Näitä keskusteluja lukiessani en voi kuin olla kiitollinen siitä, että oma "appeni" ja "anoppini" (lainausmerkeissä siksi, että emme ole naimisissa ja seurusteluakin takana vain kolme vuotta) ovat mitä mukavimpia ihmisiä! Minut on otettu todella hyvin vastaan. Minua arvostetaan eikä arvostella, kannustetaan eikä lytätä, tekemisiini, kodin pitämiseen, siivoamiseen, valintoihin elämässäni tai suhteeseeni heidän poikaansa ei puututa. Toisin sanoen he siis toimivat, kuten kaikki fiksut aikuiset ihmiset. Eivät ole mustasukkaisia pojastaan, antavat meille omaa tilaa, eivät tuputa apua tai "ainoita oikeita" neuvoja ja konsteja. Eivät myöskään puutu siihen, että koska mahdollisesti menemme naimisiin tai hankimme lapsia - se olisi minusta todella ahdistavaa. Näistä syistä minunkin on helppo kunnioittaa heitä ja pitää heistä.
En kyllä voi ymmärtää näiden anoppien ja appien käytöstä, joista täällä palstalla puhutaan usein. Eiväthän aikuiset ihmiset niin käyttäydy, ajattelin ensin, kun anoppivitsejä kuulin. Ilmeisesti kuitenkin käyttäytyvät, mikä on minusta aivan käsittämätöntä.
Että eipä tässä voi olla kuin iloinen, että näin hyvä tuuri on käynyt. Mainioita ihmisiä, jotka ovat kasvattaneet pojastaankin mainion kumppanin. Kiitos teille, rakkaat "appivanhemmat"!
Maailman mukavimmat "appivanhemmat"!
17
222
Vastaukset
- Kaikki muuttuu
Kolme vuotta on varsin lyhyt aika ihmiselämässä. Tulevaisuus näyttää mitä näyttää! Vinkkinä vain.
- piparminttuli
Kolmessa vuodessa kyllä näkee millainen ihminen on. Kyllä ihmiset ensimmäisen vuoden aikana jo näyttää oikean luonteensa jos ollaan paljon tekemisissä.
- aikoja ja tapoja
Sinulla on ollut onnea, mutta kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin.
Liittoni ensimmäiset vuodet olivat minulla taas niitä rankimpia, koska etsimme omaa paikkaamme, ja anoppi ja appi puskivat omia ajatuksiaan meille, miten meidän kuuluisi elää, ja käyttää aikamme auttaakseen heitä.
Nyt on yhteiseloa mieheni kanssa takana 15 v, anoppi ja appi ovat eläkeläisiä ja miehen sisarukset eivät hekään ole vanhemmiten muuttuneet parempaan suuntaan. Päinvastoin, kaikki jatkavat samoja vanhoja tapoja. Perheen kuopus, eli mieheni nuorin veli on edelleen, vaikka on 47-v, aina ongelmissa, kuten oli kun tapasin mieheni 15 vuotta sitten, miehen sisko on puhuu edelleen vain rahasta, mitä tienaa, mitä saa eläkettä, mihin matkustaa ja mistä ostaa mitäkin.
Me kaksi taas olemme kaikista näistä asioista hiljaa omalla kohdallamme, emmekä pyytele apuja kuten muut. Olemme tehneet rajujakin muutoksia oman yhteiselämämme aikana.
En voi muuttaa heitä, enkä vaikuttaa siihen miten he ajattelevat, miten käyttäytyvät, mutta voin tehdä kaikkeni, että minimoin heidän vaikutuksensa meihin. Voin keskustella mieheni kanssa, ja vuosien saatossa olemmekin muuttaneet omia tapojamme ja asettaneet tiettyjä rajoja. Edelleen, he eivät vaan tajua vaan kokeilevat vanhoja temppujaan.
