DVD-soitin ei cd:lle

Joo kyllä se on ihan sama äänenlaatu myös dvd soittimella!!!!

on juu kirjoitti:

Joo kyllä se on ihan sama äänenlaatu myös dvd soittimella!!!!

No ei tasan ole. En tiedä sitten milainen laatikko teillä on cd-soittiminena, mutta normaalihintaisen dvd- ja cd-soittimne välillä on äänessä eroja.

korvista kirjoitti:

No ei tasan ole. En tiedä sitten milainen laatikko teillä on cd-soittiminena, mutta normaalihintaisen dvd- ja cd-soittimne välillä on äänessä eroja.

Meinaatko että elokuvan musiikki soundtrack-cd:ltä dvd-soittimella kuunneltuna on äänenlaadultaan huonompi kuin samalla soittimella elokuvan sisältävältä dvd:ltä? Vai tarkoittako tuo "äänessä on eroja" että äänessä on vain eroja ottamatta kantaa paremmuuteen tai huonommuuteen? Tiedätkö että jos kuuntelet pianoa edestä se kuulostaa erilaiselta kuin takaa kuunneltuna? Kumpi ääni niistä on parempi ja millä perusteella, molemmathan ovat puhdasta hifiä?

tyhmä kyselee kirjoitti:

Meinaatko että elokuvan musiikki soundtrack-cd:ltä dvd-soittimella kuunneltuna on äänenlaadultaan huonompi kuin samalla soittimella elokuvan sisältävältä dvd:ltä? Vai tarkoittako tuo "äänessä on eroja" että äänessä on vain eroja ottamatta kantaa paremmuuteen tai huonommuuteen? Tiedätkö että jos kuuntelet pianoa edestä se kuulostaa erilaiselta kuin takaa kuunneltuna? Kumpi ääni niistä on parempi ja millä perusteella, molemmathan ovat puhdasta hifiä?

Lue lisää

En tarkoita. Tarkoitan, että jos kuuntelet musiikkicd:tä dvd-soittimessa, on sen ääni huonompi kuin cd-soittimelta kuunneltaessa. Syytä en sitten tiedä.

Cd-ääni ei ole "puhdasta hifiä". Cd-levyjen taajuusvaste on vain 20 -20 000 hz, eli ali- ja ylimenevät äänet on leikattu niistä pois ja alempia ja ylempiä taajuuksia korostettu. Ainoastaan super audio-cd:t ja uusimmat audio-dvd:t pääsevät lähelle "puhdasta hifiä", eli vinyylitoistoa.

meinaa kirjoitti:

En tarkoita. Tarkoitan, että jos kuuntelet musiikkicd:tä dvd-soittimessa, on sen ääni huonompi kuin cd-soittimelta kuunneltaessa. Syytä en sitten tiedä.

Cd-ääni ei ole "puhdasta hifiä". Cd-levyjen taajuusvaste on vain 20 -20 000 hz, eli ali- ja ylimenevät äänet on leikattu niistä pois ja alempia ja ylempiä taajuuksia korostettu. Ainoastaan super audio-cd:t ja uusimmat audio-dvd:t pääsevät lähelle "puhdasta hifiä", eli vinyylitoistoa.

Lue lisää

Jos minä kuulen eroja cd- ja dvd-soittimen äänenlaaduissa niin tiedän että ne erot syntyvät korvien välissä. Korvat minulla ei (onneksi) ole niin tarkat.
Hifi-standardi on yksi DIN-standardeista, kehitetty joskus sodan jälkeen ja siinä on taajuusvaste määritetty 20 - 20000 hertsiin. Se että laitteet ovat kauan sitten ajaneet tämän normin ohi on toinen juttu. Käsite hifi sinällään tarkoittaa korkealaatuista (high fidelity), luonnonmukaista ääntä. Teoriassa äänite on siis hifiä silloin kun se kuulostaa tarkasti alkuperäiseltä, eli siltä jolla ääni on saatu aikaan. Se että puhdas hifi on yhtä kuin vinyylitoisto ei pidä paikkaansa.
Mainitessani puhtaan hifin en puhunut mistään tallenteista vaan pianosta. Piano kuunneltuna pianona kuulostaa täsmälleen pianolta, kuuntelipa sitä miltä puolelta tahansa, eli ääni on luonnonmukainen. Eri puolilta kuunneltuna se kuulostaa kuitenkin erilaiselta. Mikä sitten on paras, se on makuasia. Ja jos on olemassa paras täytyy myös olla huonompi. Mutta miltä puolelta pianoa sen ääni on huonompi kuin joltain toiselta?
Jospahan dvd-soittimen ääni ei olekaan huonompi, se on vaan (vähän, pikkasen, pikkiriikkisen, inan verran) erilainen kuin cd-soittimen. Ikäänkuin se pianoa äänittävä mikrofoni olisi ollut puoli metriä eri paikassa.
Minusta tällaisen hiustenhalkomisen sijaan kannattaisi keskittyä valittamaan molempiin soitintyyppeihin tarjottavan ohjelman surkeaa tasoa. Hyvää musiikkia ei enää tehdä, ei myöskään hyviä elokuvia.
Niin että mikä on ina? Se on maailman pienin mittayksikkö. Se on v**unkarvan viidennen keitinveden pinnalla olevan rasvakerroksen paksuus.

