Omaishoitaja?

Mettis ei kirj

Nimike liippaa jotenkin läheltä, mutta en tunne vielä olevani omaishoitaja.

Puoliso on vakavasti sairas, mutta kuitenkin omatoiminen.

Ajatuksissa käy, että miten selviän, jos tilanne huononee.

Huoli painaa mieltää tulevaisuudesta, miten pärjään, jos ikävästi käy, että jään yksin.

Mikäli tällä palstalla on omaishoitajia tai ollut, niin olisi mielenkiintoista tietää miten olette jaksaneet tai kokeneet vaativan tehtävänne?

50

137

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ,,,,,

      Ei oikein selviä, mitä pelkäät?

      Omaishoitajuutta, vai yksinjäämistä?

      Kunta määrittää tarvittaessa, kelle myöntää omaishoitaja-nimikkeen.
      Sekin riippuu kunnnan maksuvalmiudesta.
      Nykyisin omaishoitaja saa pientä etuutta eläkkeeseensä.

    • Mettis ei kirj

      No, tavallaan molempia, eli miten selvitä hoitajana ja elämässä eteenpäin, jos yksin jään.

      Ei hirveästi kiinnosta etuudet tai nimikkeet.

      Lähinnä kiinnostaa omaishoitajien kokemukset ja miten selvitä elämässä eteenpäin menetyksen jälkeen.

      • --..--

        Kaikesta selviää. Niin on monenmonenlaisia meitä hoitajia, kuin meitä hoidettaviakin.
        Ei voi yleistää.
        Ei voi vaatia vain hyvää. Ihminen selviää.


    • laiffia on

      Paskaako itket, ole mies. Elämästä ei selviä hengissä, elä niin kauan kuin elämä onkin laiffia.

      • onko pakko

        Miks sä häijyilet.


    • t.l.

      Elät elämääsi eteenpäin tämänhetken asioissa. "Ei sitä päivää tiedä surra mitä ei nähnyt ole". Kaikesta selviää, aluksi takkuaa aikaa myöten elämä sujuu. En ole ollut omaishoitaja, sen puolen asiaa en tiedä, elämä kuitenkin haastaa meitä jokaista tavalla ja toisella.
      Tsemppiä.

      • Mettis ei kirj

        Kerroin aloituksessani mitä ajatuksissa liikkuu ja en sääli pisteitä kerää.

        Lähinnä kiinnostaa omaishoitajien kokemukset ja mitä ajatuksia se tuo tullessaan.


    • Onneksi puolisosi on vielä omatoiminen. Meillä oli vuodepotilas, 12 vuotta omaishoitoa kesti.
      Selviät niin kauan kun jaksat,monesti tilanne huononee, harvoin paranee, onneksi aika hitaasti tulee muutoksia joten hoitajakin ehtii sopeutua ja oppia taas uusia tehtäviä..
      En suosittele ajamaan itseäsi liian loppuun, siitä ei ole kummallekaan hyötyä, sairastut vain itsekin.
      Tiedän että luovuttaminen on raskasta, sitä mielellään siirtää tulevaisuuteen, tekee pakolliset hoitotyöt rutiinilla, muuta elämää ei sitten olekaan.
      Teillä ei varmaan olla vielä siinä pisteessä jos puolison voi välillä jättää yksinkin, ei tarvitse pestä, pukea ja syöttää, sekin aika voi tulla että on vaipanvaihtoa kuten lasten pienenä ollessa, se on vain raskaampaa isolle miehelle.
      Olen ollut kaksi vuotta yksin, mies on vuodeoastolla, käyn syöttämässä ja katsomassa aika usein kun on lyhyt matka jos en ole mökillä.
      Kyllä sitä pärjää, lopettamisen jälkeen meni aikaa toipumiseen, jatkoin liian kauan hoitamista oman terveyteni kustannuksella.
      Osaan nauttia nyt vapudesta, ei ole muuta huolehdittavaa kuin kissa.
      En kadu omaishoitajuus aikaani, loppuaikana pidin enemmän vapaata, matkustelin ja mökkeilin, se auttoi jaksamaan. Pitää sanoa että en jaksaisi enää.
      Jaksamista sinulle, teillä molemmilla on vaikeaa miehelläsi ja sinulla.

