Avioliitto ei ole kestävä

Suhteessakin olevat eroavat.

Niin, nykyään liian monet eroavat. Parisuhdekulttuuri on ilmeisesti jotenkin muuttunut. Yhtenä syynä tähän on varmasti helpottunut avioero. Ennen vanhaan avioerolle etsittiin oikeudessa syy ja syyllinen, kun taas nykyään ero hoituu parilla hakemuksella. Väitettäsi siitä, että olisi parempi olla pelkästään suhteessa kuin olla avioliitossa, en kuitenkaan ihan menisi allekirjoittamaan. Avoliitossahan ero helpompi ja nopeampi kuin avioliitossa, koska ei tarvita välttämättä mitään juridisia toimenpiteitä.

No eroaminen on helpompaa ---> Naimisiin mennään herkemmin ----> Erotaan, jos huomataan virheeksi.
Kynnys mennä naimisiin nousisi, jos eroaminen olisi vaikeaa, veikkaan.

Ihmisten ehkä kannattaisi enemmän miettiä sitä, kenen kanssa ja kuinka pian niitä kakaroita tehdään ja vähän miettiä, mitä haluaa siltä omalta kumppaniltaan. Mutta on paljon parempi, että vanhempani ovat eronneet kuin että he riitelisivät ja tappelisivat jatkuvasti.

Avioliitoista päättyy Suomessa eroon hieman alle 50%, ei 70%. Sitä voisi miettiä, miten olla siinä paremmassa 50%:ssa, eikä suhtautua luovutusmielialalla heti alusta pitäen.

Et voi koskaan olla 100% varma mistään, eikä elämää voi ennustaa. Hoidat vaan asiasi myös omasta puoletsasi niin, että JOS se ero tulee, niin tipahdat jaloillesi. Kyllä siitä varoitus silloin tulee hyvissä ajoin.

Elämä on riskinottoa, eikä kannattaisi tuijotella liikaa niihin tilastoihin. Joskus ajatellut, että nuo tilastot toteuttavat itse itseään. Jos et usko itseesi ja naiseesi, ei liitto kyllä tule kestämäänkään. Päätä mitä päätät ja mene ja elä. Ja katso miten käy. Sulla on vain yksi elämä, ihan kuin naisillakin.

Niin ja kolmekymppisenä olet paljolti sama ihminen, kuin tänään. Vähän (vähän ;) vaan olet viisaampi ja kokeneempi.

En nyt ole erojen asiantuntija (ilmeisistä syistä), mutta olen itsekin tätä erobuumia ihmetellyt. Tuntuu, että avioon astutaan liian varhain ja tässä on lopputulos. Omat vanhempanihan ovat edelleen onnellisesti naimisissa ja puoliksi vitsillä aina toteavat pitkän avioliiton syyksi sen, etteivät odottaneet liikoja naimisiin mennessään. Vanhemmilleni avioliitto oli ennen kaikkea taloudellisista syistä tehty sopimus, muuten olisivat saattaneet lykätä pitemmällekin.

Tietysti se kuuluisa rakkaus on tärkeää, mutta naimisiin ei pidä rynnätä vielä ihastumisvaiheessa. On ehdottomasti hyvä ajatus asua ainakin vuosi yhdessä, että suhde muuttuu arkisemmaksi. Jos vieläkin on kivaa, avioliitto lienee hyvä ratkaisu. Mutta ei kun naimisiin sännätään parin kuukauden seurustelun jälkeen tai toista ikinä tapaamatta (ensitreffit alttarilla *yök*). Eihän sitä nyt autoakaan osteta koeajamatta. Avoliitto on hyvää koeajoa avioliittoon.