Ensimmäinen oikesti vakava parisuhde naisen kanssa siis kyseessä ja mieltäni askarruttaa arkiset asiat. Kertokaas, te vanhat lellet ja miksei uudemmatkin, mitä kummaa...? Sen tiedän jo aikaisemmistakin jutuistani, että naiset on hankalia, mutta että mitenkä tuo arki? Vähä riidellään ja sitte räjähdys ja sovinto,niikö?
Tai et mistä sen sit tietää, koska menee yli? Kauanko jaksaa kattoo toisen saamattomuutta ja laiskuutta? Meillä kumpikaan ei varsinaisesti määrää kaapin paikkaa kaikissa asioissa.
Minä käyn töissä ja tuon näin ollen leivän pöytään, maksan asumiskulut ja tankkaan autoa. Auto puolestaan on puolisoni, hän käyttää bussikorttiani kulkeaksen töihin. Minun työmatkani on pidempi ja teen vuorotyötä, näin ollen minä kuljen autolla. Riidan sattuessa sanon aina, voit lähteä sitten vaikka meneen! Asunto on minun omistuksessa, joten tavallaan minulla on oikeus sanoa näin, vaikka tämä on tottakai molempien koti ihan yhtä paljon.
Nyt mua jo hymyilyttää kun kirjotan tätä...voiko olla näin pienet asiat ongelmia?
Vaikka näen sairaanhoitajan työssäni paljon vääryyttä ja kurjuutta, niin ei sitä näköjään osaa privaatti elämässään katsoa omaa napaansa pidemmälle.. Mutta kun se hermo menee, se menee täysiä!
Molemmat ollaan sellasia jääräpäitä, että huh huh... Kumpikaan ei anna periksi. Tänään esimerkiksi halusin kuunnella uutisista tasa-arvoisen avioliittolain äänestystulokset, vastaan tietenkin, mutta elättelin jälleen toivon kipinää! Okei, olisin voinut nätimminkin sanoa että pliss, hiljaa, tästä ihanainen riita.. "Etkö sä muka oo kuullu internetistä!? Siellähän se oli jo monta tuntia sitten..." -Hoh hoijaa ja volat täysille telkkarista... Pian lentää leipä, kumppanini puolesta. Sit palaa mullaki käpy ja viskasen biojätepussin hänen niskaan.. V*ttu ku se leviää lattialle eikä syliin... :D
Eikä oikeestaan missään vaiheessa ei ees ärsytä sillai tosissaan..turhauttaa vaan, lähinnä toisen naama..sit kuitenkin, kun se tulee reeneistä kotiin, niin haluaa halata ja suukottaa.. Siis mitä v*ttua?! Tällaistako tää elämä sit on? Mä tiedän sen jo, että kun kumppanini saapuu reeneistä, ehkä vähä mykkäkouluillaan ja sitten alkaa jo hymyilyttää, mulla todennäköisesti on jo kohta jonkin sortin piirakka uunissa ja hän tuo tullessaan jotain...
suhteessa naisen kanssa...ja se on sitte hankanaa vai onko?
17
339
Vastaukset
- Wife-Beater
Ja rakastan sitte niin maan p*erkeleesti
- 8573450789
Häh?
No sä voit varmaan ite aika paljon muuttaa tota kommunikaation tasoa, ku rupeet käyttäytyy asiallisemmin. Tajuat varmaan, ettei sulla ole mitään oikeutta esim. heitellä sun tyttökaveriasi biojätepusseilla tai millään muullakaan! Huh huh! Ja sama koskee sun tyttökaveriasi. Toi ei oo normaalii käytöstä.
Noista arkisista ongelmista en osaa sanoa. Miten toi auton käyttö oli esim. oleellista? Noi arkiset järjestelyt on sellasia, joista voi varmaan ihan sopia keskustelemalla. Luulis nyt et kaks järkevää yksilöä tajuaa, mikä on fiksua ja reilua kummanki kannalta.
Elämä on hyvin pitkälle sun omasta käytöksestä kiinni. Jos nainen taas ei ymmärrä asiallista keskustelua, niin se on sitte ehkä vähän raakile mihinkää ihmissuhteeseen. - (0)(0)
Toivottavasti et oo nimimerkkis kaltanen.