      Tällä palstalla ei aina tykätä omaishoitajista. Heille on omakin palsta, taitaa olla melko hiljainen nykyisin.
      Tässä on linkki palstalle, siellä omaishoitajat kertovat kokemuksistaan.
      http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5570

      • Mettis ei kirj

        Kiitos asiallisesta vastauksestasi.

        Olen alkutaipaleella, kaiken kokenut ja nähnyt yhteiskunnan taholta, mutta omainen on erilainen hoidettava kuitenkin.


      • rakastan elämää

        @hilma-maria

        Minusta on yksi lysti, jos joku pelkää niin elämää, ettei sallisi asiasta keskusteltavan.
        Sehän on monille meille jo aktuelli.

        Ihmeellistä eliittielämää tuntuu moni kaipaavan, alkiodiagnostiikka, plastiikkakirurgiaa, oman rakkaan hoitaminen ei tunnu kaikille maistuvan.
        Kaikissa mäissä ainakin vihkikaavassa kerrotaan rakastavan, miksei se niin saa olla käytännössä.
        Rajansa toki kaikessa, mutteivat kaikki hoidettavat ole muistisairaita.


      • rakastan elämää kirjoitti:

        @hilma-maria

        Minusta on yksi lysti, jos joku pelkää niin elämää, ettei sallisi asiasta keskusteltavan.
        Sehän on monille meille jo aktuelli.

        Ihmeellistä eliittielämää tuntuu moni kaipaavan, alkiodiagnostiikka, plastiikkakirurgiaa, oman rakkaan hoitaminen ei tunnu kaikille maistuvan.
        Kaikissa mäissä ainakin vihkikaavassa kerrotaan rakastavan, miksei se niin saa olla käytännössä.
        Rajansa toki kaikessa, mutteivat kaikki hoidettavat ole muistisairaita.

        Aikoinaan tyrmättiin usein kun kerroin omaishoitajuudesta, se tekee varovaiseksi.
        Nyt olen paksunahkaisempi, silloin kun asia oli päällä ja väsyneenä halusi purkaa tuntojaan tuli ikävä olo kun sai ivallisen vastauksen.
        Epäiltiin jopa vaikuttimia, ei omaishoitjuudella rikastu, palkkio menee vapaapäivien järjestämiseen, eikä riitäkään, jos pitää enemmän kuin lakisääteiset 3 päivää kk.
        Loppuaikana pidin vapaata Pe-Su joka viikko ja pidempiä lomia välillä.
        Viisi ensimmäistä vuotta hoidin ilman tukea ja vapaapäiviä, en edes tiennyt sellaisia olevan.
        Mieheni ei ole muistisairas vieläkään, hän on liikuntakyvytön vuodepotilas, ei pysty nykyisin edes istumaan. On rankkaa katsoa anovaa ilmettä kun käyn syöttämässä, hän ei puhu juuri mitään, silti huomaa että muistaa ja odottaa käymään.


    • pitkäaikainen -

      sairaus on aina raskas ja suuri elämää mullistava vaihe ihmisen elämän loppuvaiheessa,





      Pitkään vakavasti sairastava puoliso on raska hoidettava,
      lopulta voi käydä niin että omaishoitaja kuolee ennen pitkäaikasisairasta, ellei ehdi hakeuta itse avun piiriin ajoissa,
      kukaan ei jaksa hoitaa vakavsti sairast kymmeniävuosia yksin, sosiaaliapua saa jokainen omaishoitaja
      muutami avapaa päiviä järjetetään, että omainen jaksaa itse jotenkuten hoitaa rakasta omistaan,
      jossaki vaiheessa on pakko luopua sairaasta omaisestaan ja päästää laitoshoitoon kun omaishoitajan oma terveys alkaa rakoilla ,

      • Mettis ei kirj

        Näinkin saattaa käydä, että hoitajastakin tulee hoidokki, jos väsyy.

        Kiitos mielipiteestäsi!


