Musiikki

Hehee, joo, tuon minäkin muistan kakara-ajalta. Kaisu Puuska-Joki kuulutti viimeisinä työvuosinaan virallisella YLE-äänellä, että "seuraavaksi laulu- ja soitinyhtye The Rolling Stones esittää musiikkikappaleen I Can't Get No Satisfaction", ja niinhän nuo ryökäleet sitten tekivätkin. Itselleni jäi kuitenkin putkiradiosta takaraivoon vielä vahvemmin toinen Rollareiden rytmirupeama, nimittäin Poison Ivy, joka oli alunperin muistaakseni the Coastersin hitti. Alkuperäisestähän minä en tiennyt tuolloin vielä yhtään mitään.

Kyllä oli tietokoneita mutta ei sellaisia kuin nykyään. Tarkoitat varmaan kuitenkin Mikroprosessoria?
Muistaakseni niitä japanilaisten tietokoneeksi kutsuttuja tekniikoita 1940- luvulla pidettiin jo ensimmäisinä, transistoreihin perustui jotkun masiinat mutta piisirut mullistivat sitten maailman.

Itse en 70- lukua enkä -70 luvusta kaipaa mitään, kasariajan muistan paremmin musiikillisesti ja ysäristä tykkään myös. Oikeastaan koko ajan pulpahtaa ihan hyviä biisejä esiin jos vaan viitsii ja jaksaa kuunnella, etsiä. Radiokanavat auttaa jonkin verran, etenkin jos kuuntelee netin kautta muitakin kuin Suomessa radioluvat saaneet kanavat.

Alter ego kirjoitti:

Kyllä oli tietokoneita mutta ei sellaisia kuin nykyään. Tarkoitat varmaan kuitenkin Mikroprosessoria?
Muistaakseni niitä japanilaisten tietokoneeksi kutsuttuja tekniikoita 1940- luvulla pidettiin jo ensimmäisinä, transistoreihin perustui jotkun masiinat mutta piisirut mullistivat sitten maailman.

Itse en 70- lukua enkä -70 luvusta kaipaa mitään, kasariajan muistan paremmin musiikillisesti ja ysäristä tykkään myös. Oikeastaan koko ajan pulpahtaa ihan hyviä biisejä esiin jos vaan viitsii ja jaksaa kuunnella, etsiä. Radiokanavat auttaa jonkin verran, etenkin jos kuuntelee netin kautta muitakin kuin Suomessa radioluvat saaneet kanavat.

Lue lisää

Paan kompaten Alter egoa. 70-luvulla piti tehdä kaiken ihan konkreettisesti, jos piti ilmoittaa kotiin että myöhästyy la-iltana, se piti tehdä ihan kävellen. Ellei halunnut seuraamuksia. Punkkarit laittoi hakaneulat poskien läpi, ei ollut meidän kylässä feikkijuttuja. Jos tahtoi rahaa piti kävellä pankkiin ja jonottaa siellä.

hmp.f kirjoitti:

Paan kompaten Alter egoa. 70-luvulla piti tehdä kaiken ihan konkreettisesti, jos piti ilmoittaa kotiin että myöhästyy la-iltana, se piti tehdä ihan kävellen. Ellei halunnut seuraamuksia. Punkkarit laittoi hakaneulat poskien läpi, ei ollut meidän kylässä feikkijuttuja. Jos tahtoi rahaa piti kävellä pankkiin ja jonottaa siellä.

Lue lisää

"... jos piti ilmoittaa kotiin että myöhästyy la-iltana, se piti tehdä ihan kävellen. "

Puhelin oli keksitty jo -70 luvulla;) Isoimmissa kaupungeissa ja taajamissa oli puhelikoppeja joissa oli kolikkokäyttöiset puhelimet.

Alter ego kirjoitti:

Kyllä oli tietokoneita mutta ei sellaisia kuin nykyään. Tarkoitat varmaan kuitenkin Mikroprosessoria?
Muistaakseni niitä japanilaisten tietokoneeksi kutsuttuja tekniikoita 1940- luvulla pidettiin jo ensimmäisinä, transistoreihin perustui jotkun masiinat mutta piisirut mullistivat sitten maailman.

Itse en 70- lukua enkä -70 luvusta kaipaa mitään, kasariajan muistan paremmin musiikillisesti ja ysäristä tykkään myös. Oikeastaan koko ajan pulpahtaa ihan hyviä biisejä esiin jos vaan viitsii ja jaksaa kuunnella, etsiä. Radiokanavat auttaa jonkin verran, etenkin jos kuuntelee netin kautta muitakin kuin Suomessa radioluvat saaneet kanavat.

Lue lisää

Niin, aivan. Siis li kyllä tietokoneita mutta ei ihan tällaisia vehkeitä mitä nykyisin. Nettisivutkin taisi tulla jotain -96 varmaan, en tiedä ollenkaan. Muistan sen kun meillä oli kotona tietokone kun olin lapsi. Pelasin aina pelejä ja piirtelin paint-ohjelmalla. Sain tutulta sellaisen levyn jossa oli lisää pelejä. Ei tietokoneella paljoa voinut tehdä mitään, kun ei ollut nettiyhteyksiä. Netti aukaistiin meille kotiin varmaan jossain 2001 jotain siihen aikaan. En muista varmaksi, mutta en ainakaan nettiä käyttänyt siihen aikaan.

Tyttö 94. kirjoitti:

Niin, aivan. Siis li kyllä tietokoneita mutta ei ihan tällaisia vehkeitä mitä nykyisin. Nettisivutkin taisi tulla jotain -96 varmaan, en tiedä ollenkaan. Muistan sen kun meillä oli kotona tietokone kun olin lapsi. Pelasin aina pelejä ja piirtelin paint-ohjelmalla. Sain tutulta sellaisen levyn jossa oli lisää pelejä. Ei tietokoneella paljoa voinut tehdä mitään, kun ei ollut nettiyhteyksiä. Netti aukaistiin meille kotiin varmaan jossain 2001 jotain siihen aikaan. En muista varmaksi, mutta en ainakaan nettiä käyttänyt siihen aikaan.

Lue lisää

Iteasiassa.

Netti yli 40 vuotta vanha keksintö. Se toimi vähän erilailla, kuin nykyisin, IRC- sydeemi, tekstipohjaisesti. Verkot oli suunnilleen yliopistojen ja puolustusvoimien juttuja. Luin just jostain, eka www- sivu julkaistu -89.

Ite jonkinlainen esinörtti, meille tuli duuniin tietokoneet -84, -87 kotiin. Ihan vaan mainiten, meitsin eka dos-kone maksoi kai puolen vuoden nettopalkan verran. Ekan kerran näin netin joskus -90 luvun alkupuolella, ekat kotisivut tein pikkasen ennen vuosituhannen vaihdetta. Sittn koneet alkoi halpumaan, netti levisi, verkotkin ilmestyi koteihin. Että siinä suhteessa miettimyt, jossain vaiheessa tietotekniikka kehittyi valtavaa vauhtia, nyt tuntuu, että kymmeneen vuoteen ei ole tapahtunut oikein mitään merkittävää. Tokikin mobiilipuoli ottanut paikkansa, mutta perusidea ei ole paljoa miksikään muuttunut. Teknistä näpertelyä lähinnä.

Mutta kun aloitus oli musasta. Laitan yhden hirvityksen, jota sai kuunnella radiosta ja jokapaikasta witutukseen asti. Toki koneilla musaa tehty paljon ennemminkin, mutta tämä hiton syntsapiisi, paikasta, minne aurinko ei ikinä ole paistanut. Aika, joskus 60/70 luvun taitteesta.

Popcorn Song:


http://www.youtube.com/watch?v=NjxNnqTcHhg

=DW=

... kirjoitti:

Iteasiassa.

Netti yli 40 vuotta vanha keksintö. Se toimi vähän erilailla, kuin nykyisin, IRC- sydeemi, tekstipohjaisesti. Verkot oli suunnilleen yliopistojen ja puolustusvoimien juttuja. Luin just jostain, eka www- sivu julkaistu -89.

Ite jonkinlainen esinörtti, meille tuli duuniin tietokoneet -84, -87 kotiin. Ihan vaan mainiten, meitsin eka dos-kone maksoi kai puolen vuoden nettopalkan verran. Ekan kerran näin netin joskus -90 luvun alkupuolella, ekat kotisivut tein pikkasen ennen vuosituhannen vaihdetta. Sittn koneet alkoi halpumaan, netti levisi, verkotkin ilmestyi koteihin. Että siinä suhteessa miettimyt, jossain vaiheessa tietotekniikka kehittyi valtavaa vauhtia, nyt tuntuu, että kymmeneen vuoteen ei ole tapahtunut oikein mitään merkittävää. Tokikin mobiilipuoli ottanut paikkansa, mutta perusidea ei ole paljoa miksikään muuttunut. Teknistä näpertelyä lähinnä.

Mutta kun aloitus oli musasta. Laitan yhden hirvityksen, jota sai kuunnella radiosta ja jokapaikasta witutukseen asti. Toki koneilla musaa tehty paljon ennemminkin, mutta tämä hiton syntsapiisi, paikasta, minne aurinko ei ikinä ole paistanut. Aika, joskus 60/70 luvun taitteesta.

Popcorn Song:


http://www.youtube.com/watch?v=NjxNnqTcHhg

=DW=

Lue lisää

Oho, se onkin jo niinkin vanha keksintö. Taisin vähän valehdella kun sanoin 2001. Netti tuli meidän kotiin siis 2003, mutta aloin käyttämään sitä pari vuotta sen jälkeen.

ringring kirjoitti:

"... jos piti ilmoittaa kotiin että myöhästyy la-iltana, se piti tehdä ihan kävellen. "

Puhelin oli keksitty jo -70 luvulla;) Isoimmissa kaupungeissa ja taajamissa oli puhelikoppeja joissa oli kolikkokäyttöiset puhelimet.

Lue lisää

Nyt on minun puolestani kompattava hmp.fia, nimittäin meilläkään ei ollut kotipuhelinta ennen kuin vasta 1975. Oli siis vain käveltävä...

Alter ego kirjoitti:

Nyt on minun puolestani kompattava hmp.fia, nimittäin meilläkään ei ollut kotipuhelinta ennen kuin vasta 1975. Oli siis vain käveltävä...

Ei ollu puhelinta meilläkään. Naapurista käytiin soittamassa jos oli joku tärkee juttu.

ringring kirjoitti:

"... jos piti ilmoittaa kotiin että myöhästyy la-iltana, se piti tehdä ihan kävellen. "

Puhelin oli keksitty jo -70 luvulla;) Isoimmissa kaupungeissa ja taajamissa oli puhelikoppeja joissa oli kolikkokäyttöiset puhelimet.

