Pelottava yksinäisyys

M. Marraskuu

Harkinta-aika päättyy ja kyllä on harkittu, mutta mitään lopullista päätöstä ei ole syntynyt.

Mies oli pitkään uskoton (voi olla vieläkin, vaikka kieltää). Emme eronneet heti, kun asia tuli ilmi, vaikka järkytys oli suuri (molemmilla). Epäilin vahvasti, että emme kriisistä selviä, joten laitoin eron vireille.

Puoli vuotta olen rämpinyt ja kiivennyt ylös päin. Nyt tuntuu, että olen taas vahva.
Ymmärrän, mitä on tapahtunut. ja voin elää sen kanssa. En syyllistä miestäni enkä muistuttele asiasta. Pystyn keskustelemaan uskottomuudesta ja erosta asiallisesti.

Tiedän, että ero olisi oikea ratkaisu. Intohimo on varmasti ikuisesti poissa, se katosi pitkän uskottomuuden aikana siihen sivusuhteeseen eikä meillä ole keinoja sen palauttamiseen. Jäljellä on yhteinen koti, yhteiset lapset, ystävyys, välittäminen ja yhteiset muistot (siitä intohimostakin).

Miksi mies ei halua erota? Miksi itsekin epäröin? Pelkään yksinäisyyttä: yksinäinen koti töiden jälkeen, ei ketään kenelle kertoa työpäivästä, ei seuraa aamukahvilla, ei ketään kenelle kommentoida päivänlehteä, ei seuraa konsertteihin, teatteriin, elokuviin, ravintolaan. Yksinkin voi mennä, mutta kenen kanssa keskustella kokemuksesta.

HS:n juttu yksinäisyydestä oli lohduton.

127

3513

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • BEM

      Ei sitä kannata pelätä.

      Voit tietysti mennä kokeeksi ravintolaan ja katsoa, että oletko yksin koko illan. Tai laitat ilmoituksen deittipalstalle.

      Jos mitään vipinää ei synny, niin mieti sitten uudestaan.

      Itse olen sitä mieltä, että menetät lopunkin itsekunnioituksestasi, jos jäät tuollaisen miehen kanssa joka ei kunnioita sinua yhtään. Tuollainen suhde on niin tarkkaan harkittua järjestelmällistä toisen halveksuntaa. Ymmärrän jotenkin yhden illan hairahduksen, mutta tuollaista en.

      Mies ei halua erota, koska haluaa saada kaiken. toisaalta turvallisen parisuhteen jossa on noita juuri mainitsemiasi asioita ja turvallista oloa. Toisaalta hän haluaa intohimoa ja jännitystä, jota saa toiselta naiselta

      • VAINELAMAAAAA

        Ei tosiaan kannata pelätä. Etsit uudet kumppanin jostain laadukkaalta treffisivustolta kuten www.suomi24.fi tai www.treffihaku.net .Äkkiä huomaan, että olet jälleen parisuhteessa ja onnellisessa sellaisella. Käytte leffassa, kahvilassa ja matkoilla :) Nautitte toisistanne, vietätte jouluja ja pääsiäisiä :) Unelmia, niist ihminen on tehty.

      • huonomuistinen
        VAINELAMAAAAA kirjoitti:

        Ei tosiaan kannata pelätä. Etsit uudet kumppanin jostain laadukkaalta treffisivustolta kuten www.suomi24.fi tai www.treffihaku.net .Äkkiä huomaan, että olet jälleen parisuhteessa ja onnellisessa sellaisella. Käytte leffassa, kahvilassa ja matkoilla :) Nautitte toisistanne, vietätte jouluja ja pääsiäisiä :) Unelmia, niist ihminen on tehty.

        Miehet eivät anna koskaan anteeksi mutta unohtavat. Naiset antavat kaiken anteeksi mutta eivät unohda koskaan. Näillä mennään.

    • M. Marraskuu

      Aivan, mutta minä menetän ne kaikki hyvät asiat ja todennäköisesti kaipaan niitä yksinäni edelleen ilman intohimoa. Ajattelenko sitten, että mahtavaa päästä eroon siitä petturista?

      On epätodennäköistä, että koskaan löytäisin ihmistä, jonka kanssa viihdyn yhtä hyvin.

      On epätodennäköistä, että koskaan tulen tuntemaan itseäni halutuksi ja itse haluamaan tässä liitossa.

      Kumman epätodennäköisyyden valitsen. Miksi pitää valita, kun tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja?

      • Kaksi vanhaa puuta

        Koettakaa vielä yhdessä. Vuosi tai kaksi, miten vain teille sopii.
        Eron voi hakea myöhemminkin uudelleen, jos molemmista siltä tuntuu.
        Ensimmäisestä kunnon vastoinkäymksestä ei ehkä kannata vielä erota.
        Muitakin vaikeuksia kenties tulee matkan varrella ja silloin yksi harha-askel ei ehkä tunnu niin
        suurelta. Anna perheellenne uusi koeaika, joka on riittävän pitkä ja arvioi tilanne uudestaan myöhemmin.
        Älä tee isoa päätöstä nyt, jos vähänkään epäröit. Suhde voi lujittua tai sitten luhistua, mutta sen näyttää aika.
        Töitä tosin joudutte tekemään, mutta sitähän parisuhde on.
        Itse kuitenkin myöhemmin erosin, mutta olin tyytyväinen yhdessä sovittuun uuteen mahdollisuuteen.

      • uusi aamu

        Ikävä tilanne sinulla, eikä varmasti helppo ratkaista.
        Raadollinen totuus on se, että toisinaan elämässä on pakko vaan valita, vaikka mahdolliset vaihtoehdot tuntuvatkin huonoilta.

        Eräs perimmäinen kysymys on kai, voitko enää koskaan luottaa mieheesi. Voitko? Taustalla varmaan vaikuttaa miehesi tunteet tuota toista kohtaan, miten uskottomuus paljastui ja miten olette toimineet sen jälkeen. Millaista on nyt arkenne yhdessä? Kerroit, että intohimoa teillä ei ole, mutta onko hellyyttä, läheisyyttä?

        Minusta liittoon ei kannata jäädä vain sen tähden, että siitä lähteminen pelottaa, sillä kyllä elämä kantaa. Toisinaan elämässä tarvitaan myös rohkeutta.

        Mainitset, että pidät epätodennäköisenä sitä, että koskaan kohtaisit ihmistä kenen kanssa viihdyt yhtä hyvin. Miksi et kohtaisi? Et voi tietää, mikä sinua odottaa ja miten paljon uutta ihanaa elämääsi voikaan tulla.

        Kyllä elämä kantaa.

      • mies kaks ysi
        Kaksi vanhaa puuta kirjoitti:

        Koettakaa vielä yhdessä. Vuosi tai kaksi, miten vain teille sopii.
        Eron voi hakea myöhemminkin uudelleen, jos molemmista siltä tuntuu.
        Ensimmäisestä kunnon vastoinkäymksestä ei ehkä kannata vielä erota.
        Muitakin vaikeuksia kenties tulee matkan varrella ja silloin yksi harha-askel ei ehkä tunnu niin
        suurelta. Anna perheellenne uusi koeaika, joka on riittävän pitkä ja arvioi tilanne uudestaan myöhemmin.
        Älä tee isoa päätöstä nyt, jos vähänkään epäröit. Suhde voi lujittua tai sitten luhistua, mutta sen näyttää aika.
        Töitä tosin joudutte tekemään, mutta sitähän parisuhde on.
        Itse kuitenkin myöhemmin erosin, mutta olin tyytyväinen yhdessä sovittuun uuteen mahdollisuuteen.

        " Ensimmäisestä kunnon vastoinkäymksestä ei ehkä kannata vielä erota. "

        Niiin, kyse ei ole mistään toiseen tylsistymisestä taikka isosta riidasta vaan pettämisestä. Sitä ei voi mielestäni antaa anteeksi eikä tarvitsekkaan.Kyse on toisen ihmisen, puolison ja ainakin olevinaan rakastaman ihmisen loukkaamisesta ja epäkunnioittamisesta.Miestä on tässä tapauksessa viehättänyt enemmän toisen naisen kanssa vehtaaminen kuin oman vaimon kunnioittaminen.Sellainen mies saa myös silloin jatkaa valitsemallaan tiellään.

        Ja ap; Sinkkuus on tosiaan välistä yksinäistä ja luettelemasi asiat ovat totta mutta toisaalta, kaikkeen tottuu.Ensinmäinen puoli vuotta voi mennä asiaan totutellessa mutta sitten helpottaa pikku hiljaa.Kevättä kohti voit viritellä uusia elämääsi.

        Omalla kohdallani kun ajattelen että vaikka sinkkuus on välistä yksinäistä, suorastaan kyllästyttävää, olen enemmin yksin kuin kaksin epäonnellisessa parisuhteessa. Kahden ihmisen välissä kun pitää olla tietynlainen tasapaino, harmonia missä on hyvä olla molempien.Aitoa välittämistä,hellyyttä ja toisinaan intohimoa. Jolleii noita ole, on mielestäni suhde turha millä ei ole mitään annettavaa.

      • kokenut2
        uusi aamu kirjoitti:

        Ikävä tilanne sinulla, eikä varmasti helppo ratkaista.
        Raadollinen totuus on se, että toisinaan elämässä on pakko vaan valita, vaikka mahdolliset vaihtoehdot tuntuvatkin huonoilta.

        Eräs perimmäinen kysymys on kai, voitko enää koskaan luottaa mieheesi. Voitko? Taustalla varmaan vaikuttaa miehesi tunteet tuota toista kohtaan, miten uskottomuus paljastui ja miten olette toimineet sen jälkeen. Millaista on nyt arkenne yhdessä? Kerroit, että intohimoa teillä ei ole, mutta onko hellyyttä, läheisyyttä?

        Minusta liittoon ei kannata jäädä vain sen tähden, että siitä lähteminen pelottaa, sillä kyllä elämä kantaa. Toisinaan elämässä tarvitaan myös rohkeutta.

        Mainitset, että pidät epätodennäköisenä sitä, että koskaan kohtaisit ihmistä kenen kanssa viihdyt yhtä hyvin. Miksi et kohtaisi? Et voi tietää, mikä sinua odottaa ja miten paljon uutta ihanaa elämääsi voikaan tulla.

        Kyllä elämä kantaa.

        Vaikea tilanne,mitä kerrot hänestä hän tuntuu sinulle oikealta,eikä eron jälkeen sitä samaa tunnetta löydy.Aina uusiksi menee liiankin paljon, eikä se ole aina ihanaa,voi tulla pettymyksiä,jopa samanlaisia kuin nyt mieheesi.Jos haluaa elämän olevan epävakaa,ero tuo ainakin sen elämään.JOS KATSOT mitä elämäsi tuo hänen rinnalla,olet järkevä.Ei monesti pettämistä tarvitse katsoa, ja se tunnekin häviää häneen jos katsot vielä, ja hän pettää ERO SITTEN .Parhaassa tapauksessa vanhenette yhdessä,ja yksi pettäminen on häipynyt muistoistakin, se hyvä elämä antaa enempi,kaiken minkä yhdessä teette,On kantava voima unohdukseen.

      • runontaja off
        mies kaks ysi kirjoitti:

        " Ensimmäisestä kunnon vastoinkäymksestä ei ehkä kannata vielä erota. "

        Niiin, kyse ei ole mistään toiseen tylsistymisestä taikka isosta riidasta vaan pettämisestä. Sitä ei voi mielestäni antaa anteeksi eikä tarvitsekkaan.Kyse on toisen ihmisen, puolison ja ainakin olevinaan rakastaman ihmisen loukkaamisesta ja epäkunnioittamisesta.Miestä on tässä tapauksessa viehättänyt enemmän toisen naisen kanssa vehtaaminen kuin oman vaimon kunnioittaminen.Sellainen mies saa myös silloin jatkaa valitsemallaan tiellään.

        Ja ap; Sinkkuus on tosiaan välistä yksinäistä ja luettelemasi asiat ovat totta mutta toisaalta, kaikkeen tottuu.Ensinmäinen puoli vuotta voi mennä asiaan totutellessa mutta sitten helpottaa pikku hiljaa.Kevättä kohti voit viritellä uusia elämääsi.

        Omalla kohdallani kun ajattelen että vaikka sinkkuus on välistä yksinäistä, suorastaan kyllästyttävää, olen enemmin yksin kuin kaksin epäonnellisessa parisuhteessa. Kahden ihmisen välissä kun pitää olla tietynlainen tasapaino, harmonia missä on hyvä olla molempien.Aitoa välittämistä,hellyyttä ja toisinaan intohimoa. Jolleii noita ole, on mielestäni suhde turha millä ei ole mitään annettavaa.

        Jos antaa anteeksi, sen toinen voi tulkita "Voin tulevaisuudessakin mennä vieraisiin, koska saan anteeksi.

        Eron pelko liittyy tulevaisuuden pelkoon.

        Pettämiseen tarvitaan kaksi, jos toinen heistä sanoo "Ei" ei synny pettämistä

      • N 41
        mies kaks ysi kirjoitti:

        " Ensimmäisestä kunnon vastoinkäymksestä ei ehkä kannata vielä erota. "

        Niiin, kyse ei ole mistään toiseen tylsistymisestä taikka isosta riidasta vaan pettämisestä. Sitä ei voi mielestäni antaa anteeksi eikä tarvitsekkaan.Kyse on toisen ihmisen, puolison ja ainakin olevinaan rakastaman ihmisen loukkaamisesta ja epäkunnioittamisesta.Miestä on tässä tapauksessa viehättänyt enemmän toisen naisen kanssa vehtaaminen kuin oman vaimon kunnioittaminen.Sellainen mies saa myös silloin jatkaa valitsemallaan tiellään.

        Ja ap; Sinkkuus on tosiaan välistä yksinäistä ja luettelemasi asiat ovat totta mutta toisaalta, kaikkeen tottuu.Ensinmäinen puoli vuotta voi mennä asiaan totutellessa mutta sitten helpottaa pikku hiljaa.Kevättä kohti voit viritellä uusia elämääsi.

        Omalla kohdallani kun ajattelen että vaikka sinkkuus on välistä yksinäistä, suorastaan kyllästyttävää, olen enemmin yksin kuin kaksin epäonnellisessa parisuhteessa. Kahden ihmisen välissä kun pitää olla tietynlainen tasapaino, harmonia missä on hyvä olla molempien.Aitoa välittämistä,hellyyttä ja toisinaan intohimoa. Jolleii noita ole, on mielestäni suhde turha millä ei ole mitään annettavaa.

