Miten suojella lasta huonolta maineelta?

Niin entä jos mun lapsi rakastuu vanhempaan mieheen? niin kun minä tein 15-vuotiaana v.2006, kun tapasin mun 27-vuotiaan laitapuolen ukon. Mieheni oli siis vielä tuolloin narkomaani ja isoissakin rikollisissa jutuissa mukana. Mun takia hän rupesi eroamaan siitä elämästä sitten pois ja v.2007 lähtien on ollu kokonaan kuivilla eli nyt 7-vuotta. Ei enää mitään rikollisuutta, eikä huumeita. :) Maailman paras isä meidän pienelle tytölle ja mulle kaikista rakkain mies! Niin mä olin 16-vuotias, kun mä aloin mun 28-vuotiaan miehen kanssa seurustelemaan. 19-vuotiaana avoliitto. 21-vuotiaana naimisiin. 23-vuotiaana eka lapsi. Miltä kuulostaa ?

Mut voidaanko mun lasta alkaa kiusaamaan siitä ja saada huonon maineen, jos hän 15-vuotiaana ystävystyy/ihastuu 27-vuotiaaseen mieheen ja alkaa 16-vuotiaana seurustelemaan 28-vuotiaan kanssa?

Jos hän välttää kuitenkin kaikki muut, samat, mokailut mitä mä oon äitinä nuorempana tehnyt. Ainut radikaalimpi juttu hänen elämässään ois toi, et hän sattuu joskus nuorempana rakastumaan vanhempaan ja ehkä myös laitapuolen kulkijaan?

Oonko mä äitinä turhaan huolissaan maineen ja kiusaamisen puolesta?

Koska mun lapsi ei tuu todellakaan alottamaan 13-vuotiaana ryyppäämistä, se on ihan varma. Hänellä tulee olemaan 13-15vuotiaana myöskin vielä aika tiukat kotiintuloajat vielä ja alle 16-vuotiaana on muutenkin paljon enemmän kaikkia rajoja. Kun lapsi on 16-vuotias, mä voin alkaa antaa jo tuplasti enemmän siimaa, mä voin antaa hänen käydä joskus bileissä ja ottaa muutaman oluen - jos on muuten kunnollinen, saa myös asua omillaan jos kykenee elättämään ittesä ja opiskelee kunnolla, sillon voin harkita myös paljon vanhempaa kumppani ehdokasta jos se vaikuttaa muuten kunnolliselta ja saan tavata ja tutustua tähän mieheen kunnolla... Koska onhan lapsi enää muutaman vuoden päässä täysi-iästä.



Kuulostanko mä rehellisesti sanottuna hyvältä äidiltä sun mielestä?



Ps. Pahoittelen tekstin pituutta ja kiitos kaikille niille jotka vaivautu lukemaan tämän vuodatuksen! Nyt kaikki vastaa !

Joo, kuulostat ihan hyvältä äidiltä, joskin selkeästi aika tuoreelta äidiltä. Seurusteleminen puolta vanhemman (ei tuplasti vanhemman!) kanssa ei ole mitenkään periytyvää eikä myöskään seurustelu laitapuolenkulkijan kanssa ja jos pystytte vanhempina näyttämään lapselle hyvän elämisen mallin, niin sekään ei sieltä isovanhemmilta lapsen elämää tule pilaamaan. On hyvä pitää lapsella rajat, kuten suunnittelit ja opettaa häntä käyttämään meikkiä ja pukeutumaan oikein, mutta siihenkään ei ole kiire vielä 13-vuotiaana. Itse en ole meikannut koko yläasteaikana eikä minua ole siitä koskaan kukaan kiusannut.

Kiusaajat keksivät kiusaamisenaiheita silmätikuistaan aina, joten ei ole mahdollista estää kiusaamista etukäteen. Se tulee, jos on tullakseen. Tärkeää on puuttua siihen heti, jos sitä tapahtuu ja opettaa lapsi siihen, ettei hänen tarvitse olla samanlainen kuin muut tullakseen hyväksytyksi ja välttyäkseen kiusaamiselta.

