Hei!
Haluaisin saada vähän muunlaista näkökulmaa asiaani, siksi tänne kirjoitin. Vittuilijat voivat ystävällisesti jättää vastaamatta. Kaipaan asiallisia näkökulmia, sekä puolesta että vastaan.
Niin olen 33-v. mies ja elän parisuhteessa naisen kanssa joka tietää minun olevan erittäin kiinnostunut "laittamaan" itseäni naisten vaatteiden ja meikin muodossa. En koe itseäni mieheksi ja olen pyrkinyt miehekkäitä piirteitä hävittämään vartalosta parhaani mukaan. Minulla on tytär 7 -vuotias. Olen vakituisessa hyväpalkkaisessa työssä ollut samassa paikassa 10 vuotta jo. Työ on hyvin miehekäs, eikä naisia ole alalla. Kaikki pitävät minua miehenä, joskin vähän omalaatuisena sellaisena.
Tulee aina kausia jolloin alan meikkaamaan ja pukeudun naisten vaatteisiin, muutun aivan toiseksi ihmiseksi ja se kaikki tuntuu niin ihanalta!!! Tuntuu kuin olisin syntynyt uudestaan. Tätä "kautta" on jatkunut kohta 4 kuukautta ja minulla on aika trans-tutkimuksiin ensi kuussa. Haluan selvittää mikä oikein olen. Olenko todellakin pintani alla nainen???????????
Naisystäväni alkuun hyväksyi asian mutta perui puheensa myöhemmin. Nyt elän tällä hetkellä tilassa jossa joka päivä haluaisin elää eri tavalla mutta olosuhteiden pakosta en meikkaa tai käytä naisten vaatteita. Naisten vaatteilla tarkoitan mm. naisten farkkuja, paitoja jne. "Hepeneet" ei kiinnosta, eikä minusta "juttu" ole muutenkaan seksuaalinen vaan pikemminkin se että koko ajatusmaailmani on muuttunut. Minulla on myös vuosia epäilty 2-suuntaista mielialahäiriötä ja aiemmin olen päätynyt siihen että kyseessä on manian aiheuttama tila, koska kaikki on niin ihanaa naiseksi pukeutuneena.
Nyttemmin mietittynä, en kuluta rahaa poskettomasti tai tee muita typeryyksiä joita olen lukenut että ihmiset tekee maniassa. Elän miehenä nyt tällä hetkellä ja puolisolleni lupasin että näin myös pysyn kunnes saan itselleni vastauksia. Ei ole helppoa mutta nyt mennään näillä eväillä eteenpäin.
Minulla on myös toisia ajatuksia.. olin koulukiusattu n. 4 vuoden ajan yläasteelta ammattikouluun asti jonka jätin kiusaamisen takia kesken. Kiusaaminen oli niin haitallista etten pystynyt käymään enää koulussa. Jäin työttömäksi ja syrjäydyin. Olin ennen ylä-asteelle menoa iloinen ja reipas, jälkeenpäin mietittynä olen kenties ollut masentunut kaikki nämä vuodet, sukupuoli-asian aina välillä puikahdellessa esiin. Olen aina kuvitellut sen pysyvän vain omana tietonani, mutta tässä iässä (33v) en enää välitä. Elämäni tähän asti on ollut ylä- ja alamäkiä. Täysin tyytyväinen en ole ollut vasta kuin nyt itseeni. Kouluaikojen jälkeenv jouduin ilmeisesti siis rakentamaan tämän "uuden" kovan identiteetin selvitäkseni elämästä. Se identiteetti ei ole juuri koskaan tuonut minulle onnea, toisin kuin naisena.
Tunnun jotenkin kokonaiselta ja meikatessa tunnen itseni todella kauniiksi. En ole ruma miehenäkään (kuuleman mukaan komea), mutta miehinen ulkomuoto ei kiehdo. Minua kiehtoo lempeys, sydämellisyys, kauneus sen kaikissa muodoissa. Minusta varmasti tulisi hyvin kaunis naisena. Tämä on minun mielipiteeni.
Ennen olin kova, auktoritäärinen, lihaksikas. Itselleni en ole oikein osannut nauraa. Omien vikojen myöntäminen tuntui todella vaikealta. Enää näin ei ole.. Tuntuu kuin olisin päässyt lähemmäksi sisintäni.
Mutta mutta... kuka pystyy sanomaan onko kyseessä siis manian aiheuttama mielenliike, vai todellinen oma itseni miksi minun olisi pitänyt kehittyä jo 20 vuotta sitten!? Kuten sanottua niin olen ollut masentunut omasta mielestäni koko tuon ajan.
Elämäni on meinannut päättyä moneen kertaan, omankäden kautta ja eri onnettomuuksissa. Elämässäni on ollut alkoholismia, suuria muutoksia, nais- ja miessuhteita, ylä- ja alamäkiä. Rehellisesti minusta tuntuu että olen onnellinen naisen identiteetissä. Jokaisella solullani. Ainoa mikä minua siis pidättelee on se että lääkärit saavat selvittää mistä on kysymys.
