Eli olen syönyt Sertralinia jo 5-vuotta (yksi 50mg tabu jokapäivä), jonka jälkeen päätin lopettaa omalla tavallani puolittamalla lääkkeen... nyt olen ollut pitkän aikaa syönyt puolikkaan ja tuntuu että tilani on kohentunut huomattavasti. En edes tajunnut sitä, kuinka nuutunut, rasittunut, väsynyt olin lääkkeiden käytön aikana. Kuvittelin, että normaalioloni on sellainen. Lääkkeen vähentäminen on myös vaikuttanut luonteeseeni; olen kärsivällisempi, luovempi ja aidompi. Lääkkeiden käytön aikana mikään ei tuntunut miltään (jokainen ponnistus tuntui väkinäiseltä), elin vähän niinkuin sumussa. Nyt kaikki on kirkkaampaa ja selkeämpää, olen saanut elämänhaluni taas takaisin. Nyt olisi tarkoitus sitten lopettaa lääkitys kokonaan ja mietin, millaista sitten tulee olemaan.
Onko muilla ollut tällaisia kokemuksia, että mielialalääkkeiden lopetus on ollut vain hyödyksi?
Luulin lääkkeiden auttavan minua
35
1273
Vastaukset
- Lääkkeistä ollut
vain haittaa ja este toipumiselle.
Ehdottomasti kyllä, lääkkeiden lopetus on parantanut vointia rutkasti!- Omituisesti
tämä kommentti on saanut jo 10 plussaa, vaikkei aloittaja edes mainitse mahd. diagnoosiaan. Lääkkeitä ei koskaan pitäisi mennä omin päin lopettelemaan; riippuu toki sairauden laadusta. Omalla vastuullahan ihminen noin toimiessaan tekee, mutta paljon on myös ihmisiä jotka lääkitykisä omin päin lopetellessaan ajautuvat ainoastaan "ojasta allikkoon". Eli kannattaa puntaroida tarkkaan mahdolliset hyödyt ja haitat.
Itse kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavana en tohtisi mennä omia aikojani lääkkeitäni lopettamaan, vaikka sairauteni muoto on niinkin "lievää" kuin tyyppi 2. Pienempi haitta mahd. neuroleptien haittavaikutukset, kuin se, että olisin tuon tuostakin psykoosissa, milloin itsetuhoinen - ja mahd. paniikit, sos. tilanteiden pelkojen ja muiden vaikutukset vielä siihen päälle. Lääkkeiden vuoksi olen näinkin toimintakykyinen, mitä nyt olen. Huolimatta siitä, että olen ollut myös traumatisoitunut ja lamaantunut - - Tuossa alapuolella
Omituisesti kirjoitti:
tämä kommentti on saanut jo 10 plussaa, vaikkei aloittaja edes mainitse mahd. diagnoosiaan. Lääkkeitä ei koskaan pitäisi mennä omin päin lopettelemaan; riippuu toki sairauden laadusta. Omalla vastuullahan ihminen noin toimiessaan tekee, mutta paljon on myös ihmisiä jotka lääkitykisä omin päin lopetellessaan ajautuvat ainoastaan "ojasta allikkoon". Eli kannattaa puntaroida tarkkaan mahdolliset hyödyt ja haitat.
Itse kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavana en tohtisi mennä omia aikojani lääkkeitäni lopettamaan, vaikka sairauteni muoto on niinkin "lievää" kuin tyyppi 2. Pienempi haitta mahd. neuroleptien haittavaikutukset, kuin se, että olisin tuon tuostakin psykoosissa, milloin itsetuhoinen - ja mahd. paniikit, sos. tilanteiden pelkojen ja muiden vaikutukset vielä siihen päälle. Lääkkeiden vuoksi olen näinkin toimintakykyinen, mitä nyt olen. Huolimatta siitä, että olen ollut myös traumatisoitunut ja lamaantunut -joku kertoo neurolepteistä voineensa pahoin ja toimintakykynsä menneen. Itse totean, että kaikki on suhteellista, ikäviä kokemuksia toki tuollaiset. Riippuu varmasti sairauden laadusta, ja neuroleptejä syödään myös eri sairauksiin. Niitäkin on monia eri sortteja. Ja eri annoksina, painotan.
