitä työkirjoja ja muuta materiaalia ja kurssiohjelmia, ja ne tuntuvat vierailta, mikäli on uskonnoton tai muuten ei näe tarpeelliseksi sotkea mukaan yliluonnollisia entiteettejä vaan haluaa käsitellä asian ihan oman psyyken ja persoonansa kanssa.
Olen aiemmin täällä mäkättänyt, että Itu-Projekti kauniisti sanottuna ohjailee ihmisiä syyllisyyden avulla ja ehdollistaa kriisin läpityöskentelyn uskoontulemisella. Mitään heidän uskontovapaata materiaaliaan en ole nähnyt.- eipä yllätä
niinpä niin kirjoitti:
"Jos ihminen ei pidä alkiota lapsena, niin loogisesti hän ei silloin myöskään pidä aborttia lapsen tappamisena"
ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?
"Hengiltä ottaminen vaatii hänen mukaansa jonkun hengittävän olennon, jolta se henki otetaan."
Naurettavaa saivartelua, mutta tietysti tyypillistä niille joille tosiasiat on kipeitä ja kiusallisia. Olla hengissä käsitetään kai yleensä elossa olemisena. Kaikkee elävää voidaan tappaa. Ja onhan alkiolla/sikiölläkin elävänä olentona mm. soluHENGITYSTÄ ;) että ei mee läpi toikaan kiemurtelu." jos hän vain nyt on toista mieltä alkion ihmisyydestä kuin sinä"
taas ettei suosijafanaatikko halua erottaa faktoja 'mieltä olemisista'... itsepetoksellinen mutuvalheiden vakuuttelu onkin tarpeen kun niitä itsekkäitä raakuuksia pitää hajoilevalle psyykelleen hyväksytellä. - kerronpa minäkin
henkilö X kirjoitti:
"ja muuttuuko alkion olemus (totuus) sillä ettei murhaaja halua pitää uhriaan lapsena eikä ihmisenä?"
Miksi tällaista kysyt? Eihän tässä nyt siitä kyse ole, mikä on "totuus" vaan kyse on siitä, mitä kukakin totuutena pitää. Jos abortin tehnyt ei pidä alkiota vielä lapsena, ei sitä sinun käsityksesi muuksi muuta. Hän toimii ja ajattelee oman käsityksensä mukaisesti ja sen mukaan myöskin perustelee abortin itselleen ja joko hyväksyy sen tai ei hyväksy.
Joten kerro nyt minulle, miten ihminen valehtelee silloin, jos hän vain nyt on toista mieltä alkion ihmisyydestä kuin sinä eikä vilpittömästi koe tappanensa lastaan? Vai onko sinulla sellainen oletusarvo, että jokaisen ihmisen maailmassa tulisi olla sinun kanssasi samaa mieltä siitä, milloin sikiöstä tulee ihminen ja vieläpä siitäkin kuinka suuri merkitys sillä sikiöllä kulloinkin on?"henkilö x" 2.11.2014 12:42
erittäin hyviä kysymyksiä, kun olisi saanut yhtä hyvän vastauksen nimimerkiltä "eipä yllätä".
Ota esimerkkiä nimimerkiltä "inhimillisyyden puolesta" näin keskustelee kiihkoton abortinvastustaja, toisia kunnioittaen, asiallisesti asiansa esille tuoden. Tämä siis nimimerkille "eipä yllätä". - henkilö X
eipä yllätä kirjoitti:
" jos hän vain nyt on toista mieltä alkion ihmisyydestä kuin sinä"
taas ettei suosijafanaatikko halua erottaa faktoja 'mieltä olemisista'... itsepetoksellinen mutuvalheiden vakuuttelu onkin tarpeen kun niitä itsekkäitä raakuuksia pitää hajoilevalle psyykelleen hyväksytellä.Siitä, milloin sikiöstä tule ihminen, on paljon erilaisia näkemyksiä. Sitä asiaa ei muuta sinun huutelusi yhtään mihinkään. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole aborttia koskaan tehneet, mutta jotka siltikään eivät pidä alkiota valmiina lapsena ja ihmisenä. Heidän mielipiteensä siis kumpuaa jostain muusta kuin "itsekkäisen raakuuksiensa" oikeuttelusta taikka "hajoilevasta psyykeestä".
Se, että ihminen ei pidä alkiota lapsena, ei ole aina siis merkki siitä, että henkilö ei ole sinut aborttinsa kanssa, koska läheskään kaikki näin ajattelevat ihmiset eivät ole aborttia edes tehneet. Jokin muu perustelu pitää löytyä, jokin sellainen, mikä erottaa juuri nimimerkin "kerronpa minäkin" kaikkien niiden joukosta, jotka ajattelevat tästä samoin kuin hän, mutta eivät ole tehneet aborttia.