- mmmmmmmm n
Naisten väliset suhteet on ihan sekopäisiä. Kaksi ekaa pitkää suhdettani oli naisen kanssa, nyt miehen kanssa.
Naisten kanssa ei ollut koskaan mitään tolkkua missään, jatkuvaa mustasukkaista raivoamista toiselta. Vaikka aina olen ollut parisuhteessa uskollinen.
Onneksi bi:nä pystyin valitsemaan, ettei enää koskaan naista. Kaksi raivotarta opetti. Tsemppiä teille, jotka ette voi valita.- just joo niin niin
Silti roikut lesbopalstalla.
- onnea sulle
Onnea sulle. Bi-naisilla kun on niin paljon valinnan varaa ja miehistä löytyy varmasti fiksuja, rauhallisia, tasapainoisia ja kohteliaita tyyppejäkin. Naiset ovat keskimäärin paljon hankalampia. Valitettavasti vaan lesbona en voi, en halua enkä kykenä vaihtamaan miehiin. Jos vain voisin valita olisin paljon mielummin bi, mutta kun en vaan ole. Olen lesbo. Tunnen älykkäitä, kohteliaita, ihania herrasmiehiä, mutta en vaan kykene olemaan heidän kanssaan sillä tavalla, koska olen lesbo. Haluaisin kyllä rauhallisen, tasapainoisen suhteen, mutta harvasta naisesta siihen on. Mitään mielenterveysongelmaista raivotarta en halua, en jaksa enkä halua riidellä kaiken aikaa enkä halua mitään vuoristorataa tai jatkuvaa draamaa. Vaihtoehtona on sitten olla yksin. Mielummin kuitenkin onnellisesti yksin kuin äärimmäisen kuluttavassa, epätyydyttävässä suhteessa, missä riidellään kaiken aikaa, juostaan vieraissa, valehdellaan jne.
Minusta teidän binaisten pitäisi vaan olla onnellisia ja tyytyväisiä eikä valittaa kaiken aikaa miksi lesboille ei kelpaa tai miksi lesbot eivät hyväksy/ymmärrä. Ajattelepas meitä lesboja, jotka eivät välttämättä saa mitään, ehkä koskaan ikinä, tasapainoista ja seesteistä pitkää parisuhdetta. Ottajia kyllä löytyisi, niin miehistä kuin naisista, mutta miehiä en halua ja naiset ovat niin älyttömän häilyviä, riitaisia ja tasapainottomia. Tähän kun lisää sen, että ei kuitenkaan ihan minkä tahansa naisen kanssa halua olla. Kriteerit ne minullakin on ja niistä en luovu. Jos luovun, tuloksena on vaan hirveää sotkua, riitaa jne. - Vompparaa
onnea sulle kirjoitti:
Onnea sulle. Bi-naisilla kun on niin paljon valinnan varaa ja miehistä löytyy varmasti fiksuja, rauhallisia, tasapainoisia ja kohteliaita tyyppejäkin. Naiset ovat keskimäärin paljon hankalampia. Valitettavasti vaan lesbona en voi, en halua enkä kykenä vaihtamaan miehiin. Jos vain voisin valita olisin paljon mielummin bi, mutta kun en vaan ole. Olen lesbo. Tunnen älykkäitä, kohteliaita, ihania herrasmiehiä, mutta en vaan kykene olemaan heidän kanssaan sillä tavalla, koska olen lesbo. Haluaisin kyllä rauhallisen, tasapainoisen suhteen, mutta harvasta naisesta siihen on. Mitään mielenterveysongelmaista raivotarta en halua, en jaksa enkä halua riidellä kaiken aikaa enkä halua mitään vuoristorataa tai jatkuvaa draamaa. Vaihtoehtona on sitten olla yksin. Mielummin kuitenkin onnellisesti yksin kuin äärimmäisen kuluttavassa, epätyydyttävässä suhteessa, missä riidellään kaiken aikaa, juostaan vieraissa, valehdellaan jne.