Kannattaisikohan sinun käydä ihan jollain ammattilaisella puhumassa noista ajatuksistasi? Suurin osa mainitsemistasi jutuista kuulostaa ihan epärealistisilta peloilta, jotka selvästi juontavat juurensa omista, aikaisemmista kokemuksistasi, joita et ilmeisesti ole vielä täysin onnistunut käsittelemään.

Jos annat lapsellesi rauhallisen, hyväksyvän, rakastavan ja turvatun lapsuuden, hänelle kehittyy niin hyvä itsetunto, että hän ei tarvitse liian varhaisia seurusteluja tai vanhempia miesystäviä. Yleensä varhainen seksuaalisuus on merkki läheisyyden ja turvallisuuden puutteesta perheessä - lapsi hakee seurustelusuhteesta hyväksyntää, mitä häneltä puuttuu. Hän myös yrittää saada itsevarmuutta aikuismaisesta pukeutumisesta ja meikeistä.

Kiusaaminenkin lähtee tavallaan itsetunto-ongelmista. Kaverit vaistoavat, jos joku on erilainen, joko epävarma tai korostaa liikaa itseään. Itsensä kanssa tasapainossa oleva lapsi osaa sivuuttaa kiusaamisen niin ettei se jatku.

Onnellinen lapsi viihtyy tarpeeksi pitkään lapsena, tue häntä siinä että hänellä on myös leikkiä ja lapsen iloja mahdollisimman pitkään. Se että hän tuntee itsensä hyväksytyksi ja hänen mielipiteitään kuullaan ja arvostetaan on tärkeämpää kuin se että hänelle annetaan neuvoja ja ohjeita. Neuvojakin tietysti tarvitaan, mutta myös kykyä ottaa niitä vastaan. Se kyky syntyy siitä että myös hänen mielipiteensä huomioidaan.

Etsi kirjoista tietoa itsetunnon tukemisesta ja muistakin kasvatusasioista. Et varmaan saanut kotoa kovin hyviä eväitä, jotka auttaisivat eteenpäin. Hienoa että yrität lapsellesi jotain parempaa kuin mitä itse sait!

Olitko humalassa kun kirjoitit tuon avauksen?

Kuulostaapa taas hyvin Mirita/sunflower/Taiteilijasielu/marianne's candy-tyyliseltä tekstiltä mitä tuolla Parisuhteet-palstalla on jo useampi postaus. Ikä vaan on eri ja tässä tarinassa mukana pieni vauva. Mutta joo, jatkakaa... :D

Luin nyt kaikki kommentit, kiitos niistä ja lisää saa laittaa, mut tuli tämmösiä asioita mieleen:

Olenko mä edelleen jotenkin uhri? Onko parisuhteenikin valittu henkisen vammautumisen perusteella? Tulenko olemaan 40-vuotiaanakin henkisesti vammautuneena valitussa parisuhteessa? Enkö osaa tehdä mitään oikein? Enkö ole voinut ihan silkasta rakkaudesta valita tätä ihmistä, onko siinä pakko ollut olla jotain hämärää taustalla?

Ja ajattelin vielä käydä terapiassa työstämässä näitä juttuja, koska vauvan syntymä toi ihan uudenlaisia tuntemuksia pintaan. Näitäkin käsiteltiin sillon terapiassa, et kun tulis tällänen tilanne eteen, mut se tuntuu nyt ihan erilaiselta kun se oma lapsi on todellakin tässä sylissä...

Ja kuinka niin liian ankara? itse olen mielestäni aika sopiva äiti. Voisit perustella, mitkä kohdat näit liian ankarina?

Ja en ole tuolle parisuhde palstalle, millään nimimerkeillä kirjotellut. :) sustako tässä keskustelussa ei oo sit hyvistä asioista puhe, kun pitää tulla paskaa soopertamaan? Enkä ole avaustani myöskään kännissä kirjottanut. :)

Kysyit, kuinka voit estää sen että lapsesi kiinnostuu seksiasioista, meikkaamisesta, mauttomasta pukeutumisesta ja itseään vanhemmista miehistä liian aikaisin. Kysyit myös kuinka häntä voi suojella kiusaamiselta ja huonolta maineelta, mikä seuraa tuollaisesta käytöksestä ja pukeutumisesta.

