Miksi kukaan ei ole kiinnostunut minusta?

Samaa just sanoi siskonikin, että jos on oikeasti kiinnostusta hän peruisi muut jutut. Ja kiitos kannustuksesta. Toi ikäjuttu on itelle aina arka paikka ja sitä harmittelee, kun ei oo enää mikään parikymppinen tyttö. Toisaalta posiitivista kuitenkin on se, että muut ihmiset kuvittelevat usein minun olevan 18-vuotias.

Kun sovimme puhelimetse tapaamisaikaa hän kuitenkin kysyi minulta 'Haluatko, että haen sut jostain? Mullahan on auto.' Tähän tosin vastasin, että voin tulla bussilla.

Eikö yleensä ole hyvä merkki, jos mies ehdottaa hakevansa jostain? Tulee mieleen, että se kuuluu asiaan, jos tapaillaan. En tiedä miksi sitten lähetti tällaisia ristiriitaisia signaaleja tai sitten yksinkertaisesti muutti mielensä. Tai sitten hän ei vain halunnut mitään kaukosuhdetta, kun tiesi minun lähtevän Tanskaan.

Yksi juttu, joka kanssa jäi mietityttämään hänessä oli yksi kerta, kun pyysin häntä kääntämään minulle englanninkielisestä työsopimuksesta suomeksi joitain sanoja. Siinä sattumalta hän näki kyseisestä sopimuksesta työsuhteeni alkamispäivän Tanskassa. Tähän hän sanoi hieman yllättyneesti 'Sehän on aika pian'. Siitä tuli itselle mieleen, että hän sanoi sen siinä mielessä, ettei hänellä ole aikaa paljon toimia.

ap

hämmentynyt kirjoitti:

Kun sovimme puhelimetse tapaamisaikaa hän kuitenkin kysyi minulta 'Haluatko, että haen sut jostain? Mullahan on auto.' Tähän tosin vastasin, että voin tulla bussilla.

Eikö yleensä ole hyvä merkki, jos mies ehdottaa hakevansa jostain? Tulee mieleen, että se kuuluu asiaan, jos tapaillaan. En tiedä miksi sitten lähetti tällaisia ristiriitaisia signaaleja tai sitten yksinkertaisesti muutti mielensä. Tai sitten hän ei vain halunnut mitään kaukosuhdetta, kun tiesi minun lähtevän Tanskaan.

Yksi juttu, joka kanssa jäi mietityttämään hänessä oli yksi kerta, kun pyysin häntä kääntämään minulle englanninkielisestä työsopimuksesta suomeksi joitain sanoja. Siinä sattumalta hän näki kyseisestä sopimuksesta työsuhteeni alkamispäivän Tanskassa. Tähän hän sanoi hieman yllättyneesti 'Sehän on aika pian'. Siitä tuli itselle mieleen, että hän sanoi sen siinä mielessä, ettei hänellä ole aikaa paljon toimia.

ap

Lue lisää

"En tiedä miksi sitten lähetti tällaisia ristiriitaisia signaaleja tai sitten yksinkertaisesti muutti mielensä. "


Mies saattoi olla varattu, joka selittäisi tuollaista käytöstä. Tai sitten muuten vain kohtelias.

Kovin vähän on osoittanut kiinnostusta sinua kohtaan, joten pelkää jotakin. Vaikeaa uskoa sen pelon johtuvan olemisesta samassa työpaikassa...

eiköhän seuraa löydy kirjoitti:

"En tiedä miksi sitten lähetti tällaisia ristiriitaisia signaaleja tai sitten yksinkertaisesti muutti mielensä. "


Mies saattoi olla varattu, joka selittäisi tuollaista käytöstä. Tai sitten muuten vain kohtelias.

Kovin vähän on osoittanut kiinnostusta sinua kohtaan, joten pelkää jotakin. Vaikeaa uskoa sen pelon johtuvan olemisesta samassa työpaikassa...

Lue lisää

Mutta kun kysyin häneltä tekstiviestillä onko hänellä tyttöystävää, hän vastasi "Ihan sinkkuna elelen." Senhän takia onkin outoa, ettei lähtenyt kahville, vaikka on sinkku. Voihan kahville mennä ilman, että se tarkoittaa mitään. Eihän siinä tarvitse vielä sitoutua mihinkään. Itsekin ajattelin häntä kahville pyytäessäni, että katsoisin ensin miten menee.

Ei nainen voi meistä pyytää treffeille ku silloin näyttää että on helppo saada sänkyyn

Niin, mutta siihen ne sitten jäikin. Ei oo kukaan yläasteen jälkeen osoittanut kiinnostusta.

ap

Olen pian tulossa takaisin Suomeen. Mikä sitten olisi paras ratkaisu: käydä entisessä työharjoittelupaikassa moikkaamassa ja kysymässä uudelleen kahville menoa vai lähettää sähköpostiviesti tai tekstiviesti? Itse en välttämättä ihan uskaltaisi kohdata tätä miestä kasvotusten eli valitsisin mieluiten sähköpostiviestin. Olisiko tämä hyvä: "Hei, mitä kuuluu? Muistatko minua vielä? Tulin juuri Tanskasta oltuani siellä töissä reilut puoli vuotta. Työ oli hyvin mielenkiintoista ja antoisaa, mutta toisaalta on myös kiva kotimaahansa näin pitkän ajan jälkeen. Lähtisitkö vielä kahville kanssani, kun siitä oli puhetta ennen lähtöäni?"

Sähköpostiviestissä on vaan se huono puoli, että jos hän taas vastaa välttelevästi, ei pääse kysymään suoraan heti perään, miksi sanoit näin. Mutta toisaalta en jotenkin uskalla kohdata kasvotusten, jos tulen torjutuksi. Mielestäni on myös hyvä pitää neutraali lähestymistapa ja ehdottaa vain kahville menoa eikä kysyä suoraan 'miksi vastasit minulle näin aikaisemmin, tulkitsinko sinut väärin?' Etenkin kun aikaa on kulunut jo yli puoli vuotta eikä hän välttämättä muista edes koko asiaa (tai minua). Mutta toisaalta, jos hän ei muista minua, eikö olisi parempi juuri siksi mennä työpaikalle ja tavata hänet kasvotusten? Toisaalta siinä on suurempi pelko siitä, että joutuu nolatuksi.

En tiedä oikein mitä pitäisi tehdä? Ajattelen, että niin tai näin tulen joka tapauksessa torjutuksi. Jos näin kävisi en varmasti IKINÄ ENÄÄ sen jälkeen tee aloitetta vaan mies saa itse ehdottaa. Voihan toisaalta olla, että saisin vastauksiakin pohdinnoilleni, jos hän esim. siististi vastaisi 'En valitettavasti nyt etsi parisuhdetta, mutta kiitos kuitenkin.' Tai sitten jatkaa samanlaista peliä kuin aikaisemmin eli välttelisi. Sitten tietysti voisin kysyä jo suoraan, että mikä mättää, Ellei hän tietysti tulkitsisi tätä jo ahdisteluksi?

Mielestäni siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa, jos näin pitkän ajan jälkeen ottaisin häneen yhteyttä. Riskinä toisaalta voi olla sekin, että hän on tällä välin jo ehtinyt löytää jonkun. Ja tietysti se, että nolaisin itseni.

jotain vialla? kirjoitti:

Olen pian tulossa takaisin Suomeen. Mikä sitten olisi paras ratkaisu: käydä entisessä työharjoittelupaikassa moikkaamassa ja kysymässä uudelleen kahville menoa vai lähettää sähköpostiviesti tai tekstiviesti? Itse en välttämättä ihan uskaltaisi kohdata tätä miestä kasvotusten eli valitsisin mieluiten sähköpostiviestin. Olisiko tämä hyvä: "Hei, mitä kuuluu? Muistatko minua vielä? Tulin juuri Tanskasta oltuani siellä töissä reilut puoli vuotta. Työ oli hyvin mielenkiintoista ja antoisaa, mutta toisaalta on myös kiva kotimaahansa näin pitkän ajan jälkeen. Lähtisitkö vielä kahville kanssani, kun siitä oli puhetta ennen lähtöäni?"

Sähköpostiviestissä on vaan se huono puoli, että jos hän taas vastaa välttelevästi, ei pääse kysymään suoraan heti perään, miksi sanoit näin. Mutta toisaalta en jotenkin uskalla kohdata kasvotusten, jos tulen torjutuksi. Mielestäni on myös hyvä pitää neutraali lähestymistapa ja ehdottaa vain kahville menoa eikä kysyä suoraan 'miksi vastasit minulle näin aikaisemmin, tulkitsinko sinut väärin?' Etenkin kun aikaa on kulunut jo yli puoli vuotta eikä hän välttämättä muista edes koko asiaa (tai minua). Mutta toisaalta, jos hän ei muista minua, eikö olisi parempi juuri siksi mennä työpaikalle ja tavata hänet kasvotusten? Toisaalta siinä on suurempi pelko siitä, että joutuu nolatuksi.

En tiedä oikein mitä pitäisi tehdä? Ajattelen, että niin tai näin tulen joka tapauksessa torjutuksi. Jos näin kävisi en varmasti IKINÄ ENÄÄ sen jälkeen tee aloitetta vaan mies saa itse ehdottaa. Voihan toisaalta olla, että saisin vastauksiakin pohdinnoilleni, jos hän esim. siististi vastaisi 'En valitettavasti nyt etsi parisuhdetta, mutta kiitos kuitenkin.' Tai sitten jatkaa samanlaista peliä kuin aikaisemmin eli välttelisi. Sitten tietysti voisin kysyä jo suoraan, että mikä mättää, Ellei hän tietysti tulkitsisi tätä jo ahdisteluksi?

Mielestäni siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa, jos näin pitkän ajan jälkeen ottaisin häneen yhteyttä. Riskinä toisaalta voi olla sekin, että hän on tällä välin jo ehtinyt löytää jonkun. Ja tietysti se, että nolaisin itseni.

Lue lisää

Sanoisin miehenä että ota ihmeessä yhteyttä häneen, ihan jo itsesi vuoksi meni sitten kuinka meni. Lukemastani päätellen olet aivan loistava nainen ja hyvinkin haluttava.
Vaikea sanoa miksi mies teki niinkuin teki, ehkä siihen on syy ehkä ei.
Itse jos kuvittelisin itseni tuon miehen asemaan ja sinä sitten kysyisit kahville minua niin miettiä ei tarvitse pitkään, eli kyllä oikein mielellään lähtisin kahville ja juuri sinun kanssa.
Paras tapa olisi kysyä kasvotusten, mutta kuten sanoit olet arka niin tekemään.
Eli sähköpostiviestiä ehdotan. Kerrot halusi tavata hänet ja kiinnostuksesi häntä kohtaan ja kerrot miettiväsi sitä että onko hän kiinnostunut sinusta .

Torjutuksi tuleminen ei ole helppoa jos on oikeasti kiinnostunut niinkuin sinäkin.
Kertomasi perusteella ei tosiaan ole selvää miksi mies ei vastannut selkeästi jo aiemmin.
Ehkä yrityksesi palkitaan kunnon vastauksella tällä kertaa.
Outoa kyllä että se vastaus on ollut noinkin hankala saada.
Taatusti se ei ainakaan johdu sinusta.

onnekasta kirjoitti:

Sanoisin miehenä että ota ihmeessä yhteyttä häneen, ihan jo itsesi vuoksi meni sitten kuinka meni. Lukemastani päätellen olet aivan loistava nainen ja hyvinkin haluttava.
Vaikea sanoa miksi mies teki niinkuin teki, ehkä siihen on syy ehkä ei.
Itse jos kuvittelisin itseni tuon miehen asemaan ja sinä sitten kysyisit kahville minua niin miettiä ei tarvitse pitkään, eli kyllä oikein mielellään lähtisin kahville ja juuri sinun kanssa.
Paras tapa olisi kysyä kasvotusten, mutta kuten sanoit olet arka niin tekemään.
Eli sähköpostiviestiä ehdotan. Kerrot halusi tavata hänet ja kiinnostuksesi häntä kohtaan ja kerrot miettiväsi sitä että onko hän kiinnostunut sinusta .

Torjutuksi tuleminen ei ole helppoa jos on oikeasti kiinnostunut niinkuin sinäkin.
Kertomasi perusteella ei tosiaan ole selvää miksi mies ei vastannut selkeästi jo aiemmin.
Ehkä yrityksesi palkitaan kunnon vastauksella tällä kertaa.
Outoa kyllä että se vastaus on ollut noinkin hankala saada.
Taatusti se ei ainakaan johdu sinusta.

Lue lisää

Kiitos kauniista sanoistasi, piristi kovasti mieltäni :) Mutta eikö ole uhkarohkeaa toimintaa, jos näin pitkän ajan jälkeen kerron näin suoraan tunteistani? Olisiko parempi pysyä neutraalina ja ehdottaa vain kahville menoa? Itselläni on pelko siitäkin, että entä jos tilanne on muuttunut itseni kohdalla, koska en ole nähnyt miestä yli puoleen vuoteen. Että jos tapaisin hänet kahvilla en tuntisikaan enää samalla tavalla? Sen vuoksi ajattelen, että olisiko parempi pysyä neutraalina. Ei ainakaan kävisi niin, että olen kertonut tunteistani tekstiviestillä ja tavatessani hänet huomaan, etten tunnekaan enää häntä kohtaan niin. Sitten vain joutuisin perumaan puheeni ja sanoisin, että 'Sori, en ole sittenkään kiinnostunut sinusta sillä tavalla. Aika teki tehtävänsä.'

