Tässäkö tämä oli tämä elämä

Voi se olla niinkin että jumala loi puhtaan kauniin viisaan ihmisen mutta yhteiskunta estää kauneutta kukkimasta kun synnymme meillä ei ole mitään ongelmia mutta niitä syntyy kun matkan varrella on monenlaista asioihin puuttujaa toiset haluavat antaa opetuksia, toiset hyötyä ja kokoajan loitonnutaan omasta perimmäisestä itsestä. Ei niillä kouluilla mitään merkitystä ole onko jotain mitä tykkäät tehdä niin aloita siitä pikkuhiljaa eikai mihinkään kiire enää ole ei silläkään loppujen lopuksi ole mitään merkitystä vaikka olisitkin opiskellut koska turhaa ajankulua sekin on tohtorista on yhtä paljon hyötyä yhteiskunnalle kuin työttömästä lääkärikin voi tehdä enemmän vahinkoa kuin auttaa millään ei ole mitään merkitystä kolikolla on aina kääntöpuoli.

veit sanat suustani.

Moi,
Aivan varmasti sunkin elämällä on tarkoitus! Me ihmiset mittaamme arvokkuutta vain omilla mittapuillamme, kuten koulutuksella, ammattinimikkeillä, omaisuudella ym. Ei noilla oo mitään väliä. Suuri osa suomalaisista on tällä hetkellä työttömiä, joten et oo ainoa.
Tiesitkö että koulutuksen voi hankkiä te-toimistonkin kautta ja saat siihen pienen korvauksen per päivä ja ammatin lisäksi. Jos siis siellä päin on joitain koulutuksia mitkä sua kiinnostaa. Ei oo liian myöhäistä opiskella ammatttiin!
Oon ihan varma että sulla on hyviä puolia paljonkin, mutta oot jotenkin keskittynyt vain huonoihin puoliin (joita myöskin on jokaisessa meissä). Musta sä esim. oot hyvä kirjoittamaan, paljon parempi kuin mä :)
Mitä jos katsoisit mitä oot kyennyt tekeen ja niitä positiivisia puolia, yritä löytää ruususta ne kukkaset ei piikit ja katsoa mielummin niihin kauniisiin kukkiin.
Mulla oli nuorena aivan sairaan kova kammo sosiaalisissa tilanteissa ja aina jos piti puhua niin punastuin aivan tulipunaiseksi ja aloin hikoilemaan kuin pieni sika. Änkytin vielä tämän lisäksi ja jos koulussa vastasin väärin niin koko luokka alkoi nauramaan, mikä teki sen etten halunnut vastata enää ja sulkeuduin entistä enemmän. Mulla ehkä ratkaiseva tekijä oli se kun päätin että nyt riittää ja en enää halua että pelko hallitsee mua, oli vaan mitta täynnä sitä. Aloitin sellaisen harrastuksen jossa jouduin väkisin olemaan ihmisten kanssa tekemisissä (itsepuolustuslaji), ja oon siis nainen. Siellä kun "painin" sellaisten jääkaappipakastin-yhdistelmien kanssa niin pelot karisi pikkuhiljaa ja en enää säikkynyt varjoani ;) Eli kehottaisin kohtaamaan noita tilanteita vaikka oikeesti jännittää ja olis arka ja ujo. Niin mäkin olin, mutten enää oo. Tilanne on suorastaan kääntynyt päinvastaiseksi ;) heh, opiskelin aikuislinjalla iltaopiskeluna yhden ammatin. Lisäksi kehotan rukoilemaan koska se auttaa. Myös Raamatun lukeminen esim. Uuden Testamentin on rohkaisevaa. Ja jos tykkäät lukemisesta niin kehotan lukemaan Joyce Meyerin kirjoja(esim. kirjastosta saa) tai kuuntelemaan niitä hänen puheitaan netistä osoitteesta:
http://www.tv7.fi/vod/series/?series=27

Noi hänen puheenta ovat olleet ainakin mulle tosi kannustavia. Hän puhuu niin käytännönläheisesti että siitä ymmärtää jotain :)

Kun katsot peiliin niin ojenna selkäsi ja ryhtisi ja katso mistä itsessäsi pidät ja voit jopa sanoa ääneen tai itseksesi että "Jumala rakastaa minua", hän rakastaa sua ja sun elämälle on tarkoitus vaikkei nyt siltä tunnukaan! Oon ihan varma siitä! Mä olin lapsesta saakka tosi ujo, arka, sekä täynnä pelkoja ja pelkotiloja, joista ehkä pahimpana kuolemanpelko ja sairauksien pelko. Näistä oon päässyt ja tiedän että säkin pääset sun peloistasi! Mä uskon siihen!

Itse olen työtön, käyhä ja pätkätyöläinen, mutta Jumala on ihmeellisesti pitänyt huolen :) Enkä enää sure, oon jättänyt kaiken Hänen haltuunsa. Mikä ei tarkoita että vain makaan sohvalla vaan haen viikottain töitä kyllä :) Mutten enää stressaa siitä pääsenkö johonkin vai en. Parhaani teen ja jätän asian Jumalan haltuun. Hän antaa suosion kun on aika :)
Sulla on paljon hyviä hetkiä tulossa tulevaisuudessa vaikka nyt ei siltä tuntuisi.

Tsemppiä sulle ja kirjoitathan tänne vielä, kirjoitit tosi hyvin kokemuksistasi

Minä sitten taas olen aina tehnyt töitä mutta alkaa olla vi*tu*uskäyrä senverran huipussa että jotain muuta täytyisi keksiä onko sitä olemassa mitään ammattia missä voi työskennellä omissa oloissaan? Millaista on olla työtön?

Onhan niitä sellaisia ammatteja, mietitkö minkä tyylistä alaa? :)

Ei alalla ole mitään merkitystä sama se on mitä tekee.

Enpä usko että Jumalaa on olemassa kun joskus olen koittanut myös rukoilla enkä saanut mitään apua yläkerrasta. Jos Jumala olisi olemassa niin miksi hän antaisi minun kärsiä tällä tavalla.

Mitäs se oikea hapensaanti vaikuttaa muihin ihmisiin jotka tässä nyt ovat ongelmana? Kyse on sellaisista ihmisistä jotka puuttuvat toisen ihmisen elämään ja yrittävät hankaloittaa elämää oman etunsa vuoksi.

Voi kun ois nuorena tajunnut opiskella kielenkääntäjäksi. Voisi kääntää kirjoja. Saisi olla ihan yksikseen.

Enää ei ole mahdollisuutta alkaa opisekelemaan, kun olen jo sairastunut masennukseen. En jaksa olla ihmisten kanssa. Niin monesti olen yrittänyt, mutta aina se vaan päättyy siihen, että en jaksa. Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä enää tarvitse jaksaa. Nautin nyt siitä, että saan olla kotona. Yksin, omassa rauhassani. Mutta olisi tämä elämä voinut toisellakin tavalla mennä.

Pyydä Jeesus sydämesi valtiaaksi. Sano ääneen: Jeesus tule minun elämääni ja anna kaikki syntini anteeksi ja tee minusta lapsesi ja johdata minua. Kirjoita nimeni Karitsan elämänkirjaan taivaassa.

VOIMIA