Kauanko syömättä, että sairaalaan?

Ja jos olet niin pahasti umpikujassa eikä ole paljon läheisiä kelle puhua niin suosittelen soittamaan kriisipuhelimen numeroon 01019 5202 jotka voisivat auttaa sinua.

Päivystysajat ovat

Ma - pe klo 9:00 – 06:00
La klo 15:00 – 06:00
Su klo 15:00 – 22:00

Itse suosittelisin tuota mainitsevaasi poliklinikkaa sinulle.
Jaksamisia!

Hei, en ole aloittaja mutta wmk:n viestiin ja samalla aloittajan viestiin haluaisin vastata, että ymmärrän hyvin tiputukseen/sairaalaan haluamisen.

Itse haluan sitä siksi että antaisin itselleni anteeksi lepäämisen, luvan levätä. Lepään kyllä nytkin mutta koen siitä kamalaa syyllisyyttä joka on ajottain niin sietämätöntä etten kerta kaikkiaan kestä. Tiputuksessa kun on on aika selvää että siitä ei lähdetä heti lenkille, joten armahdan itseni.

Toinen on juuri tuo hoiva. Lapsuudessa en ole sitä saanut, joten olen sitten hakenut sitä miehiltä, jotka ovat entisestään satuttaneet minua. Lapsena olin harvinaisen sairauden takia paljon sairaalassa, se oli kiistatta elämäni onnellisinta aikaa, koska minusta pidettiin huolta eikä tarvinnut pelätä, kuten kotona. Siitä huolimatta että sairaus oli tuskallinen, siitä huolimatta se oli onnellisempaa aikana kuin kotona terveenä.

Minä myös toivoisin minua pakkosyötettävän vaikka se onkin ihan kamalaa, mutta jos joku pakottaa on silloin pakko, silloin en koe niin suurta syyllisyyttä koska olen tavallaan syytön, olen syönyt pakon edessä.

Lisäksi en jaksa enää näitä huonoja oloja jotka johtuu siitä etten aina pysty koko päivänä tai moneen päivään syömään ja välillä juominenkin loppuu kokonaan. Sitten vatsalaukku pienenee ja syömisestä tulee kauhea olo enkä kestä sitä. Ainut keino olis se pakkosyöttö... Mutta Mua ei oteta enää psykiatriselle koska olen ollut siellä niin monta kertaa että ovat vissiin luokitelleet "toivottomaksi tapaukseksi" joten periaatteessa keskussairaala on mun ainut vaihtoehto, eikä sinne pääse ilman laboratiivista näyttöä... Olen ollut siellä lyhyitä aikoja ennenkin, mutta silloin on ollut joko kesähelle tai olen oksennellut. Nykyään en oksentele, yritän välttää sitä.

Reilu viikko sitten mun ystävä raahas mut päivystykseen kun olin todella huono kuntoinen. Olin paastonnut viikonlopun ja viimeisenä päivänä en pystynyt enää juoda vaikka halusin. Päivystyksessä pakkojuottivat mehua, vaihtoehtona tippa, valitsin kumminkin sen mehun koska se tipassa olo ei tosiaan ole kivaa ja muut arvot oli suht kunnossa paitsi verensokeri. Olis ollu typerää ja noloa kieltäytyä juomasta ja joutua 3.9 verensokerin takia tippaan kun paljon helpommallakin pääsisi. Olen kuitenkin joskus myös elänyt kuukauden pelkillä hedelmillä ja pärjäsin tosiaan aika pitkään niillä enkä joutunut mihinkään tiputukseen vaan terapeuttini hommasi mut psykiatriselle, sieltä potkasivat liian varhain pihalle eivätkä sen jälkeen ottaneet sisälle kun olin jo neljä kertaa vuoden sisässä ollut. Joista kaksi oli pitkiä jaksoja. Useita kuukausia. Olen aina ollut juuri ja juuri normipainoinen päästessäni/joutuessani osastolle. Sama tiputuksessa. Nyt olen ekaa kertaa elämässäni hieman alipainoinen, eikä kukaan tiedä sitä. Tänään olen juonut mukillisen mustaherukkamehua, eilen en juonut mitään. Olen yrittänyt mutta voin niin pahoin etten pysty. Syöminen on vähäistä, kokoajan vähäisempää. Olo on kumminkin vielä ihan ok. Mulla on jääkaapissa mehuja, YRITÄN juoda niitä, että verensokeri pysyis kuosissa, mä en haluu minkään verensokerin takia sairaalaan vaan haluan laihtua, ja hävettää joutua sairaalaan ei-laihana. Suolat on toinen juttu joiden saannista on pidettävä huoli, muuten sydän voi pysähtyä. Ja toki se neste. Aloittaja: sinulla on sydänvika, joten sinuna en uskaltaisi tuommoiseen ryhtyä. Itse asun yksin ja se motivoi minua edes yrittämään juomista ja suolan käyttöä. Silloin kun vielä vähän joka päivä söin, sain liian vähän suolaa ravinnosta, rytmihäiriöt seurasi siitä ja ne sai kyllä pelkäämään. Paastotessa join kasvislientä ja rytmihäiriöt väheni, ei kokonaan loppuneet koska oli silti puutetta natriumista. Mutta: koska en tajunnut että verensokerin lasku vie minut niin heikkoon kuntoon, etten edes jaksanut nousta sängystä, että olisin voinut keittää kasvislientä... Tai ylipäätään juoda yhtään mitään joten kuolema siinä olisi pian koittanut ellei ystäväni olisi tullut paikalle. Päätin etten ikinä enää paastoa pelkällä vedellä. Nyt mulla on jääkaappi täynnä mehua, mutta en tiedä auttaako sekään. Aika näyttää. Ja se on niin satunnaista, se pystynkö juomaan/syömään mitään vai en, eli vaikka jääkaapissa on mehua, en välttämättä juo sitä, en välttämättä pistä suuhuni mitään moneen päivään jos huonosti käy ja siinä vaiheessa todella toivon että joku pelastaa minut viemällä sairaalaan ja ottamalla siellä kovat konstit käyttöön...

Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Itsellekin on uhattu laittaa nenämahaletku, mutta arvelin että se on kamalampaa kuin hiilen juominen (olin ottanut yliannostuksen lääkkeitä) Kerran on uhattu myös syömättömyyden takia joten mielummin aloin syödä. Olin silloin osastolla ja elin suola vedellä kaksi päivää, pidempään ne ei sitä touhua katellu.

Yritän pitää mielessä kertomuksesi, en todellakaan halua lepositeisiin. Ja nenämahuletku... ei kiitos...