Tai ehkä vain pohdin ja pelkään liikaa.

jotain vialla? kirjoitti:

Kiitos kauniista sanoistasi, piristi kovasti mieltäni :) Mutta eikö ole uhkarohkeaa toimintaa, jos näin pitkän ajan jälkeen kerron näin suoraan tunteistani? Olisiko parempi pysyä neutraalina ja ehdottaa vain kahville menoa? Itselläni on pelko siitäkin, että entä jos tilanne on muuttunut itseni kohdalla, koska en ole nähnyt miestä yli puoleen vuoteen. Että jos tapaisin hänet kahvilla en tuntisikaan enää samalla tavalla? Sen vuoksi ajattelen, että olisiko parempi pysyä neutraalina. Ei ainakaan kävisi niin, että olen kertonut tunteistani tekstiviestillä ja tavatessani hänet huomaan, etten tunnekaan enää häntä kohtaan niin. Sitten vain joutuisin perumaan puheeni ja sanoisin, että 'Sori, en ole sittenkään kiinnostunut sinusta sillä tavalla. Aika teki tehtävänsä.'

Tai ehkä vain pohdin ja pelkään liikaa.

Lue lisää

olet todella hyvä pohdiskelija, ja tiedät varmaan itsekin syvällä sisälläsi mitä sinun tulisi tehdä, joten miksi epäröit? mitä pelkäät?

kysyjä kirjoitti:

olet todella hyvä pohdiskelija, ja tiedät varmaan itsekin syvällä sisälläsi mitä sinun tulisi tehdä, joten miksi epäröit? mitä pelkäät?

Pelkään torjutuksi tulemista sekä sitä, että tämä mies on saattanut löytää jo uuden naisen tämän puolen vuoden aikana. Tuntuu siltä, että altistan itseni vain turhaan uudelle pettymykselle. Siskoni ja myös psykologini on sanonut, että minun kannattaisi unohtaa koko mies, mutta itseäni jäi vaivaamaan hänen epäselvät vastauksensa. Lisäksi pelkään sitäkin, että jos mies katsoo ahdisteluna sen, että otan vielä yhteyttä. Mitä jos hän hän esimerkiksi vastaa minulle: 'Jätä minut jo rauhaan.' Kun laitoin hänelle sähköpostiviestin ennen matkaani ja kysyin voitaisiinko pitää yhteyttä skypella ollessani Tanskassa hän vastasi 'Varmaan on parasta, että pidät yhteyttä perheeseesi ja ystäviisi. Oikeastaan en edes käytä skypea. Turvallista matkaa!'

Olin niin pettynyt tämän viestin jälkeen, sillä olisin kuvitellut hänen vastaavan edes, että katsotaan sitten kun tulet Tanskasta, mutta ei mitään. Se vielä piti mainita, että kun soitin hänelle työnumeroonsa ennen tätä sähköpostiviestiä hän oli silloinkin välttelevä. Sattumalta soitin hänelle työaikaan ja kun kysyin milloin olisi parempi aika puhua tuntui, että hän pyrki luistamaan tilanteesta. Ensin hän nimittäin sanoi, että hänellä on sählypeli illalla. Kun kysyin, että mites huomenna, hän sanoi, että 'Mä oon kyllä huomenna aika kiireinen'. Kun ehdotin, että soittaisin viikonloppuna, hän sanoi siihen, että hänen kaverinsa tulee silloin käymään. Sitten hän itse sanoi 'Vai pitäiskö kattoa ens viikolla?' Tähän sitten itse sanoin, että 'Niin tai eiks vois soittaa tänä iltana.', jonka jälkeen hän suostui siihen. Tämmöistä kiertelyä ja tilanteesta luistamista viimeiseen asti. Voi, kun olisin tajunnut viimeistään tässä vaiheessa kysyä suoraan, että 'Hei, mitä noi tommoset vastaukset on? Oletko minusta kiinnostunut vai et?' Kun kyse oli ainoastaan puhelinsoitosta, ei sen kummemmasta. Kun hän sitten kysyi minulta että: 'Soitaks mä vai sä? Vai katotaanko mitä ilta tuo tullessaan?' Päätimme toimia jälkimmäisen lauseen mukaan, vaikka MINUN kyllä olisi pitänyt sanoa topakkana, että soita sinä. En pyytänyt häntä soittamaan minulle, koska ajattelin olevani liian röyhkeä aiheuttamalla hänelle puhelinlaskua.

Olimme sopineet soitosta iltakahdeksalta ja odottelin sen ajan yli semmoiset 20 min, jonka jälkeen päätin soittaa hänelle itse, kun mitään ei kuulunut. Eli taas kerran minä toimin. Mutta tämän puhelun aikana hän tosiaan tarjoutui hakemaan minut autollaan, johon kuitenkin vastasin voivani tulla bussilla. Ja sen jälkeenhän mies sitten peruikin kahville menomme vedoten irtisanomisuhkaan. Tämänkin voisin tulkita niin, että hän yritti tulla vastaan kaksi kertaa: kysyi ensin soittaako hän ja sitten tämä autolla hakeminen. Kummastakin kieltäydyin, joista olen voinut antaa hänelle epävarman vaikutelman itsestäni. Ehkä hänkin mietti, että olenko MINÄ kiinnostunut hänestä, koska lyttäsin hänen ehdotuksensa.

Toisaalta kuitenkin, kun soitin hänelle työaikaan äänessä kuului semmoinen positiivisesti yllättänyt sävy. Ehkä tämä mies pelkää jotain, jos on esim. kokenut pettymyksiä rakkaudessa? Jos hän sen takia koki pääsevänsä helpommalla väistellä tilanteita? Tai sitten kuten itse juuri sanoin, annoin itsestäni liian epävarman vaikutelman, kun en tarttunut hänen ehdotuksiinsa? Ja millä todennäköisyydellä hän olisi vielä vapaa puolen vuoden jälkeen?

Juuri näiden asioiden takia epäröin ja pelkään. Voisiko hän tulkita yhteyden ottoni ahdisteluksi?

Jokaiseen tilanteeseen pitäisi vain osata suhtautua aina riskillä, että 'mitä sitten jos hän vastaisi vaikka mitä? Minulla on oikeus saada kunnollinen vastaus´ Vaikka eihän sitä tiedä tuleeko sitä kunnollista vastausta siitä huolimatta.

jotain vialla? kirjoitti:

Pelkään torjutuksi tulemista sekä sitä, että tämä mies on saattanut löytää jo uuden naisen tämän puolen vuoden aikana. Tuntuu siltä, että altistan itseni vain turhaan uudelle pettymykselle. Siskoni ja myös psykologini on sanonut, että minun kannattaisi unohtaa koko mies, mutta itseäni jäi vaivaamaan hänen epäselvät vastauksensa. Lisäksi pelkään sitäkin, että jos mies katsoo ahdisteluna sen, että otan vielä yhteyttä. Mitä jos hän hän esimerkiksi vastaa minulle: 'Jätä minut jo rauhaan.' Kun laitoin hänelle sähköpostiviestin ennen matkaani ja kysyin voitaisiinko pitää yhteyttä skypella ollessani Tanskassa hän vastasi 'Varmaan on parasta, että pidät yhteyttä perheeseesi ja ystäviisi. Oikeastaan en edes käytä skypea. Turvallista matkaa!'

Olin niin pettynyt tämän viestin jälkeen, sillä olisin kuvitellut hänen vastaavan edes, että katsotaan sitten kun tulet Tanskasta, mutta ei mitään. Se vielä piti mainita, että kun soitin hänelle työnumeroonsa ennen tätä sähköpostiviestiä hän oli silloinkin välttelevä. Sattumalta soitin hänelle työaikaan ja kun kysyin milloin olisi parempi aika puhua tuntui, että hän pyrki luistamaan tilanteesta. Ensin hän nimittäin sanoi, että hänellä on sählypeli illalla. Kun kysyin, että mites huomenna, hän sanoi, että 'Mä oon kyllä huomenna aika kiireinen'. Kun ehdotin, että soittaisin viikonloppuna, hän sanoi siihen, että hänen kaverinsa tulee silloin käymään. Sitten hän itse sanoi 'Vai pitäiskö kattoa ens viikolla?' Tähän sitten itse sanoin, että 'Niin tai eiks vois soittaa tänä iltana.', jonka jälkeen hän suostui siihen. Tämmöistä kiertelyä ja tilanteesta luistamista viimeiseen asti. Voi, kun olisin tajunnut viimeistään tässä vaiheessa kysyä suoraan, että 'Hei, mitä noi tommoset vastaukset on? Oletko minusta kiinnostunut vai et?' Kun kyse oli ainoastaan puhelinsoitosta, ei sen kummemmasta. Kun hän sitten kysyi minulta että: 'Soitaks mä vai sä? Vai katotaanko mitä ilta tuo tullessaan?' Päätimme toimia jälkimmäisen lauseen mukaan, vaikka MINUN kyllä olisi pitänyt sanoa topakkana, että soita sinä. En pyytänyt häntä soittamaan minulle, koska ajattelin olevani liian röyhkeä aiheuttamalla hänelle puhelinlaskua.

Olimme sopineet soitosta iltakahdeksalta ja odottelin sen ajan yli semmoiset 20 min, jonka jälkeen päätin soittaa hänelle itse, kun mitään ei kuulunut. Eli taas kerran minä toimin. Mutta tämän puhelun aikana hän tosiaan tarjoutui hakemaan minut autollaan, johon kuitenkin vastasin voivani tulla bussilla. Ja sen jälkeenhän mies sitten peruikin kahville menomme vedoten irtisanomisuhkaan. Tämänkin voisin tulkita niin, että hän yritti tulla vastaan kaksi kertaa: kysyi ensin soittaako hän ja sitten tämä autolla hakeminen. Kummastakin kieltäydyin, joista olen voinut antaa hänelle epävarman vaikutelman itsestäni. Ehkä hänkin mietti, että olenko MINÄ kiinnostunut hänestä, koska lyttäsin hänen ehdotuksensa.

Toisaalta kuitenkin, kun soitin hänelle työaikaan äänessä kuului semmoinen positiivisesti yllättänyt sävy. Ehkä tämä mies pelkää jotain, jos on esim. kokenut pettymyksiä rakkaudessa? Jos hän sen takia koki pääsevänsä helpommalla väistellä tilanteita? Tai sitten kuten itse juuri sanoin, annoin itsestäni liian epävarman vaikutelman, kun en tarttunut hänen ehdotuksiinsa? Ja millä todennäköisyydellä hän olisi vielä vapaa puolen vuoden jälkeen?

Juuri näiden asioiden takia epäröin ja pelkään. Voisiko hän tulkita yhteyden ottoni ahdisteluksi?

Jokaiseen tilanteeseen pitäisi vain osata suhtautua aina riskillä, että 'mitä sitten jos hän vastaisi vaikka mitä? Minulla on oikeus saada kunnollinen vastaus´ Vaikka eihän sitä tiedä tuleeko sitä kunnollista vastausta siitä huolimatta.

Lue lisää

Kieltämättä vaikuttaa ongelmalliselta tapaamisen järjestämiseltä, mistä ei voi tietää edes, kuinka tulisi käymään.

Itse olen sitä mieltä, että sinun olisi syytä käydä tuo loppuun. Yrittää edelleen saada selko siitä mikä se juttu teidän välillä on. Mutta kävi teille kuinka tahansa se ei muuta sitä minkälainen nainen olet.
Olet hyvä ja mielenkiintoinen. Tällä mielenkiintosi kohteella ei taida olla asiat järjestyksessä ja siksi saat hänestä hankalan kuvan.

Tunteet voi selvittää ainoastaan tapaamalla tai sitten saamalla kunnon vastauksen. Jos vieläkin vastauksen saaminen menee hankalaksi voi sitten sen jälkeen miettiä miehen unohtamista.

Kuten vastasin aiemmin olet hyvinkin onnistunut naisena. Miehetkin voi olla hankalia suhteissa ei vain naiset.

Olet harvinaisuus mielestäni, ei epäilystäkään.
Puhutkin varmaan sellaisella äänellä joka vie tajunnan.
Hei, nyt otat siihen mieheen yhteyttä ja teet asian selväksi osaltasi.
Sanot että mä haluan tavata sinut ja että olet kiinnostunut hänestä.
Kysyt oletko käsittänyt väärin että hänkin olisi ollut kiinnostunut sinusta vai miten se on ollut?
Pakkohan se vastaus on saada.
Sanot että älä kiertele vaan vastaa suoraan.
Jos se päättyy siihen niin ei voi mitään.
Mutta älä kuvittelekkaan ettet voisi viedä jonkun toisen miehen sydäntä.
Aivan vastustamaton olet.

jotain vialla? kirjoitti:

Olen pian tulossa takaisin Suomeen. Mikä sitten olisi paras ratkaisu: käydä entisessä työharjoittelupaikassa moikkaamassa ja kysymässä uudelleen kahville menoa vai lähettää sähköpostiviesti tai tekstiviesti? Itse en välttämättä ihan uskaltaisi kohdata tätä miestä kasvotusten eli valitsisin mieluiten sähköpostiviestin. Olisiko tämä hyvä: "Hei, mitä kuuluu? Muistatko minua vielä? Tulin juuri Tanskasta oltuani siellä töissä reilut puoli vuotta. Työ oli hyvin mielenkiintoista ja antoisaa, mutta toisaalta on myös kiva kotimaahansa näin pitkän ajan jälkeen. Lähtisitkö vielä kahville kanssani, kun siitä oli puhetta ennen lähtöäni?"