    • Pirre*

      Rankkaa on, henkisesti ainakin. Mieheni jalat toimivat, eli siinä suhteessa on omatoiminen, mutta jaloilleen pitää jo auttaa. Pesut, pukemiset ja osin syöttämisetkin kuuluvat toimenkuvaani. Olen ns.virallistettu om.hoitaja, ollut jo pian 10 vuotta. Emme voi lähteä oikein mihinkään yhdessä, om.hoit.vapaat on kerran kuukaudessa, silloinkaan en oik.osaa mihinkään lähteä, etemmä ainakaan, lähisukua kunnioitan läsnäolollani vain :).

      Vesijumpassa käyn kerran viikkoon, riskillä vielä jätän yksin ja koko ajan sisällä huoli et onko kaatunut tai jotain hullua raatanut. Käytöshäiriöitä on ilmaantunut, uhkailee minua, mutta tuskin pystyy enää mitään tekemään on jo niin kömpelö, onneksi aseet ja luvat on viety neurologin käskyllä.

      Tämä o hoitajuuden sitovuus on raskasta, ei voi lähteä spontaanisti mihinkään, kökötä tässä vaan. :(. Kesällä on helpompaa kun voidaan vielä mennä maalle, saan olla ulkona ja mies istuu/nukkuu ulkona tai useimmin sisällä.

      En tiedä kuinka kauan jaksan, mutta päivä kerrallaan mennään.

      Yhä rankemmaksi hoitaminen muuttuu, mitään parempaa ei ole tiedossa.

      • demeter1

        Olenkin miettinyt, miten teidän tilanne on edennyt, Pirre*. Kerrostalossa lienee kuitenkin vähän helpompaa, töiden puolesta.
        Muilta osin en osaa kuvitella, millaista omaishoitajuus voi rankimmillaan olla, kun tulee näitä luonteen muutoksia ja muuta.
        Meidän sukulaismies halusi itse hakeutua laitoshoitoon, kun kävi mielestään liian isoksi taakaksi kumppanilleen, toinen taas hoiti dementoitunutta vaimoaan kunnes sairastui itse. Ehkä niin pitkälle ei kannattaisi sinnitellä...


    • demeter1

      Minä olen eräänlainen väliinputoaja. Puolisoni on tapaturman vuoksi pyörätuoliin sidottu, mutta toiveissa on, että hänen nousee vielä jaloilleen tai ainakin kyynärsauvojen varaan. Eli häntä pidetään kuntoutujana.

      Olen alun perin sanonut, että myös kuntoutuja vaatii läheiseltä paljon:
      läsnäoloa, avustamista ja yleistä valppautta. Sidottuna olemista myös, eikä edes niitä kolmea vapaapäivää kuukaudessa ole tarjolla...))

      Eräs tuttumme osallistuu aktiivisesti oman äitinsä (Alzheimer-potilas) hoitoon, mutta ei ryhdy viralliseksi omaishoitajaksi, koska hänelle oli kerrottu, että jos otat pestin vastaan, et pääse siitä eroon. Laitospaikat ovat kiven takana ja kunnilla on säästöpaineet niskassa. Omaishoitohan on tunnetusti edullista kunnalle.

      Aloittaja saikin jo hyviä ja omaan tilanteeseensa paremmin sopivia vastauksia.

      Sen verran voi kai kuitenkin yleisesti sanoa, että apua kannattaa hakea ja ottaa vastaan. Meitä on autettu paljon, ihan liikuttaa välillä, ja monet ovat sanoneet, että on hyvä, kun voi auttaa... Eli ainakin akuutissa tilanteessa ihmisiltä löytyy hyvää tahtoa ja myötämieltä.

      Olen myös huomannut, että mökkiytymisen vaara vaanii jo tällaisessa tilapäisessä omaishoidossa. Arkirutiinit vievät jo niin paljon aikaa ja voimia, ettei niiden lisäksi oikein houkuta järjestää mitään muuta. Kuitenkin toisten ihmisten tapaaminen virkistää sekä hoitajaa että hoidettavaa, meillä on ollut ihan mukavia ystävien ja läheisten tapaamisia.

      Myös netille annan kiitosta. Täällä tulee roikuttua tavallista enemmän silloin, kun on luppoaikaa - tai ei kai sitä ole, ellei sitä ota...

      Voimia sinulle aloittaja. Huolista olisi hyvä päästä, niistä tulee helposti kierre, joka ruokkii itseään. Suhtaudut kuitenkin aktiivisesti osaasi, kirjoitithan tännekin...