Lue lisää

Muistakko kuinka kolikkopuhelimilla pystyi soittamaan ilman kolikkoa?

ringring kirjoitti:

"... jos piti ilmoittaa kotiin että myöhästyy la-iltana, se piti tehdä ihan kävellen. "

Puhelin oli keksitty jo -70 luvulla;) Isoimmissa kaupungeissa ja taajamissa oli puhelikoppeja joissa oli kolikkokäyttöiset puhelimet.

Lue lisää

Ei siinä puhelinkopit auttaneet jo ei kotona ollut puhelinta mihin soittaa

Irkka kirjoitti:

Ei ollu puhelinta meilläkään. Naapurista käytiin soittamassa jos oli joku tärkee juttu.

Ja vaikka meillä olikin puhelin suunnilleen samaan aikaan Alter egolla, niin en olisi tuhlannut rahaa soittamiseen. Joka ikinen 10-20 penninen meni tupakkaan, aloin polttamaan jo 12 vuotiaana :/ Ei siihen aikaan ollut rahaa kuin nyt. Sekin muuten kuului 70-lukuun, että aikuiset yleisesti poltti tupakkaa sisällä.

Alter ego kirjoitti:

Nyt on minun puolestani kompattava hmp.fia, nimittäin meilläkään ei ollut kotipuhelinta ennen kuin vasta 1975. Oli siis vain käveltävä...

Piti kävellä kotiin kertomaan että myöhästyy ja sitten käveltiin takaisin jotta voi myöhästyä;)

vaka vanha kirjoitti:

Muistakko kuinka kolikkopuhelimilla pystyi soittamaan ilman kolikkoa?

Temppuja oli varmasti moniakin. Yksi oli kun laitoit kuparipiuhan kuulokkeen ja koneen väliin juuri silloin kun puheluun vastattiin.

... kirjoitti:

Iteasiassa.

Netti yli 40 vuotta vanha keksintö. Se toimi vähän erilailla, kuin nykyisin, IRC- sydeemi, tekstipohjaisesti. Verkot oli suunnilleen yliopistojen ja puolustusvoimien juttuja. Luin just jostain, eka www- sivu julkaistu -89.

Ite jonkinlainen esinörtti, meille tuli duuniin tietokoneet -84, -87 kotiin. Ihan vaan mainiten, meitsin eka dos-kone maksoi kai puolen vuoden nettopalkan verran. Ekan kerran näin netin joskus -90 luvun alkupuolella, ekat kotisivut tein pikkasen ennen vuosituhannen vaihdetta. Sittn koneet alkoi halpumaan, netti levisi, verkotkin ilmestyi koteihin. Että siinä suhteessa miettimyt, jossain vaiheessa tietotekniikka kehittyi valtavaa vauhtia, nyt tuntuu, että kymmeneen vuoteen ei ole tapahtunut oikein mitään merkittävää. Tokikin mobiilipuoli ottanut paikkansa, mutta perusidea ei ole paljoa miksikään muuttunut. Teknistä näpertelyä lähinnä.

Mutta kun aloitus oli musasta. Laitan yhden hirvityksen, jota sai kuunnella radiosta ja jokapaikasta witutukseen asti. Toki koneilla musaa tehty paljon ennemminkin, mutta tämä hiton syntsapiisi, paikasta, minne aurinko ei ikinä ole paistanut. Aika, joskus 60/70 luvun taitteesta.

Popcorn Song:


http://www.youtube.com/watch?v=NjxNnqTcHhg

=DW=

Lue lisää

@ DW

Olikos toi Popcorn jonkin suomalaisen asiaohjelman tunnusmusiikkinakin?

tietä riittää kirjoitti:

Piti kävellä kotiin kertomaan että myöhästyy ja sitten käveltiin takaisin jotta voi myöhästyä;)

Niinpä, arvaa mikä sukupolvi keksi sanonnan "vittu" :)))

Alter ego kirjoitti:

@ DW

Olikos toi Popcorn jonkin suomalaisen asiaohjelman tunnusmusiikkinakin?

Muistin mukaan kyllä. Ohjelmaa en muista. Muttta toi hiton piisi oikeasti otti pattiin ja sitä tuli joka tuutista.

=DW=

Alkoi kiinnostaa että miksi se sun musan kuuntelu katkesi 70-luvulla?

vaka vanha kirjoitti:

Alkoi kiinnostaa että miksi se sun musan kuuntelu katkesi 70-luvulla?

Nyyhkytarinoita tulossa.. vai onko nämä vain elämää. Ensin äiti invalidisoitui selän takia 70-luvun alkupuolella, hänellä oli kovat kivut ja me muu perhe laitettiin ilo ja rallatus hyllylle vähäksi aikaa. Sitten vanhemmille tuli ero, ja kun koulu loppui muutin uusioperheeseen, äidin ja hänen uuden miehen kanssa. Siellä ei kuunneltu musaa, piti olla hiljaista. Myöhemmin valitsin miehen joka ei myöskään innostunut musasta.

Elämäni musiikkina karrikoidusti:
Donny Osmond - hiljaista - Boney M ja Abba - hiljaista - Genesis ja Dire Straits - hiljaista - Apulanta, Evanescence, Linkin Park. Ja hiljaisia hetkiä ei enää tule :))

Ja mikä oli se Mikki-Hiiren pikkujalka, joka pilkahti?

Vakan kommentille:
Reps* ja LOL (=huutonaurua) :D

Mä olen sun kohtalotoveri tässä kun muistan -70 luvun alun samoin kuin sinä. Ensikosketus rockimpaan suuntaan oli kai Raittisen Jussin renkutus munivasta mummusta, joka muni mammani jne.

Alter ego kirjoitti:

Vakan kommentille:
Reps* ja LOL (=huutonaurua) :D

Mä olen sun kohtalotoveri tässä kun muistan -70 luvun alun samoin kuin sinä. Ensikosketus rockimpaan suuntaan oli kai Raittisen Jussin renkutus munivasta mummusta, joka muni mammani jne.

Lue lisää

Se mun pokela-vaihe ja päivänsäde-menninkäisgenre katkesi sitten Beatlesien myötä, ja osasin isosiskon mukaan laulaa ne niiden biisit sanoineen täysin ymmärrettävästi englanniksi, vaikka olinkin oppinut ne vaan foneettisesti. Lennon oli jumala, ja on edelleenkin arvostuksen yläpäässä. Se onkin leimannut musamakuani läpi koko elämän, hevinkin on ollut pakko olla melodista ja hyvin laulettua ennen kuin se muhun puraisee.
Vaikka ei musta sitten ammattimuusikkoa koskaan tullut, vaikka olisi voinutkin, niin musa on tavalla tai toisella kuitenkin aina liittynyt elämäni duuneihin. Hiton mukava asia on musiikki.

Tästä kappaleesta ihan tulee se God morgon mehumainos mieleen.

MMjj1 kirjoitti:

Tästä kappaleesta ihan tulee se God morgon mehumainos mieleen.

Sehän se on, mieheni inhokki.

MMjj1 kirjoitti:

Tästä kappaleesta ihan tulee se God morgon mehumainos mieleen.

Kuinka voi noin maskuliinisella henkilöllä olla ääni kuin teinitytöllä ;)

nzile kirjoitti:

Kuinka voi noin maskuliinisella henkilöllä olla ääni kuin teinitytöllä ;)

Jos Arja puristi liian lujaa... tiiätte mistä ;)

nzile kirjoitti:

Kuinka voi noin maskuliinisella henkilöllä olla ääni kuin teinitytöllä ;)

Sivusta.

Olemassa sellainen korkea ääniala, kuin kontratenori. Lienee Roussos sitten lähellä sitä. Aikanaan sävelletty paljon musiikkia niille, nykyisin vähemmän. Johtuu just erittäin harvinaisesta äänestä. Aikanaan musa oli paljonlti kirkkomusaa. Konttyatenoreita hankala löytää. Kastroivat poikakuorolaista jonkin verran poikia, ennen murrosikää. Vähän sama.asia, kuin tehdä eunukiksi. Mutta siis kastraatio ennen murrosikää, jolloin murrosikä jäi tulematta ja äänestä tuli korkea miestääni.

Noin ei ole kai johonkin sataan vuoteen tehty. Kontratenorimusaa kai sitten yleensä esittävät naiset. Mutta olemassa miehiä, joilla on luonnostaan korkea ääni. Mä olen yhden kerran kuullut livenä jotain maailmankuulua kontratenoria tsadissa. Täytyy myöntää, se lauloi kovaa ja todella korkealta. Kiintoisan kuuloista, vaikka musa oli itelle outoa. Kai lähinnä barokkikamaa.

Outoa, monet heavylaulajat pääsee todella korkealle, sitä kukaan ei ihmettele ollenkaan. Ja noin toisinpäin. Mr Lordi laulaa todella matalalla ja märeällä äänellä, mutta puheääni kuin pikkupojalla, todella kirkas. Ei sitäkään kukaan ihmettele. Että ei mun mielestä Roussoksen falsettilaulu nyt niin mitenkään erikoista ole.

=DW=

... kirjoitti:

Sivusta.

Olemassa sellainen korkea ääniala, kuin kontratenori. Lienee Roussos sitten lähellä sitä. Aikanaan sävelletty paljon musiikkia niille, nykyisin vähemmän. Johtuu just erittäin harvinaisesta äänestä. Aikanaan musa oli paljonlti kirkkomusaa. Konttyatenoreita hankala löytää. Kastroivat poikakuorolaista jonkin verran poikia, ennen murrosikää. Vähän sama.asia, kuin tehdä eunukiksi. Mutta siis kastraatio ennen murrosikää, jolloin murrosikä jäi tulematta ja äänestä tuli korkea miestääni.

Noin ei ole kai johonkin sataan vuoteen tehty. Kontratenorimusaa kai sitten yleensä esittävät naiset. Mutta olemassa miehiä, joilla on luonnostaan korkea ääni. Mä olen yhden kerran kuullut livenä jotain maailmankuulua kontratenoria tsadissa. Täytyy myöntää, se lauloi kovaa ja todella korkealta. Kiintoisan kuuloista, vaikka musa oli itelle outoa. Kai lähinnä barokkikamaa.

Outoa, monet heavylaulajat pääsee todella korkealle, sitä kukaan ei ihmettele ollenkaan. Ja noin toisinpäin. Mr Lordi laulaa todella matalalla ja märeällä äänellä, mutta puheääni kuin pikkupojalla, todella kirkas. Ei sitäkään kukaan ihmettele. Että ei mun mielestä Roussoksen falsettilaulu nyt niin mitenkään erikoista ole.