Kieltämällä et voi sitä estää. Kielloista ja rangaistuksista seuraa pelkästään uhmaa, kuten varmaan muistat omasta nuoruudestasi. Suorat neuvotkaan ei kovin helposti mene perille. Voit suojella häntä miettimällä vaikkapa omassa terapiassasi, mikä on tuollaisen käytöksen tai liian varhaisen seksistä kiinnostumisen syy. Se ei ole synnynnäistä eikä geeneissä! Kerroit itse olleesi henkisesti rikki perhetilanteeseen liittyen, ja se ohjasi omaa toimintaasi. Kun ymmärrät oman tilanteesi, voit estää saman toistumasta lapsellesi.

Jokaisen, siis jokaisen ihmisen, kohdalla aikaisemmat kokemukset ja lapsuusperheen suhteet vaikuttaa siihen, kenet valitsee puolisoksi. Samoin siihen viihtyykö omanikäisten vai vanhempien miesten kanssa. Se ei tarkoita että olis mikään uhri tai henkisesti vammautunut, vaan se on täysin normaalia ja luonnollista valintaa - rakastutaan siihen, joka parhaiten sopii omiin tarpeisiimme. JOS et halua että aikanaan oma teinityttösi rakastuu keski-ikäiseen mieheen, vaikuta hänen kokemuksiinsa niin ettei hän tarvitse sen laatuista miehistä turvaa. Itsensä kanssa tasapainossa oleva nuori yleensä rakastuu itsensä kaltaiseen samanikäiseen, mutta siitä poikkeaminen on yhtälailla rakastumista myös.

Itse ajattelisin näin, että jos tyttölapsi on terve ja hänellä on hyvä isäsuhde, ei häntä itseään vanhemmat miehet kiinnosta lainkaan, vaan pikemminkin yököttää.

Tämä alkoi hieman hymyilyttää:

"Entä jos mun lapsesta tulee yhtä tempperamenttinen ja itsepäinen luonne mitä minä ja siihen lisättynä myös vielä korkea libido, eli voimakas seksuaalisuus, mikä kulkee mulla myös veressä. "

Miten se libido kulkee sulla veressä? Ai vähän niinkuin samaan tapaan kuin verihiutaleet tai valkosolut? :D

Jos olet 23-vuotias ja mies on tuplasti sinua vanhempi, niin silloin mies on 69-vuotias.

Vähän liian harvoin tajutaan että noren joutuminen huonoille teille lähtee lähes aina siitä huonosta kaveripiiristä. Kukaan ei rakastu 15-vuotiaana 30-vuotiaaseen narkomaaniin jos ei yksinkertaisesti liiku "piireissä" joissa noita puolet vanhempia miehiä liikkuu.
Parhaiten siis tuet lapsen kehitystä tarjoamalla hänelle hyviä harrastuksia, positiivisen asenteen kouluun ja hyvän sosiaalisen ympäristön (=omat ystäväsi, sukulaiset jne.). Jos lapsi tottuu että hänen ympärillään on tavallisia kunnollisia ihmisiä, ei hän yleensä ajaudu myöskään myöhemmin huonoihin "piireihin". Hyvä koulumenestys poikii myös yleensä kunnollisempia kavereita sieltä ja hyvät harrastukset taas muita hyviä ja kehittäviä sosiaalisia kontakteja turvallisessa seurassa.
Tärkein on kuitenkin vanhempien esimerkki. Jos vanhempien oma ystäväpiiri koostuu alkoholipitoista ja vaihtuvia kumppaneita sisältväää elämää viettävistä ihmisistä, myös nuori saa erilaisen kuvan normaalista maailmasta ja ystävyydestä kuin jos vanhempien tuttavat olisivat tavallisia hyvää perhe-elämää viettäviä ihmisiä.

