Olisin kiinnostunut kuulemaan palstan asiantuntijoiden kannan asiaan, josta olen saanut kaksi erilaista tulkintaa.
On 50 luvulla adoptoitu henkilö, kyseessä on siis heikko adoptio (ei ole muutettu vahvaksi 1980). Adoptioäidin veli oli naimisissa, avioliitto oli lapseton. Veli kuoli 1992 ja leski peri miehensä, ei ollut testamenttia. Adoptioäiti kuoli 1998. Adoptioäidin veljen leski kuoli 2014. Nyt sitten päästään asiaan, eli lesken perunkirjoitukseen ja siihen onko adoptiolapsi kuolinpesän osakas eli kuolleen veljen sijaisperillinen vai ei.
Toisen tulkinnan mukaan 2012 adoptiolain siirtymäpykälän mukaan adoptiolapsi ei ole sijaisperillinen, koska ”perittävä” on kuollut 1992 eli ennen 2012 lain voimaantuloa. Lisäksi tämän tulkinnan mukaan adoptioäidin sukuhaara kuoli 1998, koska sen aikaisen lain mukaan adoptioäiti oli sijaisperillinen ja adoptiolapsi ei siihen aikaan perinyt adoptiovanhemman sukulaisia.
Toisen tulkinnan mukaan ”perittävä” on leski, jonka kuolinpesän osakkaista on nyt kyse ja sijaisperillisten piiri määräytyy lesken kuoleman ajankohdan mukaan. Näin ollen noudatettaisiin 2012 lakia eli adoptiolapsi olisi samassa asemassa kuin biologinen lapsi.
Olisin kiitollinen asiallisista kannanotoista!
Heikko adoptio ja adoptiolaki 2012
20
251
Vastaukset
- sähläys
Minäkin toivon asiantuntijoiden vastaavan todella venkuraksi kirjoitetuista siirtymä pykälistä. Mutta vain kannanottona heitän syötiksi, että leski on nyt perittävä. Tämän mukaan 100§ 3. momentin mukaan adoptiolapsi olisi adoptio äitinsä sijaan tulija.
- Lakinainen
Hyvä kysymys.
Lainsäätäjä ei valitettavasti ole kovin eksaktisti ottanut tähän kysymykseen kantaa, joten asia jää oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden ratkaistavaksi. Tämä on tilanne, jota ei vain ole osattu ottaa huomioon uutta lakia säädettäessä. Ilmeisesti ottolapsia koskeva lainsäädäntö on tavanomaista haasteellisempaa, koska aikanaan lakikirjasta poistettiin perintökaaren 4 luku kun kuviteltiin, ettei sitä enää lakimuutosten jälkeen tarvita. Eipä näin ollutkaan, vaan tuota "kadonnutta" lukua on tarvittu vuositolkulla poiston jälkeen.
Mutta takaisin varsinaiseen kysymykseen:
Kumpikin tulkinta on mahdollinen ja molemmat perusteltavissa. Ja olen myös kuullut kannanottoja molempien vaihtoehtojen puolesta.
Mutta jos minun olisi pakko ratkaista asia, lähtisin purkamaan kysymystä näin:
Kuka on PERITTÄVÄ?
Itse näkisin, että se ei ole leski vaan nimenomaan tämä ensiksi kuollut puoliso.
Lapsettomana kuolleen naimisissa olevan henkilön ensisijainen perillinen on leski, ja hänen toissijaisia perillisiään ovat hänen sukulaisensa (esim. juuri tämä sisaren lapsi X).
Toissijaiset perilliset eivät tosin ole tämän ensin kuolleen puolison kuolinpesän osakkaita vaan vasta lesken kuolinpesän, mutta se ei muuta heidän asemaansa ensin kuolleen puolison perillisinä. He eivät siis ole lesken perillisiä.
Adoptiolain 100 § 3 momentin mukaan uutta adoptiolakia sovelletaan adoptiolapsen ja tämän jälkeläisten oikeuteen saada perintöä adoptiovanhemmilta ja näiden sukulaisilta jos PERITTÄVÄ on kuollut tämän lain tultua voimaan (eli 1.7.2012 tai sen jälkeen).