- Milla45667
Kyllä. Samansuuntainen kokemus. Lääkkeet aiheuttivat lopulta verenpaineen 10 vuoden syönnin jälkeen. Paineet laski,k un lopetin lääkeet. Samalla olo kirkastui. Nyt olen pärjännyt ihmeen hyvin jo yli vuoden ilman tabuja. Lääkkeet eivät auttaneet minua parantumaan. Valitettavasti.
- 50-.
Sama täällä. Olen syönyt vuosia neuroleptejä, ja olen voinut vain todella huonosti. Ei ollut toimintakykyä juuri yhtään,enkä pystynyt liikkumaan. Lihoin sen seurauksena valravan paljon. Se aiheutti yöllä myös painajaisia,enkä saanut nukutuksi. Enkä kyennyt minkäänlaisiin ihmissuhteisiin sen käytön aikana. Ja haittoja on ollut vaikka kuinka. En kaikkea viitsi edes luetella. Nyt olen vähentänyt kahdeksan kuukauden aikana 37 % lääkkeestä,ja toimintakykyni on alkanut vähän palautua. Lääkkeestä on ollut minulle vain ja ainoastaan suurta haittaa.
- jumala EI AUTA
50-. kirjoitti:
Sama täällä. Olen syönyt vuosia neuroleptejä, ja olen voinut vain todella huonosti. Ei ollut toimintakykyä juuri yhtään,enkä pystynyt liikkumaan. Lihoin sen seurauksena valravan paljon. Se aiheutti yöllä myös painajaisia,enkä saanut nukutuksi. Enkä kyennyt minkäänlaisiin ihmissuhteisiin sen käytön aikana. Ja haittoja on ollut vaikka kuinka. En kaikkea viitsi edes luetella. Nyt olen vähentänyt kahdeksan kuukauden aikana 37 % lääkkeestä,ja toimintakykyni on alkanut vähän palautua. Lääkkeestä on ollut minulle vain ja ainoastaan suurta haittaa.
Vanhukset kärsii juuri noista oireista,näissäIHANISSA HOIVAKODEISSA!Kusipäät tuhovat ihmiset näin,jos ei muuten saa aloilleen,että olet vanha odota kuolemaa.Vanhuksille ei laitoksissa anneta mahdollisuutta piristyä,edes ulkoilemalla ,kun kerran vuodessa.Paljon muutakin mätää .
- 50-.
jumala EI AUTA kirjoitti:
Vanhukset kärsii juuri noista oireista,näissäIHANISSA HOIVAKODEISSA!Kusipäät tuhovat ihmiset näin,jos ei muuten saa aloilleen,että olet vanha odota kuolemaa.Vanhuksille ei laitoksissa anneta mahdollisuutta piristyä,edes ulkoilemalla ,kun kerran vuodessa.Paljon muutakin mätää .
Pelottaa,jos joskus joutuu hoitokotiin tai johonkin laitokseen, ja siellä aletaan syöttämään neuroleptejä. En ole kyennyt vuosiin edes siivoamaan asuntoani,ja kun en ole kehdannut kutsua ketään kotiini sen takia,niin olen jäänyt aivan yksin. Ainoastaan yksi sukulainen käy luonani säännöllisesti. Ja kaikki vain toimintakyvyttömäksi rehneen neuroleptin takia. Nyt kun vähennysten jälkeen toimintakykyä on vähän palautunut, yritän laittaa paikkoja edes vähän kuntoon. Mutta ei tämä vieläkään tämänhetkisellä annoksella ole helppoa.
- 16+19
jumala EI AUTA kirjoitti:
Vanhukset kärsii juuri noista oireista,näissäIHANISSA HOIVAKODEISSA!Kusipäät tuhovat ihmiset näin,jos ei muuten saa aloilleen,että olet vanha odota kuolemaa.Vanhuksille ei laitoksissa anneta mahdollisuutta piristyä,edes ulkoilemalla ,kun kerran vuodessa.Paljon muutakin mätää .
Tule käymään vanhainkodissa, ehkä yllätyt! Tunnollisia ulkoiluttajia kyllä kaivataan myös lisää, omaiset ohoi! Muutenkin omaiset, tutustukaa vanhustenne hoitoon ja lääkitykseen, myös lääkityksen syihin. Ilman lääkeapua varsin moni nivelsairas vanhus makaisi petin pohjalla. Sellaistako vanhuuden pitäisi olla?