"Entä jos mun lapsesta tulee yhtä tempperamenttinen ja itsepäinen luonne mitä minä ja siihen lisättynä myös vielä korkea libido, eli voimakas seksuaalisuus, mikä kulkee mulla myös veressä." - Ei se kulje veressä. Älä ajattele, että oma käytöksesi olisi lapsesi kohtalo, koska jos odotat sellaista se saattaa odotustesi vuoksi myös toteutua.

On paljon nuoria jotka kypsyvät fyysisesti muita aikaisemmin, eikä heillä kuitenkaan ole tarvetta käyttäytyä ja pukeutua seksikkäästi. He vain tarvitsevat rintsikat ja kuukautissuojat, he ehkä haaveilevat pojista ennen muita, mutta se riittää. On myös aikuisia naisia, joilla ei ole tarvetta pukeutua ja käyttäytyä lutkamaisesti, vaikka heillä on vahvaa seksielämää. Aikuiseksi kypsyminen ei todellakaan tarkoita kertomiasi "huonoja" tapoja.

Tempperamenttinen perusluonne ei myöskään tarkoita, että luonnostaan käyttäytyy itsepäisesti ja hankalasti. Tempperamenttinen ihminen voi olla myös toisia huomioiva ja tasapainoinen, jos häneen on suhtauduttu hyvin. Lapsi ottaa mallia aikuisten käytöksestä, ja siksi itsepäisellä äidillä saattaa olla itsepäinen lapsi. Katkaise se "perintö".

Avauksen idiotismeista johtuen uskon, että tämän lapsen tulevaisuun on jo kiveen kirjoitettu ja hän on ....menetetty tapaus. Ainoastaan fiksut kummit tai joku muu viisas läheinen ihminen voisi hänet pelastaa olemalla hyvänä esimerkkinä ja opettamalla häntä.

Jassoo, no en vissiin ole ollut sitten tasapainoinen kun olen sattunut rakastumaan muutaman kerran vanhempaan. Perhetaustoistani johtuen. " Normaalinko " perheen nuori ei todellakaan voisi ?

Tässä on nyt vaan riskinä se, että kun lapseni kasvaa, niin hän tulee näkemään miten hyvä parisuhde mulla ja hänen isällään on, 12v ikäerosta huolimatta. Ja miten isä on ollut joskus tuhma poika ja parantunut sitten ongelmistaan. Eikö se myös alista sille, että nuori alkaa etsimään vanhempiensa kaltaista suhdetta koska ihannoi sitä ja tyttö, etenkin ehkä isänsä kaltaisia miehiä ? Pitäiskö nyt mun vaikka sitten erota lapseni isästä ...

Enkä mä tiedä hainko miehestä sillon erityisesti mitään turvaa. Mutta olihan se mukavaa, että oli vanhempia kavereita ja niille pysty eritavalla kertoo omista asioistaan, mitä porukoille ja vaikka vanhemmat oiskin ollu kunnollisia, nii mielummin sitä teini avautuu jollekin vanhemmalle kaverille jostain asioista kun vanhemmilleen, eiks sellanen oo kuitenkin aika luonnollista !?

Ja siinä oon samaa mieltä et meikkaamaan ei tarvii ruveta vielä 5-luokalla tai pukeutumaan silleen koskaan mitä minä pukeuduin. Ylä-asteella voi sen meikkaamisen sitten halutessaan alottaa ja pukeutumistyyliä muuttaa hyvällä maulla naisellisemmaksi. Mut seksistä kiinostumista ei voi musta estää...? Jos tytöllä alkaa kanssa 10-vuotiaana kuukautiset niin kun mulla, nii kai tuo on normaalia että tuon ikänen esim. itsetyydytystä sillon harrastaa ja seksuaalisuuskin alkaa kiinostaa ? Mutta tietenkään seksiä tuon ikäisenä ei pidä missään nimessä alkaa harrastamaan ja aion seksivalistaa lapseni myös erittäin hyvin.