        Ei ole sinkkuus aina todellakaan mukavaa ja monelta osin olen kanssasi samaa mieltä.
        Ap:lle toivon viisautta päätökseen. Itse olen mieluimmin yksin kuin parisuhteessa jossa luottamus on mennyt. Jos mies todella arvostaisi pitkää liittoa niin itse ajattelen että hän haluaisi tehdä parannuksen hellyyden yms. Suhteen ja lopettaa tuon ystävyyden naisen kanssa jonka kanssa petti..
        Näin koen.Itse olen ollut n.10v yh:na ja elellyt ns yksin ilman kumppania ja ystävyys suhteita joissa tehdään yhdessä asioita. Eli hypännyt rikkaasta sosiaalisesta elämästä ja huonosta parisuhteesta elelemään ja kasvamaan aivan toisenlaisia haasteita vastaanottaen..opetellut kestämään yksinäisyyttä.

      • kokemusta on
        Kaksi vanhaa puuta kirjoitti:

        Koettakaa vielä yhdessä. Vuosi tai kaksi, miten vain teille sopii.
        Eron voi hakea myöhemminkin uudelleen, jos molemmista siltä tuntuu.
        Ensimmäisestä kunnon vastoinkäymksestä ei ehkä kannata vielä erota.
        Muitakin vaikeuksia kenties tulee matkan varrella ja silloin yksi harha-askel ei ehkä tunnu niin
        suurelta. Anna perheellenne uusi koeaika, joka on riittävän pitkä ja arvioi tilanne uudestaan myöhemmin.
        Älä tee isoa päätöstä nyt, jos vähänkään epäröit. Suhde voi lujittua tai sitten luhistua, mutta sen näyttää aika.
        Töitä tosin joudutte tekemään, mutta sitähän parisuhde on.
        Itse kuitenkin myöhemmin erosin, mutta olin tyytyväinen yhdessä sovittuun uuteen mahdollisuuteen.

        Tosiaan on välirauhan aika, jolloin et menetä näkökykyäsi, vaan toimit tarkkailijana. Kannataa yrittää perheneuvontaan, jos sen petturin saat sinne lähtemään. Älä kuuntele noita "mene ravintolaan ja iske uusi"-neuvoja.

        Jos päädyt sittenkin eroon, ota vuosi-pari ihan rauhallisesti. Anna aikaa itsellesi, ja nauti ihan omasta ajasta, tietenkin lastesi ehdoilla. Aloita vaikka uusi harrastus, jota olet joskus ajatellut.

        Älä etsi aktiivisesti uutta miestä, sillä olet vielä liian heikoilla uuteen suhteeseen. Entinen kummittelee mielessä, ajattelet, ja vertaat häneen. Kun yhteiselo on lähes unohtunut, voit alkaa puhtaalta pöydältä. Se oikea tulee, jos on tullakseen silloin kun sitä vähiten odotat - vaikka maitlkaupan jonossa, taiparkkipaikalla. Tsemppiä elämääsi!

      • Ei erolle!
        N 41 kirjoitti:

        Ei ole sinkkuus aina todellakaan mukavaa ja monelta osin olen kanssasi samaa mieltä.
        Ap:lle toivon viisautta päätökseen. Itse olen mieluimmin yksin kuin parisuhteessa jossa luottamus on mennyt. Jos mies todella arvostaisi pitkää liittoa niin itse ajattelen että hän haluaisi tehdä parannuksen hellyyden yms. Suhteen ja lopettaa tuon ystävyyden naisen kanssa jonka kanssa petti..
        Näin koen.Itse olen ollut n.10v yh:na ja elellyt ns yksin ilman kumppania ja ystävyys suhteita joissa tehdään yhdessä asioita. Eli hypännyt rikkaasta sosiaalisesta elämästä ja huonosta parisuhteesta elelemään ja kasvamaan aivan toisenlaisia haasteita vastaanottaen..opetellut kestämään yksinäisyyttä.

        Hei, mutta eihän se myöskään pysty hetkessä niitä toiseen naiseen kohdistuvia ihastumisen ja intohimon siivittämiä tunteita kuollettamaan! Kyllä ne kuolee, kun järki ja katumus astuu tilalle!

        Moni leikkii niin kauan mitään ajattelematta ja tarkoittamatta, mutta kun käry käy niin on hetken todella eksyksissä itsensä kanssa! Lisäksi tuntee tekosistaan suurta häpeää..

        Aloittajan puoliso oliskin erikoistapaus jos nyt heti pystyisi kääntämään intohimonsa puolisoon joka on jäänyt tämän uutuudenviehätyksen varjoon!
        Aikansa se ottaa, mutta hyvä tulee jos rakennustarpeet ovat alkujaan olleet hyvät.

        Ystäväpiirissäni on pari avioparia joissa on nuoruuden hölmöyksissä petetty ja annettu anteeksi...
        Molemmissa tapauksissa on liitto edelleen olemassa sekä ovat olleet sitä mieltä, että ero silloin olisi ollut suurta hulluutta! Yhteinen vanheneminen toinen toistaan tukien on parasta...

      • M. Marraskuu
        Ei erolle! kirjoitti:

        Hei, mutta eihän se myöskään pysty hetkessä niitä toiseen naiseen kohdistuvia ihastumisen ja intohimon siivittämiä tunteita kuollettamaan! Kyllä ne kuolee, kun järki ja katumus astuu tilalle!

        Moni leikkii niin kauan mitään ajattelematta ja tarkoittamatta, mutta kun käry käy niin on hetken todella eksyksissä itsensä kanssa! Lisäksi tuntee tekosistaan suurta häpeää..

        Aloittajan puoliso oliskin erikoistapaus jos nyt heti pystyisi kääntämään intohimonsa puolisoon joka on jäänyt tämän uutuudenviehätyksen varjoon!
        Aikansa se ottaa, mutta hyvä tulee jos rakennustarpeet ovat alkujaan olleet hyvät.

        Ystäväpiirissäni on pari avioparia joissa on nuoruuden hölmöyksissä petetty ja annettu anteeksi...
        Molemmissa tapauksissa on liitto edelleen olemassa sekä ovat olleet sitä mieltä, että ero silloin olisi ollut suurta hulluutta! Yhteinen vanheneminen toinen toistaan tukien on parasta...

        Kiitokset tästäkin näkökulmasta. Välirauhakaan ei kuulosta hullummalta ajatukselta. Joku epäili aloitustani provoksi ja ihmetteli, miksi kukaan kyselee tällaista keskustelupalstalta. Miksi ei? Minä ainakin olen saanut monta hyvää uutta ja erilaista näkökulmaa tilanteeseen.

      • Turhaa vätystelyä

        Jos olet noin päättämätön, niin heitä vaikka kolikko. Kruuna tarkoittaa että jätät tuon lurjuksen ja klaava tarkoittaa sitä että lopetat unelmoinnin ja jäät kurjaan suhteeseen.

        Jos et osaa heittää kolikkoa, pitkä tikku, noppa tai tikkataulu sopii ratkaisun tekijäksi yhtä.

      • aika parantaa haavat
        kokemusta on kirjoitti:

        Tosiaan on välirauhan aika, jolloin et menetä näkökykyäsi, vaan toimit tarkkailijana. Kannataa yrittää perheneuvontaan, jos sen petturin saat sinne lähtemään. Älä kuuntele noita "mene ravintolaan ja iske uusi"-neuvoja.

        Jos päädyt sittenkin eroon, ota vuosi-pari ihan rauhallisesti. Anna aikaa itsellesi, ja nauti ihan omasta ajasta, tietenkin lastesi ehdoilla. Aloita vaikka uusi harrastus, jota olet joskus ajatellut.

        Älä etsi aktiivisesti uutta miestä, sillä olet vielä liian heikoilla uuteen suhteeseen. Entinen kummittelee mielessä, ajattelet, ja vertaat häneen. Kun yhteiselo on lähes unohtunut, voit alkaa puhtaalta pöydältä. Se oikea tulee, jos on tullakseen silloin kun sitä vähiten odotat - vaikka maitlkaupan jonossa, taiparkkipaikalla. Tsemppiä elämääsi!

        Olen samaa mietä kanssasi, nimimerkki kokemusta on.Ei kannata heti rynnätä uuteen suhteeseen,vaan antaa itselleen aika toipua erosta, vaikka se tapahtuisikin sovussa.

      • mies kaks ysi
        Ei erolle! kirjoitti:

        Hei, mutta eihän se myöskään pysty hetkessä niitä toiseen naiseen kohdistuvia ihastumisen ja intohimon siivittämiä tunteita kuollettamaan! Kyllä ne kuolee, kun järki ja katumus astuu tilalle!

        Moni leikkii niin kauan mitään ajattelematta ja tarkoittamatta, mutta kun käry käy niin on hetken todella eksyksissä itsensä kanssa! Lisäksi tuntee tekosistaan suurta häpeää..

        Aloittajan puoliso oliskin erikoistapaus jos nyt heti pystyisi kääntämään intohimonsa puolisoon joka on jäänyt tämän uutuudenviehätyksen varjoon!
        Aikansa se ottaa, mutta hyvä tulee jos rakennustarpeet ovat alkujaan olleet hyvät.

        Ystäväpiirissäni on pari avioparia joissa on nuoruuden hölmöyksissä petetty ja annettu anteeksi...
        Molemmissa tapauksissa on liitto edelleen olemassa sekä ovat olleet sitä mieltä, että ero silloin olisi ollut suurta hulluutta! Yhteinen vanheneminen toinen toistaan tukien on parasta...

        " Hei, mutta eihän se myöskään pysty hetkessä niitä toiseen naiseen kohdistuvia ihastumisen ja intohimon siivittämiä tunteita kuollettamaan! Kyllä ne kuolee, kun järki ja katumus astuu tilalle! "

        Jos ajattelen tuolleen, niin saanko kysyä missä vaiheessa pettäjän tulee kantaa vastuuteoistaan? Vai onko sinusta ihan ok pettää ja sitten selitellä huumalla jossa ei halinnut itseään vaan petti vuodesta toiseen kunnes käry kävi.

        Vaikka tietysti, ainahan voi selitellä asioita ja oikeuttaa itselleen tekoja mitkä loukkaavat ihmistä.Mahtavaa itsepetosta, kerta kaikkiaan!

        Ja muuten, olethan myös valmis antamaan omalle puolisollesi pettämisen anteeksi, koska intohimon lipsahduksia vaan sattuu.

      • Eron hinta on kova

        Ålä ihmeessä eroa, jos vielä viihdytte yhdessä. Yhteistä historiaa ei saa kenenkään uuden kanssa takaisin. Lasten isän kanssa joutuu joka tapauksessa olemaan tekemisissä, vaikka eroaakin.

      • eteenpäin

        Ethän sinä ole aivan yksin ,onhan sulla lapset seurana joita pitää ajatella ansisijaisesti.
        Keskity elämään lastesi kanssa .älä heti ota uutta suhdetta ennenkuin olet sinut itsesi kanssa ja tasapainoinen .Ei ole lapsillesi hyväksi jos heti ottaa uuden miehen isänsä tilalle.
        Tapailla voi tietenkin miehiä ,mutta ei kotona lasten nähden,ennenkuin näet että suhde kestää.
        Lopeta menneessä rypeminen.muistot on sinulla aina ,niitä ei kukaan vie sinulta,mutta älä kiusaa itsesäsi uskottoman miehen rinnalla.
        Tsemppiä sinulle!

      • Huom !! Eteenpäin!
        eteenpäin kirjoitti:

        Ethän sinä ole aivan yksin ,onhan sulla lapset seurana joita pitää ajatella ansisijaisesti.
        Keskity elämään lastesi kanssa .älä heti ota uutta suhdetta ennenkuin olet sinut itsesi kanssa ja tasapainoinen .Ei ole lapsillesi hyväksi jos heti ottaa uuden miehen isänsä tilalle.
        Tapailla voi tietenkin miehiä ,mutta ei kotona lasten nähden,ennenkuin näet että suhde kestää.
        Lopeta menneessä rypeminen.muistot on sinulla aina ,niitä ei kukaan vie sinulta,mutta älä kiusaa itsesäsi uskottoman miehen rinnalla.
        Tsemppiä sinulle!

        Huom eteenpäin! Voisitko lukea koko ketjun ennenkuin kommentoit!
        Lapset ovat aikuisia!!!

      • påpoiuytrewq
        runontaja off kirjoitti:

        Jos antaa anteeksi, sen toinen voi tulkita "Voin tulevaisuudessakin mennä vieraisiin, koska saan anteeksi.

        Eron pelko liittyy tulevaisuuden pelkoon.

        Pettämiseen tarvitaan kaksi, jos toinen heistä sanoo "Ei" ei synny pettämistä

        Näin on. On näjet kokemusta. ;-D Eikä oo kaduttannu, kun läksiä lätkimää. Entiset elämät ei kiinnosta, enkä ole kyselly perään. Melatkoot jois millä k-arvalamilla tai millisilla meloila vaan. vaikka mutelikos jos huvitaa. miuta ei. Kivempaa o ollu ja tule olemaa.

      • kolmas nainen

        Marraskuu,
        Sinä päätät ihan itse, mitä haluat elämässäsi!
        Mikäli haluat kivan, toimivan kaverisuhteen, jatka sitä, mikäli pystyt ilman katkeruutta.

        Jos sinua ahdistaa, että kaverisi haluaakin intohimoista seksiä jonkun muun kanssa, sinä joko hyväksyt tai et hyväksy tilannetta. Melko varmasti seksistä kiinnostunut ihminen jatkaa harrastustaan muidenkin kanssa, mikä on valittettavaa sinun kannaltasi.

        Vaihtoehtoja on monia, vain sinä itse valitset, minkälaista elämää haluat?

    • kuunteleva_kirkko

      Hei M. Marraskuu!

      Auttaisiko se, jos miettisit auki erilaisia mahdollisia tulevaisuuden tilanteita sekä niihin liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Esimerkiksi näin:
      Skenaario 1 - ette eroa. Mitä hyvää ja huonoa tähän liittyy?
      Skenaario 2 - eroatte, mutta löydät uuden puolison.
      Skenaario 3 - eroatte, mutta uutta puolisoa on vaikeaa löytää.

      Ja niin edelleen.