Jos vanhukset jotain kaipaavat, niin juuri omaisiaan, myös niitä jotka ovat jo poissa.
Muistinsa hapertuessa vanhus voi odottaa äitiä joka jätti hänet ja lupasi tulla hakemaan. Niin on ehkä käynyt joskus kauan sitten. Tai hän itkee poikaansa jonka sota vei. Suruun ei auta lääke vaan toinen ihminen. On niin paljon sellaista mitä omaiset eivät näe lyhyen vierailun aikana. Paljon myös sellaista mitä he luulevat, kun eivät käy ollenkaan. - Rsairas
16+19 kirjoitti:
Tule käymään vanhainkodissa, ehkä yllätyt! Tunnollisia ulkoiluttajia kyllä kaivataan myös lisää, omaiset ohoi! Muutenkin omaiset, tutustukaa vanhustenne hoitoon ja lääkitykseen, myös lääkityksen syihin. Ilman lääkeapua varsin moni nivelsairas vanhus makaisi petin pohjalla. Sellaistako vanhuuden pitäisi olla?
Jos vanhukset jotain kaipaavat, niin juuri omaisiaan, myös niitä jotka ovat jo poissa.
Muistinsa hapertuessa vanhus voi odottaa äitiä joka jätti hänet ja lupasi tulla hakemaan. Niin on ehkä käynyt joskus kauan sitten. Tai hän itkee poikaansa jonka sota vei. Suruun ei auta lääke vaan toinen ihminen. On niin paljon sellaista mitä omaiset eivät näe lyhyen vierailun aikana. Paljon myös sellaista mitä he luulevat, kun eivät käy ollenkaan.Olen samaa mieltä kanssasi.
Ihmiset menee katsomaanvanhusta, mummo taikka vaaria ja vierailu kestää noin puolituntia korkeintaan.
Siinä ajassa ei tavallinen normaali ihminen, jolla ei ole koulutusta sairaanhoidosta pysty arvioimaan vanhuksen tilaa.
Reumaanhan on saatava lääkitys, koska kivuthan on tosi kovia tiedän, sillä itselläni on vuosiensaatossa tullut 3 eri reumaa ja ilman lääkitystä en liikkuisi lainkaan.
Mielialalääkkeistä moni on niin monia mieliä, kuin on kirjoittajiakin, jos ne jotakin auttaa, niin hyvä, mutta niihin mielialalääkkeisiin itse en luota laisinkaan.
Sairastuttuani reumoihini, niin lääkäri väkisin koitti saada syomään juuri mielialaan vaikuttavia lääkkeitä,mutta niihin en sotkeentunut ja olen hyvin onnellinen sittä, kun olen nähnyt naapurini niitä syövän ja olonsa on huonontunut valtavasti, kun itselläni taas reumalääkkeillä vain tilane korjaantunut.
Kaikkea ei kannata syödä mitä määrätään.
Lopuksi menkää ihmiset tervehtimään vanhempianne hoitokoteihin ja myös lapsenlapset menkää tutustumaan perhen vanhuksiin, niin saatte hyvän mielen käydessänne kuluttamassa vaikka viikossa 1 tunnin aikaanne,niin se on paljon vanuksllese tuntikin. - 50-.
16+19 kirjoitti:
Tule käymään vanhainkodissa, ehkä yllätyt! Tunnollisia ulkoiluttajia kyllä kaivataan myös lisää, omaiset ohoi! Muutenkin omaiset, tutustukaa vanhustenne hoitoon ja lääkitykseen, myös lääkityksen syihin. Ilman lääkeapua varsin moni nivelsairas vanhus makaisi petin pohjalla. Sellaistako vanhuuden pitäisi olla?
Jos vanhukset jotain kaipaavat, niin juuri omaisiaan, myös niitä jotka ovat jo poissa.