vastaa kirjoitti:

Jos minä kuulen eroja cd- ja dvd-soittimen äänenlaaduissa niin tiedän että ne erot syntyvät korvien välissä. Korvat minulla ei (onneksi) ole niin tarkat.
Hifi-standardi on yksi DIN-standardeista, kehitetty joskus sodan jälkeen ja siinä on taajuusvaste määritetty 20 - 20000 hertsiin. Se että laitteet ovat kauan sitten ajaneet tämän normin ohi on toinen juttu. Käsite hifi sinällään tarkoittaa korkealaatuista (high fidelity), luonnonmukaista ääntä. Teoriassa äänite on siis hifiä silloin kun se kuulostaa tarkasti alkuperäiseltä, eli siltä jolla ääni on saatu aikaan. Se että puhdas hifi on yhtä kuin vinyylitoisto ei pidä paikkaansa.
Mainitessani puhtaan hifin en puhunut mistään tallenteista vaan pianosta. Piano kuunneltuna pianona kuulostaa täsmälleen pianolta, kuuntelipa sitä miltä puolelta tahansa, eli ääni on luonnonmukainen. Eri puolilta kuunneltuna se kuulostaa kuitenkin erilaiselta. Mikä sitten on paras, se on makuasia. Ja jos on olemassa paras täytyy myös olla huonompi. Mutta miltä puolelta pianoa sen ääni on huonompi kuin joltain toiselta?
Jospahan dvd-soittimen ääni ei olekaan huonompi, se on vaan (vähän, pikkasen, pikkiriikkisen, inan verran) erilainen kuin cd-soittimen. Ikäänkuin se pianoa äänittävä mikrofoni olisi ollut puoli metriä eri paikassa.
Minusta tällaisen hiustenhalkomisen sijaan kannattaisi keskittyä valittamaan molempiin soitintyyppeihin tarjottavan ohjelman surkeaa tasoa. Hyvää musiikkia ei enää tehdä, ei myöskään hyviä elokuvia.
Niin että mikä on ina? Se on maailman pienin mittayksikkö. Se on v**unkarvan viidennen keitinveden pinnalla olevan rasvakerroksen paksuus.

Lue lisää

"Hifi-standardi on yksi DIN-standardeista, kehitetty joskus sodan jälkeen ja siinä on taajuusvaste määritetty 20 - 20000 hertsiin. Se että laitteet ovat kauan sitten ajaneet tämän normin ohi on toinen juttu."

No ei nyt noinkaan. Tuo 20-20000 Hzhän on keskimääräinen ihmisen kuuloalue. Jotkut ihmiset kuulevat myös laajemmalla alueella, eli yli 20 kilohertsin tai ali 20:n. Mutta ongelma ei ole siinä, että laitteet toistavat matalempia jakorkeampia taajuuksia kuin tuo, vaan se, että tallenteet eivät toista. Tämä vaikuttaa kyllä äänen väriin. e mainitsemasi piano ei soi 20-20000 hertsin välisellä alueella vaan paljon laajemmalla. Näin ollen, ikäli äänite ei pysty toistamaan kaikkia taajuuksia, ei ääni voi olla luonnonmukaista. Tämähän on päivänselvää?

Eli ainoa luonnonmukainen ääni syntyy vinyyleillä, joiden ääniala on laajempi kuin tuo 20-20k ja nykyään myös joillain digitaalisilla tallenteilla, esim juuri SACD tai audio-dvd.

