Kuka lihonut SSRI-Lääkkeillä?

Olen kokeillut n. seitsemää eri lääkettä ja viimeisimmästä, Venlaflaxista lihosin. Ennen olin ollut hieman alipainoinen ja tyytyväinen. Yhtäkkiä lihon ensimmäistä kertaa elämässäni. Lisää ongelma. Lääkkeet ei toimineet.

Jos tutkisit asiaa, jotkut ihmiset ovat päässeet takaisin esim. työelämään lääkkeiden avulla. Siksi niitä yritetään vielä. Missään vaan ei ole mitään listaa kuinka moni lihoo, kuinka moneen vaikuttaa, kuinka moni saa normaalin elämän etc., joka tekee koko asiasta inhottavan asian jota miettimällä masentunut masentuu entisestään turhautuessaan.

Ps. en mittaa painoani, katson sen mielummin peilistä.

Lisään tähän vielä sen että olen miettinyt että luuleeko lääkärit sokeasti että Ssri-läälleet parantavat ihmisen? Siis ihan oikeasti.

Jos olen ihan rehellinen, ajattelen tänä päivänä että tuo masennuslääke systeemi on suurimmalta osin lääketehtaiden ja lääkäreiden välistä bisnestä.

En tiedä yhtäkään ihmistä joka olisi parantunut näillä. Ja ne ovat sanoneet että auttaa, he silloin ovat uskoneet niin kovasti lääkkeen tehoon (psyykanneet itseä), mutta kuitenkin vielä paljon myöhemmin mikään ongelma ei ole poistunut eikä olo helpottanut.

Olisi kyllä niin hyvä, kun ihmiset tekisivät mielummin selkeää listausta ja kokeneilta kyselyä. Ei näyteltyä dokumenttia.

Minä olen ollut vähän epäilevä aina kaikkea kohtaan, joten siksi en koskaan ole suoranaisesti käyttänyt masennuslääkkeitä. Mutta siis muista kun päätin hakea apua ja selitin lääkärille että minulla on huono olo ja uskoin sen johtuvan vaikeasta äitisuhteesta niin hän siirtyi heti puhumaan lääkkeistä. Ja vieläpä tuputti niitä. Siis haloo, kerroin juuri että minulla on vaikea lapsuuden kokemus joka varmaan on yhteydessä tunteisiini, niin tämä ohittaa asian ja puhuu lääkkeistä. Aivan selkeästi puuttui kyky yhteistyöhön. Vasta kun otin järkkymättömän kannan että haluan puhua jollekin enkä vetää nappia naamaan niin perääntyi. Mutta SSRI:tä on helppo saada. Minäkin sain reseptin tuosta vain paniikkihäiriöön, mutta en koskaan käyttänyt sitä. Jos minua on kohdeltu oikeasti huonosti niin miten se pilleri yhtäkkiä maagisesti muuttaa menneisyyteni onnelliseksi. Mirtzapin muuten tietääkseni lihottaa myös ja urakalla. Otin kerran ja tulokset näkyi jo seuraavana päivänä. Laihtuminen parantaa itsetuntoa tai ylipäätään terveenä pysyminen ja onkin ironista että nämä lääkkeet saattavat toimia kaksihaaraisena miekkana - antaa hetkellisesti hyvän olon, mutta saattaa torpetoida itsetunnon kohoamista normaalia kautta esim. että on tyytyväinen vartaloonsa ja tuntee itsensä kauniiksi.

Minä tosin tulen aika karuista oloista, joten en koskaan luota lääkäreihin, mutta en kyllä oikein moneen muuhunkaan. Hyvä että olet huomannut saman.

nyt nelisen kuukautta cipralexiä käyttäneenä voin sanoa että ruokahalu on noussut valtavasti. tekee kokoajan mieli napostella jotakin ja joka päivä tulee syötyä jotain herkkuja. ja kun ei jaksa/huvita/kiinnosta kunnon ruokaa tehdä niin tulee syötyä roskaruokaa. paino noussut melkein 10kg jo tähän mennessä. toisaalta ei ole niin järkyttävän paska fiilis mutta nälkä on kokoajan... :D

Ei lääkkeet lihota, syöminen lihottaa

" Ei lääkkeet lihota, syöminen lihottaa "

- itse pilleri ei lihota ketään, vaan pillerit lisää ruokahalua aivan hallitsemattomaksi.

minulta ei koskaan ole puuttunut itsekuria, ja homma levisi täysin käsiin kun popsin pillereitä. EI ENÄÄ KOSKAAN.

kiva saada muiltakin ajatuksia ja kokemuksia.

