En tunne kuuluvani minnekkään. Olen ulkopuolinen ja yksin.

damndove

Olen yksin, tunnen, etten ole kenellekkään tärkeä. Kaikki muut ihmiset menevät edelleni. Ei ole ketään kuka halaisi ja sanoisi rakastavansa minua. Kaikki ihmiset jotka joskus näyttävät välittämistään tekevät sitä vain työkseen. Olen tipahtanut jonnekkin omaan maailmaani ja kaipaan ihmisten läheisyyttä ja kosketusta. En tiedä mitä tehdä. Ihanat ihmiset joita elämässäni on käynyt ovat olleet vaan hetken ja poistuneet. En jaksaisi jatkuvasti tälläistä menettämisen kehää. Onko mikään ikinä pysyvää?

37

1765

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vuodesta toiseen

      Mulla ihan samat fiilikset, tunnen eläväni omassa kuplassani enkä kuulu mihinkään.
      Näinkin voi elää, mutta toisinaan ahdistaa..

      • Mitenhän sieltä kuplasta voisi päästä pois? Tälläinen elämä on hyvin masentavaa, mutta joo, kuten sanoit, näinkin voi elää. Kuinka kauan olet tuntenut noin?


      • vuodesta toiseen
        damndove kirjoitti:

        Mitenhän sieltä kuplasta voisi päästä pois? Tälläinen elämä on hyvin masentavaa, mutta joo, kuten sanoit, näinkin voi elää. Kuinka kauan olet tuntenut noin?

        No sanotaan viimiset 4 vuotta on ollut tällanen fiilis.
        Sekin kertoo aika paljon, että kun vuosi sitten jouduin sairaalaan, niin kaikki muut valitti että siellä on kamala olla ja kotti pitäis päästä, mutta itse nautin joka hetkestä!
        Ne muut oli siis saman ajan siellä kuin itsekin, viikonlopun yli.
        Heillä sentään kävi vieraitakin, mulla ei käynyt ketään vaikka olin porukan nuorin.
        Oli ihanaa kun joku koski, hoiti ja huomioi minua, kyseli vointeja jne.
        Piristyin siitä joksikin aikaa, mutta sitten taas taannuin takas sinne omaan maailmaani.


    • epikka

      Tavallaan on hyvä kuulla että joku muukin voi tuntea noin kuin sinäkin. Ehkä se on monelle tuttua tunnetta, siitä ei vaan kovin paljon puhuta. Siksi kai sanotaan ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Itse olen tuntenut noin koko ikäni enkä odota että se miksikään siitä muuttuisi, Ihminen voi elää omassa maailmassaan 'kuplassaan' niinkuin itse asian ilmaisit ja haluaisit pois sieltä. Tunnen ihmisiä aika monia jotka elävät tässä kuplassaan tai maailmassaan ja se on aika rasittavaa heille itselleen taikka muille.
      Ihmisten kanssa voi seurustella ja kuunnella heitä, olla seurassa. Kommunikoida, mutta oikeaa yhteyttä ei kaikkiin ihmisiin ole mahdollista saada. Se on vähän kuin lyhytaalto radiota kuuntelisi.
      Sekään että saa johonkin ihmiseen yhteyden ei takaa että se kestäisi.
      Kaikki voi muuttua hetkessä.
      Mitä enemmän olen tajunnut olevani yksin sen paremmalta minusta on tuntunut.
      En enää tarvitse yhteyttä muihin riittää kun tunnen sen itseeni.

      Se on mielenkiintoista koska kaikki se tuska minkä olen tuntenut aiemmin on poissa.
      Se on myös vähän kuin aloittaisi uuden elämän.

      • damndove

        "Mitä enemmän olen tajunnut olevani yksin sen paremmalta minusta on tuntunut."
        Ymmärrän tuon hyvin.

        Minulla on vaan se, että kun ympärilläni/elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset ovat iloisia kun heillä on joku joka heitä rakastaa ja pitää lähellä, halailee ja välittää paljon, niin siis kaikki tuo muistuttaa vain siitä mistä itse jään paitsi.(Olen tietenkin iloinen heidän puolestaan)."joudun" osallistumaan ns. normi elämään joten näen ihmisiä melkeimpä joka päivä, välillä haluaisin vain itkeä ja huutaa, että "olen olemassa, halatkaa mua!"

        Vähän sekava teksti. Mutta ehkäpä siitä pointin ymmärtää. :)


      • Anonyymi

        Luulen että olet löytänyt sen oven mitä itse etsin. Olen ollut ulkopuolinen ja yksinäinen koko elämäni. Hetket kun olen ollut itseni kanssa matkalla, ovat tuntuneet vahvimmilta. Eniten muistoja jää kyllä hetkistä toisen kanssa mutta yksinäisin on sen jälkeen kun hetki on ohi ja olen jälleen yksin. Kun vain lakkaisin kaipaamasta ja etsimästä yhteyttä voisin löytää mielenrauhan. En koskaan ole sopeutunut ihmisten pariin vaikka ystäviä onkin. Loputon ristiriita. Kaipaan seuraa ja yhteyttä vaikka vain yksin voin olla oma itseni. Kuin en olisi ihminen ollenkaan. Näytellyt tätä roolia vain uupumukseen asti.


    • saanko soittaa? tms.

      Minkälaisissa tilanteissa ne ihmiset ovat käyneet sen hetken? Voisitko toimia siinä hetkessä toisin kun huomaat että pidit jostakusta ja huomaat että hän tulee katoamaan?

    • kuplisti

      Eipä ole ollut niitä ihania ihmisiä oikein lyhyttäkään aikaa hetkellisesti
      koskaan käymässä, eikä kukaan ole välittämässä edes työkseen.
      Toisaalta vapauttavaa, vaikkakin jossain sielun syvimmissä sopukoissa
      jokin häivähdys, jäänne jostakin ihmisyyden rippeistä muistuttaa
      - tosin harvakseltaan - ei tän nyt ihan näinkään kuulunut mennä.

      Yksin sä olet tänne maailmaan tullutkin, yksin sä täältä lähdetkin,
      mitä väliä jos sen välinkin sitten olet totaaliyksin.

    • Eihän surra enää:)

      Jos teitä yhtään helpottaa kuulla, niin minäkin kärsin samalla tavalla yksinäisyydestä ja Joulun tulo rasittaa eniten nyt jo :( Ainut tapa selvitä on kuvitella ettei ole juhlapyhä vaan normi arki. Se auttaa, touhuan omiani ja keksin jotain tekemistä. On muutama ihminen jotka kärsivät minua enemmän ja olen huomannut että jos autan heitä edes vähän muistamalla käydä niin se helpottaa itseänikin. Yläkerrassa asuu epilektikko jolla lonkka sökö:( Hän ei edes pääsisi mihinkään:( Koetan ajetella mikä onni on kun voi kävellä kivutta. Sitten yhden tuttavan mies kuoli juuri parhaaseen aikaa kun oli just päässyt eläkkeelle. Nainen yksin uudessa suuressa talossa ja meinaa seota ikävästä ja surusta. Auttaminen auttaa itseä ja huomaa ettei muillakaan ole helppoa. Koetan ainakin parantaa elämääni keksimällä lievitystä. Elokuvia olen katsellut niin paljon etten enää jaksa niitäkään. Kuitenkaan en jää tuleen makaamaan se varmaa ja sitä samaa teille koetan nyt neuvoa. Kaikki lähtee itsestä. Hyvät ja pahat tunteet. Itken usein ja se auttaa poistamaan ahdistusta. Käytän samaa lausetta, yksin tullaan ja yksin lähdetään mutta siinä välissä olisi ihanaa saada olla yhdessä muiden kanssa. Kaipaan perhettä, yhteisiä aterioita etc. Rukoilen että taivaan isä lähettäisi minulle perheen:) Toivotan teille yksinäisille hyvää Joulua. Olen menossa yksinäisten Jouluaterialle kirkkoon jo monetta Joulua. Sinne kannattaa mennä, hyvä henki ja lämmin tunnelma ja kotiruokaa yllin kyllin:)Nimim. Enkeli

      • pyykkikuilu

        Kerronpa tarinani silä olen perheen äiti. mies ja kaikki ihanuudet ympärillä. Mutta ei koskaan ole ollut ns, ystävää ei ketään joka soittaisi kysyisi mitä minulle kuuluu? mitä haluan? mitä kaipaan? ette usko mutta olen todella yksinäinen, teen touhuan ja päivät vierii mutta olen itse kaikesta ppihalla. Kuulun vielä lestadiolaiseen joukkoon ja käyn seuroissa mutta eihän sielläkään kokskaan kukaan tervehdi, ei puhu ,ei kutsu kylään ei mitään. Katsovat vain että istun enkissäni ettei päästä sanomaan ettei sitäkään taas näy. en tunne kuuluvani sinnekään. olen aivan ulkopuolinen kun en vaan kuulu. Ihmiset ei koskaan lähesty kun työ määräyksen vuoksi. Joulu on itkuista aikaa sillä olen todella yksin. en tiedä mitä aluan , mitä etsin, rakastan saavuttamatotonta, en osaa enään nauttia istään, en tiedä onko tämä tämän päivän lmiö vai mitä minussa tapahtuu.


      • diskreet
        pyykkikuilu kirjoitti:

        Kerronpa tarinani silä olen perheen äiti. mies ja kaikki ihanuudet ympärillä. Mutta ei koskaan ole ollut ns, ystävää ei ketään joka soittaisi kysyisi mitä minulle kuuluu? mitä haluan? mitä kaipaan? ette usko mutta olen todella yksinäinen, teen touhuan ja päivät vierii mutta olen itse kaikesta ppihalla. Kuulun vielä lestadiolaiseen joukkoon ja käyn seuroissa mutta eihän sielläkään kokskaan kukaan tervehdi, ei puhu ,ei kutsu kylään ei mitään. Katsovat vain että istun enkissäni ettei päästä sanomaan ettei sitäkään taas näy. en tunne kuuluvani sinnekään. olen aivan ulkopuolinen kun en vaan kuulu. Ihmiset ei koskaan lähesty kun työ määräyksen vuoksi. Joulu on itkuista aikaa sillä olen todella yksin. en tiedä mitä aluan , mitä etsin, rakastan saavuttamatotonta, en osaa enään nauttia istään, en tiedä onko tämä tämän päivän lmiö vai mitä minussa tapahtuu.

        Hiton itsekäs sinä olet, etkä yksinäinen. AI ettei kukaan kysy SINULTA mitä kuuluu. Koskas itse olet kysynyt niin joltain muulta?

        Ärsyttää ihan suunnattomasti tuollaiset tekoyksinäiset.


      • HeiHaloo!!!
        diskreet kirjoitti:

        Hiton itsekäs sinä olet, etkä yksinäinen. AI ettei kukaan kysy SINULTA mitä kuuluu. Koskas itse olet kysynyt niin joltain muulta?

        Ärsyttää ihan suunnattomasti tuollaiset tekoyksinäiset.

        Ärsyttää ihan suunnattomasti tuollaiset ihmisten tuntemuksien vähättelijät.


      • diskreet
        HeiHaloo!!! kirjoitti:

        Ärsyttää ihan suunnattomasti tuollaiset ihmisten tuntemuksien vähättelijät.

        Nih, miesten, ja varsinkin yksinäisten miesten, tunteita vähätellään niin, että käytännössä meillä ei ole lainkaan ihmisarvoa. Sitten tulee jokin perheenäiti parkumaan, että on niin yksin, niin yksin. Vaikkei kyseinen henkilö tiedä mitään yksinäisyydestä, eikä siitä, kuinka ahdistavaa se voi olla.

        Mitäpä naiset muutenkaan tajuisivat.


      • tosi irrallista
        diskreet kirjoitti:

        Nih, miesten, ja varsinkin yksinäisten miesten, tunteita vähätellään niin, että käytännössä meillä ei ole lainkaan ihmisarvoa. Sitten tulee jokin perheenäiti parkumaan, että on niin yksin, niin yksin. Vaikkei kyseinen henkilö tiedä mitään yksinäisyydestä, eikä siitä, kuinka ahdistavaa se voi olla.

        Mitäpä naiset muutenkaan tajuisivat.

        Kyllä se voi olla vielä ahdistavampaa olla yksin "seurassa".


    • diskreet

      Ei mikään ole koskaan pysyvää. Parasta vain tottua siihen, tai sitten olla tottumatta ja tehdä asianmukaiset päätökset. Ai millaisen päätöksen? Tjaa-a. Antaa elämänsä vaikka hyväntekeväisyyteen, tai mennä tekemään orjapalkalla jotain suunnilleen hyödyllistä työtä.

      Tai sitten olla hiton itsekäs, ja parkua omaa eristäytyneisyyttään yksinäisyys-palstalla.

      • HeiHaloo!!!

        Anteeksi nyt vaan, mutta eikös tämä palsta ole juuri sitä varten, että SAA "parkua".
        Ja hanki sinä parempaa tekemistä, täällä vineemisen sijaan kun kerran niin mahtava olet.


      • diskreet
        HeiHaloo!!! kirjoitti:

        Anteeksi nyt vaan, mutta eikös tämä palsta ole juuri sitä varten, että SAA "parkua".
        Ja hanki sinä parempaa tekemistä, täällä vineemisen sijaan kun kerran niin mahtava olet.

        Koko nettihän on sitä varten, että saa parkua. Luulenpa, että kirjoitustaitokin keksittiin vain siksi, että saa parkua.

        Tämä on minusta ihan kivaa tekemistä, kun ei kuntosalillakaan voi kokoaikaa olla. Ja nyt, kun minut on taas kerran jätetty (tällä kertaa olin "liian älykäs"), niin minulla on myös paljon vihaa purettavaksi.


      • -Anonyymi-
        diskreet kirjoitti:

        Koko nettihän on sitä varten, että saa parkua. Luulenpa, että kirjoitustaitokin keksittiin vain siksi, että saa parkua.

        Tämä on minusta ihan kivaa tekemistä, kun ei kuntosalillakaan voi kokoaikaa olla. Ja nyt, kun minut on taas kerran jätetty (tällä kertaa olin "liian älykäs"), niin minulla on myös paljon vihaa purettavaksi.

        Hassua, mä neuvoin sua eilen kirjoittamaan hyvän kirjeen. Muistat kyllä missä me oltiin silloin kirjoittelemassa ;-)


    • kalmankalpea

      Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistys ry hakee vapaaehtoisia:
      http://pk-esy.sey.fi/haluatko-auttaa

      Kissatalot ja kissojen löytöeläinkodit kautta Suomen:
      http://www.kissatalot.info/paikkakunta/helsinki/

      Ota yhteyttä lähimpään kissataloon tai kissojen löytöeläinkotiin ja kysy tarvisevatko he vapaaehtoisia !

      Kissojen kanssa seurustelu on erittäin hyödyllistä, se vähentää stressiä ja nostaa mielialaa. Tämä on tieteellisesti todistettu eikä mitään "New Age"-humpuukia:

      http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/joko_teilla_on_nelijalkainen_terapeutti

    • kalmankalpea
    • ilona5

      Hei kalmankalpea. Miksi sulla on niin synkkä nimi?

    • tympääntynyt

      totuus on vain se että itse olet pysyvä. mutta ajattele positiivisesti. jaksat viellä tiedostaa ja välittää. itsellä on jo nekin tunteet kuolleet. vanhetessa en voi muuta luvata kuin että pahemmaksi menee jolloin joko tapat sen viimesen pienen itsestäs tai tulet hulluksi kuten minä. mikälli viellä virtaa niin mene ja tutki maailmaa. ei näillä lakeuksilla ole muuta kuin suvaitsemattomuutta, toisen lyttäystä, hyväksikäyttöä ja väliinpitämättömyyttä. pelasta itsesi koska kukaan ei tee sitä puolestasi.

      https://www.youtube.com/watch?v=6dHrspngJnU

    • yxx4

      Tuli tosi surullinen olo kun luin tämän ketjun viestejä. Toisten ihmisten yksinäisyydestä kuuleminen tuo kyyneleet silmiin, mun mielestä kenenkään ei tulisi joutua olemaan yksin. Olen itsekin yksinäinen, kaikki ystävät ovat jättäneet yhteydenpidon kokonaan enkä voinut yksin niitä enää ylläpitää.. Oon oppinut elämään yksinäisyyden kanssa melko normaalisti mielestäni, vaikka tiedän kuinka onnellinen olen kun olen hetkenkin mukavan ihmisen kanssa. Se tuntuu yliluonnollisen hyvältä. Aattelen että ehkä joskus mä saan ystäviä, miksi en, mutta sitä ennen tulee pysyä aktiivisena ja pitää mieli vahvana. Touhuan kaikenlaista kotona ja pidän hyvät yhteydet perheeseen.

    • 15+15

      No et ainakaan ole ns. ongelmasi kanssa yksin on lisäkseni monia muita samaa kokevia, se tämä elo täällä maailmassa on vain tätä, jos olet eri mieltä asiasta se saattaa jo riittää, en ala kenenkään persustaa tai varpaidenvälejä nuolemaan siksi että saisin niitä ns. kavereita tai ystäviä.

      Sehän on vain kestettävä tämä homma vaikka kuinka vasten tahtoasi olisin syntynyt tänne, kahden ihmisen ehkä kivaa hetkeä et saa tekemättömäksi, seurauksen on mitä on, et saa edes omia tekemisiäsi tekemättömiksi vaikka kuinka haluaisit, tätä se on; mitä on vielä tämän jälkeen nähtäväksi jää kun vain olisi niin kuin ei koskaan olisi mitään ollutkaan, nähtävästi näin ei vain ole edes tämän jälkeen, valinta kun sitten pitää tehdä eläissään.

      Itse en ole juuri sen jälkeen kun mistä alan muistamaan asioita, ollut koskaan kovinkaan tarpeellinen edes kotona, tarve onkin yleisesti johtunut vain siitä että joku tarvinnut jotain apua jossakin tekemisessä, sen jälkeen onkin voinut pakata elämässä vaikka muovikassiin, tuskin väliä olisi ollut vaikka siitä roskikseen olisi päätynyt, niin se aika pitkälle vain kulkee, ei auta itkut markkinoilla p***at siitä, pakko vaan olla, kun kerran on olemassa.
      http://fi.wikipedia.org/wiki/Markkinatalous

    • ei helppoa

      Mulla on sama ongelma, kaipaisi vierelleen muita ja vielä sellaisia keillä ei mielessä mun hyväksikäyttäminen joko materiaalisessa tai henkisessä mielessä... Olen ajatellut että mulle (onneksi en ole liian vanha) saattaisi ratkaisu olla sellainen ammatti, jossa voin vaikuttaa muiden hyvään oloon ja antaa itsestäni. Saan itselleni onnea siitä, kun huomaan oman vaikutuksen muissa. Jos mahdollista niin koeta itsekin päästä sellaiseen duuniin. Tai aina voi tehdä vapaaehtoishommia, eikä välttämättä tarvitse edes turvautua mihinkään organisaatioon että saisi auttaa.

    • Anonyymi

      Sama

    • Anonyymi

      Olet siis itsenäinen ihminen, et ole riippuvainen toisista. Se on positiivista.

    • Anonyymi

      Olen askeettinen erakko, ekologia on minulle tärkeää.

      Pakolliset asiat tietysti on hoidettava.

    • Anonyymi

      Samanlainen fiilis tosta että ihmiset esittävät välittävänsä. Tuntuu kuin en olisi mihinkään.

      • Anonyymi

        Se on oikeasti vain se tunne.
        Kirjoitat, että tuntuu kuin en olisi..

        Nuorempana en itse välittänyt itsestäni, itsetunto oli kateissa. Siitä johtuen minusta juurikin tuntui, ettei kukaan muukaan välitä.
        Mutta sehän ei ollutkaan totta.
        Kun oppii välittämään itsestään, yllätyksekseen huomaa, että kyllä muutkin välittävät.
        Aina on joku, joka sinustakin välittää.


    • Anonyymi

      Mitä vanhemmeksi tulen sitä enemmän nautin omissa oloissa olemisen.
      en ole tekemisissä kun parin nuoruuden ystäväni kanssa harvoin ja jos satun näkemään jonkun tutun niin en ole tuntevani ja pyrin pois näköpiiristä.

    • Anonyymi

      Kyllä minä mietin ja ahdistaa tuleva yksinäinen vanhuus, vaikka olen ollut yksinäinen jo vuosikymmenen. N 58 v.

    • Anonyymi

      Yksin on raskas elää kun ei ole toista ihmistä jakaa iloja, suruja ja arkipäivän asioita . Yksinäisyys ahdistaa, lamauttaa, kyynel silmässä tätä kirjoitan.

      • Anonyymi

        Juuri näin se on, raskasta ja mielestäni turhaa on ainakin minun kohdalla elämä yksinäisyyden vuoksi. Kun sosiaaliset kontaktit on tyyliin kaupankassa niin onhan sitä totaalisen yksin silloin. Odottelen kuolemaa innolla ja jo sen ajattelu helpottaa kummasti. En ole itsetuhoinen mutta onhan se käynyt joskus mielessä yksinäisyyden vuoksi mutta itsemurha ei ole kohdallani edes vaihtoehto. Voimia kaikille kohtalotovereille, me olemme ja elämme yksin mutta meitä on suomessakin valitettavan paljon. Missä yksinäiset tapaisivat toisia yksinäisiä? Siihen kun tietäisin vastauksen niin maailma olisi parempi paikka elää ja antaisi monelle yksinäiselle antoisan ja arvokkaan elämän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri näin se on, raskasta ja mielestäni turhaa on ainakin minun kohdalla elämä yksinäisyyden vuoksi. Kun sosiaaliset kontaktit on tyyliin kaupankassa niin onhan sitä totaalisen yksin silloin. Odottelen kuolemaa innolla ja jo sen ajattelu helpottaa kummasti. En ole itsetuhoinen mutta onhan se käynyt joskus mielessä yksinäisyyden vuoksi mutta itsemurha ei ole kohdallani edes vaihtoehto. Voimia kaikille kohtalotovereille, me olemme ja elämme yksin mutta meitä on suomessakin valitettavan paljon. Missä yksinäiset tapaisivat toisia yksinäisiä? Siihen kun tietäisin vastauksen niin maailma olisi parempi paikka elää ja antaisi monelle yksinäiselle antoisan ja arvokkaan elämän.

        On olemassa paikkoja, joissa voi tavata muita ihmisiä.
        Ainakin Vantaalla on asukastiloja, paikkoja jonne voi mennä juttelemaan ihmisten kanssa.
        On järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden toimintaan voi osallistua.

        On tietty elämäntilanteestakin kiinni, missä pystyy käymään ja milloin.
        Jos on työelämässä mukana, sekin jonkin verran rajoittaa menemistä minne vain.

        Itse asun yksikseni, mutta en ole aiemmin itseäni tuntenut kovin yksinäiseksi, usein olen kyllä yksin, kotona. Ja kun tuntuu, että seinät alkaa kaatua päälle, lähden käymään ihmisten ilmoilla.
        Omalla kohdallani on liikuntarajoitteisuus aika suurena esteenä mennä ihan minne vain.
        Haluaisin kovasti osallistua kaikkeen erilaiseen, mutta harvemmin voimat riittävät, joka vaikeuttaa omaa tilannettani.

        Yksinäisyys on asia, jonka jotkut jopa saattavat valita itselleen, jotkut taas ovat ujompia ja arempia menemään porukoihin.
        Yksinäisyyteen voi johtaa niin erilaisia tekijöitä.
        Monesti sanotaan, että osallistu, mene sinne ja mene tänne. Okay, uskotaan että toimintaa löytyy, mutta jos omat voimat ovat vähissä, niin harvempi sieltä kotoa lähtee jonnekin seuraa etsimään.

        Myönnän, että itseäni vähän huolettaa tulevaisuus, ehkä joudun jossain vaiheessa olemaan hyvinkin yksinäinen, jos kuntoni menee vielä huonommaksi, joka on väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin.
        Liikuntakykyni heikkenee ajan myötä, toivottavasti mahdollisimman hitaasti.
        Onnekseni nyt vielä pystyn edes silloin tällöin jossain käymään, sekin jo auttaa jaksamisessa.

        Aina sanotaan, että maailma olisi parempi paikka elää, tms.
        Toisaalta oma maailma on sellainen, millaiseksi sen itse tekee, mitä haluaa, mitä ei. Mitä itse ajattelee, miten jaksaa, mihin on tyytyväinen.
        Joskus vähempikin riittää, kun opettelee hyväksymään asioita, ettei aina kaikki onnistu, eikä välttämättä mene kamalan hyvin.

        Suosittelen kaikille, joilla toimintakykyä riittää, lähteä etsimään jotakin toimintaa, jossa tapaa muitakin. Mieli pysyy pirteämpänä ja tulee kaikenkaikkiaan hyvä olo.
        Aloitus oli ajatuksia herättävä, en tunne kuuluvani minnekkään, koska on totta, että ihminen on " laumaeläin " ja kaipaa useimmiten muita ympärilleen, ja olisi tärkeää saada tuntea kuuluvansa johonkin. Se on ilmeisesti ihmisen jonkinlainen perustarve.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On olemassa paikkoja, joissa voi tavata muita ihmisiä.
        Ainakin Vantaalla on asukastiloja, paikkoja jonne voi mennä juttelemaan ihmisten kanssa.
        On järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden toimintaan voi osallistua.

        On tietty elämäntilanteestakin kiinni, missä pystyy käymään ja milloin.
        Jos on työelämässä mukana, sekin jonkin verran rajoittaa menemistä minne vain.

        Itse asun yksikseni, mutta en ole aiemmin itseäni tuntenut kovin yksinäiseksi, usein olen kyllä yksin, kotona. Ja kun tuntuu, että seinät alkaa kaatua päälle, lähden käymään ihmisten ilmoilla.
        Omalla kohdallani on liikuntarajoitteisuus aika suurena esteenä mennä ihan minne vain.
        Haluaisin kovasti osallistua kaikkeen erilaiseen, mutta harvemmin voimat riittävät, joka vaikeuttaa omaa tilannettani.

        Yksinäisyys on asia, jonka jotkut jopa saattavat valita itselleen, jotkut taas ovat ujompia ja arempia menemään porukoihin.
        Yksinäisyyteen voi johtaa niin erilaisia tekijöitä.
        Monesti sanotaan, että osallistu, mene sinne ja mene tänne. Okay, uskotaan että toimintaa löytyy, mutta jos omat voimat ovat vähissä, niin harvempi sieltä kotoa lähtee jonnekin seuraa etsimään.

        Myönnän, että itseäni vähän huolettaa tulevaisuus, ehkä joudun jossain vaiheessa olemaan hyvinkin yksinäinen, jos kuntoni menee vielä huonommaksi, joka on väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin.
        Liikuntakykyni heikkenee ajan myötä, toivottavasti mahdollisimman hitaasti.
        Onnekseni nyt vielä pystyn edes silloin tällöin jossain käymään, sekin jo auttaa jaksamisessa.

        Aina sanotaan, että maailma olisi parempi paikka elää, tms.
        Toisaalta oma maailma on sellainen, millaiseksi sen itse tekee, mitä haluaa, mitä ei. Mitä itse ajattelee, miten jaksaa, mihin on tyytyväinen.
        Joskus vähempikin riittää, kun opettelee hyväksymään asioita, ettei aina kaikki onnistu, eikä välttämättä mene kamalan hyvin.

        Suosittelen kaikille, joilla toimintakykyä riittää, lähteä etsimään jotakin toimintaa, jossa tapaa muitakin. Mieli pysyy pirteämpänä ja tulee kaikenkaikkiaan hyvä olo.
        Aloitus oli ajatuksia herättävä, en tunne kuuluvani minnekkään, koska on totta, että ihminen on " laumaeläin " ja kaipaa useimmiten muita ympärilleen, ja olisi tärkeää saada tuntea kuuluvansa johonkin. Se on ilmeisesti ihmisen jonkinlainen perustarve.

        kyllähän harrastukissa, toiminnassa ystäviä, tapaa, vaan ystävää ihan vaan nimenomaan vapaa-aikaan, tehdä yhdessä ilman jonkun valmistamaa ohjelmaa, tavata siis silloin tällöin, kuten nyt ystäviä yleensäkin, ja ystävän kanssa yhdessä mukavaa ajanviettoo, ihan vaan vaikka kaupungille, kahvilat, terassit, ostoksia, kirpputoreja, lounasravintolat,
        ja ajoittain taas sitten vaikkapa luontoretkiä, ulkoilua, ja teatteriseuraa, yleensä kaikki on erilaista, kuin edelliset tavanomaiset asiat kulkea , tehdä yksin.
        Ja hyvän ystävän kanssa on myös soitella kuulumisia, ja myös ihan oikeesti kyläilläkin toistensa luiona , ja K E S K U S T E L L A asioista "maan ja taivaan välillä> siis kaikenlaisista asioista.


    • Anonyymi

      Vittu kun toi niilo22 koko ajan mussuttaa ruokaa monttu auki. Etkö sä vitun paviaani osaa syödä kunnolla. Mussuti mussuti mussuti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      69
      6806
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      28
      4420
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      272
      2833
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      26
      2100
    5. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      31
      1663
    6. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      97
      1457
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      55
      1161
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      305
      1135
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1134
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      39
      1101
    Aihe