=DW=

Lue lisää

Viimeinen kastraattilaulaja kuoli 1922.

... kirjoitti:

Sivusta.

Olemassa sellainen korkea ääniala, kuin kontratenori. Lienee Roussos sitten lähellä sitä. Aikanaan sävelletty paljon musiikkia niille, nykyisin vähemmän. Johtuu just erittäin harvinaisesta äänestä. Aikanaan musa oli paljonlti kirkkomusaa. Konttyatenoreita hankala löytää. Kastroivat poikakuorolaista jonkin verran poikia, ennen murrosikää. Vähän sama.asia, kuin tehdä eunukiksi. Mutta siis kastraatio ennen murrosikää, jolloin murrosikä jäi tulematta ja äänestä tuli korkea miestääni.

Noin ei ole kai johonkin sataan vuoteen tehty. Kontratenorimusaa kai sitten yleensä esittävät naiset. Mutta olemassa miehiä, joilla on luonnostaan korkea ääni. Mä olen yhden kerran kuullut livenä jotain maailmankuulua kontratenoria tsadissa. Täytyy myöntää, se lauloi kovaa ja todella korkealta. Kiintoisan kuuloista, vaikka musa oli itelle outoa. Kai lähinnä barokkikamaa.

Outoa, monet heavylaulajat pääsee todella korkealle, sitä kukaan ei ihmettele ollenkaan. Ja noin toisinpäin. Mr Lordi laulaa todella matalalla ja märeällä äänellä, mutta puheääni kuin pikkupojalla, todella kirkas. Ei sitäkään kukaan ihmettele. Että ei mun mielestä Roussoksen falsettilaulu nyt niin mitenkään erikoista ole.

=DW=

Lue lisää

Yks näyte kontratenorista.

- kontratenor- M. A .Charpentier Salve Regina:

http://www.youtube.com/watch?v=JC08ghBMWGg

En tunne tapausta tarkemmin,mutta ton kuuloista musaa se mun konsertissa näkemäni ukkeli esitti. Se oli jo enenpi ikämies, tää joku nuorempi.

Kukaan ikinä ihmetellyt, Paula Kouvuniemellä karsee viskipasso puhueääni, laulaa kuitenkin aika korkealta. Ihmetellyt joskus, onkohan se kokeillut laulaa matalalta, voi olla kiintoisan kuuloista iskelmää.

=DW=

... ... kirjoitti:

Viimeinen kastraattilaulaja kuoli 1922.

Danke, jotain tollasta muistelinkin.

=DW=

... kirjoitti:

Sivusta.

Olemassa sellainen korkea ääniala, kuin kontratenori. Lienee Roussos sitten lähellä sitä. Aikanaan sävelletty paljon musiikkia niille, nykyisin vähemmän. Johtuu just erittäin harvinaisesta äänestä. Aikanaan musa oli paljonlti kirkkomusaa. Konttyatenoreita hankala löytää. Kastroivat poikakuorolaista jonkin verran poikia, ennen murrosikää. Vähän sama.asia, kuin tehdä eunukiksi. Mutta siis kastraatio ennen murrosikää, jolloin murrosikä jäi tulematta ja äänestä tuli korkea miestääni.

Noin ei ole kai johonkin sataan vuoteen tehty. Kontratenorimusaa kai sitten yleensä esittävät naiset. Mutta olemassa miehiä, joilla on luonnostaan korkea ääni. Mä olen yhden kerran kuullut livenä jotain maailmankuulua kontratenoria tsadissa. Täytyy myöntää, se lauloi kovaa ja todella korkealta. Kiintoisan kuuloista, vaikka musa oli itelle outoa. Kai lähinnä barokkikamaa.

Outoa, monet heavylaulajat pääsee todella korkealle, sitä kukaan ei ihmettele ollenkaan. Ja noin toisinpäin. Mr Lordi laulaa todella matalalla ja märeällä äänellä, mutta puheääni kuin pikkupojalla, todella kirkas. Ei sitäkään kukaan ihmettele. Että ei mun mielestä Roussoksen falsettilaulu nyt niin mitenkään erikoista ole.

=DW=

Lue lisää

Joskus ajattelin että miehen täytyy laulaa miesmäisesti ja naisen naisellisesti korkealta, mutta olen kuunnellut paljon myös sellaista musaa mistä en silloin tajunnutkaan mitään ja nyt osaan ajatella eritavalla. Voihan mieskin laulaa korkealta. Ainakin kun kuuntelee jotain kasari-ysäri pop biisejä niin onhan ne miesten äänet aika erikoisia. Tuli mieleen tämä Modern talking. Luulin jopa ennen että sitä laulaa nainen. :D
https://www.youtube.com/watch?v=4kHl4FoK1Ys

Alter ego kirjoitti:

Jos Arja puristi liian lujaa... tiiätte mistä ;)

Arjallamme ei ollut mitään tekemistä tämän henkilön kanssa joka oli myös minun teiniaikojeni suuri pieni idoli. Oi Demis :)

Arja kiersi maailmaa Mikis Theodorakis nimisen muusikon kanssa.
Olin CCR fani ja olen edellee. Myös kaikki muu rock upposi FeepPurplesta Elvikseen ja Led Zeppelinistä Moody Bluesiin puhumattakaan suomirockista ja iskelmästä.
Kirka, Muska, Rauli Badding, Juice, Hurriganes.........
Noin 8-10 vuotiaaksi kuuntelin lastenlauluja. Siitä eteenpäin listaa radiosta ja nuorten sävellahjaa. Sitten Radio Luxenburgia ym.

lils10 kirjoitti:

Arjallamme ei ollut mitään tekemistä tämän henkilön kanssa joka oli myös minun teiniaikojeni suuri pieni idoli. Oi Demis :)

Arja kiersi maailmaa Mikis Theodorakis nimisen muusikon kanssa.
Olin CCR fani ja olen edellee. Myös kaikki muu rock upposi FeepPurplesta Elvikseen ja Led Zeppelinistä Moody Bluesiin puhumattakaan suomirockista ja iskelmästä.
Kirka, Muska, Rauli Badding, Juice, Hurriganes.........
Noin 8-10 vuotiaaksi kuuntelin lastenlauluja. Siitä eteenpäin listaa radiosta ja nuorten sävellahjaa. Sitten Radio Luxenburgia ym.

Lue lisää

Arja on ainakin täällä Ruotsissa ilmaissut heillä olleen työkaveruutta syvemmän suhteen mutta kuitenkin ilman yhdessä elämistä perinteiseen tapaan, liittyi jotenkin ajan hippihenkeen ja vapaan rakkauden periaatteeseen.

Heh.

Muistui mieleen yks lastenlaulu, jota en todellakaan lapsena kuunnellut, mutta nuorena kyllä paljonkin. Kuka muistaa senaattori Pertti "Veltto" Virtasen olleen erittäin tunnettu muusikko aikanaan? Noh, monet varmaan muistaa. Mutta mulla tuli jostain syystä mieleen orkesteri Virtsasen ensimmäinen studio älpykkä. Hieno levy kaikkinensa. Sillä oli tämä kerrassaan erinomainen punkversio kaikille ihan tutusta lastenlaulusta. En ole ihan varma, antaisiko mikään levy-yhtiö nykyaikana levyttää tätä, maailma mennyt jotenkin kummallisen rasistiseksi.

Virtanen - Hottentotti :

http://www.youtube.com/watch?v=pvyPUHM8x2E

... kirjoitti:

Heh.

Muistui mieleen yks lastenlaulu, jota en todellakaan lapsena kuunnellut, mutta nuorena kyllä paljonkin. Kuka muistaa senaattori Pertti "Veltto" Virtasen olleen erittäin tunnettu muusikko aikanaan? Noh, monet varmaan muistaa. Mutta mulla tuli jostain syystä mieleen orkesteri Virtsasen ensimmäinen studio älpykkä. Hieno levy kaikkinensa. Sillä oli tämä kerrassaan erinomainen punkversio kaikille ihan tutusta lastenlaulusta. En ole ihan varma, antaisiko mikään levy-yhtiö nykyaikana levyttää tätä, maailma mennyt jotenkin kummallisen rasistiseksi.

Virtanen - Hottentotti :

http://www.youtube.com/watch?v=pvyPUHM8x2E

Lue lisää

Ei tästä ole pitkääkään aikaa kun Hottentotti soi päässäni. Joten olen varmaan tulossa lapseksi jälleen. Tosin tämä on paljon uudempi versio siitä mitä lapsena kuuntelin :)

Tuli juu rautalanka tutuksi.

Jotenkin liian poppista mulle, en ollut kakarana innostunut. Mutta siitä kai jotenkin tuli mielenkiintoa kitaramusaan jatkossa. -70 luku oli kitarasankarien loistoaikaa ja nykyisinhän kitara todellakin soi vähän kaikilla, nykyisin vaan erittäin hankala erottua massasta, kun kitaristeja on niin paljon, hyviä.

Mutta noin aloitukseen. Edelleen mieltä -70 luvun taitteessa tapahtui paljon. Yks raina, mikä kannattais katsoa on tietenkin Woodstock. Siellä esiintyi kaikki aikansa suuret nimet. Eihän niistä suomeen paljoa kuulunut, lehdistä luettiin ja koitettiin radiosta kuunnella, joskus joku sai levyn jostain. Videoists tietoakaan, jos oli jotain olemassa, ei niitä ainakaa suomen telkkarissa näytetty. Että hommeli oli tosiaan enenpi musan kuuntelua ja diggailua.

Mä siis pidän kitaramusasta. Yks klippi, missä sähköskeba soi mallikkaasti.

The Jimi Hendrix Experience - Foxey Lady:

http://www.youtube.com/watch?v=_PVjcIO4MT4

=DW=

Meni ketju vissiin vanhusten muisteloiksi :D

Kuitenkin, sitähän aloittaja oikeastaan toivoikin. Ihme juttu, tämä ketju ei ole mennyt kutri helunan tai eikkä ktönin kehumiseksi, kuten kuuskymppisissä aina menee, vaikka niitä munkin nuoruudessa oli, hiton puhelinlangat :/ Nuoriso tosiaan ei välttämättä tajua, mitä puhelinlangat tarkoittaa noin terminä, kännykkäaikaa.