Mikä se sellainen tekijä siis on, joka osoittaa, että nimimerkki "kerronpa minäkin" ei ole sinut aborttinsa kanssa? Siis jokin sellainen tekijä, joka erottaa hänet vaikkapa minusta, joka en pidä alkiota vielä lapsena, mutta en ole yhtään aborttiakaan tehnyt? - ja se
eipä yllätä kirjoitti:
" jos hän vain nyt on toista mieltä alkion ihmisyydestä kuin sinä"
taas ettei suosijafanaatikko halua erottaa faktoja 'mieltä olemisista'... itsepetoksellinen mutuvalheiden vakuuttelu onkin tarpeen kun niitä itsekkäitä raakuuksia pitää hajoilevalle psyykelleen hyväksytellä."Siitä, milloin sikiöstä tule ihminen, on paljon erilaisia näkemyksiä."
eri näkemysten olemassaolon huutelu ei vaan niitä tieteellisiä faktoja mikskään muuta :)
"läheskään kaikki näin ajattelevat ihmiset eivät ole aborttia edes tehneet."
Mutta joku oikeutteluhan sille itsekkäiden raakuuksien kiihkoiselle puolustelulle pitää keksiä... ja ihan samoin sitä suosivat turvautuu valheisiin, kuten ne tekijätkin. Oishan se ilmeisesti ihan liian rankka pala näiden femninatsienkaan psyykelle myöntää että "kannatan lapsien kohtuun tappamista ja ihan vaan kun joku sattuu niin itsekkäästi haluamaan". Onnistuuko? :)) luultavasti ei, koska "mutku eihän siinä ny mitään lapsia oo olemassa eikä ketää tapeta!!" :DDD - henkilö X
ja se kirjoitti:
"Siitä, milloin sikiöstä tule ihminen, on paljon erilaisia näkemyksiä."
eri näkemysten olemassaolon huutelu ei vaan niitä tieteellisiä faktoja mikskään muuta :)
"läheskään kaikki näin ajattelevat ihmiset eivät ole aborttia edes tehneet."
Mutta joku oikeutteluhan sille itsekkäiden raakuuksien kiihkoiselle puolustelulle pitää keksiä... ja ihan samoin sitä suosivat turvautuu valheisiin, kuten ne tekijätkin. Oishan se ilmeisesti ihan liian rankka pala näiden femninatsienkaan psyykelle myöntää että "kannatan lapsien kohtuun tappamista ja ihan vaan kun joku sattuu niin itsekkäästi haluamaan". Onnistuuko? :)) luultavasti ei, koska "mutku eihän siinä ny mitään lapsia oo olemassa eikä ketää tapeta!!" :DDDEli ainoa syy, miksi väität, ettei nimimrkki "kerronpa minäkin" ole sinut aborttinsa kanssa on se, että hän on sinun kanssasi eri mieltä siitä, onko alkio lapsi vaiko ei? Et siis vain jotenkin kestä sitä, että hänellä on tässä asiassa eri mielipide kuin sinulla? Sekö on siis ainoa syysi sille, että olet täällä jatkuvasti hänelle nälvimässä vaikka hän ei sinulle mitään pahaa ole tehnyt eikä edes provosoidu nälvimään sinulle takaisin?
- kerronpa minäkin
henkilö X kirjoitti:
Eli ainoa syy, miksi väität, ettei nimimrkki "kerronpa minäkin" ole sinut aborttinsa kanssa on se, että hän on sinun kanssasi eri mieltä siitä, onko alkio lapsi vaiko ei? Et siis vain jotenkin kestä sitä, että hänellä on tässä asiassa eri mielipide kuin sinulla? Sekö on siis ainoa syysi sille, että olet täällä jatkuvasti hänelle nälvimässä vaikka hän ei sinulle mitään pahaa ole tehnyt eikä edes provosoidu nälvimään sinulle takaisin?
Kiitos "henkilö x".
Se miksi en provosoidu hänen jutuistaan on siinä, että olen vain tehnyt laillisen teon. Hän saa olla siitä mitä mieltä hyvänsä, minua se ei liikuta. Täällä on onneksi sananvapaus; niin minulla kuin hänelläkin ja kaikilla muillakin. Tietysti olisi toivottavaa että toisi sen julki vähän asiallisemmin, mutta jossei siihen pysty, niin ei haittaa minua yhtään. - valheen lyhyet jälje
ja se kirjoitti:
"Siitä, milloin sikiöstä tule ihminen, on paljon erilaisia näkemyksiä."
eri näkemysten olemassaolon huutelu ei vaan niitä tieteellisiä faktoja mikskään muuta :)
"läheskään kaikki näin ajattelevat ihmiset eivät ole aborttia edes tehneet."
