Se oli sitten siinä...

En tunne Avoimen yliopiston sisäänpääsykriteerejä luovan kirjoittamisen osalta. Mutta kaiketi blogilla ei ole suurta painoa (voin olla väärässä jos mediajournalismia opetetaan), vaan itse luovan kirjoittamisen näytteillä.

Kun hakijoita on paljon, tapahtuu aina karsintaa. Karsiminen ei kerro omasta laadustasi. Kertonee hakijoiden määrästä ja ehkä tasosta, valitsijoiden intresseistä ja kirjallisesta mausta.

Mikään koulutus ei takaa, ei tee ammattikirjailijoita. Eikä liene tarkoitustakaan.

Entä jos hakisit pitempiin kirjoittajakoulutuksiin esim. kansanopistoihin?

Kirjoittaminen on hyvin suosittu harrastus, joten niihin paikkoihin, joissa on pääsykoe, on vaikea päästä. Hyviä kirjoittajia on kuitenkin aika paljon. Edellinen kirjoittaja toi esille hyviä näkökohtia. Minäkin suositan, että hakeutuisit sellaiseen koulutukseen, jossa ei ole pääsykoetta. Perusasioita voi opiskella millä tahansa kurssilla, samoin palautteen vastaanottamista.

Tavoitteella voi myös leikkiä. Kirjoittaa vaihteeksi lyhyempää tekstiä johonkin scifilehteen? Kokeilla jotain uutta. Zemppiä!

katso, mitenkuollutta ekstiä ne kursseja käymeet kirjoittavat.. Hengetöntä.. huonoja lauseita.. jne.

Sinnehän voi mennä jonkun yhteistyöoppilaitoksen kauttakin. Minusta joku kirjailija jonka nimeä en muista oli tehnyt nou perusopinnot jossain yhteistyöoppilaitoksessa ja sitten jatkanut tuolla maisteriksi.

Kirjoitelmasta sai enintään 3 pistettä ja sisäänpääsyn raja oli 5 pistettä, joten noita kirjoittaja- tai kouluttajakokemuksesta ja aiemmista julkaisuista saatavia lisäpisteitä tarvitaan. Pelkkä hakukirjoitelma ei riitä.

Maksimipistemäärä oli 7.

Ahaa. No sitten kannattanee kirjoittaa lehtijuttuja: kolumneja, artikkeleita, arvosteluja, buffeja. Ja tarjota runoja, novelleja kulttuurijulkaisuihin. Jos printtimedia ei innostu, kannattanee kokeilla nettisivustoja.

Kouluttajakokemus? Tarkoittaa siis, että on itse toiminut sanataiteen opettajana?

Tietysti kun hakijoita on paljon, pitää tehdä karsintaa.

Sinuna panostaisin nyt kirjoittamiseen: julkaisuja, julkaisuja, julkaisuja.

Keskittäisin viikon rotaatiosta runsaasti aikaa oman kirjallisen taidon kehittämiseen, keskittymiseen lukemisessa ja aineiston haalinnassa.

Se että onko siellä "hienoja" kirjailijoita on ehkä toiveajattelua. Tuskin opiskelijoissa hakijoissa on runsaasti julkaisseita kirjailijoita, heillä lienee kiirus omien kirjallisten projektien kanssa. Mutta ehkä osaa julkaisseista kirjailijoista (onko ei julkaissut kirjailija automaattisesti kirjailija) tähtää perus- ja aineiopintojen jälkeen maisteriohjelmaan?

Mutta se että sisään otetaan enemmän opiskelijoita on mielestäni hyvä uutinen, eikö vain? Vähän eri tilanne kuin Teakin tai Taikin käsikirjoituspuolille.

Kouluttajakokemuksella luultavasti tarkoitetaan opetusmateriaalin tuottamista yleisesti. Sekin on jo julkinen teksti (oppilaitoksen hyväksymä). Tekstin valmius (virheettömyys) ja omaperäisyys kaikissa näytöissä ratkaisee, siis mikä tahansa blogi ei luultavasti pisteitä tuo. Tasokkaan blogin pitäminen on osoitus pitkäjänteisyydestä, mitä kirjoittajat tarvitsevat.

Minä hain aikanaan oman yliopistoni luovaan kirjoittamiseen sivuaineoikeutta muutamaankin otteeseen. Ei irronnut, ei sitten millään. Jatkoin kuitenkin sitkeästi kirjoittamista ja nyt olen tämän vuoden esikoiskirjailija. Samaan aikaan kursseille päässeet ja hakeneet harrastelevat sanataidetta, mutta eivät ole päässeet oman julkaisun kanssa puusta pitkälle.

Puuhun voi kiivetä pers edellä ja joskus se kannattaa.

Sisulla vain eteenpäin ja seuraavalla kerralla uutta hakemusta sisään. Itse teen avoimessa aineopintoja. Pääsin sisään toisella yrittämällä. Kirjoitan työni puolesta päivittäin asiatekstiä. Ekalla kerralla rannalle jäänti jäi sapettamaan. Tokalla kerralla hioin hakutekstiä päivittäin useiden kuukausien ajan. Opiskelupaikka irtosi. Kirjoitelma kannattaa hioa viimeisen päälle ja kirjoittaa se uudelleen useita kertoja. Tekstiin kannatta hakea omalaatuista sävyä. Erotut joukosta.