Tuntuu vaan että olisin oikeutettu onnelliseen elämään jos koen sen naisena saavani.
Kiitos että jaksoit lukea ja tosiaan jos kommentoit, niin pysyttelethän asiallisena. Tämä teksti EI ole provosointia. Vaan surullinen tarina sukupuolisuuden moninaisuudesta, kysymyksistä, herkästä ihmisestä, vääryyksistä. Itsemurha on alkanut taas kummmittelemaan mielessäni, jos tätä nykyistä elämääni pitäisi jatkaa loppuun asti. Vaikka prosessi on PITKÄ, niin voisin kuvitella käyväni sen loppuun virallista dokumenttia myöten. Mielummin elän kuin kuolen.
Hyvää alkutalvea kaikille ja olisi kiva kuulla kommentteja samassa asiassa painivilta/painineilta tai asian kanssa tekemisissä olleilta.
Vertaistukea hankalassa tilanteessa olevalle????????? MTF-33v
13
167
Vastaukset
- K.Pee
Vaikutat tekstisi perusteella olevasi erittäin järjissäsi. Ajattelusi on loogista ja selkeää, itseäsi koskevat pohdinnat ja huomiot ja kysymykset aiheellisia. Tervettä myös tuo varauksellisuus; ensin tutkitaan, sitten vasta hutkitaan. Mutta sanoivatpa ulkopuoliset asiantuntijat mitä ikinä, itse olet itsesi paras asiantuntija. Siihen luota, vaikka kiusaajat ja erilaisuuden kummeksujat sitä luottamusta ovat elämäsi aikana antaumuksella koettaneet nakertaa. Olet oikealla tiellä. Mun mielestä :) Temppivä!
- Jaksamisia
Olen samaa mieltä K.Pee:n kanssa.
Jaksamisia :) - Ap.
Kiitos paljon kannustavasta puheenvuorostasi KP. Itsekin olen näin ajatellut että eihän mussa siis niinku sillain ole "mitään vikaa".. Kävin juuri Psyk.Polilla ja juttelin tunnin uuden lääkärin kanssa ja kerroin minkälaista elämäni on ollut enkä ole siihen tyytyväinen sellaisena kuin on totuttu tuntemaan. Hän ei ottanut kantaa sukupuoli kysymykseen, mutta hän katsoi myös ettei minulla mitään varsinaista mielenvikaisuutta ole. Tuntuu hyvältä tuo. Etten olekaan välttämättä ihan hullu. :)
- K.Pee
Ap. kirjoitti:
Kiitos paljon kannustavasta puheenvuorostasi KP. Itsekin olen näin ajatellut että eihän mussa siis niinku sillain ole "mitään vikaa".. Kävin juuri Psyk.Polilla ja juttelin tunnin uuden lääkärin kanssa ja kerroin minkälaista elämäni on ollut enkä ole siihen tyytyväinen sellaisena kuin on totuttu tuntemaan. Hän ei ottanut kantaa sukupuoli kysymykseen, mutta hän katsoi myös ettei minulla mitään varsinaista mielenvikaisuutta ole. Tuntuu hyvältä tuo. Etten olekaan välttämättä ihan hullu. :)
Kiitosta itsellesi asiallisesta avauksesta. Hullussa maailmassa eläminen vaatii fiksulta veronsa, kunnes oppii oikeasti olemaan välittämättä, luulen.Välittämättä terveellä tavalla. Sillä tavalla, että kulkee polkuja jotka omikseen tuntee, kunhan ei tahallisesti riko ketään eikä mitään, ajattelivatpa muut niistä poluista mitä ikinä :)
- järki käteen
Älä tee sitä. Jos pienikin mahdollisuus, että kyseessä on maaninen innostus tai että olet epävakaa ja haluat nyt muutosta ja koet "naisena" elämisen olevan se joka tekee sinut onnelliseksi, niin älä tee sitä.
Transnaisena elämä olisi varmasti vaikeaa, kun valtaosa ihmisistä ei pitäisi sinua naisena kuitenkaan. Transnaisille on tavanomaista nähdä itsensä "kauniina ja naisen näköisenä", vaikka todellisuus olisikin jotain muuta.
Jos / kun menet tutkimuksiin, kerro lääkäreille ja psykologeille rehellisesti KAIKKI. Asiantuntijat saavat kaiken kertomasi perusteella arvioida, voiko sinua päästää transnaiseksi.
Sitäpaitsi sinulla on lapsi. Ota nyt järki käteen ja mieti, millaisen trauman saatat aiheuttaa lapselle tuollaisella kummallisella muutoksella. Mihin tahansa päädytkin, niin odota että lapsesi on vanhempi ennen kuin ryhdyt toimeen.- Lapset suhtautuvat
yllättävänkin myönteisesti siihen, että vanhempi korjaa sukupuolensa. Voin omakohtaisesti kertoa, että lapset hyväksyvät muutoksen.
