Hei! Kirjoittelin viime keväänä tänne miehestäni, jonka kanssa olin aloittanut suhteen. Kerroin meidän tarinamme, jossa mies oli täysin sekaisin kaksi päivää. Kirjoittelitte takaisin, että minun pitäisi samantien unohtaa koko ihminen ja että pitäisi lähteä suhteesta mahdollisimman pian. No, olitte oikeassa. Mutta ette aivan kaikessa.
Tämän jälkeen sain miehelle puhuttua järkeä. Hän lopetti alkoholin käytön kokonaan, kun jätin hänet hetkeksi. Hän oli 5 kuukautta juomatta ja käyttäytyi kuin aivan tavallinen ja terve ihminen. Meillä oli kivaa ja pystyimme tekemään paljon asioita. Hän ei tarvinnut lääkitystä ja kohteli minua paremmin kuin kukaan. Ainut mitä hän teki tuona aikana, poltti pilveä. Se tuntui rauhoittavan häntä.
No, nyt kuitenkin pari viikkoa takaperin hän oli sitä mieltä että pystyy ottamaan kaljaa hallitusti. Ja pystyikin, kunnes huomasin että 4 tuoppiakin alkaa tuomaan oireita esille: Ei logiikkaa puheissa, ymmärrys heikkeni huomattavasti ja toinen persoona kuulti läpi.
Tajusin, että en voi loppu elämääni pelätä.
Nyt sitten jätin hänet ahdistukseni takia ja viina maistuu taas. Kiristää minua, uhkailee, syyttää ja haukkuu. Lisäksi keksii perättömiä juoruja.
Mitä teen, että pääsen hänestä lopullisesti eroon? Olen itse menossa terapiaan tämän kaiken jälkeen.
Ajattelin kirjoittaa tänne kertoakseni oman kokemukseni bibo ihmisestä ja yhteenveto on:
-Jos koskaan harkitset vakavaa parisuhdetta bibon kanssa, sano jo silloin itsellesi ei. Minä en uskonut tätä, mutta uskokaa te. Vaikka henkilö olisi ihana ihminen ja pitkään sellainen, aina jossakin mielen perukoilla on se toinen persoona joka tulee kyllä esille ennemmin tai myöhemmin. Ja sitä ette halua nähdä.
-Alkoholi on vakava sairauden pahentaja. Voisin melkein syyttää sitä lähes kaikesta. Jos sairastat kaksisuuntaista, JÄTÄ ALKOHOLI! ja ihan oikeasti, ei tippaakaan. Pysyt varmasti paremmin järjissäsi.
-Te bibot olette ihania ihmisiä. Teissä on se kultainen puoli, jota pystyy rakastamaan paljon. On vain surullista, että ette voi itse valita sitä että pysyttekö 24/7 siinä puolessa.
-Kaikki bibot eivät ole samanlaisia. Toisilla se on lievempi, toisilla pahempi ja aiheuttaa eri oireita. Älkää aina uskoko wikipediaa, vaan käyttäkää omaa järkeänne bibon tunnistamisessa jo ennen kuin hän on kertonut asiasta.
Ja lopuksi: Ei ole tarkoitus sanoa, että kaksisuuntaiset ovat huonoja ihmisiä. On tarkoitus kertoa, kuinka vaikeaa kaikki on sellaisen ihmisen kanssa. Ja bibot, hyväksykää se. Se masentaa varmasti, ettei voi elää normaalia elämää, mutta te ette voi sille mitään ettekä voi pakottaa tervettä ihmistä elämään kanssanne. Terve ihminen ansaitsee hyvän ja onnellisen parisuhteen, jossa ei ole pelkoa. 90% todennäköisyydellä te ette voi sitä antaa.
Kiitos ja kuitti. Kommentoikaa omia kokemuksianne ja kertokaa, millaisia oireita bibon kanssa eläminen on teille aiheuttanut.
Bibon jättänyt
25
1403
Vastaukset
- 7+3
No itsellä kyllä päinvastainen kokemus. Siis oma kultani, kellä bipo, on aivan ihana. Liitto kestänyt jo vuosia ja päivääkään en vaihtaisi.
- aloittaja1
Eikö oireile millään tapaa? Onko lääkitystä? Käyttääkö alkoholia?
- kärsinsen takia
Olen ollut bipon kanssa kohta 30 vuotta. Voi sanoa että ei ole ollut helppoa.
On alkoholismia, uskottomuutta, valehtelua, rahattomuutta ja sydän syrjällään oloa.
Aina on sellainen varpaillaan oleva olo.
Alkoholi on sellaista joka pahentaa aivan selvästi hänen oireitaan. Ei ole rajoja , tekee mitä sattuu, rahaa palaa, ei ota vastuuta tekemisistään.
Itse olen kokenut että mulla jäi elämä elämättä, olen ollut sivustakatsoja, rahansäästäjä, kodinhoitaja, omahoitaja jne. Sairastuin ns. läheisriippuvuuteen.
Tiedostan oman tilani että olen läheisriippuvainen, mutta en osaa ravistaa itseäni irti.