Tässä tapauksessa perittävä on siis kuollut vuonna 1992 eli ennen lain voimaantuloa. Sillä, että hänen leskensä kuoli vasta vuonna 2014 eli adoptiolain voimaan tulon jälkeen, ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta.
Minäkin kuulisin mielelläni muiden asiaan perehtyneiden kannanottoja ja hyviä perusteluja varsinkin, jos päädytte omasta kannastani poikkeavaan tulkintaan.
Loppukaneettina voisin vielä todeta, että kunkin pitäisi voida luottaa siihen, että omalla kuolinhetkellä voimassa olevaa lainsäädäntöä ei perimyksen osalta muuteta takautuvasti.- Lakinainen
Heitänpä vielä vettä myllyyn ottamalla esiin sellaisen vaihtoehdon, että mitäpä jos tuo adoptioäiti olisikin kuollut jo ennen veljeänsä?
Eli onko merkitystä sillä, oliko joku vanhan lain mukainen toissijainen perillinen elossa perittävän kuolinhetkellä?
Jos ja kun äiti nimittäin oli elossa veljensä kuolinhetkellä, piti hänet kutsua perunkirjoitukseen, sillä selvää oli, että hän oli toissijainen perillinen. Jos taas äiti ei ollut elossa, ei hänen adoptiolastaan perunkirjoitukseen kutsuttu, koska adoptiolapsi ei tuolloin voimassa olleen lainsäädännön mukaan ollut toissijainen perillinen.
Kommentteja, kiitos! - sähläys
Lakinainen kirjoitti:
Heitänpä vielä vettä myllyyn ottamalla esiin sellaisen vaihtoehdon, että mitäpä jos tuo adoptioäiti olisikin kuollut jo ennen veljeänsä?
Eli onko merkitystä sillä, oliko joku vanhan lain mukainen toissijainen perillinen elossa perittävän kuolinhetkellä?
Jos ja kun äiti nimittäin oli elossa veljensä kuolinhetkellä, piti hänet kutsua perunkirjoitukseen, sillä selvää oli, että hän oli toissijainen perillinen. Jos taas äiti ei ollut elossa, ei hänen adoptiolastaan perunkirjoitukseen kutsuttu, koska adoptiolapsi ei tuolloin voimassa olleen lainsäädännön mukaan ollut toissijainen perillinen.
Kommentteja, kiitos!Kiitos ansiokkaasta syöttini nappaamisesta ja en maallikkona edes yritä kisailla tulkinnasta. Käytännöstä tiedän vain sen, että ennen 2012 lakia adoptoitu ei perinyt adoptiovanhempansa sisaruksia. Uusi laki näyttää nimenomaan yhtenäistävän myös ennen 1980 adoptoidun perimystä sisaruksiinsa nähden, niin miksi venkuraksi kirjoitettua siirtymää tulkittaisiin adoptoitujen vahingoksi. Ja leskihän on perinyt puolisonsa omistusoikeudella saaden pahnata perimäänsä muita kuulematta, niin lesken jäämistöähän käytännössä peritään, tasataan tai sovitellaan. Mutta odotellaan korkeimmanoikeuden ratkaisuja, ellei niitä jo ole.
- Yksi tulkinta
sähläys kirjoitti:
Kiitos ansiokkaasta syöttini nappaamisesta ja en maallikkona edes yritä kisailla tulkinnasta. Käytännöstä tiedän vain sen, että ennen 2012 lakia adoptoitu ei perinyt adoptiovanhempansa sisaruksia. Uusi laki näyttää nimenomaan yhtenäistävän myös ennen 1980 adoptoidun perimystä sisaruksiinsa nähden, niin miksi venkuraksi kirjoitettua siirtymää tulkittaisiin adoptoitujen vahingoksi. Ja leskihän on perinyt puolisonsa omistusoikeudella saaden pahnata perimäänsä muita kuulematta, niin lesken jäämistöähän käytännössä peritään, tasataan tai sovitellaan. Mutta odotellaan korkeimmanoikeuden ratkaisuja, ellei niitä jo ole.