Mutta kun musasta puhe, pitää muistaa vetää kotiinpäinkin. Suomi rock teki tulonsa marginaalimusasta nykyiseksi kamaksi. Kuuskytluvulla oli tankoa ja käännöspiisejä, jossain vaiheessa levy-yhtiöt(pääkunnia Lovelle) alkoi sitten kustantamaan kotimaistakin populaarimusaa, Vois sanoa, uutta aaltoa. Silloista.

Proge hupaisa sanana nykyaikana. Nykyisin tehdään niin monenlaista musaa, tyylejä yhdistellään, maailmanmusaa kuulee kaikkialta, uusia tekniikoita, ihan mahdottomasti tapahtunut musarintamalla. Kilpailu rahasta kovaa, mutta kuluttajille riittää aivan älyttömästi tarjontaa. Kyllä meitsikin sujuvasti kuuntelee ties mitä gangtarappia tai ihmeellisiä kotimaisia uskisraggaepiisejä. Mutta ne ei tavallaan ole enää progea. Jossain heavyssä oli aikanaan suunnalleen kaks suuntaa, paalujuntta ja proge. Nyt niitä genrejä on momia kymmeniä samassa kategoriassa.

Mutta siis proge. Pitää muistaa vetää kotiinpäin. Olihan niitä kotimaisiakin progepändejä. Tasavallan pressa, Haikara, Elonkorjuu jne. Harvempi ehkä muistaa Remu soitti ennen Hurriganeseja Kalevalassa. Eikä ne tänä päivänä oikein enää varmaan kenenkään mielestä mitenkää edistyksellisilta tai kokeellisilta tunnu, jos ei tiedä historiaa.

Siis kotiinpäin, yks kotimainen progeklassikko.

WIGWAM - Luulosairas:

http://www.youtube.com/watch?v=Gt03LBBRAAM

=DW=

Kiintoisa lista.

Suunnilleen kaikki tuttuja nimiä. Tuosta litaniasta havaitseekin hienosti, ei kai ensimmäistäkään suomalaista nimeä. Noh, nopeasti itell tuli mieleen jokin hurriganes tms. Mutta sitten on Loven kataloogi, hector jne Suomessa alkoi tapahtumaan enenmmän vasta -80 luvulla, ikäänkuin punkin myötä, vaikka suurin osa pändeistä aloittikin aiemmin. Nykyisinhän suomessa listoja hallitsevat kotimaiset nimet ja kotimaan musa voi kansainvälisestikin hyvin.

Kunnon vanhaa kotimaista seiskarilta. Tällä kai oli tarkoitus valloittaa ulkomaitten myyntilistat :DDD

Armi Ja Danny - I Want To Love You Tender:

http://www.youtube.com/watch?v=kA5GkLM5C7M

=DW=

-70 luku ois ollut todella tylsää aikaa ilman manserockia. Kun tahtoi muuten olla jotain taiderockia tai cover pändejä, tai nykyisin kai niitä sanottaisiin pilepändeiksi. Keikkoja oli paljon, mutta kotimaiset ei kai oikein saaneet levytys soppareita kuin harvakseen. Love tietenkin oli, mutta Poko oli merkittävä juttu levy-yhtiö hommiin vuosikymmenen loppupuolella. Ja kun tuli punkkikin, alkoi tulla omakustanteita, isotkin levy-yhtiöt kiinnostuivat.

Muistan ikäni Sylvi Kekkosen kuoleman. Sinä päivänä olisi pitänyt tulla radiosta "Matkalla maineeseen"- ohjelmassa Albert Järvisen Ride on. Ohjelma perutttiin ja ilmoittiin esitettävän myöhempänä ajankohtana. Eipä ole vieläkään kuulunut ja Järvinenkin ollut kuolleena vaikka kuinka kauan.

Kun mun mielestä oli silleesti, kuuntelijoita ja diggareita, levyjen ostajiakin olisi ollut, mutta liian vähän musateollisuuden mielestä. Että siksi kai sitä itekkin enenpi harrasti ulkomaista musaa, kun kotimaisen tarjonta oli aikas niukkaa. Tai jotenkin yksipuolista.

=DW=

Tuossapa tulikin jo paljon yhtyeitä.

Ei sattunut silmään tällaista ketjua, olisi varmaan pitänyt etsiä tarkemmin.

Muistatteko oliko telkkarissa mitään musiikkiohjelmia tuolloin?

Tyttö 94. kirjoitti:

Tuossapa tulikin jo paljon yhtyeitä.

Ei sattunut silmään tällaista ketjua, olisi varmaan pitänyt etsiä tarkemmin.

Muistatteko oliko telkkarissa mitään musiikkiohjelmia tuolloin?

Lue lisää

Oli joitain. Ne oli enenpi tankoa ja iskelmää. En iteasiassa muista edes ohjelmien nimiä. Sellainen brittisarja oli kuin "Hollies". Se oli komedia, missä oli sen niminen pändi pääosassa. Ne tietenkin levyttivätkin ja myivät levyjä suomessakin. Mutta se oli siis näyttälijöistä kasattu ryhmä.

Paljoa en muista muunlaista musaa telkkarista tulleen, on niitä Ylen arkistossa vanhoja rainoja, mutta ne enenpi yksittäisiä piisejä just noista tanssimusa ohjelmista. Just joo olikohan "Lauantaitanssit"- niminen ohjelma, jossa joskus saattoi olla muutakin kuin humppaa. Ja tietenkin "Iltatähti".

Kyllä piisejä arkistoista löytää. Sellanenkin juttu, osa lähetyksistä oli suoria, niitä ei arkistoitu. Että seiskytluvulla alkoi vilkastumaan. Nykyisin tuntuu kaikenmaailman musiikkikilpailuja jne witutukseen asti, kuin remonttiohjelmia tai kokkausohjelmiakin.

=DW=

Tyttö 94. kirjoitti:

Tuossapa tulikin jo paljon yhtyeitä.

Ei sattunut silmään tällaista ketjua, olisi varmaan pitänyt etsiä tarkemmin.

Muistatteko oliko telkkarissa mitään musiikkiohjelmia tuolloin?

Lue lisää

Lauantaitanssit tuli 1971- 1985
Parempi myöhään oli -79 se oli sketsi ohjelma jossa oli myös musiikkia ja laulua D
Ei kaikki silloin ollut pelkkää rokkia ja kovaa musiikkia.
Itse tykkään tangosta ja humpasta ja muusta tanssi musiikista, kaiken tuon kovemman ja menevämmän musiikin lisäksi.
Tässä vähän tuosta parempi myöhään D
Aku ja iines

http://www.youtube.com/watch?v=6TiTKT8EWW8

Ei oo ei tuu

http://www.youtube.com/watch?v=8LGu7yI7Khc

... kirjoitti:

Oli joitain. Ne oli enenpi tankoa ja iskelmää. En iteasiassa muista edes ohjelmien nimiä. Sellainen brittisarja oli kuin "Hollies". Se oli komedia, missä oli sen niminen pändi pääosassa. Ne tietenkin levyttivätkin ja myivät levyjä suomessakin. Mutta se oli siis näyttälijöistä kasattu ryhmä.

Paljoa en muista muunlaista musaa telkkarista tulleen, on niitä Ylen arkistossa vanhoja rainoja, mutta ne enenpi yksittäisiä piisejä just noista tanssimusa ohjelmista. Just joo olikohan "Lauantaitanssit"- niminen ohjelma, jossa joskus saattoi olla muutakin kuin humppaa. Ja tietenkin "Iltatähti".

Kyllä piisejä arkistoista löytää. Sellanenkin juttu, osa lähetyksistä oli suoria, niitä ei arkistoitu. Että seiskytluvulla alkoi vilkastumaan. Nykyisin tuntuu kaikenmaailman musiikkikilpailuja jne witutukseen asti, kuin remonttiohjelmia tai kokkausohjelmiakin.

=DW=

Lue lisää

Duoda duoda...Menee bändit sekaisin;)

The Hollies (UK) oli "ihan oikea" bändi joka levytti enimmäkseen omia kappaleitaan. Ja hyviä sellaisia. Bändi toimii edelleen, jossain muodossa.....

The Monkees (USA) oli tuote - 60 luvulla. Bändi kasattiin ulkonäön perusteella, ainoa muusikko ja laulutaitoinen oli Michael Nesmith. Keikat vedettiin play-backinä;)
Oli telkkarisarjaa, sarjakuvaa, purkkapaketeissa keräilykuvia,ym,ym.

bus stop kirjoitti:

Duoda duoda...Menee bändit sekaisin;)

The Hollies (UK) oli "ihan oikea" bändi joka levytti enimmäkseen omia kappaleitaan. Ja hyviä sellaisia. Bändi toimii edelleen, jossain muodossa.....

The Monkees (USA) oli tuote - 60 luvulla. Bändi kasattiin ulkonäön perusteella, ainoa muusikko ja laulutaitoinen oli Michael Nesmith. Keikat vedettiin play-backinä;)
Oli telkkarisarjaa, sarjakuvaa, purkkapaketeissa keräilykuvia,ym,ym.

Lue lisää

Jepjep.

Muistini on kyllä hyvä, joskin taipuvainen unohtelemaan pikkujuttuja :D Vetoan kyllä tässä tapauksessa siihen, että aikaa kulunut aika paljon ja dementiakin voi vaikuttaa joskus :D

Noin muistista. Jos jotain muuta, kuin nettikeskusteluja, periaatteessa pyrin tarkistamaan tietoni jostain, ennen kirjoittamista. Mun muisti toimii jotenkin hassusti silleen, että se on kuin google, antaa eniten hakuja saaneen nimen tms ensimmäiseksi. Elikkäs varmaa tietoakin on, mutta epävarmoissa asioissa olen helpolla pikkudetaljeissa kuin lottokone, jotain tulee, sen näkee sitten onko voittajalapussa sitten sama numero.

Selitin kai riittävän selkeästi :DD

=DW=

... kirjoitti:

Jepjep.

Muistini on kyllä hyvä, joskin taipuvainen unohtelemaan pikkujuttuja :D Vetoan kyllä tässä tapauksessa siihen, että aikaa kulunut aika paljon ja dementiakin voi vaikuttaa joskus :D

Noin muistista. Jos jotain muuta, kuin nettikeskusteluja, periaatteessa pyrin tarkistamaan tietoni jostain, ennen kirjoittamista. Mun muisti toimii jotenkin hassusti silleen, että se on kuin google, antaa eniten hakuja saaneen nimen tms ensimmäiseksi. Elikkäs varmaa tietoakin on, mutta epävarmoissa asioissa olen helpolla pikkudetaljeissa kuin lottokone, jotain tulee, sen näkee sitten onko voittajalapussa sitten sama numero.