En voisi kuvitellakaan, että esim. minun äitini soittaisi minun miehelleni, että voisiko tämä hankkia työpaikan minun veljelleni. Tai että pitäisi hakea joku autokorjaamolta omalla autollamme, vaikka vieressä on bussipysäkki ja kyytimaksu on alle 3 euroa.- marenkikakku
Me emme ovi muuttaa toisia vain itseämme ja omaa käytöstämme. Meidän on hyväksyttävä toiset ihmiset sellaisin kun he ovat.
Kyllä ihmisten kanssa tulee toimeen jos haluaa. Kaikkia ei tarvitse rakastaa mutta toimeen täytyy tulla. Toisten viatkin täytyy hyväksyä. Sillä täytyy myöntää että virheetöntä ihmistä ei ole tähän maailmaan vielä syntynyt eikä synny.
Niin ne toiset ihmiset joutuu hyväksymään sinun vikasi ja virheesi. Et ehkä sinä niitä pidä virheinä/vikoina mutta toiset pitää ja hyväksyy sinut silti. - aikoja ja tapoja
marenkikakku kirjoitti:
Me emme ovi muuttaa toisia vain itseämme ja omaa käytöstämme. Meidän on hyväksyttävä toiset ihmiset sellaisin kun he ovat.
Kyllä ihmisten kanssa tulee toimeen jos haluaa. Kaikkia ei tarvitse rakastaa mutta toimeen täytyy tulla. Toisten viatkin täytyy hyväksyä. Sillä täytyy myöntää että virheetöntä ihmistä ei ole tähän maailmaan vielä syntynyt eikä synny.
Niin ne toiset ihmiset joutuu hyväksymään sinun vikasi ja virheesi. Et ehkä sinä niitä pidä virheinä/vikoina mutta toiset pitää ja hyväksyy sinut silti.En ollutkaan ajatellut tätä puolta, että hyväksyvätkö mieheni vanhemmat minut. Kaipa hyväksyvät, koska kutsuvat pyhinä ja välillä viikonloppuna, useamman kerran vuodessa.
Totuus kuitenkin on, että vaikka tulen juttuun heidän kanssaan, ja vitsaillaan, jutellaan politiikasta, syvällä sisimmässäni en kuitenkaan hyväksy heidän ajatusmaailmaansa, siltä osin kun se törmää meidän, mieheni ja minun ajatusten ja intressien kanssa.
En tiedä, mitä mieltä he oikeasti ovat minusta, mutta en kaipaakaan 100% hyväksyntää, vaan sitä että olisivat sovussa oman elämänsä kanssa ja muiden.
Tiedän hyvin, että minussakin on vikoja, olen kärsimätön, temperamenttinen, ajattelen aika usein rahaa, miten pystymme säästämään arjen kuluissa, ja mietin tarkkaan ajankäyttömme. Mieheni rakastaakin minua virheineni kaikkineen (vaikka itse ajattelen, että nämä virheeni eivät suinkaan ole suuria virheitä...)
Tiedän, että muissakin on vikoja, että mieheni vanhemmat eivät suinkaan ole täydellisiä tai mieheni sisarukset. En odotakaan sitä heiltä. He saavatkin olla aivan vapaasti epätäydellisiä omalla tahollaan, kuten minäkin mieheni kanssa omassa kodissamme, sillä ehdolla, että yhteistapaamisissa jutustelu pysyy raameissaan eikä liiallisia vaadita.
Ja uskokaa pois, liikaa on aika usein vaadittu. Ja saatukin meiltä. Siksi muutimmekin käytöstämme, nyt sama ei mene enää läpi. - kirvesmiehen muija.
aikoja ja tapoja kirjoitti:
En ollutkaan ajatellut tätä puolta, että hyväksyvätkö mieheni vanhemmat minut. Kaipa hyväksyvät, koska kutsuvat pyhinä ja välillä viikonloppuna, useamman kerran vuodessa.
Totuus kuitenkin on, että vaikka tulen juttuun heidän kanssaan, ja vitsaillaan, jutellaan politiikasta, syvällä sisimmässäni en kuitenkaan hyväksy heidän ajatusmaailmaansa, siltä osin kun se törmää meidän, mieheni ja minun ajatusten ja intressien kanssa.
