omakohtainen usko

olen ollut uskossa jo teini-iästä lähtien, mutta kuulunut kirkkoon vain 21 vuotiaaksi asti. sen jälkeen erosin kirkosta ja rupesin käymään luterilaisessa kirkossa ja viime vuosina olen käynyt myös helluntai-kirkossa.
minun uskoni pohjautuu lapsen uskoon raamatun jumalaan. uskon jeesukseen vapahtajana ja jumalan poikana ja että jumalaa ja jeesusta yhdistää jumalan henki. eli kolmiyhteys omalla tavallaan. ajattelen raamatun pohjaksi vanhan testamentin, jota pidän raamatun tärkeimpänä kirjoina, joita myös jeesus luki. sieltä olen monta kertaa saanut uskooni vahvistusta ja rukousvastauksiakin. uskon myös israelin valtioon, jossa on raamatulliset rajat. toorakääröt oli jeesukselle tärkeät, miksi ei siis myös minulle. eli mooseksen kirjat. en ole juutalainen mutta jumalani on sekä juutalaisten että muun maalaisten jumala, jolle kelpaa jokainen, joka tuntee itsensä syntiseksi ja haluaa jumalan edessä tehdä parannuksen. sen uskon jumalan ja ihmisen väliseksi asiaksi. en niinkään papin ja ihmisen. pidän joskus myös menoraa eli raamattuun pohjautuvaa korua kaulallani sekä joskus daavidin tähteä. risti kuuluu olennaisena osana koruvalikoimaani. pelkään jihadisteja, joita on tullut myös suomeen. heille kenenkään itseään kristityksi tunnustavan ihmisen henki ole minkään arvoinen, sillä heille vääräuskoinen on vihollinen numero yksi. laulelen joskus hengellisiä lauluja ja myös israelin kansallislauluakin. en ole fani, vaan uskon jeesukseen juutalaisen kansan jäsenenä ja kansansa tunnustavana. toivon, että joku saa uusia israel-myönteisiä ajatuksia ja uskon, joka siirtää vuoren jonkun elämässä.