Minusta teidän binaisten pitäisi vaan olla onnellisia ja tyytyväisiä eikä valittaa kaiken aikaa miksi lesboille ei kelpaa tai miksi lesbot eivät hyväksy/ymmärrä. Ajattelepas meitä lesboja, jotka eivät välttämättä saa mitään, ehkä koskaan ikinä, tasapainoista ja seesteistä pitkää parisuhdetta. Ottajia kyllä löytyisi, niin miehistä kuin naisista, mutta miehiä en halua ja naiset ovat niin älyttömän häilyviä, riitaisia ja tasapainottomia. Tähän kun lisää sen, että ei kuitenkaan ihan minkä tahansa naisen kanssa halua olla. Kriteerit ne minullakin on ja niistä en luovu. Jos luovun, tuloksena on vaan hirveää sotkua, riitaa jne.Siis tä? Millasia kriteereitä sulla sitten on?
- ei niin nuori
Kuulehan sinä, onnea sulle. On niitä henkisesti kypsiä ja tasapainoisia lesbojakin olemassa, sori vain, ja vapaitakin sellaisia kuten itse vielä tällä hetkellä ainakin. Ei kaikki lesbosuhteet ole tuhoon tuomittuja vaan jos ja kun löytää sen omansa - sen joka täydentää sua omana ittenäs - siitä alkaa se onni yleensä eikä siinä ole jalansijaa tuollaisille epäluuloille, joita nyt kannat mukanasi. Kaikki eivät suinkaan ole mt-ongelmaisia tai muutenkaan mitään "reppanoita". On olemassa meitä itsensä kanssa sinut olevia persoonia ja jotka osaavat arvostaa myös muita ihmisiä, olipa heillä mt- tai muita ongelmia. Sen verran olen tässä elämässä oppinut, ettei kannata olla liian vaativakaan, vaikkakin tietysti jotkin kriteerit itsekullakin on, mut joskus voi niihinkin tehdä pientä hienosäätöä, sillä mun mielestä ihmisen joko hyväksyy tai sit ei ja selvennän hieman tuota kantaani eli sitä joko hyväksyy toisen ihmisen myös niine huonoine puolineen ja myös kunnioittaa häntä niistä huolimatta tai jopa kenties niiden takia eikä kaikkea voi laskea pelkästään hyvien puolien varaan, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen. Sitä voi olla silti täydellinen just sille tietylle ihmiselle vikoineen kaikkineen, mutta ei sekään tee meistä kenestäkään oikeasti täydellistä. Jokaisessa meissä on omat kommervenkkinsa ja mitä enemmän ikää tulee, niin se opettaa ja kasvattaa tuossakin asiassa - tai näin ainakin pitäisi - kaikkihan eivät koskaan opi mitään, ei edes sen kuuluisan kantapäänkään kautta eikä rautalangastakaan väännettynä, jos ei ole oppiakseen. Joskus on omissa asenteissa myös parantamisen varaa. Olkaa avarakatseisia ja antakaa toinen toisillenne mahdollisuus, älkää etsimällä etsikö sitä Itse Täydellisyyttä. Se oikea tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin vastaan ja joskus jopa just silloin, kun sitä vähiten osaa odottaakaan :) siinä vaiheessa olisi hyvä olla ne asenteet omassa päässä kohdillaan viimeistään :) kaikkea hyvää kaikille tasapuolisesti!!
- Wife-Beater
Näyttäis keskustelu lähteneen vähä seilaan väärille urilleen. Kyselin lähinnä ihmisten riidoista, miten teillä tapellaan ja sovitaan jne... Ihanainen lukihäiriöni vaivannut taas tuossa aikaisessa tekstissäni, jossa ajatukset ei mahu järkevään muotoon paperille, kuten siellä kyseenalaistettiin jo auton liittymistä asiaan. Kirjoitan vaan mitä mielessäni on. Mutta niin, asiaan. Elisestä sen verran, että meidän biojäteroskis siivottiin, emäntä lähti reeneihin ja mä todellakin leivon pannaria. Mykkäkoulusta ei tietoakaan vaan pannarin jäähtyessä ehdimme harrastamaan intohimoista seksiä
- sairaalta kuulostaa
Taidat olla tämä sama kirjoittaja näissä lähes jokaisessa avauksessa tällä palstalla, jolla on sitä "huumorintajua".
- väärällä palstalla?
