Miten/Milloin tajusitte olevanne lesboja?

Heh, harmi vaan että suuri osa naisista ei ole tuota mieltä ;)

"Naisen rakkaudenkaipuu täyttyy kokonaisvaltaisesti vain miehen kautta. "

Kaikki meistä ei ole läheisriippuvaisia.

itsetutkiskelu on kaikille hyväksi ja huomaa että olet tehnyt sitä ja tullut ainakin puolitiehen asioiden tutkiskelussa. Minullakin kesti vuosia, vuosikymmenen ennenkuin valaistuin ja tajusin että olen lesbo, olin koettanut peittää ja jättää koko asian unholaan. Täytin sen tyhjän kohdan urheilulla työllä, vapaa ajan harrastuksilla, mutta aina se jostain työntyi ajatuksiini.

Olinhan ollut sitä jo teinistä lähtien tajuamatta kuitenkaan mistä oli kyse.

Kerran jopa likkaporukalla liikkeellä ollessa kieltäydyin antamasta pusua kellekään koska pelkäsin omia reaktioita, vaikka muille se oli vaan kaveruutta tai kokeilua.

.joo, että kaapissa on hyvä olla mutta helpompi kai tulla pois, ainakin minulle se oli

pakko, oli jo mielenterveyskin vaarassa kun ei voinut elää niinkuin sydän sanoo.

Nyt vuosikymmen myöhemmin elän tasapainoista hyvää ja onnellista elämää, ja minulla on nainen jota rakastan. Helppo se tie ei todellakaan ollut muuttua ns.heteroelämästä elämään omanlaista elämää, mutta ikinä en ole katunut sitä että uskalsin (oli vain pakko) alkaa etsimään omaa sisintäni, nyt on helppo hengittää.

Joku voi elää salaisuutensa kanssa koko elämänsä, minä olin heikko tai rohkea tai jotain siltä väliltä, mutta en kyennyt siihen kuin n parikymmentä vuotta.



tää oli vaan minun tarinani ja tarinoita on yhtä monta ihmisiäkin.

Btw naiset jotka huomaakin haluavansa miehen ei ole koskaan ollutkaan lesbo, se ei ole mikään status mikä muuttuu kasvaessa -.-
Olet ollut ehkä bi mutta vain jos tunnet vetoa molempiin sukupuoliin, jos et niin olet hetero. Se että olet joskus angstannut ja näköjään jotenkin hurahtanut
("Lesbous on silmänlumetta. Naisen rakkaudenkaipuu täyttyy kokonaisvaltaisesti vain miehen kautta. That's why there were Adam and Eve...

tää tarina oli erillainen :D heräsi mielenkiinto! olitko kauan miehen kanssa ennen eroa? Hienoa, kun oot nyt löytänyt itses =)

sanzue91 kirjoitti:

tää tarina oli erillainen :D heräsi mielenkiinto! olitko kauan miehen kanssa ennen eroa? Hienoa, kun oot nyt löytänyt itses =)

Kyllä siinä nelisen vuotta vierähti. Aiemmin lisäksi yksi pari vuotta kestänyt suhde ja lisäksi joitakin tapailuja, Jokaisen tapailun ja suhteen aikana mietin enemmän tai vähemmän, että kaikki ei oikein täsmää. Toisinaan olo tuntui jopa hyväksikäytetyltä. Välillä aina tapailujen päätyttyä saatoin vitsailla, että vaihdan naisiin. Toisinaan itsekseni mietin, että millaista kaikki olisi naisen kanssa, mutta silti ei käväissyt mielessäkään, että olisin lesbo.
Näin jälkikäteen ajatus tuntuu ja varmasti myös kuulostaa tosi omituiselta ja epäuskottavalta. Olen paljon pohtinut, miten noin on edes ollut mahdollista käydä, etenkin kun olisin aina halunnut olla lesbo. Luulen, että yhteiskunnassa vallalla oleva heteronormatiivisuus eli minussa niin vahvasti, että en edes osannut ajatella muuta. Ajattelin vain, että jotenkin olen viallinen. Lapsen jälkeen ajatus jotenkin kirkastui tai sumeni, miten sen ottaa, mutta silloin heräsin siihen miltä tuntuu, kun rakastaa toista niin suunnattoman paljon, niin paljon, että vaikka on halaillut, pussaillut ja yrittänyt pitää hyvänä koko päivän, niin silti lapsen nukkuessa on jo ikävä. Tajusin, että juuri tuota minä kaipaisin myös aikuisen naisen kanssa, juuri tuota minä olen kaivannut kaikki nämä vuodet teinistä eteenpäin. Ehkä aiemmin näin seksin kaikesta irrallisena, en jonkin jatkumona. Ihastuminen ja rakastuminen ikään kuin valkeni mielessäni vasta lapsen jälkeen, vaikkakin toki rakkaus omaan lapseen on erilaista kuin rakkaus omaan rakastettuunsa. En siis näe ihastumista ja rakastumista millään tavalla seksuaalisena. Vaan ennemmin ajattelisin, että kahden aikuisen välinen rakkaus tuo mukanaan seksin ja konkretisoi samalla seksuaalisuuden.