Sähköpostiviestissä on vaan se huono puoli, että jos hän taas vastaa välttelevästi, ei pääse kysymään suoraan heti perään, miksi sanoit näin. Mutta toisaalta en jotenkin uskalla kohdata kasvotusten, jos tulen torjutuksi. Mielestäni on myös hyvä pitää neutraali lähestymistapa ja ehdottaa vain kahville menoa eikä kysyä suoraan 'miksi vastasit minulle näin aikaisemmin, tulkitsinko sinut väärin?' Etenkin kun aikaa on kulunut jo yli puoli vuotta eikä hän välttämättä muista edes koko asiaa (tai minua). Mutta toisaalta, jos hän ei muista minua, eikö olisi parempi juuri siksi mennä työpaikalle ja tavata hänet kasvotusten? Toisaalta siinä on suurempi pelko siitä, että joutuu nolatuksi.

En tiedä oikein mitä pitäisi tehdä? Ajattelen, että niin tai näin tulen joka tapauksessa torjutuksi. Jos näin kävisi en varmasti IKINÄ ENÄÄ sen jälkeen tee aloitetta vaan mies saa itse ehdottaa. Voihan toisaalta olla, että saisin vastauksiakin pohdinnoilleni, jos hän esim. siististi vastaisi 'En valitettavasti nyt etsi parisuhdetta, mutta kiitos kuitenkin.' Tai sitten jatkaa samanlaista peliä kuin aikaisemmin eli välttelisi. Sitten tietysti voisin kysyä jo suoraan, että mikä mättää, Ellei hän tietysti tulkitsisi tätä jo ahdisteluksi?

Mielestäni siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa, jos näin pitkän ajan jälkeen ottaisin häneen yhteyttä. Riskinä toisaalta voi olla sekin, että hän on tällä välin jo ehtinyt löytää jonkun. Ja tietysti se, että nolaisin itseni.

Lue lisää

Hei "jotain vialla",oletko oikeasti kolmekymppinen? Vaikutat tekstiesi perusteella vähintään kymmenen vuotta nuoremmalta. Muuta tuosta miehestä, ehkä hän vaistoaa sinusta pinnallisuutta? Tai epävarmuutta,-toivoisuutta? Tuskin "pelko" kyseessä. Turha kuitenkin antaa numeroa ja lupailla kahvilla käyntiä kun ei varsin vaikuta niin halukkaalta lopulta. Keskity omaan elämääsi,olemiseesi ,eiköhän sisältöä löydy muutakin kuin yhden ihmisen pähkäilemistä. Älä jämähdä.

onnekasta kirjoitti:

Kieltämättä vaikuttaa ongelmalliselta tapaamisen järjestämiseltä, mistä ei voi tietää edes, kuinka tulisi käymään.

Itse olen sitä mieltä, että sinun olisi syytä käydä tuo loppuun. Yrittää edelleen saada selko siitä mikä se juttu teidän välillä on. Mutta kävi teille kuinka tahansa se ei muuta sitä minkälainen nainen olet.
Olet hyvä ja mielenkiintoinen. Tällä mielenkiintosi kohteella ei taida olla asiat järjestyksessä ja siksi saat hänestä hankalan kuvan.

Tunteet voi selvittää ainoastaan tapaamalla tai sitten saamalla kunnon vastauksen. Jos vieläkin vastauksen saaminen menee hankalaksi voi sitten sen jälkeen miettiä miehen unohtamista.

Kuten vastasin aiemmin olet hyvinkin onnistunut naisena. Miehetkin voi olla hankalia suhteissa ei vain naiset.

Olet harvinaisuus mielestäni, ei epäilystäkään.
Puhutkin varmaan sellaisella äänellä joka vie tajunnan.
Hei, nyt otat siihen mieheen yhteyttä ja teet asian selväksi osaltasi.
Sanot että mä haluan tavata sinut ja että olet kiinnostunut hänestä.
Kysyt oletko käsittänyt väärin että hänkin olisi ollut kiinnostunut sinusta vai miten se on ollut?
Pakkohan se vastaus on saada.
Sanot että älä kiertele vaan vastaa suoraan.
Jos se päättyy siihen niin ei voi mitään.
Mutta älä kuvittelekkaan ettet voisi viedä jonkun toisen miehen sydäntä.
Aivan vastustamaton olet.

Lue lisää

"Olet harvinaisuus mielestäni, ei epäilystäkään. Puhutkin varmaan sellaisella äänellä joka vie tajunnan. Aivan vastustamaton olet."

Ootko ihan tosissasi? Ettet vain ole narsisti? Ethän voi tuntea minua lainkaan.

Olihan siellä Tanskassa parikin miestä, joihin olin ihastunut, mutta ilmeni, että he olivat varattuja. Yksi puolalainen kaverini siellä kertoi hänen veljensä pitävän minusta, jota pidin ensin hyvänä merkkinä. Kun sitten kysyin hänen siskoltaan tämän puhelinnumeroa, hänen siskonsa välitti tiedon: "Veljeni kertoi minulle, ettei anna puhelinnumeroaan kenellekään, mutta ehkä jos tapaatte voitte vaihtaa numeroitanne." Kun sitten olin bileissä tanssimassa hänen kanssaan ja kysyin puhelinnumeroaan, hän vastasi samalla tavalla, ettei anna sitä kenellekään. Lisäksi hän sanoi, että palaa tyttöystävänsä luo Puolaan. Kun puhuin tästä yhdelle ystävälleni, hän sanoi tämän miehen kertoneen hänelle, että pitää minusta ystävänä.

Eli taas ilmeisesti tulkitsin väärin. Miksi sitten sanoi siskolleen voivamme vaihtaa puhelinnumeroita keskenään? Ja nimenomaan hänen siskoni kertoi minulle itse, että hänen veljensä pitää minusta. Itse en sitä kysynyt. Ajattelin siis, että nyt voisin toimia, kerta joku pitää minusta. Tulin siitä niin iloiseksi, että kerrankin joku on kiinnostunut minusta. Mutta ilmeisesti elättelin turhia toiveita. Sitä kun ei koskaan tapahdu minun kohdalle.

Juuri tuo on käynyt itsellänikin mielessä välillä, että mistä sitä tietää, vaikka jotkut olisivatkin olleet minusta kiinnostuneita. He eivät vain ole sitä uskaltaneet kertoa.

Toi oli juuri se asia, jota itsekin pohdin. Valitettavasti en voi tietää olisivatko asiat menneet toisin, jos en olisi lähtenyt Tanskaan. Jotenkin tuo autolla hakemis-juttu viittaisi siihen, että kiinnostusta olisi. Tai sitten tuli toisiin ajatuksiin ja ajatteli, ettei olekaan tarpeeksi kiinnostunut.

Tämä on niin vaikeaa! Kyseinen mies nimittäin on ensimmäinen, johon pystyin luomaan edes jotain kontaktia ikinä. Ei oikein tiedä pitäisikö vielä yhden kerran ottaa yhteyttä vai ei? Mutta toisaalta miksei sitten ole kysynyt perääni sähköpostilla. Luulisi, että muistuisin hänen mieleensä jossain vaiheessa. Alun perin meinaan kerroin hänelle, että lähden Tanskaan töihin neljäksi kuukaudeksi, mutta nyt se venyikin puoleksi vuodeksi. Tai sitten hänellä on kynnys kysyä näin pitkän ajan jälkeen, jos ajattelee minun löytäneen jonkun toisen Tanskassa ollessani? Tietysti voisin ajatella niin, että jos kysyn kahville menoa Suomeen paluuni jälkeen ja hän sanoisi seurustelevansa että: 'Aha, tulipahan kysyttyä. En olisi voinut tehdä mitään toisin."

Ensinnäkin Tanska ei ole Suomen naapurimaa. Toiseksi olen ihan tosissaan näissä asioissa. Totta kai pohdin pitääkö joku minusta, jos se on uutta minulle. Ja olisiko sitten pitänyt jäädä odottamaan koko Tanskassa oloajan tätä suomalaista miestä, vaikka hänkään ei ota yhteyttä? Tuskin hänkään tekee niin. Minulla vain on tapana ihastua helposti komeisiin miehiin, mutten ikinä saa vastakaikua tunteilleni. Mutta eipä sieltä Tanskasta löytynyt miestä sen kummemmin kuin Suomesta. Siksi juuri pohdinkin uudestaan Suomessa tapaamaani miestä.

kumpaa pelkäät enemmän? olet loppu elämäsi sinkku vai että joku pitää sinua ahdistelijana. välillä pelko siitä mitä voi käydä, onkin oikeasti parasta mitä voi käydä....

nofear kirjoitti:

kumpaa pelkäät enemmän? olet loppu elämäsi sinkku vai että joku pitää sinua ahdistelijana. välillä pelko siitä mitä voi käydä, onkin oikeasti parasta mitä voi käydä....

Toi oli hyvä pointti, elämässä pitäisi uskaltaa ottaa riskejä. Sittenpähän ainakin saisin tämän asian päätökseen eikä jäisi enää vaivaamaan mieltäni.

Mikä ihmeen tarina tai provo? Tämä on ihan todellinen juttu.

jotain vialla? kirjoitti:

Mikä ihmeen tarina tai provo? Tämä on ihan todellinen juttu.

Viestiesi perusteella vaikutat oikein söpöltä ja viehättävältä naiselta. mutta kaiken lukeman perusteella suosittelen sinua työstämään omaa "minää" ja persoonaasi että tuntisit olosi itsevarmemmaksi.

Tohon seksuaalisuuteesi. Ehkä sinulla on jotain traumoja jäänyt aikaisemmista kokemuksistasi ja ne inhottavat sinua? Ei seksi minunkaan mielestä mitään kaunista katsottavaa ole jos sen ajattelee vain pinnallisesti.

Tässä nyt äkkiseltään pari kommenttia, toivottavasti pääset tilanteessa eteenpäin.

rehellinen M kirjoitti:

Viestiesi perusteella vaikutat oikein söpöltä ja viehättävältä naiselta. mutta kaiken lukeman perusteella suosittelen sinua työstämään omaa "minää" ja persoonaasi että tuntisit olosi itsevarmemmaksi.

Tohon seksuaalisuuteesi. Ehkä sinulla on jotain traumoja jäänyt aikaisemmista kokemuksistasi ja ne inhottavat sinua? Ei seksi minunkaan mielestä mitään kaunista katsottavaa ole jos sen ajattelee vain pinnallisesti.

Tässä nyt äkkiseltään pari kommenttia, toivottavasti pääset tilanteessa eteenpäin.

Lue lisää

Sori, jos loukkasin. En vain ole ihminen, joka sokeasti luottaa muihin ja mielestäni on toisaalta hyväkin niin. Kiitos kuitenkin kannustuksesta. En todellakaan osaa sanoa miksi olen sellainen kuin olen. Olen etsinyt keinoja kehittää itsevarmuuttani mm. itseilmaisukursseilla ja näyttelemisen harjoittamisella, mutta tuntuu kuin se olisi liian myöhäistä. Jotkuthan sanovat, että ihminen ei kehity enää ihmisenä kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen.

kyyniset ihmiset on lepposia

0000000 kirjoitti:

kyyniset ihmiset on lepposia

Ei oo mitaan traumoja aiemmista suhteista, kun ei oo kokemustakaan mistaan. Ei edes ensisuudelmaa. Tama mies oli todella ensimmainen kontaktini miehiin, mutta torjui minut. Se on fakta. Oon varmaan vaan jo lapsuudesta asti omaksunut ajattelutavan, etta seksi inhottaa. En pysty edes sanomaan koko sanaa. Mutta ei minulla ole kuitenkaan taustalla mitaan traumoja lapsuudessa. Joten en tieda mista juontaa juurensa, kska kaikki muut sisarukseni ovat onnellisesti parisuhteessa. Valilla kuitenkin ajattelen, etta olisi kiva kokea edes se suudelma. Kun pyysin mainitsemaani miesta kahville ja paattelin vastauksesta hanenkin olevan ehka kiinnostunut, paallimmaisena ajatuksenani oli "Jes, kerrankin minusta ollaan kiinnostuneita ja minulla saattaa jopa olla poikaystava." Mutta samalla nousi pelko siita, etta enta jos kiinnostukseni hanta kohtaan laantuu. Jospa han vaistosi epavarmuuteni ja siksi otti takapakkia? Mutta kun epavarmuuteni johtui siitakin, kun epailin koko ajan onko mies MINUSTA kiinnostunut. Ja totta kai pelon ja inhon tunteeni seksia kohtaan vaikuttavat kanssa epavarmuuteeni.

Sori muuten kirjaimeni, mutten ole viela Suomessa enka kayta omaa tietokonettani.

jotain vialla? kirjoitti:

Ei oo mitaan traumoja aiemmista suhteista, kun ei oo kokemustakaan mistaan. Ei edes ensisuudelmaa. Tama mies oli todella ensimmainen kontaktini miehiin, mutta torjui minut. Se on fakta. Oon varmaan vaan jo lapsuudesta asti omaksunut ajattelutavan, etta seksi inhottaa. En pysty edes sanomaan koko sanaa. Mutta ei minulla ole kuitenkaan taustalla mitaan traumoja lapsuudessa. Joten en tieda mista juontaa juurensa, kska kaikki muut sisarukseni ovat onnellisesti parisuhteessa. Valilla kuitenkin ajattelen, etta olisi kiva kokea edes se suudelma. Kun pyysin mainitsemaani miesta kahville ja paattelin vastauksesta hanenkin olevan ehka kiinnostunut, paallimmaisena ajatuksenani oli "Jes, kerrankin minusta ollaan kiinnostuneita ja minulla saattaa jopa olla poikaystava." Mutta samalla nousi pelko siita, etta enta jos kiinnostukseni hanta kohtaan laantuu. Jospa han vaistosi epavarmuuteni ja siksi otti takapakkia? Mutta kun epavarmuuteni johtui siitakin, kun epailin koko ajan onko mies MINUSTA kiinnostunut. Ja totta kai pelon ja inhon tunteeni seksia kohtaan vaikuttavat kanssa epavarmuuteeni.

