Huumoria, pliis

hupia pliis

Vinkkaiskaapa minulle aidosti hauskoista kirjoista, ei turhan vaikeista.

Kotimaisista pidin aikoinaan Arto Paasilinnan parhaista, mutta ne eivät enää oikein kestä tätä aikaa. Reijo Mäen huumori on myös purrut.

Maailmassa on ihan liian vähän hauskuutta, siispä sitä pitää etsiä kirjoista.

24

175

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tukikohta Siantissi

      Kyllä Veikko Huovinen on Suomen tasokkain humoristi kirjailijoiden joukossa. Varsinkin ne lyhyistä erillisistä tarinoista kootut teokset ovat hupaisia.

      Kalle Päätalon kirjoissa on myös huimaa huumoria, mutta sen kokeakseen täytyy olla hänen kerronnallisesta, hitaasti etenevästä tyylilajista kiinnostunut.

      Mutta hieman epäilen, että jos nimimerkki pitää Arto Paasilinnan pelkistetystä (pieru)huumorista, tämä Huovisen vivahteikkaampi sellainen saattaa mennä yli hilseen.

    • Samaa mieltä: Huovis-Veikon "lyhyet erikoiset" ovat ylivoimaisia kun puhutaan suomalaisesta huumorista.

      Mika Waltarihan oli myös todella hauska mies aikanaan; esimerkkeinä vaikkapa Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim. Häntä vain ei mielletä hauskaksi, koska hän kertoo tarinansa niin naama peruslukemilla. Sama pätee osin Antti Tuuriin.

      Pari muuta:

      Charles Bukowski: Postitoimisto ( muukin Bukon tuotanto)
      Venedikt Erofejev: Moskova-Petuski (avaa ikkunan venäläiseen sieluun ja antaa drinkkivinkkejä)

    • hupia, pliis

      En muista, että Arto Paasilinnan kirjoissa olisi pierty kertaakaan enkä kyllä miellä hänen tekstiään pieruhuumoriksi edes kuvaannollisesti. Jos pyydän asiallisesti kirjasuosituksia, niin turha esitellä sellaisia, jotka todellakin saattavat mennä yli hilseen. Minä nimittäin olen erittäin yksinkertainen ihminen. Tyhmäkin vielä.

      Päätaloa en ole saanut luetuksi 20 sivua pitempää, suosittelen unilääkkeeksi. Ehkä yli 95- vuotiaille muutenkin.

      Bukowskilta yritin lukea jotain, valitettavasti en muista nimikettä, teksti oli mieleistäni mutta aihepiiri liian yksipuolisesti viina ja naisia. Pitää katsoa hänen tuotantoaan vielä. Tuon venäläisen jätän väliin ja kaiken muunkin mitä tulee itärajan yli. Väkisintuputusta neuvostoihmisen sieluun oli liikaa 1970-luvun kirkasotsaisina taistolaisvuosina.

      Lisää suosituksia otetaan vastaan.

      • Pro vitsinikkari

        "Jos pyydän asiallisesti kirjasuosituksia, niin turha esitellä sellaisia, jotka todellakin saattavat mennä yli hilseen"


        Vaan kun ei niitä taida ainakaan kotimaisissa kirjailijoissa olla toista, jotka Arto Paasilinnan tapaan toistavat eri variaationa paria kolmea yksinkertaista vitsiä.

        Mutta lue ne Paasilinnan teokset toiseen kertaan, jos sinun huumorinnälkäsi tulee niin vivahdeköyhällä tarjonnalla tyydytettyä.

        Päätalosta olen eri mieltä, sillä hän on ollut ylivoimaisesti Suomen suosituin kirjailija ja pääasiassa juuri huumorinsa ansiosta.


      • hupia, pliis
        Pro vitsinikkari kirjoitti:

        "Jos pyydän asiallisesti kirjasuosituksia, niin turha esitellä sellaisia, jotka todellakin saattavat mennä yli hilseen"


        Vaan kun ei niitä taida ainakaan kotimaisissa kirjailijoissa olla toista, jotka Arto Paasilinnan tapaan toistavat eri variaationa paria kolmea yksinkertaista vitsiä.

        Mutta lue ne Paasilinnan teokset toiseen kertaan, jos sinun huumorinnälkäsi tulee niin vivahdeköyhällä tarjonnalla tyydytettyä.

        Päätalosta olen eri mieltä, sillä hän on ollut ylivoimaisesti Suomen suosituin kirjailija ja pääasiassa juuri huumorinsa ansiosta.

        Olen lukenut lempparini Paasilinnan kirjoista varmaan kymmeneen tai kahteenkymmeneen kertaan. Mutta kuten totesin, niin aika on kulkenut niiden ohi.