Aikuisena kirjoitti:

Kyllä siinä nelisen vuotta vierähti. Aiemmin lisäksi yksi pari vuotta kestänyt suhde ja lisäksi joitakin tapailuja, Jokaisen tapailun ja suhteen aikana mietin enemmän tai vähemmän, että kaikki ei oikein täsmää. Toisinaan olo tuntui jopa hyväksikäytetyltä. Välillä aina tapailujen päätyttyä saatoin vitsailla, että vaihdan naisiin. Toisinaan itsekseni mietin, että millaista kaikki olisi naisen kanssa, mutta silti ei käväissyt mielessäkään, että olisin lesbo.
Näin jälkikäteen ajatus tuntuu ja varmasti myös kuulostaa tosi omituiselta ja epäuskottavalta. Olen paljon pohtinut, miten noin on edes ollut mahdollista käydä, etenkin kun olisin aina halunnut olla lesbo. Luulen, että yhteiskunnassa vallalla oleva heteronormatiivisuus eli minussa niin vahvasti, että en edes osannut ajatella muuta. Ajattelin vain, että jotenkin olen viallinen. Lapsen jälkeen ajatus jotenkin kirkastui tai sumeni, miten sen ottaa, mutta silloin heräsin siihen miltä tuntuu, kun rakastaa toista niin suunnattoman paljon, niin paljon, että vaikka on halaillut, pussaillut ja yrittänyt pitää hyvänä koko päivän, niin silti lapsen nukkuessa on jo ikävä. Tajusin, että juuri tuota minä kaipaisin myös aikuisen naisen kanssa, juuri tuota minä olen kaivannut kaikki nämä vuodet teinistä eteenpäin. Ehkä aiemmin näin seksin kaikesta irrallisena, en jonkin jatkumona. Ihastuminen ja rakastuminen ikään kuin valkeni mielessäni vasta lapsen jälkeen, vaikkakin toki rakkaus omaan lapseen on erilaista kuin rakkaus omaan rakastettuunsa. En siis näe ihastumista ja rakastumista millään tavalla seksuaalisena. Vaan ennemmin ajattelisin, että kahden aikuisen välinen rakkaus tuo mukanaan seksin ja konkretisoi samalla seksuaalisuuden.

Lue lisää

En kutsu itseäni lesboksi vaan biseksuaaliksi jostain syystä, mutta hyppään silti mukaan keskusteluun. Olin 20-vuotias kuin rakastuin ensimmäisen kerran naiseen ja se tuntui aivan erilaiselta. Se tuli aivan puskista, koska toisinkuin sinä, minä en ollut koskaan edes pohtinut naistenvälisiä suhteita. Oikeastaan en edes kuvitellut niitä olevan olemassa, niin ahtaassa paikassa minä kasvoin nuoruuteni. Aikaisempi minä oli aina ihastunut feminiinisiin miehiin, mutta toisaalta olin hyvin seksivastainen. Uskoin olevani aseksuaalinen, koska en voinut kuvitellakaan harrastavani seksiä kenekään niiden miesten kanssa johon ihastuin. Äimistelin urakalla sitä miten muut kiinnostuivat seksistä kun minä en nähnyt siinä mitään.