Sori muuten kirjaimeni, mutten ole viela Suomessa enka kayta omaa tietokonettani.

Lue lisää

Voit aina laittaa txt-viestin ja kysyä, että haluaako vielä tavata? Jos ei halua niin etsi seuraa vaikkapa netistä.

En oo koskaan etsinyt seuraa netistä, koska mielestäni se on aika epätoivoista. Lisäksi se arveluttaa vähän, sillä siellähän voi olla vaikka minkälaisia ihmisiä, heitä kun ei näe. Yhdestä lehdestä luin, että jonkun siellä tapaama tyyppi oli paljastunut rikolliseksi ja hänen sitten laitettua suhteen poikki oli alkanut vainoamaan tätä.

Se on siis oma mielipiteeni, mutta jos joku löytää onnensa sieltä niin hyvä juttu.

jotain vialla? kirjoitti:

En oo koskaan etsinyt seuraa netistä, koska mielestäni se on aika epätoivoista. Lisäksi se arveluttaa vähän, sillä siellähän voi olla vaikka minkälaisia ihmisiä, heitä kun ei näe. Yhdestä lehdestä luin, että jonkun siellä tapaama tyyppi oli paljastunut rikolliseksi ja hänen sitten laitettua suhteen poikki oli alkanut vainoamaan tätä.

Se on siis oma mielipiteeni, mutta jos joku löytää onnensa sieltä niin hyvä juttu.

Lue lisää

Ei se netti sen kummallisempi ole. Roistoihin voit törmätä niin ravintolassa tai kirjastossa.
Voit käyttää lempinimeä tai vain etunimeä. Tapaaminen julkiselle paikalle etkä anna tarkempia tietoja ennen kuin tunnet olosi varmaksi.

Tiedätkö sitten jotain menetelmiä? Tähän haluan vielä sanoa, että ajattelen paljon, mitä toiset ihmiset minusta ajattelevat ja sekin estää minua toimimasta. Ihmettelen sitäkin, miten ihmiset reagoivat siihen, jos kuulevat jonkun seurustelevan. Sanovat jotenkin tietyllä tavalla hiljempaa "Aijaa, vai on sillä poikaystävä.", kuin se olisi joku häpeä. Ylipäänsä on vaikea muutenkaan kertoa kenellekään, jos on ihastunut johonkin. Muutenkaan en pidä ihmisten juoruilusta. Tästä miehestäkään ei tiedä kuin muutama ystäväni ja yksi siskoni. Jätin tarkoituksella kertomatta asiasta äidilleni, sillä olisi kuitenkin levinnyt asia tädeilleni ja sitten olisivat alkaneet olettaa jotain. Ja sitten olisi tuntunut nololta kertoa muille: Ei siitä tullutkaan mitään.Pelkään että ihmiset ajattelevat, että "Eihän se ole ennenkään noin tehnyt.

jotain vialla? kirjoitti:

Tiedätkö sitten jotain menetelmiä? Tähän haluan vielä sanoa, että ajattelen paljon, mitä toiset ihmiset minusta ajattelevat ja sekin estää minua toimimasta. Ihmettelen sitäkin, miten ihmiset reagoivat siihen, jos kuulevat jonkun seurustelevan. Sanovat jotenkin tietyllä tavalla hiljempaa "Aijaa, vai on sillä poikaystävä.", kuin se olisi joku häpeä. Ylipäänsä on vaikea muutenkaan kertoa kenellekään, jos on ihastunut johonkin. Muutenkaan en pidä ihmisten juoruilusta. Tästä miehestäkään ei tiedä kuin muutama ystäväni ja yksi siskoni. Jätin tarkoituksella kertomatta asiasta äidilleni, sillä olisi kuitenkin levinnyt asia tädeilleni ja sitten olisivat alkaneet olettaa jotain. Ja sitten olisi tuntunut nololta kertoa muille: Ei siitä tullutkaan mitään.Pelkään että ihmiset ajattelevat, että "Eihän se ole ennenkään noin tehnyt.

Lue lisää

Jotain vialla ..

Tiedän ..johan sen mainitsin..että itse sen opin ..opettelin..kun asuin eräässä
maassa ..nytkin olen ulkomailla ..mutta silti tekee mieli sinne Suomeen kirjoitella
.
Jos todella haluat voit kirjoittaa epostiini kahdesta syystä
Ensinnä täällä ikävä kyllä on niin paljon epänormaalia ""Yleisöä" he eivät saa tätä
Tietoa ..toinen jos et ole "Provo"niinkin siellä sanotaan
Samalla voin opettaa sinut alkuun josta voit itse jatkaa
.
Tee miten haluat niin voin seuraavalla kirjoittaa oikealla reg nimellä siinä on epostini
Mvh/A

tämän nyt tietävä kirjoitti:

Jotain vialla ..

Tiedän ..johan sen mainitsin..että itse sen opin ..opettelin..kun asuin eräässä
maassa ..nytkin olen ulkomailla ..mutta silti tekee mieli sinne Suomeen kirjoitella
.
Jos todella haluat voit kirjoittaa epostiini kahdesta syystä
Ensinnä täällä ikävä kyllä on niin paljon epänormaalia ""Yleisöä" he eivät saa tätä
Tietoa ..toinen jos et ole "Provo"niinkin siellä sanotaan
Samalla voin opettaa sinut alkuun josta voit itse jatkaa
.
Tee miten haluat niin voin seuraavalla kirjoittaa oikealla reg nimellä siinä on epostini
Mvh/A

Lue lisää

Voishan sitä yrittää...Olen nyt taas Suomen kamaralla, joten internettiin en ikävä kyllä pääse kovin helposti nyt, kun ei ole langatonta yhteyttä enää. Ja toinen juttu: voit olla varma, etten ole provo.

jotain vialla? kirjoitti:

Voishan sitä yrittää...Olen nyt taas Suomen kamaralla, joten internettiin en ikävä kyllä pääse kovin helposti nyt, kun ei ole langatonta yhteyttä enää. Ja toinen juttu: voit olla varma, etten ole provo.

Lue lisää

Kuinka vain ..ei minullakaan langatonta ole jos se nyt sitten erilaisempi täällä
Ruotsissa on...kun Suomen " laitteistoa en tunne...
No ..varmaan itsekin löydät mitä vaan
Uskon että et ole "provo"...
Stä en ole itsekään

Hyvää jatkoa...
Mvh/A

tämän nyt tietävä kirjoitti:

Kuinka vain ..ei minullakaan langatonta ole jos se nyt sitten erilaisempi täällä
Ruotsissa on...kun Suomen " laitteistoa en tunne...
No ..varmaan itsekin löydät mitä vaan
Uskon että et ole "provo"...
Stä en ole itsekään

Hyvää jatkoa...
Mvh/A

Lue lisää

Unohtui..Suomi 24 kai tietääkseni on myös internettiä???

tämän nyt tietävä kirjoitti:

Unohtui..Suomi 24 kai tietääkseni on myös internettiä???

Niin, siis tarkoitin vain kertoa, etten pääse nettiin välttämättä niin usein Suomeen tultuani. Eli voit toki antaa sähköpostiosoitteesi, jos sinua ei haittaa, että saatat joutua vähän odottamaan viestiäni.

jotain vialla? kirjoitti:

Niin, siis tarkoitin vain kertoa, etten pääse nettiin välttämättä niin usein Suomeen tultuani. Eli voit toki antaa sähköpostiosoitteesi, jos sinua ei haittaa, että saatat joutua vähän odottamaan viestiäni.

Lue lisää

Sain tämän oppia asuessani Puolassa ja Tseckien..jos nettiin pääsysi on rajoitettua
se vie ikuisuuden..koska se on individuellt sovitettava jokaiselle sen mukaan millainen kukin mieleltään on ..miten elänyt..kuinka ottaa asiat..millainen fantasi on..osv ,,osv......
kymmeniä eri ominaisuuksia...ei vain ole yksinkertaisesti kirjasta luettavissa
.
Mutta löytyyhän nykyään kaikenlaista muuta opittavaa ....josta voi olla apua
Yritähän etsiä...
Kirjoittamasi mukaan...olisi hyödyllistä että kehität omaasi "ställningstagande"..
Sinun on kaikkein ensin muutettava ajatusmaailmaasi se hiukan kulkee "omaa"
rataansa...

tämän nyt tietävä kirjoitti:

Sain tämän oppia asuessani Puolassa ja Tseckien..jos nettiin pääsysi on rajoitettua
se vie ikuisuuden..koska se on individuellt sovitettava jokaiselle sen mukaan millainen kukin mieleltään on ..miten elänyt..kuinka ottaa asiat..millainen fantasi on..osv ,,osv......
kymmeniä eri ominaisuuksia...ei vain ole yksinkertaisesti kirjasta luettavissa
.
Mutta löytyyhän nykyään kaikenlaista muuta opittavaa ....josta voi olla apua
Yritähän etsiä...
Kirjoittamasi mukaan...olisi hyödyllistä että kehität omaasi "ställningstagande"..
Sinun on kaikkein ensin muutettava ajatusmaailmaasi se hiukan kulkee "omaa"
rataansa...

Lue lisää

Sori, että viime kerralla käsitit väärin tämän nettiasian. Joskus ihmiset eivät aina ymmärrä mitä yritän sanoa ja tulee väärinkäsityksiä. Yritin etsiä tuolla ruotsinkielisellä sanalla, mutta kun vei vain ruotsinkielisille sivuille eikä ruotsi ole niin vahva minulla. Eiköhän tuo nettiin pääsy minulla kuitenkin aika hyvin järjesty, pääsen sinne yleensä päivittäin paitsi viikonloppuna.

Voitko kirjoittaa minulle oikealla reg nimelläsi niin voisin lähettää sähköpostia sinulle?

Ikävä kuulla, että olet joutunut kokemaan kaiken kertomasi. Ehdottaisin, että kysyisit naiselta suoraan missä mennään. Olet kuitenkin jo sen verran kauan jutellut tämän naisen kanssa, että joku selvyys siihen on saatava. Itsekin pohdin ennen kuin lähdin Suomesta, että pitäisikö suoraan kysyä tältä mieheltä mitä ajattelee minusta. Meinasinkin mennä tapaamaan häntä työpaikalle, mutta pelkäsin niin paljon torjutuksi tuloa, että päätin mieluummin lähettää tekstiviestin. Nyt ajattelen oliko se virhe, että kysyin tässä vietissä suoraan onko hänellä tyttöystävää. Ehkä hätäilin liikaa, emmehän olleet jutelleet muuta kuin työpaikalla ja nyt jo menin suoraan asiaan. Mutta kun tuli paniikki siitä, kun olin lähdössä Tanskaan. Mutta itse en kyllä kestäisi epätietoisuutta noin kauan kuin sinä, joten kyllä ottaisin selvää.

Sehän tässä minun tilanteessa outoa onkin, kun on kuitenkin suht koht normaali lapsuus ollut, vaikkakin koulussa ja kotona kiusatuksi tuleminen ovat varmasti ovatkin itsevarmuuttani heikentäneet. Tätä ei etenkään vanhin siskoni ymmärrä, kun olen myöhemmin puhunut tästä hänelle. Syyttää kaikesta vain äitiämme, hänellä oli mielestään niin kauhea lapsuus, että se selittää käytöksensä. Ja se juoruilu vanhempien siskojeni kesken, siitä en pidä lainkaan. Puhuvat pahaa äidistämme ja muistelevat miten kova lapsuus oli. He jos ketkä ovat jämähtäneet menneisyyteen. Pelkäänkin vähän siskojani. Tämä näkyy siinä, että minun on vaikea sanoa heille vastaan. Olen päättänyt, etten kerro heille enää mitään mitä elämässäni tapahtuu, sillä voin olla varma, että kuulen siitä jälkeen päin äidin kautta jotain negatiivisia kommentteja.

En kyllä yhtään ihmettele, jos kaikki kokemasi on jättänyt sinuun syvät jäljet, Toivon kuitenkin, että pääset näistä jossain vaiheessa yli. Oletko yrittänyt puhua jollekin ammatti-ihmiselle näistä asioista?

jotain vialla? kirjoitti:

Ikävä kuulla, että olet joutunut kokemaan kaiken kertomasi. Ehdottaisin, että kysyisit naiselta suoraan missä mennään. Olet kuitenkin jo sen verran kauan jutellut tämän naisen kanssa, että joku selvyys siihen on saatava. Itsekin pohdin ennen kuin lähdin Suomesta, että pitäisikö suoraan kysyä tältä mieheltä mitä ajattelee minusta. Meinasinkin mennä tapaamaan häntä työpaikalle, mutta pelkäsin niin paljon torjutuksi tuloa, että päätin mieluummin lähettää tekstiviestin. Nyt ajattelen oliko se virhe, että kysyin tässä vietissä suoraan onko hänellä tyttöystävää. Ehkä hätäilin liikaa, emmehän olleet jutelleet muuta kuin työpaikalla ja nyt jo menin suoraan asiaan. Mutta kun tuli paniikki siitä, kun olin lähdössä Tanskaan. Mutta itse en kyllä kestäisi epätietoisuutta noin kauan kuin sinä, joten kyllä ottaisin selvää.