Muistinsa hapertuessa vanhus voi odottaa äitiä joka jätti hänet ja lupasi tulla hakemaan. Niin on ehkä käynyt joskus kauan sitten. Tai hän itkee poikaansa jonka sota vei. Suruun ei auta lääke vaan toinen ihminen. On niin paljon sellaista mitä omaiset eivät näe lyhyen vierailun aikana. Paljon myös sellaista mitä he luulevat, kun eivät käy ollenkaan.Olen ollut yli puoli vuosikymmentä neuroleptihelvetissä,ja en ole koskaan kokenut mitään pahempaa ja järkyttävämpää.Jos joudun vasten tahtoani hoitokotiin tai laitokseen,niin jos pääsen sitä ennen tästä hel-vetistä irti,en halua missään nimessä minulle syötettävän neuroleptejä enää. Ennemmin itken vaikka kaikkien kuolleiden sukulaisteni perään,kuin olen tällaisessa koomassa ja tiedottomuuden tilassa,enkä ole edes läsnä tässä maailmassa. Jos se häiritsee työntekijöitä siellä hoitokodissa,niin antakaa minulle ennemmin piikki,jolla pääsen poistumaan teitä häiritsemästä.
- Ei vanhuksille
50-. kirjoitti:
Pelottaa,jos joskus joutuu hoitokotiin tai johonkin laitokseen, ja siellä aletaan syöttämään neuroleptejä. En ole kyennyt vuosiin edes siivoamaan asuntoani,ja kun en ole kehdannut kutsua ketään kotiini sen takia,niin olen jäänyt aivan yksin. Ainoastaan yksi sukulainen käy luonani säännöllisesti. Ja kaikki vain toimintakyvyttömäksi rehneen neuroleptin takia. Nyt kun vähennysten jälkeen toimintakykyä on vähän palautunut, yritän laittaa paikkoja edes vähän kuntoon. Mutta ei tämä vieläkään tämänhetkisellä annoksella ole helppoa.
kovin suurissa määrin noita neurlepteja syötetä - oma kokemukseni hoitoalalla -kyllä ne tilanteet puntaroidaan tarkkaan, ja lääkärillä on toki vastuu vaikutuksista. Ja ammattitaitoiset ihmiset euravat vointia, ja reagoivat mahdollisiin muutoksiin voinnissa parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan.
Eli turha hoitajia asiasta syytellä, he tekevät vain työtään nimim. "Jumala ei auta". Ala-arvoista kielenkäyttöä. - aitova
jumala EI AUTA kirjoitti:
Vanhukset kärsii juuri noista oireista,näissäIHANISSA HOIVAKODEISSA!Kusipäät tuhovat ihmiset näin,jos ei muuten saa aloilleen,että olet vanha odota kuolemaa.Vanhuksille ei laitoksissa anneta mahdollisuutta piristyä,edes ulkoilemalla ,kun kerran vuodessa.Paljon muutakin mätää .
jumala EI AUTA..
Meillä on perhehoitokoti ja vanhukset pääsee ulos kaksi kertaa päivässä.. eikä todellakaan käytetä mömmöjä,koska niitä EI tarvita..
- Betasalpaaja5
Aivan sama taalla soin betasalpaajia migreenin estolaakkeena ja allekirjoitan taysin saman tunteen kun tajusin lopettaa laakkeiden syonnin.
En edes tajunnut sitä, kuinka nuutunut, rasittunut, väsynyt olin lääkkeiden käytön aikana. Kuvittelin, että normaalioloni on sellainen. Lääkkeen vähentäminen on myös vaikuttanut luonteeseeni; olen kärsivällisempi, luovempi ja aidompi. Lääkkeiden käytön aikana mikään ei tuntunut miltään (jokainen ponnistus tuntui väkinäiseltä), elin vähän niinkuin sumussa. Minulla myos tuntui silta etten olisi "lasna" oli vahan niin kuin ulkopuolinen olo aina. Onko kellaan muulla ollut tallaista?
Nyt tuntuu etta kaikki tunteet on pajon vahvempia ja selkeempia, tuntuu kuin aivot toimisi kirkkaammin ja paremmin. Onneksi lopetin.- Lähes lääkkeetön
Lääkkeiden haittavaikutukset uskaltavat fiksut lääkäritkin sanoa, he jotka eivät ole lääkefirmojen lahjottavina, eivätkä määrää lääkkeitä vain palkkioiden saannin ilosta.
Tapasin äskettäin sellaisen lääkärin kuntoutumiskurssilla. Kurssikaverit, jotka söivät monia eri lääkkeitä, eivät aluksi pitäneet "lääkkeettömästä" lääkäristä. Vihdoin hekin sen tausivat, kahden tunnin havaintoesityksen jälkeen.