En tiennyt aikoinaan että hänellä ko. sairaus. Ei hänellä ollut lääkitystä tai että olisi käynyt lääkärissä. Sairaus ei ehkä ole sieltä pahimmasta päästä mutta kuitenkin kun katsoo taaksepäin niin mietin että miten olen kestänyt tuon kaiken.
Nyt on pari vuotta käynyt terapiassa ja lääkityskin on. Alkoholia ei ole juonut vuoteen ja selvästi rauhallisenpi kuin ennen. Käy AA:ssa. Mutta silti minä en osaa olla rauhallisenpi, jotenkin odotan milloin kaikki alkaa taas. En osaa ottaa päivä kerrallansa.
Kai olen katkera kun elämä on mennyt sairauden ja viinan ehdolla. Mitään omaisuutta ei ole vain velkaa.
Valehtelee vieläkin. Onko jäänyt tuosta alkoholistin tavasta vai onko vain sellainen että värittää juttujaan. En vieläkään ole ottanut siitä selvää.
Meillä ei ole lapsia, sain keskenmenoja monen monta kertaa. Olen joskus miettinyt että jos olisi ollut, olisin lähtenyt tieheni. Tiedä sitten.
Miksiköhän en ole lähtenyt. No se läheisriippuvuus ja se että tuossa ihmisessä on juuri se toinen puoli. Erittäin hieno puoli.
On paljon muitakin juttuja jotka ovat vielä tänäkin päivänä erittäin raskaita mutta jääköön kertomatta.
Minusta tuntuu, en tiedä, ainakin mun mies on sellainen että kun ns. meno päällä, ihmiset käyttää hyväkseen. Rahaa ja viinaa kuluu , tietysti hänen laskuunsa. No ne kaikki laskut tavallaan on minun selkänahastani pois. Joudun ja jouduin maksajaksi. Olen katkera ja yritän päästä tunteesta eroon, eihän enää sille mitään voi.
Kyllä jos tietäisin nyt että joku sairastaa tuota tautia ja viinaa kuluu, en alkaisi sellaisen persoonan kanssa kotia rakentamaan. Se on raskasta eikä se raskaus lopu koskaan.
Ei millään pahalla niitä ihmisiä kohtaan jotka sairastaa sitä. Jokainenhan varmastierilainen tapaus mutta kuitenkin. - ????
kärsinsen takia kirjoitti:
Olen ollut bipon kanssa kohta 30 vuotta. Voi sanoa että ei ole ollut helppoa.
On alkoholismia, uskottomuutta, valehtelua, rahattomuutta ja sydän syrjällään oloa.
Aina on sellainen varpaillaan oleva olo.
Alkoholi on sellaista joka pahentaa aivan selvästi hänen oireitaan. Ei ole rajoja , tekee mitä sattuu, rahaa palaa, ei ota vastuuta tekemisistään.
Itse olen kokenut että mulla jäi elämä elämättä, olen ollut sivustakatsoja, rahansäästäjä, kodinhoitaja, omahoitaja jne. Sairastuin ns. läheisriippuvuuteen.
Tiedostan oman tilani että olen läheisriippuvainen, mutta en osaa ravistaa itseäni irti.
En tiennyt aikoinaan että hänellä ko. sairaus. Ei hänellä ollut lääkitystä tai että olisi käynyt lääkärissä. Sairaus ei ehkä ole sieltä pahimmasta päästä mutta kuitenkin kun katsoo taaksepäin niin mietin että miten olen kestänyt tuon kaiken.
Nyt on pari vuotta käynyt terapiassa ja lääkityskin on. Alkoholia ei ole juonut vuoteen ja selvästi rauhallisenpi kuin ennen. Käy AA:ssa. Mutta silti minä en osaa olla rauhallisenpi, jotenkin odotan milloin kaikki alkaa taas. En osaa ottaa päivä kerrallansa.
Kai olen katkera kun elämä on mennyt sairauden ja viinan ehdolla. Mitään omaisuutta ei ole vain velkaa.
Valehtelee vieläkin. Onko jäänyt tuosta alkoholistin tavasta vai onko vain sellainen että värittää juttujaan. En vieläkään ole ottanut siitä selvää.
Meillä ei ole lapsia, sain keskenmenoja monen monta kertaa. Olen joskus miettinyt että jos olisi ollut, olisin lähtenyt tieheni. Tiedä sitten.
Miksiköhän en ole lähtenyt. No se läheisriippuvuus ja se että tuossa ihmisessä on juuri se toinen puoli. Erittäin hieno puoli.
On paljon muitakin juttuja jotka ovat vielä tänäkin päivänä erittäin raskaita mutta jääköön kertomatta.
Minusta tuntuu, en tiedä, ainakin mun mies on sellainen että kun ns. meno päällä, ihmiset käyttää hyväkseen. Rahaa ja viinaa kuluu , tietysti hänen laskuunsa. No ne kaikki laskut tavallaan on minun selkänahastani pois. Joudun ja jouduin maksajaksi. Olen katkera ja yritän päästä tunteesta eroon, eihän enää sille mitään voi.
