Mikä tämä juttu on?

Kertokaa mulle, mikä tämä juttu on?

Olen pitkään yksin elänyt ihminen, eikä minulla ole tuon asian suhteen minkäänlaista ongelmaa. Elämääni olen ollut tyytyväinen. Olen miettinyt jopa sitä, että voisinko koskaan rakastua/ihastua kehenkään.

No työpaikan pippaloissa sitten tapahtui, silloin kun sitä vähiten odotin. Tapasin ihan vahingossa spontaanisti ihmisen (naisen), joka vei minulta jalat alta. Se tapahtui todella nopeasti, enkä tiedä miten hän sen teki, mutta teki kuitenkin. Jälkeenpäin olen miettinyt, että ihan luontaisella olemuksellaan hän sen teki. Mitään seksiin viittavaa ei tuolloin tapahtunut, pelkkä toistemme seura tuntui hyvältä ja hänkin tuntui viihtyvän seurassani oikein hyvin ja ilta vierähti mahtavasti.

Mitäs sitten? No työpaikalla jatkoin sitten hänen kanssaan tekemisissä oloa. Parin viikon kuluttua, kutsuin hänet luokseni (työpaikalla) ja kerroin hänelle, että olen kyllä ihastunut häneen. Hän tipahti totaalisesti ja kertoi olevansa asiasta todella yllättynyt ja arvosti rohkeuttani. Asiaan sisältyy sellainen pienoinen haaste...joka omissa moraalikäsityksissäni on ehdoton ei...hän elää parisuhteessa(pitkässä) ja hänellä on lapsi. Siitä huolimatta olen jatkanut asian eteenpäin viemistä ja olemme tavanneet työpaikalla lähes päivittäin ja olleet sähköpostiyhteydessä. Minä olen pyytänyt ja hän on tullut käymään. Olemme jutelleet kaikenlaisista asioista tunnin pari kerrallaan ja olemme viihtyneet yhdessä ja tulleet hyvin toimeen. Olen koko ajan tehnyt hänelle selväksi tunteeni ja puhunut niistä avoimesti, ja kertonut pitäväni suuresti hänestä sen tuntemuksen perusteella, mitä meillä on.

Kerran hän tuli luokseni ja kertoi, että häntä pelottaa...kysyin että mikä? Hän kertoi, että ei tiedä...kysyin onko se sitä, että hän on ihastunut toiseen ihmiseen, joka satun olemaan minä...hän vastasi, että on. Lisäksi tähän liittyen hän kertoi seuraavana päivänä, että helpotti, kun tämä asia tuli ilmi ja että enää ei pelota..Hän istuu luonani ja punastelee, kun kerron pitäväni hänestä...hän kihertää ja nauraa kuin pikku tyttö ja jos voisin jonkun tulkinnan tehdä, väittäisin siinä olevan maailman rakastuneimman naisen...

Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen..tällaista lämpimäksi luonnehtimaani tilannetta seuraa yleensä se, että seurava sähköposti seuraavana päivänä häneltä on tavattoman kylmä...useimmiten jopa v..mainen. Herkempi voisi loukkaantua. Hän ei koskaan sähköpostissa kerro minulle mitään lämmintä, eikä kerro pitävänsä minusta, hän ei myöskään yleensä kommentoi, jos esim. kehun häntä kauniiksi. Kuitenkin hän taas tulee luokseni ja taas voisin päätellä, että hän todella pitää minusta, katseista, ilmeistä, eleistä yms. Hän myös jotenkin matkii minua, koska käyttää vastaavia sanoja, lauserakenteita yms...koska istumme usein myös yhteisissä palavereissa, niin olen huomannut tämän.

Olen myös antanut hänelle muutaman päivän aikaa aina välillä ja olen ollut ihan hiljaa..hänen tapansa lähestyä(=jos se sitä on) on yleensä työmielessä joku aivan turhanpäiväinen kysymys...sitten hän tietää, että pyydän hänet luokseni...jos puhun vähänkään enemmän pitämisestäni häneen...hän kertoo, kuinka paljon hän perhettään rakastaa....päätin jo "jutun" kerran tästä syystä. Kuitenkin hän tuli luokseni muutaman päivän jälkeen kysymään, mitä kuuluu...ja taas tämä viritys pyörähti käyntiin. Eli lyhyesti hän ei päästä irti..., mutta heti, jos mennään vähänkään vauhdilla eteenpäin, hän romauttaa koko homman oikein kunnolla maihin..

Auttakaa mua, mä olen todella rakastunut naiseen, mutta onko kyseessä rakastuneen miehen väärä tulkinta kaverillisesta suhteesta...vai onko kyseessä kehittynyt ihmissuhdepeli...vai orastava vuosisadan rakkaustarina...?