      Viime kädessä vain sinä itse voit päättää mikä on tässä tilanteessa paras ratkaisu eteenpäin. Mitä sinä haluat. Ja paljon siihen vaikuttaa se, millaiset asiat ovat sinulle tärkeitä ja toisaalta mitä pelkäät. Jos päätätte erota, paljon elämästä menee uusiksi. Se on silloin sekä mahdollisuus parempaan, mutta aivan ymmärrettävästi myös pelottava asia. Hyppy tuntemattomaan.

      Mietin myös sitä, kun sanoit, että epäilet miehesi olevan edelleen uskoton. Tuo kuulostaa huolestuttavalta.

      Paljon on tietenkin kiinni myös siitä, mitä miehesi haluaa ja mihin hän on valmis. Oletko varma, ettei hän halua erota? Ja toisaalta, onko hän valmis työskentelemään suhteenne eteen?

      Toivottavasti ajan kanssa ajatuksesi selviävät. Ja toivottavasti jaksat eteenpäin. Uskon, että tuossa saa olla aika myllerryksessä.

      Vilppu H.
      pappi

      • 27v,ja burn out

        Hei, otahan nyt järki käteen. Mieti minkälaista tulevaisuus on 10 tai 20v. ikuisen poikamiehen kanssa. Jos pystyt elämään sen kanssa niin olet mielestäni vain välinpitämätön. Kärsin 27v. poikamiehen kanssa, koska lapsia oli kolme ja olin.taloudellisesti riippuvainen miehestä. Olin läheisriippuvainen. Luin kirjan "Virtahepo olohuoneessa". - Mikäs sen parempi miehelle kun saa pitää perheensä ja elellä niinkuin nykyään sanotaan sinkkuna. Toisen pahuutta ei pidä hyväksyä eikä miehen "äidiksi" ei vaimon tule ryhtyä. -

    • M. Marraskuu

      Helpottaa jo kun saa jäsentää ajatuksiaan kirjoittamalla. Rakentavat palautteet tuovat esiin uusia näkökulmia, kiitos niistä.

      Olemme viisikymppisiä ja olleet yhdessä teini-ikäisistä. Tämä on ensimmäinen kriisimme ja näyttää jäävän viimeiseksi. Olemme selvinneet monenlaisista muista ongelmista, joten uskomatonta, että kaikki päättyisi parisuhdekriisiin.

      Mieheni ei ole ikuinen poikamies: hän on ollut aikaisemmin todella vastuullinen enkä ole vuosien varrella kyseenlaistanut hänen uskollisuuttaan. Siksi tämä veikin jalat alta.

      Pärjään taloudellisesti vallan mainiosti itsekseni, lapset ovat aikuisia ja minulla on mielenkiintoinen työ ja paljon harrastuksia.

      Mieheni ei halua eroa - eikä tule sitä koskaan hakemaan. Suhdekin on tahollaan naimisissa. Päätös jää siis minulle, mikä on mielestäni väärin.

      • .:??

        Vaarallisilla vesillä liikut....pitkä suhde ei ole pikkujuttu...kenties toinen nainen haluaakin ottaa miehesi, odottaa tahollaan tilaisuutta eroon...Mikäs miehesi pettäessä , kun sinä sen hyväksyt, ja hän tietää ettei sinusta ole eroamaan.

        Kenties salarakas alkaa painostaa miestäsi eroon vielä ,saatuaan itse eron omasta miehestään. Sinuna eroaisin.

    • 27v.ja ero

      Ratkaisuhan on jo aliotuksessa.sanoit, että voit elää asian kanssa, Ja pelkäät yksinäisyyttä. Voitte keskustella uskottomuudesta asiallisesti. Sanoit myös ettei miehesi ole ikuinen poikamies. - Minulla tilanne oli ihan toisenlainen, ei ollut ystävyyttä, ei toisesta välittämistä. Viimeisinä vuosina ei ollut edes kiinnostunut perheestään. Oli välinpitämätön, pmat menemiset oli tärkeämpiä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero.-

    • se auttaa päättämään

      Teidän pitäisi mennä parisuhdeterapiaan.

      • arkea

        Minulle tuli nälkä. Eikun ruokaa tekee,kurisee niin ,

      • Kaksi vanhaa puuta
        arkea kirjoitti:

        Minulle tuli nälkä. Eikun ruokaa tekee,kurisee niin ,

        Olen itsekin viisikymppinen ja nyt vuoden verran eronneena. Elän arkeani yksin ilman miestä, mutta en yksinäisenä.
        Ystäviä, myös uusia, on tullut elämääni. Suurta yksinäisyyden tunnetta en itseasiassa kokenut monenakaan iltana.
        Pikemminkin rauhaa ja hyvä oloa.
        Miehelle on paikka vieressäni vapaana, jos yhteensopivan tapaan, mutta en siinä ole aktiivinen etsiä. Lapset ovat aikuisia ja ovat
        päätökseeni tyytyväisiä. Ex miehen tämän hetken elämäntilanteesta en tiedä, enkä ole ottanut mitään selvää, eikä se edes minulle kuulu.
        Olen tyytyväinen ratkaisuuni.

    • Mieti vielä

      Oliko miehesi suhde pitkä? Oliko mukana tunteita, vai oliko vain muutama kerta seksiä. Mistä sait suhteen tietoosi, vai halusiko mies kertoa itse? Minkä miehesi sanoi syyksi tuohon pettämiseen?
      Vastaukset noihin kysymyksiin antavat sinulle osviittaa eroratkaisuun.

      • M. Marraskuu

        Suhde on ollut pitkä, hitaasti kytenyt ja mieheni tuntien tunteita on pakko olla melkoisesti.

        Mutta eivätkö nämä asiat ole sellaisia, joiden pitäisi vaikuttaa suhteessa olevien/olleiden omiin päätöksiin. Miksi minun pitää niitä arvailla?

        Joku varoitteli toisen naisen aikeista: erotahan hänen pitäisikin, jos hän miestäni rakastaa. Niin itse ainakin tekisin vastaavassa tilanteessa. Mieheni valitkoon toisen naisen, jos ei voi elää ilman tätä. Minä selviän kyllä, kävi miten kävi. En kuitenkaan halua itse asiaa ratkaista, mikä hämmastyttää itseänikin, sillä olen nuoresta asti tehnyt omaa elämääni koskevat päätökset itsenäisesti.

        Olen hämmästynyt monesta muustakin asiasta tämän kriisin aikana. Näköjään sitä voi viisikymppisenäkin vielä oppia tuntemaan itseään (ja yllättyä).

        "Kaksi vanhaa puuta" kiitos arvokkaasta vertaistuesta. Näillä palstoilla on parasta, että aina löytyy joku, joka on kokenut saman - ja selvinnyt siitä.

      • M Marraskuulle
        M. Marraskuu kirjoitti:

        Suhde on ollut pitkä, hitaasti kytenyt ja mieheni tuntien tunteita on pakko olla melkoisesti.

        Mutta eivätkö nämä asiat ole sellaisia, joiden pitäisi vaikuttaa suhteessa olevien/olleiden omiin päätöksiin. Miksi minun pitää niitä arvailla?

        Joku varoitteli toisen naisen aikeista: erotahan hänen pitäisikin, jos hän miestäni rakastaa. Niin itse ainakin tekisin vastaavassa tilanteessa. Mieheni valitkoon toisen naisen, jos ei voi elää ilman tätä. Minä selviän kyllä, kävi miten kävi. En kuitenkaan halua itse asiaa ratkaista, mikä hämmastyttää itseänikin, sillä olen nuoresta asti tehnyt omaa elämääni koskevat päätökset itsenäisesti.

        Olen hämmästynyt monesta muustakin asiasta tämän kriisin aikana. Näköjään sitä voi viisikymppisenäkin vielä oppia tuntemaan itseään (ja yllättyä).

        "Kaksi vanhaa puuta" kiitos arvokkaasta vertaistuesta. Näillä palstoilla on parasta, että aina löytyy joku, joka on kokenut saman - ja selvinnyt siitä.

        Uskottomuutta on monenlaista! Pitkissä liitoissa on paljon sellaisia avioliiton ulkopuolisia suhteita joissa tavataan vain kerran tai pari vuodessa esim. Lapin keväthangilla ja ruskaretkellä syksyisin! Molemmat osapuolet ovat varattuja eikä kumpaisellakaan ole aikomusta muuttaa elämäänsä...

        Avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat vain ihastusta ja jännitystä tuovia sekä salaseksisuhteita! Pidetään vuoden aikana yhteytttä tekstailemalla tai sähköpostilla, mutta suhde ei ole niin merkityksellinen että sen vuoksi täytyisi laittaa koko elämänsä uuteen uskoon.

        Yhdenkään avioparin ei noiden suhteiden vuoksi kannata erota sillä niillä ei loppuviimein ole merkitystä! Jokainen sen tietää...
        Firmoilla on mökkejä joka puolella ja siellä rentoudutaan mies- ja/tai naisporukalla!

        Varatun pahin moka on alkaa sinkun kanssa tuollaiseen suhteeseen sillä ne suhteet päättyvät lähes aina kärähdykseen. Varsinkin sinkkunaisille tulee halu saada varatusta enemmän ja tekee sitten kaikkensa saadakseen haluamansa!

        Tuollainen suhde on monen avioliiton tuho, vaikka sen ei pitänyt noin mennäkään!
        Älkää hyvät ihmiset erotko satunnaisten syrjähyppyjen vuoksi! Monille tulee asia ilmi vasta vuosien päästä ja silloin se on turhaa.

      • M. Marraskuu
        M Marraskuulle kirjoitti:

        Uskottomuutta on monenlaista! Pitkissä liitoissa on paljon sellaisia avioliiton ulkopuolisia suhteita joissa tavataan vain kerran tai pari vuodessa esim. Lapin keväthangilla ja ruskaretkellä syksyisin! Molemmat osapuolet ovat varattuja eikä kumpaisellakaan ole aikomusta muuttaa elämäänsä...

        Avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat vain ihastusta ja jännitystä tuovia sekä salaseksisuhteita! Pidetään vuoden aikana yhteytttä tekstailemalla tai sähköpostilla, mutta suhde ei ole niin merkityksellinen että sen vuoksi täytyisi laittaa koko elämänsä uuteen uskoon.

        Yhdenkään avioparin ei noiden suhteiden vuoksi kannata erota sillä niillä ei loppuviimein ole merkitystä! Jokainen sen tietää...
        Firmoilla on mökkejä joka puolella ja siellä rentoudutaan mies- ja/tai naisporukalla!

        Varatun pahin moka on alkaa sinkun kanssa tuollaiseen suhteeseen sillä ne suhteet päättyvät lähes aina kärähdykseen. Varsinkin sinkkunaisille tulee halu saada varatusta enemmän ja tekee sitten kaikkensa saadakseen haluamansa!

        Tuollainen suhde on monen avioliiton tuho, vaikka sen ei pitänyt noin mennäkään!
        Älkää hyvät ihmiset erotko satunnaisten syrjähyppyjen vuoksi! Monille tulee asia ilmi vasta vuosien päästä ja silloin se on turhaa.

        Kiitos tästä näkökulmasta,

      • mietippä
        M. Marraskuu kirjoitti:

        Suhde on ollut pitkä, hitaasti kytenyt ja mieheni tuntien tunteita on pakko olla melkoisesti.

        Mutta eivätkö nämä asiat ole sellaisia, joiden pitäisi vaikuttaa suhteessa olevien/olleiden omiin päätöksiin. Miksi minun pitää niitä arvailla?

        Joku varoitteli toisen naisen aikeista: erotahan hänen pitäisikin, jos hän miestäni rakastaa. Niin itse ainakin tekisin vastaavassa tilanteessa. Mieheni valitkoon toisen naisen, jos ei voi elää ilman tätä. Minä selviän kyllä, kävi miten kävi. En kuitenkaan halua itse asiaa ratkaista, mikä hämmastyttää itseänikin, sillä olen nuoresta asti tehnyt omaa elämääni koskevat päätökset itsenäisesti.

        Olen hämmästynyt monesta muustakin asiasta tämän kriisin aikana. Näköjään sitä voi viisikymppisenäkin vielä oppia tuntemaan itseään (ja yllättyä).

        "Kaksi vanhaa puuta" kiitos arvokkaasta vertaistuesta. Näillä palstoilla on parasta, että aina löytyy joku, joka on kokenut saman - ja selvinnyt siitä.

        Kehut kuinka olet itsenäinen ja määräät tekemisesi,ja olet aviossa, kuikas nyt noin.Jospa miehesi löysi naisen joka ei määrää ja tekee miehen mieheksi,turha tossa on miestä syytellä, tosin keskustelun paikka ,pettäminen ja itsenäisyys.OLEN PITKÄN SUHTEEN IHMISET HUOMIOINUT, NE ON OIKEESTI YHDESSÄ, ja kumpikaan ei niskanpäällä hypi.Joten meneppä itseesi ,ja tarjoa tasavertaisuutta miehesi rinnalla, sinähän työnsit miehesi etsimään naista.ON muutakin pettämistä kuin seksi, miten kerkisitte tehdä kaikkea yhdessä kun olet mennyt menojasi.Siitä alkaa eron ensiaskeleet,niin moni sen havainnut liian myöhään tosin.

      • Erinlainen olen
        M Marraskuulle kirjoitti:

        Uskottomuutta on monenlaista! Pitkissä liitoissa on paljon sellaisia avioliiton ulkopuolisia suhteita joissa tavataan vain kerran tai pari vuodessa esim. Lapin keväthangilla ja ruskaretkellä syksyisin! Molemmat osapuolet ovat varattuja eikä kumpaisellakaan ole aikomusta muuttaa elämäänsä...

        Avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat vain ihastusta ja jännitystä tuovia sekä salaseksisuhteita! Pidetään vuoden aikana yhteytttä tekstailemalla tai sähköpostilla, mutta suhde ei ole niin merkityksellinen että sen vuoksi täytyisi laittaa koko elämänsä uuteen uskoon.

        Yhdenkään avioparin ei noiden suhteiden vuoksi kannata erota sillä niillä ei loppuviimein ole merkitystä! Jokainen sen tietää...
        Firmoilla on mökkejä joka puolella ja siellä rentoudutaan mies- ja/tai naisporukalla!

        Varatun pahin moka on alkaa sinkun kanssa tuollaiseen suhteeseen sillä ne suhteet päättyvät lähes aina kärähdykseen. Varsinkin sinkkunaisille tulee halu saada varatusta enemmän ja tekee sitten kaikkensa saadakseen haluamansa!

