En löytänyt keskustelua täältä ainakaan äkkiseltään, mutta onko täällä kellään lapsi/lapsia? Kuinka teillä menee arki ja kaikki muu päivittäinen elämä lapsen/lapsien kanssa? Onko haasteita?
Kertokaa arjestanne, vertaistukea kaivataan!
Heippa!
5
137
Vastaukset
- syyssade1982
Minulla on kaksi, 1- ja 4-vuotiaat. Haastavaa on ainakin kun sairaus on pahana. Mutta jos on tukiverkkoja niin on helpompaa. On niitäkin hetkiä, että ilman lapsia todennäköisesti olisin jo päätynyt helpoimpaan ratkaisuun.. Kunhan ovat isompia niin selitän sairaudesta, vielä eivät ymmärrä. Minkä ikäisiä lapsia sinulla on, Vertaistukea? ?
- Heippa!
Heippa!
Olen saamassa vasta esikoistani LA joulukuussa. Arki tässä vähän jo alkanut ahdistamaan. En oikein tiedä olenko sittenkään valmis tähän. Tukiverkkoakin todella vähän, oikeastaan vain mieheni ja joitain terapia ryhmästäni. Tosin heillä kellään ole lasta / lapsia. Siksi olisinkin äärimmäisen kiitollinen jos saisin vähän kuulla lasten kanssa arjesta ja että siitä kyllä selviää. Tämä raskaus kyllä toivottu on, mutta mutta.... - yksi bipo
Heippa! kirjoitti:
Heippa!
Olen saamassa vasta esikoistani LA joulukuussa. Arki tässä vähän jo alkanut ahdistamaan. En oikein tiedä olenko sittenkään valmis tähän. Tukiverkkoakin todella vähän, oikeastaan vain mieheni ja joitain terapia ryhmästäni. Tosin heillä kellään ole lasta / lapsia. Siksi olisinkin äärimmäisen kiitollinen jos saisin vähän kuulla lasten kanssa arjesta ja että siitä kyllä selviää. Tämä raskaus kyllä toivottu on, mutta mutta....Minulla melkein kaksivuotias. Jotkut päivät ovat haastavia mutta kun pidät omaa lasta sylissä se rakkaus ainakin itsellä muistuttaa miksi kestän niitä vaikeita hetkiä. Varaudu kuitenkin elämäsi väsymykseen. Se itsellä on vaikeinta.
- Pohjoisen Pia
Meillä kolme lasta, 2, 4 ja 5, joten täysi lapsiperheen arki on kyllä täyttänyt minun (sairaan?) mieleni jo vuosien ajan. Arki on sujunut yllättävän hyvin, vaikeitakin aikoja on kyllä ollut, mutta mieheni, hänen vanhempansa ja muutamat lähellä asuvat ystäväni ovat olleet tukenani enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut edes toivoa joten kaikesta ollaan yhdessä selvitty. Suurin murheeni on jo useamman vuoden ajan ollut se etten tunne ansaitsevani tuollaista miestä mikä minulla on, tietäisipä hän vain sen kaiken mikä mielessäni pyörii...
Arki menee aika usein samalla kaavalla: Mieheni aamuvirkkuna herää ennen minua, keittää kahvin, hakee lehden ja herättelee lapset sekä minut. Sitten teen koko perheelle aamupalan valmiiksi sillä aikaa kun mies pukee ja häärää lasten kanssa aamutoimia. Syömme yhdessä ja vien lapsen töihin mennessä tarhaan. Toinen miestä käy sitten töistä tullessa kaupassa ja toinen hakee lapset tarhasta, tässä on aika paljon vaihtelua kumpi tekee mitäkin. Sitten kotiin laittamaan ruokaa perheelle, mies kokkaa ehkä kerran viikossa arkina, minä muuten. Siinä sitten syödään yhdessä ja sen jälkeen toinen meistä jää kotiin lasten kanssa kun toinen lähtee harrastusten/kavereiden luo. Itse käyn aika usein jumpassa, mies taas lenkkeilee ja tapaa kavereitaan arkina.Illalla mies laittaa lapset nukkumaan ja valvomme ehkä hetken yhdessä vielä tuon jälkeen, mutta emme yleensä kovin pitkään. Aamulla sitten sama uudestaan. Rutiinia ja mikä yllättävää yleensä hyvin stressivapaata kiirettä jossa ei vain ehdi niitä tavallisia asioita murehtia vaikka olisi kuinka paska mieli tahansa. Mieheni antaa minulle kyllä usein "vapaata" kaikesta jos minulla on vaikeaa, mutta en usein kehtaa näyttää todellista mielialaani hänelle kun häpeän sitä että olen näin rikkinäinen.
Minulla 2- tyypin bipo, joka on usein masennuspainotteinen. Rauhattomuutta ja ehkä vähän hypomaniaakin on kyllä joskus, mutta ei sellaiseen ole kyllä vain ollut virtaa enää muutamaan vuoteen tässä perhe-elämän, parisuhteen, työn, harrastusten ja muiden menemisten kanssa. Ei vain ole jaksanut mennä vaikka välillä haluttaisikin. Joskus se oma hiljainen hetki yksin kotona riittää siihen että olen onnellinen.- Heippa!
Heippa! Kiitos teille vastanneille todella paljon, halit teille kaikille! Mieheni on täysin tukena kotona jos on tarvetta kun , pieni ihmeemme syntyy. Hän saa siis etätöitä joita voi kotona päin hoitaa. Olen siitä äärimmäisen iloinen ja toiveikas. Neuvolassa käytyämme läpi ahdistustani päätimme, että perhetyöntekijä tulee olemaan osa arkeamme. Onko teillä muilla perhetyöntekijää tukena arjessa? Miten teidän joulu suunnitelmat? Itse olen nyt laittanut joulua minkä pystynyt ja levännyt kun vähääkään siltä tuntunut!
Hyvää joulun odotusta teille kaikille!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1442131- 271938
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231888Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851690Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621488Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201276Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381180- 111168
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101157