        Myös Päätalosta näyttää aika kulkeneen ohi, sillä sen tuotanto näyttää olevan kirpputorien ja kirjastojen kierrätyspisteiden ongelmajätetavaraa.

        Edelleen ihmettelen tuota toisen kirjoittajan arvostelua, mutta se kertoo paljon enempi viestin kirjoittajasta kuin kohteesta. Eikö äiti tai elämä ole opettanut suvaitsemaan erilaisuutta? Erityisesti jos oma ajattelu on meitä tavallisia ja tavallista tyhmempiä ihmisiä korkeammalla tasolla.


      • Luen ja kirjoitan
        hupia, pliis kirjoitti:

        Olen lukenut lempparini Paasilinnan kirjoista varmaan kymmeneen tai kahteenkymmeneen kertaan. Mutta kuten totesin, niin aika on kulkenut niiden ohi.

        Myös Päätalosta näyttää aika kulkeneen ohi, sillä sen tuotanto näyttää olevan kirpputorien ja kirjastojen kierrätyspisteiden ongelmajätetavaraa.

        Edelleen ihmettelen tuota toisen kirjoittajan arvostelua, mutta se kertoo paljon enempi viestin kirjoittajasta kuin kohteesta. Eikö äiti tai elämä ole opettanut suvaitsemaan erilaisuutta? Erityisesti jos oma ajattelu on meitä tavallisia ja tavallista tyhmempiä ihmisiä korkeammalla tasolla.

        Suomi 24 on pullollaan ihmisiä, joiden ajattelu on henkilön omasta mielestä muita korkeammalla tasolla. Valitettavasti heidän oma tekstinsä paljastaa sen todellisen tilanteen.

        Henkilö, joka sanoo kirjasta, että se on hyvä tai huono (tai joitain muita ulkokohtaisia adjektiivejä) erittelemättä lukukokemusta mitenkään, paljastaa jo pelkästään tällä olevansa pissis. Kyseinen henkilö voi olla vaikka ydinfysiikan professori, mutta kaunokirjallisuuteen hänellä on hyvin ulkokohtainen suhde. Ja tuskin kyseinen henkilö tuottaa itse mitään fiktiivistä tekstiä.

        Arto Paasilinnan kirjat ovat todellakin vanhentuneita, kuten täällä todettiin, mutta niissä on joitain teemoja, jotka eivät sitä ole. Henkilön kaipuu irti kahlitsevasta ympäristöstä, kaipuu luontoon, pakeneminen jos se suinkin on mahdollista. Sekä kuvaus ihmisestä aktiivisena toimijana, joka haluaa muuttaa omaa elämäänsä ja maailmaa. en näe mitään vivahdeköyhää näissä mielestäni ikiaikaisissa teemoissa. Kuulisin itsekin mielelläni suosituksia kirjoista, joissa näitä käsitellään tuoreemmin, jos jollakulla sellaisia suosituksia on antaa.


      • Bukoa pitää lukea vähän niinkuin ajan kanssa. Päällisin puolin se on mainitsemiasi tarveaineita, mutta kyllä se on muutakin.

        Jos olet perehtynyt "neuvostoihmisen sieluun 1970-luvun kirkasotsaisina vuosina", niin takaan, että "Moskova-Petuski" muuttaa käsityksesi!


    • Vaikkapa Kajo

      Oletko mahdollisesti jossain vaiheessa tutustunut Markus Kajon televisio-ohjelmiin. Parikymmentä vuotta sitten yllätyin, kun hänen joitakin vuosia aiemmin televisiossa "lukemat" ajatuksensa olivat vielä huvittavampia kirjoitettuna.

      Pitänee muuten itsekin tutustua "Kettusen" myöhempään tuotantoon.

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Markus_Kajo#Kirjoja

      Antti Tuurin ja 1990-luvun Reijo Mäen yhtäkkisille lohkaisuille olen itsekin nauranut, lukemalla sen huvittavan kohdan jopa parin, kolmeen kertaan. Mainitulla Veikko Huovisella on tietysti hauskoja juttuja, mutta seassa myös väkisin väännettyä. Huumorihan perustuu pitkälle yllätyksiin, eikä ole helppoa sillä, joka etukäteen julistetaan humoristiksi.

      • hupia, pliis

        Kiitos linkistä, katsonpa Kajoa seuraavan kerran, kun käyn kirjastossa. Teevee on minulle outo olio, joten Kajon nimi ei sanonut entuudestaan mitään. Lähtökohtaisesti suhtaudun ennakkoluulolla kaikkea kohtaan, joka on "teeveestä tuttu" juuri edellä mainitsemastani syystä, mutta pitääpä ravistella omia ennakkoluuloja.