Ja en myöskään varmaan ole sitten ollut henkisesti terve, kun ei ole vanhemmat miehet yököttänyt? Miksi jonkun komean, nuoren 27-28vuotiaan kundin pitäisi yököttää? En ymmärrä. Ylä-asteelainen joka ei ole ihan vähä-älyinen, tajuaa että tuon ikäinen ei ole iällisesti vielä mikään vanha, vaan parhaassa iässä myös vielä ja takuulla kanssa nuoren ja hyvän näköinen jos on sellaiseksi syntynyt! Hyvännäköiseksi siis. Mutta aikuisella tavalla komea ja sehän voi vähän jotain nopeammin kehittynyttä tyttöä, vetää just puoleensa...

Ja emmä tiedä mistä se korkea libido on mulle sitten tullut? kertokaa?

Mutta ajattelin nyt että ehkä tytär voi periä sen helposti myös äidiltään... Omalta äidiltäni mä en oo ainakaan sitä periny, mun oma äiti oli oksettava, ei missään nimessä itsestään huolta pitävä ja hyvännäköinen, isä taas oli aina aika flirtti muita naisia kohtaan. Mutta mulla ei ole pelkästään ollut pielessä pelkkä isäsuhde, vaan myös äitisuhde.

Ja oikeasti, mä en erityisesti liikkunut missään piireissä missä narkomaaneja tai paljon vanhempia miehiä olisi pyörinyt! Suurimmaks osaks olin kuitenkin ikäisteni kanssa.

SITTEN MÄ VAAN TÖRMÄSIN TÄHÄN MIEHEEN YKS KAUNIS PÄIVÄ IHASTUIN/RAKASTUIN HÄNEN KOMEUTEENSA JA KUN OLIN SAANU SEN LUONETTAKIN SIVUSTA SEURATA ! Joku veti vain puoleensa. Mut eiks se niin normaalisti rakastumisessa mene?

" Parhaiten siis tuet lapsen kehitystä tarjoamalla hänelle hyviä harrastuksia, positiivisen asenteen kouluun ja hyvän sosiaalisen ympäristön (=omat ystäväsi, sukulaiset jne.). Jos lapsi tottuu että hänen ympärillään on tavallisia kunnollisia ihmisiä, ei hän yleensä ajaudu myöskään myöhemmin huonoihin "piireihin". Hyvä koulumenestys poikii myös yleensä kunnollisempia kavereita sieltä ja hyvät harrastukset taas muita hyviä ja kehittäviä sosiaalisia kontakteja turvallisessa seurassa. "

"No mistähän ne mun " HUONOT " tavat on mahtaneet sit johtua? Luonteesta? Entä jos mä olen luonteelta vain sellanen et tykkään tuoda vahvasti seksuaalisuutta ilmi? Onko se jotenkin lutkamaista, huonoa tai väärin? "

Jos ajattelet, että ihmisen käytös on synnynnäinen ominaisuus jolle ei mitään voi, et myöskään pysty ohjailemaan lapsesi käytöstä haluttuun suuntaan. Huomaa, että on eri asia, millainen on perusluonne ja millainen on KÄYTÖS. Vahvuus ihmisessä ei tarkoita sitä että on kova riitelemään, vaan sitä että luottaa ja uskoo itseensä ja pärjää elämässä. Vahva ihminen voi olla myös sopuisa ja hyvin käyttäytyvä. Ei lapselle kannata opettaa itsepäisyyttä joka johtaa sosiaalisiin ongelmiin, vaan sellaisia neuvottelutaitoja, että pärjää toisten kanssa.

Samalla tavalla voi sanoa, että vahva seksuaalisuus ihmisessä ei tarkoita sitä että KÄYTTÄYTYY "huonotapaisesti" . Ihmettelet mistä korkea libido on tullut - kyllä se on tavalla tai toisella ympäristön aikaansaamaa, sitä että lapsuudesta puuttui muita tapoja ilmaista ja saada läheisyyttä ja kiintymystä.