Kyllä jos tietäisin nyt että joku sairastaa tuota tautia ja viinaa kuluu, en alkaisi sellaisen persoonan kanssa kotia rakentamaan. Se on raskasta eikä se raskaus lopu koskaan.
Ei millään pahalla niitä ihmisiä kohtaan jotka sairastaa sitä. Jokainenhan varmastierilainen tapaus mutta kuitenkin.Vaikuttaisi että hällä on jotakin muuta dominoivana piirteenä kuin tuo bipo.
- kysyn minä
???? kirjoitti:
Vaikuttaisi että hällä on jotakin muuta dominoivana piirteenä kuin tuo bipo.
Miten perustelisit tuon. On hänenlle kuitenkin diagnosoitu tuo kaksisuuntainen. Ei esiinny kuitenkaan niin voimakkaana kuin eräs jonka olen nähdyt mania päällä olevana ja oli kuin toinen persoona.
Mitä se sitten voisi olla. Tuo alkoholismi tai joku muu.
- Lopullinenpäätös
Hei kärsinsen takia, onko sulla itselläsi mahdollista käydä vaikka terapiassa, sieltäkin saattaisit saada voimaa lähteä. Kuten kirjoitit jos lapsia olisi, olisit jo lähtenyt. Minä lähdin, vasta nyt kun olen raskaana. Lapsen takia. Olisi pitänyt tajuta lähteä aikaisemmin, tämä kun ei ole paras mahdollinen isä lapselle! Mutta onneksi lapsella on minut. Vaikka sattuu hitosti, tiedän päätökseni olevan oikea.
Mun mies pystyi myös olemaan pitkiäkin aikoja selvänä ja ihanana. Kuitenkin aina ratkesi! Viimeisin kerta riitti minulle ja lähdin. Hänellä nyt jo uusi nainen vaikka lapsemme ei ole edes syntynyt. Silti saattaa laittaa minulle viestiä kuinka ikävöi.. Ja muutaman päivän päästä taas käskee minun painua helvettiin.
Minäkin olen ollut kaiken maksajana ja hyvin kalliiksi nämä vuodet ovat tulleet, mies kun kausittain käynyt töissä, silloinkaan palkallaan ei ole juuri osallistunut. Nyt eron jälkeen olen huomannut kuinka ihana on kun pärjään rahallisesti paremmin ja taakka harteilla on keventynyt vaikka huoli miehestä jyskyttää takaraivossa. Ja välillä kaipaan sitä ihanaa miestä, olen koittanut kääntää ajatteluni että tätä ihanaa ihmistä ei ole olemassa, se on esitystä ja valhetta ja se pahapuoli on se oikea... Ja kun kaipaus yllättää olen ajatellut mitä kaikkea olen joutunut kestämään eikä ole minun tehtävöni häntä pelastaa tai muuttaa ja tuhlata omaa elämääni siihen, hän luultavasti on tuollainen lopun ikänsä!- pidä päätös
Ihan oikeassa olet. Sinullakin on ihan lähellä tuo läheisriippuvuus. Siihen kun sairastuu niin saa tehdä töitä että ns. tervehtyy.
Älä todellakaan anna miehen vaikuttaa sinuun mitenkään , vaikka kuinka ikävöis, rakastais tms. Hän haluaa vain huolenpitäjän itselleen. Sinulla on kohta kaksi " lasta" muuten hoidettavana.
Monest just näillä alkoholisteilla ( en tiedä, onko myös bipolääreillä ) on tyylinä se että otetaan sellainen puolisoksi joka on nöyrä, kiltti jne. Sitten vaan menoksi. Juostaan kuin viimeistä päivää. Ollaan uskottomia, rahaa tärvätään ei välitetä mitään. Odotetaan vaan että kyllä se kotona olija hoitaa taas kaiken.
Tullaan taas nöyränä kotiin ja "rakastetaan".
Nyt on minullakin rauhallisenpaa elämässä kun mies ei ole ryypännyt pitkään aikaan. Käy terapiassa ja lääkitys päällä. Siitä huolimatta en ole onnellinen. Oliskohan vaan nuo menneet vuodet jättäneet jälkensä. Liian paljon tuskaa takana.
Toisaalta siihensaattaa vaikutta myös se että miehen menneisyydestä on ilmestynyt ihminen joka heitti pihalle hänet kun miehellä meni huonoiten. Minä sain siis jack botin :)
Nyt kun miehellä menee paremmin niin kelpaa hänelle. Eli minä olen vieläkin sivustakatsoja, siivooja, huoltaja, rahansäästäjä jne.
Hölmö minä.
Sinulle sanoisin että teit oikein kun lähdit ja älä missään nimessä ota häntä takaisin. Ihminen ei muutu jos hän itse ei halua sitä.
Ps. Pitäisköhän sanoa tuo istelleenkin, minulle että muutu ja lähde pois. Mikä estää.En tiedä :)
- Ylpeäerilainen
"Jos koskaan harkitset vakavaa parisuhdetta bibon kanssa, sano jo silloin itsellesi ei. Minä en uskonut tätä, mutta uskokaa te. Vaikka henkilö olisi ihana ihminen ja pitkään sellainen, aina jossakin mielen perukoilla on se toinen persoona joka tulee kyllä esille ennemmin tai myöhemmin. Ja sitä ette halua nähdä."
Aika rankkaa tekstiä ja kyllä yleistät ja kategorioit kaikki bipot tässä! Häpeä. Ensi kerralla kun itse tapaan miehen ja kerron hänelle bipostani, kun hän googlettaa ja lukee tämän, varmasti järkyttyy. Tajuatko että bipoja on eri laatuisia ja vahvuisia? Joillakin pahempia joillain ei. Toiset pysyy hyvässä kurissa lääkkeillä ja lähes kaikki tuntemani bipot ovat hyväsydämmisiä ja empaattisia.
Tunnistan kyllä entisestä miehestäsi oman isäni, joka polttaa myös pilveä. Useissa tutkimuksissa on todettu että huumausaineet pahentavat mielenterveyttä ja saattavat käynnistää tämän häiriön.
Kuitenkin itsekin olen bipo, mutta aivan erilainen kuin isäni tai entinen miehesi.
Joskus masentaa niin kamalasti että tekisi mieli kuolla. Tuntuu että kaikki on oma vika ja kaikki minua vihaa. Siihen auttaa parhaiten läheisen rakkaus, ei hyljeksintä, joka pahentaa tilannetta. Muitakin oireita tietysti on, empaattisyys, toisen huomioon ottaminen, kiltteys..tunnen tunteet varmasti paljon kovemmin kuin terveet ystäväni.
Toivon todella ettei kirjoituksesi kaada montaa suhdetta. Tietysti tuollaisen ihmisen jonka kuvailit, ei ole järkevää eikä tervettä seurustella. Mutta kuvauksesi ei todellakaan kuvaa kaikki ihmisiä joilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.- jkhgfdh
Jos itse olet niin erilainen, niin miksi sinä et sitten ole suhteessa?
Voisiko sillä olla mitään tekemistä oman käytöksesi kanssa? ...mietin vaan.
En voinut olla huomaamatta lausetta:
"Tuntuu että kaikki on oma vika ja kaikki minua vihaa. Siihen auttaa parhaiten läheisen rakkaus, ei hyljeksintä"
Kuulostaa hiukan syyllistävältä ja siltä, että sinun mielestäsi on muiden tehtävä tarjota sinulle turva ja onni? ...saatoin tietysti ymmärtää väärinkin...
Olen tuntenut useita biboja, mutta en yhtään sellaista, joka olisi kantanut vastuun teoistaan/valinnoistaan.
Kyseinen sairaus ei estä vastuun kantamista tai sanassaan pysymistä. Silti (ainakaan minä) en ole törmännyt sellaiseen joka tekisi niin. - siipipieru
jkhgfdh kirjoitti:
Jos itse olet niin erilainen, niin miksi sinä et sitten ole suhteessa?
Voisiko sillä olla mitään tekemistä oman käytöksesi kanssa? ...mietin vaan.
En voinut olla huomaamatta lausetta:
"Tuntuu että kaikki on oma vika ja kaikki minua vihaa. Siihen auttaa parhaiten läheisen rakkaus, ei hyljeksintä"
Kuulostaa hiukan syyllistävältä ja siltä, että sinun mielestäsi on muiden tehtävä tarjota sinulle turva ja onni? ...saatoin tietysti ymmärtää väärinkin...
Olen tuntenut useita biboja, mutta en yhtään sellaista, joka olisi kantanut vastuun teoistaan/valinnoistaan.
Kyseinen sairaus ei estä vastuun kantamista tai sanassaan pysymistä. Silti (ainakaan minä) en ole törmännyt sellaiseen joka tekisi niin.No, minä olen sellainen.
Ei tavan ihmisetkään näytä vastuuta kantavan...
- hffhkkbggjjgg
Aikuisella lapsellani on diagnostisoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö samoin äidilläni. Molemmat ovat mukavia sairauden ollessa "poissa", mutta oireiden ollessa "päällä" kellään ei ole kivaa ei edes siedettävää. Äitini kanssa en ole enää tekemisissä. Aikuisen lapseni kanssa olen vain hänen halujensa mukaan eli kun hänellä on paha olo tuen parhaani mukaan, mutta heti siitä selvittyään saan pysyä poia hänen elämästään. En missään nimessä perustaisi perhettä bibon kanssa.
- rtudtyutyu
Asian vierestä, mutta halusin silti kommentoida.
Olen itse parantuva läheisriippuvainen ja haluisin oikoa joitain täällä esiintyneitä käsityksiä tästä sairaudesta.
- Läheisriippuvuuteen ei sairastuta aikuisena vaan lapsena (yleensä varhaislapsuudessa)
- Läheisriippuvaisuudella on myös toinen nimi... Ohutnahkainen narsismi, joka kuvaa sairautta hyvin.
- Kaikki läheisriippuvaiset käyttäytyy narsistisesti ja aiheuttaa sanoinkuvailematonta tuhoa läheisilleen.
Kyse ei todellakaan ole mistään pienestä ja mitättömästä sairaudesta.
Terveelle ihmiselle ei liene merkitystä joutuuko bibon, läheisriippuvaisen tai rajatilaisen uhriksi, sillä kaikki näitä sairastavat henkilöt hajottavat toisen.
Itse asiassa joskus on veteen piirretty viiva sen suhteen, mitä näistä joku henkilö sairastaa.- huh huh
Heität vääriä faktoja. Melko edesvastutonta on noin leimaava ja mustavalkoinen ajattelu.
- tuulimyllyjä vastaan
Hei! Viisi vuotta bipon kanssa seurustelleena naisena alkaa oma takki olla tyhjä.Paljon löysin samankaltaisuuksia kirjoituksestasi omaan elämääni.Etenkin sen,että alkoholi ei miehelleni sovi ollenkaan.Juominen kun vielä tuppaa jäämään päälle ja silloin unohtuu lääkkeiden käyttö.Ahdistus alkaa olla tuttu seuralainen itsellä, sekä miehen juomisen jännittäminen.Nyt on tunne, että en pian muista millainen mies on omana itsenään.Mielialat muuttuu tosi nopeasti ja osaa olla tosi ilkeä minua kohtaan.Juominen sekottaa hetkessä ns. tasaisen jakson tuoden mukanaan muuta paskaa kuten nettichattailut seksisivuilla.Yrittämisestä minua ei voi ainakaan syyttää,olen ollut tosi pitkämielinen.Mies ei näytä välittävän itsestään kun ei hoida itseään, joten miten voi välittää muistakaan? Minun on pakko ruveta ajattelmaan itseäni ja lapsiani.
- Minun tarinani vol1
Meidän suhde on ollut samanlaista. Tai nyt siis emme ole suhteessa koska mies jätti joku aika sitten.
mutta....kun olimme yhdessä,
ns. terveet kaudet olivat aivan ihania. Teimme asioita yhdessä, kävimme syömässä ulkona, hotelissa, kylpylässä, lenkillä, teimme kotihommia yhdessä, teimme ruokaa yhdessä, oli hellyyttä, rakkautta, läheisyyttä, seksiä, siis oikeasti ihanaa aikaa parisuhteessa. Minua rakastettiin ja minä rakastin häntä.
Pikku hiljaa aina kuitenkin huomasin ilmapiirin muuttuvan, mies alkoi olla ärtyisä, kiukkuinen, piikitteli ja ilkeili. Mihinkään hän ei innostunut, ei lenkille, ei seksiin, normaali arki työn tekemisineen oli haastavaa.
Koska tunnelma kiristyi, minunkin pinnani kiristyi. Tuli helposti riitaa ja kränää asioista, ihan pienistäkin. Jos yritin kysellä mitä kuuluu, vastaus oli vain murahtelua. Emme asu yhdessä, olimme kihloissa ja olleet monia vuosia yhdessä.
Mies oli poissa oleva, vaikka olimme yhdessä. Alkoholin käyttö selvästi lisääntyi, vapaat meni yleensä yksi ilta baarissa, ja muut kännissä. Rahaa paloi, ajettiin taksilla. Jos minä ehdotin vaikka ulkona syömistä ja elokuviin menoa, se ei käynyt koska ei ollut varaa, mutta sitten kuitenkin istui kapakassa. Itse olin kotona.
Kun masennus paheni, alkoi minun välttely. Ei halunnut tulla, tai ei halunnut minua luokseen, ryyppäsi kotona. Tätä jatkui joitain viikkoja.
Pikku hiljaa olotila taas korjaantui parempaan ja sain hetkellisesti ihanan kumppanin takaisin.
Nämä olotilat vaihtelee hänellä noin 3-4 kk välein. Osa näistä kausista on todella syvissä vesissä uimista ja silloin aina minut dumpataan. Yleensä syyksi laitetaan joku minun negatiivinen piirteeni, kuten nalkuttaminen (sitä teen kun mies muuttuu), ja kiukkuilu hänelle. En kuulemma kehu tarpeeksi, en osoita tarpeeksi huomiota, en ole tarpeeksi hellä, huomaavainen enkä ymmärrä häntä. Estän häntä olemasta oma itsensä, ja on kyllästynyt saamaan jatkuvasti p aska a niskaansa minulta. Olen pirttihirmu???
Hän ei näe yhteyttä oman tilansa ja minun kiristyvän mieleni välillä. syy on vain minussa.
Välillä ero on vain muutaman päivän, viikon ja toistaiseksi pisin ero oli 3 kuukautta. Yleensä hän tulee katuvaisena takaisin, haluaa sopia ja jatkaa elämää minun kanssani. Aluksi minäkin kinusin häntä talaisin.
Näissä vaiheissa olenkin taas hänen suuri rakkaus, jota ilman ei voi elää...mystistä. Ja sitten kerrotaan kuinka hänen päänsä vain ei toimi kuin muilla, ja minun pitäisi se ymmärtää. Tässä vaiheessa siis vetoaa sairauteensa.
Näiden synkkien masennus kausien aikana siis viina virtaa, ei olla köyhiä eikä kipeitä. Rahaa palaa. Minun luo palataan persaukisena, luottokortti höylätty tappiin, pikavipeillä haettu kaljaa ja ruokaa. Netissä ei tiettävästi ole pornosaiteilla käynyt, mutta facebookissa bongaa itselleen yleensä naispuolisia kavereita, vanhoja heiloja ja tuttavuuksia. Ja kirjoittelee seinälle milloin mitäkin tunnetilojaan. Käyttää englantia ja puhuu pyöreää savoa, mitä normikielessä ei käytä kumpaakaan.
Ja yhden exänäsä (lasten äiti) kanssa vatkaa meidän asioita, tapailee tätä kapakassa. Mutta ei ole pettänyt tämän kanssa. Normitiloissa haukkuu ja sättii tätä exäänsä joka aikanaan petti häntä monien kanssa. Sanoo ettei arvosta moista lumppua miksikään, mutta tämän seuraan aina hakeutuu kuitenkin.
Siis todella vaihtelevaa ja ääri päästä toiseen menee käytös. Puheet ja teot eivät kohtaa.
Olen hyvin väsynyt tähän, mutta taaskin odotan miestä takaisin. Enkä tiedä miksi. Olen varmaan tässä suhteessa sairastunut itse johonkin persoonallisuushäiriöön, tai muuhun psyykevaurioon, riippuvuuteen. Eihän kukaan tervepäinen halua tällaista suhdetta uudelleen ja uudelleen.
- takakireä
jeps bipot sanoo aina että heitä rajoitetaan suhteessa.
- rikki..
Mun toinen vanhempi on bipo... Oli vielä ilman diagnoosia ja hoitoa koko mun lapsuuden.. Ihan hirveää. Oikeastaan ne maniat oli pahimpia.. hullunkiilto silmissä ja hirveät visiot ja sauhuaminen.. Lapsuus jätti muhun ikuiset arvet... Ja kun tauti voi olla perinnöllinen, tarkkailen välillä itseäni... Pelkään yli kaiken että itse olisin samanlainen ja en edes tajuais sitä.. En hankkinut koskaan lapsia, mutta jotenkin ajauduin pariinkin suhteeseen bipon kanssa. Ehkä se tuntui "tutulle", kuten moni alkoholistiperheen tytär nai alkoholistin..
No siis pointtini on se, että mitä varhaisemmin hoitoon ja lääkitys, niin varmaan voi elää ihan hyvän elämän, eikä kylvä tuskaa ympärilleen. Lasten hankintaa harkitsisin jo siksi, että yövalvomiset ym huonontaa varmaan hoitotasapainoa. Anteeksi vaan, mutta kaiken kokemani perusteella, väistän takavasemmalle, jos kuulen jollakin olevan bipo. Jotenkin siihen sairauteen liittyy äärimmäinen itsekeskeisyys sekä maniassa, että masennuksessa. Minä minä ja minun olot ja minun oikeudet. Ne terveet jaksot ei kyllä "korvaa" ollenkaan sitä tuskaa. - doku ja bibo
Meikä on ollut bipon kanssa naimisissa yli 10 vuotta. Bipo tarkoittaa tässä tapauksessa 1 tyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä (asiaan hieman perehtyneet tietävät mistä on kyse). Psykoosijaksot olen kokenut todella raskaina ja järkyttävinä. Puolisoni mielialat vaihtelevat ja välillä todella käy hermoon se, että joinakn päivinä hän on todella kriittinen minua kohtaan, toisina päivinä käyttäytyy kuin enkeli. Tällaista elämämme on, mutta uskon että aika monia v******a aika ajoin puolison sanomiset tai tekemiset.
"Älkää ikinä ruvetko parisuhteeseen bipon kanssa". Voisin sanoa ennemminkin että "älkää ikinä ruvetko parisuhteeseen alkoholistin kanssa". Itse olen alkoholisti. Mielestäni olen silti ihan kiva. Ja puolisoni on samaa mieltä. Kunhan en juo. Vaikka omasta mielestäni keksin monenlaista hauskaa humalassa. Haskuus tuppaa vaan olamaan aika subjektiivista. Siksi en juo.
Eiköhän me olla ihmisiä ihan kaikki. Juopot, bibot, homot, merkonomit ja ihan pesunkestävät kusipäät. Jos määrittelet ihmisen valmiudet elää parisuhteessa sen mukaan, onko hänellä diagnosoitu bibolaarinen mielialahäiriö, olet todennäköisesti sekoittanut sairauden ja kusipäisyyden. Meissä ihmisissä tuppaa olemaan sekä hyviä että huonoja puolia. Niin bipoissa kuin juopoissa. Kusipäisyys on dignoosi jota lääkäriltä ei saa. Se on tehtävä itse, joskus hyvien ystävien avustuksella. Kusipäitä on niin bibpoissa, juopoissa, homoissa kuin merkonomeissakin. Miksei kukaan kirjoita kokemuksistaan kusipäisen merkonomin kanssa. "Älä ikinä rupea parisuhteeseen merkonomin kanssa".
Tarkoitukseni ei ole vähätellä muiden hyvinkin tuskallisia kokemuksia bibolaarisen puolison kanssa. Mutta tuskallisia kokemuksia on myös ei bibolaarisista puolisoista.
Jaksuhali kaikille, varsinkin juopoille ja biboille :) - gfjklö
Merkonomia lukuunottamatta totta!
Alkoholistin kanssa ei missään tapauksessa kannata lähteä suhteeseen, siinä vain hajottaa itsensä. Alkoholisti tai bibo ei ole kykenevä parisuhteeseen, lasten kasvatuksesta puhumattakaan.
Tunnen useampia merkonomeja tai Yo-merkonomeja. Ainakin minun tuntemani tapaukset pystyvät kantamaan vastuun tekemisistään, eivätkä laita toisia kärsimään. He ovat pystyneet myös (ulkopuolisen silmin) hyvin tasapainoisiin ihmissuhteisiin. Heidän suhteensa on tasaisia ilman piikkejä kumpaankaan suuntaan.
Tunnen useampia alkoholisteja ja biboja, mutta en yhtään sellaista, joka ei olisi muuttanut läheistensä elämää helvetiksi. En tiedä myöskään yhtään biboa tai alkoholistia, jonka lapset olisivat olleet tasapainoisia lapsuutensa jälkeen.
Aika usein bibojen seuraksi valikoituu, joku toinen mielenterveysongelmainen ja "pariskunta" voi pysyä vuosiakin yhdessä kun kummallakin on suuri yksinjäämisen pelko. Se mitä seinien sisällä tapahtuu onkin sitten jo ihan toinen asia ja jos siellä on lapsia mukana... niin...huhuh.- doku ja bibo
Eli alkoholistin (joka on lopettanut alkoholin käytön kokonaan) ja bibon (joka ei käyttäydy kuin kusipää, sairaudestaan huolimatta) kanssa ei kannata ryhtyä parisuhteeseen. Mutta merkonomien kyllä? Kiitos, nyt tiedän tämänkin.
Mutta voisitko vielä hieman tarkentaa, nimittäin jos bibo hankkii merkonomin paperit, niin mites sitten?
- blaaaaaaaaaaaaaaah
No kuule monet bipot on todella hyviä vanhempia. Todella raukkamaista tulla tänne selittämään muuta. Ja moni meistä kykenee kyllä parisuhteeseen. Ja terveys ei tarkoita sitä että kykenee suhteeseen tai osaa edes lapsia kasvattaa. Siinä olen samaa mieltä että alkoholistin kanssa ei suhteeseen kannata lähteä. Ota nyt huomioon sekin asia että sairautta on montaa eri tasoista. Kaikki eivät tee läheistensä elämästä helvettiä. Yhtälailla se terve voi pettämisellä ja muilla jutuilla tehdä kumppanin elmästä helvettiä. Esimerkkejä olisi vaikka muille jakaa terveiden touhuista.
- maanviljelijä
minulla ei ole epäilty bibo tai masennus sairautta, mutta iltaoluiden juonti aikanaan veti ylikierroksille.Tuhlausta, satunnaisia kännäysövereitä, holtitonta ostamista ja rauhaton olo.
Lopetin sitten alkoholin, tupakan ja kahvin kokonaan jotain 12 v sitten. Tee korvasi kahvin.
Vuoden pinnistelyn jälkeen kuntoilu, riittävä uni ja kevyt ruokavalio veivät oireet pois. nyt taas yhtä rauhallinen ,säästäväinen ja harkitseva kuin ennen. vaimokin lopetti viinin tykkänään kun huomasi hoikistuneen ja rauhallisen olemukseni.
Voisiko alkoholi, kahvi, tupakka ja elämäntavat vaikuttaa käytökseen ja mielialaan.
elämäntavat ja talonpoikaisjärjen käyttö toivat tasapainon. - bipoutt
Olen itse tapaillut miestä, jolla on bipo. Olen tuntenut hänet pari vuotta, ja en oikeastaan tiennyt tämän sairauden oireita, mutta nyt kun olen lukenut niistä enemmän, kaikki oireet täsmäävät tähän mieheen ja en enää yhtään ihmettele hänen käytöstään, jota pidin ennen hyvinkin outona.
Kaikki alkoi siitä, kun mies erosi pitkäaikaisestaan avoliitostaan. Kului ehkä kaksi päivää, kunnes hän tapasi minut. Lisäksi mies sattoi ryypätä vaikka 6 päivää putkeen, vaikka yleensä ei juo ikinä. Tapailtiinkin aluksi aika tiheästikkin ja mies oli mukamas niin rakastunut minuun. Sitten kaikki kävi naps, miehestä ei kuulunut mitään. Kaikki loppui. Mies palasi tyttöystävänsä luo. Kuulin myöhemmin, että hänellä oli myös muita suhteita minun lisäkseni.
Kului pari vuotta. Olin tässä vaiheessa ihan ok väleissä miehen kanssa, kun hän alkoi hiljattain pitämään yhteyttä tekstareilla. Hän saattoi yhtäkkiä laittaa jotain tosi outoa ja härskiä ja pitää monena päivänä yhteyttä, itse vastailin viesteihin tyynesti ja asialliseen sävyyn, koska itselläni oli poikaystävä siihen aikaan. Tämä bipomies kuitenkin laitto silti tooosi villisti yhteyttä ihan älyttömästi.
Erosin poikaystävästäni (ihan muiden syiden takia juu). Bipomies oli eronnut muutama kuukausi sitten sitten pitkäaikasesta suhteestaan. Ruvettiin tapailemaan taas tämän bipon kanssa, aluksi ystävinä ja hyviä kavereita oltiinkin, mä en osannut oikein kuvitella mitään. Kunnes taas tapahtui niin, että juttu menikin vakavaksi. Tavattiin paljon ja mies otti jatkuvasti yhteyttä.
Kului ehkä pari kuukautta. Naps, miehestä ei taas kuulukkaan mitään viikkoihin. Ruvettiin sitte tekstailemaan ja kysyinkin, voitasko tavata. "Tottakai, kaveri lupas heittää mut siihen. Voitasko käydä siellä ja täällä ja tehä sitä ja tätä, tuu kohta ulos:) *paljon hymiöitä* ". Se oli viimenen viesti, mitä hän laittoi. Soitin hänelle varmaan 20 kertaa, että missä hän viipyy, mutta ei vastannut. Laitoin monta monta viestiä, jotka hän näki (whatsappi).. muttei vastannut. Lopuksi laitoin niin vihasen viestin, että ehkei enää tavatakkaan. Mies ei vastannut mihinkään. Ollut monta päivää vastaamatta. Hengissä hän on, sen tiedän, mutta liitelee omia menojaan.
Muutenkin monet oireet täsmäävät. Yleensä mies fb:ssa laittele päivityksiä varmaan 5-10 päivässä, ja on toosi puhelias ja hölöttää jatkuvasti siellä. Mutta sitten mies vaipuu kai depressioon, eroaa facebookista tai vaihtoehtoisesti saattaa olla, ettei päivitä mitään fb:seen vaikka kuukauteen ja tekee näitä katoamistemppuja.
Ja yleensä mies on rahaton, mutta jos saa vaikka 500 euroa, niin hän tuhlaa kaiken tosi outoihin juttuihin(en tiedä, onko tää sitä maniavaihetta). Aluksi ihmettelin, miten ihminen voi ostella noin paljon kaikkea turhaa, mutta nyt hokaan. - rikki..
Varmaan jotkut bipot on ihan ok. Mulle riittää tää kokemus omasta vanhemmasta ja 2 seurustelukumppanista. En kyllä tosin halua olla tekemisissä juovien alkoholistienkaan kanssa. Eniten tosiaan näissä läheisemmin tuntemissani bipoissa rasittaa pohjaton itsekeskeisyys ja ailahtelevaisuus. Eivät tuntuneet tajuavan omaa tilaansa.. Ensin ollaan hyppäämässä parvekkeelta ja kohta esitetään lapsen hankintaa.. että olisin tosi hyvä isä...
Että te jotka sanotte bipoina olevanne hyviä vanhempia, onko se pelkästään oma näkemyksenne vai myös lastenne ja touhua sivusta seuraavien suht tervejärkisten mielipide? Jos ei tajua tilaansa, voi LUULLA olevansa ihan ok vanhempi, vaikka lapset kärsii jatkuvasta vuoristoradasta, kun ei ikinä voi tietää missä tilassa vanhempi milloinkin on. Minä ainakin lapsena kärsin ja vanhemman sairaus oli kaiken keskiössä ja lasten tarpeille ja toiveille ei ollut ollenkaan tilaa.. Olisipa terve vanhempani pelastanut meidät lapset muuttamalla pois...- hömps2
Harmi kun sulla on ollut noin huonoja kokemuksia, varsinkin vanhemmalta. Itse olen bipo ja minulla on kaksivuotias lapsi. Se, mitä lapsi on saanut minut tekemään (mitä ei ennen ollut) on rauhoittuminen ja vahva sairastumisen pelko, niin manian kuin masennuksenkin. Tunne on aivan uusi. Ennen en ottanut sairauttani vakavasti koska minulla ei ollut väliä. Nyt minulla on vastuullani pieni lapsi, joten minun on hyvä olla tasapainossa ja voida hyvin. Hyvin on mennytkin ja toivottavasti menee jatkossakin. Kaikkea hyvää sulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 706850
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap284440Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2722883Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei272121MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna311673- 991475
Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee551161Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781154Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3061143Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391111