Hulluus poikaystävän entisestä hoidosta

En ole samaa sukupolvea enkä samaa sukupuolta mutta osaan tietyin osin samaistua. Minullakin oli joskus helvetin huono itsetunto, syystä jota en vieläkään täysin tajua, mutta se nyt on jo historiaa.

Nähdäkseni sulla on kaksi vaihtoehtoa.

a) Heittäydyt nyt täysillä tähän suhteeseen, anna mennä, älä ujostele tai ahdistu enää vaan paina täysillä päälle. Tyydytä ittes ja miehes tekemällä hurjia juttuja, teidän oma saaga ja legenda. Ota se mies, pistä hänet ottamaan sut. Mitä siinä on menetettävää? Tee itestäs kuningatar, lopeta itkeminen, ole NAINEN!

b) Jos et pysty itekses funtsimaan miten kohdan "a" pystyy toteuttamaan niin vaihda suosiolla miestä, luovuta, anna olla.

"päivittäin vertaan itseäni tähän toiseen naiseen. En uskalla olla alasti poikaystäväni edessä, pelkään että olen huonompi sängyssä kuin tämä yksi hoito, ja olen täynnä itsevihaa. Ja vihaa myös poikaystävääni kohtaan. Poikaystäväni on täysin uskollinen, siks"

Niin, tuossahan se ongelma tuli, olet epävarma itsestäsi. En osaa ottaa kantaa kuka on kauniimpi kenenkin mielestä tai hoikempi mutta "huonompi sängyssä" on jo selkeä merkki heikosta itsetunnosta. Jos kuule päätät ettet varmasti ole huonompi sängyssä vaan teet hieman työtä sen eteen? Ensin tietty selvität mistä kumppanis pitää, pornoleffat ja nettipalstat ei oo oikeita paikkoja siihen vaikka voi niistäkin jotain ideaa saada. Loppupeleissä seksi on jokaiselle omanlainen juttu joten pitää selvittää mistä toinen oikeasti tykkää. Kun tajuaa mistä toinen oikeasti pitää niin voi kehitellä juttuja miten kumppanin voi tyydyttää.

No, ympäripyöreetä ehkä mutta jokainen joutuu pohtimaan näitä samoja jossain kohtaa. Tsemppiä.

Luulempa, ettei tuo hulluus johdu entisestä hoidosta. Olisit varmaan kehittänyt joka tapauksessa hulluuden jostain asioista. Sinun pitäisi yrittää kasvaa ihmisenä. Jotenkin ulkoistat huonon itsetuntosi ulkoiseen asiaan, kun itse asiassa ongelma on sun pään sisällä. En tiedä auttaako yhtään, mutta yritä keskittyä tuon korjaamiseen.

Samaa mieltä kuin jenniina, ei kysymys ole enää tuosta naisesta. Tuollainen itseviha viestii jo ammattiavun tarpeesta, yksin tuskin pääset ajatustesi kanssa eteenpäin.

Hei Omena,

poikaystäväsi on kuienkin valinnut juuri Sinut ja haluaa olla kanssasi, joten kyllä sinussa on Sitä Jotain, mitä hän haluaa. Kauneuskin on katsojan silmässä ja muutama kilo sinne tänne ei oikeasti merkitse parisuhteessa mitään.

Kai ymmärrät että kaikista maailman naisista mies haluaa juuri sinut? Ei hän muuten kanssasi olisi. Joten häntä pystyyn, nauti elämästäsi ja hetkestä. Mennyt on mennyttä ja tulevaisuus edessä.

Onko posket punaiset ja siemeniä sisällä?

Minä en katsoisi hyvällä, jos kumppanini olisi tapailuaikanakin harrastanut seksiä muidenkin kanssa - vaikka seurustelusta ei olisikaan sovittu. Vaikea oli hyväksyä edes sitä, että hän oli käynyt muutamilla treffeillä samaan aikaan kun me tapailtiin.. se on jo tietysti vähän outoa, mutta pohjaan tämän siihen, että itse olin niin varma että hänen kanssa halusin olla, että ei olisi tullut mieleenikään käydä enää treffeillä muiden kanssa.

Mielestäni on hyvä, että on tullut ilmi myös nämä "ääripäät" (en kyllä usko olevani edes ääripää :D), mutta kumminkin. Aloittaja voi sitten itse pohtia, mihin itsensä linjalla asettaa. Vai asettaako mihinkään. Mielestäni aloittajalla on oikeus olla loukkaantunut, jos hän sen aiheelliseksi katsoo. Mielestäni ei tarvitse tapahtua mitään parisuhdelakien mukaan väärää loukkantuakseen. Kukin päättäköön itse, millaista kohtelua toiselta odottaa, millaista kohtelua toiselle antaa, jne. Toki tiedostan itse oman "ääripäisyyteni" ja kuten itsekin tokaisin.. aina asiat eivät mene kuten täydellisessä maailmassa. Ja joskus kun en ole rakastunut, olen tapaillut myös itse useampia kerralla (seksiä en ole harrastanut monen kanssa samaan aikaan). Minun tapauksessani seksi tuli kuvioon heti.. luulen, että siksi minua vaivaa se että hän tapaili muitakin. Mikäli seksiä ei olisi ollut heti alusta, en varmaan olisi loukkaantunut, jos sitä ei olisi ollut muidenkaan kanssa.

Itse näen seksissä "jotain pyhää".. toki hyväksyn täysin sen, että ihmiset ajattelevat asiasta myös eri tavalla, kuten esimerkiksi sinä. Kukin tavallaan. Monet myös sanovat, että hyväksyisi yksittäisen pettämisen (seksin harrastamisen), jos se olisi vain seksiä, mutta rakastuminen olisi eri juttu. Ajattelen tästäkin eri tavalla.. minulle seksi olisi pahempi asia kuin ihastuminen. Seksi on valittu teko, mutta rakastumiselle ei voi välttämättä tehdä mitään. Siksi minun olisi vaikea syyttää siitä toista. Eri asia on, miten siihen reagoi.. lähteekö siihen mukaan vai hakeeko etäisyyttä. Mutta edelleen - olen hyvin tietoinen, että monet ajattelevat täysin päinvastoin. Se on minulle ihan fine.

Minullakin seksi ollut uuden ihmisen kanssa aina vähän tunnustelemista. En oletakkaan että ensimmäisillä kerroilla se sujuu yhtä hyvin kuin pienen harjoittelun jälkeen. Vaikea sanoa, mitä tekisin, jos seksi ei ollenkaan luistaisi esim. kuukausien tai puolen vuoden jälkeenkään. Ei se tietysti hyvä asia olisi. Toisaalta ajattelen, että jos on muuten samalla aaltopituudella, nini pitäisin hyvin epätodennäköisenä etteikö asia olisi niin seksissäkini.

Osaan samaistua hyvin joiltakin osin. Mulla ja mun "poikakaverilla" on ollu nyt 4v. vaan joku "juttu", joka on näinä vuosina vienyt itsetuntoni melkein täysin. Tällä hetkellä mulla ei ole juurikaan kavereita samalla paikkakunnalla, joten olen hyvin paljon poikakaverini kanssa. Alituinen tunne siitä, etten kelpaa kunnolla edes seurustelusuhteeseen, ei todellakaan tee hyvää. Ja viha. Sitä on, se tulee esille joskus aivan yllättäen ja kohdistuu sekä minuun että poikakaveriin. Haluaisin näyttää poikakaverilleni, että kelpaisin muillekin miehille. En vain itse enää usko siihen.

Miksi siis olen poikakaverini kanssa? Koska en halua olla yksin.

Aloittajalle vielä kysymys: oletko siirtynyt käyttämään hormonaalista ehkäisyä? Jos, ja jos nyt huomaat, että itseinho on alkanut sen jälkeen, niin lopeta ihan ensimmäiseksi pillereiden syöminen. Voit tietysti myös kokeilla vaihtaa merkkiä.

Tottahan tuo on, että ongelma on pääni sisällä. En ole vain ennen kokenut mitään vastaavaa, en ole edes mustasukkainen henkilö. Joskus jopa ajattelin, että saan kenet tahansa miehen. Sen takia on vaikeaa olla tällaisessa tilanteessa, joka hämmentää ja josta ei oikein ota kontrollia, vaikka yrittää pitää järjen päässä. Tiedostan itsekin että mennyt on mennyttä, ja pitäisi ajatella tulevaisuutta. Ei ole myöskään reilua piinata poikaystävääni tuomalla asia aina esille, siksi olen erittäin taitava pitämään sen häneltä salassa. Opin tuntemaan poikaystäväni tapailuvaiheessa maailman luotettavimpana ja ihmisenä joka on rakastunut minuun enemmän kuin koskaan. En osannut odottaa häneltä mitään tuollaista.

Ja ppn1, ikävä kuulla kokemuksestasi. Tiedän tuon saman tunteen, kun haluaa näyttää, että ei ole itsestäänselvyys ja kuka tahansa muukin ottaisi. Tuo on itseasiassa vaarallinen tuntemus, sillä se yleensä johtaa mustasukkaisiin tilanteisiin. Itse jossain alkuvaiheessa koin tarpeelliseksi näyttää poikaystävälleni, että yhtä lailla minä voisin lähteä kenen tahansa mukaan, ihan niinkuin sinäkin teit, ja nautin aina suuresti kun näin hänellä pienen huolestumisen ilmeen. Onneksi se vaihe on nyt ohi.

Helka, tuon ei pitäisi olla tällä hetkellä ongelma. Olen käyttänyt samaa merkkiä jo vuosia =) hyvä huomio kuitenkin!

joopa jooo nää on kuule näitä päiviä että jännität liikaa ,oletko muuten kysässyt poikakaveriltasi että mitä hän on mieltä sinun alastomuudestasi se on minusta täysin hyvä asia sinun kuulla poikakaveriltasi niin sinäkin saat varmuuden siitä että mitä teet ,ota selvää. Jos hän välittää niin ei hän paljon arvostele vaan tulee aika äkkiä sinun viereesi ja huomaatkin että näin on hyvä olla.Jätä joutavuus pois.