Olipa ns. mieliala, uni, tai särkylääke - kaikki ne tekevät enemmän tai vähemmän tokkuraiseksi, jolloin toimintakyky ei ole normaalia. Lääkäri kehoitti kokeilemaan ajatuksen voimaa; rentoutumista joogaa, itsesuggestiota, eli pehmeitä hoitoja kovien myrkkyjen ja huumaavien lääkkeiden sijaan. Siihen uskon, vaikka olen itsekin joutunut kipuihin aiemmin popsimaan särkypillereitä. - 50-.
Sama tunne minullakin neuroleptien kanssa, eli ulkopuolinen ja en ollenkaan läsnä.
- joulusydän
Lähes lääkkeetön kirjoitti:
Lääkkeiden haittavaikutukset uskaltavat fiksut lääkäritkin sanoa, he jotka eivät ole lääkefirmojen lahjottavina, eivätkä määrää lääkkeitä vain palkkioiden saannin ilosta.
Tapasin äskettäin sellaisen lääkärin kuntoutumiskurssilla. Kurssikaverit, jotka söivät monia eri lääkkeitä, eivät aluksi pitäneet "lääkkeettömästä" lääkäristä. Vihdoin hekin sen tausivat, kahden tunnin havaintoesityksen jälkeen.
Olipa ns. mieliala, uni, tai särkylääke - kaikki ne tekevät enemmän tai vähemmän tokkuraiseksi, jolloin toimintakyky ei ole normaalia. Lääkäri kehoitti kokeilemaan ajatuksen voimaa; rentoutumista joogaa, itsesuggestiota, eli pehmeitä hoitoja kovien myrkkyjen ja huumaavien lääkkeiden sijaan. Siihen uskon, vaikka olen itsekin joutunut kipuihin aiemmin popsimaan särkypillereitä.Mainiota, olet ottanut oman elämäsi hyvällä tavalla hallintaan ja osaat poimia kaikkien neuvojen merestä ne itsellesi sopivat keinot.
Sen minkä lääkettä tarvitset, ajattele että ne on kehitettykin juuri ihmistä auttamaan, sellaisissa tilanteissa missä muut keinot eivät riitä.
kaikkea hyvää elämääsi - Näissä on toki
joulusydän kirjoitti:
Mainiota, olet ottanut oman elämäsi hyvällä tavalla hallintaan ja osaat poimia kaikkien neuvojen merestä ne itsellesi sopivat keinot.
Sen minkä lääkettä tarvitset, ajattele että ne on kehitettykin juuri ihmistä auttamaan, sellaisissa tilanteissa missä muut keinot eivät riitä.
kaikkea hyvää elämääsieroja, joita ei sovi unohtaa. Särkylääke tai mielialalääke masennukseen on vielä jotain muta kuin neuroleptit. Samoja neurolepteja voidaan määrätä moniin eri sairauksiin, samaa esim. mitä jotkut syövät kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon, voidaan käyttää joillakin epilepsian hoitoon. Toki erisuuruisina annoksina, ja toisilla on myös toki useita lääkeyhdistelmiä - toivoa sopii, että jokainen löytää sopivan lääkityksen itselleen.
Helpolla voi toki särkylääkepöhnäänkin joutua, ja hienoa, jos siitä pääsee eroon. Itselläni ei kokemusta juuri fyysisistä sairauksista, joten en voi kuin koputtaa puuta. Mutta esim. kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai skitsofrenian ollessa kyseessä sanoisin omin päin lääkityksen rukkaamisen tai lopettamisen olevan varsin rikialtista touhua -
- hyvä ketju !!!