Mutta joku oikeutteluhan sille itsekkäiden raakuuksien kiihkoiselle puolustelulle pitää keksiä... ja ihan samoin sitä suosivat turvautuu valheisiin, kuten ne tekijätkin. Oishan se ilmeisesti ihan liian rankka pala näiden femninatsienkaan psyykelle myöntää että "kannatan lapsien kohtuun tappamista ja ihan vaan kun joku sattuu niin itsekkäästi haluamaan". Onnistuuko? :)) luultavasti ei, koska "mutku eihän siinä ny mitään lapsia oo olemassa eikä ketää tapeta!!" :DDD"hän on sinun kanssasi eri mieltä siitä, onko alkio lapsi vaiko ei? Et siis vain jotenkin kestä sitä, että hänellä on tässä asiassa eri mielipide kuin sinulla?"
Kerro nyt MIKSI pitää sitten pakonomasesti VALEHDELLA ja vähätellä noin naurettavasti tekoonsa jos MUKA on niiiin "sinut" sen kans? :))))
Ja siinä faktan toteemisessa kuinka aborttööri on tappanu syntymättömän lapsen kohtuunsa ei ole yhtikäs mitään asiatonta. - Inhimillisyyden puolesta
sosiologi kirjoitti:
"Tämä oli äärettömän yksinäinen prosessi minulle, mutta törmäsin kyllä jälkikäteen netissä Itu-Projektiinkin."
Olinkin ajatellut, että Itu-Projekti taitaa sopia vain kristillisen maailmankatsomuksen omaaville noin kriisin läpityöskentelyssä, sillä olen lukenut näitä työkirjoja ja muuta materiaalia ja kurssiohjelmia, ja ne tuntuvat vierailta, mikäli on uskonnoton tai muuten ei näe tarpeelliseksi sotkea mukaan yliluonnollisia entiteettejä vaan haluaa käsitellä asian ihan oman psyyken ja persoonansa kanssa.
Olen aiemmin täällä mäkättänyt, että Itu-Projekti kauniisti sanottuna ohjailee ihmisiä syyllisyyden avulla ja ehdollistaa kriisin läpityöskentelyn uskoontulemisella. Mitään heidän uskontovapaata materiaaliaan en ole nähnyt.Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Tarvittaisiin kipeästi vakaumuksetonta ja asiantuntevaa tukea abortin kokeneille, sillä monet vierastavat uskonnollisuutta. Uskoisin, että jonkinlainen Askeleet-prosessikaavion tapainen voisi toimia useimmille abortin läpikäyneille uskonnollisuudesta riisuttunakin. Olisi hyväksi käydä kaavion malliin kunnolla läpi sitä tunneprosessia, jonka abortti käynnistää ihmisessä maailmankuvasta riippumatta (viha, suru, häpeä, syyllisyys, katumus, ja niin edelleen). Itse kävin aborttini jälkeen muutaman kerran psykologin juttusilla, mutta en kokemut saavani häneltä mitään konkreettisia eväitä abortin käsittelyyn. Vasta oma hengellinen heräämiseni antoi tuntemuksilleni nimet, ja vasta Askeleet-kaaviosta tunnistin oman henkisen prosessini vaiheet. Se on auttanut minua. Samaa apua toivoisin kaikkien abortin kokeneiden löytävän.
Abortti on valtavan ristiriitainen kokemus, sillä en usko että yksikään ihminen pitää aborttia sinänsä positiivisena asiana. Abortti on ikävä asia, niidenkin mielestä jotka siihen päätyvät. Sen monet kiihkomieliset ja tuomitsevat ihmiset tuntuvat unohtavan. Aborttia vaihtoehtona pitävät tai aborttiin päätyneet eivät SUOSI aborttia. Se on ikävä asia aina. Kun se on valittu ratkaisuksi, se on valittu huonojen vaihtoehtojen joukosta.