        Tuollainen suhde on monen avioliiton tuho, vaikka sen ei pitänyt noin mennäkään!
        Älkää hyvät ihmiset erotko satunnaisten syrjähyppyjen vuoksi! Monille tulee asia ilmi vasta vuosien päästä ja silloin se on turhaa.

        Kun luottamus on mennyt niin en halua tuhlata loppuelämääni pettäjän kanssa.
        Itse en pääsisi yli syrjähypystä vaikka olisi satunnainen tai ainoa kerta.
        Eläminen jatkuvan epäilyksen alla näivettää ajan kanssa ja miten pystyisin luottamaan enää. Seksikään ei enää onnistuisi.
        Ero tulee heti vaikka lapset ovat pieniä.
        Tämän olen kertonut puolisolleni.
        Mieluumin yksin kuin yksin suhteessa.

      • Oma mielipide
        Erinlainen olen kirjoitti:

        Kun luottamus on mennyt niin en halua tuhlata loppuelämääni pettäjän kanssa.
        Itse en pääsisi yli syrjähypystä vaikka olisi satunnainen tai ainoa kerta.
        Eläminen jatkuvan epäilyksen alla näivettää ajan kanssa ja miten pystyisin luottamaan enää. Seksikään ei enää onnistuisi.
        Ero tulee heti vaikka lapset ovat pieniä.
        Tämän olen kertonut puolisolleni.
        Mieluumin yksin kuin yksin suhteessa.

        Nuorena on ehdottomampi ja ajattelee elämästä/parisuhteesta erilaisella mittakaavalla!
        Aivan varmasti kolmekymppinen on ehdottomampi pettämisestä kuin kuuskymppinen. Vanhempana arvostaa enemmän muita yhdistäviä asioita kuin seksiä, vaikka se kuuluukin hyvään parisuhteeseen silloinkin.
        Yksi tyhmä syrjähyppy ei kaada vakaata ja muuten hyvää sekä paljon antavaa parisuhdetta silloin, kun pohja on nuorena rakennettu kestäväksi!

    • minä jätin

      pettäjä odottaa, et tilanne rauhottuu ja jatkaa salaa edelleen...

      • Elämän arvostukset

        Saattaahan pettäjä katuakin syvästi aiheuttamaansa pahaa. Kun mies ei halua erota, hän kertoo usein sillä että tilanne on hänelle itselleenkin hyvin vaikea. Hän ehkä herää vasta siinä vaiheessa mitä on tehnyt. Joskus ihminen erehtyy, viisaus tulee harmillisesti vasta jälkeenpäin kun kaikki on tuhottu. Ero rankaisuna koskee varmasti miestäkin kovasti sellaisessa tapauksessa jossa hän ei eroa halua.
        Toisaalta tekee aloittaja miten tahansa, aina hän voi myöhemmin katua tekemäänsä ratkaisua. Riippuu mistä näkökulmasta asiaa katsoo. Usein taustalla vaikuttaa myös oma itsenäisyys, vahvuus ja elämän ymmärtäminen miten erosta selviää.
        Jos hänen tielleen osuu sopiva mies, hän voi rakentaa uuden parisuhteen. Jos hän jää tähän avioliittoon ajattelematta omaa oloaan, hän voi katua että ei tehnyt toisenlaista ratkaisua ja lähtenyt elämään omaa elämää. Mutta myös, jos hän lähtee hän voi katua sitäkin että jätti "hyvän" miehen, parempaa ei ehkä löydy. Kolmas vaihtoehto on jäädä elämää yksin. Sekin sopii toisille luonteenpiirteille.

    • toinen puoli

      Yksin eläminen ei välttämättä merkitse yksinäisyyttä, vaan suurta vapautta. Miten mukava on tulla kotiin, joka on juuri siinä mallissa, mihin sen lähtiessä jätti. Saa olla kuinka haluaa, ei tarvitse passata ja palvella kiittämätöntä puolisoa, odottaa kotiin valmiin ruoan kanssa eikä hän tule.

      Itse olin loputtoman yksinäinen avioliitossa, josta toinen ei piitannut pätkääkään. Nyt eronneena olen vapaa, en yksinäinen.

      • aellaista elämä

        Niin voi touhuta vapaasti,ei ole vaimo nalkuttamassa.

    • hfdhgd

      Epäröit, koska pelkäät yksinäisyyttä. Se on turhaan.

      "yksinäinen koti töiden jälkeen, ei ketään kenelle kertoa työpäivästä, ei seuraa aamukahvilla, ei ketään kenelle kommentoida päivänlehteä, ei seuraa konsertteihin, teatteriin, elokuviin, ravintolaan."

      Tarvitset ystäviä, hyvä ihminen! Tuosta kertomastasi päätellen olet aivan liikaa painottunut parisuhteeseen. Ihmisen myös kannattaisi opetella olemaan yksin. Kun on sinut itsensä kanssa, ja nauttii yksinolostakin, viihtyy omassa seurassa, saa elämältä enemmän.

    • M. Marraskuu

      Totta! Olen asunut ja matkustellut itsekseni sekä kavereideni kanssa, mutta puolisoni on aina ollut läheisin ystäväni. Ja aina tarkoittaa niitä 35 vuotta, jotka olemme yhdessä olleet. Ei ole helppoa irrottaa sellaista osaa elämästään, vaikka se olisikin kuoliossa. Mutta jos ei irrota, niin kuolenko kokonaan.

      Kuten Elämän arvoitukset pohti: miten tahansa teenkin, niin aina voi käydä hyvin tai hyvin huonosti.

      Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein: Sellaista elämä on,

    • Vastauksia teille

      Ap: Miksi mies ei halua erota?
      Pappi vastaa: Oletko varma, ettei hän halua erota?
      Vastaus papille: pitkään uskottomuus tarkoittaa, että ei halua. Olisi eronnut jo aikaa sitten itse, jos olisi halunnut
      ---
      Vastaus aplle:Miehet pettävät seksihalujensa vuoksi, miehet eivät halua erota yhteisen omaisuuden tai lasten vuoksi ja monet heistä kokevat rakastavansa vaimojaan ja viihtyvät kodissaan, vaikka pettävät, lähinnä seksin vuoksi.

      Ap, yritä suoraa ja rohkeaa puhetta, yksin edes. Ongelman ydin voi olla miehen seksihalut ja/tai seksin puute liitossanne, . Naisia on voinut olla paljon ja vuosia (kysy mieheltä suoraan), jos olisi vain kaksi naista, siitäkin voi puhua suoraan, eropäätös on sitten sinun. Varakkaat miehet on mukavuudenhaluisia, pitävät kahta tai useampaa naista, mutta viihtyvät kodissa ja pelkäävät omaisuuden ositusta, exvaimo vie puolet mennessään, kysy suoraan mieheltä tästä.

    • M. Marraskuu

      Kiitos vastauksista: noudatin neuvojasi. Naisia on ollut vain tämä yksi. "Niin vain kävi ja odotettiin, että se menisi ohi." Seksin puute tuli vasta petämisen myötä: mies ei siis halunnut. Pysin jo vuosi sitten rehellisyyttä:miksei läheisyyttä ja seksiä ole enää. Mies sanoi, ettei vaan huvita.

      On ironista, että omaisuutemme ja ainutlaatuinen kotimme ovat sekä vankilamme että yhdessä pitävä voimamme. Kumpakaan ei halualuopua niistä.

      Mies sanoo,että nainen on enää pelkkä ystävä, muttei kuitenkaan osoita minulle rakkautta ja hellyyttä. Kysyin vastauksestasi rohkaistuneena, rakastaako minua, ja vastaus oli, että kyllä rakastan: olen rakastanut kaikki nämä vuodet.

      Eropäärös on siis minun, mutten edelleenkän tiedä, mitä tehdä.

      • Mr Lokakuu

        Oli pakko pakko kommentoida, kun itse olen täysin samassa tilanteessa. Mutta minä olen se pettäjämies. Intohimo laimeni pitkän suhteen aikana ja hain seksiä ja ihastumisen tunteita oman suhteen ulkopuolelta. Lopulta vaimo ei enää antanut anteeksi ja otti eron. Olin aivan sokissa, koska kaikki oli muuten hyvin, niinkuin teilläkin kuulosti olevan. Näin siis kävi, enkä kaipaa syyttelyitä tai moralisointia. Itse olen tilanteen aiheuttanut ja kärsin siitä varmasti jollain tavalla koko loppuelämäni.
        Eron jälkeinen yksinäisyys on todellakin yhtä helvettiä, jos on tottunut olemaan parisuhteessa. Kaikki mainitsemasi arkiset asiat, jotka on tottunut jakamaan täytyy tehdä yksin. Eivätkä entiset vapaa-ajanaktiviteetitkaan tunnu yhtään miltään ilman kumppania. Ja uuden 24/7 kumppanin löytäminen viisikymppisenä on todella vaikeaa, varsinkin jos rima on korkealla ja haluaisi löytää yhtä hyvän kuin entinenkin (tietenkin vielä uskollisen ja intohimoisen) Ei varmaan mahdotonta, mutta vaatii aktiivista toimintaa ja kenties vähän onneakin.
        Mutta tunnut vieläkin olevan hieman epätietoinen eron suhteen? Jos mies olisi sivusuhteen päättymisen jälkeen alkanut osoittaa sinulle hellyyttä ja seksi oman kullan kanssa olisi taas alkanut maistua, niin olisin ehdottomasti neuvonut yrittämään vielä jatkaa liittoa. Mutta koska näin ei käynyt, on varmaan parempi viedä eroprosessi loppuun, ellet sitten halua kaveriliittoa, jossa seksi on ulkoistettu.
        Päätös on sinun, koska mies ei ole aktiivinen asiassa. Tsemppiä joka tapauksessa, ei näyttäisi olevan hyviä vaihtoehtoja, mutta valitse vähiten :-)

      • Mr Lokakuu
        Mr Lokakuu kirjoitti:

        Oli pakko pakko kommentoida, kun itse olen täysin samassa tilanteessa. Mutta minä olen se pettäjämies. Intohimo laimeni pitkän suhteen aikana ja hain seksiä ja ihastumisen tunteita oman suhteen ulkopuolelta. Lopulta vaimo ei enää antanut anteeksi ja otti eron. Olin aivan sokissa, koska kaikki oli muuten hyvin, niinkuin teilläkin kuulosti olevan. Näin siis kävi, enkä kaipaa syyttelyitä tai moralisointia. Itse olen tilanteen aiheuttanut ja kärsin siitä varmasti jollain tavalla koko loppuelämäni.
        Eron jälkeinen yksinäisyys on todellakin yhtä helvettiä, jos on tottunut olemaan parisuhteessa. Kaikki mainitsemasi arkiset asiat, jotka on tottunut jakamaan täytyy tehdä yksin. Eivätkä entiset vapaa-ajanaktiviteetitkaan tunnu yhtään miltään ilman kumppania. Ja uuden 24/7 kumppanin löytäminen viisikymppisenä on todella vaikeaa, varsinkin jos rima on korkealla ja haluaisi löytää yhtä hyvän kuin entinenkin (tietenkin vielä uskollisen ja intohimoisen) Ei varmaan mahdotonta, mutta vaatii aktiivista toimintaa ja kenties vähän onneakin.
        Mutta tunnut vieläkin olevan hieman epätietoinen eron suhteen? Jos mies olisi sivusuhteen päättymisen jälkeen alkanut osoittaa sinulle hellyyttä ja seksi oman kullan kanssa olisi taas alkanut maistua, niin olisin ehdottomasti neuvonut yrittämään vielä jatkaa liittoa. Mutta koska näin ei käynyt, on varmaan parempi viedä eroprosessi loppuun, ellet sitten halua kaveriliittoa, jossa seksi on ulkoistettu.
        Päätös on sinun, koska mies ei ole aktiivinen asiassa. Tsemppiä joka tapauksessa, ei näyttäisi olevan hyviä vaihtoehtoja, mutta valitse vähiten :-)

        ...siis valitse vähiten huono vaihtoehto :-)

      • oivoi teitä lahokkai

        Tuo seikka ettei osoita sinulle rakkautta tai hellyyttä kertoo sen ettet ole hänelle merkittävä muuten kuin huoltosuhteena josta voi lähteä milloin tahansa minne tahansa kenen luo tahansa. Ja koti paikka jossa voi levähtää näitten reissujen välillä. Ei koe sinua viehättävänä sori vaan.
        Ota nyt järki käteen ja uskalla. Muuten menetät itsekunnioituksesi tyystin.
        Tai jos uskallus riittää, voithan alkaa harrastaa omia menojasi ja annat miehen katsella sivusta ja maistaa omaa lääkettään. Mietit sitten eroatko vai et.
        Mutta välittäisikö miehesi, ehkä olisi vaan tyytyväinen kun voi itsekin poiketa polulta kun siltä tuntuu.
        Tuo ettet muistuta tai nalkuta uskottomuudesta kielee sitä ettet välitä äijästäsi ainoastaan kodista. Mutta se on harhaa ja vanhaan turvalliseen jämähtämistä.
        Ethän voi tietää millainen elämä sinua odottaa kun vaan otat riskin ja yrität löytää sen. Ei yksinäisyyden pelosta kannata jättää elämättä.