Olen laihtunut kahdeksisen kiloa, koska päätin laihduttaa. Ei kertyneet liikakilot lähde yhtä helposti kuin tulevat. Suunta on minulla yhä alenemaan päin, koska olen muuttanut ruokavalioni pysyvästi ja (lähes) lopettanut alkoholin käytön.

Olen käyttänyt vuosia mirtatsapiinia 30 mg iltaisin ja aamuisin otan 40 mg sitalopraamia.
Mirtatsapiini syötätti sairaasti aluksi, mutta se ominaisuus on vaimentunut. j

Kalja ja liikkumattomuus minun kiloni saivat aikaan, varmaan turhien hiilihydrattien syöminenkin.

On niin helppo syyttää lääkkeitä läskeistään.

Lääkkeitä määrätään, koska ne usein auttavat.

Usein masennukselle on jokin syy, mutta aina tuolle syylle ei voi mitään.

Minua kiusattiin koko ala-asteen ajan, se löi itsetuntooni lähtemättömät arvet.

Ilmeisesti olen luonteeltani muutenkin synkkämielinen, eli masennukseen on
perinnöllistä(suvussa itsemurhia) taipumusta.

Elämäntilanteeni on tällä hetkellä henkisesti kuormittava, eikä sille oikein voi mitään.
Tällä hetkellä työskentelen yrittäjänä.
Työni on yksinäistä ja yritykseni painii kannattavuusongelmien kanssa.

Perhetilanteeni on äärimmäisen kuormittava, minulla on suurperhe ja 2 vaikeasti vammaista lasta.

Lääkitys on ainoa konsti, joka ongelmiini puree.
Niiden turvin voin tehdä töitäni, enkä vaivu toimintakyvyttömäksi(tai hirtä itseäni), jos tulee tilanne, että laskujen määrä ylittää tuhansilla euroilla tilini saldon.
Viime syksynä oli tuo tilanne lähellä.
Vaati todella ankaraa ponnistelua peseytyä, ajaa parta ja mennä pankkiin neuvottelemaan lainasta.

Ehkä intensiivisestä terapiasta voisi olla apua, mutta sellaiseen ei pääse oireillani(keskivaikea masennus) julkisella puolella, yksityiseen minulla ei ole varaa.

TK:sta sain keskusteluapua sairaanhoitajalta(pari kk 1kerta viikossa) ja SSRI(Cipralex)- kuurin.
Nyt psyk. sairaanhoitajan käyntejä on n. kerran kuussa.

Juuri samalla tavalla. Minullakin muuttui 65kg->115kg parissa vuodessa. Nyt laihduttanut 78kiloon. Syön yhä masennuslääkettä voxraa, mutta se vei minulta pakottavan tarpeen syödä taukoamatta. Lisäksi neuroleptien lopettaminen auttoi. Olen 175cm pitkä joten lähellä normaalipainoa ollaan vihdoinkin. Kyllähän se kroppa pilalla on. Maha roikkuu ja raskausarpia on kaikkialla. Näytän alasti lähinnä seepralle. Ei voi mitään. Ihmettelen vaan kun psykiatria ei tippaakaan kiinnostanut painonnousuni. Ihan kuin kaunista ihmistä ei sitten masentaisi muuttuminen ryhävalaaksi. Tästä johtuen ajaiduin suhteeseen narsistin kanssa kun vaan löytyi joku joka otti minut. Sairastan nimittäin läheisriippuvuutta. Painon laskun myötä sain itsetuntoni takaisin, narskun ulos elämästäni ja olen taas voimissani ja onnellinen. Mikä parasta en näytä enää pallolle joka ei saa ähkimättä kenkiä jalkaansa ja joka liikkuu teltoissa. Ihmisetkin kohtelee eri tavalla eikä tarvitse kuunnella läski huuteluita ja kestää teinien naureskeluja.