Sehän tässä minun tilanteessa outoa onkin, kun on kuitenkin suht koht normaali lapsuus ollut, vaikkakin koulussa ja kotona kiusatuksi tuleminen ovat varmasti ovatkin itsevarmuuttani heikentäneet. Tätä ei etenkään vanhin siskoni ymmärrä, kun olen myöhemmin puhunut tästä hänelle. Syyttää kaikesta vain äitiämme, hänellä oli mielestään niin kauhea lapsuus, että se selittää käytöksensä. Ja se juoruilu vanhempien siskojeni kesken, siitä en pidä lainkaan. Puhuvat pahaa äidistämme ja muistelevat miten kova lapsuus oli. He jos ketkä ovat jämähtäneet menneisyyteen. Pelkäänkin vähän siskojani. Tämä näkyy siinä, että minun on vaikea sanoa heille vastaan. Olen päättänyt, etten kerro heille enää mitään mitä elämässäni tapahtuu, sillä voin olla varma, että kuulen siitä jälkeen päin äidin kautta jotain negatiivisia kommentteja.

En kyllä yhtään ihmettele, jos kaikki kokemasi on jättänyt sinuun syvät jäljet, Toivon kuitenkin, että pääset näistä jossain vaiheessa yli. Oletko yrittänyt puhua jollekin ammatti-ihmiselle näistä asioista?

Lue lisää

Kiitoksia paljon että vastasit viestiini. :) Olen kyllä jutellut tämän naisen kanssa siitä että tullaanko joskus näkemään ja hän on sanonut että kyllä varmasti. Hän tietysti asuu vähän kauempana ja opiskelee mutta olen kyllä sanonut että voin tulla käymään jos vain sopii ja siinä se mikä tässä on minusta kummallista. Kaksi vuotta ja koskaan ei ole edes puolta tuntia aikaa nähdä.

Ikävää ettet voi tulla toimeen perheenjäseniesi kanssa ilman pelkoa että negatiivisuus nousee heti esiin. Se on totta että elämä jatkuu, vaikeaahan se on mutta ei se ole mikään perusteltu syy alkaa syyttelemään siitä toisia mitä silloin tapahtui. Ei kai siihen voi muuta sanoa kuin asian on annettava olla ainakin jonkin aikaa jos puhumalla ei saada tilannetta selvitettyä. Ei pidä pahoittaa mieltään liikaa asian kanssa mutta toivottavasti asiaan saadaan vielä muutos.
Minäkin pelkäsin äitiäni ennen mutta nykyään se on alkanut paljon laantumaan onneksi kun äitini on muuttunut hieman tai minä olen hieman rohkaistunut. Minulla ei ole kovin paljoa kyllä ihmissuhteita ollut koska en ole kovin luottavainen ja aina ajattelen sitä mitä muut miettivät minusta jos sanon heille jostain asiasta mutta ihmiset pitävät minua usein huvittavana ja rehellisenä. Minuun luotetaan yleensä. Myös minun jutuilleni usein nauretaan usein vaikka en edes ymmärrä miksi he tekevät niin? Mutta ei kai siinä mitään pahaa sitten jos voi toisille iloa tuoda.

Eikä perheongelmat minulla loppuneet isääni. Äitini uusi mies ei ollut ehkä mielipuoli mutta ääriaggressiivinen ja suuttui koko ajan. Hän myös pahoinpiteli äitiäni ja monta kertaa piti kotoa paeta hänen takiaan. Kaksi lasta he saivat, pikkusiskoani siis. Onneksi heistä ei ole vielä tullut isänsä kaltaisia kuin vain vähän. Vasta peruskoulun jälkeen perhe-elämä on meillä rauhoittunut kokonaan.

Tuohon ehdotukseesi ammatti-avusta taas sitten. En ole koskaan halunnut tulla isäni kaltaiseksi. Kaikki mitä isäni teki, en ole koskaan tehnyt itse niin. Mukaan lukien en ole ammatti-apua hakenut koska sitä olen aina pitänyt absoluutti EI. Ne ovat asioita joita olen aina lapsuudesta asti vannonut pitäväni ja näyttää siltä että pidän edelleen. Ja siksi toiseksi en vain halua että muu kotiväkeni saa tietää että minulla muka tämän kaltaisia ongelmia itseni kanssa olisi. Pitäisikö tälle tosiaan tehdä jotain?

Kiintoisaa että kanssasi jutteleminen näistä asioista on nostanut näitä muistoja pintaan ja niitä tässä kirjoittaessa miettii. Tietysti voi olla vähän aikaista tai muuta kummaa kysyä tätä mutta voisiko sinullekin kirjoitella tässä joskus kuten toinen kirjeystävä "tämän nyt tietävä" sinulle myös jo ehdotti? Jos vastaus vähän kestää, se ei toki haittaisi.

Mies-28 kirjoitti:

Kiitoksia paljon että vastasit viestiini. :) Olen kyllä jutellut tämän naisen kanssa siitä että tullaanko joskus näkemään ja hän on sanonut että kyllä varmasti. Hän tietysti asuu vähän kauempana ja opiskelee mutta olen kyllä sanonut että voin tulla käymään jos vain sopii ja siinä se mikä tässä on minusta kummallista. Kaksi vuotta ja koskaan ei ole edes puolta tuntia aikaa nähdä.

Ikävää ettet voi tulla toimeen perheenjäseniesi kanssa ilman pelkoa että negatiivisuus nousee heti esiin. Se on totta että elämä jatkuu, vaikeaahan se on mutta ei se ole mikään perusteltu syy alkaa syyttelemään siitä toisia mitä silloin tapahtui. Ei kai siihen voi muuta sanoa kuin asian on annettava olla ainakin jonkin aikaa jos puhumalla ei saada tilannetta selvitettyä. Ei pidä pahoittaa mieltään liikaa asian kanssa mutta toivottavasti asiaan saadaan vielä muutos.
Minäkin pelkäsin äitiäni ennen mutta nykyään se on alkanut paljon laantumaan onneksi kun äitini on muuttunut hieman tai minä olen hieman rohkaistunut. Minulla ei ole kovin paljoa kyllä ihmissuhteita ollut koska en ole kovin luottavainen ja aina ajattelen sitä mitä muut miettivät minusta jos sanon heille jostain asiasta mutta ihmiset pitävät minua usein huvittavana ja rehellisenä. Minuun luotetaan yleensä. Myös minun jutuilleni usein nauretaan usein vaikka en edes ymmärrä miksi he tekevät niin? Mutta ei kai siinä mitään pahaa sitten jos voi toisille iloa tuoda.

Eikä perheongelmat minulla loppuneet isääni. Äitini uusi mies ei ollut ehkä mielipuoli mutta ääriaggressiivinen ja suuttui koko ajan. Hän myös pahoinpiteli äitiäni ja monta kertaa piti kotoa paeta hänen takiaan. Kaksi lasta he saivat, pikkusiskoani siis. Onneksi heistä ei ole vielä tullut isänsä kaltaisia kuin vain vähän. Vasta peruskoulun jälkeen perhe-elämä on meillä rauhoittunut kokonaan.

Tuohon ehdotukseesi ammatti-avusta taas sitten. En ole koskaan halunnut tulla isäni kaltaiseksi. Kaikki mitä isäni teki, en ole koskaan tehnyt itse niin. Mukaan lukien en ole ammatti-apua hakenut koska sitä olen aina pitänyt absoluutti EI. Ne ovat asioita joita olen aina lapsuudesta asti vannonut pitäväni ja näyttää siltä että pidän edelleen. Ja siksi toiseksi en vain halua että muu kotiväkeni saa tietää että minulla muka tämän kaltaisia ongelmia itseni kanssa olisi. Pitäisikö tälle tosiaan tehdä jotain?

Kiintoisaa että kanssasi jutteleminen näistä asioista on nostanut näitä muistoja pintaan ja niitä tässä kirjoittaessa miettii. Tietysti voi olla vähän aikaista tai muuta kummaa kysyä tätä mutta voisiko sinullekin kirjoitella tässä joskus kuten toinen kirjeystävä "tämän nyt tietävä" sinulle myös jo ehdotti? Jos vastaus vähän kestää, se ei toki haittaisi.

Lue lisää

Ehkä on vähän aikaista. Valitettavasti taidan olla väärä ihminen, jolle puhua, koska minulla on itsellänikin ongelmia. Tämän vuoden tai itse asiassa parin viime vuoden aikana olen kokenut liikaa masentavia asioita. Suurin osa niistä johtuu työn aiheuttamasta stressistä, josta minulle on aiheutunut vatsani terveysongelmia. Tämä vaikuttaa välillä mielialaani aiheuttaen masennusta. Näitä ongelmia joudun sietämään edelleen ja joudun lisäksi välttämään montaa eri ruoka-ainetta. Ollessani töissä Tanskassa eräässä hotellissa johtaja ei ottanut paljon tätä huomioon siitä huolimatta, että jouduin kuitenkin maksamaan siellä jonkun verran ruoasta. Tämä aiheutti minulle lisää stressiä, kun piti joka päivä miettiä olisiko sinä päivänä sellaista ruokaa, jota minäkin voisin syödä.

Lisäksi olin tänä vuonna Tanskassa töissä eräässä toisessa paikassa, jonka pomo lyhensi yllättäen sopimukseni kestoa. Se oli törkeä teko ja musersi osittain itsetuntoani. Sen jälkeen vähän pelkäsin sitä, jos niin käy minulle seuraavissakin työpaikoissa. Onneksi ei kuitenkaan käynyt.

Minulla on se huono tapa, etten pysty sanomaan suoraan, jos jokin asia vaivaa. Se on luonut jännitettä minun ja nuoremman siskoni välille, koska useimmat riidat ovat alkaneet juuri siitä, kun sanon minua vaivaavista asioista vasta viikkoja tai kuukausia jälkeenpäin. Toisaalta ymmärrän siskoani tässä asiassa, sillä enhän minäkään tykkäisi siitä, jos asioita otetaan esille vasta pitkän ajan jälkeen. En kuitenkaan ymmärrä miksi minulle on näin käynyt. Osittain luulen sen johtuvan juuri näistä kärsimistäni vatsaoireista.

Yksi masentava asia on myös tietenkin se mitä minulle tapahtui tämän kertomani miehen kanssa. Hänen vuokseen ostin jopa uudet vaatteet, kun luulin tapaavamme. Ostin tietokoneenkin, koska luulin hänen haluavan pitää minuun yhteyttä Tanskassa ollessani. Siksi nyt pohdinkin tässä onko hän sen arvoinen, että ottaisin häneen vielä kerran yhteyttä.

En todellakaan ymmärrä miksi minusta on tullut tällainen erilainen ihminen. Joskus tuntuu myös siltä, ettei ole oikein ketään, jolle puhua näistä asioista. Sitten tähän haluan sanoa sellaisen asian, että asun vielä kotona. En tiedä mitä siitä sitten ajattelet, mutta välillä häpeän tätä asiaa. Aiemmin kerroin miehen ehdottaneen minulle, että voisi hakea minut autollaan jostain. Kieltäydyin tästä, koska ajattelin heti ensimmäisenä sitä asiaa, jos vanhempani saisivat tämän asian selville sitä kautta. Olisivat ihmetelleet, että "Kukas tulee hakemaan sinua? Ai, onks sillä poikaystävä?" Niinpä halusin välttyä tältä kiusalliselta asialta. On minun tarkoitukseni kuitenkin muuttaa jossain vaiheessa omaan asuntoon, kunhan saisin vakituisen työpaikan. Jotenkin on itselläni toisaalta se ajatus, että jos joskus olisin siinä tilanteessa, että olisi poikaystävä se vaatisi varmaan sen, että olisin ulkomailla. Mahdollisimman kaukana kaikista ihmisistä, ettei tarvitsisi tuntea mitään häpeän tunteita. Hassua kyllä ulkomailla ollessani olen pystynyt osittain elämään vapaammin, sillä ei ole tarvinut ajatella mitä siskoni tai vanhempani tästä ajattelevat. Ei tämä kuitenkaan tarkoita, että mitenkään huonosti tulisin toimeen vanhempieni kanssa. Ajattelen vain niin paljon, että minun pitäisi käyttäytyä aina kiltisti ja puhtoisesti heidän silmissään. Mutta se on vain minun ajatukseni, he eivät ole mitään sellaista vaatineet.

Sitten tuli mieleen tosta ammattiavun hakemisesta: Eihän sinun tarvitsisi kertoa kenellekään, jos puhuisit esim. psykologille. Oletko muuten miettinyt olisiko uskonnosta apua? Itse tunnustan, etten ole mikään uskovainen, mutta joillekin saattaa tästä olla apua.

Itse asiassa olen ollut Suomeen tuloni jälkeenkin masentunut, mutta toivon, että mielialani kohenisi. Tämän hetkisen masennukseni syy voi ehkä olla tämän miehen pohtiminen. Toisaalta myös se, että pohdin koko ajan joitain vanhoja riitoja siskoni kanssa, joita en uskalla ottaa puheeksi hänen kanssaan. Pelkään meinaan niin paljon, että hän suuttuisi taas minulle. Muuten tulen toimeen nuoremman siskoni kanssa hyvin lukuun ottamatta näitä riitoja ja sitä, että minun on HYVIN vaikea hyväksyä hänen seurusteluaan.

Eli siis rehellisesti sanoen valitettavasti en usko olevani vielä valmis kirjoittamaan sinulle sähköpostitse, sillä en luota ihmisiin helposti. Vähän mietin aiemmin tätä toistakin nimimerkkiä täällä voinko luottaa häneen. Lisäksi minulla on itsellänikin omia ongelmia työstettävänä kuten tämä mies. Suunnitelmissani on ottaa häneen yhteyttä ehkä vasta joulun jälkeen sillä muuten hän voisi vedota joulukiireisiin. Tai en tiedä? Toivottavasti sinäkin saat puhuttua suoraan naiselle, jota olet tapaillut. Ehkä hänellä on itsellään joitain sellaisia ongelmia, joita on vaikea kertoa sinulle ja siksi hieman pakenee sinua?