En tiedä, mitä mieltä he oikeasti ovat minusta, mutta en kaipaakaan 100% hyväksyntää, vaan sitä että olisivat sovussa oman elämänsä kanssa ja muiden.
Tiedän hyvin, että minussakin on vikoja, olen kärsimätön, temperamenttinen, ajattelen aika usein rahaa, miten pystymme säästämään arjen kuluissa, ja mietin tarkkaan ajankäyttömme. Mieheni rakastaakin minua virheineni kaikkineen (vaikka itse ajattelen, että nämä virheeni eivät suinkaan ole suuria virheitä...)
Tiedän, että muissakin on vikoja, että mieheni vanhemmat eivät suinkaan ole täydellisiä tai mieheni sisarukset. En odotakaan sitä heiltä. He saavatkin olla aivan vapaasti epätäydellisiä omalla tahollaan, kuten minäkin mieheni kanssa omassa kodissamme, sillä ehdolla, että yhteistapaamisissa jutustelu pysyy raameissaan eikä liiallisia vaadita.
Ja uskokaa pois, liikaa on aika usein vaadittu. Ja saatukin meiltä. Siksi muutimmekin käytöstämme, nyt sama ei mene enää läpi.Hei aikoja ja tapoja.
Kyllä ihmiset saa olla erimieltä. Ethän halua että ystäväsikään olisi aina samaa mieltä sinun kanssasi. Olis aika tylsää.
Hienoahan se on että ihmiset katsoo samaa asiaa eri kantilta. Täytyy aina muistaa etttä asiat ne on erimieltä ei ihmiset.
Ihminen on ihminen ja mielipiteet on mielipiteitä. Niinhän sen kuuluu olla.
Minusta on antoisaa keskustella ihmisten kanssa jotka näkee erilailla asiat kuin minä. Minulla sitten on oma vapauteni joko pitää mielipiteeni tai muuttaa sitä.
Ollaan erimieltä mutta kunnioitetaan ihmistä. - oppia ikä kaikki
Erilaisia olemme. Minä puolestani en voisi kuvitellakaan, etten auttaisi tai tarjoaisi apuani, jos joku avun tarpeessa on. Iloiseksi tulisin, jos saisin tarjota kyydin toiselle. Lähimmäiselle hyvän, ilon ja avun tuominen on minulle ilon aihe. Opin tämän ruotsalaiselta mieheni perheeltä. Minullakin istui alussa suomalaiset tavat, että kahvillekin kun kahvilaan mentiin, niin jokainen maksaa omansa. Jokainen äyri lasketaan tarkkaan; minun, sinun... Ne omistussuhteet! Outoahan se oli, kun toinen näytti ilahtuvan niin, kun sai tarjota kahvin ja pullan. Niin on ihmisen ilot ja surut korvien välistä kiinni.
- oppia ikä kaikki
oppia ikä kaikki kirjoitti:
Erilaisia olemme. Minä puolestani en voisi kuvitellakaan, etten auttaisi tai tarjoaisi apuani, jos joku avun tarpeessa on. Iloiseksi tulisin, jos saisin tarjota kyydin toiselle. Lähimmäiselle hyvän, ilon ja avun tuominen on minulle ilon aihe. Opin tämän ruotsalaiselta mieheni perheeltä. Minullakin istui alussa suomalaiset tavat, että kahvillekin kun kahvilaan mentiin, niin jokainen maksaa omansa. Jokainen äyri lasketaan tarkkaan; minun, sinun... Ne omistussuhteet! Outoahan se oli, kun toinen näytti ilahtuvan niin, kun sai tarjota kahvin ja pullan. Niin on ihmisen ilot ja surut korvien välistä kiinni.
Tämä viesti on kirjoitettu, kun luin Aikoja ja tapoja nimmarin viestin. Yleensä suhtautumisesta lähimmäiseen, sukulainen tai ei.
