uni etsitystä sudesta

Näin tuossa kerran unta sudesta, joka oli eksynyt tuonne etelään espooseen asutuksen sekaan. Sitä etsittiin, jotta se olisi saatu ammutuksi, mutta ajattelin, että jos sen saisi pelastettua ottamalla se meille asumaan. Susi murisi vähän väliä ja oli levoton, mutta seurasi lopulta minua entiseen asuntooni. Susi kävi kyllä sisällä katsomassa, mutta livahti kohta pian ulos avonaisesta ovesta, koska ei olisi voinut asua sisällä. Sille sellainen ei ollut todellista elämää, eikä se ollut mikään ihmisten antamien palojen varassa elävä koira. Se lähti ulos silläkin uhalla, että se ammuttaisi, mutta ainakin se kuolisi vapaudessa.

Tuli eräs tosi tapaus tuosta mieleen, kun eläintarha olisi halunnut suden kokoelmiinsa. Susi saatiin kiinni, ja vaikka se tappeli vastaan, ja teki vaikka mitkä temput, se päätyi häkkiin. Matka alkoi, ja yllättäen susi rauhoittui. Se ei tehnyt mitään muuta, kuin istui paikallaan, ja katsoi takaoven ikkunasta ulos suuntaan, mistä se oli haettu. Perillä se käyttytyi täysin rauhallisesti, eikä ollut aggressiivinen lainkaan. Se laitettiin isompaan häkkiin, ja ruokaa eteen, joka olisi varmasti kelvannut, mutta se ei edes vilkaissut siihen, makasi vain paikallaan, ja aamulla se löydettiin kuolleena. Lääkärit eivät pystyneet selittämään kuolinsyytä.
En ole suuri susien suojelija, mutta niin kauan kun susia on, ne pystyvät kertomaan ja muistuttamaan olemassaolollaan jostain sellaisesta, mitä "sivistynyt" ihminen on jo unohtanut.