Toivottavasti ymmärrät minua etkä vain loukkaantunut. Toki voit edelleen kirjoitella minulle tälle palstalle.

jotain vialla? kirjoitti:

Ehkä on vähän aikaista. Valitettavasti taidan olla väärä ihminen, jolle puhua, koska minulla on itsellänikin ongelmia. Tämän vuoden tai itse asiassa parin viime vuoden aikana olen kokenut liikaa masentavia asioita. Suurin osa niistä johtuu työn aiheuttamasta stressistä, josta minulle on aiheutunut vatsani terveysongelmia. Tämä vaikuttaa välillä mielialaani aiheuttaen masennusta. Näitä ongelmia joudun sietämään edelleen ja joudun lisäksi välttämään montaa eri ruoka-ainetta. Ollessani töissä Tanskassa eräässä hotellissa johtaja ei ottanut paljon tätä huomioon siitä huolimatta, että jouduin kuitenkin maksamaan siellä jonkun verran ruoasta. Tämä aiheutti minulle lisää stressiä, kun piti joka päivä miettiä olisiko sinä päivänä sellaista ruokaa, jota minäkin voisin syödä.

Lisäksi olin tänä vuonna Tanskassa töissä eräässä toisessa paikassa, jonka pomo lyhensi yllättäen sopimukseni kestoa. Se oli törkeä teko ja musersi osittain itsetuntoani. Sen jälkeen vähän pelkäsin sitä, jos niin käy minulle seuraavissakin työpaikoissa. Onneksi ei kuitenkaan käynyt.

Minulla on se huono tapa, etten pysty sanomaan suoraan, jos jokin asia vaivaa. Se on luonut jännitettä minun ja nuoremman siskoni välille, koska useimmat riidat ovat alkaneet juuri siitä, kun sanon minua vaivaavista asioista vasta viikkoja tai kuukausia jälkeenpäin. Toisaalta ymmärrän siskoani tässä asiassa, sillä enhän minäkään tykkäisi siitä, jos asioita otetaan esille vasta pitkän ajan jälkeen. En kuitenkaan ymmärrä miksi minulle on näin käynyt. Osittain luulen sen johtuvan juuri näistä kärsimistäni vatsaoireista.

Yksi masentava asia on myös tietenkin se mitä minulle tapahtui tämän kertomani miehen kanssa. Hänen vuokseen ostin jopa uudet vaatteet, kun luulin tapaavamme. Ostin tietokoneenkin, koska luulin hänen haluavan pitää minuun yhteyttä Tanskassa ollessani. Siksi nyt pohdinkin tässä onko hän sen arvoinen, että ottaisin häneen vielä kerran yhteyttä.

En todellakaan ymmärrä miksi minusta on tullut tällainen erilainen ihminen. Joskus tuntuu myös siltä, ettei ole oikein ketään, jolle puhua näistä asioista. Sitten tähän haluan sanoa sellaisen asian, että asun vielä kotona. En tiedä mitä siitä sitten ajattelet, mutta välillä häpeän tätä asiaa. Aiemmin kerroin miehen ehdottaneen minulle, että voisi hakea minut autollaan jostain. Kieltäydyin tästä, koska ajattelin heti ensimmäisenä sitä asiaa, jos vanhempani saisivat tämän asian selville sitä kautta. Olisivat ihmetelleet, että "Kukas tulee hakemaan sinua? Ai, onks sillä poikaystävä?" Niinpä halusin välttyä tältä kiusalliselta asialta. On minun tarkoitukseni kuitenkin muuttaa jossain vaiheessa omaan asuntoon, kunhan saisin vakituisen työpaikan. Jotenkin on itselläni toisaalta se ajatus, että jos joskus olisin siinä tilanteessa, että olisi poikaystävä se vaatisi varmaan sen, että olisin ulkomailla. Mahdollisimman kaukana kaikista ihmisistä, ettei tarvitsisi tuntea mitään häpeän tunteita. Hassua kyllä ulkomailla ollessani olen pystynyt osittain elämään vapaammin, sillä ei ole tarvinut ajatella mitä siskoni tai vanhempani tästä ajattelevat. Ei tämä kuitenkaan tarkoita, että mitenkään huonosti tulisin toimeen vanhempieni kanssa. Ajattelen vain niin paljon, että minun pitäisi käyttäytyä aina kiltisti ja puhtoisesti heidän silmissään. Mutta se on vain minun ajatukseni, he eivät ole mitään sellaista vaatineet.

Sitten tuli mieleen tosta ammattiavun hakemisesta: Eihän sinun tarvitsisi kertoa kenellekään, jos puhuisit esim. psykologille. Oletko muuten miettinyt olisiko uskonnosta apua? Itse tunnustan, etten ole mikään uskovainen, mutta joillekin saattaa tästä olla apua.

Itse asiassa olen ollut Suomeen tuloni jälkeenkin masentunut, mutta toivon, että mielialani kohenisi. Tämän hetkisen masennukseni syy voi ehkä olla tämän miehen pohtiminen. Toisaalta myös se, että pohdin koko ajan joitain vanhoja riitoja siskoni kanssa, joita en uskalla ottaa puheeksi hänen kanssaan. Pelkään meinaan niin paljon, että hän suuttuisi taas minulle. Muuten tulen toimeen nuoremman siskoni kanssa hyvin lukuun ottamatta näitä riitoja ja sitä, että minun on HYVIN vaikea hyväksyä hänen seurusteluaan.

Eli siis rehellisesti sanoen valitettavasti en usko olevani vielä valmis kirjoittamaan sinulle sähköpostitse, sillä en luota ihmisiin helposti. Vähän mietin aiemmin tätä toistakin nimimerkkiä täällä voinko luottaa häneen. Lisäksi minulla on itsellänikin omia ongelmia työstettävänä kuten tämä mies. Suunnitelmissani on ottaa häneen yhteyttä ehkä vasta joulun jälkeen sillä muuten hän voisi vedota joulukiireisiin. Tai en tiedä? Toivottavasti sinäkin saat puhuttua suoraan naiselle, jota olet tapaillut. Ehkä hänellä on itsellään joitain sellaisia ongelmia, joita on vaikea kertoa sinulle ja siksi hieman pakenee sinua?

Toivottavasti ymmärrät minua etkä vain loukkaantunut. Toki voit edelleen kirjoitella minulle tälle palstalle.

Lue lisää

Tuli mieleen, että kertomasi muistuttaa hieman äitini kokemaa. Äidilläni oli väkivaltainen isä, jota äitini ja hänen sisaruksensa pelkäsivät koko lapsuutensa ajan. Äitini isä käytti myös alkoholia ja hänellä oli muita naisia. Hän kuoli ollessani lapsi ja tämä asia paljastui minulle vasta lähiaikoina. Sitä en ymmärrä miksi äitini silti muistelee isäänsä osittain hyvässä valossa.

jotain vialla? kirjoitti:

Tuli mieleen, että kertomasi muistuttaa hieman äitini kokemaa. Äidilläni oli väkivaltainen isä, jota äitini ja hänen sisaruksensa pelkäsivät koko lapsuutensa ajan. Äitini isä käytti myös alkoholia ja hänellä oli muita naisia. Hän kuoli ollessani lapsi ja tämä asia paljastui minulle vasta lähiaikoina. Sitä en ymmärrä miksi äitini silti muistelee isäänsä osittain hyvässä valossa.

Lue lisää

Et siis halua jutella silloin tällöin? Selvä on, en kai minä pahastu sitten. Vapaaehtoisestihan tänne kirjoitetaan.

En ole suoraansanoen uskovainen, olen eronnut kirkosta eikä näkyvissä ole palata takaisin.

Itse en myöskään ole kovin luottavainen ihmisten suhteen mutta yritän nykyään nyt edes vaikka tuskin minusta täysin normaali koskaan varmaan tulee mutta ei kai kaikkien ehkä pidäkkään ole juuri tietynlaisia kunhan muuten elämä on kunnossa?

Tuohon sinun kysymykseesi, uskon että on mahdollista löytää oikea elämänkumppani mutta sen löytäminen on todella vaikeaa, etenkin jos on epäluottavainen ja ujo ihmisten suhteen. Se on vain uskaltauduttava mukaan ja yritettävä olla järkevä. Jos joku muu onnistuu, kai se on mahdollista muillekin?

Mies-28 kirjoitti:

Et siis halua jutella silloin tällöin? Selvä on, en kai minä pahastu sitten. Vapaaehtoisestihan tänne kirjoitetaan.

En ole suoraansanoen uskovainen, olen eronnut kirkosta eikä näkyvissä ole palata takaisin.

Itse en myöskään ole kovin luottavainen ihmisten suhteen mutta yritän nykyään nyt edes vaikka tuskin minusta täysin normaali koskaan varmaan tulee mutta ei kai kaikkien ehkä pidäkkään ole juuri tietynlaisia kunhan muuten elämä on kunnossa?

Tuohon sinun kysymykseesi, uskon että on mahdollista löytää oikea elämänkumppani mutta sen löytäminen on todella vaikeaa, etenkin jos on epäluottavainen ja ujo ihmisten suhteen. Se on vain uskaltauduttava mukaan ja yritettävä olla järkevä. Jos joku muu onnistuu, kai se on mahdollista muillekin?

Lue lisää

Ja sanon vielä ettei se ole ainakaan minulle mikään häpeä että asut vielä kotona. Tuskinpa se sinusta automaattisesti tekisi huonon ihmisen. Sinä ihmisenä olet kuitenkin se mikä on kaikkein tärkeintä.

Itsestäni, en ole kysynyt suoraan tältä naiselta vielä mutta olemme yhä yhteydessä. Toivottavasti itse saan jotain tolkkua tähän vielä itsekin.

Toivottavasti saat sinäkin elämääsi parempaan suuntaan. Voit kirjoitella tänne jos haluat vielä jutella. Ymmärrän kyllä varovaisuutesi.

Vähän samankaltaista on äitisi tapauksessa meidän perheeseemme verrattuna, sillä nuorempi siskonikin on hakenut hyväksyntää vanhemmilta siskoiltamme. Hän on kysynyt minulta usein, että eikö mikään heille riitä. Aina, kun kertoo jostain positiivisesta asiasta heille he kääntävät sen negatiiviseksi. Eivätkö he koskaan ole tyytyväisiä mihinkään saavutukseen tai sitten se on vain sisarkateutta? En tiedä oliko tarinastasi hyötyä minulle, mutta kiitos kuitenkin, että yritit auttaa.

Huooh. Tre små troll, de leker med en boll...

Stop. kirjoitti:

Huooh. Tre små troll, de leker med en boll...

Aivan selvääkin selvempi TROLLI on tämä..JOTAKIN VIALLA hyvin keksittyä tarinaa ikävä kyllä ei vähääkään totuuden mukaista..
Joku ONNETON jopa laittoi epostiosoitteensakin tänne.. "AXILLARIS" oletko todella noin
Tyhmä ja hyväuskoinen???
Kyllä hyväuskoisia riittää

Jos mies olisi kiinnostunut, ei hän keksisi kokoajan syitä vältelläkseen tapaamista tai keskustelua. Itse miehenä voin sanoa, että jos olen kiinnostunut jostain naisesta, niin järjestän kyllä aikaa kahdenkeskiselle tapaamiselle enkä missään nimessä pistäisi joulukiireitä tämän tapaamisen edelle. Puhumattakaan noista aiemmin luettelemistasi syistä, jotka kuulostavat vain lähinnä välttelyltä kun ei uskalla sanoa suoraan, että ei kiinnosta.

stop..fani kirjoitti:

Aivan selvääkin selvempi TROLLI on tämä..JOTAKIN VIALLA hyvin keksittyä tarinaa ikävä kyllä ei vähääkään totuuden mukaista..
Joku ONNETON jopa laittoi epostiosoitteensakin tänne.. "AXILLARIS" oletko todella noin
Tyhmä ja hyväuskoinen???
Kyllä hyväuskoisia riittää

Lue lisää

Sanon tämän vielä yhden kerran, tämä ei todellakaan ole mikään keksitty tarina! Nämä asiat ovat oikeasti tapahtuneet minulle.

"Nyt kysyisin teiltä, että onko minulla mahdollista löytää ihminen vain pelkän asuinmaan ja etunimen perusteella?"
Millähän meriiteillä olet päässyt töihin, jopa Tanskaan asti, kun kyselet näin älyttömiä?
Toinen ristiriita: kerroit, kuinka prinssi uljas oli selittänyt jotain kogtaa englanninkielisessä työsopimuksessasi. Sitten kerrot, kuinka loistavaa englanninkielen taitoasi kehuttiinTanskassa...
Myönnä jo, trolli.
"Nämä kaikki asiat ovat tapahtuneet minulle." No ehkä, mutta olet keittänyt kokemuksistasi fiktiopuuroa. Satutäti paljastui.

jotain vialla? kirjoitti:

Sanon tämän vielä yhden kerran, tämä ei todellakaan ole mikään keksitty tarina! Nämä asiat ovat oikeasti tapahtuneet minulle.

Kysyn nyt vielä haluatko vielä kirjoitella tällä palstalla joskus silloin tällöin? Tiedän että en ole kovin mainiota juttuseuraa tai erinomaista kehittävää mutta jos sopii sinulle niin sitten kyllä minullekin mutta mitä mieltä itse olet?

