pärjääkö kukaan ilman facebookkia?

Täällä on. Mies ei oo siellä koskaan ollut ja itse erosin kun kyllästyin. En oo ikävöiny enkä harkinnu palaavani.

Kauan sitten tuli liityttyä kun halusin yhteyden yhteen henkilöön mutta ei olisi kannattanut koska koko aikana ei ole ollut siellä kuin 20 kaveria vuosikausia eli kaverit vaan saa varmistuksen siitä että olen täysin no life.

Pärjää. Toisekseen face on parisuhteen pahin painajainen ja erojen aiheuttaja nro yksi. Itse ainakin tiedän ja olen karvaasti kokenut parisuhteissani naisten "kaverit" jotka ovat "vain kavereita". Ja näitä "kavereita" sitten käytetään lohtuna kun suhteessa menee huonosti. Myös muiden miesten yhteydenottoihin on reagoitu heille flirttaillen. Tuntuu että face on monille naisille vaan itsetunnon kohotus paikka jossa lirkutellaan luvallisesti muille miehille ja pidetään yhteyttä exiin. Samaa tekee myös miehet ja pitävät kavereina varapanoja joihin ollaan yhteydessä kun suhde rakoilee. Itselläni eikä naisystävälläni näitä ongelmia ole kun emme koko palveluun enään kuulu ja kavereihin pidetään yhteyttä livenä tapaamalla ja soitellen.

Häh...tarkoititkohan parittomia pareja ...vai parillisia, no mulla ainakin kengätkin on eriparia.
Mä en tosin ymmärrä mikä ero on siinä jos on "parisuhdetta" tai useampi suhde ,tai onko sellainenkin jo virallistetu....."parisuhde".

Itse en millään viittis selata noita naamakirjoja, mut työni takia .....(persaukistenpiiritarkastajana)....joudun ihan pakonomaisesti sitä selaamaan päivittäin.

Minä olin aikoinaan Facebookissa muutaman päivän ennen kuin suljin tilini ja vaimo ei ole koskaan ollutkaan. Kaverit ovat aina yhtä ilahtuneita, kun niille soittaa. Tosi moni, etenkin ruuhkavuosia elävä, tyytyy kiireessään Facebook-yhteydenpitoon.

Olen melko laiska käyttäjä. Lähinnä lueskelen kahden seuraavan sukupolven kuulumisia ja katselen näkymisiä.
Kommentoin harvakseltaan.

Syksyllä oli 5:n viikon rupeama ilman tietsikkaa. Olimme vaimon kanssa kahdestaan vieraassa kieliympäristössä.
Katselimme paikallisilta kanavilta uutisia ja muita ohjelmia.
Selvisimme ilmeisen täysjärkisinä tuosta kuurista.

heippa kiitoksia vastanneille
oli helpottavaa kuulla et täällä on muitakin ihmisiä jotka pärjää ilman facebookkia
kun täällä missä asun niin monella on siellä tunnus

En henkilökohtaisesti näe yhtään mitään hyvää Facebookissa, miksi lienee keksitty, saako joku jumalaiset rahat toiminnasta, kuten huumeiden kauppiaat omastaan.

Moni jää "koukkuun" facebookiin, kuten esim alkoholiin, onko siinä mitään hyvää.

Monella on jopa satoja "ystäviä" siellä, silloin aina joku jatakin kirjoittaa ja niin kilahtaa puhelimessa viesti tulleeksi. olikohan kuinka tarpellista, tunsitko edes koko "ystävää".
Taitaa olla enemmän yksinäisyyden torjumista ja ikävä puoli on, että kun vielä alkaa saada sieltä elämäänsä ohjeita, varmasti se oma suhde hiljalleen hiipuu.

On jämäkän ja moraalisen ihmisen toimintaa jättää Facebook omaan arvoonsa ja ainakin karsis tuota piiri kenen kanssa viestejä vaihtelee.
Ja omaa elämää ei kannata sitä kautta kenenkään tietoon antaa, oikeastaan ei yhtään mitään jos joukossa on suurin piirtein tuntemattomia.

Kannattaa uskaltaa näyttää niille oikeillekin ystävilleen, että ei ole facebookin orja, kutsu ystävät silloin tällöin kylään, kyllä ne kuulumiset silloinkin saa tietää ja onhan katsekontakti ja ilmeet ja eleet ja äänen kuulemin ihan toista kun lukea joku muutaman sanan juttu, oli nyt mikä hyvänsä, mutta taitaapa usein olla aika turhanpäiväisiä.

En olisi ollut, enkä olisi vieläkään, mikäli ammatin vuoksi ei olisi pakko.
Face on nii verkostoitunutta, kaikki tiedotteet ja kyselyt tapahtuu sen kautta, jos et ole facessa kukaan ei sua edes muista. Se on vähän kuin sauna ennen.
Face on täysin sairas juttu. Pitäisi kehittää laki, että ihmistä pitää kohdella yhdenvertaisesti työn haussa ja muutenkin, eikä ensimmäisenä katsoa löytyykö häneltä faceprofiili. Kouluaikoina koulun asiat ja verkottuminen, bilekutsut yms oli kaikki facessa. Jos et ole facessa, jäät pihalle kaikesta, ellet satu olemaa joku suuri persoona muutenkin. Kaverit laittaa jopa vauvansa syntymästä faceen, ei enää tule kastajaisiin kutsua.
Että tosiaan tuntuu että on vain pakko olla siellä, kun en halua lähteä kuitenkaan niin turhan asian takia barrikaadeille ja tehdä muiden elämä hankalaksi "ainiin, kun sä et ole facessa niin et edes tiennyt mun häistä"
hyväksyä kaikki kaveripyynnöt, mutta todellakaan se ei ole vapaaehtoista, eikä edes miellyttävää.
jotkut kaverit varmaan minustakin ajattelevat, että "stalkkeri" kun en koskaan siellä kommentoi..luulevat että keräilen kavereita, koska niitä on 300 kpl noin.
Juu. voin kertoa ettei edes kiinnosta koko face.
Joillekin se on narsismin pelikenttä ja ihmiskontakteja varten, no se on heidän elämää. Ei ihme jos sull ei ole facelle KÄYTTÖÄ, niin toki sitä pitää silloin tyhmien ihmisten mestana. Mutta kun se tuntuu lähes pakolliselta.

Minä olen Facebookissa, miesystäväni ei. En oikein ymmärrä tätä Facebookin ongelmaa. Jos ihminen haluaa pettää niin ei hän siihen FB:tä tarvitse, ja kääntäen: vaikka on FB:ssä niinei se aiheuta pettämistä.

Täällä ainakin pari, joka ei ole koskaan ollut facessa, eikä tule koskaan olemaan. Tyhjänpäiväistä ajankuluttamista. Keskustelen ja päivitän elämääni mieluiten ystävieni kanssa kasvokkain, puhelimella tai sähköpostilla. Muille satunnaisille tuttaville elämäni ei kuulu mitenkään.