- sipuli456
oppia ikä kaikki kirjoitti:
Tämä viesti on kirjoitettu, kun luin Aikoja ja tapoja nimmarin viestin. Yleensä suhtautumisesta lähimmäiseen, sukulainen tai ei.
Tuskinpa sinäkään -oppia ikä kaikki- tarjoilisit kovin monta kertaa jollekin ilkeälle ihmiselle, on tuttu tai sukulainen.
Ja aivan varmaan olet elämäsi aikana tavannut tällaisia ilkeitä, niitä sinulle-ei-niin-mukavia ihmisiä.
Sitä paitsi, kyllä täällä Suomessa on edelleen tapana tarjota vuoronperään ja viedä tuliaisia kylään mennessä. Mukaville ihmisille.
Mutta koska sinä ja muutkaan tässä ketjussa ette tunne niitä samoja ihmisiä kuin minä, ettekä tunne taustojamme tarkalleen, niin en voi edes olettaa, että tajuaisitte mistä tässä on oikeastaan kysymys. Tätä asiaa ei korjaa mikään kahvi- ja pullatarjoilu, enkä edes aio ehdottaa sellaista. On parempi, että pysyn poissa heidän elämästään, ja heidän on parasta pysyä kovin kaukana minusta.
Sukulainen tai ei. - Säkissäni on pohja
sipuli456 kirjoitti:
Tuskinpa sinäkään -oppia ikä kaikki- tarjoilisit kovin monta kertaa jollekin ilkeälle ihmiselle, on tuttu tai sukulainen.
Ja aivan varmaan olet elämäsi aikana tavannut tällaisia ilkeitä, niitä sinulle-ei-niin-mukavia ihmisiä.
Sitä paitsi, kyllä täällä Suomessa on edelleen tapana tarjota vuoronperään ja viedä tuliaisia kylään mennessä. Mukaville ihmisille.
Mutta koska sinä ja muutkaan tässä ketjussa ette tunne niitä samoja ihmisiä kuin minä, ettekä tunne taustojamme tarkalleen, niin en voi edes olettaa, että tajuaisitte mistä tässä on oikeastaan kysymys. Tätä asiaa ei korjaa mikään kahvi- ja pullatarjoilu, enkä edes aio ehdottaa sellaista. On parempi, että pysyn poissa heidän elämästään, ja heidän on parasta pysyä kovin kaukana minusta.
Sukulainen tai ei.Niinpä niin, kahvi- ja pullatarjoilulla ei hyvitellä mitään. Olet Sipuli456 niin oikeassa, niin oikeassa..
- Marenkikakku
Minä olen myös todella kiitollinen appivanhemmistani. He ovat minulle kuin omat vanhemmat.
Saamme tukea aina kun sitä tarvitsemme. He rakastavat lapsiamme yli kaiken ja antavat heille todella paljon aikaa.
Kyllä he joutuvat välillä kieltämään kun näkevät että nyt karkaa homma lapsilla käsistä, mutta meillä ollessa mennään meidän kodin säännöillä. Appivanhemmilla ollessa mennään heidän säännöillään. Mikä on tietysti ihan oikein sillä olemmehan heidän reviirillään niin sanotusti. Mutta lapset sen on oppineetkin todella hyvin.
Odotan taas innolla Joulua ja saamme olla kaikki yhdessä. Joulua vietämme lasten ehdoilla, sellaista lasten joulua. Appi on usein pukkina. Anoppi on aina keksinyt ihania leikkejä lapsille ajan kuluksi.
Olen myös todella kiitollinen että meillä on heidät ja omatkin vanhempani.
Nuo kiistat anopin ja miniän välillä kyllä suurelta osin johtuu siitä että ei arvosteta toista. Itsekkyys on noussut pintaan eikä siitä haluta luopua. Olen seurannut tuollaista hyvin läheltä. Mutta jossain vaiheessa ihmiset aikuistuu ja tilanne muuttuu. Opitaan katsomaan asioita eri lailla. Ja elämän arvotkin muuttuvat iän ja kokemuksen myötä. - kirvesmiehenmuija
Aika omituista. Aina kun joku yrittää vähänkin tuoda näillä sivuilla esille jotain hyvää ja positiivista niin eikö heti joku laita jonkin mollaavan kirjotuksen perään.