    • Minua surettaa yksi tuttu.
      Vanhahko mies.
      En se minä ole.
      Kun hän joskus tuppaa kuppia ottamaan, valuvat häneltä surun-kyyneleet.
      Mies menetti hampaansa vuosi-kymmeniä sitten.
      Hän tarvitsee ymmärtävän omais-hoitajan.
      Mutta ei hän senlaista saa.
      Hänellä on liian monta Haarukkaa.
      Ostaa muusi-perunaakin aina.
      Miksi omais-hoito aina vaatii isoa tarinaa?
      Miksi pientä ei ymmärretä?
      Ei valtiolle voi tulla kalliiksi maksaa hänelle kaksi kertaa viikossa hampaattoman
      hymyilijän.
      Miehellä sentään toimivat kaikki jalat.

      Jään odottamaan avanne-potilaan vaimon tarinaa.
      Kylppärin putki-remontista.

      H.

      • demeter1

        "Verottajan velvollisuutena ei saa olla rahan haaskaaminen niissä asioissa. jotka
        ihminen olisi voinut hoitaa ihan itse." kirjoitti hunksi eilen.

        Tänään hän palkkaisi hampaattoman hymyilijän miehelle, jonka kaikki jalat toimivat...))


      • demeter1
        demeter1 kirjoitti:

        "Verottajan velvollisuutena ei saa olla rahan haaskaaminen niissä asioissa. jotka
        ihminen olisi voinut hoitaa ihan itse." kirjoitti hunksi eilen.

        Tänään hän palkkaisi hampaattoman hymyilijän miehelle, jonka kaikki jalat toimivat...))

        siis valtion varoista oli kysymys...


      • ent. siivoojaparka

        Lyhyesti; putkiremontti on hänen omasta tahdostaan siirretty tuota tuonnemmaksi.

        Nähdäkseni se tuttavasi ei tarvitse vakituista omaishoitajaa, koska hänen kaikki jalkansa toimivat vielä. Kriisitilanteessa voi pyytää apua etähoitajalta...


      • demeter1 kirjoitti:

        "Verottajan velvollisuutena ei saa olla rahan haaskaaminen niissä asioissa. jotka
        ihminen olisi voinut hoitaa ihan itse." kirjoitti hunksi eilen.

        Tänään hän palkkaisi hampaattoman hymyilijän miehelle, jonka kaikki jalat toimivat...))

        "demeter"

        Kaunis-nilkkaiseni.
        Pilkkaamatta mitenkään, muistutan että Hampaat eivät ole yksityis-asia.
        Ne ovat syynä työttömyyteenkin.
        Veron-maksuun,
        Lapsettomuuteen, joskus jopa keino-hedelmöitykseen, jos Lotossa onnistaa.
        Jokainen asia, joka ulos-päin näkyy on mahdollinen Presidentin viennin-edistämis-
        palkinnon aihe.
        Veisit sinäkin, jos olisi avanteessani hampaat.

        yH.


      • bessie*

        Eiku se menee niin, että sinun tuttusi saa "valtiolta" määrätyn summan rahaa, maksaa siitä määrätyn summan tai ei lainkaan veroja, ja sitten käyttää loput miten lystää, Hunkzs.


      • bessie* kirjoitti:

        Eiku se menee niin, että sinun tuttusi saa "valtiolta" määrätyn summan rahaa, maksaa siitä määrätyn summan tai ei lainkaan veroja, ja sitten käyttää loput miten lystää, Hunkzs.

        "bessie*"

        Miten vaan.
        Mutta kun on vammainen, pitää saada olla tasa-arvoinen vammainen.
        Ei Sähkö-Tuoli saa erottaa ihmisiä toisistaan valkaistuilla hampaillakaan.
        Puuttuvat hampaat eivät liikahda mihinkään, vaikka kuinkakin tunkisi töpseliin.
        Tai letkua kurkkuun.

        H.


      • bessie*
        hunksz kirjoitti:

        "bessie*"

        Miten vaan.
        Mutta kun on vammainen, pitää saada olla tasa-arvoinen vammainen.
        Ei Sähkö-Tuoli saa erottaa ihmisiä toisistaan valkaistuilla hampaillakaan.
        Puuttuvat hampaat eivät liikahda mihinkään, vaikka kuinkakin tunkisi töpseliin.
        Tai letkua kurkkuun.