Selitin kai riittävän selkeästi :DD

=DW=

Lue lisää

Muistan joskus nähneeni jonkin Beatlesien esittämän leffan(?) telkkarissa (joka oli mustavalkoinen. Vai olisko ollut jokin leffojen sarja, ihankuin niitä olisi tullut useammankin kerran, eri tarinoilla.

Sitten oli ne Osmondit, niilläkin oli ohjelmasarjansa ja muistan olleeni vatsallani olkkarin matolla ja tuijottaneeni 5-7 vuotiaan ihastuksesta loistavilla silmillä Donnya ja kateellisena Marieta.

Eikös se Kirkakin ollut jonkinmoinen rockimpi stara ennenkuin ryhtyi iskelmiä laulamaan? Myös veljensä Sammy, im memoriam, oli suosittu nuorten keskuudessa, ymmärsin. Ite vielä tuolloin liian pentu mutta muistan nähneeni äidin jostain naistenlehdestä kuvia siitä Alfa Romeosta ja kolaripaikastakin.

Syksyn Sävel on oikeastaan ainoa jonka muistan paremmin, varmaan sen Raittisen Jussin munimisbiisin takia.

Hievaahievaa... heivaa.

Chili ja mäti on jo niin tuttuja juttuja ettei meitsi saa niistä enää elämyksiä.

Se mikä vielä on kokeilematta, olisi hapansilakan syönti mittumaarina ja tanssien 70-luvun Abban tahdissa.

Alter ego kirjoitti:

Chili ja mäti on jo niin tuttuja juttuja ettei meitsi saa niistä enää elämyksiä.

Se mikä vielä on kokeilematta, olisi hapansilakan syönti mittumaarina ja tanssien 70-luvun Abban tahdissa.

Lue lisää

Hapansilakka :DDD

Meitsi kerran suomalaisella sisulla osti purkin hapansilakkaa. Laitoin jääkaappiin. Jostain syystä ei sitten koskaan oikein tehnyt mieli sitä. Jonkun vuoden päästä satuin siivoamaan jääkaappia ja löysin sen peltipurkin. Se oli pullistunut. En käskenyt pommiryhmää, mutta äärettömän varovaisesti siirsin sen taloyhtiön roskikseen. Ei se jätekuskinkaan ammatti ole mukavimpia.

Mutta musaan palatalseni. Kuka muistaa pändin nimeltä Matti Mätä & SS ? Niin arvelinkin. No pändi aloitti seiskarilla vähän punkattityydillä. Kovin suosituksi se ei tullut, kuuluisaksi tosin. Sitten ne pieniä virityksiä, antoivat potkut yhdelle kitaristille, muuttivat tyylisuuntaa ja muuttivat nimensä.

Aikanaan oli rockin sm- kilpailuja, esiaste kai tämän päivän idosseihin. Vuonna -82 kolmanneksi tuli muuten eräs orkesteri, nimeltä yö. Mutta omituista kyllä Matti Mätä & SS.n uusi konsepti toimi oikein hyvin ja ne voitti uudistuneena sen vuoden kilpailun. Loput kai sitten suurin osa tietääkin.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/22-pistepirkko_jealouse_ja_joey_24720.html#media=24726

Muuten, yks pisimpään samalla kokoonpanolla toimista pändeistä.

=DW=

Joo, tässäkin ketjussa on lueteltu tosi paljon hyviä bändejä ja biisejä, mutta ettei totuus unohdu, niin 70-luvun valtavirta Suomessa oli jotain ihan muuta. Eli siis suomihuttua joka oli pääosin käännösbiisejä joita esittivät suomalaiset iskelmälaulajat ja coverbändit. Lisänä tietysti ikivihreitä iskelmäklassikkoja esittävät tyypit kuten Erkki Junkkarinen. Niitä suomalaiset ostivat ja kuuntelivat ihan simona. Ja olihan rokkipuolella sitten tietty Ganesit.

Vexi Salmi sanoi joskus jossain että 70-luvulla oli mahdotonta tehdä levy joka olisi mennyt tappiolle, ja varmaan näin olikin kun teki iskelmää. Sen sijaan jotain muuta yrittävät oli kusessa kun kauppa ei käynyt vaikka monasti jälki oli erittäinkin hyvää.

Ja ulkomaisistakin täällä pärjäsivät oikeastaan vaan muutamat, diskobuumi tuotti jotain ja BCR eräänlaisen hypen, mutta kyllä heviä ja progea kuunteleva väki oli kuitenkin ohut, ja jokin Easy Livin oli sellanen biisi joka yleisemminkin tunnettiin. Karu totuus oli kuitenkin sitä yksinäistä, Irwiniä ja tahdonollasullehellää, sitä oli pakko kuunnella halusi tai ei. Paitti jos heitti järveen koko ration niinkuin Sleepparit.

vaka vanha kirjoitti:

Joo, tässäkin ketjussa on lueteltu tosi paljon hyviä bändejä ja biisejä, mutta ettei totuus unohdu, niin 70-luvun valtavirta Suomessa oli jotain ihan muuta. Eli siis suomihuttua joka oli pääosin käännösbiisejä joita esittivät suomalaiset iskelmälaulajat ja coverbändit. Lisänä tietysti ikivihreitä iskelmäklassikkoja esittävät tyypit kuten Erkki Junkkarinen. Niitä suomalaiset ostivat ja kuuntelivat ihan simona. Ja olihan rokkipuolella sitten tietty Ganesit.

Vexi Salmi sanoi joskus jossain että 70-luvulla oli mahdotonta tehdä levy joka olisi mennyt tappiolle, ja varmaan näin olikin kun teki iskelmää. Sen sijaan jotain muuta yrittävät oli kusessa kun kauppa ei käynyt vaikka monasti jälki oli erittäinkin hyvää.

Ja ulkomaisistakin täällä pärjäsivät oikeastaan vaan muutamat, diskobuumi tuotti jotain ja BCR eräänlaisen hypen, mutta kyllä heviä ja progea kuunteleva väki oli kuitenkin ohut, ja jokin Easy Livin oli sellanen biisi joka yleisemminkin tunnettiin. Karu totuus oli kuitenkin sitä yksinäistä, Irwiniä ja tahdonollasullehellää, sitä oli pakko kuunnella halusi tai ei. Paitti jos heitti järveen koko ration niinkuin Sleepparit.

Lue lisää

"...että 70-luvulla oli mahdotonta tehdä levy joka olisi mennyt tappiolle..."

Jep ja se johtui siitä että -70 luvulla suomalaiset alkoivat ostamaan levyjä oikein enemmänkin. Tai, c-kasetteinahan se musa ostettiin, mutta levymyyntiin laskettiin;)

Suomessa levymyynti -70 luvulla oli samalla tasolla kuin naapurissa Ruotsissa -50 luvulla.

... kirjoitti:

Hapansilakka :DDD

Meitsi kerran suomalaisella sisulla osti purkin hapansilakkaa. Laitoin jääkaappiin. Jostain syystä ei sitten koskaan oikein tehnyt mieli sitä. Jonkun vuoden päästä satuin siivoamaan jääkaappia ja löysin sen peltipurkin. Se oli pullistunut. En käskenyt pommiryhmää, mutta äärettömän varovaisesti siirsin sen taloyhtiön roskikseen. Ei se jätekuskinkaan ammatti ole mukavimpia.

Mutta musaan palatalseni. Kuka muistaa pändin nimeltä Matti Mätä & SS ? Niin arvelinkin. No pändi aloitti seiskarilla vähän punkattityydillä. Kovin suosituksi se ei tullut, kuuluisaksi tosin. Sitten ne pieniä virityksiä, antoivat potkut yhdelle kitaristille, muuttivat tyylisuuntaa ja muuttivat nimensä.

Aikanaan oli rockin sm- kilpailuja, esiaste kai tämän päivän idosseihin. Vuonna -82 kolmanneksi tuli muuten eräs orkesteri, nimeltä yö. Mutta omituista kyllä Matti Mätä & SS.n uusi konsepti toimi oikein hyvin ja ne voitti uudistuneena sen vuoden kilpailun. Loput kai sitten suurin osa tietääkin.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/22-pistepirkko_jealouse_ja_joey_24720.html#media=24726

Muuten, yks pisimpään samalla kokoonpanolla toimista pändeistä.

=DW=

Lue lisää

"Aikanaan oli rockin sm- kilpailuja, ..."

Näitä tuli katseltua Sirppiliiterissä useampana vuotena.

Oliko -72 kun mukana oli mansesta hieno bändi "Tabula Rasa", bändin kitaristina oli (Kummelimies) Heikki Silvennoinen. Soitti lähes koko keikan selin yleisöön;)

vaka vanha kirjoitti:

Joo, tässäkin ketjussa on lueteltu tosi paljon hyviä bändejä ja biisejä, mutta ettei totuus unohdu, niin 70-luvun valtavirta Suomessa oli jotain ihan muuta. Eli siis suomihuttua joka oli pääosin käännösbiisejä joita esittivät suomalaiset iskelmälaulajat ja coverbändit. Lisänä tietysti ikivihreitä iskelmäklassikkoja esittävät tyypit kuten Erkki Junkkarinen. Niitä suomalaiset ostivat ja kuuntelivat ihan simona. Ja olihan rokkipuolella sitten tietty Ganesit.

Vexi Salmi sanoi joskus jossain että 70-luvulla oli mahdotonta tehdä levy joka olisi mennyt tappiolle, ja varmaan näin olikin kun teki iskelmää. Sen sijaan jotain muuta yrittävät oli kusessa kun kauppa ei käynyt vaikka monasti jälki oli erittäinkin hyvää.

Ja ulkomaisistakin täällä pärjäsivät oikeastaan vaan muutamat, diskobuumi tuotti jotain ja BCR eräänlaisen hypen, mutta kyllä heviä ja progea kuunteleva väki oli kuitenkin ohut, ja jokin Easy Livin oli sellanen biisi joka yleisemminkin tunnettiin. Karu totuus oli kuitenkin sitä yksinäistä, Irwiniä ja tahdonollasullehellää, sitä oli pakko kuunnella halusi tai ei. Paitti jos heitti järveen koko ration niinkuin Sleepparit.

Lue lisää

Jepjep

Toi oli yks syy kotimaisen populaarimusan uudistumisen hitaudelle. Oli just Vainio Salmi jne. Ammattisäveltäjiä/-sanoittajia tuntipalkalla noin periaatteissa. Wsiintyjät oli sitten melkein kokanaan esiintyjiä. Tehdas pyöri, mitä lypsävää lehmää tappamaan. Omaan musaan ei perustuvat esiintyjät oli harvinaisia.

