ikä on mikä on.,m.

mutta tuttuni alzheimerin dementiaa sairastava ystäväni lie jo ihan lapseksi päätynyt kahdeksankymppisenä. Puheissa jatkuvasti sota-aika ja isä sekä äiti.
Ei todellakaan näytä tunnistavan ikäänsä ja aikaa jossa nyt elää.

Olen alottajan kanssa samaa mieltä ei ne vuodet mitään paina, ihminen on just sen ikäinen kuin haluaa.
Onhan naapuritkin kaikki eri ikäisiä ja hyvin on toimeen tultu morjestellaan kun tavataan ja pientä jutustelua on aina tavatessa.

On ihanaa omistaa nuoria tuttavuuksia niitten kanssa menee aika aina kuin siivillä.

Varmasti monella on kuultua puhetta sota-ajasta jotka puskee mieleen jostain menneisyydestä, tai sitten on kovasti hyvä muisti itsella ja muistaa vauva ajan tapahtumat.
Jatkosota loppui 1944 ja Lapinsota 1945, jossa vastapuolena oli saksalaiset.

Kurjaahan se lapsuus monellakin oli mitä minäkin muistan, vaan nyt on nyt ja eletään elämäämme ja nautitaan siitä.

Miten helppoa onkaan hävittä aihe ja puhua kaikki samaan pötköön!