Mykkäkoulu - miten eroon

Tuollainen on ikäänkuin luovuttamista ja eräänlaista vallan käyttöä. Tuhoavaa käytöstä joka ei paranna asioita. Taustalla voi olla tyytymättömyys suhdetta tai omaa elämää kohtaan. Joka tapauksessa kuulostaa henkiseltä väkivallalta koska olisi ihan sama jos mies joisi kolme päivää jos käyttäytyy lapsia kohtaan samalla tavalla. Olet todella voimaton jos mies ei halua muuttua tai yrittää parantaa suhdettanne. Taustalla voi olla myös henkinen sairaus tai uupumus. Mykkäkoulun alkaessa voisit tehdä jotain repäsevää. Jos mahdollista lähde lasten kanssa mummolaan tai ihan mitä vaan.

Mykkäkoulu on henkistä alistamista ja vallankäytöä. Hae apua. Ei todellakaan miehinen piirre vaan heikon reppanan selviytymiskeino.

Kyllähän sitä kaikkia vaihtoehtoja on tullut mietittyä, mutta perusluonteelta ensimmäisenä vaihtoehto ei ole luovuttaminen vaan asioiden selvittäminen. Tosin jossain kohdin varmaan täytyy myöntää itselleen epäonnistuneen tässä suhteessa ja vain luovuttaa.
Jos siis näissä tilanteissa odotan, että toinen osapuoli yrittäisi jotenkin lähestyä tai tehdä elettäkään asianselvittämiseksi, niin sitä aikaa ei tule.
Itse olen jo monet itkut ja pahat mielet aiheesta saanut, mutta tuntuu siltä että kohta olen itsekin jo siinä tilanteessa, että edes itku ei tule. Tätä myötä minusta tulee vain kyyninen ihminen ja en pysty osoittamaan iloa lapsille, jos annan tilanteen näin jatkua.
Vaikka sitä toivookin ihmeen tapahtuvan ja tilanteen kääntyvän hyväksi…
Järki ja tunne ei kulje näissä asioissa aina käsikädessä.
Yritän myös miettiä välillä sitä, että miksi en vaan luovuta ja miksi muka rakastan häntä edelleen huolimatta hänen käytöksestä…onkohan tämä enää edes rakkautta ??

Kyllä miehellä on nyt joko joatin henkistä ongelmaa (uupumus, masennus) tai sitten on tosissaan rakkaus kuollut, ei tuo muuten ole selitettävissä.

Jossain vaiheessa kannattaa myöntää itselleen, ettei tuosta tule mitään. Ei asioita voi selvittää, jos toinen ei suostu puhumaan vaan kieltäytyy kommunikoimasta.

Toivomalla ei mikään muutu, eikä tuntemasi tunne taida olla rakkautta, vaan tottumusta ja pelkoa uuden edessä.

sano suoraan, ettei moinen peli vetele ja jos tavat eivät muutu, lähdet.

Onko tuo mykkäkoulu ollut alusta lähtien kuvioissa? Yhteiset lapset vai sinun lapsesi?

Niin toki näitä asioita on tullut ajateltua ja mietittyä joka kantilta vähän liikaakin.
Tietysti tuo rakkauden loppuminen minullakin ensimmäisenä mielessä on ollut, sillä ei henkilö voi minun mielestä rakastaa toista, jos hän ei halua selvittää ongelmia ja pyrkiä siihen, että kaikilla olisi hyvä olla kotona.
Mutta ihan kaikki ei täsmää… miksi hän sitten edelleen roikkuu luonamme (lapset siis vain minun) jos meidän luona ei ole enää rakkautta. Olen myös kysynyt häneltä rakastaako hän vielä ja on kertonut, että tämän suhtee ei ole tapahtunut muutosta. Välillä (harvoin) hän sitten avautuu ja pahoittelee vaikeaa luennettaan.

Olen aikanaan kuvitellut "mykkäkoulun" olevan ajattelun hitautta tai päättämättömyyttä mutta ilmeisesti siinä on jotain vakavampaa takana.

Ajattelun hitaus? Hiljaiseksi mennyt osapuoli miettii tarvitsemansa ajan miten vastaa, ottaa kantaa tai ratkaisee tilanteen.

Meillä puoli tuntia on jo pitkähkö miettimisaika ja niitäkin esiintyy erittäin harvoin.

Kirjoituksesi vaikuttaa uskottavalta vaikka olisi liioiteltukin.
Itselleni tilanne on niin outo, etten pysty ymmärtämään sitä mutta vaikuttaa toivottomalle.
Täytyyhän sen per hanan ukon kertoa, että mikä sitä kyntelöittää!
Hoitoon, terapiaan tai johonkin!

Niin olenhan tuota terapiaakin ehdottanut, mutta se on kuulemma vain ajan ja rahan haaskausta ja rahoille löytyy parempaakin käyttöä.

Ja tuohon edelliseen, niin varmaan myös passaan; teen ruuat, siivoan, pesen pyykit...
Jos joskus näistä erehdyn mainitsemaan, että voisiko hänkin osallistua (toki osallistuu joskus ja siivoamiseen melko usein), niin vastaus on, että en ole miksikään kodinhoitajaksi tullut..olisit hankkinut sellaisen.

Mykkäkoulu on passiiviagressiivinen tapa estää hyvä kommunikointi. Luulisin että yleensä on kyse siitä että tilanteeseen ei ole taitoja reagoida toisin koska tunteet ”kiehuvat yli”. Syitä tilanteeseen voi etsiä molemmista osapuolista.

On tullut omien ongelmien selvittelyjen yhteydessä luettua aika paljon kirjoja. Tässä tulee mieleen Gottmanin kirjat, jossa hän mainitsee neljä tuhoisaa tapaa konfliktitilanteissa. Onnellisissa ja onnettomissa suhteissa on suunnilleen yhtä paljon ratkaisematonta konfliktia. Ero on siinä miten niitä käsitellään.

Nämä neljä huonoa tapaa on:
(The four horsemen)
-Kritiikki (criticism)
-Puolustuskannalla oleminen (defensiveness)
-Halveksinta (contemt)
-Mykkäkoulu (stonewalling)

Kaikki tekee näitä, mutta jos niitä oppii tunnistamaan niin asiat voi myös saada paremmalle tolalle. Jokaiselle näistä kohdista löytyy jonkinlainen ”vastamyrkky”.

Jotenkin nuo kaikki neljä kuvaamaasi huonoa tapaa kuvastavat liittoamme.

Olen täysin tietoinen, että syy tilanteeseen on molemmissa osapuolissa ja niinpä olen pyrkinyt selvittämään mikä menee pieleen ja mitä pitäisi tehdä toisin, mutta kun ei tästäkään juttua saa.

Juuri tuo tunteiden kiehuminenkin on tuttua siipassa.

Laitatko vielä paremmin tietoa tuon (tai jos useampia hyviä niin kaikkien) kirjan nimestä, haluan ehdottomasti lukea.

Olisi enemmän kuin mukavaa löytää "vastamyrkky"

Kiitos!

Täytyy perehtyä aiheeseen, vaikka tuskin tähän tapaukseen saa enää mitään apuja...aika umpikujalta näyttää :(
Varmasti tulossa melko tuskainen joulu varsinkin jos tässä päädytään vielä eroon :(

Ihan mielenkiinnosta kysyisin mistä oma mielenkiintosi aiheeseen omista kokemuksista vai työhön liittyen ja onko ollut apua?

Niinpä...
Tuota olen yrittänyt pitää omanakin mottona, että elämästä pitäisi pystyä nauttimaan niin kauan kuin sitä riittää. Ikinä ei tiedä mikä onkaan viimeinen päivä. Aika turhaa riidellä jostain olemattomista pikkuasioista, kun toisilla on ihan "oikeitakin ongelmia"
Elämä on jo itsestäänkin välillä riittävän vaikeaa kaikkine odottamattomine sairauksineen jne, kun tämän vain saisi pidettyä mielessä ja osaisi nauttia pienistäkin elämän iloista.

Olen samaa mieltä, että mykkäkoulu ei ole reilua, mutta inhimillistä.

Naiset ovat miehiä lahjakkaampia kielenkäyttäjiä ja verbaalisesti paljon lahjakkaampia.

Oma exäni voitti minut sanasodassa, vaikka olisi väittänyt maata litteäksi. Häneen eivät tehonneet mitkään järkiperusteet, vaan asia saatiin aina jotenkin pois alkuperäisiltä perustuksiltaan ja lopulta tulos oli, etten kuulemma rakastanut häntä ja olin muutenkin täysin epäkelpo niin miehenä, kuin rakastajana jne.

Miesten perinteinen tapa ratkaista erimielisyydet on aina ollut väkivalta, mutta nykyään sekään keino ei ole käytettävissä, joten mitä jää.

Luulempa, ettei vastausta kysymykseen ole mahdollista esittää tuntematta suhteenne dynamiikka.

Meillä vaimolla on ollut tapana käyttää ns. "lyödä jauhot suuhun" ja "hajota ja hallitse" tyyppisiä metodeja sekä tuomitsemista vastuuttomaksi että keskeyttämistä aseena keskustelu ja riita tilanteissa.

Lisäksi hänen voimakas tarve hallita ja voittaa väittelyt ovat johtaneet "likaisten" keinojen käyttöön, missä pyritään vaikuttamaan tunteisiin latelemalla loukkauksia ja törkeyksiä. Siten hän pyrkii häiritsemään toisen vastauksia pakottaen tämän puolustus kannalle. Tähän kun lisätään, että kun olemme keskustelleet jostakin ilman konsensusta, vetoaa hän myöhemmin, että tästähän sovittiin!?

Pahimmillaan on hän kertonut mitä mieltä olen ja kuinka väärässä se on, riippumatta mitä mieltä itse olen. Tämä on hyvin pitkälle kehittynyt metodi, missä toista osapuolta ei enää tarvita, kuin olemaan paikalla. Ja lopputulos on taattu ja se on aina hänelle mieleinen.

Em. seikkoihin vedoten usein poistun paikalta ja olen vaiti, mutten periksi antaen. Tilannetta voisi siis kutsua mykkäkouluksi.

Näin siis meillä.

Niin kuten jo muutamia kertoja olen itsekin maininnut, niin asiat eivät suurimmaksi osaksi ole yksipuolisia vaan molemmilla on usein vaikutusta asiaan. Tässä asiassa, kuten yleensä muissakin tilanteissa, ainakin pyrin olemaan myös itsekriittinen...välillä ehkä liikaakin. Toki olen moneen kertaan näissäkin tilanteissa mennyt itseeni ja pyrkinyt sitä kautta miettimään miten voisin omaa käytöstäni parantaa, mutta luonnollisesti se ei pelkästään auta.

Myös se, että kiukuspäissään tai mikä tila sitten onkaan latelee ilkeyksiä tai toista loukkaavia juttuja, niin en koe sitä kovin mielekkäänä ja rakentavana keskusteluna.

Vaikeita asioita kaiken kaikkiaan, mutta olisi mukava kehittyä itsekin myös ihmisenä ja pystyä välttämään moiset tilanteet, joko sitten muuttamalla omaa käytöstään tai toivoa niin myös toisen tekevä...jotenkin kompromissi juttuja.
Onhan sitten tietysti niinkin, että kaikki vaan ei varmasti tule kaikkien kanssa toimeen vaikka kuinka yrittäisi, mutta enemmän minusta on kuitenkin siitä kyse onko halua yrittää.

Bem mainitsi sanasodasta...jotenkin vaan haluaisi, että tinateet ei ole sotaa ja keskustelulla yritettäisiin löydä jauhot suuhun vaan että se olisi molemmin puolista kommunikaatiota. Ei keskusteluja sillä voiteta kumpi antaa nokkelamman letkautuksen, mutta tähän hän se välillä menee elämässä.

Mukavaa, että näinkin moni on jaksanut ottaa tähän keskusteluun asiallisesti kantaa..kiitos siitä