Onhan niitä pelkkiä esiintyjiä vieläkin, mutta ihan raha-asioitten takia kaikki koittavat saada piisejä omiin nimiinsä. Aiemmin piisien tekemiseen erikoistuneet tyypit repi päältä uurimmat rahat, esiintyjät sai sitten rahaa keikkailusta. Surullisia esimerkkejä piisaa. Kutri heluna kai säälittävin. Hirveän suosittu, paljon levytyksiä, mutta jotkut muut kääri ne suuret rahat. Nyt se koittaa painaa keikkaa apinan raivolla, kerätäkseen rahaa "hyvin itse ansaittuihin eläkepäiviin". Samaan aikaan Vexi Salmi keskittyy keräilemään taidetta ja erillaisiin harrastuksiin.

Siis en mä ollenkaan ammatti piisientekijöitä väheksy, superlahjakkuuksia. Enenpi säälin sen ajan musateollisuuden uhreja, artisteja.

Mietin, mikä ois oikein hieno tyyppiesimerkki jostain seiskarin jukepoksimusasta. Noh, laitetaan Reetua. Sekin paiskoo vielä keikkaa, minkä terveydeltään jaksaa ja vasta ostikin elämänsä ensimmäisen omistusasunnonkin kerrostalosta.

Frederik - Linda Linda:

http://www.youtube.com/watch?v=937zfX0ZhCY


=DW=

Alter ego kirjoitti:

Chili ja mäti on jo niin tuttuja juttuja ettei meitsi saa niistä enää elämyksiä.

Se mikä vielä on kokeilematta, olisi hapansilakan syönti mittumaarina ja tanssien 70-luvun Abban tahdissa.

Lue lisää

Heh, sä oot sitten Alter ego jo melkein kaiken kokenut :))) Mietin että mikä voisi olla hapansilakka musamaailmassa... jazzi ehkä? Sekin on sellainen juttu jonka tarkoitus maapallolla ei heti avaudu, paitsi ammattilaisille :)

vaka vanha kirjoitti:

Joo, tässäkin ketjussa on lueteltu tosi paljon hyviä bändejä ja biisejä, mutta ettei totuus unohdu, niin 70-luvun valtavirta Suomessa oli jotain ihan muuta. Eli siis suomihuttua joka oli pääosin käännösbiisejä joita esittivät suomalaiset iskelmälaulajat ja coverbändit. Lisänä tietysti ikivihreitä iskelmäklassikkoja esittävät tyypit kuten Erkki Junkkarinen. Niitä suomalaiset ostivat ja kuuntelivat ihan simona. Ja olihan rokkipuolella sitten tietty Ganesit.

Vexi Salmi sanoi joskus jossain että 70-luvulla oli mahdotonta tehdä levy joka olisi mennyt tappiolle, ja varmaan näin olikin kun teki iskelmää. Sen sijaan jotain muuta yrittävät oli kusessa kun kauppa ei käynyt vaikka monasti jälki oli erittäinkin hyvää.

Ja ulkomaisistakin täällä pärjäsivät oikeastaan vaan muutamat, diskobuumi tuotti jotain ja BCR eräänlaisen hypen, mutta kyllä heviä ja progea kuunteleva väki oli kuitenkin ohut, ja jokin Easy Livin oli sellanen biisi joka yleisemminkin tunnettiin. Karu totuus oli kuitenkin sitä yksinäistä, Irwiniä ja tahdonollasullehellää, sitä oli pakko kuunnella halusi tai ei. Paitti jos heitti järveen koko ration niinkuin Sleepparit.

Lue lisää

Nuo edellä olevat pari vähän pidempää bändi- /artistilistausta tänne toimittaneena yhdyn näkemykseen, että noinhan se oli. Erityisesti aikuisten keskuudessa. Suomi oli ja on edelleen iskelmän, tangon ja tanhujen maa. Mutta nykyisin myös rokkareiden maa.

Nykyiset 50-60 -vuotiaat ovat syntyneet vuosina 1954-1964, heidän 70-lukunsa alkoi 6-16 -vuotiaina ja päättyi 16-26 -vuotiaina. Olemme siis keskiarvoisesti ikäryhmä, jonka teinivuodet osuivat 70-luvulle. Kuulumme vinyyliteinien sukupolveen, joka eli nuoruutensa suomalaisen musiikkiradion murroskaudella, mutta ennen MTV:n musiikkivideoita ja suomalaisen rockin varsinaista kasvukautta. Se saattaa tehdä meistä musiikkitottumuksiltamme keskimääräistä heterogeenisemman ikäryhmän, mene ja tiedä. "Näinkin käydä voi, sillä päässäni aina soi" (Kake Singers, -79)

Mä olen yrittänyt maistella ns. raskasta musiikkia, melumusiikkia itselleni, mutta makunystyräni eivät vain ota tottuakseen.

Mitä enemmän kuuntelen sitä enemmän alkaa ahdistaa. Se vain on liian raskasta ja kuormittavaa aistiyliherkille aivoilleni. Liian paljon ääniä ja melua luo kaoottisen tilan sisälläni ja siksipä jätänkin nyt maistelut suosiolla ja keskityn nauttimaan rauhallisen ja melodisen musiikin tuomasta sisäisestä rauhasta.

Kyse ei siis ole ennakkoluuloista vaan ainoastaan heikosta sietokyvystä tavallista herkemmän hermojärjestelmän vuoksi.

m.malgrande kirjoitti:

Mä olen yrittänyt maistella ns. raskasta musiikkia, melumusiikkia itselleni, mutta makunystyräni eivät vain ota tottuakseen.

Mitä enemmän kuuntelen sitä enemmän alkaa ahdistaa. Se vain on liian raskasta ja kuormittavaa aistiyliherkille aivoilleni. Liian paljon ääniä ja melua luo kaoottisen tilan sisälläni ja siksipä jätänkin nyt maistelut suosiolla ja keskityn nauttimaan rauhallisen ja melodisen musiikin tuomasta sisäisestä rauhasta.

Kyse ei siis ole ennakkoluuloista vaan ainoastaan heikosta sietokyvystä tavallista herkemmän hermojärjestelmän vuoksi.

Lue lisää

Se juju onkin siinä, että musiikki muuttuu kun sen oppii tuntemaan. Kaoottisuus muuttuu yllättäväksi musaksi, melu saa tarkoituksen, kun sen alkaa tajuamaan. Heavyssä on monta todella melodiallista biisiä, jos aloittaa niistä ja pikkuhiljaa laajentaa valikoimaa, se uusi maailma aukeaa. Mikä juttu sitten auttaa missäkin asiassa.... joskus en kuunnellut oopperaa ollenkaan, oikeeta sormet kurkkuun musaa, kunnes kävin kuuntelemassa tutun pientä konserttia. Istuin siellä kyyneleet silmissä koko sen ajan, se olikin ihanaa.

Noh, mun tarkoitus viestilläni ei ollut sanoa kuitenkaan että kaikkien on kuunneltava kaikkia musiikkia. Enhän mä itekään sitä tee. En kuuntele vieläkään jazzia, mutta jossain vaiheessa (eläkkeellä) otan senkin työn alle. Tuo viesti tuli siitä kuin täältä jossain luin jonkun jymähtäneen -70 ja -80 luvun rokkiin. Ja mulla on jokunen ystävä joka valittaa ettei löydä enää mitään hyvää kuunneltavaa. Se on niin sääli. Kun sitä on niin valtavasti, pitää vaan olla vastaanottavainen, eikä torjuva.

Jepjepjep.

Harmittaa, en ikinä ole nähnut pändiä livenä. Ukot jo vanhoja, Bon haudassakin ja Malcon kai dementoitunut.Mutta uutta levyä pukkaa, eläkeukoilta, joilla nyt ainakaan rahasta ole kiinni yhtäänb mikään enää. Ja maailmankiertuetta perään. Johkohan sitä nyt rollaattorilla sinne sitten...

Olemassa ammatteja, mistä ei ikinä jäädä eläkkeelle, muusikko sellainen myös.

Yks kotimainen Power pändi, mikä oli super juvä ja super suosittu aikanaan. Kundit vääntää edelleen musaa, matalammalla profiililla, kukin tahoillaan. Yks klippi, meitsikin paikalla, mua kiehtonut aina monenkinlainen musa, mutta yks takuuvarma musatyyli, mistä aina useastikin innostun on rehellinen paalujuntta rock. Hankala, tai mahdoton selittää asiaa ymmärtämättömille, ne jotka ymmärtää, ymmärtää kyllä.

Peer Günt - Bad Boys & RNR Star (Provinssirock '87):

http://www.youtube.com/watch?v=QSMuP5VG_U0

=DW=

Hah

Lauluilla lunnaansa, tai miten sen ilmaisisi. Vasta luin lehdestä, että pressifotoista hävitetty rumpali. Sitten oli hiljaista. Nyty yällä löytyi uutinen, kndi vangittuna murhayrityksen suunnittelemista ja muista rötöksistä..


Että saapi nyt näekee, millanen AC/DC nyt loppujen lopuksi tullenee keikkaa heittämään. Kaitpa se pändi toimiin suunnalleen sen aikaa, kuin Anguksen jalat kestää edes jonkinlaista joraamista stagella :DDD


=DW=

... kirjoitti:

Jepjepjep.

Harmittaa, en ikinä ole nähnut pändiä livenä. Ukot jo vanhoja, Bon haudassakin ja Malcon kai dementoitunut.Mutta uutta levyä pukkaa, eläkeukoilta, joilla nyt ainakaan rahasta ole kiinni yhtäänb mikään enää. Ja maailmankiertuetta perään. Johkohan sitä nyt rollaattorilla sinne sitten...

Olemassa ammatteja, mistä ei ikinä jäädä eläkkeelle, muusikko sellainen myös.

Yks kotimainen Power pändi, mikä oli super juvä ja super suosittu aikanaan. Kundit vääntää edelleen musaa, matalammalla profiililla, kukin tahoillaan. Yks klippi, meitsikin paikalla, mua kiehtonut aina monenkinlainen musa, mutta yks takuuvarma musatyyli, mistä aina useastikin innostun on rehellinen paalujuntta rock. Hankala, tai mahdoton selittää asiaa ymmärtämättömille, ne jotka ymmärtää, ymmärtää kyllä.