Tuosta lopusta olen kanssasi täysin samaa mieltä. Paskaako sillä on väliä millainenn ääni on, jos musiikki on paskaa?

paskaa purkissa enivei kirjoitti:

"Hifi-standardi on yksi DIN-standardeista, kehitetty joskus sodan jälkeen ja siinä on taajuusvaste määritetty 20 - 20000 hertsiin. Se että laitteet ovat kauan sitten ajaneet tämän normin ohi on toinen juttu."

No ei nyt noinkaan. Tuo 20-20000 Hzhän on keskimääräinen ihmisen kuuloalue. Jotkut ihmiset kuulevat myös laajemmalla alueella, eli yli 20 kilohertsin tai ali 20:n. Mutta ongelma ei ole siinä, että laitteet toistavat matalempia jakorkeampia taajuuksia kuin tuo, vaan se, että tallenteet eivät toista. Tämä vaikuttaa kyllä äänen väriin. e mainitsemasi piano ei soi 20-20000 hertsin välisellä alueella vaan paljon laajemmalla. Näin ollen, ikäli äänite ei pysty toistamaan kaikkia taajuuksia, ei ääni voi olla luonnonmukaista. Tämähän on päivänselvää?

Eli ainoa luonnonmukainen ääni syntyy vinyyleillä, joiden ääniala on laajempi kuin tuo 20-20k ja nykyään myös joillain digitaalisilla tallenteilla, esim juuri SACD tai audio-dvd.

Tuosta lopusta olen kanssasi täysin samaa mieltä. Paskaako sillä on väliä millainenn ääni on, jos musiikki on paskaa?

Lue lisää

Luonnonmukainen toisto toki vaatii kaikki taajuudet mukaan mutta tuo mitä kirjoitin hifi-standardista pitää paikkansa. Hifi-normi on yksi DIN-standardeista (Deutsches Institut für Normung) ja siinä toistoalue määritettiin 20 -20000 hertsiin juuri sen takia että se on ihmisen keskimääräinen kuuloalue. Lähtökohta oli se että jos laite toistaa tuon taajuuskaistan kokonaan (en muista oliko se plus miinus 3 dB vai 6 dB) se on hifilaite. Sen aikaisille laitteille se oli kova vaatimus. Se ettei sitä tänään mielletä hifiksi on toinen juttu mutta lähtökohta oli tuo.

Muuten tuo äänijuttu on vähän filosofisempi kysymys. Itse kuuntelen cd:ni dvd-soittimella, en viitsi pitää erillistä cd-soitinta koska kotioloissa kuunnellessani en ole huomannut mitään eroa muussa kuin vähän käytettävyydessä. Tietysti jos järjestäisin ihan oikean testin ja keskittyisin asiaan voisi eroja löytyäkin mutta miksi ihmeessä tekisin niin? Minun mielestäni nämä asiat ovat epäolennaisuuksia joilla ei ole mitään merkitystä arkielämässä. Olen sitä mieltä että musiikin kuuntelussa musiikki on tärkeää, ei ääni. Kyllä kaikki nykyaikaiset laitteet ovat riittävän hyviä että niillä saa musiikkitallenteesta kokonaisvaltaisen kuvan jos on korvaa. Jos sitä ei ole niin ei niistä hertseistäkään ole mitään apua.

Autotallissa jossa paljon värkkäilen harrastusteni parissa minulla on vanha matkaradio jossa on kasettisoitin. Olen tällä laitteella kuunnellut musiikkia satoja nautinnollisia tunteja. Äänen laatu ei varmasti ole hifiä mutta kyllä Wagner ja Tsaikovski samoin kuin vaikkapa Pink Floyd ja Vangelis soivat siinä mahtavasti koska ne soivat samalla minun päässäni.

Musiikki on pääasiassa jotain aivan muuta kuin ne taajuudet mitkä siinä soivat. Minusta juuri se muu on tärkeintä. Toisilla on oma tärkeysjärjestyksensä.

pohtii kirjoitti:

Luonnonmukainen toisto toki vaatii kaikki taajuudet mukaan mutta tuo mitä kirjoitin hifi-standardista pitää paikkansa. Hifi-normi on yksi DIN-standardeista (Deutsches Institut für Normung) ja siinä toistoalue määritettiin 20 -20000 hertsiin juuri sen takia että se on ihmisen keskimääräinen kuuloalue. Lähtökohta oli se että jos laite toistaa tuon taajuuskaistan kokonaan (en muista oliko se plus miinus 3 dB vai 6 dB) se on hifilaite. Sen aikaisille laitteille se oli kova vaatimus. Se ettei sitä tänään mielletä hifiksi on toinen juttu mutta lähtökohta oli tuo.

