Vanha 80-luvun Karvahattu takas!

Niinhän se on,aika kultaa muistot! Karvahattu oli tosiasiassa kaupungin pahin räkälä jossa myytiin asiakkaan kunnosta riippuen jopa pöydän allekkin.Ei todellakaan ole pientä toivettakaan saada moista takaisin!

Itse kävin siellä vain pari kertaa. Jäi mieleen rentona ja mukavana paikkana jollaista ei ole enää Mikkelissä. Päivällä sai kunnon ruokaa kuulema sopuhintaan. Asiakaskunta tosiaan oli monenkirjavaa joka teki paikasta mielenkiintoisen.

Entäs Peukalopotti! Muistatteko?

Asiallinen aloitus!
Karvahattu oli ainutlaatuinen ravintola. En missään kaupungissa enkä täälläkään sen lopettamisen jälkeen ole samanlaista ravintolaa löytänyt. Siellä ovi heilahti aika äkkiä sellaisen jälkeen joka pöydän alle halusi tarjoilua. Ihan huhua tuollainen. Paukut piti hakea tiskiltä ja ovimiehet pitivät silmällä muuta meininkiä.
Tunnelma oli kansainvälinen ja ruoka maittavaa ja edullista. Henkilökunta oli vertaansa vailla, suorastaan legendaarisia tyyppejä.
En ole käynyt ravintoloissa viiteentoista vuoteen mutta jos uusi Karvahattu tulisi voisn harkita sinne lähtemistä :)
Ikävä on niitä mukavia hetkiä siellä.

Mikonkadullahan se oli. Yritti vielä uudistua ja teki terassin sinne katolle, mutta ei se enää menestynyt. Peukalopotti tuli sitten ja sai melkein yhtä hurjan maineen.

Sutikan vintillä ei vitkasteltu

Elannossa vain tehtiin päätös Karvahatun lopettamisesta. Ei johtunut siitä ettei olisi menestynyt. Karvahattu oli kaikkien aikojen tuottoisin ravintola asiakaspaikkaa kohti laskettuna Mikkelissä. Aika vain oli sellainen että etsittiin uusia trendejä. Oli kai se ennen lopullista loppuaan hetken Martina ruokaravintola. Sellaiselle ei vain ollut tilausta. Tyhmyykissään romuttivat hyvän konseptin. Peukalopotti ei koskaan yltänyt lähellekään Karvahattua vaan oli alusta loppuun selkeästi räkälä. Pelkästään ahdas ja tunkkainen sisustus jo teki tehtävänsä. Karvahatussa oli valoa, ilmaa ja avaruutta.

80-luvun karvamuoti takaisin pimpsoihin! Alkaa jo posliini kyllästyttää.

Karvahattu-konsepti toimisi varmasti Mikkelissä. Konkkaan menee noita muita virityksiä alalla. Kaiken kansan edullinen ruoka/juomapaikka täältä puuttuu.

Vetonaulana juuri edulliset hinnat ja sekalainen monipuolinen asiakaskunta. Käyttöaste korkea. Viihdykkeeksi levyautomaatti ja biljardipöytä, ja kansa viihtyy.

Letkeä henkilökunta on tietysti tärkeä menestymisen kannalta.

Karvahatusta tuli mieleen. Oliko siellä joskus joku riitatilanne missä poliiseja oli tarvittu enemmänkin asiaa selvittämään, vaikka vastassa oli vain yksi asiakas? Muistaako kukaan tällaista? Miten asia kulki ja kuka siellä piti puoliaan?

Tais olla joku Kanhusen Jake, joka piti puoliaan? Aika riski mies aikoinaan, nyt jo mennyt.

Joo tuo Kake tuli kuulema karvahattuun ja poliisit haki muissa turhissa merkeissä sitä. Oli sitten tilannut ruoat ja ei suostunu lähtee mukaan ennen ruokailuaan. Se oli aika vahva persoona ja ei lähteny väkisinkään. Pari poliisia sai sen todeta ja lisäjoukkojen kanssa sit veivät. Ihan turhaa pllistelua virkavallalta. Olis se Kake menny sinne syötyään selvittämään asian tappelemattakin.

Kyllä Mikkelin ravintolat ovat nykyisin hanurista. Ei viitsi niissä käydä enää. Takaisin pitäisi saada ainakin seuraavat paikat samalla sisustuksella:
1. Amin Grilli
2. Sutikan vintti
3. Reportteri
4. Karvahattu
5. Kahveri
6. Stoppari
7. Kellari
8. Peukalopotti
9. Kaleva ja sen naistentanssit
10. Nuijamies ja Pörssi

Näitä minä kaipailen.

Amilla oli kyllä huippu safkat ja pörssissä oli mukava metsästää naikkosia...voi niitä aikoja. Nykyisin maistuu ölppä paremmin kotisohvalla kuin kaupungin nyky mestoissa....ehkä vois pussikaljaa jossain maistella korkeintaan mutta nekin paikat jo betonin ja asfaltin alla...