      • Mrs. Joulukuu
        Mr Lokakuu kirjoitti:

        Oli pakko pakko kommentoida, kun itse olen täysin samassa tilanteessa. Mutta minä olen se pettäjämies. Intohimo laimeni pitkän suhteen aikana ja hain seksiä ja ihastumisen tunteita oman suhteen ulkopuolelta. Lopulta vaimo ei enää antanut anteeksi ja otti eron. Olin aivan sokissa, koska kaikki oli muuten hyvin, niinkuin teilläkin kuulosti olevan. Näin siis kävi, enkä kaipaa syyttelyitä tai moralisointia. Itse olen tilanteen aiheuttanut ja kärsin siitä varmasti jollain tavalla koko loppuelämäni.
        Eron jälkeinen yksinäisyys on todellakin yhtä helvettiä, jos on tottunut olemaan parisuhteessa. Kaikki mainitsemasi arkiset asiat, jotka on tottunut jakamaan täytyy tehdä yksin. Eivätkä entiset vapaa-ajanaktiviteetitkaan tunnu yhtään miltään ilman kumppania. Ja uuden 24/7 kumppanin löytäminen viisikymppisenä on todella vaikeaa, varsinkin jos rima on korkealla ja haluaisi löytää yhtä hyvän kuin entinenkin (tietenkin vielä uskollisen ja intohimoisen) Ei varmaan mahdotonta, mutta vaatii aktiivista toimintaa ja kenties vähän onneakin.
        Mutta tunnut vieläkin olevan hieman epätietoinen eron suhteen? Jos mies olisi sivusuhteen päättymisen jälkeen alkanut osoittaa sinulle hellyyttä ja seksi oman kullan kanssa olisi taas alkanut maistua, niin olisin ehdottomasti neuvonut yrittämään vielä jatkaa liittoa. Mutta koska näin ei käynyt, on varmaan parempi viedä eroprosessi loppuun, ellet sitten halua kaveriliittoa, jossa seksi on ulkoistettu.
        Päätös on sinun, koska mies ei ole aktiivinen asiassa. Tsemppiä joka tapauksessa, ei näyttäisi olevan hyviä vaihtoehtoja, mutta valitse vähiten :-)

        Kun olemme vuosikymmenillä lähempänä 60v. ( tai jo yli) kuin 50v. ja takana on 40v. avioliitto ja yhteiselämä, niin kaveriliitto ei ole huono ratkaisu! Se toimii meillä oikein hyvin...pitkässä liitossa on paljon erilaisia elementtejä eikä seksi ole enää tärkeintä.
        Sen keskeinen merkitys vähenee vuosi vuodelta...

        En suosittele eroa jos elämä soljuu mukavasti eteenpäin! Rakkautta on monenlaista ja ikääntyneenä tärkeämpää on muunlainen yhteenkuuluvuus! Toisensa huomioiminen ja arvostaminen! Sisältöä elämään tulee lapsista ja lapsenlapsista, matkustamisesta ja liikunnasta, muista sukulaisista (yhteiset merkipäivät) ja monista ystäväperheiden yhteisistä illanvietoista.

        Minulla on kokemusta miehen haluttomuudesta ja muutaman vuoden kärvistelyn jälkeen päädyimme avoimeen avioliittoon. Muutimme jopa asumaan eri kaupunkeihin joksikin aikaa. Löysin itselleni viriilin, hiukan nuoremman miehen seksisuhteeksi. Lopullista avioeroa en koskaan harkinnut kuitenkaan.

        Vietimme aviopuolison kanssa aikaa edelleenkin paljon esim. lomilla ja vierailemalla lähes viikoittain toistemme luona. Viihdyimme hyvin yhdessä kuten oli ollut nuoresta asti...
        Muutaman vuoden päästä päätimme kuitenkin jatkaa perusavioliittoamme yhteisessä kodissa, josta päätöksestä olivat lapsemme ja koko muu sukumme sekä laaja ystäväpiirimme hyvin iloisia.

        Elämä on tällä hetkeillä seesteistä ja mukavaa...

    • Forgettable. . . .

      Ei se, unohda se entinen ja ala hieroon uutta :) :P

    • ruti14

      Kun osaa olla yksin, aikaa se vie. Itsensä kohtaamisen paikka, vaikka itkun kanssa. Jos on epäröivä, ei ole siis varma, haluaako jatkaa ja antaako oikeasti anteeksi vai uskotteleeko vain siinä itselleen lisäaikaa. Ei se eropaparin leima, vaan se tunne-elämä, rakastaako vai onko vain riippuvainen toisesta.Elämää on eron jälkeen ja varsinkin sitä.

    • avaa silmät ja näe

      Ei se mies eroa, ellet sinä. Hänellähän on kaikki mallillaan, johon kaikki miehet tähtää: kotona pyykki- ja ruokahuolto pelaa ja muualla villi seksi. Se tietää, että homma olisi lopussa siellä toisessa päässä, jos veisi sinne kalsarit pesuun.

    • Kevätaurinko

      Kerran pettää, pettää toisenkin kerran!

      Ensimmäisen kerran pettämisen jälkeen kynnys on huomattavasti madaltunut!Pettäjä tulee myös pettämään tätä nykyistä rakastajartaan. Koska pettäminen on ihmisen omassa mielentilassaan ja geeneissä!

      Olen aina sanonut uuden suhteen alkaessa että. erotaan ennenkun tulee himo vierasiin. On muuten toiminut todella hyvin. Tosin minua ei ole tarvinnut pettää koskaan. Ja uskonkin että pettämisen yksi suuri syy on kun naiset pihtaa. Eihän se siitä kulu! vai mitä?;-)

      • höpö höpö!!

        Pettäminen ei kyllä ole geeneissä. Kyllä se on ihan vaan tietoinen valinta.

      • Näin on.
        höpö höpö!! kirjoitti:

        Pettäminen ei kyllä ole geeneissä. Kyllä se on ihan vaan tietoinen valinta.

        Nimenomaan. Pettäminen on tietoinen valinta. Ja se, joka pettää ei rakasta, kunnioita ja arvosta tarpeeksi.

    • aamut

      Päätösten tekeminen on ihmiselle niin vaikeaa.

      Jos itse sydämessäsi tiedät oikean ratkaisun niin kuuntele sitä ja tee päätös. Tarraudumme liian monesti tuttuun ja turvalliseen. Elämä kantaa kyllä.

      Jokainen meistä suhtautuu yksin olemiseen eri tavalla. Itse nautin, kun saan tehdä asiat niinkuin haluan ja olla omissa oloissani. Jos on sosiaalisempi ihminen niin hänellä varmasti löytyy ystäviä joiden kanssa voi puhua. parisuhdetta ei kannata etsimällä etsiä vain sen takia ettei tarvitse olla yksin. Hakeudu mieluisten harrastusten pariin ja tee asioita joista tulet iloiseksi ja saat hyvän mielen. Rakkaus saattaa löytyä vaikka sieltä. Voimia sinulle.

    • harkinta-aika

      Minä luultavasti antaisin aikaa nykyiselle tilanteelle. Harkinta-aika on lyhyt aika, kun avioliitto on kuitenkin kestänyt vuosikymmeniä. Sinä, miehesi, liittosi ja perheesi ansaitsevat sen. Jos tilanne ei muutu pitkänkään ajan kuluessa, tekisin sen jälkeen uudelleenarvioinnin tilanteen mukaan.

    • Akka Penaalissa

      Aloitus kuulostaa täysin keksityltä jutulta. Täysijärkinen ei kysele noita asioita Suomi24:llä !

      Olet päätöksen jo tehnyt harkinta-aikaan ryhtyessäsi

      Täyttä soopaa, modet asialla ?

    • Yksi tärkeä

      jokaiselle ihmiselle: Jeesus. Onnellinen se, joka Herran tahdon ja opetuksen mukaan tekee. Tietenkään ei ihminen aina voi helposti tietää Isän Jumalan tahtoa kuitenkaan, ja teki kuinka tahansa, voi tahtoessaan myös jatkaa Jeesuksen kanssa, toki parannusta hyvä tehdä tarvittaessa jokaisen, ja lakata huonosta.

    • aidan takana oleva
    • aikansa kutakin

      Ero ei merkitse aina yksinäisyyttä, pettäjän kanssa aviossa sitä vasta yksin onkin.

    • Muni
    • Liisalaisa

      Minun mieheni ei pettänyt, oli vain muuten välinpitämätön minua kohtaan. Työ oli kaikkein tärkeintä ja lomatkin otettiin työhuippujen mukaan. Minä masennuin ja kärsin kun ei mitään yhteistä puuhaa.

      Minä muutin pois kotoa asumuseroon. Se oli kauheaa. Olimme molemmat viisikymppisiä ja kaikki meni uusiksi. Kuvittelin elämän jatkuvan yksinäni paremmin. Vielä mitä. En edes halua muistella enkä puhua asiasta.

      Asuin vuoden päivät erossa miehestäni. Kortteerini oli ihan lähellä ja kävin usein entisessä kodissani. Aina kun vierailin niin mieheni oli todella iloinen. Lopulta kävi niin että muutin takaisin. Rakastuimme uudelleen. Nyt suhteemme on parempi kuin koskaan ikinä. Mutta ei se kotiinpaluu sekään helppoa ollut kun piti puida yhteistä elämää. Yökaudet keskustelimme. Kaikki asiat kävimme läpi ja sitä kesti puoli vuotta. Nyt on ihanaa ja mieheni on elämäni tärkein asia.

      Ap:lle: mieti tarkkaan mitä haluat. Muuta vähäksi aikaa pois. Jos tulette onnelliseksi ilman toista niin silloin voitte erota.

    • savonarola

      Tieätkö miksi niin monia uusavioliittoja menee karikkoille ja hajoaa ?? Juu koska Jumala vihaa hylkämistä ja mitä kylvät sen myös ihminen niittää. Ja se mitä ihminen niittää on sellaista että vaikka löydät uutta niin silti tunnet itseäsi olevan yksin avioliittossa. Anna anteeksi ja saada anteeksi siinä suuressa Rakkaudessa mitä Jumala on luvannut jokaiselle joka on armahtavainen . Miten monta kerta piti antaa anteeksi eikä olla kova kun on kovettanut itseäsi ja potkaissut ulos puolisosi. Kyllä puolisosi antaa kumminkin suurta arvoa että annat anteeksi hänelle jos on pikkuisen inhimmillinen niinkuin kävi mun tuttava pariskunnalle jotka elävät nyt vielä kymmenen vuoden jälkeen yhdessä uudessa hehkuva Rakkaudessa.

      MUTTA KOKEMUKSELLA VOIN SANOA . Ei ole mahdollista antaa anteksi koko sydämellä jos et saa Jumalan Ristiltä anteeksiannon ja Rakkauden joka on lausuttu näin ,, annan anteeksi niille Isä koska ne eivät tiedä mitä ne tekevät eikä mitä he ajattelevat ja puhuvat.
      Sain itekin antaa anteeksi mun edellisessä avioliitossa ja kesti sitten tyyni kolme vuotta sovussa ennenkuin vaimo otti ja lähti,,, koska vapaus ja himo sexin perään vei hänet. Katsos ei sun tarvitse päättää toisten puolesta eikä epäillä mitä hän puuha. Hän kyllä valitsee ja jos hänellä ei ole halu jäädä koska himo vie hänet niin sä tulet vaan olemaan niin suuri hidaste ja taakkka että eräänä päivänä hän sitten otta avioeron ja lähtee. Sun pitää pitää vaan pitää huoleen itsestäsi ja lapsistasi jos teillä on ,,eikä riidellä vaan nauttia elämästä joka on lyhyt.
      Muuten käy niin että sua harmittaa jälkeenpäin että ei tullut nyt tehty kaikki nuo ihanat asiat jotka jäi tekemättä koska sä suljit itseesi murheen laakson ja kuolit sinne.
      Toivottavasti oli sulle joku apu mun kirjoitus ? Ole siunattu olet lähimmäinen ja rakas minulle !! Rukoilen sun puolesta..

      Piti vielä lisätä että nykyään olen mennyt Uusin avioon ja meillä on kaksi lapsia yhdessä ja ollaan Onnellisessa hehkuvassa Rakkaudessa.

      Mutta muistakaamme että ihminen joka tekee syrjähyppy hylkää puolisonsa ainakin hetkeen jolloin hän on puuhahommissa ja sitä Jumala vihaa ja aina tulee seurauksia ennen tai myöhemmin.

      16 Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.

      On oikein erota syrjähyppyn tekijöistä mutta Jumala Rakastaa ja siunaa sen joka on armahtavainen eikä ota eroa.

      Mark 10


      2 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa.


      3 Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?"


      4 He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon".


      5 Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.


      6 Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.


      7 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.


      8 Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.


      9 Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

      • kynttilälyhty

        Mitä ihmettä sinä Jumalan ( satuolennon ) tähän sotket, en ymmärrä näitä Jumalavouhottajia.

      • savonarola
        kynttilälyhty kirjoitti:

        Mitä ihmettä sinä Jumalan ( satuolennon ) tähän sotket, en ymmärrä näitä Jumalavouhottajia.

        Niin monet ateistitkin sanoo niinkuin yx joka juuri kävi meidän pihalla ja kertoi että ennen oli ateisti mutta nyt kun Isä kuoli ovat lusikkaat ovat alkaneet hyppiä jopa 5 kerta peräkkäin lattialta. Hän sanoi että nyt hän tietä että tuo näkymättömän maailma on olemassa.

    • 3+3

      Heitä pettäjä ulos kodista. Kerran pettäjä, aina pettäjä.

      Menitkö alunperin naimisiin rakkaudesta vai siitä että et osaa olla yksin?

    • adamino

      Miksi aina täytyy olla heti joku uusi ? Kyllä se peruskallio on kaivettava
      omien jalkojen alle.......
      Mulla meni neljä vuotta ennenkuin hengittelin vapaasti eron jälkeen.
      Nyt hauska tavata ihmisiä ja olla " minä", ei aina "me" :}

      • Järki voitti

        35 vuotta naimisissa.Mies petti koko ajan.Ajattelin, että lopettaa, kun ITSE huomaa, kuinka epäoikeudenmukaisesti käyttäytyy.
        Ei huomannut! Alkoi käyttäytymään entistä röyhkeämmin, mm toi yhteiseen kotiimme silloisen naisystävänsä minun poissa-ollessa.
        En ymmärrä miksi annoin sen kaiken tapahtua.Nyt olen onnellisesti eronnut ja elän yksin.Olis vaan pitänyt erota jo aikaisemmin.
        Hukkaan heitettyä aikaa, kun odottaa, että toinen muuttuu.EI MUUTU!!

    • tiedätkin jo

      Tiedän, että ero olisi oikea ratkaisu

      tiedätkin jo, nyt vain rohkeutta ja tekoja! Rohkeutta ja Tekoja!

      • Uusi elämä

        vuoden alusta eri osoitteet

    • varo pakkomielteisiä

      Pakkomielteisillä miehillä on vain yksi ajatus: jos minä en sinua saa, ei sinua saa kukaan muukaan mies. Näin se asia sitten hoituu.
      Kyllä tämän seurauksista sitten saamme lukea ja nähdä uutisia.

    • villi ja vapaa

      Haluat vain kiduttaa itseäsi ja tehdä itsestäsi marttyyrin, sekä todella pelkäät yksinäisyyttä. Olet parisuhderiippuvainen. Pilaat elämäsi jos jäät tuohon suhteeseen roikkumaan.

      On maailmassa varmaan muitakin miehiä joidenkanssa viihtyisit, mut et uskalla kokeilla. Uskollisia miehiä ei ole olemassakaan sitä on turha toivoa.