Mies-28 kirjoitti:

Kysyn nyt vielä haluatko vielä kirjoitella tällä palstalla joskus silloin tällöin? Tiedän että en ole kovin mainiota juttuseuraa tai erinomaista kehittävää mutta jos sopii sinulle niin sitten kyllä minullekin mutta mitä mieltä itse olet?

Lue lisää

Totta kai voin kirjoitella tänne ja sinä voit samaten kirjoitella minulle :) Kivahan se muutenkin on jutella jonkun kanssa. Anteeksi vielä, jos loukkasin sinua. Mietin heti laitettuani viestin viimeksi, että teinköhän oikein. Ei kai sähköpostitse kirjoittelemisestakaan mitään haittaa ole, mutta eilisen ryöpytyksen jälkeen en ainakaan uskalla s-osoitettani tänne julkisesti laittaa. Eilen meinaan tuli vähän kiusaamisen puolelle meneviä kommentteja jutustani eikä se tuntunut hyvältä. En ymmärrä miksi ihmiset pitävät kertomiani asioita epäuskottavina. Ei auta, vaikka miten yrittäisin vakuutella ihmisiä. Ilmeisesti on niin, että heti, jos poikkeaa normaalista väestöstä ihmiset ovat epäuskoisia. Tärkeintä on, että itse tiedän miten asiat ovat.

Herlock S kirjoitti:

"Nyt kysyisin teiltä, että onko minulla mahdollista löytää ihminen vain pelkän asuinmaan ja etunimen perusteella?"
Millähän meriiteillä olet päässyt töihin, jopa Tanskaan asti, kun kyselet näin älyttömiä?
Toinen ristiriita: kerroit, kuinka prinssi uljas oli selittänyt jotain kogtaa englanninkielisessä työsopimuksessasi. Sitten kerrot, kuinka loistavaa englanninkielen taitoasi kehuttiinTanskassa...
Myönnä jo, trolli.
"Nämä kaikki asiat ovat tapahtuneet minulle." No ehkä, mutta olet keittänyt kokemuksistasi fiktiopuuroa. Satutäti paljastui.

Lue lisää

Tosiasiassa englanninkielentaitoni ei ole erinomainen, mutta pärjään sillä aika hyvin ulkomailla. Jotkut ihmiset näkevät asiat kuitenkin eri tavoin ja siksi sain kehuja kielitaidostani, vaikken itse ole samaa mieltä.

jotain vialla? kirjoitti:

Totta kai voin kirjoitella tänne ja sinä voit samaten kirjoitella minulle :) Kivahan se muutenkin on jutella jonkun kanssa. Anteeksi vielä, jos loukkasin sinua. Mietin heti laitettuani viestin viimeksi, että teinköhän oikein. Ei kai sähköpostitse kirjoittelemisestakaan mitään haittaa ole, mutta eilisen ryöpytyksen jälkeen en ainakaan uskalla s-osoitettani tänne julkisesti laittaa. Eilen meinaan tuli vähän kiusaamisen puolelle meneviä kommentteja jutustani eikä se tuntunut hyvältä. En ymmärrä miksi ihmiset pitävät kertomiani asioita epäuskottavina. Ei auta, vaikka miten yrittäisin vakuutella ihmisiä. Ilmeisesti on niin, että heti, jos poikkeaa normaalista väestöstä ihmiset ovat epäuskoisia. Tärkeintä on, että itse tiedän miten asiat ovat.

Lue lisää

tosi monet tällekkin palstalle kirjoittavat ovat vain kyynistyneet ja menettäneet huumorintajunsa. eipä noista kannata välittää

herra29 kirjoitti:

tosi monet tällekkin palstalle kirjoittavat ovat vain kyynistyneet ja menettäneet huumorintajunsa. eipä noista kannata välittää

piti vielä semmoista että, vaikutat todella herkältä ihmiseltä ja se on mielestäni todella hieno ominaisuus. muista että olet ainutlaatuinen eikä vanhempasi eikä siskosi eikä kukaan muukaan tiedä mitä sinä haluat olla paremmin kuin sinä itse.
herkkyys voi olla raskas taakka tai se voi olla valo joka näyttää pimeyden. sinä et ole herkkyys vaan se on sinussa. sen kanssa täytyy ystävystyä jotta sitä oppii ymmärtämään.

jotain vialla? kirjoitti:

Totta kai voin kirjoitella tänne ja sinä voit samaten kirjoitella minulle :) Kivahan se muutenkin on jutella jonkun kanssa. Anteeksi vielä, jos loukkasin sinua. Mietin heti laitettuani viestin viimeksi, että teinköhän oikein. Ei kai sähköpostitse kirjoittelemisestakaan mitään haittaa ole, mutta eilisen ryöpytyksen jälkeen en ainakaan uskalla s-osoitettani tänne julkisesti laittaa. Eilen meinaan tuli vähän kiusaamisen puolelle meneviä kommentteja jutustani eikä se tuntunut hyvältä. En ymmärrä miksi ihmiset pitävät kertomiani asioita epäuskottavina. Ei auta, vaikka miten yrittäisin vakuutella ihmisiä. Ilmeisesti on niin, että heti, jos poikkeaa normaalista väestöstä ihmiset ovat epäuskoisia. Tärkeintä on, että itse tiedän miten asiat ovat.

Lue lisää

Se olisi varmasti mukavaa kirjoitella nyt ainakin jos sinullekin se sopii. En toki loukkaantunut äskeisestä viestistäsi joten älä siitä toki huolehdi. Ja mitä tulee sinulle kirjoitettuihin kommentteihin, sanoisin ettei niistä kaikista kannata liikaa välittää joita täällä lukee. Ja voinhan minäkin tavan antaa sinulle miten saa minuun yhteyden jos siis vain haluat.

jotain vialla? kirjoitti:

Totta kai voin kirjoitella tänne ja sinä voit samaten kirjoitella minulle :) Kivahan se muutenkin on jutella jonkun kanssa. Anteeksi vielä, jos loukkasin sinua. Mietin heti laitettuani viestin viimeksi, että teinköhän oikein. Ei kai sähköpostitse kirjoittelemisestakaan mitään haittaa ole, mutta eilisen ryöpytyksen jälkeen en ainakaan uskalla s-osoitettani tänne julkisesti laittaa. Eilen meinaan tuli vähän kiusaamisen puolelle meneviä kommentteja jutustani eikä se tuntunut hyvältä. En ymmärrä miksi ihmiset pitävät kertomiani asioita epäuskottavina. Ei auta, vaikka miten yrittäisin vakuutella ihmisiä. Ilmeisesti on niin, että heti, jos poikkeaa normaalista väestöstä ihmiset ovat epäuskoisia. Tärkeintä on, että itse tiedän miten asiat ovat.

Lue lisää

Meni vähän väärään vastaukseen. Kommentini on tuossa alapuolella kuten päiväyksestä näet.

jotain vialla? kirjoitti:

Totta kai voin kirjoitella tänne ja sinä voit samaten kirjoitella minulle :) Kivahan se muutenkin on jutella jonkun kanssa. Anteeksi vielä, jos loukkasin sinua. Mietin heti laitettuani viestin viimeksi, että teinköhän oikein. Ei kai sähköpostitse kirjoittelemisestakaan mitään haittaa ole, mutta eilisen ryöpytyksen jälkeen en ainakaan uskalla s-osoitettani tänne julkisesti laittaa. Eilen meinaan tuli vähän kiusaamisen puolelle meneviä kommentteja jutustani eikä se tuntunut hyvältä. En ymmärrä miksi ihmiset pitävät kertomiani asioita epäuskottavina. Ei auta, vaikka miten yrittäisin vakuutella ihmisiä. Ilmeisesti on niin, että heti, jos poikkeaa normaalista väestöstä ihmiset ovat epäuskoisia. Tärkeintä on, että itse tiedän miten asiat ovat.

Lue lisää

Anteeksi tämä vastauspalstoilla hyppiminen. En kirjoita tietojoneella juuri nyt ja tämä ei jostain syystä nyt pelitä niin kuin pitäisi mutta toivottavasti näet lukea nämä.

jotain vialla? kirjoitti:

Totta kai voin kirjoitella tänne ja sinä voit samaten kirjoitella minulle :) Kivahan se muutenkin on jutella jonkun kanssa. Anteeksi vielä, jos loukkasin sinua. Mietin heti laitettuani viestin viimeksi, että teinköhän oikein. Ei kai sähköpostitse kirjoittelemisestakaan mitään haittaa ole, mutta eilisen ryöpytyksen jälkeen en ainakaan uskalla s-osoitettani tänne julkisesti laittaa. Eilen meinaan tuli vähän kiusaamisen puolelle meneviä kommentteja jutustani eikä se tuntunut hyvältä. En ymmärrä miksi ihmiset pitävät kertomiani asioita epäuskottavina. Ei auta, vaikka miten yrittäisin vakuutella ihmisiä. Ilmeisesti on niin, että heti, jos poikkeaa normaalista väestöstä ihmiset ovat epäuskoisia. Tärkeintä on, että itse tiedän miten asiat ovat.

Lue lisää

Ja "jotain vialla?". Se että sinä tiedät itsesi, se tosiaan on tärkeintä. ;)

Mies-28 kirjoitti:

Ja "jotain vialla?". Se että sinä tiedät itsesi, se tosiaan on tärkeintä. ;)

Kiitos tuestasi :) Kiva, että täällä on myös ihmisiä, jotka ymmärtävät minua. Ja voithan lähettää minulle linkin, jolla sinuun saa yhteyden. Päätin nyt, etten ota kertomaani mieheen yhteyttä kuin vasta joulun jälkeen, koska hän voisi muuten joulukiireiden varjolla torjua tapaamisemme. Sitten joulun jälkeen on vain otettava se riski, vaikka tulisinkin torjutuksi. Mutta joskushan elämässä on otettava riskejä. En välitä mitä vastaa, tuleepahan asia ainakin käsiteltyä loppuun. Mietityttää vain kertomasi, että olet aiemmin pelännyt äitiäsi. Onko isäsi sitten vaikuttanut äitisi käytökseen jollain tapaa? Toivottavasti sinulla on kuitenkin hyvät välit äitiisi.

En tosiaan ymmärrä mikä siinä oikein on, etten voi hyväksyä sitä, että nuorempi siskoni seurustelee. Kai siinä on osittain sitäkin, että siskoni aiempi poikaystävänsä aiheutti hänelle pettymyksen ja siksi olen huolissani siskostani, ettei sama tapahdu jälleen. Jotenkin vain nousi taas viikonloppuna ärsytyksen tunne siitä, kun siskoni kävi kotona eikä jäänyt yöksi. Olen tavannut hänen poikaystävänsä eikä hänessä mitään vikaa ole, mutta koen vain, että hän jollain tavoin vie siskoni minulta. Tulee jotenkin inhottava tunne siitä, kun tiedän heidän asuvan yhdessä. Mielestäni siskoni myös muutti liian nopeasti poikaystävänsä kanssa asumaan, vaikka onkin vakuuttanut minulle, ettei nykyinen mies ole yhtään samanlainen kuin edellinen.

jotain vialla? kirjoitti:

Kiitos tuestasi :) Kiva, että täällä on myös ihmisiä, jotka ymmärtävät minua. Ja voithan lähettää minulle linkin, jolla sinuun saa yhteyden. Päätin nyt, etten ota kertomaani mieheen yhteyttä kuin vasta joulun jälkeen, koska hän voisi muuten joulukiireiden varjolla torjua tapaamisemme. Sitten joulun jälkeen on vain otettava se riski, vaikka tulisinkin torjutuksi. Mutta joskushan elämässä on otettava riskejä. En välitä mitä vastaa, tuleepahan asia ainakin käsiteltyä loppuun. Mietityttää vain kertomasi, että olet aiemmin pelännyt äitiäsi. Onko isäsi sitten vaikuttanut äitisi käytökseen jollain tapaa? Toivottavasti sinulla on kuitenkin hyvät välit äitiisi.

En tosiaan ymmärrä mikä siinä oikein on, etten voi hyväksyä sitä, että nuorempi siskoni seurustelee. Kai siinä on osittain sitäkin, että siskoni aiempi poikaystävänsä aiheutti hänelle pettymyksen ja siksi olen huolissani siskostani, ettei sama tapahdu jälleen. Jotenkin vain nousi taas viikonloppuna ärsytyksen tunne siitä, kun siskoni kävi kotona eikä jäänyt yöksi. Olen tavannut hänen poikaystävänsä eikä hänessä mitään vikaa ole, mutta koen vain, että hän jollain tavoin vie siskoni minulta. Tulee jotenkin inhottava tunne siitä, kun tiedän heidän asuvan yhdessä. Mielestäni siskoni myös muutti liian nopeasti poikaystävänsä kanssa asumaan, vaikka onkin vakuuttanut minulle, ettei nykyinen mies ole yhtään samanlainen kuin edellinen.

Lue lisää

läheisriippuvuus on tietyssä määrin tervettä mutta jos siskosi on onnellinen ja olet silti huolissasi niin silloin se menee jo yli. rakkaus on sitä että osaat iloita siskosi onnesta eikä ajatella niin että se on jotain sinulta pois. teillä on nyt omat elämät ettekä ole enää kuin kaksi marjaa vaikka kuinka toivoisit. pidä katse eteenpäin elämässä niin löydät sen oman onnesi, tai muuten se kävelee ohitsesi huomaamatta.

jotain vialla? kirjoitti:

Kiitos tuestasi :) Kiva, että täällä on myös ihmisiä, jotka ymmärtävät minua. Ja voithan lähettää minulle linkin, jolla sinuun saa yhteyden. Päätin nyt, etten ota kertomaani mieheen yhteyttä kuin vasta joulun jälkeen, koska hän voisi muuten joulukiireiden varjolla torjua tapaamisemme. Sitten joulun jälkeen on vain otettava se riski, vaikka tulisinkin torjutuksi. Mutta joskushan elämässä on otettava riskejä. En välitä mitä vastaa, tuleepahan asia ainakin käsiteltyä loppuun. Mietityttää vain kertomasi, että olet aiemmin pelännyt äitiäsi. Onko isäsi sitten vaikuttanut äitisi käytökseen jollain tapaa? Toivottavasti sinulla on kuitenkin hyvät välit äitiisi.