Jos sua kiinnostaa huumori, niin täältä löydät vitsit-palstan:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/42
- keksitty stoori
Keksitty stoori huomionkipeältä ihmiseltä (narskulta?) niin kuin lähes kaikki tällä palstalla. Paistaa aika tökerösti läpi. Mahtaneekohan naurattaa ketään muuta kuin itseäsi.
- f*ck
mä en kauheesti näe huumoria tuossa teidän tavassa riidellä. Noinko te meinaatte että se jatkuu vuosikausia, eikä se muuttaisi muotaan huonompaan? Tossahan kyse siitä ettette kunnioitta yhtään toisianne, riidassa koitatte vain satuttaa toista keinolla millä hyvänsä ja sitten se on "ilmanpuhdistusta".
Erot heitetään peliin ja toista ollaan ulos heittämässä. Menkää johonkin oppimaan ristiriitojen ratkaisua ja etsikää siihen seksiin jostain muusta sitä jännää kuin uhkailusta ja väkivallasta.- eräänäpäivänä
no ainakin itse huomasin kirjoituksessa sen huumorin ja itseironian joka jokaisessa pitäisi olla, myös sinussa, täällä olikin hyvin hillitty ja rauhallinen kirjoitusilmapiiri kun et ollut ukki kirjoittelemassa.
Meillä kun ei ole valmiita oletuksia parisuhteista, niin hommat käytännö tai halujen mukaan. Huumori piristää päivää, ja hyvät viikonloput kaikille.
- Ihana kuulla
Ehkä tökerösti kirjoitettu, mutta jotenkin ymmärrän sua Wife-Beater. Naisen kanssa elämä on joskus melko hankalaa, varsinkin jos molemmat on jääräpäisiä. Omassa suhteessani kanssa riidellään melko tulisesti ja myöhemmin puhdistellaan imaa, tavalla jos toisella ;) Jos todella olette toisillenne ne "ns. oikeat", niin kyllä tuollaiset riidat mielestäni puhdistavat ilmaa. Tsemppiä sulle, mun silmin kaikki tuo on ihan normaalia lesboparin elämää :)
Terkuin: kaikki irtaimisto ikkunasta pihalle aikanaan ja edelleen ONNELLISESTI yhdessä, 10v vuoden jälkeen. - wife-praiser
Joo kannatan,noi riidat missä jotain överiäkin voi joskus harvoin sattuu,saattaa olla semmosia taibreikkereitä tennistermein.Erä ja ottelupallo.Itse ainakin urheiluhenkisenä xD vaadin jotain extremeä tunnetta joskus toiselta.Jos aistii toista hyvin niissä puhdistuu itsekin.Toisaalta jatkuvat erät ja ottelupallot on syvältä.Kaipa se tosi rakkaus haihtuu ja toivottavasti lähtee uloskin sekä että ,jos ei riitelytavat sovi yksiin. Maybe..riidatta oon elänyt noin 3 vuotta nykyisessä suhteessa.En saa haukkuja, en joudu pyytelemään anteeksi,että olen tiskannut,en ole tehnyt kotiaskareita väärin.Tuntuu että saatan jopa osatakkin jotain. Toisaalta kunnioitan ja tulen aina kunnioittamaan muita ihmisiä niin suuresti että.Voisin jättäjille ja pettäjille ym. elämäni riitapukareille tarjota kakkukahvit,ylistää sitä kuinka he ovat auttaneet minua elämässä eteenpäin.Skool vaan teille kaikille! Todennäköisesti tunnistatte itsenne.Itsestä kaikki lähtee.Ei pääse pakoon ei.Karmaa sekä kohtalonironiaa.
- meitä on moneksi
Kyllä yllämainittu riitely voi olla hyvinkin luontaista joidenkin parisuhteessa ilman että erotaan, Erilaisilla ihmisillä on eri tapoja kommunikoida ja ilmaista itseään. Minä olen rauhallisempi tapaus ja toivoisin toista rauhallista, koska ahdistun äänenkorottamisesta ja "räiskyvästä" kommunikoinnista. En usko että aloittajan "hankaluus" on liitoksissä naiseuteen vaan meillä kaikilla on omat temperamenttimme ;) Kannattaa tutustua kyseiseen termiin syvemminkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta2733988Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2721331Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin651295- 841086
Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes1001079eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.971009Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä56946En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin121945- 169883
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki15841