- 121
Jo lapsenkin takia on parempi ettet viivyttele. Yllä kirjoitettu odotteluun kehoitus on siis ihan höpöä. Murrosiässä lapsen oma sukupuoli-identiteetti rakentuu ja silloin transsukupuolisen vanhemman tilanne mietityttää enemmän. Ei se tuolloinkaan traumatisoi lastasi mutta lisää hänen pohdittavaa. Sinulla on onneksi aikaa lapsesi murrosikään ja tilanne ehtii normalisoitua hyvin ennen sitä.
Tarinasi on hyvinkin tavallinen, joten toivotan sydämestäni voimia matkalle jolle olet lähdössä. Tutkimuksissa he eivät tule kertomaan sinulle kuka olet, mutta pystyvät sulkemaan vaihtoehtoja pois. Jo se että pääset puhumaan avoimesti asiasta saattaa selkeyttää ajatuksiasi niin että tiedät sitten itse vastauksen kysymykseen oletko transsukupuolinen.
- ErwPohj
Löytyy vuosien ajalta palstalta miltein identtisiä kirjoituksia omas kanssa. Yksin sä et ole.
- Miete poikineen74
Siitä ehkä kantsii varmistua, ettei kyse ole vain kauneudenpalvonnasta, oman tai muiden kauneuden. Ajatteles tilanne, että oisit jostain syystä yhtäkkiä menettänyt ulkonäkösi ennen aikojaan. Jos äkkiä näyttäisitkin löllöltä, muutamaan kertaan kuolleelta ällömätisäkiltä ja oisit lisäksi tullu sokeaksi, haluaisitko samaa yhä? Jos edelleen, tommosessa kuvitteellisessa tilassa, kokisit että sukupuolesi on mahdollisesti väärä ja prosessi tarpeen, vois ajatella että ainakin sitten on transsukupuolisuutesi aitoa. Tämmönen tuli mieleen nyt.
- Ap.
Olipa mukava lukea eri näkemyksiä asiasta. Mitä tuohon "lapsi" juttuun tulee, niin on lapseni nähnyt minut meikattuna naiseksi, mutta en mitään leninkejä pidä koska ne eivät vaan sovi minulle. Jos olisin nainen niin varmasti pitäisin. Hyvä maku täytyy säilyttää.. Niin, en ole huomannut tytössä mitään että kärsisi mitenkään asiasta, vaikka eihän se sitä mielellään mulle kertoisikaan. Minusta pääasia on se että lapsella on rakastava ja läsnäoleva vanhempi.
Se on minusta paljon tärkeämpää kuin että missä vaatteissa sitä hiihtää... Ennen olen ollut etäinen vanhempi ja rikkonut lupauksia silloin tällöin, tiedoksi. Minusta on surullista kuulla, että olet hautonut moneen otteeseen itsemurhaa. Naisystäväsi aluksi hyväksyi asiasi, mutta muutti sitten mielesi. Mistä moinen suunnan muutos? Jos tunnet itsesi oikeasti naiseksi, niin ei siinä ole mitään väärää. Lääkäreiltä voi saada vastauksia, mutta jos vielä heidän raporttinsa jälkeen tunnet itsesi sisimmältäsikin naiseksi, niin miksi et alkaisi elää naisena? Pelottaako sinua työpaikan menetys? Jos joutuu elämään itselleen valheellista elämää menettää siinä paljon. No, voimia ja jaksamista sinulle ja hyvää joulun odotusta, ihan kohtahan se on jo ovella.
- kkjlkj
Vielä joitakin vuosia sitten itsemurhasuunnitelmat ja vieläpä yritykset olivat yleisiä transsukupuolisten joukossa kun tutkimuksiin ja hoitoihin pääsy oli vaikeaa tai jopa mahdotonta. Nykyisin tilanne on jo helpottunut mutta ongelmia on edelleen. Vertaistuki on monelle tarpeen jotta löytäisi itsensä.
- Syitä löytyy aina
kkjlkj kirjoitti:
Vielä joitakin vuosia sitten itsemurhasuunnitelmat ja vieläpä yritykset olivat yleisiä transsukupuolisten joukossa kun tutkimuksiin ja hoitoihin pääsy oli vaikeaa tai jopa mahdotonta. Nykyisin tilanne on jo helpottunut mutta ongelmia on edelleen. Vertaistuki on monelle tarpeen jotta löytäisi itsensä.
Suomi kärjessä itsaritilastoissa.Noin 900 ihmistä vuodessa lopettaa itsensä vuosittain.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1101917
Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras91569Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum131519Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.811487- 1511425
- 1071370
- 231317
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt6481239Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida161157Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih81118