Käsittääkseni leski on tässä tapauksessa nimenomaan se perittävä. Hän on perinyt miehensä omaisuuden ja kuolinpesä on vain ja ainoastaan hänen kuolinpesänsä. Jos leskellä ei olisi omia perillisä elossa, kuka perisi lesken? Kuolleen miehen sijaisperilliset (jotka määritellään lesken kuolinajan mukaan), vai mitä. Näin palataan siihen kuka on lesken kuollessa perittävä, eli se on leski.
Yhdyn siihen, mitä nimim. Sähläys totesi: lain tarkoitushan on ollut korjata adoptoitujen asemaa.
Eikö vastaavasta tapauksesta todellakaan ole vielä ennakkotapausta? - Pesän osakas
Yksi tulkinta kirjoitti:
Käsittääkseni leski on tässä tapauksessa nimenomaan se perittävä. Hän on perinyt miehensä omaisuuden ja kuolinpesä on vain ja ainoastaan hänen kuolinpesänsä. Jos leskellä ei olisi omia perillisä elossa, kuka perisi lesken? Kuolleen miehen sijaisperilliset (jotka määritellään lesken kuolinajan mukaan), vai mitä. Näin palataan siihen kuka on lesken kuollessa perittävä, eli se on leski.
Yhdyn siihen, mitä nimim. Sähläys totesi: lain tarkoitushan on ollut korjata adoptoitujen asemaa.
Eikö vastaavasta tapauksesta todellakaan ole vielä ennakkotapausta?Onhan soppa! Kuka tämän kaiken oikein maksaa? Pitääkö paikkansa, että tällainen riidanalainen adoptoitu eli henkilö X katsotaan kuitenkin pesän osakkaaksi, vaikka oikeus pesän osakkuuteen on kiistanalainen? Eli meneekö mahdollinen oikeudenkäynti pesän varoista vaikka loppupelissä todettaisiinkin, että henkilö X ei ole sijaisperillinen?
- Mikä soppa?
Pesän osakas kirjoitti:
Onhan soppa! Kuka tämän kaiken oikein maksaa? Pitääkö paikkansa, että tällainen riidanalainen adoptoitu eli henkilö X katsotaan kuitenkin pesän osakkaaksi, vaikka oikeus pesän osakkuuteen on kiistanalainen? Eli meneekö mahdollinen oikeudenkäynti pesän varoista vaikka loppupelissä todettaisiinkin, että henkilö X ei ole sijaisperillinen?
Eihän tämä asia mikään soppa ole. Lainsäätäjien tarkoituksena tuskin oli tehdä mitään kimurantisti tulkittavaa siirtymäsäädöstä. Heikon adoption alaisten asemaa oli tarkoitus ainoastaan tasavertaistaa 1.7.2012 lukien. Luetaan siis lakia niin kuin se on kirjoitettu:
Ettei sekoiteta asiaa puhumalla perittävistä, puhutaan sen sijaan kuolinpesistä. Lakia on tarkoitus soveltaa kuolinpesissä, jotka syntyivät 1.7.2012 lukien.
Toissijaiset perilliset: kuten todettu, heidät on ensimmäisen kerran määritelty sen aikaisen perittävän kuollessa, vaikka eivät olleet ko. kuolinpesän osakkaita. Seuraavan kerran tämä piiri määritellään lesken kuollessa, lesken kuolinpesän syntyessä. Tässä yhteydessä leski tarkoittaa aivan samaa asiaa kuin perittävä. Lainkirjoittajilta olisi ollut vielä sekoittavampaa ilmaista asia: toissijaisten perillisten piiri määritellään perittävän kuollessa.
Mikä soppa tässä siis on? Siirtymäsäädöksessä on päivämäärä 1.7.2012, joka määrittää kumpaa lakia sovelletaan kuolinpesän syntyessä ja sen osakkaita määriteltäessä. Mitään muuta tuon päivämäärän ei ole tarkoitus määrittää, sillä ei enää peilata menneitä.
- Kumpi laki
Kysyisin Lakinaiselta, millä perusteella mielestäsi ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset eivät ole kuolinpesässä myös lesken perillisiä? Jos leskellä ei olisi omia perillisiä, kuka silloin perisi lesken? Tätä tosin taidettiin täällä jo sivuta.
Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja ikävä tilanne. Harmi, etteivät palstan muut vakivastaajat ole ottaneet asiaan kantaa.
Vielä lisäksi kysyisin kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi edetä? Jos mitään ennakkotapausta ei ole ja kukaan ei vie asiaa eteenpäin sellaisen saadakseen, niin mahdollisesti vääriä tulkintoja syntyy.
Jos tämä adoptoitu nyt päättää lähteä viemään asiaa eteenpäin, kuinka hänen tulisi toimia ja mitä vaikutuksia asialla on? Omaa talouttaan kukaan ei halua tuhota asianajajoiden palkkioilla eikä toisaalta kuolinpesän varojen tuhoaminenkaan olisi tarkoituksenmukaista jos riitaa käytäisiin kuolinpesän varoilla. Eli onko kyseessä pattitilanne?- Lakinainen
Olisi tosiaan mukava kuulla muidenkin argumentointeja, koska kyseessä ei ole mitenkään päivänselvä asia.
Vastaan nyt vain lyhyesti, palaan paremmalla ajalla, mutta tässä muutamia pohdintoja, joista ne joilla on aikaa, voivat jatkaa:
Toissijaiset perilliset ovat nimenomaan tuon ensin kuolleen puolison perillisiä, vaikka he ovatkin vasta lesken kuolinpesän osakkaita. Aivan samalla tavalla kuin jos testamentissa on toissijaismääräys, niin perintö tulee testaattorilta, ei testamentin ensisaajalta. (Jos X määrää omaisuutensa testamentilla ensin A:lle ja A:n kuoltua B:lle, niin B saa perinnön X:ltä, ei A:lta.)
Kuitenkin lainsäätäjän tarkoitus on ollut nimenomaan yhdenmukaistaa vanhan (tai siis vanhimman) ottolapsilain aikana adoptoitujen lasten asemaa muihin ottolapsin verrattuna. Tämä puhuisi sen puolesta, että ottolapsi pitäisi rinnastaa biologiseen lapseen.
Mutta muistettava on myös se, että jokaisen pitäisi eläessään tietää omat lakimääräiset perillisensä (joskin näiden piiri voi kuolemantapausten myötä muuttua; voivathan omat lapsetkin kuolla ennen perittävää). Tämä puoltaisi sitä tulkintavaihtoehtoa, että merkitystä on nimenomaan sillä, milloin perittävä eli tämä ensin kuollut puoliso on kuollut. - Ei ole ratkaisua
Lakinainen kirjoitti:
Olisi tosiaan mukava kuulla muidenkin argumentointeja, koska kyseessä ei ole mitenkään päivänselvä asia.
Vastaan nyt vain lyhyesti, palaan paremmalla ajalla, mutta tässä muutamia pohdintoja, joista ne joilla on aikaa, voivat jatkaa:
Toissijaiset perilliset ovat nimenomaan tuon ensin kuolleen puolison perillisiä, vaikka he ovatkin vasta lesken kuolinpesän osakkaita. Aivan samalla tavalla kuin jos testamentissa on toissijaismääräys, niin perintö tulee testaattorilta, ei testamentin ensisaajalta. (Jos X määrää omaisuutensa testamentilla ensin A:lle ja A:n kuoltua B:lle, niin B saa perinnön X:ltä, ei A:lta.)
Kuitenkin lainsäätäjän tarkoitus on ollut nimenomaan yhdenmukaistaa vanhan (tai siis vanhimman) ottolapsilain aikana adoptoitujen lasten asemaa muihin ottolapsin verrattuna. Tämä puhuisi sen puolesta, että ottolapsi pitäisi rinnastaa biologiseen lapseen.
Mutta muistettava on myös se, että jokaisen pitäisi eläessään tietää omat lakimääräiset perillisensä (joskin näiden piiri voi kuolemantapausten myötä muuttua; voivathan omat lapsetkin kuolla ennen perittävää). Tämä puoltaisi sitä tulkintavaihtoehtoa, että merkitystä on nimenomaan sillä, milloin perittävä eli tämä ensin kuollut puoliso on kuollut.Tämä tilanne, jossa perintö on palaamassa ensiksi kuolleen sukuun on kuulemma sellainen erillistapaus, jota ei ole huomioitu lakia valmisteltaessa. Eli siirtymäsäädöstä voidaan tulkita puoleen tai toiseen ja kumpikin tulkinta on perusteltavissa. Jos joku haluaa OIKEAN vastauksen siihen onko perittävä tässä tämän ketjun tapauksessa ensiksi kuollut puoliso vai leski - asia on vietävä oikeuden päätettäväksi.
Näin kuulemma on, vaikka se näin maallikon mielestä onkin perin ihmeellistä. Luulisi, että asian oikean laidan saisi selville muutenkin kuin, että joku tavallinen tallaaja joutuu riitauttamaan perinnönjaon ja menemään oikeuteen. Puutteellisesta tuotteesta voi valittaa kuluttajasuoja-asiamiehelle, miksi sitten puutteellista lakia ei voi korjata lainlaatijoiden toimesta? - Vakivastaaja
Ei ole ratkaisua kirjoitti:
Tämä tilanne, jossa perintö on palaamassa ensiksi kuolleen sukuun on kuulemma sellainen erillistapaus, jota ei ole huomioitu lakia valmisteltaessa. Eli siirtymäsäädöstä voidaan tulkita puoleen tai toiseen ja kumpikin tulkinta on perusteltavissa. Jos joku haluaa OIKEAN vastauksen siihen onko perittävä tässä tämän ketjun tapauksessa ensiksi kuollut puoliso vai leski - asia on vietävä oikeuden päätettäväksi.
Näin kuulemma on, vaikka se näin maallikon mielestä onkin perin ihmeellistä. Luulisi, että asian oikean laidan saisi selville muutenkin kuin, että joku tavallinen tallaaja joutuu riitauttamaan perinnönjaon ja menemään oikeuteen. Puutteellisesta tuotteesta voi valittaa kuluttajasuoja-asiamiehelle, miksi sitten puutteellista lakia ei voi korjata lainlaatijoiden toimesta?Tulkinannanvaraisissa säännöksissä ei ole mitään ihmeellistä. Niitä tulee aina olemaan.
Asia on ihan yksinkertainen ja selvä. Adoptioäidin veli on perittävä, joka on kuoillut 1992. Siirtymäsäännöksellä ei ole ollut tarkoitus muuttaa tannehtivasti perillispiiriä kuolinpesissä, jotak syntyvät 1.7.2012 jälkeen. - Been there
Vakivastaaja kirjoitti:
Tulkinannanvaraisissa säännöksissä ei ole mitään ihmeellistä. Niitä tulee aina olemaan.
Asia on ihan yksinkertainen ja selvä. Adoptioäidin veli on perittävä, joka on kuoillut 1992. Siirtymäsäännöksellä ei ole ollut tarkoitus muuttaa tannehtivasti perillispiiriä kuolinpesissä, jotak syntyvät 1.7.2012 jälkeen.Vaan kun asia ei ole selvä. Siirtymäsäädös on yksinkertainen muissa tapauksissa,mutta kun jo kertaalleen peritty omaisuus palautuu sukuun uuden lain voimassaollessa siirrytään alueelle, joka vaatii oikeuden päätöksen. Eli ollaan fifty/fifty tilanteessa. Vai onko Vakivastaajalla tiedossa ennakkopäätös asiasta?
- Lakinainen
Been there kirjoitti:
Vaan kun asia ei ole selvä. Siirtymäsäädös on yksinkertainen muissa tapauksissa,mutta kun jo kertaalleen peritty omaisuus palautuu sukuun uuden lain voimassaollessa siirrytään alueelle, joka vaatii oikeuden päätöksen. Eli ollaan fifty/fifty tilanteessa. Vai onko Vakivastaajalla tiedossa ennakkopäätös asiasta?
Otin kantaa tähän pariin otteeseen tuolla ylempänä, ja olen edelleen sitä mieltä, että molemmat tulkinnat ovat mahdollisia, mutta kallistun kyllä edelleen sen vaihtoehdon kannalle (kuten Vakivastaajakin), että perittävän eli ensimmäisen puolison kuollessa syntynyttä perillispiiriä ei ollut tarkoitus muuttaa taannehtivasti.
Jäämme odottelemaan ennakkoratkaisuja tai kannanottoja oikeuskirjallisuudessa. - Tilaisuus mennyt jo
Lakinainen kirjoitti:
Otin kantaa tähän pariin otteeseen tuolla ylempänä, ja olen edelleen sitä mieltä, että molemmat tulkinnat ovat mahdollisia, mutta kallistun kyllä edelleen sen vaihtoehdon kannalle (kuten Vakivastaajakin), että perittävän eli ensimmäisen puolison kuollessa syntynyttä perillispiiriä ei ollut tarkoitus muuttaa taannehtivasti.
Jäämme odottelemaan ennakkoratkaisuja tai kannanottoja oikeuskirjallisuudessa.Kuten on todettu, molemmat tulkinnat ovat mahdollisia ja oikeus ratkaistakon asian. Nyt sitten tarvitaan yksi ko. tilanteessa oleva joka veisi asiaa eteenpäin. Käsittääkseni tässä tapauksessa adoptoitu on kuolinpesän osakas ja jos toinen osakas haluaa kiistää asian hänen tulee hakea pesänjakaja. Eli pesä maksaisi loppujen lopuksi kulut. Jonkun vaan pitäisi nyt ottaa tämä asiakseen!
- Vakivastaaja
Been there kirjoitti:
Vaan kun asia ei ole selvä. Siirtymäsäädös on yksinkertainen muissa tapauksissa,mutta kun jo kertaalleen peritty omaisuus palautuu sukuun uuden lain voimassaollessa siirrytään alueelle, joka vaatii oikeuden päätöksen. Eli ollaan fifty/fifty tilanteessa. Vai onko Vakivastaajalla tiedossa ennakkopäätös asiasta?
Ennakkopäätöstä huudetaan apuun. Koska asia on selvä (kantani on tämä), ei korkeimmasta oikeudestakaan saa asiassa valituslupaa. KKO myöntää vain 7-8 % tapauksista valituslupa. Sen saadakseen asian tulisi olle periaatteellisesti tärkeä muissa vastaavissa tapauksissa tai jos oikeuskäytäntö on epäyhtenäinen. Kumpikaan ei näin selvässä tilanteessa sovellu.
>>kun jo kertaalleen peritty omaisuus palautuu sukuun uuden lain voimassaollessa siirrytään alueelle, joka vaatii oikeuden päätöksen.>>
Tässä kohden oivalsit asian ytimen. Omaisuus on tässä tapauksessa jo peritty, kun perittävä kuoli 1992. Se on siirtymäsäännöksessä tarkoitettu perintötapahtuma ja "perittävä" määräytyy tällöin. On ihan perimysjärjestyksen vastaista ajatella, että perintöä siirtyisi "uudestaan" myöhemmin ja tämä myöhempi tapahtuma olisi "uusi perintötapahtuma", joka herättäisi perintöasian henkiin, jolloin adoptoidun ja hänen sukulaisensa väliseen suhteeseen sovelletaisiin uutta lakia. Ei onnistu! - Hidas
Vakivastaaja kirjoitti:
Ennakkopäätöstä huudetaan apuun. Koska asia on selvä (kantani on tämä), ei korkeimmasta oikeudestakaan saa asiassa valituslupaa. KKO myöntää vain 7-8 % tapauksista valituslupa. Sen saadakseen asian tulisi olle periaatteellisesti tärkeä muissa vastaavissa tapauksissa tai jos oikeuskäytäntö on epäyhtenäinen. Kumpikaan ei näin selvässä tilanteessa sovellu.
>>kun jo kertaalleen peritty omaisuus palautuu sukuun uuden lain voimassaollessa siirrytään alueelle, joka vaatii oikeuden päätöksen.>>
Tässä kohden oivalsit asian ytimen. Omaisuus on tässä tapauksessa jo peritty, kun perittävä kuoli 1992. Se on siirtymäsäännöksessä tarkoitettu perintötapahtuma ja "perittävä" määräytyy tällöin. On ihan perimysjärjestyksen vastaista ajatella, että perintöä siirtyisi "uudestaan" myöhemmin ja tämä myöhempi tapahtuma olisi "uusi perintötapahtuma", joka herättäisi perintöasian henkiin, jolloin adoptoidun ja hänen sukulaisensa väliseen suhteeseen sovelletaisiin uutta lakia. Ei onnistu!Todellakin myt joku tilanteessa oleva saisi kokeilla näiden Vakivastaajien ym. tulkintojen pitävyyttä. Jos todella on niin että oikeudenkäynnin kustannukset menevät pesästä, niin mitään siinä ei häviäkään. Omassa asiassani valtio voitti, ei ollut leskellä omia perillisiä ja minä uskoin yhtä "vakivastaajaa".
- Anonyymi
Nyt meillä on käsillä täysin vastaava tilanne. Leski kuoli 2020. Miten tämä teidän tapaus päättyi? Kumpi tulkinta voitti?
- Anonyymi
Kerro ihmeeessä lisää sun tapauksesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerro ihmeeessä lisää sun tapauksesta.
Tilanne on täysin sama kuin ap:lla yllä, sillä erolla, että adoptioäiti kuoli 2014 ja leski 2020
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tilanne on täysin sama kuin ap:lla yllä, sillä erolla, että adoptioäiti kuoli 2014 ja leski 2020
"Tilanne on täysin sama kuin ap:lla yllä, sillä erolla, että adoptioäiti kuoli 2014 ja leski 2020"
Nyt erehdyt pahasti. Tilanne ei ole laisinkaan sama. Ap:n tapauksessa adoptiovanhempi oli kuollut 1992 eli ENNEN kriittistä ajankohtaa 1.7.2012 ja hänen leskensä sen JÄLKEEN, kun taas sinun tapauksessasi molemmat kuolemat ajoittuvat 1.7.2012 jälkeen.
AdoptioL 100 § 3 mom.
"Jos perittävä on kuollut tämän lain tultua voimaan [1.7.2012], suostumusta annettaessa voimassa olleiden säännösten asemesta sovelletaan 1 momentista poiketen tämän lain säännöksiä, vaikka tuomioistuin on antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen ennen 1 päivää tammikuuta 1980:
1) ratkaistaessa, kenellä on oikeus adoptiolapselta tai tämän jälkeläiseltä jääneeseen perintöön; sekä
2) adoptiolapsen ja tämän jälkeläisten oikeuteen saada perintöä adoptiovanhemmilta ja näiden sukulaisilta."
Siten sinun tapauksesi on selvä: adoptiolapsi rinnastetaan perimyksen suhteen biologiseen lapseen.
AdoptioL 18 § 1 mom.
"Vanhemmuuden siirtyminen
Kun adoptio on vahvistettu, adoptiolasta pidetään adoptiovanhempien eikä aikaisempien vanhempien lapsena, jollei erikseen muuta säädetä tai adoption luonteesta muuta johdu."
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 241689
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha201574Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka701458Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.541435Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?511349Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne151288Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.681168Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se111158Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651130Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k81121