Voiko olla noin? Täällä on yksi pitkäaikainen käyttäjä jolla on juurikin samoja tuntemuksia lääkkeiden käytön kanssa. Pitkään olen miettinyt onko niistä hyötyä vaiko haittaa. Painajaisia kyllä on aika rankkoja ja olen miettinyt johtuuko ne stressistä vaiko lääkkeistä. Nukun aamulla myöhään ja käynnistyminen on aika hidasta. Uusien ihmissuhteiden luonti tuntuu erittäin haastavalta enkä halua uskoa, että johtuisi vain lääkkeiden käytöstä, mutta voihan lääkkeet tehdä minusta epäsosiaalisen ja "sumussa" kulkevan näköisen, joka ei herätä haluja tutustumiseen. Olen lopettanut osan lääkkeistä jotka huomasin pelkiksi lumeeksi joista ei ollut mitään hyötyä. Lihomista ei ole kohdallani, koska harrastan liikuntaa.. Pitää sanoa, että aistit parani heti harrastuksessani, kun lopetin muutamat lääkkeet, koska lajissani tarvitsee olla hereillä koko ajan. No joo, en pärjää ilman lääkkeittäkään, koska sitten tulee heti oireet pahemmaksi, mutta olen miettinyt näitä samoja juttuja ja siksi vastaan tähän ketjuun enkä kyllä varmasti kerro omalle lekurilleni näistä...
- 4870398270
en tiedä onko risolidi paha jatkuvan kaljanjuonnin kanssa,välillä väsyttää kyllä pahemman päälle,kumpikohan?
- ....
Risolid on aliarvostettu lääke. Lääkkeen paras vaikutus on siinä ettei se "päihdytä" eikä väsytä jos annos ei ole liian korkea. Silti ahdistusta ja levottomuutta poistava vaikutus on varsin hyvä. Lääkärit eivät sitä vaan helposti määrää koska rinnastavat sen muihin euforiaa aiheuttaviin bentsodiatsepiineihin. Vaikka Risolid koukuttaa on se parempi ja turvallisempi kuin monet nykyiset mielialalääkkeet.
- sydämen joulu
Elämä on parasta, jos pärjää ilman lääkkeitä.
Lääkkeet ovat parhaimmillaan käytettynä mahdollisimman lyhyen aikaa pienimmällä auttavalla annoksella. Ihmisen ikä ja koko huomioidaan aika hyvin, muut yksilölliset ominaisuudet on vaikeampi arvioida. Lääkevaikutus vaihtelee eri ihmisillä paljon.
Jos lääkettä tarvitsee, on turha syyllistää itseään. Se voi suuresti parantaa elämän laatua lievittämällä vaikeita oireita jolloin ihminen jaksaa paremmin korjata ongelmiaan muilla tavoin.
Ihmiset pelkäävät sekä lääkitystä että siitä luopumista. Pelko ja huoli on normaalitunne. Lääkitystään voi testata, etsiä itselle sopivan pieni annos, lopetella pikkuhiljaa. Huolestuttavampaa on, jos lääkitykseen kiinnittyy ja se kasvaa kasvamistaan. Lääke ei korjaa elämää, mutta sen avulla voi saada taas otteen elämästä.
Kun lääkityksen hallitun lopettamisen jälkeen olo tuntuu hyvältä ja elämä hallittavalta, niin lääkitykselle asetettu tavoite onkin saavutettu, vai mitä?
Kuitenkin, jos ympäristö reagoi eri tavalla, ihmettelee ja kyselee käyttäytymisestä, kannattaa kuunnella ja miettiä itseään tarkoin. Lääkevaikutus ei lopu aivan viimeiseen pilleriin, mutta kun se loppuu, perusongelma voi aktivoitua uudestaan.
Masennus alkaa painaa, psykoottiset kuviot tehdä elämästä hankalaa.
Itsensä tunteminen, oireittensa tunnistaminen on parasta itsehoitoa.
Hyvää vointia toivotellen - 7+11
Jos olisi mielialan parantavia ihme lääkkeitä koko maassa ei olisi ainoatakaan masentunutta!
Vain tyhmä lähtee tuohon valelääke bisnekseen uhriksi. - Työkkärille EI....
Lääkkeistä on se etu, että niiden avulla voi hypätä ulos oravanpyörästä....
siinä ne toimii erittäin hyvin....