"Ehkä aiemmin näin seksin kaikesta irrallisena, en jonkin jatkumona. " - Ihan sama fiilis. Seksi oli jokin erillinen esine suhteessa. Nyt minäkin ymmärrän että seksi on vain yksi tapa ilmaista rakkautta eikä sille oikeastaan minusta ole jotain tiettyä määritelmää mitä sen pitäisi olla.

Tuo heteronormatiivisuus todellakin on todella isossa roolissa että minäkään en edes kuvitellut mitään muuta. Aikaisempi minäni pitäisi ajatusta aivan absurdina, koska olin luonut itsestäni "heteron" kuvan päässäni ja jonka mukaan elin.

aikuisena myös kirjoitti:

En kutsu itseäni lesboksi vaan biseksuaaliksi jostain syystä, mutta hyppään silti mukaan keskusteluun. Olin 20-vuotias kuin rakastuin ensimmäisen kerran naiseen ja se tuntui aivan erilaiselta. Se tuli aivan puskista, koska toisinkuin sinä, minä en ollut koskaan edes pohtinut naistenvälisiä suhteita. Oikeastaan en edes kuvitellut niitä olevan olemassa, niin ahtaassa paikassa minä kasvoin nuoruuteni. Aikaisempi minä oli aina ihastunut feminiinisiin miehiin, mutta toisaalta olin hyvin seksivastainen. Uskoin olevani aseksuaalinen, koska en voinut kuvitellakaan harrastavani seksiä kenekään niiden miesten kanssa johon ihastuin. Äimistelin urakalla sitä miten muut kiinnostuivat seksistä kun minä en nähnyt siinä mitään.

"Ehkä aiemmin näin seksin kaikesta irrallisena, en jonkin jatkumona. " - Ihan sama fiilis. Seksi oli jokin erillinen esine suhteessa. Nyt minäkin ymmärrän että seksi on vain yksi tapa ilmaista rakkautta eikä sille oikeastaan minusta ole jotain tiettyä määritelmää mitä sen pitäisi olla.

Tuo heteronormatiivisuus todellakin on todella isossa roolissa että minäkään en edes kuvitellut mitään muuta. Aikaisempi minäni pitäisi ajatusta aivan absurdina, koska olin luonut itsestäni "heteron" kuvan päässäni ja jonka mukaan elin.

Lue lisää

Okei! Samaistun jotenkin noihin sun tunteisiin. En oo koskaanut tuntenut seksuaalista vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Mut, teini tyttönä pidin itseäni ihan heterona ja heilastelin miehiä, koskaan mikään edennyt pikku hellyyden osoituksia pisemmälle. Tuli just olo, että tässä puuttuu jokin tää ei vaan tuntunut hyvältä. Jossakin kohtaa pelkäsin, että suhde ei voi tuoda muuttaa, että seksuaalisesti kylmä, kuin jää.

Mää tapasin 17-vuotiaana naisen joka, sitten ensimmäistä kertaa mun elämäni aikana lähestyikin mua eri tavalla, kuin muut naiset se hakeutui lähelle. Koulussa koko ajan juttelemaan jne. Mää ihastuin tähän tyttöön ja päädyttiin pikku säätöön. Se nainen vei alussa multa konkreettisesti jalat alta se tuntui vaan niin ihanalta, perhoset lensi mahassa, kuin viimeistä päivää. Tiesin heti, kun tapasin tän naisen, että oon pesun kestävä lesbo enkä yhtään mitään muuta. Alku oli vaikeata, miten elämä jatkuu lesbona jne lapsien hankita, suhteen virallistaminen jne.

Astuin ihan uuteen maailmaan, mikä oli aluksi pelottava =) oon nyt ollut jo useamman vuoden ulos kaapista ja oon vaan niin onnellinen, kun oon vihdoin kuka se oon ja ylpeä juuri tälläisenä.

Mää oon ihan samaa mieltä sun kanssa, että mulle jo lapsena toitotettiin, että mies ja nainen kaikkialla oletettiin, että menen miehen kanssa naimisiin jne. Varsinkin teininä oli tosi tärkeetä olla just samanlainen, kuin kaikki muut. Edelleen mua kiukuttaa, että kun, uudet ihmiset kyselee miehestä ja joutui peittelemään hämmästelyn siitä, että ei oo moista ajatellut enään vuosiin..