      Jos muuten tulette toimeen keskenänne mutta intohimo puuttuu niin hanki rakastaja siihen sillhän sekin ongelma poistuu.

      Mies haluaa vain turvallisen ympäristön ja leijailee muualla kun tietää että olet hölmö ja odotat häntä kotona.

    • ktn

      Olet muistojesi vanki, et tajua että tekemällä uusia asioita saat uusia muistoja.

    • Ole viisas nyt.

      "yksinäinen koti töiden jälkeen, ei ketään kenelle kertoa työpäivästä, ei seuraa aamukahvilla, ei ketään kenelle kommentoida päivänlehteä, ei seuraa konsertteihin, teatteriin, elokuviin, ravintolaan. Yksinkin voi mennä, mutta kenen kanssa keskustella kokemuksesta."

      Puhutaanpa nyt ihan suoraan.
      Se on juuri tuota mitä kuvailit.
      Asiallista seuraa on -- todella-- vaikeaa löytää. Hölmöä tai sivistymätöntä seuraa kylläkin koska juuri he ovat aktiivisempia ja äänekkäimpiä.
      Totu siis totaali yksinäisyyteen, tietysti intohimottomuuden -- lisäksi.
      Useimmilla eronneilla se on JUURI tätä tämä todellisuus ja moni katuu että voi ny helskutti.
      Jotka muuta väittää, ovat eronneita jotka on huomanneet että eipä mennytkään kuin elokuvissa. Tai sitten niitä harvoja onnekkaita jotka on löytäneet asiallista seuraa, esim pitkän liiton jälkeen.

      Seksi ei ole kaikki kaikessa.
      Liitto voi toimia mahtavasti, kumppanuus on arvokkaampaa kuin seksi, sen voi hakea muualta rikkomatta mitään. Ei missään nimessä kannatta heittää uskottomuuden takia kiertoon hyvää tyyppiä jonka kanssa tulee juttuun, se viedään kyllä käsistä eipä hätää jos erota haluaa..Kehäraakkeja ja täysiä sekoboltseja ja seksihurjastelijoita on aivan takuulla sinullekin tarjolla sitä "intohimoa" varten.

      Täydellistä liittoa ei ole kuin elokuvissa ja harlekiinikirjoissa. Tämä on epämiellyttävä totuus.
      Pitkissä liitoissa tapahtuu kaikenlaista.

      Älä luovu ihmisestä joka on mahtava tyyppi pohjimmiltaan.
      Älä nyt hitto soikoon ole tyhmä.

      • Älä eroa turhaan

        Oikein! Olen samaa mieltä kanssasi! Jokainen meistä vanhenee ja silloin on hyvä ystävä kullan arvoinen. Usein paras ystävä ja tukija pitkässä liitossa on oma aviopuoliso!
        Pelkän seksin tai seksittämyyden vuoksi on turhaa erota enää yli viiskymppisenä sillä pikkuhiljaa se on vähäpätöisin eron syy. Seksittämyyteen ei kukaan kuole, mutta yksinäisenä loppuelämä on sama kuin hidas kuolema...

        Yli keski- ikäisenä ei kannata kenenkään vaihtaa mersua ladaan!! Lada on aina jo aikansa elänyt eikä siitä ole enää aloittamaan ja luomaan turvallista suhdetta!
        Lada on juuri se joka herkimmin jättää tielle!

        Ps. Aloittaja teki ehkä suuren virheen, kun kertoi avoimesti yksinäisyydenpelostaan sillä sehän on vain eron lieveilmiö! Siihen nyt kuitenkin tarttuivat kaikki katkeroituneet eronneet ja varattujen kanssa seurustelevat jotka odottavat sen pettäjän eroa kieli pitkällä.

      • Ei uskottomuus vaan

        "Ei missään nimessä kannata heittää uskottomuuden takia kiertoon"

        Ei erota itse uskottomuuden vuoksi, useimmat eroavat sen seurauksen, kusettamisen, vuoksi. Uskoton valehtelee puolisolleen, pysyy järkkymättä valheissaan ja yksinvaltaisesti haluaa vieläpä jatkaa avioliittoa, näillä omilla säännöillä, uskottomuutta ja valheita jatkaen.

        Olisitko itse vapaaehtoinen? Haluaisitko sinä elää vapaaehtoisesti sinua kusettavan ihmisen kanssa´?

      • mukavuuslaitos
        Ei uskottomuus vaan kirjoitti:

        "Ei missään nimessä kannata heittää uskottomuuden takia kiertoon"

        Ei erota itse uskottomuuden vuoksi, useimmat eroavat sen seurauksen, kusettamisen, vuoksi. Uskoton valehtelee puolisolleen, pysyy järkkymättä valheissaan ja yksinvaltaisesti haluaa vieläpä jatkaa avioliittoa, näillä omilla säännöillä, uskottomuutta ja valheita jatkaen.

        Olisitko itse vapaaehtoinen? Haluaisitko sinä elää vapaaehtoisesti sinua kusettavan ihmisen kanssa´?

        "Ei erota itse uskottomuuden vuoksi, useimmat eroavat sen seurauksen, kusettamisen, vuoksi."

        Niinpä.
        Kun meistä jokaisen on kuitenkin päästävä pissalle.

    • Ihmettelyä

      Tietääkö tämän toisen naisen puoliso pettämisestä ja suhteen jatkumisesta?

      Miten usein miehesi tapasi/edelleen tapaa tätä toista naista?

      Jos epäilet miehesi edelleen pettävän, millä ajalla hän sen tekee, jos nytkään et tunne itseäsi yksinäiseksi, vaan sinulla on aina puoliso seuranasi aiemmin kuvailemissasi tilanteissa?

      Vaikka pitkä parisuhde on kunnioitettavaa, niin ei siinäkään tarvitse kestää mitä vaan, eikä siitä vanhasta tottumuksesta kannata pitää kiinni. Onhan se tuttu ja omalla tavallaan turvallinen, mutta onko se oikeasti siinä elämisen arvoinen, jos jaat puolisosi toisen naisen kanssa etkä pysty luottamaan puolisoosi? Ehkä sinäkin olet miehellesi tuttu ja turvallinen kodinhengetär, johon ja jonka huolenpitoon ja kodin hoitamiseen hän on tottunut.

    • Odottaisin vielä

      Jos tuntuu siltä, että epäröit, älä eroa nyt. Sen ehtii tehdä sitten kun olet ihan varma. Meillä oli tuosta samasta asista ns. turha ero. Toki molemmat ovat ihan hyvin selvinneet mutta vieläkin tulee asioita, joista keskustelemme yhdessä.

    • Liisalaisa

      Juuri näin mitä edelliset ovat sanoneet. Seksi ei ole maailman tärkein asia. Jos on niin kyliltä löytyy hyypiöitä jotka tarpeet täyttää mutta yksiksensä jää. Katkeroituneita miehiä Suomi pullollaan. Valinnanvaraa löytyy mutta ei niistä ole kuin hetkeksi iloa. Menneisyys on muokannut ihmisen. Se ei jätä rauhaan edes uudessa tuoreessa suhteessa.

      Minusta on niin upeaa muistella menneitä miehen kanssa jonka kanssa on ollut lähes 40 vuotta. Yhteiset lapset yhdistää ja nyt lapsenlapset tuovat iloa elämään.

      Alkuperäiselle neuvoksi että älä tee hätiköityjä päätöksiä.

      • tuotko wc:paperii!

        Miksi ihmeessä ei koskaan puhuta tai vahingossakaan nosteta esiin varsin yleistä ilmiötä nimeltä "turha avioero".

        Tiedän monta jotka ovat palanneet takaisin liittoon, suuren helpotuksen vallassa kun pääsivät takaisin hyvään liittonsa, huomattuaan millaista se oikeasti se elämä "itsenäisenä sinkkuna" on ja mitä se vaatii.

        Kaikki ei yksinkertaisesti pärjää yksin.
        Se elämänmuoto vaatii ihmiseltä yhtä ja toista.
        Hän, joka tuumaa sinkulle, sinkulle lapsettomalle tai sinkulle yh-äidille/isälle tai sinkulle vanhenevalle ihmiselle että "kyllä sää pääset helpolla, saat tehdä mitä lystäät, aikuinen ihminen aina pärjää ----tai muuta vastaavaa" ei tiedä elämästä mitään, kunnes joutuu pitkittyneen yksinäisyyden kohtaamaan. Kuten meistä jokainen joutuu jos tarpeeksi kauan elää -- ennemmin tai myöhemmin.

        Kukaan ei ole täydellinen, eikä kukaan toisen takia muutu tai siksi että on liitossa tai seurustelee -- ellei ihan itse koe muuttumispainetta.

        Lohdullista elämässä on tämä':
        Epätäydellistäkin ihmistä voi rakastaa. Ihan täysillä.

      • ihmette3
        tuotko wc:paperii! kirjoitti:

        Miksi ihmeessä ei koskaan puhuta tai vahingossakaan nosteta esiin varsin yleistä ilmiötä nimeltä "turha avioero".

        Tiedän monta jotka ovat palanneet takaisin liittoon, suuren helpotuksen vallassa kun pääsivät takaisin hyvään liittonsa, huomattuaan millaista se oikeasti se elämä "itsenäisenä sinkkuna" on ja mitä se vaatii.

        Kaikki ei yksinkertaisesti pärjää yksin.
        Se elämänmuoto vaatii ihmiseltä yhtä ja toista.
        Hän, joka tuumaa sinkulle, sinkulle lapsettomalle tai sinkulle yh-äidille/isälle tai sinkulle vanhenevalle ihmiselle että "kyllä sää pääset helpolla, saat tehdä mitä lystäät, aikuinen ihminen aina pärjää ----tai muuta vastaavaa" ei tiedä elämästä mitään, kunnes joutuu pitkittyneen yksinäisyyden kohtaamaan. Kuten meistä jokainen joutuu jos tarpeeksi kauan elää -- ennemmin tai myöhemmin.

        Kukaan ei ole täydellinen, eikä kukaan toisen takia muutu tai siksi että on liitossa tai seurustelee -- ellei ihan itse koe muuttumispainetta.

        Lohdullista elämässä on tämä':
        Epätäydellistäkin ihmistä voi rakastaa. Ihan täysillä.

        Onko mielestäsi kaikki avioerot turhia? Esim. pitääkö vaimon kestää toistuvaaa parisuhdeväkivaltaa ja humalaista miestä, joka seuraavana aamuna katuu ja pyytää anateeksi ja "lupaa" ettei ei enää ikinä lyö, vaimo uskoo ja antaa anteeksi,kunnes tule seuraava viikonloppu ja kaikki alkaa alusta.

      • tarkennan sullekkin.
        ihmette3 kirjoitti:

        Onko mielestäsi kaikki avioerot turhia? Esim. pitääkö vaimon kestää toistuvaaa parisuhdeväkivaltaa ja humalaista miestä, joka seuraavana aamuna katuu ja pyytää anateeksi ja "lupaa" ettei ei enää ikinä lyö, vaimo uskoo ja antaa anteeksi,kunnes tule seuraava viikonloppu ja kaikki alkaa alusta.

        Siis nuo jotka ovat palanneet takaisin siippansa kanssa jatkamaan, niin heidän kumppanit ovat olleet ihan tervepäisiä.

        Ei siis mitään väkivaltaisia puupäitä tai muita hulluja, ihan tarkennuksena vielä.

        Jättäjä on siis ajatellut saavansa "vieläkin parempaa" maailmalta, tai jotain ja huomannut tarjonnan köyhyyden ja oman kumppanin arvon, tai jotain vastaavaa.

      • Lue alusta
        ihmette3 kirjoitti:

        Onko mielestäsi kaikki avioerot turhia? Esim. pitääkö vaimon kestää toistuvaaa parisuhdeväkivaltaa ja humalaista miestä, joka seuraavana aamuna katuu ja pyytää anateeksi ja "lupaa" ettei ei enää ikinä lyö, vaimo uskoo ja antaa anteeksi,kunnes tule seuraava viikonloppu ja kaikki alkaa alusta.

        Älä ihmettele turhaan! Tässä ketjussa keskustellaan uskottomuuden aiheuttamasta erosta ja harkinta-ajan päättymisestä jolloin täytyy tehdä jatkopäätös!

        Jokainen täysjärkinen aikuinen tietää, että väkivaltaisuus ja alkoholismi ovat päteviä syitä eroon!

    • AnnaPalaa

      Älä pelkää yksinäisyyttä. Sen pelkääminen on normaalia aina parisuhteen päättymisen jälkeen. Mutta uskoisin, että homma kääntyykin toisinpäin, ja rupeat nauttiman yksinolosta (siis jos päätätte erota!)

      Sinä itse tiedät, mikä on paras ratkaisu. Oletko miettinyt, että ero saattaa olla elämäsi käännekohta parempaan? Oletko ajatellut, että ehkäpä erolla on tarkoitus siitä näkövinkkelistä, että elämääsi on saapumassa uusi mies (kun olet valmis siihen)?

      Itse ajattelen suhteista nykyään niin, että ne kestävät ennalta määrätyn ajan. Kaikki suhteet eivät ole tarkoitettu koko elämän kestäviksi. Sun sydämesi tietää vastauksen.

      Kysyt sydämeltäsi mitä tehdä, ja jää kuuntelemaa hiljaa, koskaa sydän puhuu hiljaa :)

      Tsemppiä, kaikki järjestyy!

    • TAPA ITTES

      Aloittaja VEDÄ ITTES HIRTEEN!

    • hiihaahoo
      • kiiminkine.

        Ääkkösääliöllä taitaa olla genitaaliherpes aktiivisessa vaiheessa. Sen verran huonosti on kommentteja irronnut viime aikoina.

    • M Kesäkuu

      Kerroit jo alussa, että sinulla on työ ja paljon harrastuksia. Et siis olisi koko ajan yksin, jos jättäisit pettäjämiehesi. Eikö sinulla kuitenkaan ole yhtään ystävätärtä, jonka kanssa käydä leffassa, teatterissa jne.? Vai eikö niistä nuoruudenaikaisista ystävistä tullut pidettyä kiinni, silloin kun aloitte seurustella? Moni nainen tekee ison virheen siinä, että jättää kaikki ystävänsä sen jälkeen, kun mies tulee elämään.
      Mutta kyllä kaikenikäisenä voi vielä saada uusia ystäviä esim. harrastusten kautta.