10 kiloa tuli lisää Sepramista(vaikuttava aine sitalopraami) vaikka monet ovatkin kokeneet juuri päinvastaisen vaikutuksen.

Ok.. 16 10, kiva että olet päässyt takaisin melkein lähtöpainoon.

Mä en ole tänä lääke aikana käyttänyt alkoholia ollenkaan. Enkä mitään muutakaan. Mulla ne lääkemäärät nousi todella suuriksi, esimerkiksi seroquelia 1000 mg päivässä, eikö tuollanen pitäisi olla jo tyyliin laitonta määrätä? Siihen samaan syssyyn meni vielä muutakin plus unilääkkeet.

Mä uskon että lääke voi olla tilapäisesti "ratkaisu", mutta rohkenen väittää ettei ne ketään paranna. Monesti jo lume vaikutus on niin suuri että saa ihmisen uskomaan sen tehoon.

15 12 ymmärsin väärin puheesi, sorry!!

Syön Cipralexiä ja Klotriptyliä. Hyviä lääkkeitä kumpikin, mutta tuntuu että herkkuhimo on kasvanut järkyttäviin mittasuhteisiin. Onko muilla samoja oireita ja miten olette pärjänneet tämän kanssa? En halua luopua lääkkeistä, mutta nyt minulle on kehittynyt ihan selvästi ahmimishäiriö. Miten saatte painonne pysymään kurissa?vaikeuttaako noiden lääkkeiden syönti laihduttamista? Pitäisikö sitä vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja vastustaa herkkuhimoa kaikin voimin?

ei liho;

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=185

En ehtinyt lukea tuota joten tässä kaikenvaralta mahdollisesti muitakin kuin Tolosen suosittelemia luontaistuoteita masennuksessa;
- teaniini
- mäkikuisma
- tryptofaani
- kauranversouute

Ja noilla polla ei mene sekaisin. Ei tule sellaisia tapahtumia, kuin mitä tänään on kerrottu Kuopiosta.

Lisätkää muut, jos muistatte.

Kaverien lääkrvaikutukset...

Ketipinoria käyttävä kaveri on lihonut käyttöaikana yli 30 kiloa.

Venlafaxinia käyttänyt kaveri laihtui noin 5 kiloa.

Söin hetken sertraliinia, joka vaihtui venlafaksiiniin. Viidessä kuukaudessa olen lihonut 57 kilosta 65 kiloon. Ilo, rakkaus ja seksihalut ovat palanneet elämääni, mutta arvottomuuden- ja syyllisyydentunteet, väsymys, unettomuus ja itsemurha-ajatukset vaivaavat edelleen. Vaikka inhoan ja halveksin itseäni, en pohjimmiltani halua kuolla, koska haluan huolehtia lapsistani. Siksi lääkkeen vaihto tai nosto pelottaa, koska ensimmäiset kaksi viikkoa ovat joka kerta provosoineet itsetuhoajatuksia siinä määrin, että tunnen syyllisyyttä elämisestä. Koetan päästä taas jutskaamaan lääkärin kanssa, mutta enpä tiedä, mitä näille voi tehdä.

Söin hetken sertraliinia, joka vaihtui venlafaksiiniin. Viidessä kuukaudessa olen lihonut 57 kilosta 65 kiloon. Ilo, rakkaus ja seksihalut ovat palanneet elämääni, mutta arvottomuuden- ja syyllisyydentunteet, väsymys, unettomuus ja itsemurha-ajatukset vaivaavat edelleen. Vaikka inhoan ja halveksin itseäni, en pohjimmiltani halua kuolla, koska haluan huolehtia lapsistani. Siksi lääkkeen vaihto tai nosto pelottaa, koska ensimmäiset kaksi viikkoa ovat joka kerta provosoineet itsetuhoajatuksia siinä määrin, että tunnen syyllisyyttä elämisestä. Koetan päästä taas jutskaamaan lääkärin kanssa, mutta enpä tiedä, mitä näille voi tehdä.