On selvää, että abortti herättää helpotuksen lisäksi, ja erityisesti sen jälkeen, valtavan laajan skaalan erilaisia tunteita. Vaikka lasta ei olisi toivonut, hän on silti ollut tuloillaan ja osa äitinsä kehoa, joten on voinut syntyä jo jonkinlainen kiintymyssuhde. Ihminen saattaa olla lapsirakas ja hoivaava luonteeltaan, ja rakastaa vauvoja. Ihminen on voinut aiemmin hyväksyä toisten tekemät abortit, mutta ajatella että itse ei sellaista tekisi. Abortti luo identiteettikriisin. Jollakin tavalla, näki sikiötä vielä lapsena tai ei, ihminen kuitenkin ainakin alitajuisesti kokee abortissa lopettavansa toisen ihmisen, mahdollisen lapsen, elämän. Se olisi hyvä ymmärtää ihan tietoisellakin tasolla, jotta pääsee moninaisiin tunteisiinsa käsiksi.
Uskon että vasta nämä tunteet käsiteltyään voi todella päästä sinuiksi aborttinsa kanssa. Tekee hyvää sisäistää oma vastuunsa asioiden kulussa. Ehkä tämän näkökohdan painottaminen esim. Itu-projektissa, varsinkin kun lähtökohta on uskonnollinen, tuntuu helposti syyllistämiseltä. Ymmärrän kyllä miksi. Itse hengellisesti heränneenä tajuan asian nyt hieman eri tavalla kuin aiemmin; näen että vasta kun uskaltaa myllätä kunnolla ne pahatkin tunteensa esiin sydämensä ja sielunsa syövereistä, löytää tiensä määränpäähän - tasapainoon ja sisäiseen rauhaan. Yhtäkään tunnetilaaa (myöskään syyllisyydentunnetta!) ei kannata jättää selvittämättä itselleen. Sisäisen suursiivouksen voi tehdä ilman uskonvakaumustakin. Mutta jos jumiutuu omiin järkitason syihinsä ja perusteluihinsa, ei pääse sinne syvälle asti, ja aborttikokemus voi jäädä jäytämään ja kalvamaan epämääräisenä tunnemöykkynä jonnekin taustalle. Syyllisyys on siis tässä yhteydessä yksi lähtökohdista (eli olemassaolevista tunteista), ei johtopäätös tai lopputulos. Lopputuloksena on mahdollisuus jatkaa elämää vailla syyllisyyden tai surun taakkaa.
Minusta on hienoa että edes joku taho ottaa perusteellisesti huomioon abortin kokeneiden tilanteen ja tunteet. Onkin surullista että he, jotka eivät ole uskossa tai vierastavat hengellistä lähestymistapaa asioihin, jäävät vaille kunnollisia työkaluja aborttinsa käsittelyssä. Siltä se minusta vaikuttaa, ja olen kokenut näin omakohtaisestikin.
Ei voi oikeasti olla niin, että abortista voi päästä yli vain uskoon tulemalla. Samoja tunteita on kaikilla ihmisillä uskonnosta riippumatta, ja ne ovat oikeilla välineillä käsiteltävissä ja työstettävissä. Jokaisella pitäisi olla tähän myös yhtäläiset mahdollisuudet. - henkilö X
valheen lyhyet jälje kirjoitti:
"hän on sinun kanssasi eri mieltä siitä, onko alkio lapsi vaiko ei? Et siis vain jotenkin kestä sitä, että hänellä on tässä asiassa eri mielipide kuin sinulla?"
Kerro nyt MIKSI pitää sitten pakonomasesti VALEHDELLA ja vähätellä noin naurettavasti tekoonsa jos MUKA on niiiin "sinut" sen kans? :))))
Ja siinä faktan toteemisessa kuinka aborttööri on tappanu syntymättömän lapsen kohtuunsa ei ole yhtikäs mitään asiatonta.Ystävä hyvä, se että on eri mieltä kuin sinä, ei ole valehtelua. Eivät ihmiset, jotka eivät ajattele kuten sinä ajattelet, koe valehtelevansa yhtään sen enempää kuin sinäkään koet.
Minä ihailen tosi paljon nimimerkin "kerronpa minäkin" asennetta. Hän esiintyy rauhallisesti ja kiihkottomasti, hän ei sorru nimittelemään muita vaikka itse saa osakseen tämän tästä ties mitä sontaa eikä hän koskaan ala nimitämään toisten mielipieitä valheiksi. Sinullekin hän toteaa aina tyynen rauhallisesti, että olet oikeutettu mielipiteisiisi. Ei tuollaista kärsivällisyytä voi kuin ihailla, varsinkin kun itse olen sellainen, etä mulla kyllä pinna palaa sinun kaltaisesi räkättirastaan kanssa vähemmästäkin ;)
Nyt voit alkaa huutamaan marttyyrimaisesti, kuinka minä törkypaskasyytösnälvin sinua ja sinä olet vain lapsia suojeleva uhri. - saahan sitä
valheen lyhyet jälje kirjoitti:
"hän on sinun kanssasi eri mieltä siitä, onko alkio lapsi vaiko ei? Et siis vain jotenkin kestä sitä, että hänellä on tässä asiassa eri mielipide kuin sinulla?"