      Epäilen, että aloittaja pelkää eniten yhteisen kodin hajoamista. Tottakai se on surullista, mutta vain maallista.

      Olen itse lähes kuusikymppinen nainen ja ollut naimisissa saman miehen kanssa lähes 30 vuotta. Ystäväpiirissämme on kuitenkin pareja, jotka ovat eronneet yli viisikymppisinä, ja kaikki ovat löytäneet uuden kumppanin. Eronnut on kohdannut toisen eronneen...

    • sabinak

      Tuttu tunne..... Ei kanta elää semmoisen kans joka pettä .... Kyllä avioliitto pitää rehelliseltä pohjalta......Vaikka avioero helppoa koskan..... :)))

      • näin o.

        Joo.....
        Kyl se pasca miäs o kuka pettä......
        Ei hyve ollenkka.

      • Olen niuho
        näin o. kirjoitti:

        Joo.....
        Kyl se pasca miäs o kuka pettä......
        Ei hyve ollenkka.

        Piste piste piste...................................

        ööö................................

        ...................röyh...........................

        Miksi pitää joidenkin noita ärsyttäviä pistejonoja käyttää?
        Lauseen jälkeen tulee 1 piste. Yksi piste.

    • nyt vapaa

      Asiassa toinenkin puoli, jospa on ollutkin sellainen puoliso joka ei kuuntele. Mitä iloa sellaiselle olis kertoa päivän päätteeks työasioita ym.

      Joskus se ero tulee kuitenki, pitkässäkin parisuhteessa jos toinen kuolee aiemmin.

      Eli itse en ripustaudu, roiku enää kenessäkään, sen verran ikäviä kokemuksia oli parisuhteessa.

      • aivopaukkuja

        Ei se parisuhde mikään onni ja autuus välttämättä ole.
        Mutta yksineloon ei kaikista ole. Pakko löytää vaikka mikä liaani siihen kylkeen roikkumaan kun ei kestä olla yksinään ja miksi pitäisikään toisaalta. Kaksin voipi olla kivempaa -- tai sitten ei.

        Täysin pöljä kumppanivalinta voi pilata koko elämän, tästä jokainen meistä tietää esimerkkejä.

        Mukavan kumppanin kanssa on taas hyvä elellä.

        Monet taas nykyään diggaa elää itekseen, puuhastella omia juttujaan omaan tahtiinsa.

    • 10-10=10

      Itsellä harkinta-aika loppui samana päivänä kun avioero hakemus tehtiin.
      Nyt yli puolen vuoden jälkeen on asia käyty läpi omassa mielessä ja tapailen toista naista hyvillä mielin.
      Yksin haluan kuitenkin viettää viisi päivää viikosta vaikka ne tuntuvat pitkiltä kun on tottunut toisen jatkuvaan läsnäoloon..yksinäisyys voi olla positiivinen valinta,jätä pois mielestäsi se kaikki mitä olet ajatellut avioliitosta ja elämästä yleensä..avioliitossa onnistuminen ei ole mitenkään tärkeää.se on vain asia johon ihmiset opetetaan.
      Asia joka tekee erosta vaikeamman on tuttujen ja sukulaisten jonninjoutava arvostelu ja ihmettely..mutta älä koe epäonnistuneesi,elät eteenpäin yksin tai kaksin mutta elä just niinkuin haluat..

    • sinä itse

      Ihmisen pitää osata olla yksin, se on välttämätöntä. Yksin oleminen on sata kertaa parempi vaihtoehto kuin olla ihmisen kanssa, joka käyttää hyväkseen, valehtelee ja pettää. Sun on aika tajuta sekin, että me kaikki ollaan loppujen lopuksi yksin ja vastuussa omasta hyvinvoinnistamme vaikka kuinka pitkä parisuhde olisi takana. Onnellisuus ei tule toisesta ihmisestä.

      • 10-10=10

        Onnelisuus ei tule toisesta ihmisestä..totta jos on kyseessä ihminen johon olet kyllästynyt totaalisesti mutta olet hänessä kiinni avioliiton kautta.
        Onnellisuus voi tulla ihmisestä jonka odotat tapaavasi vaikka kerran viikossa jos hyvin käy,ei sitoutumista ei turhia puheita..vaan hiton iso riemu vain ja pelkästään näkemisestä ja puhumisesta jne..eli siinä mielessä yksinäisyys on asia joka tekee alkavasta parisuhteesta jännittävän.

    • Ismomies

      Suosittelen ottamaan yhteyttä asianajotoimisto Monica Mustavaaraan. Hyvällä tuurilla sinulle järjestyy asunto Helsingin Pihlajalakadulta sekä oman valintasi mukainen työpaikka majatalosta, talonmiehenä tai kaupan alalta.

    • eronnut2

      Olkaa ystäviä, ei kannata jäädä vanhaan kiinni. Uskoa itseensä kun järki sanoo vastaan. Olet paljon onnellisempi kun elät elämää jolloin "etsit onnea" ennenkuin olet suhteessa missä "onnea" ei enää ole. Elämä on jännittävää sinkkuna tänään, ei tarvitse koskaan olla yksin. Seuraa on joka paikassa tarjolla. Ja sitten yksi tärkeä asia, mitään suhdetta ei ole tarkoitettu elämän pituisiksi, ihminen ei ole luotu olemaan yhden kanssa koko elämää koska muutumme ihmisinä. Se voi riittää kun lapset tekee ja sitten joko mies tai molemmat ovat "täynnä". Miksi kidutella vanhassa kiinni??

      • TEILLE

        Erotkaa , sitten soitto meille niin sonni tulee teille

    • Veli Kristuksessa

      Ottakaa tietoinen riski ja antakaa Jumalalle mahdollisuus auttaa luotuansa. Käykää jossakin hengellisessäkokouksessa ja jos rohkeus antaa myöten niin mielellään rukoiltavana. Jumala ei tee väkivaltaa eli ei mitään pelättävää. Suosittelen, en pakoita.

    • Been there

      Itsekin olen pettämisen kokenut mutta aikoja sitten ja lapsettomassa suhteessa. Silti tilanne oli tosi vttumainen koska rakastin vaimoani. Se myllerys käytiin läpi, enkä oikeasti ole päässyst yli siitä kokonaan vieläkään. Emme siis eronneet vaikka monen mielestä näin olisi pitänyt käydä. Kyseessä ei edes ollut mikään yhden illan pano vaan selän takana vehkeilty suhde.

      Jos aloittaja on ollut erossa ukkelista nyt pitkäänkin niin ihmettelen kyllä paluuhaluja. Syynä lienee mukulat. Muuten suosittelisin taakse jättämistä ehdottomasti, mutta lapset tarvitsevat isän. Mutta älä odota että asia teidän välillänne unohtuu noin vain. Ja voitko olla varma ettei se tyyppi ole sellainen joka hyppää toiseen sänkyyn heti kun vain paikka tulee? Tuosta jutusta voi seurauksena olla syvä kyynisyys aina hautaan asti. Toivottavasti et ole mustasukkaista sorttia.

    • Onnea matkaan

      Jos et osaa olla yksinäsi et voi olla myöskään toisen kanssa. Ota vaan se ero ja jos jossain vaiheessa alkaa taas tuntua siltä että haluatte takaisin yhteen niin mikä estää? Elämme vain kerran ja elämää ei kannata tuhlata pettäjään. Rauhoita itsesi ja ajatuksesi ja katso mitä elämä tuo tullesaan.

    • M. Marraskuu

      Luen mielenkiinnolla kaikkia kommentteja. Pettäminen näyttää olevan monelle kynnyskysymys: pettäjä kuuluu jättää muuten ei arvosta itseään.

      Minä en ole eroamassa sen vuoksi, että mieheni petti. Kaikki ei ole mustavalkoista ja hyvätkin ihmiset tekevät huonoja tekoja. Mieheni ei lähtenyt suhteeseen loukatakseen minua, vaan ihan itsensä vuoksi.

      Pelkään, että yhteen jäädessämme jäämme molemmat ilman ihailua ja intohimoa. Rakkautta suhteessamme on edelleen. Mutta, kuten moni täällä on kirjoittanut, aika näyttää, mihin suuntaan suhteemme tästä muuttuu.

      Mieheni ei tosiaan vedätä minua tai pidä minua kotihengettärenä. Liittomme on hyvin tasa-arvoinen. Mieheni on ollut uskoton, mutta se ei poista hänen hyviä ominaisuuksiaan: hän on miellyttävä, kohtelias ja hyvin huumorintajuinen. Samanlaisesta huumorintajusta kertoo sekin, että vitsailemme tosi mustalla tavalla tästä draamasta.

      En syytä suhteen toistakaan osapuolta - hän on ollut hyvin onnekas.

      • Popeg pojo

        Viestin alusta saa helposti aiheen epäillä että onko kyseessä jonkinsortin mielipide ja suhtautumis kysely eikä oikeesti tapahtunut asia

    • Elämänkoulu

      Hei Marraskuulle.

      Itsekin avioeron tuskissa kieriskelevänä samankaltaisessa tilanteessa yritän pohtia näitä samaisia asioita, että miten selvitä ilman sitä ihmistä, jonka kanssa on tottunut jakamaan asioita.

      En tiedä onko minusta sen enempää apua sinulle kun en itsekään tunnu pääsevän suokuopasta pidemmälle mutta yritämpä kuitenki kertoa jotain ajatusta. Omalla kohdalla mietin lähinnä sitä että mitä hyötyä eroamisesta on jatkoa ajatellen. Valitettavasti meilläkin on toi päättämättömyyden kierre menossa ollakko vai ei, mutta yritän ajatella tätä elämäntilannetta kasvuprosessina ikäänkuin elämänkouluna.

      Ihmisillä joita tunnen on tuntunut olevan samanlainen kaava joka toistuu suhteesta toiseen ja pelkään itsekin sitä että toistan vain virheeni jos avioliittomme kaatuu. Sinunkin kohdalla olisi hyvä tietää motiivi miehen kaipuuseen toisen luo. Ei kukaan lähde onnellisesta parisuhteesta toiseen ilman jotain kaipausta muutokseen. Toki tämä johtaa herkästi itsesyytösten kierteeseen niinkuin omalla kohdalla herkästi käy.

      Mutta tässä nyt jotain ajatusta joka toivonmukaan toisi jotain selkeyttä johonkin.

      Voimia sulle päätökseen.

    • M. Marraskuu

      Sinulle myös! Olen kovasti aikaisemmin pohtinut uskottomuuden syitä ja keskustellut niistä mieheni kanssa. Miehen "niin vain kävi" -selitykseen en tyydy. Niin kuin sanoit: kaipuu muutokseen on tarvinnut olla taustalla. Ymmärrän syyt ja omankin osuuteni - olen pahoillani, ettei mies kertonut minulle kriisistään.

      Kiitos vertaisutesta! Hienoa, jos tämä keskustelu auttaa sinuakin pohdinnoissasi.

      • Eroaisin

        Jostakin luvin, että on osattava ensin olla yksin pystyäkseen parisuhteeseen. Pitää opetella tuntemaan itsensä. Ei yksin oleminen ole paha asia. Lasten ollessa isän luona sinun ei tarvitse passata ketään ja saat tehdä mitä haluat. Tai olla tekemättä mitään. Voit levätä, ulkoilla, urheilla, soppailla... Ihan mitä vain. Ajan kanssa voit löytää miehen, joka oikeasti välittää sinusta. Monet miehet haluavat pitää sekä vaimon, että tyttöystävän. Semmoiset eivät halua erota. Ja jos siltä tuntuu, niin ainahan yhteen voi palata uudelleen jos kumpikin sitä oikeasti haluaa vuosienkin eron jälkeen. Ja kun sinulla on lapset, et ole koskaan yksin. Miehiä tulee ja menee, lapset pysyvät.

      • 12.12.

        Aivan oikein M. Marraskuu. Miehesi selityksen "niin vain kävi" taustalla on aivan ilmeisemmin kaipuu muutokseen. Todennäköisesti miehesi ei itsekään tiedä millaiseen.

        Minulla oli myös ex-liiton loppuaikoina sivusuhteita. Juu, ihan kamalaa. Minulla, joka aina toitotin totuudentorvea joka paikassa, liiton alkuaikoina pelkäsin mieheni uskottomuutta täysin järjettömästi. Ex-liittoni ei kuitenkaan päättynyt minun, eikä exän uskottomuuteen, vaan moniin muihin ongelmiin. Hyvin kuvaava tämä suhdesopassa mainittu syy: "Yleinen syy rinnakkaissuhteen solmimiseen on kokemus yksipuolisessa ja epäedullisessa ihmissuhteessa elämisestä." Kun tuntee antavansa kaikkensa, eikä saavansa mitään tilalle (paitsi hyväksikäyttöä), niin sellaista suhdetta on mahdoton korjata. Puhuin tästä exälle vuosia tuloksetta.

      • 12.12.
        Eroaisin kirjoitti:

        Jostakin luvin, että on osattava ensin olla yksin pystyäkseen parisuhteeseen. Pitää opetella tuntemaan itsensä. Ei yksin oleminen ole paha asia. Lasten ollessa isän luona sinun ei tarvitse passata ketään ja saat tehdä mitä haluat. Tai olla tekemättä mitään. Voit levätä, ulkoilla, urheilla, soppailla... Ihan mitä vain. Ajan kanssa voit löytää miehen, joka oikeasti välittää sinusta. Monet miehet haluavat pitää sekä vaimon, että tyttöystävän. Semmoiset eivät halua erota. Ja jos siltä tuntuu, niin ainahan yhteen voi palata uudelleen jos kumpikin sitä oikeasti haluaa vuosienkin eron jälkeen. Ja kun sinulla on lapset, et ole koskaan yksin. Miehiä tulee ja menee, lapset pysyvät.

        Ihmiset kokevat yksinäisyyden useinkin täysin eritavoin. Liittyy ihmisen persoonaan paljolti. Yksinolo on paljolti myös tottumiskysymys. Alkuun voi olla hankalaa, pidemmän päälle yksinolosta voi nauttia.