Muuten tuo äänijuttu on vähän filosofisempi kysymys. Itse kuuntelen cd:ni dvd-soittimella, en viitsi pitää erillistä cd-soitinta koska kotioloissa kuunnellessani en ole huomannut mitään eroa muussa kuin vähän käytettävyydessä. Tietysti jos järjestäisin ihan oikean testin ja keskittyisin asiaan voisi eroja löytyäkin mutta miksi ihmeessä tekisin niin? Minun mielestäni nämä asiat ovat epäolennaisuuksia joilla ei ole mitään merkitystä arkielämässä. Olen sitä mieltä että musiikin kuuntelussa musiikki on tärkeää, ei ääni. Kyllä kaikki nykyaikaiset laitteet ovat riittävän hyviä että niillä saa musiikkitallenteesta kokonaisvaltaisen kuvan jos on korvaa. Jos sitä ei ole niin ei niistä hertseistäkään ole mitään apua.

Autotallissa jossa paljon värkkäilen harrastusteni parissa minulla on vanha matkaradio jossa on kasettisoitin. Olen tällä laitteella kuunnellut musiikkia satoja nautinnollisia tunteja. Äänen laatu ei varmasti ole hifiä mutta kyllä Wagner ja Tsaikovski samoin kuin vaikkapa Pink Floyd ja Vangelis soivat siinä mahtavasti koska ne soivat samalla minun päässäni.

Musiikki on pääasiassa jotain aivan muuta kuin ne taajuudet mitkä siinä soivat. Minusta juuri se muu on tärkeintä. Toisilla on oma tärkeysjärjestyksensä.

Lue lisää

Niin no, tuo standardi saattaa olla mikä on. Onhan nykyaikaisissa AV-vahvistimissakin taajuusvaste muka jotain 10-100000 hertsiä. Jaahas? Mistäs tavallinen kuluttaja voi tietää kuinka ylös se menee? Ja onko sillä väliä, jos kuuloalue on 20-20000? No ei varmasti sinänsä, mutta äänenväriin se vaikuttaa.

Homman voit testata helposti. Jos sinulla on jokin äänite vinyylinä ja sama äänite CD:nä, koita vertailla niiden ääntä. Otetaan vaikka esimerkiksi mainitsemasi Pink Floyd. The Wall kuuluu paljon luonnollisemmin vinyyliltä kuin CD:ltä. Bssotoisto on huomattavasti parempi ja diskanttitoisto selkeämpi, ääni on paljon avarampi, keskiäänet eivät ole korostuneet kuten CD:ssä. Mutta tässä kannattaa huomioida, että sehän on alunperin analoginen äänite. Niitä ei koskaan saada muutettua digitaalisiksi täydellisesti, niin että niiden ääni jopa pranisi. Ne ertsit, ne hertsit...

turinointia kirjoitti:

Niin no, tuo standardi saattaa olla mikä on. Onhan nykyaikaisissa AV-vahvistimissakin taajuusvaste muka jotain 10-100000 hertsiä. Jaahas? Mistäs tavallinen kuluttaja voi tietää kuinka ylös se menee? Ja onko sillä väliä, jos kuuloalue on 20-20000? No ei varmasti sinänsä, mutta äänenväriin se vaikuttaa.

Homman voit testata helposti. Jos sinulla on jokin äänite vinyylinä ja sama äänite CD:nä, koita vertailla niiden ääntä. Otetaan vaikka esimerkiksi mainitsemasi Pink Floyd. The Wall kuuluu paljon luonnollisemmin vinyyliltä kuin CD:ltä. Bssotoisto on huomattavasti parempi ja diskanttitoisto selkeämpi, ääni on paljon avarampi, keskiäänet eivät ole korostuneet kuten CD:ssä. Mutta tässä kannattaa huomioida, että sehän on alunperin analoginen äänite. Niitä ei koskaan saada muutettua digitaalisiksi täydellisesti, niin että niiden ääni jopa pranisi. Ne ertsit, ne hertsit...

Lue lisää

Vinyylejä kuunnellessa pitää aina muistaa se että äänirasioiden taajuusvasteet ovat vähän mitä ovat. Levysoitinesivahvistimien (RIAA) vaste sensijaan lienee aika lineaarisesti laskeva (en kyllä tarkkaan muista, siitä on aikaa kun niitä olen tutkinut). Sama äänite kuunneltuna kahdella eri soittimella (äänirasialla) kuulostaa aivan erilaiselta. Ero on aivan eri kertaluokkaa kuin jos verrataan cd:n kuuntelemista joko cd- tai dvd-soittimella.

Se että äänite kuulostaa vinyylillä luonnollisemmalta kuin cd:llä johtuu todennäköisesti vain niistä virheistä joita on neulasta lähtevässä äänentoistoketjussa ja jotka kuulostavat korvaan hyvältä koska korva on niihin tottunut. Niitä virheitä ei dc:llä ole. Kerroin tuonne toiselle palstalle papasta joka 70-luvulla kuuli minun stereiotani ja ihmetteli miten kukaan voi kuunnella tuollaista radiota joka ei kuulosta radiolta ollenkaan. Korva kun oli tottunut vanhaan kumisevaääniseen höyryradioon.

Itse en luota ihmiskorvaan minkään absoluuttisen paremmuuden arvioijana. Se pystyy päättelemään vain sen mikä kuulostaa paremmalta, ei sitä mikä on parempaa. Ja tulos vaihtelee kuulijan mukaan ja siihen vaikuttaa lyhyesti sanottuna kuulijan koko elämänkokemus joka muokkaa asenteet ja tottumukset ja kaiken muun. Tosin, jos pitemmälle pohditaan niin sehän tässä tärkeintä onkin, se mikä kuulostaa paremmalta. Metsään mennään silloin kun pelkän kuulon perusteella mennään sanomaan toisen mielipidettä huonommaksi kuin omaa. Joka itsensä ylentää jne...

Ja aina pitää muistaa että musiikissa on tärkeintä musiikki, ei ääni.

pohtii lisää kirjoitti:

Vinyylejä kuunnellessa pitää aina muistaa se että äänirasioiden taajuusvasteet ovat vähän mitä ovat. Levysoitinesivahvistimien (RIAA) vaste sensijaan lienee aika lineaarisesti laskeva (en kyllä tarkkaan muista, siitä on aikaa kun niitä olen tutkinut). Sama äänite kuunneltuna kahdella eri soittimella (äänirasialla) kuulostaa aivan erilaiselta. Ero on aivan eri kertaluokkaa kuin jos verrataan cd:n kuuntelemista joko cd- tai dvd-soittimella.

Se että äänite kuulostaa vinyylillä luonnollisemmalta kuin cd:llä johtuu todennäköisesti vain niistä virheistä joita on neulasta lähtevässä äänentoistoketjussa ja jotka kuulostavat korvaan hyvältä koska korva on niihin tottunut. Niitä virheitä ei dc:llä ole. Kerroin tuonne toiselle palstalle papasta joka 70-luvulla kuuli minun stereiotani ja ihmetteli miten kukaan voi kuunnella tuollaista radiota joka ei kuulosta radiolta ollenkaan. Korva kun oli tottunut vanhaan kumisevaääniseen höyryradioon.

Itse en luota ihmiskorvaan minkään absoluuttisen paremmuuden arvioijana. Se pystyy päättelemään vain sen mikä kuulostaa paremmalta, ei sitä mikä on parempaa. Ja tulos vaihtelee kuulijan mukaan ja siihen vaikuttaa lyhyesti sanottuna kuulijan koko elämänkokemus joka muokkaa asenteet ja tottumukset ja kaiken muun. Tosin, jos pitemmälle pohditaan niin sehän tässä tärkeintä onkin, se mikä kuulostaa paremmalta. Metsään mennään silloin kun pelkän kuulon perusteella mennään sanomaan toisen mielipidettä huonommaksi kuin omaa. Joka itsensä ylentää jne...

Ja aina pitää muistaa että musiikissa on tärkeintä musiikki, ei ääni.

Lue lisää

Onhan se noinkin. Toisaalta perusäänirasia toistaa juuri sen taajuuden, mitä sen kuuluukin. Eli jos ei soitin ihan Philipsin purkkimallia ole, niin äänen kuuluisi olla kunnossa.