Niin kun on sekasin on helppo sanoa työkkärille : Ei... - Pöllystä selkeyteen
Useammalla kuin joka toisella. Syyt ovat selvät. Aineet ainoastaan lobotomoivat aivoja, eivät paranna mitään. SSRI:den tarkoitus on tehdä henkilöstä tunteeton, jolloin elämän stressi, huolet, suru ei enää tunnu. Ihmisestä tulee seinää tuijottava kroonisesti masentunut apaattinen pannukakku/zombi/robotti. Jotkut pitävät vaikutuksesta ja nostavat annosta saadakseen uuden high:n, mutta lopulta, ennen pitkään, aivot antavat periksi ja käy, kuten sinulle. Et tunne mitään. Voit käydä töissä, leffassa, ulkona, mutta et tunne, et välitä, et ole läsnä, et koe yhteyttä ihmisiin tai ympäristöön. Valitettavasti osalle tila jää pitkäaikaiseksi tai pysyväksi lopettamisesta huolimatta, mutta monille huumeeton tila on kokemuksensa mukaan lopulta silti parempi.
- Viallinen
Puhut täyttä skeidaa "Pöllystä selkeyteen"!
Minulla on vaikea autonomisen hermoston toimintahäiriö ja ilman serotoniini lisää en olisi enää edes tuskin hengissä, koska niin valtavat hermosäryt olivat ilman lääkkeitä. Kyllä niitä ssri -lääkkeitä syödään muuhunkin kuin masennukseen, joten ota asioista selvää ennen kuin tulet tänne viisastelemaan! - kipujen tuttu
Viallinen kirjoitti:
Puhut täyttä skeidaa "Pöllystä selkeyteen"!
Minulla on vaikea autonomisen hermoston toimintahäiriö ja ilman serotoniini lisää en olisi enää edes tuskin hengissä, koska niin valtavat hermosäryt olivat ilman lääkkeitä. Kyllä niitä ssri -lääkkeitä syödään muuhunkin kuin masennukseen, joten ota asioista selvää ennen kuin tulet tänne viisastelemaan!Olen vanha ihminen, kärsinyt paljon säryistä. Luin sitten lehdestä, että masennuslääkettä pieni määrä iltaisin voisi auttaa. Juttelin siitä lääkärille,ja se aloitettiin. Alkuun tuli sydämen tykytys, olin hetken ilman kokonaan, sitten jatkettiin pienemmällä annoksella. Se on sopinut hyvin. Eron huomaa, kun kokeilen olla ilman tätä lääkettäni, joka on Triptyl 10 mg. Sen enempää en tarvitse. Toki särkyä on mutta en tarvitse siihen särkylääkettä ollenkaan niin paljon kuin ennen. Pitäisikö kokeilla jotain uutta lääkettä? Otan selvää tuosta mitä joku kirjoitti, SSRI lääke, ja kysyn lääkäriltä. Kiitoksia vinkistä, aina täällä jotakin oppii, vanhakin.
- Pöllystä selkeyteen
Viallinen kirjoitti:
Puhut täyttä skeidaa "Pöllystä selkeyteen"!
Minulla on vaikea autonomisen hermoston toimintahäiriö ja ilman serotoniini lisää en olisi enää edes tuskin hengissä, koska niin valtavat hermosäryt olivat ilman lääkkeitä. Kyllä niitä ssri -lääkkeitä syödään muuhunkin kuin masennukseen, joten ota asioista selvää ennen kuin tulet tänne viisastelemaan!Jos olet saanut SSRI:tä hermosärkyyn tai johonkin muuhun oikeaan fyysiseen vaivaan on se ihan eri asia. Valinta sinunlaisessasi tilanteessa perustuu aivan eri asioihin kuin mielenterveyspuolella. Olet tietenkin altis mainitsemilleni seuraamuksille siinä missä muutkin, sillä aineet eivät katso ketkä niitä käyttää ja miksi. Hyvä kylläkin, jos olet saanut niistä avun kipuusi ja olet tyytyväinen! Krooninen kipu on todella vakava asia ja kerrassaan upeaa, jos olet saanut siihen toivomanlaisesi avun.