    • Ehtoolehto kaukana

      Oletko lukenut Roope Lipastin teoksia? Niissä on huumoria. Syksyn esikoiskirjailija Antti Holma on kuulemma humoristi, mutta en ole lukenut Järjestäjää.

      Minna Lindgrenin teoksissa on rutkasti huumoria. Vanhusten elämä ei todellakaan ole tylsää.
      Antti Hyryn Uuni naurattaa.

      Joonas Janssonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta
      Stefan Moster: Nelikätisen soiton mahdottomuus

      Nämä tulivat hetkessä mieleeni.

    • Ehdottaisin vanhaa kunnon Anni Polvaa. Itse olen nauranut mm. räiskyvän punatukkaiselle Lululle, joka esiintyy useammassakin kirjassa. "Rakkaus ajaa ojaan" oli myös mieleenjäävän hauska teos. Pitäisikin lukea se uudestaan. Uudemmista saksalainen David Safyer. Häneltä on käännetty kaksi teosta. Ensimmäisessä nainen kuolee ja syntyy uudestaan muurahaisena. Toisessa teoksessa tavataan hirviöperhe. Kalle Isokalliota en ole itse vielä lukenut, mutta ne saattavat olla todella hauskoja. Jonathan Johanssonilta on ilmestynyt toinenkin teos: "Lukutaidoton,joka osasi laskea". Mutta tässä edellisessä, joka jo mainittiin satavuotias vanhus karkaa syntymäpäivänään ikkunasta ja saa peräänsä niin poliisit kuin rikollisetkin. Juoneen mahtuu lähihistorian käännekohtia ja norsu. Ruotsalaisissa kirjailijoissa pysyäkseni vinkkaan myös teoksesta "kakkua kiitos" tässä ryhmä virkeitä vanhuksia päättää lähteä tutustumaan eloon vankilassa, sillä siellä olot ovat arvatenkin palvelutalo paremmat, mutta ensin sinne pitäisi päästä. Tekijänä on Catharina Ingelmark-Sundberg.

      • missäuus

        Mistä muuten johtuu, ettei maastamme löydy uutta Huovista tai Paasilinnaa?


    • huumorintaju

      Stephen Leacock: " Naurua naamion takaa".

    • hauskaa lisää

      Tässä ketjussa on ollut hyviä vinkkejä muillekin kuin jotka ovat keskustelleet aiemmin. Kiitokset!

      Huumoria ei ole koskaan teksteissä liikaa.

    • Huumoria vielä

      luin kummatkin Jonas Jonssonit ja ne oli huippuja!

      Olisiko mitään vastaavaa, mitä ei ole tässä ketjussa mainittu?

    • Tervaajalintu

      Jari Tervon Pyhiesi yhteyteen -romaania lukiessa hohottelin lukuisia kertoja. Äärimmäisen hauska kirja ja selvästi Tervon paras. Pyhiesi yhteyteen on aivan ylivoimainen verrattuna niihin Tervon uudempiin teoksiin, joita olen sattunut lukemaan.

    • Tervaajalintu

      Tulin äsken kehuneeksi Jari Tervon Pyhiesi yhteyteen -teosta, mutta toki Suomessa on jotain paljon hauskempaakin julkaistu. Kyseessä on Neil Hardwickin kirja Paluu Timbuktuun. Se kertoo maailmanympärimatkasta TV-ohjelman tekemiseksi. Hardwick on TV-komedian mestari (Tankki täyteen, Reinikainen, Sisko ja sen veli) ja osoittaa matkakertomuksessaan hallitsevansa suvereenisti myös kirjoitetulla tekstillä naurattamisen. Paluu Timbuktuun lienee hauskinta, mitä olen ikinä lukenut.

    • kuperkeikka6

      Mitenkä olisi Hasekin "Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa"?

    • matrexxxx

      Henry Aho on kirjoittanut huumorikirjoja. Esim. dekkari pohjanmaalta

    • Hämeenlikka

      Tuomas Kyrö on jäänyt mainitsematta, samoin Miikka Nousiainen. Vanhoista klassikoista voi kaivaa Cervantesin Don Quijoten.
      Uusimmat Kaari Utriot ovat hupaisaa luettavaa.

    • Vinkkejä

      Jammun Yrjökirjat ja Juha Vuorion kirjat

    • Nunuu

      Lewycka: Muu maa mansikka. Hervoton!

    • sankomies
    • Hotakaisella on myös joitenkin ihan koomisia teoksia - ainakin Klassikko on lukemisen arvoinen. Periaatteessa Tolstoin novellitkin lienevät jonkinlaista parodiaa aikansa Venäjän pikkuporvarien edesottamuksista.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1555
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1194
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1127
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1026
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      985
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      957
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      882
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      870
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      714
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      660
    Aihe