Toki levysoittimissa on paljonkin eroja, huomattavasti enemmän kuin cd-soittimissa. Mutta se ei muuta sitä asiaa, miten ne sitä ääntä toistavat.

Olisi mielenkiintoinen kuulla laser-tekniikkaa hyödyntävää levysoitinta. Siinä laser-lukupää lukee vinyylin urat ja muuttaa sen sitten ääneksi, aivan kuten cd-levyissä siis. Kuuleman mukaan rätinöiden pitäisi ainakin poistua, taajuusvasteesta ei minulle sitten ole tietoa. Luultavasti liian kallis soitin kuitenkin jokapojan hankinnaksi, mutta mielenkiintoinen yhtä kaikki.

Kaikkein tärkein asia noissa vinyyleissä on kuitenkin se levytys, eli itse vinyylin ääni. Hyvin hyvin harva vinyyli on loppujen lopuksi niin korkeatasoinen, että sen ääni kilpailisi cd-äänen kanssa. Johtunee vanhasta studiotekniikasta ja ammattitaidottomasta vinyyliprässäyksestä. Mutta sitten on muutamia helmiä, jotka pesevät peruslevarilla sen cd:n mennen tullen. Kuten juuri tuo mainitsemani The Wall. Toinen sellainen on Yellon Flag-erittäin hyvä ääni. Mutta sitten taas toista ääripäätä: kuuntelin tuossa juuri eräänä päivänä Tangerine Dreamin 70-luvun alkupuolen tuotantoa cd:ltä ja ne kuulostavat kyllä paljon paremmilta cd:einä. Eli kun aiemmin sanoin, että cd:llä ei saada parempaa ääntä kuin alkuperäisellä, olin siinä suhteessa väärässä. Tosin TD lienee harvinainen poikkeus siinä kategoriassa. Ammattilaiset asialla, niin jäljen kuulee.

Muuten olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Jokainen kuulee sen äänen omalla tavallaan. Ihmiset kuulevat sointukulutkin eri tavalla: toiset kuulevat nousevan sävelkulun nousevana, toiset laskevana. Kehitä siinä sitten teorioita absoluuttisesta äänestä...Itse olen kyllä parina viime vuonna kuunnellut cd-ääntä, että sinänsä en ole mikään vinyylin puolustaja. Vaikka cd-äänestä nautinkin, on minun myönnettävä, että jotkin vinyylit kyllä ovat parempia. Ainakin kuulostavat siltä siis:)

Jos asetetaan rinnakkain CD- ja DVD-soitin, ja molemmissa on samanlainen taajuustoisto (siis viivasuora toisto alueella 20 Hz - 20 kHz), niin eroa ei ole. Kannattaa siis muistaa, että soitin lukee levyltä ykkösiä ja nollia ja DA-muunnin muuttaa sitten äänen kuultavaksi signaaliksi. Laitteen tekninen toteutus (suunnittelu, komponenttien laatu) voi toki tuoda taajuustoistoon nousuja ja laskuja (korostus tai vaimentuma), mutta se on jo eri asia.

Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö joku voisi kuulla äänessä eroja. Musiikki on myös subjektiivinen kokemus. Joku uskoo, että DA-muuntimissa on eroja. Jonkun mielstä toinen piiri on kylmä, kun taas toinen lämmin. Jollekin japanilainen vahvistin on liian kolkko, kun taas joku eksoottinen tonnin laite on eloisa. Joku löytää onnensa paksuista ja eksoottisesti punotuista kaapeleista, joista saadaan ääneen erottelevuutta. Kolmannelle syvintä onnea edustaa nauhadiskantin kuulaus. Neljäs vannoo vinyylin ja putkivahvistimen kombinaatioon. Sitten joku puolestaan avaa kaiuttimensa ja tutkii diskanttipuolen kondensaattoreita. Lopputulos on, että Intertechnic on liian viileä, mutta Mundorfin kondensaattori se oikea ja erotteleva.

Se viimeinen epäilevä Tuomas sitten pohtii, miten huoneresonanssit ovat suhteessa kaapelien ja yksittäisten komponenttien tuomiin subjektiivisiin etuihin.