Kerro nyt MIKSI pitää sitten pakonomasesti VALEHDELLA ja vähätellä noin naurettavasti tekoonsa jos MUKA on niiiin "sinut" sen kans? :))))
Ja siinä faktan toteemisessa kuinka aborttööri on tappanu syntymättömän lapsen kohtuunsa ei ole yhtikäs mitään asiatonta."se että on eri mieltä kuin sinä, ei ole valehtelua."
'mieltä olla' mitä vaan, vaikkei perustuis mihkään faktoihin, tai ois peräti niiden vastasia. Kyse on siitä että sitä ei vaan eräät pysty myöntään, useimmat juurikin niiden omien takaraivossa jylläävien syyllisyystraumojen takia. - kerronpa minäkin
valheen lyhyet jälje kirjoitti:
"hän on sinun kanssasi eri mieltä siitä, onko alkio lapsi vaiko ei? Et siis vain jotenkin kestä sitä, että hänellä on tässä asiassa eri mielipide kuin sinulla?"
Kerro nyt MIKSI pitää sitten pakonomasesti VALEHDELLA ja vähätellä noin naurettavasti tekoonsa jos MUKA on niiiin "sinut" sen kans? :))))
Ja siinä faktan toteemisessa kuinka aborttööri on tappanu syntymättömän lapsen kohtuunsa ei ole yhtikäs mitään asiatonta."Ja siinä faktan toteemisessa kuinka aborttööri on tappannu syntymättömän lapsen kohtuunsa ei ole yhtikäs mitään asiatonta."
Niin, sehän on vain mielipide. - Ålka
kerronpa minäkin kirjoitti:
"Ja siinä faktan toteemisessa kuinka aborttööri on tappannu syntymättömän lapsen kohtuunsa ei ole yhtikäs mitään asiatonta."
Niin, sehän on vain mielipide.Sinä se jaksat, pitää ihan ihmetellä onko sinulla muutakin elämää. Ajatteletko muuta kuin abortteja, joita tehdään kuitenkin raivokkaista vastalauseistasi huolimatta.
Aamulla kun heräät ensimmäinen ajatus Abortti!, illalla viimeisenä Abortti!, Uneksit kuinka saat kaikki abortit poistettua maailmasta. Välillä kuinka abortin teettäneet kärsivät, se unesi suo sinulle suurta lohua.
Seuraavaksi väkellät vastauksen tähän viestiin käänteisenä, lyön vaikka vetoa. - siellä se jylläilee
valheen lyhyet jälje kirjoitti:
"hän on sinun kanssasi eri mieltä siitä, onko alkio lapsi vaiko ei? Et siis vain jotenkin kestä sitä, että hänellä on tässä asiassa eri mielipide kuin sinulla?"
Kerro nyt MIKSI pitää sitten pakonomasesti VALEHDELLA ja vähätellä noin naurettavasti tekoonsa jos MUKA on niiiin "sinut" sen kans? :))))
Ja siinä faktan toteemisessa kuinka aborttööri on tappanu syntymättömän lapsen kohtuunsa ei ole yhtikäs mitään asiatonta." sehän on vain mielipide. "
Kun oiski. XD
"Uneksit kuinka saat kaikki abortit poistettua maailmasta. Välillä kuinka abortin teettäneet kärsivät, se unesi suo sinulle suurta lohua."
Ai. Mistähän lähtien luulet lapsia vihaavan ja omansa tappaneen mukavuusaborttöörin näin ajatelleen?
- rehellinen.pk-seutu
Aloitus on niin totta! Aborttia pitäis katua ja esittää joku katumusesitys. Siten saat jotenkin asian sovittua. Mutta mitä jos sanoo että hitto miten oikeempi ratkaisu olis ollut abortti ja vihaa äitiyttä ja lasta. Saako siitä puhua vai onko tabu ettei näe mitään hyvää koko touhussa? Moni kaveri sanoo kuin ihanaa tää on mut ne on onnellisuusmuurin varjossa ja selittelee asiaa vaikka hirvee kateus paistaa kun ei pääse mihinkään ja rahat aina loppu ja mieski jätti.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2143419Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242171- 242071
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901955Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?751617Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241371- 81271
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361257Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351217Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61198