Vai eikö näillä sivuilla saa kiitellä ja kehua ketään. Vai onko niin, että ne iankaikkiset valittajat ovat näillä sivuilla. Kun muuten kukaan ei heidän valitustaan jaksa enää muualla kuunnella.
Itselläni oli ihanat appivanhemmat ja olen siitä kiitollinen.- ap.
Hölmöltähän tuo tuntuu, että heti aletaan maalailla piruja seinille. Mihin nämä mukavat appivanhemmat siitä yhtäkkiä muuttuisivat?
- seijamaarit
Minä rakastan omia appivanhempiani. On ihanaa kun he ovat tukenani. Voin kysyä helitä neuvoja tuntematta itseäni typeräksi. He osaavat kannustaa ja rohkaista.
Olen onnellinen että saan olla osa heidän perhettään. - rakastetaan toisiamm
Arvostetaan meidän vanhempia, isovanhempia ja appivanhempia. Näin kun toimisimme ei tarvitsisi pitää valtavia televisiokamppanjoita muistuttamassa tästä samasta asiasta. Mutta onneksi suurin osa tämän maan asukkaista eivät ole itsekäitä ja omaa etua ajattelevia asukkaita.
- Itsekkyys ei paha
Arvostetaan tasapuolisesti kaikkia niitä ihmisiä, jotka arvostavat myös meitä, iästä, sukupuolesta, tittelistä ja asemasta riippumatta. Paitsi jos henkilökemiat eivät kohtaa.
Suurin osa tämän maan asukkaista ON itsekkäitä ja ajattelee omaa etuaan, eli tekee elämässään tärkeät päätökset, jotta itse ja oma ydinperhe voisi hyvin.
Siksi:
1. jokainen meistä ihmisistä etsii tai pyrkii etsimään itselleen oman paikan tässä maailmassa. Yleensä se alkaa itsenäistymällä lapsuudenkodista. Sitten etsitään paikkakunta, joka on sopivasti opintojen ja työn lähellä, ja sieltä viihtyisä, edullinen asunto.
Itsenäisyys, hyvä asunto ja mukava asuinympäristö on tervettä itsekkyyttä eli näin on hyvä perusta kunnossa omalle elämäntielle.
Valinnan vapaus kuuluu aina ihmiselle. Ilman syyllisyyden tuntoa, ilman velvollisuuden tuntoa, ilman odotuksia toisilta.
2. Tervettä itsekkyyttä on myös se, että etsii itselleen ammatin, josta itse tykkää. Työviihtyvyys on tärkeää. Kukapa siitä haukkuisi itsekkääksi?
3. Jokainen saa myös etsiä itselleen kumppanin ja perustaa itse perheen, jos haluaa. Tekee sitten lapsia tai ei.
4. Häistä saa tehdä sellaisen kuin haluaa.
5. Kaveritkin saa itse valita, ja jos välit alkavat väljähtyä, on ihan ok lähteä ja jättää joku kaveri taakseen.
6. Oman suvun kanssa ei tarvitse olla tekemisissä eikä myöskään miehen puolen, koska kukaan ei voi pakottaa toista tykkäämään toisesta, vain koska on sukua puolisolle.
7. Peruskohteliaisuudella pääsee pitkälle, mutta jos ei saa vastinetta, niin ei tarvitse teeskennellä.
- Paljon kärsinyt
Sinulla on ollut onnea kun olet sattunut saamaan ihanat appivanhemmat. Kaikilla ei TODELLAKAAN ole asiat yhtä hyvin.
Ja ed. kirjoittajalle sanoisin että arvostus on itse ansaittava, sitä ei voi pyytää. Ja se tulee luonnostaan kun siihen on aihetta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 545309
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233437Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281572Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1921463- 761066
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24988Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49897Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259826Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35788Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71779