Onkohan tämä miten yleistä Suomen syvällä maaseudulla?

Lakimies suositteli, että ei vielä jaettaisi, koska osakkaina on alaikäisiä. Mitä maistraatti tuumaa omaisuuden hävittämisestä...?

Pitäisi olla jokin toimivampi ja oikeudenmukaisempi systeemi, että pesänjakajan palkkio ei muodostuisi korkeammaksi kuin omaisuuden arvo.
Miksi kaikesta jakamisesta on tehty Suomessa niin kallista? Mielestäni jakamisten pitäisi olla, jos ei suhteessa omaisuuden arvoon, niin oikeusaputoimiston hinnoittelun mukaista.
Miksi oikeuden saaminen maksaa? Oikeuden saamattomuus vasta kalliiksi tulee yhteiskunnalle ihmisten sairastumisien myötä.

Mutta kun vanhempi joka kuollut, antanut jälkeenjääville tiedoksi viimeisen tahtonsa että vasta leskenkin kuoltua tehtäisiin pesän jako.

huh heijaa kirjoitti:

Lakimies suositteli, että ei vielä jaettaisi, koska osakkaina on alaikäisiä. Mitä maistraatti tuumaa omaisuuden hävittämisestä...?

Pitäisi olla jokin toimivampi ja oikeudenmukaisempi systeemi, että pesänjakajan palkkio ei muodostuisi korkeammaksi kuin omaisuuden arvo.
Miksi kaikesta jakamisesta on tehty Suomessa niin kallista? Mielestäni jakamisten pitäisi olla, jos ei suhteessa omaisuuden arvoon, niin oikeusaputoimiston hinnoittelun mukaista.
Miksi oikeuden saaminen maksaa? Oikeuden saamattomuus vasta kalliiksi tulee yhteiskunnalle ihmisten sairastumisien myötä.

Lue lisää

Sulla on huono lakimies, jos suosittelee ettei jaettaisi siksi, että pesässä on alaikäisiä. Eihän se muuta tarkoita, kuin että pitää hakea maistraatista lupa jaolle. Ja jos lakimies osaa laatia asiakirjan oikein ja alaikäisten edun mukaisesti, lupa tulee napsahtamalla.

Jos omaisuutta on 200 000 euron edestä ja jakokirja maksaa pari tonnia, niin onko se muka kallista? Huhheijaa, ei todellakaan. Ja miksi ylipäätään jonkun ammatinharjoittajan pitäisi tehdä ilmaista työtä toisten omaisuuden hyväksi?Eihän kenellekään tule mieleen pyytää rempppamiestäkään hommiin ilmaiseksi.

nnmxcxcxcz<z<z< kirjoitti:

Mutta kun vanhempi joka kuollut, antanut jälkeenjääville tiedoksi viimeisen tahtonsa että vasta leskenkin kuoltua tehtäisiin pesän jako.

Nää on just näitä järjettömyyksiä. Tämä kuollut vanhempi ei ole tuntenut asiaan liittyvää juridiikkaa. Jos joku olisi hänelle kertonut, mitä mitkäkin asiat tarkoittavat, hän olisi todellakin toivonut, että jako toimitetaan.

Mitä haittaa jakamisesta voi ylipäätään olla?
Tai mitä hyötyä jakamattomuudesta?

11+11 kirjoitti:

Nää on just näitä järjettömyyksiä. Tämä kuollut vanhempi ei ole tuntenut asiaan liittyvää juridiikkaa. Jos joku olisi hänelle kertonut, mitä mitkäkin asiat tarkoittavat, hän olisi todellakin toivonut, että jako toimitetaan.

Mitä haittaa jakamisesta voi ylipäätään olla?
Tai mitä hyötyä jakamattomuudesta?

Lue lisää

leski ei tiedä ainakaan mitä vainajan toivomus pitää sisällään tai miksi niin on toivottu. tarkoitettu hyvää. LESKI HALUAA KUNNIOITTAA VAINAJAN TOIVETTA IKÄVÄSSÄäN, KUOLEMAN JÄLKEEN.

pujsss kirjoitti:

leski ei tiedä ainakaan mitä vainajan toivomus pitää sisällään tai miksi niin on toivottu. tarkoitettu hyvää. LESKI HALUAA KUNNIOITTAA VAINAJAN TOIVETTA IKÄVÄSSÄäN, KUOLEMAN JÄLKEEN.

Lue lisää

Näistä asioista kannattaisikin keskustella silloin kun kaikki ovat vielä elossa ja toimintakykyisiä. Ja mielellään lakimiehen kanssa, joka voi selittää asiat. Ettei sitten tule tällaisia toivomuksia, jotka pitävät käytännössä sisällään vain järjettömän toivomuksen asioiden hoitamatta jättämisestä, ja josita kukaan ei edes osaa sanoa, mitä on tarkoitettu.

Jos kuolinpesässä toimitetaan ositus ja perinnönjako, saadaan omaisuus niiden ihmisten nimiin, jotka ovat omiatajia. Se selkeyttää tilannetta ja on kaikkien edun mukaista. Jos leskellä on vähemmän omaisuutta, hän saa osituksessa tasinkona uusia varoja omiin nimiinsä ja saa käyttä niitä vapaasti.

Ikävä ja suru tietysti liittyvät myös kuolemaan, mutta ne tulisi pitää erillään taloudellisista asioista.