        H.

        Onko kysymys edelleen tuosta tutustasi, vai missä sitä taas jo mennään?

        Joka tapauksessa, tasa-arvoinen missä asiassa ja verrattuna mihin/keihin?


    • en ole omaishoitaja
      mutta hyvin tiiviisti olen tehnyt yhteistyötä
      viiskymppisen omaishoitajan kanssa
      hän on hoitanut vanhempiaan kohta kaksi vuotta
      äiti täysin liikuntakyvytön
      ja syöttäminen todella hidasta
      koska jos syö liian nopeasti ruoka menee keuhkoihin
      ja siitä siitä seuraa keuhkokuume
      isä muistisairas ja sairaus pahenee päivä päivältä
      hän on tosi väsyny joskus mutta
      huumorilla ja rakkaudesta vanhempiin
      porskuttaa päivästä toiseen
      eikä missään tapauksessa haluaisi luopua kummastakaan
      no nyt on suunnitteilla lucian päivä bileet
      jonne tulee hänen ystäviään ympäri suomea
      ja saan olla mukana tässä iloisessa
      vähän erikoisessa porukassa
      oliskohan nää nyt niitä elämän pieniä iloja sitten :)

      hän muuten hoitaa vanhempiaan kesäasunnolla
      jossa nämä ovat asuneet viimeiset kaksikymmentä vuotta
      kaupunkiasunto on tyhjillään
      mutta vaikka molemmat on saman kunnan alueella
      niin kaupunkiin sais kaiken mahdollisen avun
      mutta maalle kaikki apu on taistelun takana

      en tiedä olisko musta sellaiseen
      mutta kunnioitan ihmisiä jotka hoitavat omaisiaan kotona.

      • demeter1

        Kyllä kai tuon kaltaiseen omistautumiseen vaaditaan ihan erityinen luonne (tiinainen).

        Edesmennyt serkkuni hoiti samoin molemmat vanhempansa hautaan heidän omassa kodissaan, ilman mukavuuksia, lähes tiettömän taipaleen takana.

        Hän oli itse perheetön ja kai hän teki hoitotyöstä oman missionsa ja sai siitä elämänsisältöä. Koskaan hän ei osaansa valittanut.


      • demeter1 kirjoitti:

        Kyllä kai tuon kaltaiseen omistautumiseen vaaditaan ihan erityinen luonne (tiinainen).

        Edesmennyt serkkuni hoiti samoin molemmat vanhempansa hautaan heidän omassa kodissaan, ilman mukavuuksia, lähes tiettömän taipaleen takana.

        Hän oli itse perheetön ja kai hän teki hoitotyöstä oman missionsa ja sai siitä elämänsisältöä. Koskaan hän ei osaansa valittanut.

        "demeter"

        Huoks...

        "Jään odottamaan avanne-potilaan vaimon tarinaa.
        Kylppärin putki-remontista"

        H.


      • ent. siivoojaparka
        hunksz kirjoitti:

        "demeter"

        Huoks...

        "Jään odottamaan avanne-potilaan vaimon tarinaa.
        Kylppärin putki-remontista"

        H.

        Vastasin jo hänen puolestaan, koska hän on nähtävästi itse estynyt olemaan paikalla.


      • naurettavaa..
        ent. siivoojaparka kirjoitti:

        Vastasin jo hänen puolestaan, koska hän on nähtävästi itse estynyt olemaan paikalla.

        Oot sä omituinen, ei sun tarvitse toisten puolesta vastata.


      • ent. siivoojaparka
        naurettavaa.. kirjoitti:

        Oot sä omituinen, ei sun tarvitse toisten puolesta vastata.

        Sinä saat minut aina niin iloiseksi.


      • nauret..naurattavaa
        ent. siivoojaparka kirjoitti:

        Sinä saat minut aina niin iloiseksi.

        Ole hyvä, ilo on kokonaan minun puolellani.


      • demeter1 kirjoitti:

        Kyllä kai tuon kaltaiseen omistautumiseen vaaditaan ihan erityinen luonne (tiinainen).