Mutta musiikki on subjektiivinen kokemus. Jos DVD-soitin kuullostaa huonommalta kuin teknisesti identtinen CD-soitin, se on hänen totuutensa - ja rahansa. :)

Kumma kyllä asia ei aiemmissa viesteissä selvinnyt. :) Äänenlaadussa ei ole mitään eroa, jos levy on hyväkuntoinen ja PCM-audiosignaali siirretään digitaalisella liitännällä (S/PDIF tai HDMI) samalle DA-muuntimelle(DAC), joka voi olla erillinen tai vahvistimeen integroitu. Soittimien virheenkorjauksessa on eroja, joten naarmutettu levy voi soida jossain soittimessa virheettömästi, mutta toisessa ääni napsuu ja hyppii selvästi. Tämä ei kuitenkaan johdu CD- ja DVD/Blu-ray-soittimen periaatteellisesta erosta, vaan eri soittimien virheensiedosta. DA-muuntimissa voi olla merkityksellisiä eroja, mutta jos vertailussa käytetään samaa muunninta, niin soitinten laatueroa ei kuule. Varmaankin vielä 10 vuotta sitten vahvistimien DACit olivat harvinaisempia stereovahvistimissa.

CD-soitin sopii käyttöliittymältään paremmin pelkkään musiikinkuunteluun ilman TV-tä. CD-soittimissakin on nykyään todella vähän näppäimiä itse laitteessa, mutta DVD- tai Blu-ray-soittimissa toimintonäppäimiä ei välttämättä löydy edes kaukosäätimestä.

Oikein toteutetuissa kaksoissokkoutetuissa testeissä CD-levyn ääntä ei pystytty erottamaan SA-CD:n tasoisesta äänestä. Sama koskee varmastikin myös vertailua CD vs DVD-Audio. Kaikki yli 16bittiä tai 44.1 kHz on turhaa.
https://secure.aes.org/forum/pubs/journal/?ID=2
http://www.audiocircle.com/index.php?topic=70893.0

Hifisti kirjoitti:

Jos asetetaan rinnakkain CD- ja DVD-soitin, ja molemmissa on samanlainen taajuustoisto (siis viivasuora toisto alueella 20 Hz - 20 kHz), niin eroa ei ole. Kannattaa siis muistaa, että soitin lukee levyltä ykkösiä ja nollia ja DA-muunnin muuttaa sitten äänen kuultavaksi signaaliksi. Laitteen tekninen toteutus (suunnittelu, komponenttien laatu) voi toki tuoda taajuustoistoon nousuja ja laskuja (korostus tai vaimentuma), mutta se on jo eri asia.

Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö joku voisi kuulla äänessä eroja. Musiikki on myös subjektiivinen kokemus. Joku uskoo, että DA-muuntimissa on eroja. Jonkun mielstä toinen piiri on kylmä, kun taas toinen lämmin. Jollekin japanilainen vahvistin on liian kolkko, kun taas joku eksoottinen tonnin laite on eloisa. Joku löytää onnensa paksuista ja eksoottisesti punotuista kaapeleista, joista saadaan ääneen erottelevuutta. Kolmannelle syvintä onnea edustaa nauhadiskantin kuulaus. Neljäs vannoo vinyylin ja putkivahvistimen kombinaatioon. Sitten joku puolestaan avaa kaiuttimensa ja tutkii diskanttipuolen kondensaattoreita. Lopputulos on, että Intertechnic on liian viileä, mutta Mundorfin kondensaattori se oikea ja erotteleva.

Se viimeinen epäilevä Tuomas sitten pohtii, miten huoneresonanssit ovat suhteessa kaapelien ja yksittäisten komponenttien tuomiin subjektiivisiin etuihin.

Mutta musiikki on subjektiivinen kokemus. Jos DVD-soitin kuullostaa huonommalta kuin teknisesti identtinen CD-soitin, se on hänen totuutensa - ja rahansa. :)

Lue lisää

"Joku uskoo, että DA-muuntimissa on eroja. Jonkun mielstä toinen piiri on kylmä, kun taas toinen lämmin. Jollekin japanilainen vahvistin on liian kolkko, kun taas joku eksoottinen tonnin laite on eloisa."

Jep! Sanoit asian naulan kantaan! Hupaisin eroja kuullut oli vuosia sitten se Hifi-lehdessä haastateltu alan erikoismies, joka kuuli eron cd-soittimen toistossa, kun käänsi pistotulppaa pistorasiassa 180 astetta.

Lopetin lehden tilaamisen siihen.