      • Lukekaa ensin
        Eroaisin kirjoitti:

        Jostakin luvin, että on osattava ensin olla yksin pystyäkseen parisuhteeseen. Pitää opetella tuntemaan itsensä. Ei yksin oleminen ole paha asia. Lasten ollessa isän luona sinun ei tarvitse passata ketään ja saat tehdä mitä haluat. Tai olla tekemättä mitään. Voit levätä, ulkoilla, urheilla, soppailla... Ihan mitä vain. Ajan kanssa voit löytää miehen, joka oikeasti välittää sinusta. Monet miehet haluavat pitää sekä vaimon, että tyttöystävän. Semmoiset eivät halua erota. Ja jos siltä tuntuu, niin ainahan yhteen voi palata uudelleen jos kumpikin sitä oikeasti haluaa vuosienkin eron jälkeen. Ja kun sinulla on lapset, et ole koskaan yksin. Miehiä tulee ja menee, lapset pysyvät.

        Olipa sinullakin vastaus ja hyvä neuvo! Kaikesta näkee, että et ole lukenut koko ketjua, et ainakaan ajatuksella!
        Aloittajalla on aikuiset lapset!:) Lapset tuskin menevät isälle hoitoon..
        Pettäjämiehen kakkonen oli myös aviossa, joten kuvio ei ole perinteinen.

    • Se-toinen-nainen-

      Jätä hänet, hän ei tod.näköisesti enää rakasta sinua, vaan valitettavasti vain pelleillee kanssasi ja
      on suunnittelee tulevaisuutta sen toisen kanssa selkäsi takana.....

      Sinuun on jo sattunut ja sattuu edelleen jos jatkat.

      Tämä toinen nainen tuskin hänestä aikoo päästää irti.
      Siirry eteenpäin ,Päästä irti..

      ¤GAME OVER¤

    • Minä ja mun napani

      Joo. Siis useimmiten avioparit jatkavat erohaluista huolimatta, koska syynä on talous ja toimeentulo. Kun on asuntolaina, useampi yhteinen lapsi, niin onhan siinä perkaamista. Elintaso romahtaa ja se, kelle lapset jää asumaan, kärsii erityisen paljon taloudellisesti.

    • kas näin

      Sinä et välttämättä halua erota ja miehesi ei halua erota ollenkaan. Välitätte toisistanne ja olette ystävät. Eikö ole aika selvää mihin vaakakuppi kallistuu.

      Intohimo saattaa palata sitten kun luottamuskin palaa. Nyt olette vielä niin keskellä kriisiänne, että ei kannata hätiköidä radikaaleja ratkaisuja. Toisaalta ei pitkissä avioliitoissa yleensä koko aikaa muutenkaan olla erityisen intohimoisia. Intohimo ei ole suhteenne tärkein mittari.

      Sanoit, että et syyllistä miestäsi pettämisestä... okei...mutta hänen syy se joka tapauksessa on, joten toivottavasti myös tietää sen. Virhettä pitää katua, jotta se ei toistu.

    • kokemusen ääni -

      en suosittele avioeroa kellekää, yksikään ihminen ei ole täydellinen joten on aivan tyhmää liian kevein perustein ottaa lopullista avio-eroa,





      Alottajalle :
      Pelkosi yksinäisyydestä on aiheellinen, jos olet nuori vielä sinulla on mahdollisuus solmia uusi/ uusia ihmis-suhteia,
      mutta jos olet jo yli viisikymmentä mahdolisuudet heikkenee huomattavasti,
      jos olet nainen, nainen ainat oppii paremmin elämään yksin, mutta toimeentulo on heikompaa kuin miehellä,
      itse aikoinaan olin viisikymppinen, ja harkinta-aika alkomennä umpeen,
      pohdin asiaa hyvin monelta kantilta,
      painavammaksi päätöksessä tuli takasi yhteen muuttaminen, syynä just toimeentulo ja terveys, ajattelin silloin jos sairastun vakavsati, yksin on hankalampaa ja surkeempaa jatkaa elämää loppuun,
      toisaaltaan taas mietin ettei vanhempi yli viisikymppinen enää osaa tai halua uutta parisuhdetta,
      toisaaltaan mietin että jos palaan entiseen, kaikki hankaluudet avion luonteenpiirteissä tulee jatkumaan samana, puolisoni oli suosittu naisten piireissä, joten tiesin että jos palaan takasi , hänen luonteessa on miun hyväksyttävä,
      pohdiskelun jälkeen palasin samaan kaikkinen murheineen ja ahdistuksineen, toisalta meistä tuli hyvin / entistäki läheisempiä toisillemme ,
      ja hän halusi ja pyysii pyysi minun palaamista,
      hän ei päässy omista huonoista tavoistaan eroon, joten elämä jatkui kuin ennenki ja minä kärsin henkisellä tasolla samoin kuin ennenki,
      sitten kävi niin, että puolisoni sairastuiki vakavsta kuolettavaan tautiin, minusta tuli hänen omaishoitaja , hän eli vielä noin 15v loppuajan laitoshoidossa,
      siis jokatapauksessa minusta tuli yksin eläjä,
      mutta onhan minulla lapset perheineen ja lapsenlapset, joten tekemistä riittää, enkä ole suuremin halunnu uutta ihmis-suhdetta enään,
      koska vanhana ei enään sopudu taas uuteen ihmiseen uusine piirteineen,
      ---- ehdottomasti tykään että oma vanha nuoruuden rakkaus oma puoliso vikoineen ja hyvine puolineen on maailman paras vanhanaki,
      ja elämäni tärkein henkilö,
      näenhän hänet lapsissani ikuisesti sekä omissa muistoissani ,
      kuten hän olisi aina läsnä ,
      on vain jossaki käymässä, ja hän tulee kotiin, hym vaikka tiedän ettei ikinä tule tuonpuoleiseta hän siellä odottaa minua,
      elämän mittainen avioliitto on elämän takotus, kesti yli viisikymmentä vuotta,
      avioliitto on kahden ihmisen elämä hyvine ja huonoine puolineen aviopuolisot jokatapauksessa aina ovat toistensa tukena ja lohtuna,
      vaikka varsinki miespuolisilla saattaa olla niitä viihdykkeitä jokasormelle,
      mutta loppujen lopuksi ne ei merkitse kokonaisuutena yhtää mitään,
      eikä oikea aviomies halua ikinä vaihtaa nuoruuden rakkauttaan uusiin " hupakoihin " siinä on miehelle melkoset paineet totuttautua uuden ihmisen kaikkiin vaatimuksiin,
      ja niistä usein tuleeki ero paljon helpommin kuin alkuperäisestä yhdessä vanhenevasta puolisosta,
      siksi varsinki mies kärsii avioeroistaan enemmän kuin nainen , vaikka viihdykkeitä kyllä herkemmin hankki ,
      mutta harvemmin perustaa uuden perheen , miehestä yleensä tulee yksinäisempi eron jälkeen kuin naisista,

      • Ei vanhana eroa

        Hyvä ja avaava kirjoitus tosiasioista näille nuoremmille joille avioero alkaa olla itsetarkoitus! Ihastusta ja intohimoa etsitään vuodesta toiseen ja savuavia raunioita jätetään jälkeen sekä onnettomia lapsia!

        Olen läheltäni nähnyt mitä avioero vaikuttaa vanhemmalla iällä ja pitkän liiton jälkeen!
        Vanhempani erosivat 40v. avioliiton jälkeen isän pettämisen vuoksi! Äiti otti eron...
        Isäni kuoli sairaana, yksinäisenä ja surullisena miehenä katuen pettämistään lopun elämänsä.
        Äiti eli ja kuoli yksinäisenä muistellen suurta rakkauttaan...

        Tätini erosi seitsemänkymppisenä lapsettomasta avioliitostaan! Kuoli vastikään yksinäisenä ja onnettomana. Eron syy oli turha mustasukkaisuus epäileminen...
        Miehensä elää edelleenkin yksinäisenä ja avioeroaan surren!

    • ö-nainen

      Eron jälkeen katovat kaikki ystäväpariskunnatkin kuin tuhka tuuleen. Meilläkin oli laaja verkosto ja kyläilimme toisissamme hyvin usein, mutta erottuamme kumpaakaan ei ole kutsuttu yhteenkään perheeseen.
      Edes omat sisarukset eivät juuri pidä yhteyttä kuin puhelimella.

      Vaikka eroaminen on tavallista, niin eronnutta pidetään yhä ö-luokan ihmisenä ja vain kapakan juopot tarjoavat seuraansa.

    • eriveneeessä

      "Pelkään yksinäisyyttä: yksinäinen koti töiden jälkeen"

      Itse ainakin nautin siitä, että saa työpäivän jälkeen tulla hiljaiseen ja puhtaseen kotiin yksin ilman mitään hälinöitä. Arvostan rauhaa ja hiljaisuutta todella paljon. Meitä on kyllä niin moneen lähtöön.

      • Totuus tämäkin

        Yksinäisyys on toki parempi jos avioliitto ei ole ollut onnellinen ja tyydyttävä!
        Olen ymmärtänyt koko ketjua seuraanneena aloittajan liiton olleen hyvä ja miehensä edelleenkin mallikelpoinen! Miksi silloin kannattaa erota, kun viihtyy toisensa seurassa?
        Kyllä se läheisyyskin löytyy taas, kun antaa tilanteen tasoittua! Ja erota voi myöhemminkin...

        Lähipiirissäni on useita yli viiskymppisiä naisia jotka eivät ole löytäneen etsinnästään huolimatta uutta miestä! Ei niitä hyviä miehiä kasva joka oksalla...
        Hyvät miehet ovat yleensä varattuja ja juuri nämä eronneet ja yksinäiset ovat monen pitkän liiton riesa sillä heille kelpaa hyvin seikkailua elämäänsä etsivä ukkomies silloin kun vapaata ei löydy vuosienkaan etsimisen jälkeen...

        Niin se vain ja nähty oikeassa elämässä, että vaikka itse on joutunut katkerasti petetyksi niin hetken päästä varattu kelpaa suhteeseen ja ainostaan siitä syystä, että vapaata sopivaa ja vaatimukset täyttävää ei ole löytynyt.
        Jätettyjä ja yksinäisiä reppanoita pyörii kyllä markkinoilla!

    • manu71

      Minusta ratkaisevaa on se, oliko miehelläsi tunteet mukana vai ei. Jos ei, niin ero ei ole minusta perusteltua. Me miehet ollaan joskus niin vietävissä. Jospa naisille annettais joskus mahdollisuus kantaa hetken tuota pikkuveikkaa, niin tietäisitte. Siis miehesi ei välttämättä edes tajunnut tekevänsä väärin. Ja jos tunteet eivät olleet pelissä mukana, niin se vastaa miehellä noin wc käyntejä. Teillä on vielä mahdollisuus onnelliseen suhteeseen. Ottakaa ripaus huumoria mukaan.

      • .,.,,.,.

        "Siis miehesi ei välttämättä edes tajunnut tekevänsä väärin."

        Sori, manu71, mutta edes miehet eivät ole noin typeriä. Tottakai on väärin käydä vieraissa, joko seksin tai sen ja tunteiden kera. Väärin nimenomaan vaimoa kohtaan. Naisilla on hyvin usein samantapaisia kokemuksia, ei tarvita "pikkuveikkaa". Ihminen kyllä myös ohjaa itseään yläpäällä, ei alapäällä. Pikkuveikka on miesten keksimä tekosyy ja syntipukki, jolla yrittävät vähätellä tekemisiään.

    • HHUHUH

      Ei se siitä mihinkään ole muuttunut, mutta et sinäkään. Kärvistelkää keskenänne, jos olet noin tyhmä. Hanki itsellesi mies, älä mitään sikaa. Mies tai nainen joka pettää kerran, tekee sen toisen, kolmannen jne siis homma jatkuu. Mieti haluatko elää sellaisessa liitossa. Sinun itsetuntosi murenee murenemistaan. Suosittelen laittamaan kantapäät vastakkain. Jätkälle on totuus valjennut, ja pelkää menettävänsä ilmaisen piian. Hankkikoon uuden uhrin ja jatka sinä elämääsi yksin ja bongaat kyllä uuden kumppanin, mutta suosittelen katselemaan ympärille, ettet suinpäin ota ensimmäistä "pelkoosi"

    • dont call i call Y

      Onko mies kovinkin varakas, kun noin emmit? Vai oletko sinä varakas, jota menevä mutta persaukinen mies ei halua jättää.

    • manu71

      Ei se pettäjä ole aina se syyllinen. Syy voi juontaa petetyn aikaisemmasta käytöksestä. Jos kotona on kaikki ok, en näe syytä pettämiselle. Jos arvostus ja kunnioitus on jo kadotettu, on pettäminenkin helpompaa. Ei se ole ulkonäössä, uskokaa huviksenne naiset. Asettukaa joskus oikeasti toisen asemaan ja nähkää miten voitte viedä hapen toiselta. Kyllä mies asiat puntaroi, vaikka kyllä se vaan niin on että se pikkukaveri vie 10-0 jos on vienti päällä. Siinä ei naiset pärjää.

    • manu71

      En tiedä onko se typeryyttä vai mitä. Jos puolisolta ei saa muuta kuin haukkumista, vähättelyjä ym. Kaikki harrastukset kielletään. Teki mitä vaan niin aina on joku huonosti. Ei mieskään voi kaikkea, jos vaimo ei ole onnellinen. Mieskin kuitenkin kaipaa sitä sielunkumppania. Olen parhaani mukaan tukenut vaimoani kaikessa. En koskaan ole haukkunut. Joskus jotain pientä sanonut, kun väsyy siihen ainaiseen kitinään. Olen käyttäytynyt vaimoa kohtaan, kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Mutta jos se ei saa vastakaikua, en näe mitään väärää siinä, jos hakee ystävää muualta. Suon saman vaimolle, jos mun seura ei kelpaa. Parisuhde on kahden kauppa ja sen pitäisi olla tasapainossa. Aina välillä on vaikeaa, sen ymmärrän. Mutta jos se jatkuu viikoista, kuukausista ja vuosista toiseen. ??

    • manu71

      Samaan aikaan kun pohditaan, voiko pettäjän kanssa jatkaa suhdetta, pitäisi miettiä, voiko nalkuttajan kanssa jatkaa suhdetta.

      • hynaakin sivussa

        Lista on loputon,,,erotkaa ja saamme työllisyyden nousuun.Ja halvalla taloja.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      23
      1615

    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      16
      1459

    3. Minun oma kaivattuni

      Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka
      Ikävä
      63
      1358

    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      32
      1340

    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      41
      1283

    6. Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024

      Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne
      Suomi24 Blogi ★
      15
      1228

    7. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      8
      1126

    8. Tervehdys!

      Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot
      Turku
      64
      1116

    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1104

    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1092
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt