Oletko tulistuva ja suuttuessasi vihaa itseesi pumppaava persoona, jolle leppyminen on hidasta? Tai tunnetko kyseisiä henkilöitä ja tiedät miten tulla toimeen? Minulla olisi sinulle yksi kysymys.
Olen pari vuotta tapaillut tuon luonteista miestä, ja olen niin kyllästynyt riitelemään. Elämänhän pitäisi olla kivaa eikä hampaiden kiristelyä. Olen yrittänyt keksiä keinoa pysäyttää hänen itseboostauksensa vihaan - meillä ilta voi mennä pilalle, jos satun valitsemaan vaan jonkun sanasen väärin, ja anteeksipyyntö ei riitä... Pakko käydä sen uuvuttavan raskaan riidan kautta, blaah. Eikö elämä ole liian arvokasta sellaiseen?
Miten vihapurkauksesi pystyisi pysäyttämään? Mikä voisi olla hyvä koodi kokeiltavaksi? Tosiaan olen pyrkinyt aina pyytämään anteeksi - pidän itse anteeksipyyntöä ikäänkuin valkoisena lippuna, että rauha rauha, olen halukas selvittämään tämän ilman riitaa... Mutta aina (usein) se ei toimi. Teen sitä, että menen itse toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittelemaan itseänikin ja antaakseni hänelle tilaa rauhoittua, mutta miehen pienessä kaksiossa ei juuri ole tuolle tilaa.
Nyt vihaboostin aikana hain puhelimen, ja sanoin kuvaavani hänet, jotta hän näkisi miten käyttäytyy - olen varma, että hän ei haluaisi valita sellaista käytöstä itselleen. No, tuostahan syntyi vuosisadan matsi - mies kantoi minut ulos kodistaan kylmään talviyöhön. Se siitä mukavasta illasta ja peuhuaamusta:/.
Myönnän, tuntuu, etteihän tästä mitään tule, mutta ajattelin vielä kysyä: mitä voisin kokeilla keskeyttääkseni tuon negatiivisen kierteen, siinä hetkessä? Miten voisin auttaa miestä heräämään, miettimään hetken, haluaako käyttää ajan riitelyyn
ja palauttamaan itsensä raiteilleen? Miten sinä haluaisit, että kumppanisi toimisi hallitsemattoman aggressiosi kanssa? Puhun nyt tosiaan juuri tuossa tilanteessa toimimisesta, osaamme kyllä miehen kanssa jälkikäteen käydä riidan aiheita läpi järkevämmässä hengessä.
Tulisen riidan keskeytyskeinoja?
11
164
Vastaukset
- kutistu, kallo
Terapiaan oppimaan vihanhallintaa ja kanavoimaan kiukkunsa purkamisen terveemmällä tavalla.
- micicic
Mun mielestä sä toimit tuossa täysin oikein eli koitat katkaista sen tilanteen antamalla äijälle tilaa. Tuon jälkeen mennäänkin sitten siihen, että kaverisi tuntuu olevan pitkävihaista sorttia ja toi toimintatapa tuomittu epäonnistumaan. Kyllähän anteeksipyytäminen (jos siis aiheesta, turhaan ei pitäisi kenenkään anteeksi pyydellä) on ainut oikea teko, ja jos ei mitään maata järisyttävän kauheaa ole tapahtunut niin tuon jälkeen kaiken pitäisi viimeistään olla raiteellaan ja homma sovittu.
Terapia on tosi hyvä vaihtoehto kokeiltavaksi, noita vihanhallintoja ei vaan millään meinannu ainakaan vajaa vuosi sitten löytyä kun koitin katella tyttöystävälle - meillä oli samanlainen tilanne mutta toisinpäin. Ei toiminut vetäytyminen eikä anteeksipyytely tuolloinkaan :) Pariterapia on myös hyvä jos sen saa puolisolle myytyä. Uhkaat vaikka sit suoraan erolla jos ei muu auta.- Rauhareetta
Kiitos.
Sepä siinä onkin, se pitkävihaisuus. Ainakin, että rytmimme on niin erilainen.
Olen itsekin tulistuva, mutta nopeasti leppyvä. Tällaiset temperamentit eivät oikein taida täydentää toisiaan:/.
Mies tavallaan ottaa itsekin tuota tilaa ja etäisyyttä- poistamalla minut. Usein riita - joka minusta on muutenkin tuntunut epäoikeudenmukaiselta - päättyy siihen, eytä mies käskee minut kotiini, kesken riidan. Mikä tuntuu kamalalta. Lähteä nyt pahoin mielin, ja kun olit mielessäsi varannut sen illan miehelle. Se mikä minun temperamentillani on ohi viidessä minuutissa, vie hänellä päivän. Yleensä riita kyllä sitten sovitaan. Mutta... Minun aloitteestani. Minä kaipaan sitä sopua ja hyvää mieltä niin paljon.
Niinpä olen tullut todella varovaiseksi. Esitän kritiikin ja omat ikävät kokemukseni tosi varoen, ja kyllä, pyydän anteeksi, vaikka syytä ei tuntuisi olevan. Tunnen jääneeni suhteessa alakynteen, ja jos en jotain taikakeinoja enää keksi, niin... En kai minä voi tähän jäädä:,( - micicic
Rauhareetta kirjoitti:
Kiitos.
Sepä siinä onkin, se pitkävihaisuus. Ainakin, että rytmimme on niin erilainen.
Olen itsekin tulistuva, mutta nopeasti leppyvä. Tällaiset temperamentit eivät oikein taida täydentää toisiaan:/.
Mies tavallaan ottaa itsekin tuota tilaa ja etäisyyttä- poistamalla minut. Usein riita - joka minusta on muutenkin tuntunut epäoikeudenmukaiselta - päättyy siihen, eytä mies käskee minut kotiini, kesken riidan. Mikä tuntuu kamalalta. Lähteä nyt pahoin mielin, ja kun olit mielessäsi varannut sen illan miehelle. Se mikä minun temperamentillani on ohi viidessä minuutissa, vie hänellä päivän. Yleensä riita kyllä sitten sovitaan. Mutta... Minun aloitteestani. Minä kaipaan sitä sopua ja hyvää mieltä niin paljon.
Niinpä olen tullut todella varovaiseksi. Esitän kritiikin ja omat ikävät kokemukseni tosi varoen, ja kyllä, pyydän anteeksi, vaikka syytä ei tuntuisi olevan. Tunnen jääneeni suhteessa alakynteen, ja jos en jotain taikakeinoja enää keksi, niin... En kai minä voi tähän jäädä:,(Niinpä, erittäin heikosti sopivat yhteen ja toistahan ei voi muuttaa..
Tsemppiä mitä ikinä teetkään, kannattaa kuitenkin kokeilla kaikki kortit ennenkuin tosissaan ees miettii eroa koska se on kuitenkin ikävää puuhaa :/ - Samma här!!
Rauhareetta kirjoitti:
Kiitos.
Sepä siinä onkin, se pitkävihaisuus. Ainakin, että rytmimme on niin erilainen.
Olen itsekin tulistuva, mutta nopeasti leppyvä. Tällaiset temperamentit eivät oikein taida täydentää toisiaan:/.
Mies tavallaan ottaa itsekin tuota tilaa ja etäisyyttä- poistamalla minut. Usein riita - joka minusta on muutenkin tuntunut epäoikeudenmukaiselta - päättyy siihen, eytä mies käskee minut kotiini, kesken riidan. Mikä tuntuu kamalalta. Lähteä nyt pahoin mielin, ja kun olit mielessäsi varannut sen illan miehelle. Se mikä minun temperamentillani on ohi viidessä minuutissa, vie hänellä päivän. Yleensä riita kyllä sitten sovitaan. Mutta... Minun aloitteestani. Minä kaipaan sitä sopua ja hyvää mieltä niin paljon.
Niinpä olen tullut todella varovaiseksi. Esitän kritiikin ja omat ikävät kokemukseni tosi varoen, ja kyllä, pyydän anteeksi, vaikka syytä ei tuntuisi olevan. Tunnen jääneeni suhteessa alakynteen, ja jos en jotain taikakeinoja enää keksi, niin... En kai minä voi tähän jäädä:,(Kuulostaapa kovin tutulta.. Voin todeta, että toista ei voi muuttaa. Joko pyydät anteeksi lopunelämäsi tai lähdet etsimään parempaa poikaystävää. Terspiaankaan toista ei voi pakottaa.
Minunkin poikaystävä on juuri tuollainen! Molemmilla on temperamenttia, mutta minä lepyn nopeasti ja pyydän anteeksi. Poikaystävä ei pyydä edes anteeksi, ellen selitä selittämällä, että esim. ämmäksi nimittely ei ole oikein.
Olemme 30-v ja seurustelleet 5 vuotta. Terapiaa kokeiltiin meidän kommunikointiongelmiin, mutta poikaystävä kokee mun olevan syypää enimmäkseen riitoihin. Mulle terapiasta oli hyötyä sillä olen pikkuhiljaa alkanut saamaan naiseudentuntoa takaisin.
Hävettää jo näyttäytyä naapureille, kun toinen saa älyttömiä karjumisraivareita, jos suuttuu. Riita saattaa tulla jos hän kokee jonkin sanomani asian ahdistavana. Hän on esim. viimeaikoina alkanut potemaan jotakin vaatetus-/pukeutumispaineita ja ostanut vaatteita. Sanoin hänelle, että hänellä taitaa olla päällä vaatekriisi. Tästä hän sai ihan älyttömän raivarin ja syytti, että haukun häntä (whaat?)!!
Muille ihmisille hän on mielinkielin ja oikein puhelias ja kohtelias. Puhuu vanhemmilleen vauvakielellä ja välillä mullekin. En tajua!
En haluaisi ajatella hänen olevan narsisti, mutta jotakin on pielessä. Näin viiden vuoden jälkeen harkitsen eroa (puhumme siitä välillä), mutta jostakin syystä lähteminen suhteesta on vaikeaa...
- Teille onnea
Älä alistu miehesi edessä, siitä ei ole apua.
Anteeksipyytäminen, valkoisen lipun heiluttaminen, kun mies suuttuu sanasta, on typerää. Varsinkin jos kyse ei ole loukkaavasta sanasta. Sinulla on oikeus myös omaan mielipiteeseesi.
Mies suuttu kun kokee asemansa uhatuksi. Hän ei siis luota itseensä tarpeeksi. Ehkäpä voisi auttaa, jos annat hänelle kokemuksen, että hän on tärkeä, vaikka oletkin erimieltä. Suuttuminen on myös hyväksyttävää. Riitely ei ole järkevää, joten suuttumiseen ei kannata lähteä mukaan.
Koodi kannattasi sopia yhdessä. Millä katkaista hetki, jossa ei kumpikaan tykkää olla? Käsitys aika-ikkunasta auttaa. Äsken oli äsken, vaan nyt on nyt. Sana on sanottu, joten mitäs siitä enää riehumaan. Kipu oli kun sanan kuuli, eikös sitä voi käsitellä sen jälkeen rauhallisemmin.
Kyse ei ole vihanhallinnasta, vaan tunteiden ja ajattelun hallinnasta. Ajatukset ovat kuin pilviä taivaalla, jotka heijastuvat järven pintaan ja lipuvat tuulen mukan pois.
Älä alennu videokuvauksen tasolle. Jos tiedät, että hän ei pidä toiminnastaan, miksi kiusaat häntä. Olet varmasti turhautunut, vaan ei sen purkaminen noin auta. Osoita välittämistä, sillä ei hänkään pidä tilanteesta.
Syökö hän terveellisesti ja nukkuuko tarpeeksi, käyttääkö liikaa alkoholia. Alkoholi laskee kognitiivista ajattelua.
Auttaisiko Jussi-työ. Ei sinne meneminen tarvitse lyömistä. Viha itsessään jo riittää. Vihan allahan on muita tunteita, joita miehesi ei ole käsitellyt.
Mitä ne ovat ne tunteet?
Pikkuaivot, joissa on tunnemuisti, ei ole aivojen looginen osa. Aivojen looginen osa on aivojen etuosassa. Looginen toiminto voi saada katkaistua voimakkaan tunnereaktion. Anna hänelle vesilasi ja kysy tahtoisiko juoda, jos se vaikka auttaisi hetkellisesti. Tai jos hän pitää lekkelemakkaroista, tarjoa sellaista. Käden liikuttaminen ja syöminen tilanteessa auttaa. Hymy ei ole pahitteksi myöskään tuolloin, kunhan se sisältää rakastavaa välittämistä.
En voi tietää vastausta, te tiedätte sen yhdessä.- Rauhareetta
Kiitos erittäin hienosta vastauksestasi. Tuossa asenteessa ja ajatuksessa tarjota esim.vettä on viisautta. Kiitos kaikille muillekin ajatuksistanne ja vertaistuesta.
Siinä ettemme kumpikaan emme ole tasaisen rauhallisia viilipyttyjä, on myös jotain anteeksiantavaa. Olisi rankkaa olla ainoa, joka tekee virheitä. Mutta mieheni kanssa minulle vaikeinta on tämä tilanteen eskaloituminen. Tuntuu etten voi olla suhteessa, jossa pieni riitasointu pilaa koko illan ja puoli viikkoa. En voi milloinkaan luottaa suunnitelmiemme pysyvyyteen täysin.
Juttelin mieheni kanssa. Hän sanoi, että "jokaisella kerralla kun on käskenyt minya poistumaan kodistaan, olen sen itse aiheuttanut jollain teollani".
8/
Rangaistus - kasvattaminen. Kuvitteleeko mieheni kasvattavansa minusta jotakin rankaisemalla? Eihän se taida kovin toimivaa olla lastenkaan kanssa, saati sitten rakkaussuhteessa, jossa minä ainakin olen ollakseni onnellinen. Jokainen noista "teoistani" on ollut samaa spontaaniutta ja impulsiivisuutta, jota miehenikin edustaa. Jos yhden asian oppisinkin, niin seuraavalla kerralla mokaisin jotenkin toisin:/
No, ymmärränpä nyt ajatuskuvion sen eskaloitumisen taustalta, mutta juuri nyt en tiedä mitä siitä ajatella:/
Hei Rauhareetta,
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen, oletteko puhuneet tästä yhdessä miehesi kanssa? Siis silloin kun kumpikin on rauhallinen, eikä ole mitään riitaa päällä. Jos kumpikin tiedostaa ongelman, yhteisten pelisääntöjen luominen riitatilanteisiin voisi olla askel eteenpäin.
Yksi kysymys myös on, tunnetko olosi uhatuksi tai pelkäätkö? Parisuhteessa pitäisi aina ja kaikissa tilanteissa (myös riidoissa) kummankin voida tuntea olonsa turvalliseksi.
Voisiko tästä olla apua:
http://www.lyomatonlinja.fi/
Perheneuvonta on myös yksi taho, joka voisi auttaa.
Toivottavasti pääsette eteenpäin.
Vilppu H.
pappi- Rauhareetta
Kiitos Vilppu.
Me olemme tuosta kuvaamastani riidasta asti olleet erossa. Tämä on ollut on/off suhde, mutta koskaan aiemmat eromme eivät ole kestäneet näin pitkään, eikä ole tuntunut tältä. Minusta alkaa näyttää, että olemme eronneet oikeasti.
Kyllä me juteltu ollaan noista riidoista, niinkuin tässäkin tapauksessa tuo miehen kertoma: "aina kun olen sinut käskenyt ulos, olet sen itse jollain teollasi aiheuttanut" lause tuli esiin ihan riidattomassa tilanteessa, jossa pyrimme keskustelemaan siitä, mikä riitamme vie noin pitkälle - tai ainakin sellaista keskustelua tavoittelin. Aina ei löydä oikeita kysymyksiä, siksi tärkeää etsiä vastauksia muualtakin.
En ole pelännyt fyysistä väkivaltaa noissa tilanteissa - olen miestä puolet kevyempi ja hän todella voi kantaa minut ulos vaikka vademmalla kädellään. Kirjoitin juuri tälle palstalle, koska koin tuossa jotain vallankäyttöä, joka ei kuulu normaaleihin riitoihin - riitoihin, joihin molemmat pyrkivät etsimään ratkaisua. Minulla oli tunne, että tämä negatiivinen kehitys on saatava pysähtymään, luotsattava onnellisuutta ja tasapainoa kasvattavaan suuntaan - tai tämä menee pahaksi, enkä tiennyt miten pahaksi. Rappukäytävään en ainakaan enää halua - toisaalta en olisi halunnut erotakaan. Olisin halunnut saada tämän onnistumaan, mutta kun se ei ole yksin minun käsissäni. Parempi näin, vaikka unelmista luopuminen tekeekin kipeää. Hassua kyllä, olen tuntenut itseni levollisemmaksi viime päivinä kuin mitä aikoihin... Vaivannut, levoton asia sai ratkaisunsa, vaikkei se ratkaisu ollutkaan se, mitä toivoin.
Myrskyisän suhteemme aikana olen lueskellut paljon parisuhdeasioista pitkin poikin nettiä... Annan Vilppu kovasti arvoa työllesi- sille että sinä ja kollegasi keskitytte lukemaan ja kommentoimaan akuutteja ihmissuhdeongelmia. Monesti ne kommentit ovat harkittuja ja välittyy pyrkimys, että toisen tilanne on haluttu yrittää ymmärtää:) Rauhareetta kirjoitti:
Kiitos Vilppu.
Me olemme tuosta kuvaamastani riidasta asti olleet erossa. Tämä on ollut on/off suhde, mutta koskaan aiemmat eromme eivät ole kestäneet näin pitkään, eikä ole tuntunut tältä. Minusta alkaa näyttää, että olemme eronneet oikeasti.
Kyllä me juteltu ollaan noista riidoista, niinkuin tässäkin tapauksessa tuo miehen kertoma: "aina kun olen sinut käskenyt ulos, olet sen itse jollain teollasi aiheuttanut" lause tuli esiin ihan riidattomassa tilanteessa, jossa pyrimme keskustelemaan siitä, mikä riitamme vie noin pitkälle - tai ainakin sellaista keskustelua tavoittelin. Aina ei löydä oikeita kysymyksiä, siksi tärkeää etsiä vastauksia muualtakin.
En ole pelännyt fyysistä väkivaltaa noissa tilanteissa - olen miestä puolet kevyempi ja hän todella voi kantaa minut ulos vaikka vademmalla kädellään. Kirjoitin juuri tälle palstalle, koska koin tuossa jotain vallankäyttöä, joka ei kuulu normaaleihin riitoihin - riitoihin, joihin molemmat pyrkivät etsimään ratkaisua. Minulla oli tunne, että tämä negatiivinen kehitys on saatava pysähtymään, luotsattava onnellisuutta ja tasapainoa kasvattavaan suuntaan - tai tämä menee pahaksi, enkä tiennyt miten pahaksi. Rappukäytävään en ainakaan enää halua - toisaalta en olisi halunnut erotakaan. Olisin halunnut saada tämän onnistumaan, mutta kun se ei ole yksin minun käsissäni. Parempi näin, vaikka unelmista luopuminen tekeekin kipeää. Hassua kyllä, olen tuntenut itseni levollisemmaksi viime päivinä kuin mitä aikoihin... Vaivannut, levoton asia sai ratkaisunsa, vaikkei se ratkaisu ollutkaan se, mitä toivoin.
Myrskyisän suhteemme aikana olen lueskellut paljon parisuhdeasioista pitkin poikin nettiä... Annan Vilppu kovasti arvoa työllesi- sille että sinä ja kollegasi keskitytte lukemaan ja kommentoimaan akuutteja ihmissuhdeongelmia. Monesti ne kommentit ovat harkittuja ja välittyy pyrkimys, että toisen tilanne on haluttu yrittää ymmärtää:)Kiitos! On aina kivaa kuulla positiivista palautetta.
Hyvä kuulla, että sinun ei ole tarvinnut pelätä. Mutta olen myös pahoillani siitä, jos suhde on kariutunut. Kuitenkin, vallankäyttöä sinun ulos kantamisesi nimenomaan on ollut. Sekin on fyysisellä voimalla hallitsemista ja vapauden riistämistä.
Jäin miettimään tuota miehen lausetta, että sinä olet aiheuttanut ulos kantamisen. En tietenkään tiedä tarkemmin tilannetta, mutta minusta tuo kuulostaa perusteettomalta vastuun siirtämiseltä sinulle. Riidoissa on kyllä yleensä kaksi osapuolta, mutta silti kumpikin on vastuussa omista teoistaan ja reaktioistaan. Tässä mielessä miehen pitäisi pystyä ottamaan vastuu siitä, mitä hän on tehnyt.
Jos suhde on kariutunut, toivon, että tapaat uuden ja vielä paremman miehen. Aina joskus onni tulee vastaan kulman takaa, kun sitä ei odotakaan.
Vilppu H.
pappi- Rauhareetta
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Kiitos! On aina kivaa kuulla positiivista palautetta.
Hyvä kuulla, että sinun ei ole tarvinnut pelätä. Mutta olen myös pahoillani siitä, jos suhde on kariutunut. Kuitenkin, vallankäyttöä sinun ulos kantamisesi nimenomaan on ollut. Sekin on fyysisellä voimalla hallitsemista ja vapauden riistämistä.
Jäin miettimään tuota miehen lausetta, että sinä olet aiheuttanut ulos kantamisen. En tietenkään tiedä tarkemmin tilannetta, mutta minusta tuo kuulostaa perusteettomalta vastuun siirtämiseltä sinulle. Riidoissa on kyllä yleensä kaksi osapuolta, mutta silti kumpikin on vastuussa omista teoistaan ja reaktioistaan. Tässä mielessä miehen pitäisi pystyä ottamaan vastuu siitä, mitä hän on tehnyt.
Jos suhde on kariutunut, toivon, että tapaat uuden ja vielä paremman miehen. Aina joskus onni tulee vastaan kulman takaa, kun sitä ei odotakaan.
Vilppu H.
pappiKiitos. Kunpa tässä nyt pääsisi yli vaikeimman ja löytäisi taas tulevasuudesta jotain, mitä kohden suunnata - sen sijaan, että toivoisi tähän ihmettä. Nyt mennään tunti kerrallaan.
Hyvä mieshän tuo varmaan on, kunhan löytää jostain sen tahdon saada parisuhteensa onnistumaan. Kai. Enhän minä nyt suotta keneenkään rakastuisi:). Mutta seuraavasta suhteestani toivon helpompaa. Haluaisin keskittyä muuhunkin kuin riitoihin, ja tahdon voida luottaa, että rakkaus jatkuu, vaikka temperamentit joskus ottaisivatkin mittaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 494995
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233277Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281412Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1811255- 75957
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24878Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49857Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel215731Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35728Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt482707