Peer Günt - Bad Boys & RNR Star (Provinssirock '87):

http://www.youtube.com/watch?v=QSMuP5VG_U0

=DW=

Lue lisää

Sain kunnian kokea heidät livenä. Vuosi oli suurin piirtein 1984 ja paikkana Helsingin jäähalli. Se oli sitä aikaa kun bändillä oli kanuunat lavalla ja For Those About To Rock päällimmäisenä. Kun komppiryhmä alkoi sahata ensimmäistä biisiä, täyttyi halli sekunnissa sähköllä, muutama sata pitkätukkaa ryntäsi lavan eteen riehumaan ja loput paikalle tulleet pomppasivat tuoliensa päälle heilumaan. Siitä seurasikin sitten kokonaisvaltainen rokkijuhla, jossa tehtiin silloinen Suomen ennätyskin desibeleissä. Hurjimmat mitatut piikit ylsivät 128 dB:iin. Itselläni karvat törröttivät ja ässät suhisivat vielä pari tuntia bakkanaalin jälkeenkin. olin kokenut valaistuksen v. 1976, kun YLE soitti radiossa heidän singlensä Jailbreak. Sen jälkeen mikään ei ollut niin kuin ennen. Bon Scott'ia en ehtinyt nähdä livenä, mikä tietysti hieman harmittaa. Paalujuntasta kiinnostuneille suosittelen myös Status Quota, joka teki siitä taidetta jo ennen näitä Australian veijareita. AC/DC-aloitteeksi kyseisessä lajissa sopii vaikka biisi Overdose. Kyllä nimittäin lähtee!

Hyvin kuului soitto :-) kirjoitti:

Sain kunnian kokea heidät livenä. Vuosi oli suurin piirtein 1984 ja paikkana Helsingin jäähalli. Se oli sitä aikaa kun bändillä oli kanuunat lavalla ja For Those About To Rock päällimmäisenä. Kun komppiryhmä alkoi sahata ensimmäistä biisiä, täyttyi halli sekunnissa sähköllä, muutama sata pitkätukkaa ryntäsi lavan eteen riehumaan ja loput paikalle tulleet pomppasivat tuoliensa päälle heilumaan. Siitä seurasikin sitten kokonaisvaltainen rokkijuhla, jossa tehtiin silloinen Suomen ennätyskin desibeleissä. Hurjimmat mitatut piikit ylsivät 128 dB:iin. Itselläni karvat törröttivät ja ässät suhisivat vielä pari tuntia bakkanaalin jälkeenkin. olin kokenut valaistuksen v. 1976, kun YLE soitti radiossa heidän singlensä Jailbreak. Sen jälkeen mikään ei ollut niin kuin ennen. Bon Scott'ia en ehtinyt nähdä livenä, mikä tietysti hieman harmittaa. Paalujuntasta kiinnostuneille suosittelen myös Status Quota, joka teki siitä taidetta jo ennen näitä Australian veijareita. AC/DC-aloitteeksi kyseisessä lajissa sopii vaikka biisi Overdose. Kyllä nimittäin lähtee!

Lue lisää

AC/DC oli yksi niistä joka kiinnosti kun aloin musaa selata taaksepäin. Ostin yhden levyn summanmutikassa. Niillä on levyjä ihan sikana, eikä yhtäkään best of'ia :/ AC/DC:n kuuntelu jäi sitten siihen, ihan paskalevy, anteeksi vaan :D vaikka monista heidän biiseistä tykkään, ei sattunut yhtään hyvää tuohon levyyn. Yksi mun huonoimpia ostoja.

Heiltä tulee uusi levy 28.11. Tässä maistiainen:
http://www.youtube.com/watch?v=6ofOegyiuDc

hmp.f kirjoitti:

AC/DC oli yksi niistä joka kiinnosti kun aloin musaa selata taaksepäin. Ostin yhden levyn summanmutikassa. Niillä on levyjä ihan sikana, eikä yhtäkään best of'ia :/ AC/DC:n kuuntelu jäi sitten siihen, ihan paskalevy, anteeksi vaan :D vaikka monista heidän biiseistä tykkään, ei sattunut yhtään hyvää tuohon levyyn. Yksi mun huonoimpia ostoja.

Heiltä tulee uusi levy 28.11. Tässä maistiainen:
http://www.youtube.com/watch?v=6ofOegyiuDc

Lue lisää

Ja huonon levyn nimi oli... niin, mikä? Muistele rauhassa. Vastauksestasi riippuu, saatko anteeksi.

hmp.f kirjoitti:

AC/DC oli yksi niistä joka kiinnosti kun aloin musaa selata taaksepäin. Ostin yhden levyn summanmutikassa. Niillä on levyjä ihan sikana, eikä yhtäkään best of'ia :/ AC/DC:n kuuntelu jäi sitten siihen, ihan paskalevy, anteeksi vaan :D vaikka monista heidän biiseistä tykkään, ei sattunut yhtään hyvää tuohon levyyn. Yksi mun huonoimpia ostoja.

Heiltä tulee uusi levy 28.11. Tässä maistiainen:
http://www.youtube.com/watch?v=6ofOegyiuDc

Lue lisää

Onhan vaihtovirtatasavirta bändiltä best of kokoelmia, esim. http://www.amazon.co.uk/Greatest-Hits-2CD-set-digipak/dp/B00J3PWDFS/ref=sr_1_50?s=music&ie=UTF8&qid=1415275047&sr=1-50&keywords=ac dc

Bon Scottin kuoleman jälkeen bändi teki yhden hyvän albumin, Back In Black

Makuasiamies kirjoitti:

Ja huonon levyn nimi oli... niin, mikä? Muistele rauhassa. Vastauksestasi riippuu, saatko anteeksi.

Näköjään Iron Man 2. Kuis mun kävi, tuliko montakin Ave Maria?

Tai tuota.. mulla olisi sellainen todella hyväkuntoinen cd-levy, saanko mä sillä anteeksi?

imho kirjoitti:

Onhan vaihtovirtatasavirta bändiltä best of kokoelmia, esim. http://www.amazon.co.uk/Greatest-Hits-2CD-set-digipak/dp/B00J3PWDFS/ref=sr_1_50?s=music&ie=UTF8&qid=1415275047&sr=1-50&keywords=ac dc

Bon Scottin kuoleman jälkeen bändi teki yhden hyvän albumin, Back In Black

Lue lisää

No kas, näköjään olin väärässä. Mikä on heidän paras albumi? Vai onko se tuo Back In Black? Harmittaa ettei noista 70-luvun levyistä tehdä cd:tä. Kun ne tutut biisit on niin kuultu, eikä niitä muita enää soiteta.

... kirjoitti:

Hah

Lauluilla lunnaansa, tai miten sen ilmaisisi. Vasta luin lehdestä, että pressifotoista hävitetty rumpali. Sitten oli hiljaista. Nyty yällä löytyi uutinen, kndi vangittuna murhayrityksen suunnittelemista ja muista rötöksistä..


Että saapi nyt näekee, millanen AC/DC nyt loppujen lopuksi tullenee keikkaa heittämään. Kaitpa se pändi toimiin suunnalleen sen aikaa, kuin Anguksen jalat kestää edes jonkinlaista joraamista stagella :DDD


=DW=

Lue lisää

Ja ihan viimeisten tietojen mukaan rumpalin osalta luovuttu murhansuunnittelu syytteistä, joten jäljelle jäi uhkailu ja huumausaineet. Noilla budjeteilla on kokolailla varmaa, että kundi on kannuttajana tulevalla maailmankiertueella. Aikanaan muuten Rush:in kiertue oli kaatua kitaristin pedofiiliasyytteisiin. Kyllä se kiertue tehtiin, en tiedä mitä sille syytteelle tapahtui, mutta noita nyt tuntuu olevan liikkeellä, Epäilen, varmasti osa aiheellisia, mutta osa voi olla jotain ihme juonitteluja.

Moniko muuten tiesi James Brownia ei ole vieläkään haudattu, se on muumioituna yhden tyttärensä kodissa, riitelevät kai rahasta, kuten Michael Jacksonin tai vaikkapa Juice Leskisen tapauksessa. Mutta en nyt tiedä, jättää pian kymmenen vuotta sitten kuollut mies hautaamatta.....

Mutta siis asiaan. AC/DC - Let there be rock :

http://www.youtube.com/watch?v=u6TZsSQyeAE

=DW=

hmp.f kirjoitti:

No kas, näköjään olin väärässä. Mikä on heidän paras albumi? Vai onko se tuo Back In Black? Harmittaa ettei noista 70-luvun levyistä tehdä cd:tä. Kun ne tutut biisit on niin kuultu, eikä niitä muita enää soiteta.

Lue lisää

AC/DC:n koko tuotanto on saatavissa CD-levyinä.

8+16 kirjoitti:

AC/DC:n koko tuotanto on saatavissa CD-levyinä.

Puhunko mää vain pelkkää palturia nykyisin... innokkaana kokeilemaan... oikeassa olet! Onnessani kokeilin Uriah Heepiä.. niitäkin saa! Deep Purple.. osa ainakin. No onneksi ei, jää vähän rahaa ruokaankin :))

Mä lupaan & vannon, kun jokunen vuosi sitten koetin niitä vanhempia ostaa, ei ollut. Mutta sen mä tietty unohdin, että voisi yrittää pysyä kehityksen kärryillä. Siis hakea uudestaan.

hmp.f kirjoitti:

Puhunko mää vain pelkkää palturia nykyisin... innokkaana kokeilemaan... oikeassa olet! Onnessani kokeilin Uriah Heepiä.. niitäkin saa! Deep Purple.. osa ainakin. No onneksi ei, jää vähän rahaa ruokaankin :))

Mä lupaan & vannon, kun jokunen vuosi sitten koetin niitä vanhempia ostaa, ei ollut. Mutta sen mä tietty unohdin, että voisi yrittää pysyä kehityksen kärryillä. Siis hakea uudestaan.

Lue lisää

Suosittelen internettiä.

Melkein kaikki mahdollinen löytyy netistä, yleensä mp3.sina. CD- formaattina alkaa olemaan mennyttä aikaa, kuten savikiekot. Mä nyt ostelen niitä aina joskus, mutta käytännössä mun musan kuunteleminen kokenut jonkinlaisen laman. siis mulla rutkasti vinyyliä ja cd-levyjä, kassikaupalla c-kasetteja, videoita, sinkkuja, vaikka mitä. Ja mökillä, etenkin himassa arvokkaat ja laadukkaat toistolaitteet.

Käytännössä kuuntelen musaa tällä halpisläppärillä netistä. Äänentoisto on, mitä on, eikä ole levynkansia kateltavaksi, usein sentään videoita. Mutta jotenkin itellä kuunteleminen muuttunut valtavasti entisajast. Ennen tosiaan kuunteli musaa, nyt se menee enenpi hissimusa-osastolle.