"Entä jos mä olen luonteelta vain sellanen et tykkään tuoda vahvasti seksuaalisuutta ilmi? Onko se jotenkin lutkamaista, huonoa tai väärin? " Ainakin siitä seurasi sinulle vaikeuksia, sinua kiusattiin ja olit oman kertomasi mukaan henkisesti rikki, etkä halua lapsesi kokevan samaa.

Minusta n. 10 vuotta ei ole kovin iso ikäero aikuisille puolisoille. Mutta teini-ikäisillä se on iso ero, silloin toisen ollessa vielä henkisesti kypsymätön melkein lapsi, on toinen jo aikuinen, tietää paljon enemmän elämästä ja hänellä on aika paljon vaikutusvaltaa siihen nuorempaan. Teini ei tavallaan ehdi opetella elämää rauhassa omaan tahtiinsa. Ehkä nuori myös haluaa kumppanista isän tai äidin korviketta ja se ei välttämättä johda tasapuoliseen yhteiselämään. Siksi nuoria halutaan varjella heitä paljon aikuisemmilta seksikumppaneilta.

Aikuisten ikäero ei aiheuta tällaisia ongelmia, joten sinun täysi-ikäisessä ihmissuhteessasi ei ole mitään huolestuttavaa. Aikuiset muodostavat itse omat mielipiteensä ja käyttäytymisensä ja pystyvät pitämään itsenäisesti puolensa päätöksentekotilanteissa. He eivät ole niin riippuvaisia kumppanistaan kuin teinit ehkä ovat, eikä siis aikuisena ikäerolla olekaan mitään merkitystä.

Menet ihan turhaan asioiden edelle. Todennäköisesti lapsestasi tulee aivan erilainen kuin itse olet lapsena/nuorena ollut, ja hänellä on myös erilaiset ongelmat. Oma isäni oli aina hirvittävän huolestunut, jos osoitin vähänkin kiinnostusta poikia kohtaan, ja hän pelkäsi että pojat alkaisivat juosta perässäni ja minusta tulisi joku lutka. Todellisuudessa pojat eivät tykänneet minusta. Nyt olen yli 30-vuotias enkä ole koskaan edes seurustellut, eli siis isäni huoli oli suorastaan parodisella tavalla turha.

Pyysit neuvoja. Tässä niitä tulee, valitset itse, otatko vastaan.

1. Et halua lapsesi menevän yhtä rikki henkisesti kuin menit itse. Tarjoa siis hänelle ehyt ja rauhallinen koti ja ohjaa häntä ikänsä mukaisiin harrastuksiin ja kaveripiiriin.

2. Toivot ettei lapsen seksuaalisuus heräisi liian varhain ja liian voimakkaana väärällä tavalla. Anna hänelle hellyyttä ja rakkautta niin ettei sitä tarvitse etsiä liian aikaisin ja yliampuvalla tavalla seksistä.

3. Toivot että häntä ei kiusattaisi esim. huonon maineen takia. Anna hänelle mallia semmoisesta käytöksestä, jota ei kiusata. Opeta olemaan reagoimatta kiusaajiin väärällä tavalla joka yllyttää kiusaamaan lisää.

4. Pelkäät yhteentörmäyksiä tempperamenttisen luoteen vuoksi. Älä ainakaan anna hänelle mallia itsepäisyydestä, huutamisesta ja riitelemisestä.

5. Et halua hänen hakeutuvan alaikäisenä aikuisten miesten seuraan (vai kuinka?) Ohjaa hänet nuorten harrastuksiin ja tue omanikäisten kanssa olemista esim antamalla tuoda kavereita kotiin.

Jos lapsi on syntynyt vasta lokakuun lopussa, on vähän ennenaikaista pohtia koulukiusaamista ja paljastavissa kuvissa poseeraamista.

Sehän on hyvä merkki että olet huolissasi (ja ehkä ylisuojelevakin?). Siitä huomaa, että rakastat lastasi, etkä halua lapsesi tekevän samoja virheitä kuin itse teit :)
Jokatapauksessa voin sanoa että olet loistoäiti!