En tosiaan ymmärrä mikä siinä oikein on, etten voi hyväksyä sitä, että nuorempi siskoni seurustelee. Kai siinä on osittain sitäkin, että siskoni aiempi poikaystävänsä aiheutti hänelle pettymyksen ja siksi olen huolissani siskostani, ettei sama tapahdu jälleen. Jotenkin vain nousi taas viikonloppuna ärsytyksen tunne siitä, kun siskoni kävi kotona eikä jäänyt yöksi. Olen tavannut hänen poikaystävänsä eikä hänessä mitään vikaa ole, mutta koen vain, että hän jollain tavoin vie siskoni minulta. Tulee jotenkin inhottava tunne siitä, kun tiedän heidän asuvan yhdessä. Mielestäni siskoni myös muutti liian nopeasti poikaystävänsä kanssa asumaan, vaikka onkin vakuuttanut minulle, ettei nykyinen mies ole yhtään samanlainen kuin edellinen.

Lue lisää

Heippa vain nyt sitten. Tässä siis minä Mies-28. Loin nopeasti tilin tänne joten kirjoittele aluksi viestiosiooni niin annan vähän tarkempia yhteystietoja sitten siellä myöhemmin. Kirjoitellaan sitten lisää.

mies-28xx kirjoitti:

Heippa vain nyt sitten. Tässä siis minä Mies-28. Loin nopeasti tilin tänne joten kirjoittele aluksi viestiosiooni niin annan vähän tarkempia yhteystietoja sitten siellä myöhemmin. Kirjoitellaan sitten lisää.

Lue lisää

Jaha taas hyppii mutta toivottavasti köydät tämän yhtä helposti kuin löysit edellisenkin.

mies-28xx kirjoitti:

Jaha taas hyppii mutta toivottavasti köydät tämän yhtä helposti kuin löysit edellisenkin.

Ai niin. Ja unohdin mainita että sinunkin on tietysti luotava profiili tänne jotta voit kirjoittaa viestiä taas minun profiiliini. Kirjoitan tarvittaessa tarkempia yhteystietoja sinulle siellä sitten.

mies-28xx kirjoitti:

Ai niin. Ja unohdin mainita että sinunkin on tietysti luotava profiili tänne jotta voit kirjoittaa viestiä taas minun profiiliini. Kirjoitan tarvittaessa tarkempia yhteystietoja sinulle siellä sitten.

Lue lisää

ai että! lupaatteko tulla kertomaan tänne sitten jos teille joskus kehkeytyy vaikka joku romanssin poikanen? toivon kaikkea hyvää teille molemmille ja paljon rakkautta ja iloa ja hyvää mieltä. kyllä joulu saa ihmeitä aikaan sanon minä.

jotain vialla? kirjoitti:

Kiitos tuestasi :) Kiva, että täällä on myös ihmisiä, jotka ymmärtävät minua. Ja voithan lähettää minulle linkin, jolla sinuun saa yhteyden. Päätin nyt, etten ota kertomaani mieheen yhteyttä kuin vasta joulun jälkeen, koska hän voisi muuten joulukiireiden varjolla torjua tapaamisemme. Sitten joulun jälkeen on vain otettava se riski, vaikka tulisinkin torjutuksi. Mutta joskushan elämässä on otettava riskejä. En välitä mitä vastaa, tuleepahan asia ainakin käsiteltyä loppuun. Mietityttää vain kertomasi, että olet aiemmin pelännyt äitiäsi. Onko isäsi sitten vaikuttanut äitisi käytökseen jollain tapaa? Toivottavasti sinulla on kuitenkin hyvät välit äitiisi.

En tosiaan ymmärrä mikä siinä oikein on, etten voi hyväksyä sitä, että nuorempi siskoni seurustelee. Kai siinä on osittain sitäkin, että siskoni aiempi poikaystävänsä aiheutti hänelle pettymyksen ja siksi olen huolissani siskostani, ettei sama tapahdu jälleen. Jotenkin vain nousi taas viikonloppuna ärsytyksen tunne siitä, kun siskoni kävi kotona eikä jäänyt yöksi. Olen tavannut hänen poikaystävänsä eikä hänessä mitään vikaa ole, mutta koen vain, että hän jollain tavoin vie siskoni minulta. Tulee jotenkin inhottava tunne siitä, kun tiedän heidän asuvan yhdessä. Mielestäni siskoni myös muutti liian nopeasti poikaystävänsä kanssa asumaan, vaikka onkin vakuuttanut minulle, ettei nykyinen mies ole yhtään samanlainen kuin edellinen.

Lue lisää

Kerron nyt tähänkin osioon koska et ole vielä ehtinyt vastaamaan.

Kysyt siis tältä mieheltä vasta joulun jälkeen? Toivotan tietysti lykkyä tykö sitten siihen yritykseen, täytyyhän se joskus ottaa selville, niin on parasta. Minäkin kysyin tältä naiselta, en täysin suoraan mutta sanoin että joskus minusta tuntuu että emme tule koskaan näkemään ja sanoin pitäisikö luopua kyseisestä ajatuksesta? Hän vastasi minulle ettei kannata todellakaan, hän on vain kiireinen ja siksi ei ole ennättänyt näkemään. Ehkä se todella onkin niin mutta niin kauan ja koskaan ei ole aikaa minulle? Mietin paljon olenko vain itsekäs vai onko minulla ihan oikeata syytä tähän kärsimättömyyteeni joka alkaa pikkuhiljaa tulla esiin. Mutta kuten sinäkin sanoit ja olen samaa mieltä tässä kanssasi, täytyyhän tämä asia joskus vielä selvitettävä, oli vastaus mikä tahansa.

Pelkäsin äitiäni kun hän oli uuden miehensä kansa isäni jälkeen. Hänestäkin tuli varsin aggressiivinen muttei todellakaan niin paljon kuin hänen miehensä jota siis todella pelkäsin paljon. Nyt äitini on rauhoittunut paljon ja minäkään en pelkää häntä enää juuri paljoa, ehkä ihan vähän mutta se ei haittaa nykyisin enää näkyvästi näy mitenkään meidän kahdenväliin. Ja minulla on hyvä suhde äitiini, on aina ollut ja en näe mitään syytä miksei tulisi myös olemaan.

En tietysti tiedä ollenkaan mikä aiheuttaa tuon ymmärryksesi siskoosi ja hänen poikaystäväänsä, voin pitkälti vain arvailla. Ehkä olet vähän huolestunut liikaa siskosi aiemman suhteen takia tai ehkä olet hiukan kateellinen hänelle tässä tapauksessa. En kai itse voi muuta sanoa kuin että yritä luottaa siskoosi ja muistaa että siskoja Te tulette aina olemaan. Ja tarvittaessa antamaan tukea jos sitä vaaditaan.
Minunkin pikkusiskoillani on jo suhteita ollut mutta yritän luottaa itse tuohon mitä sanoin. Tosiasia on että en ole kovin hyvä lohduttamaan tai antamaan neuvoja, enhän ole eläessäni seurustellut joten en tiedä siitä mitään, äitinihän sen on heille pitkälti antanut mutta yritän sen minkä voin.

mies-28xx kirjoitti:

Kerron nyt tähänkin osioon koska et ole vielä ehtinyt vastaamaan.

Kysyt siis tältä mieheltä vasta joulun jälkeen? Toivotan tietysti lykkyä tykö sitten siihen yritykseen, täytyyhän se joskus ottaa selville, niin on parasta. Minäkin kysyin tältä naiselta, en täysin suoraan mutta sanoin että joskus minusta tuntuu että emme tule koskaan näkemään ja sanoin pitäisikö luopua kyseisestä ajatuksesta? Hän vastasi minulle ettei kannata todellakaan, hän on vain kiireinen ja siksi ei ole ennättänyt näkemään. Ehkä se todella onkin niin mutta niin kauan ja koskaan ei ole aikaa minulle? Mietin paljon olenko vain itsekäs vai onko minulla ihan oikeata syytä tähän kärsimättömyyteeni joka alkaa pikkuhiljaa tulla esiin. Mutta kuten sinäkin sanoit ja olen samaa mieltä tässä kanssasi, täytyyhän tämä asia joskus vielä selvitettävä, oli vastaus mikä tahansa.

Pelkäsin äitiäni kun hän oli uuden miehensä kansa isäni jälkeen. Hänestäkin tuli varsin aggressiivinen muttei todellakaan niin paljon kuin hänen miehensä jota siis todella pelkäsin paljon. Nyt äitini on rauhoittunut paljon ja minäkään en pelkää häntä enää juuri paljoa, ehkä ihan vähän mutta se ei haittaa nykyisin enää näkyvästi näy mitenkään meidän kahdenväliin. Ja minulla on hyvä suhde äitiini, on aina ollut ja en näe mitään syytä miksei tulisi myös olemaan.

En tietysti tiedä ollenkaan mikä aiheuttaa tuon ymmärryksesi siskoosi ja hänen poikaystäväänsä, voin pitkälti vain arvailla. Ehkä olet vähän huolestunut liikaa siskosi aiemman suhteen takia tai ehkä olet hiukan kateellinen hänelle tässä tapauksessa. En kai itse voi muuta sanoa kuin että yritä luottaa siskoosi ja muistaa että siskoja Te tulette aina olemaan. Ja tarvittaessa antamaan tukea jos sitä vaaditaan.
Minunkin pikkusiskoillani on jo suhteita ollut mutta yritän luottaa itse tuohon mitä sanoin. Tosiasia on että en ole kovin hyvä lohduttamaan tai antamaan neuvoja, enhän ole eläessäni seurustellut joten en tiedä siitä mitään, äitinihän sen on heille pitkälti antanut mutta yritän sen minkä voin.

Lue lisää

Hei! Loin itselleni kanssa profiilin ja kirjoitin sinun profiilliisi. Yksityisyyteni suojaamiseksi en kuitenkaan halua paljastaa profiiliani muille täällä. Toivottavasti sait viestini. Anteeksi niin lyhyt vastaus eilen. Vastaan tähän nyt sinulle paremmin. Hyvä, että sinulla on hyvät välit äitiisi. On hyvä, että ympärillä on ihmisiä, joihin voi tukeutua. Eivät kaikki olekaan hyviä antamaan neuvoja, mutta aina voi yrittää. Sitä paitsi minulla on niin, että päin vastoin sisareni ja sukulaiseni yrittävät neuvoa liikaakin ja siitä en pidä. Aivan kuin en itse tietäisi miten elän. Sitten tuohon asiaan, että minua ärsyttää siskoni seurustelu. En tiedä mistä johtuu, syy voi olla sekin, etten ole koskaan nähnyt häntä aikuisena vaan ainoastaan pikkusiskonani. Minulla on muistikuva hänestä viattomana pikkutyttönä enkä millään halua uskoa, että hänellä on mies. On jotenkin inhottavaa edes ajatella sitä, kuten ensimmäisessä tekstissäni jo mainitsin.

jotain vialla kirjoitti:

Hei! Loin itselleni kanssa profiilin ja kirjoitin sinun profiilliisi. Yksityisyyteni suojaamiseksi en kuitenkaan halua paljastaa profiiliani muille täällä. Toivottavasti sait viestini. Anteeksi niin lyhyt vastaus eilen. Vastaan tähän nyt sinulle paremmin. Hyvä, että sinulla on hyvät välit äitiisi. On hyvä, että ympärillä on ihmisiä, joihin voi tukeutua. Eivät kaikki olekaan hyviä antamaan neuvoja, mutta aina voi yrittää. Sitä paitsi minulla on niin, että päin vastoin sisareni ja sukulaiseni yrittävät neuvoa liikaakin ja siitä en pidä. Aivan kuin en itse tietäisi miten elän. Sitten tuohon asiaan, että minua ärsyttää siskoni seurustelu. En tiedä mistä johtuu, syy voi olla sekin, etten ole koskaan nähnyt häntä aikuisena vaan ainoastaan pikkusiskonani. Minulla on muistikuva hänestä viattomana pikkutyttönä enkä millään halua uskoa, että hänellä on mies. On jotenkin inhottavaa edes ajatella sitä, kuten ensimmäisessä tekstissäni jo mainitsin.

Lue lisää

Jep. Huomasin sen ja kirjoitin taas sinun profiiliisi takaisin. Voidaan kirjoitella vastedes siellä tästä lähtien ellei ole sitten jotain erityistä syytä miksi vielä kirjoitella tällä palstalla.

Sekin huvittavaa että "jokin vialla? ja mies- 28. on yksi ja sama henkilö..

ettäsellaista5 kirjoitti:

Sekin huvittavaa että "jokin vialla? ja mies- 28. on yksi ja sama henkilö..

Usko mitä haluat, mutta asia ei ole näin.

Kiitos kommenteistasi, on niissä tietysti vähän perääkin. Tilanne on vain niin vaikea. Hyvää joulua myös sinulle.

noniin tulipahan se sivu käännettyä. älä lannistu, vaan uusia sivuja värittelemään :)

jokuvaaan kirjoitti:

noniin tulipahan se sivu käännettyä. älä lannistu, vaan uusia sivuja värittelemään :)

Kiitoksia paljon (: