Olenko minä narsisti?

Et ole narsisti etkä romantikko vaan huonolla itsetunnolla varustettu ihminen.

Mitä jos yrittäisit alkaa vahvistaa itsetuntoasi hankkimalla onnistumisen kokemuksia. Itsetunto ei vahvistu sillä, että tuijottaa peiliin ja hokee itselleen, että "olen kaunis, olen sitä-ja-tätä", mutta kun huomaat pärjääväsi hyvin töissä, opinnoissa, jossain harrastuksessa, liikuntalajissa, yhteiskunnallisessa toiminnassa tms, itsetuntosi kohoaa ja tarve tuollaiseen lapselliseen (anteeksi vain, mutta sitä se on) kyttäämiseen loppuu.

Älkää nyt ainakaan lasta hankkiko tuohon tilanteeseen.

Et ole narsisti, mutta monella muullakin kuin narsistilla saattaa olla narsistisia piirteitä. Itseasiassa kaikilla jonkin verran, sinulla keskimääräistä enemmän.

Tiedät että toimit väärin, mutta perustelet tekojasi ja tunteitasi. Et osaa muutakaan. Se johtuu siitä, että itsetuntosi ei ole kohdallaan.

Lisäksi sinulla saattaa olla läheisriippuvuutta. Usein läheisriippuvat ihmiset ovat hyvin epävarmoja ja mustasukkaisia. Kannattaa miettiä asiaa.

Tunnistan osan tavoistasi nuorempana itsestäni. Ne olivat pinnalla erityisesti silloin, kun elin muutenkin raskaassa suhteessa, jossa kumppanini oli aloistava ja piti minua itsestäänselvänä, tavallaan. Epävarmuuteni kasvoi.

Tekin kenties vain pahennatte toistenne vikoja?

Voin lohduttaa, että jos oikeasti haet ongelmiisi apua, niin tuollaisista voi päästä eteenpäin.

Minä elän nykyään onnellisessa parisuhteessa. En voi näin vuosienkaan jälkeen sanoa, että itsetuntoni olisi huippu, mutta pystyn hallitsemaan paljon paremmin tunteitani. Minusta on tullut itsevarmempi. En toimi sen perusteella, jos joskus tulee heikko hetki.

Esimerkiksi jos minulle tulee joskus mieleen, että mitäs jos oma rakas onkin tehnyt jotain... niin en silti koskaan esimerkiksi lue hänen viestejään, tai urki koneelta mitään. Päätän luottaa, koska se on tervettä. Se epävarmuus menee sitten ohi itsestään, kun jossain vaiheessa ollaan lähekkäin sohvalla ja hymyillään toisillemme.:)

Ja koska olen tällainen ihminen, kohtelen häntä hyvin ja kunnioittavasti, niin miksi ihmeessä hän mitään muuta hakisikaan? Sen sijaan jos kumppania kohtelee huonosti ja ahdistavasti, niin ei yllättäisi, vaikka mielenkiinto menisi muualle. Jos haluat uskollisen miehen, joka pysyy rinnallasi, niin käyttäydy niin, että ansaitset sellaisen. Juuri nyt et ansaitse.

Ja jos mies vaikka joskus lipsuisi katsomaan pornoa, niin mitäs sitten... Hän kuitenkin haluaa minua, ja seksielämämme on hyvää. Hän ei mene sänkyyn muiden kanssa, eikä menisi vaikka joku juuri nyt ehdottaisi. (Ja minäkin saatan joskus katsoa pornoa, enkä silti halua koskaan pettää.)

Sinä olet asettanut ehtoja, jotka mies on vasten tahtoaan hyväksynyt, koska muuten menettäisi sinut. Sellaisenko suhteen sinä haluat? Minä haluan ajatella nykyään myös sitä, että kukaan ei vaadi keneltäkään mitään, vaa suhde on luonnostaan rakastava, terve.

Sen voin sanoa, että mikään ei elämässäsi muutu, jos et itse muutu. Sitä en osaa sanoa, voiko sinun ja nykyisen suhde muuttua paremmaksi. Se riippuu teistä molemmista. Mutta sinä voit muuttaa vain itsesi. Hae apua. Minä kävin aikoinaan terapiassa 1,5 vuotta.

Voit edellyttää mieheltä sitä että hän ei koskaan katsele mitään naisiin liittyvää kiihottavaa materiaalit heti kun itse jätät elämästäsi kaiken romanttisen materiaalin joka ei liity mieheesi, siis romanttiset kirjat, romanttiset elokuvat, rakkauslaulut jne. Nehän toki samoin loukkaavat miehesi itsetuntoa koska siinä koet romanttisia tunteita vieraita ihmisiä kohtaan tai ainakin eläydyt niihin, vai mitä?

Sanoisin, että kaikilla ihmisillä on narsistisia piirteitä. Mutta sinun ongelmasi on varmaan lähinnä tuolla epävarmuudessa ja itsetunnossa. Miehesi taas lupailee katteettomasti ja aiheuttaa tahallaan luottamuspulaa.

Mikähän siinä on, kun ei haittaa muiden naisten katselu taikka pornojutut netissä, liika olisi liikaa toki. Kaikkea kaunista kaikki haluavat katsella...

Et ole narsisti, koska pystyt olemaan pahoillasi kumppanille rähjäämisestä. Se osoittaa empatiaa, johon narsisti ei kykene.

Et myöskään ole romantikko, vaikka tunnet romanttisia tarpeita.

Olet huonolla itsetunnolla varustettu nainen, jota kalvaa ajatus omasta epätäydellisyydestä. Yrität mahdollisesti kontrolloimalla kompensoida turvattomuuden tunnettasi ja siten estämään mahdolliset ei toivotut ilmiöt ennakkoon.

Olet myös ristiriidassa omien sanojesi kanssa. Kun kirjoitit:

"Tiedän etten ole täydellinen ihminen. Ei kukaan ole. Mutta mielestäni siinä vaiheessa, kun toiseen ihmiseen haluaa sitoutua, antaa rakkautta ja tulla rakastetuksi, niin toinen ihminen hyväksytään koko pakettina"

Et ilmeisesti ymmätänyt kirjoittamaasi tai sitten sinulla on eri säännöt hänelle ja itsellesi. Kun toivot itselle hyväksyntää pakettina vikoinesi, niin mikset hyväksy hänen vikaansa olla kiinnostunut naiskauneudesta, jos sitä nyt viaksi voidaan laskea? Onhan se tuonut teidänkin yhteen. Muutoinhan hän ehkä eläisi joko yksin tai jonkun miehen kanssa? Ehkei kuitenkaan kannaltasi oikein toivottava skenario? Eihän?

Mieti mikä aiheuttaa sinussa nämä tunteet ja mistä ne kumpuavat? Minkälaiset ovat kotoasi saamat mallit miehelle ja naiselle? Mitkä olivat niitä asioita tai tekoja, jotka aiheuttivat kotonasi jännitteitä tai riitoja? Miten nämä seikat ovat vaikuttaneet sinuun lapsuutesi eri vaiheissa?

Tämän pohdinnan jälkeen luulen, että olet askeleen lähempänä edistystä ja henkistä kasvua. Voit toki vaihtoehtoisesti jäädä potemaan tilannetta ja syyttelemään miestäsi kaikesta ja elämään jatkuvassa epäluulossa, jos se sitten tuntuisi paremmalta.

Sinulla on huono itsetunto. Miksi? Osaatko sanoa mistä se juontaa? Onko sinua kenties joskus petetty?

Kannattaa huomioida, että jokainen mies runkkaa ja suurin osa katsoo pornoa runkatessaan. Ei miehet silti niitä pornofilmien naisia halua oman vaimon asemaan. Itse joskus runkatessa ja pornoa katellessa haaveilen omasta naisestani.. Ironista vaikka saan omaa naistani monta kertaa viikossa.

Runkkaus on silti miehen oma yksityinen nautinnon hetki, todella kiihottavaa eikä se tarkoita millään tavalla sitä ettei oma puoliso olis haluttava. On vaan mukava nautiskella välillä itsekseen jos puoliso on poissa kotoa. Ja joskus saatan tehdä niin kun on esimerkiksi nukkumassa.

Pornon katsominen ei tarkoita sitä että niitä muita naisia haluais! Pettäminen on taas sitten asia erikseen mutta siitä kai ei kyse ollutkaan. Rajoittamalla pornon katsomista ja runkkausta saat miehen ennen pitkää kyllästymään rähjäykseesi ja lopputuloksen arvaat varmaan itsekin.

Olen selvännäkijä ja aistin tässä tapauksessa että olet itse tuo mies ja mitä narsismiin tulee niin olet sellainen ja vahvasti.
Sinun kannattaa hakeutua hoitoon mahdollisimman nopeasti ennen kuin teet pahaa läheisillesi.

Tämä on ammattilaisen neuvo jota kannattaa totella.

Sinä saat haluta suhteelta ja mieheltä ihan mitä vaan, mutta et saa vaatia häneltä mitään. Saat vain valita. Jos mies ei vastaa odotuksiasi, jätä hänet ilman syyttelyjä.

Veikkaan, että suurin osa naisista toivoo mieheltä samaa kuin sinä. Valitettavasti joudutte toiveissanne pettymään: haluamannelaisia miehiä ei ole olemassa, vaikka seurustelun alkuvaihe antaisi muuta ymmärtää.

Jos se yhtään lohduttaa, miehet joutuvat pettymään odotuksissaan yhtä karvaasti.

Vinkki, älä ole kenenkään kansaa yhdessä, ennenkuin hankit itsetunnon.

Tuo oli ihan kuin itse oisin kirjottanu tuon... Tunnen ettäjos mies näkee vviehättävävämpiä naisia kuin minä niin hän ajattelee jotai tuhmia heti tms tai ajattelee että oisinpa minäkin samanlainen. Myös jos katsotaan eskm leffaa ja siinä on väyäpukeisia naisia niin alkaa ärsytttää ihan tajuttomasi. Ja jos mun mies pornoa katsois niin se loukkais ihan äärettömän paljon, mutta ei sitä nykyään kuulema pahemmin harrasta. Epäilen melkeinpä aina jos mies kertoo olleensa jotain ja tulen vainoharhaiseksi jos on kaverinsa luonaillalla..

Itsekkin tulee joskus mietittyä että olenko narsisti mutta tiedän todellisuudessa että en ole. Oon vain erittäin huonolla itsetunnolla varustettu nainen.tiedän että nun huono itsetunto raastaa suhdetta ja se tässä onkin se ongelma.

Älkää siskot itse hävetkö sitä jos porno ällöttää ja häiritsee. Olen 51 v. ja niinpä tuo tekee. Mielestäni reaktioni on luonnollinen ja oikeutettu eikä minun omia aitoja tunteitani tarvitse hävetä. Miesystävä vähättelee ja naureskelee asenteelleni. Mutta mitäpä miehet naisen sielunelämästä voivat ymmärtää, hehän ovat miehiä. Marsilaiset ja venuslaiset voivat tulla hienosti toimeen toistensa erityislaatuisuutta kunnioittaen ja arvostaen.
Yhtä arvokkaita mutta ei samanlaisia, eläköön se pieni ero.
Aloitukseen: pienet rinnat ovat kauniina kestävät läpi elämän, vain paranevat raskauden ja lapsensaannin myötä. Juuri kuuntelin eräältä radioasemalta pitkää selvitystä rintojen pienennysleikkauksista. Isot rinnat aiheuttavat 50-vuotiaaksi mennessä, ehkä jo ennen, selkäkipuja ym. vaivaa. Naiset halusivat terveydellisistä syistä pienennyttää suuria rintoja, ja kokivat häiritsevänä sen, että uimahallissa ja rannoilla ym. julkisilla paikoilla rintoja tuijotettiin julkeasti.
Aloittaja voisi harkita hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Jos ei isäsi ole muistanut kehua pikkutyttönä tarpeeksi, ala vaikka itse päivittäin peilin edessä ihailla ja kehua itseäsi. Kyllä se siitä.