        Edesmennyt serkkuni hoiti samoin molemmat vanhempansa hautaan heidän omassa kodissaan, ilman mukavuuksia, lähes tiettömän taipaleen takana.

        Hän oli itse perheetön ja kai hän teki hoitotyöstä oman missionsa ja sai siitä elämänsisältöä. Koskaan hän ei osaansa valittanut.

        demeter1
        se on se rakkaus ja lupaus sairaanhoitaja äidille
        ettei hänen tarvitse sairaalassa maata loppuikäänsä
        itse tää tyyppi on työnsä tehnyt epäsäännöllisen säännöllisesti
        ympäri maailmaa järjestelly festareita ym
        ja varmaan jatkaa vielä työtä kun tää elämänvaihe on ohi
        vapaa kun taivaan lintu
        ei siis sidoksissa avo tai aviopuolisoon
        ei valita mutta myöntää kyllä joskus että on väsynyt.


      • hunksz kirjoitti:

        "demeter"

        Huoks...

        "Jään odottamaan avanne-potilaan vaimon tarinaa.
        Kylppärin putki-remontista"

        H.

        "Jään odottamaan avanne-potilaan vaimon tarinaa.
        Kylppärin putki-remontista"

        Siinä kurjuus maksimoituu. Putkiremontin olen kokenut, avannepotilas on kokematta. Vähän kurjuutta lisää, olen hoitanut liikuntakyvytöntä vaipoissa olevaa Norovirusta sairastavaa. Tauti tarttui itseenikin yhtä aikaa. Kenellä ko. tauti on ollut, tietää mistä puhun. Jos joku panee paremmaksi niin pitää ensin kokeilla käytännössä.


      • hunksz kirjoitti:

        "demeter"

        Huoks...

        "Jään odottamaan avanne-potilaan vaimon tarinaa.
        Kylppärin putki-remontista"

        H.

        kuulehan hatsansaa
        rupee pikkuhiljaa tuntuun että
        jonkinsortin syysmyllerrys on menossa sunkin mielessä
        vai ihanko huvikses vaan pistät pörinää pönttöön :)


      • ent. siivoojaparka
        hilma-maria kirjoitti:

        "Jään odottamaan avanne-potilaan vaimon tarinaa.
        Kylppärin putki-remontista"

        Siinä kurjuus maksimoituu. Putkiremontin olen kokenut, avannepotilas on kokematta. Vähän kurjuutta lisää, olen hoitanut liikuntakyvytöntä vaipoissa olevaa Norovirusta sairastavaa. Tauti tarttui itseenikin yhtä aikaa. Kenellä ko. tauti on ollut, tietää mistä puhun. Jos joku panee paremmaksi niin pitää ensin kokeilla käytännössä.

        6-7 viikkoa epäilivät remontin kestävän. Se on pitkä aika juosta metsän läpi talvipakkasella väliaikaiseen suihkuun ja vessaan. Tosiaankin, niin pyysin lykkäystä kevääseen. Ei tuo nyt kyllä vielä niin talvea ole, mutta sen valmistuminen olisi mennyt niin lähelle joulua ja sitä pölyä tulee semmosesta niin mahottomasti.


      • demeter1
        tiinainen kirjoitti:

        demeter1
        se on se rakkaus ja lupaus sairaanhoitaja äidille
        ettei hänen tarvitse sairaalassa maata loppuikäänsä
        itse tää tyyppi on työnsä tehnyt epäsäännöllisen säännöllisesti
        ympäri maailmaa järjestelly festareita ym
        ja varmaan jatkaa vielä työtä kun tää elämänvaihe on ohi
        vapaa kun taivaan lintu
        ei siis sidoksissa avo tai aviopuolisoon
        ei valita mutta myöntää kyllä joskus että on väsynyt.

        Tuollaisia henkilöitä on - jotka vaikuttavat väsymättömiltä ja pystyvät välittämään iloa ja valoa ympäristöönsä. Heitä huomaan joskus kadehtivani, vaikka oma taakkansa saattaa heilläkin olla... (tiinainen)


      • demeter1
        ent. siivoojaparka kirjoitti:

        6-7 viikkoa epäilivät remontin kestävän. Se on pitkä aika juosta metsän läpi talvipakkasella väliaikaiseen suihkuun ja vessaan. Tosiaankin, niin pyysin lykkäystä kevääseen. Ei tuo nyt kyllä vielä niin talvea ole, mutta sen valmistuminen olisi mennyt niin lähelle joulua ja sitä pölyä tulee semmosesta niin mahottomasti.

        Mun kaksi kaveria on parhaillaan evakossa putkiremontin vuoksi. Molemmilla sen arvioitu kesto on puoli vuotta. Se aika täytyy asua muualla ja maksaa vuokra "väistöasunnosta" - kuten tilapäisasuntoa tässä tapauksessa kutsutaan...
        (ent.siivoojaparka)


      • ent. siivoojaparka
        demeter1 kirjoitti:

        Mun kaksi kaveria on parhaillaan evakossa putkiremontin vuoksi. Molemmilla sen arvioitu kesto on puoli vuotta. Se aika täytyy asua muualla ja maksaa vuokra "väistöasunnosta" - kuten tilapäisasuntoa tässä tapauksessa kutsutaan...
        (ent.siivoojaparka)

        Minulla kyllä tytär asuu tässä saman kylän toisella äärilaidalla, mutta silloin kun remonttimiehet ovat kotonani niin aion vahtia niitä oikein haukan silmillä. Huonoja kokemuksia niitten majailusta asunnossani. Ei nyt tietty tarvitse kaikkia epäillä samanlaisiksi, mutta "vestigia terrent".


      • ½½½½
        demeter1 kirjoitti:

        Mun kaksi kaveria on parhaillaan evakossa putkiremontin vuoksi. Molemmilla sen arvioitu kesto on puoli vuotta. Se aika täytyy asua muualla ja maksaa vuokra "väistöasunnosta" - kuten tilapäisasuntoa tässä tapauksessa kutsutaan...
        (ent.siivoojaparka)

        Miten ihmeessä remontti voi kestää ½ vuotta?


      • demeter1
        ½½½½ kirjoitti:

        Miten ihmeessä remontti voi kestää ½ vuotta?

        No ajattele, jos kaikki ison talon vesi ja viemäriputket uusitaan, kylppäreissäkin, ja jos vielä talossa on vesipatterit niin kai se aikaa ottaa. Pitemmistäkin ajoista olen kuullut.

        Omakotitalossa on tietysti toisin. Meilläkin vesijohtoputkien uusiminen kesti viikon. Ei tarvittu minkäänlaisia piikkauksia. Siisti homma. Ja halpa, siihen nähden mitä kerrostaloissa maksetaan.


      • tuli vain mieleen
        demeter1 kirjoitti:

        No ajattele, jos kaikki ison talon vesi ja viemäriputket uusitaan, kylppäreissäkin, ja jos vielä talossa on vesipatterit niin kai se aikaa ottaa. Pitemmistäkin ajoista olen kuullut.

        Omakotitalossa on tietysti toisin. Meilläkin vesijohtoputkien uusiminen kesti viikon. Ei tarvittu minkäänlaisia piikkauksia. Siisti homma. Ja halpa, siihen nähden mitä kerrostaloissa maksetaan.

        Mihinhän joku yksinäinen, lapseton, sukulaiseton vanhus itsensä asuttaa noin pitkäksi aikaa.
        Maksaa kahdet vuokrat?


      • demeter1
        tuli vain mieleen kirjoitti:

        Mihinhän joku yksinäinen, lapseton, sukulaiseton vanhus itsensä asuttaa noin pitkäksi aikaa.
        Maksaa kahdet vuokrat?

        Sanos muuta. Muutto voi olla edessä, ainakin tuhottomasti järjestelyjä.
        Paljon myydään asuntoja juuri silloin, kun putkiremontti on tulossa...


    • demeter1

      Kyllä mun puolesta saa vastata. Etenkin, kun en aina pysty virittymään herra H:n aaltopituudelle... Pääasia kai on, että juttu luistaa...

      • Leski

        Kun menimme avioliittoon,lupauduimme samalla myötä- ja vastamäkeen. Olin 49vee ja mies 58vee. Tämän ikäisinä ei eletä enää pilvilinnoissa.
        Kun mies sairastui vakavasti ja hän tuli kotiin monen kuukauden sairaalareissun jälkeen,olin edelleen vaimo. En halunnut kuulla mistään omaishoitajasta.
        En hakenut rahallista tukea. Muuta apua kylläkin.
        En olisi mennyt avioliittoon,jos vierelläni ei olisi seissyt elämäni mies. Siksi halusin olla hänen vierellään kuolemaan asti.