Mä oon syönyt lääkkeitä 10 vuotta ja erilaisia. Mistään ei oo ollut hyötyä ja nyt oon lopettamassa kokonaan, siihen ei ollut mahdollisuutta laitoshoidossa ollessani mutta nyt asun yksin ja nykyinen lääkäri ei kieltänyt lääkkeiden lopettamista. Kun aina vaan masentaa ja ahdistaa, väsyttää ihan koko ajan ja päivät menee kuin sumussa. Jos mulla ei olisi mun kissaa ja koiraa niin en pääsisi millään sängystä ylös, ne pakottaa mut sentään nousemaan mutta silti se on tosi vaikeaa. Nyt syön cipralexia ja risperidonia. Aluksi söin cipralexia 20mg päivässä ja risperidonia 2mg. Nyt syön cipralexia 5mg ja risperidonia 0,25mg. Ei vaan tunnu missään, olo oli koko lääkkeiden syönnin ajan kamala ja on edelleen. Mutta mä yritän päästä kokonaan niistä eroon ja ostan seuraavaksi vitamiineja, ei nekään välttämättä auta mutta kokeilen ainakin, niistä ei ainakaan oo mitään haittaa. Joskus vaan mietin että loppuuko tää koskaan, tää ikuinen tuska ja epätoivo.. Mun on vaan pakko yrittää reipastua, ei oo vaihtoehtoja, en halua vielä luovuttakaan vaikka joskus siltä tuntuukin.
- Theo 2013
Lue lääkkeen sivuvaikutukset niin tajuat että olet myös olitpa nainen tai mies kemiallisesti kastroitu. Sama mikä lääke kyseessä.
- varoitan luuloista
Seuraavaksi tietysti alat väittämään että ruokasooda puhdistaa ja rauhoittaa suoliston mikä parantaa mielialaa. Sitten luulet että elimistön haitalliset aineet voi vaihtaa vitamiineihin ja hivenaineisiin päivittäisten lämpimien jalkakylpyjen kautta jalkaterien ihohuokosten erityisiä ominaisuuksia hyödyntämällä. Lisäksi alat tietysti tankkaamaan vitamiineja suun kautta monipuolisesti ihan kuin se muka auttaisi. Sitten luulet että alkoholi kannattaa jättää ikiajoiksi, koska se on vaarallista aivoille ja voi johtaa monien pienien haittojen lisäksi myös wernicken tautiin (b1 kato) joka johtaa aivojen harmaan aineen tuhoutumiseen ja voidaan prosessin edetessä virheellisesti diagnosoida jopa "skitsofreniaksi". Sitten lumevaikutuksen huumassa alat syömään terveellisesti, harrastamaan liikuntaa ja tapailemaan kavereita.
- kusetusta myös
Mä lopetin fluorihammastahnan käyttämisen niin tuli kans vitusti parempi olo eikä hampaita vihlo enää.
- Väliaikaista
Minulla oli sellaisia vihan puuskia ja tuntui, että aivot kiehuvat ja silmät mustenee pelkästä vihasta ( normaalisti rauhallinen ja kiltti ).
Aloin jo pelkäämään itseäni ja mitä teen muille ( palvelu ammatissa )
Menin lääkäriin ja itkin ja itkin.
Sain citalopramia 20 mg, olis sairaslomalla kuukauden ja aivoni saivat levätä ja todella nukuin ja nukuin, söin lääkkeitä vielä toisen kuukauden ja sitten lopetin. Se auttoi minua relaamaan, siitä on nyt n.10kk ja voin ihan hyvin, töissäkin.- 50-.
Hyvä että oli väliaikaista vaan. Minä olen täysin koukussa neuroleptiin,jota syön. Olen syönyt sitä vuosia. Jos en olisi koukussa,en söisi sitä.
- Aina.
Mielenterveyslääkkeiden rinnalle kuuluu olla terapia. Nyt monet napostelevat lääkkeitä,kuin makeisia. Lääkkeitä määrätään ilman sen kummempia tutkimuksia. Esim.jos ihminen on masentunut yksinäisyyden takia, ei lääkkeet ole ratkaisu,vaan ihmiselle pitää löytää seuraa.
- lojuen tervehtynyt
Tutkimuksen aihe voisi olla se, miksi parissa vuosikymmenessä suomalaisten mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet valtavasti...? Ja niihin liittyvä lääkitys..!
Väsymys lisääntynyt merkittävästi, miksiköhän.? Joka tapauksessa tila nimeltä väsymys ei saa mitään huomiota ja se poistuu lepäämällä tarpeeksi kauan ja pitkään., sekä toiminnalla joka virkistää ja antaa mielihyvää. Kun sen tilalle laitetaan potkua antava lääkitys, elimistö reagoi tilttaamalla.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575790
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap263667Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2271921Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281772- 941222
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna301177Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel290955Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee50948Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.76889Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35848