Listasta puuttuu vielä Päämajan Pubi. Se oli seitkytluvulla mahtavan kiva paikka. Kyllä yläkertakin menetteli kun teki mieli valkoisten pöytäliinojen ääreen tanssiravintolaan tai kun siellä oli joku hyvä esiintyjä.
Mutta se Karvahattu eli Kestikievari!
Viime viikolla luin Länsisavon 50 v. sitten tapahtumista että Yhteiskoulun lisärakennuksen harjannostajaisia oli vietetty ravintola Kestikievarissa. Oli kuunneltu kaupunginjohtajan ja muiden herrojen puheet ja nautittu maittavaa ruokaa. Sinne mahtui isompikin juhlaväki vaivatta.

Mikkelin Toples ravintolat?

Mikkelissä nykyään onneton ravintolatarjonta. Vielä 90 luvulla oli parempia baareja ja enemmän.

Perjantaisin työpäivän jälkeen tulivat karvahattuun rakennustyömiehet.
Siellä sai istua ihan työ vaatteissa.
Saman oloinen oli sutikan vintti. Moni kulkikin karvahatun ja sutikan vintin väliä
vähän edestakaisin. Tuttavia riitti.

Mitä täältä enää löytyy? Lähiöbaareja muutama, dom, wilhelm, vaakuna? Tässä ne melkein onkin. Täällä on Suomen surkein tarjonta väkimäärään nähden.

Päämajan monttu loosseineen ja biljardi.

Aika kultaa muistot mutta kyllähän karvahattu, sutikan vintti ja muutama muu jo alas ajettu paikka oli must. Ei samaa tunnelmaa ainakaan tälläinen -70 ja -80 luvun lapsi saa takaisin.

Kummipoika siellä tuli käytyä jokunen kerta =)

OK BOOMER. Oot kyl tosi boomeri.

Karvahattu oli tuttu paikka. Siellä ei ollut kravatti, eikä pukupakkoa..
Hupaisa paikka. Ei ole enää Ireneä kaatamassa janoisille olutta.
Karvahattu loppui 1986.

Haluan kaljalle torille

Olkaa tietoisia,että Karvahattua kutsuttiin hienommin nyös Ravintola Talvipäähineeksi!

Joo,oli ne aikoja. Oma suosikkini oli Stoppari, sellainen rock henkinen mesta. Mutta kyllä tarjontaa oli, jokaiselle löytyi jotakin. Olihan silloin porukkaakin ihan eritavalla liikenteessä. Oli ihan tavallista että esim raviradallla saattoi olla keikalla joku Uriah Heep. Nyt meininki hiljaisempaa, aneemisempaa kun kaikki ”somessa”. En tiedä kultaako aika muistot, mutta tuntuu että meininki oli tuolloin reilumpaa ja inhimillisempää. Itse tosin olen pärjännyt suht ok. Mikkelissä mökkeillään kesäisin, ehkä muutan eläkkeellä takas .

Nautin ensimmäisen alkoholigrogini juuri Karvahatussa eli Kestikievarissa. Vodkaa puolukkamehulla. Oli 60-luvun loppu ja olin 17-vuotias. Olin ikäisekseni tosi pitkä ja sitä oltiin niin aikuista että täydestä meni. Siis ikimuistoinen paikka meikäläiselle.
Toinen samantyylinen kansanjuottola oli tuo Sutikan vintti, eli Ravintola Suur-Savo. Sijaitsi tietysti tavaratalo Suur-Savon tiloissa. Sinne noustiin portaat ylös "vintille" Maaherrankadun puolelta. Molemmissa kävi mm. maaseudun miehet kaupunkiasioilla ollessaan. Siellä sai hattu päässä istua nauttimassa virvokkeita ennen linja-autolle menoa. Liekö siitä tuo nimi Karvahattu?
Kahveri oli tosi suosittu ravintola 70- ja 80-luvuilla. Kutakuinkin vastapäätä Porrassalmenkadulla oli Stoppari. Viikonloppuisin näihin joutui jonottamaan.
Mielestäni Mikkelin yksi ikimuistoisimmista ravintoloista oli Hotelli Varsavuoren Pegasos tai Pegasus yökerho. "Pekonen" kuten me savolaiset leikkisästi sitä kutsuimme. Siellä muistan käyneeni jo 70-luvun lopulla ja varsinkin 80-luvulla. Kyllä oli kansainvälinen mesta. Huikeat näkymät Saimaalle joten oli siellä hienoa istua kesäisinä öinä pikkutunneille. Ja baarimikkona siellä oli Savon mukavin mies, jonka nimeä en muista. Sehän oli auki vähän kauemmin kuin keskustan ravintolat. Taksiralli alkoi keskustan ulkopuolella sijainneeseen Pekoseen kun keskustan kuppiloiden valomerkki lähestyi.

Nyt on tulossa Mikkeliin uusi Karvahattu, kun Suur-Savo aukaisee entisen Päämajan tiloihin Las Palmas nimisen ravintolan. Ei tarvitse enää haikailla Karvahatun perään.

Muistaako kukaan mikä oli Birran jälkeinen Disco paikka siellä alakerrassa ennen Jazz baaria?

Oliko Pillinki Mikkelissä aikoinaan 60-luvulla hotelli vai ravintola tai molempia?

Onkos mikkelipuiston vieressä toimiva ravintola Greeneri nykyisin tilausravintola? Kun ei ollut auki koko kesänä.