      • -,,-
        Leski kirjoitti:

        Kun menimme avioliittoon,lupauduimme samalla myötä- ja vastamäkeen. Olin 49vee ja mies 58vee. Tämän ikäisinä ei eletä enää pilvilinnoissa.
        Kun mies sairastui vakavasti ja hän tuli kotiin monen kuukauden sairaalareissun jälkeen,olin edelleen vaimo. En halunnut kuulla mistään omaishoitajasta.
        En hakenut rahallista tukea. Muuta apua kylläkin.
        En olisi mennyt avioliittoon,jos vierelläni ei olisi seissyt elämäni mies. Siksi halusin olla hänen vierellään kuolemaan asti.

        Omaishoitajuudesta parhaillaan saatu palkkio on vain symbolinen.


    • att2

      Ruotsissa ---miljoonia.

      Hoidin hänet lainalla 140t. Muut miljoona netto omaan kassaan.

      • att2

        Lisä miljoonia omaan kassaan.


    • Kun itse olin vastaavassa tilanteessa vuosia sitten, mieli myllersi pelkojen ja huolien keskellä, tuntui, että elämässä oli vain ajatuksia jos...jos... ja kun.
      Sisimmässään sen tiesi vaikka ajatusta ei silloin millään halunnut hyväksyä mitä siinä tilanteessa oli kerran oleva edessä. Viipalekuvien kertoma todellisuus tuntui silloin niin lohduttomalta. Piti vain hyväksyä elämän yksi realiteetti, ettei täältä yhtä aikaa lähdetä vaikka kuinka rakastetaan toisiamme ja kaikki tuntui niin epäoikeudenmukaiselta.

      Joka aamu oli herättävä ylös ja uskottava että jokaiseen päivään löytyy jostain se sen päivän valo ja ilo. Pienet arkipäiväiset asiat kantoivat ja varsinkin yhteiset eletyt ja koetut muistot käytiin moneen kertaan läpi ja naurettiin...no joskus itkettiin.

      Monilla sairauksilla on hyvin erilaisia ja tasoisia vertaisryhmiä, itse tutustuin syöpäjärjestön kautta moniin. Vertaisryhmällä on uskomaton voimistava ja lohduttava voima. ei tarvita kuin yksi ihminen jolle voi jakaa päivänsä ajatuksia ja huolia Se helpotti kun huomasi etten ollut yksin saman asian edessä, meitähän oli monia ja tekniikka skypet ja sähköpostit helpottivat yhteydenpitoa useasti.
      Toisen ihmisen kanssa jakaminen musertaa isonkin murheen möykyn...

      Oli niin vaikeaa nähdä elämästä mitään hyvää kun puolison rinnalla sai sairauden kanssa kipuilla kuukausia, mutta jälkeenpäin sitäkin aikaa katsoo kiitollisuuden ja lämpimien muistojen silmillä, olihan sekin aika meidän yhteistä aikaa...

      • Mettis ei kirj

        Kiitoksia kaikille vastanneille ja tuntuu mukavalta, että sain hyvin lämminhenkisiä vastauksia avaukseeni.
        Hunkz erityis kiitos vastauksesta, koska näki vaivaa ja kukaan ei ymmärtänyt mitään, mutta aktiivisuudesta kuitenkin pojot.


      • Mettis ei kirj27
        Mettis ei kirj kirjoitti:

        Kiitoksia kaikille vastanneille ja tuntuu mukavalta, että sain hyvin lämminhenkisiä vastauksia avaukseeni.
        Hunkz erityis kiitos vastauksesta, koska näki vaivaa ja kukaan ei ymmärtänyt mitään, mutta aktiivisuudesta kuitenkin pojot.

        Anteeksi huolimattomuuteni! Hunkz vertaili aivan oikein pienen ihmisen avun tarvetta. Sori vaan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      137
      1906
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1898
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1848
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1630
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      62
      1448
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1266
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1160
    8. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1153
    9. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1148
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1127
    Aihe