Onko liian myöhäistä korjata suhdettani?

Hei kiitos harkitsevasta ja hyödyllisestä kommentistasi.
Olen miettinyt riitamme alla olevia vaikuttimia, ja olen tajunnut, että riitojen pohjimmainen syy näyttää olevan jonkinlainen valtataistelu. Koen mieheni yrittävän väkisin "alistaa" minua olemaan vähemmän "hallitseva" ja tämä herättää itsessäni vahvoja vastareaktioita, ja hän puolestaan kokee itsepäisyyteni "hallitsemisena". En kuitenkaan mielestäni ole missään vaiheessa pyrkinyt "alistamaan" miestäni, vaan olen yrittänyt tehdä kompromisseja mutta mieheni vaikuttaa olevan hyvin herkkä minkäänlaiselle vastustukselle. Se on pahentunut koko ajan, alussa hän ei ollut tällainen. Ja hän kuunteli minua ja sitä, jos yritin selittää hänelle tarkoitusperiäni. Nykyään hän vetää helposti johtopäätöksiä sanomisistani, ja pitää omaa tulkintaansa totuutena, vaikka hän olisi käsittänyt minut väärin. Näistä tulee riitoja myös.

Olen päättänyt yrittää puhua mieheni kanssa asiat läpi, ja antaa hänelle yhden mahdollisuuden. Tarkoitus olisi sopia molemmin puolin, että fyysistä yhteenottoa ei saa tapahtua, ja aion itse pidättäytyä siitä, että provosoisin tai muuten edes koskisin häneen millään tavalla riidan aikana. Jos hän siitä huolimatta lyö, niin luulen että se suhde on siinä.
En halua luovuttaa heti, ihmiset voivat tehdä virheitä. Mutta tiedän, että usein lyöjä ei lopeta, varsinkaan jos ei edes tunnusta tekevänsä mitään väärin..

Kiitos kommentistasi.
En ole sanonut miehelleni, että jätän hänet, jos hän ei lopeta lyömistä, tosin olen nyt vienyt asian vanhempieni tietoisuuteen, jotka puhuivat miehelleni asiasta.

Ongelma miehelläni on se, että hän ajattelee sen olevan oikeutettua lyödä, jos hän kokee, että olen jotenkin "koskenut" tai hänen sanojensa mukaan "lyönyt" häntä riidan aikana. Esim. jos työnnän hänet pois, hän kokee sen oikeutuksena lyödä.

Aiomme mennä perheterapiaan edelleen ja toivon, että mieheni ymmärtää, että lyömisen tulee loppua, muuten ei varmaan ole toivoa tällä suhteella.

Kiitos kommentistasi.
Tiedän, että on totta että lyöjä harvoin muuttuu. Aion katsoa jonku aikaa miten tilanne etenee ja jos lyömistilanne toistuu, niin muutan pois.

En nosta mieheni kättä lyömään, mutta olen kyllä itsekin fyysisesti koskenut häneen riidan aikana, tiedän sen olevan väärin ja olenkin lopettanut sen tajutessani sen olevan väärin.
Uskon miehelläni olevan heikkous tällä alueella, haluaisin uskoa, että hän pystyisi lopettamaan sen, jos haluaa. Mutta en tiedä, pystyykö myöntämään itselleen tätä.

Olen ollut väkivaltaisessa suhteessa useamman vuoden ja pääsin irti suhteesta terapian ja lääkkeiden avulla. Ensinnäkin, lyöjä ei lopeta lyömistä. Toisekseen, miksi annat toisen ihmisen lyödä sinua, siis ihan oikeasti? Miten tuollainen ihminen voi ansaita rakkauttasi? Kokemuksesta voin sanoa, että väkivaltaisessa suhteessa myös uhri sairastuu, eli tavallaan voi jopa jäädä koukkuun sekasortoiseen suhteeseen. Koska kyllähän sitä jokainen ymmärtää sen, että terve, itseään kunnioittava ihminen ei suvaitse kenenkään kohtelevan itseään kaltoin. Siksi suosittelen sinulle terapiaa ja lääkityksen aloittamista, että pääset ylös pohjamudista. Hukkaat elämäsi ihmiseen joka ei anna sinulle ansaitsemaasi kohtelua. Puhuminen on tyhjän kanssa ja saa sinut taas syvemmälle suohun kun yrität ja taas näet että kaikki oli turhaa. Kyllä ne periaatteet miehellä tulee olla selkärangassa. Naisia ei lyödä. Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet 4 vuotta yhdessä ja kertaakaan hän ei ole minuun koskenut. Sanoo että se on selkärangassa että naisia ei ikinä lyödä. Eli se on joko miehessä tai ei ole. Ps. Jos luulet ettet löydä ketään toista samanlaista ja plaa plaa. Se on paskaa. Noin minäkin siinä paskassa suhteessa ajattelin. Mutta nyt mulla on mies joka on avannut mussa niin monen lukon, on tuhat kertaa älykkäämpi ja rakkaampi. Olen niin onnellinen. Nyt tiedän miltä tuntuu olla oikeasti rakastettu :-)