Ja kun ihan viimeseen puristetaan, jos käyn konsertissa, hankalaa kattoa koko keikka, koska ei konsertissa ole pause- nappulaa, että vois pysäyttää keikan siksi aikaa, kun käy tupakilla.

Öf, eksyin aiheesta. Mutta ala tutkailemaan nettitarjontaa. Loudata voi melkein mitä tahansa sopuhintaan Ja tota noin, jos vähän viitsii nähdä vaivaa ja venyttää omaatuntoa, ilmaiseksikin. Koko entertaimetn business menossa rytinällä nettiin, cd-levytkin voi tulevaisuudessa olla harvinaisia julkaisuja. Ovat osittain jo nyt, kaikkea uutta musaa ei saa muualta, kuin netistä.

Sitäpsitsi, kaikki tämänkin ketjun videot jne, netissähän ne on.

=DW=

... kirjoitti:

Hah

Lauluilla lunnaansa, tai miten sen ilmaisisi. Vasta luin lehdestä, että pressifotoista hävitetty rumpali. Sitten oli hiljaista. Nyty yällä löytyi uutinen, kndi vangittuna murhayrityksen suunnittelemista ja muista rötöksistä..


Että saapi nyt näekee, millanen AC/DC nyt loppujen lopuksi tullenee keikkaa heittämään. Kaitpa se pändi toimiin suunnalleen sen aikaa, kuin Anguksen jalat kestää edes jonkinlaista joraamista stagella :DDD


=DW=

Lue lisää

Kuuntelin viimeisen "Rock or Bust" albumin pariin kertaan ja painoin delete nappulaa.
Takaisin bittitaivaaseen, Koko tekele on yhtä tylsä kuin 3-4 edellistä.
Eiköhän se ollut siinä;)

virta loppui kirjoitti:

Kuuntelin viimeisen "Rock or Bust" albumin pariin kertaan ja painoin delete nappulaa.
Takaisin bittitaivaaseen, Koko tekele on yhtä tylsä kuin 3-4 edellistä.
Eiköhän se ollut siinä;)

Lue lisää

Jepjep.

Monet pitkän linjan pändit oikeati muuttuu tylsiksi ajanoloon. Ja kun kyseessä pisnes, levyjen ja piisien pitää olla sen verran varmaa kamaa, että myyntitavoitteet täyttyvät. Samaahan se on muillakin taiteen aloilla. Joku hiton Kalle Päätalo kirjoitti kai useita kymmeniä kuussataa sivuisia kirjoja, joissa ei tapahtunut kerrassaan mitään ja niin pitkäpiimäisiä, kuin olla ja voi. Mä lopetin sen kirjojen lukemisen teokseen "Nuorikkoa näyttämässä". Kirjassa kuussataa sivua ja kertoo tosiaan matkasta Tampereelta Taivalkoskelle uutta emäntää kotia näyttämään. Mulla loppui lukeminen johonkin kolmensadan sivun paikkeille, kundi oli siihen mennessä ehtinyt Tampereelta jonnnekin Oulun seudulle >:/ Mutta niitä kirjoja myytiin pirusti, joululahjoiksi, isäinpäivälahjoiksijne. Enkä niitä väheksy mitenkää, historia kuvausta. Samalla tosin kuvaillaan kaikki tienvieressä olleet kivet ja kannotkin :(

Musasta. On olemassa pitkän linjan pändejä, jotka uudistuvatkin ja tekevät kiinnostavaa musaa pitkänkin uran loppupuolella. Yks pändi, mitä jaksan fanittaa vuosikymmenestä toiseen. Ja joitamian vuosia sitten näin livenäkin. Ei pitkä ura sinällään ole rasite, mutta suutari on riippuvainen lesteistään, Joittenkin konsepti toimii paremmin pitemmän päälle, kuin toisten.

Rush Clockwork Angels Tour, Full Concert:




http://www.youtube.com/watch?v=JVkb7ulSnjA

=DW=

... kirjoitti:

Suosittelen internettiä.

Melkein kaikki mahdollinen löytyy netistä, yleensä mp3.sina. CD- formaattina alkaa olemaan mennyttä aikaa, kuten savikiekot. Mä nyt ostelen niitä aina joskus, mutta käytännössä mun musan kuunteleminen kokenut jonkinlaisen laman. siis mulla rutkasti vinyyliä ja cd-levyjä, kassikaupalla c-kasetteja, videoita, sinkkuja, vaikka mitä. Ja mökillä, etenkin himassa arvokkaat ja laadukkaat toistolaitteet.

Käytännössä kuuntelen musaa tällä halpisläppärillä netistä. Äänentoisto on, mitä on, eikä ole levynkansia kateltavaksi, usein sentään videoita. Mutta jotenkin itellä kuunteleminen muuttunut valtavasti entisajast. Ennen tosiaan kuunteli musaa, nyt se menee enenpi hissimusa-osastolle.

Ja kun ihan viimeseen puristetaan, jos käyn konsertissa, hankalaa kattoa koko keikka, koska ei konsertissa ole pause- nappulaa, että vois pysäyttää keikan siksi aikaa, kun käy tupakilla.

Öf, eksyin aiheesta. Mutta ala tutkailemaan nettitarjontaa. Loudata voi melkein mitä tahansa sopuhintaan Ja tota noin, jos vähän viitsii nähdä vaivaa ja venyttää omaatuntoa, ilmaiseksikin. Koko entertaimetn business menossa rytinällä nettiin, cd-levytkin voi tulevaisuudessa olla harvinaisia julkaisuja. Ovat osittain jo nyt, kaikkea uutta musaa ei saa muualta, kuin netistä.

Sitäpsitsi, kaikki tämänkin ketjun videot jne, netissähän ne on.

=DW=

Lue lisää

Aloittaja kirjoitti jonnekin että hän haluaa hiplata levyjä, niin minäkin haluan. Kaikkein parhaat oli ne vanhat vinyylit, kun niitä soittaa se on rauhoittumisen paikka. Ei voi vain painaa nappia ja playtä, pitää rauhallisesti ottaa se levy kotelosta ettei se naarmuunnu, ja ettei sisäkuori mene rikki. Hitaasti neula kohdallaan ja sitten se vasta alkaa. Olet ikään kuin vastaanottavassa tilassa ja rauhoittunut jo kun musa alkaa. Äänentoistokin on ihan eri luokkaa kuin jostain tuubesta.

Ne vaan maksaa ihan sikasti :/

Netistä ostan cd:t, lähin levykauppa meillä päin cittari. Mutta jossain vaiheessa ei tosiaan saanut noita vanhoja levyjä, ei löytynyt LPnä ei niitä vielä ollut cd:näkään. Nyt pitääkin laittaa pitkä lista joulupukille, ja muistaa olla kiltti tyttö...

Mutta moni artisti ja bändi onkin hukassa kun ihmiset ei enää osta laillisesti musaa. Niiden pitää nykyisin keikata ihan hullun lailla jotta saavat rahaa. Luin eilisestä hesarista että keksitään uusia jujuja (kiva sana) millä saadaan ihmiset levykauppoihin. Isac Elliot, mun lempipoika heti omani jälkeen :D, julkaisi eilen levyn missä on älypuh/tabletti-sovellus ladattavissa. Sen myötä voi seurata IE:tä, hänen juttujaan, kuvia, videoita ym. Hieno keksintö teinifaneille.

Joskus ostelin levyjä huuto.netistä yhdeltä kaverilta sillä periaatteella, että hän osti ne ebaystä, latasi koneelle ja myi ne mulle :))) Silleen meni melkein koko Clutchin tuotanto, viimeistä leyvä lukuunottamatta. Sen tilasin ennakkoon koska halusin kannustaa bändiä. Siinäkin on muuten jotain maagista, odottaa jotain julkkaria ja saada se julkaisupäivänä hyppysiinsä.... ah odotus ja sen palkinto...

hmp.f kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti jonnekin että hän haluaa hiplata levyjä, niin minäkin haluan. Kaikkein parhaat oli ne vanhat vinyylit, kun niitä soittaa se on rauhoittumisen paikka. Ei voi vain painaa nappia ja playtä, pitää rauhallisesti ottaa se levy kotelosta ettei se naarmuunnu, ja ettei sisäkuori mene rikki. Hitaasti neula kohdallaan ja sitten se vasta alkaa. Olet ikään kuin vastaanottavassa tilassa ja rauhoittunut jo kun musa alkaa. Äänentoistokin on ihan eri luokkaa kuin jostain tuubesta.

Ne vaan maksaa ihan sikasti :/

Netistä ostan cd:t, lähin levykauppa meillä päin cittari. Mutta jossain vaiheessa ei tosiaan saanut noita vanhoja levyjä, ei löytynyt LPnä ei niitä vielä ollut cd:näkään. Nyt pitääkin laittaa pitkä lista joulupukille, ja muistaa olla kiltti tyttö...

Mutta moni artisti ja bändi onkin hukassa kun ihmiset ei enää osta laillisesti musaa. Niiden pitää nykyisin keikata ihan hullun lailla jotta saavat rahaa. Luin eilisestä hesarista että keksitään uusia jujuja (kiva sana) millä saadaan ihmiset levykauppoihin. Isac Elliot, mun lempipoika heti omani jälkeen :D, julkaisi eilen levyn missä on älypuh/tabletti-sovellus ladattavissa. Sen myötä voi seurata IE:tä, hänen juttujaan, kuvia, videoita ym. Hieno keksintö teinifaneille.

Joskus ostelin levyjä huuto.netistä yhdeltä kaverilta sillä periaatteella, että hän osti ne ebaystä, latasi koneelle ja myi ne mulle :))) Silleen meni melkein koko Clutchin tuotanto, viimeistä leyvä lukuunottamatta. Sen tilasin ennakkoon koska halusin kannustaa bändiä. Siinäkin on muuten jotain maagista, odottaa jotain julkkaria ja saada se julkaisupäivänä hyppysiinsä.... ah odotus ja sen palkinto...

Lue lisää

Unohdin... YouTubesta on kiva löytää musaa, mutta ennen kaikkea on kiva kuunnella konsertteja sieltä. Saa musan tunnelman kera, mikäli se on hyvin tehty. Yksi mun kautta aikojen lemppari mihin ei vaan kyllästy: (menee beyond aloituksen aihetta, sorit aloittajalle)

http://www.youtube.com/watch?v=IeDMnyQzS88

att2, siinä mielessä komppaan, että ainoa vanhempi bändi joka on onnistunut tekemään paremman levyn comebackina kuin nousukautensa aikana on Europe :)) Niiden Bag of Bones on loistava.