Mun äitini

Minkä ikäinen olet, sitä itsekseni mietin. Olet melko nuoreksi ihmiseksi tajunnut todellisuuden äitisi kyvystä rakastaa sinua. Kamppailet yhä asian hyväksymisen kanssa, mutta olet päässyt jo melko pitkälle. Joskus tulee aika, että kykenet hyväksymään tosiasiat ja suojelet itseäsi niin äidiltäsi kuin muiltakin ihmissuhteilta, joissa on samantyyppinen kuvio kuin sinun ja äitisi suhteesss. Nimittäin ennen kuin todella näet totuuden, taipumus on että luot suhteita ihmisiin, jotka kohtelevat sinua kuten äitisi tekee. Toisin sanoen, ihmissuhteesi tuovat sinulle pahaa mieltäjs häiriötä. Rakkaus antaa hyvän mielen, tuo turvallisuutta, auttaa hyväksymään itsensä ja nauttimaan omasta elämästä. Rakkaus ei tee elämästä helvettiä.

Olen ilmeisesti sinua paljon vanhempi ja vasta nyt silmäni ovat avautuneet sille, että häh, miten minä olen pitänyt normaalina sitä, ettei äitini ole koskaan osoittanut lämpimiä tunteita minua kohtaan? Miten hän käyttäytyy minua kohtaan kylmästi ja yhdentekevänä vaikka olisi vastikään saanut minulta apua ja rahaa? Viime käynnilläni minua heitettiin tavaralla, kun en tehnyt mitä käski.

Niin, aivan kuin salaman iskusta haluan katkaista välini äitiini. Haluan nauttia elämästäni enkä halua antaa äitini ENÄÄ myrkyttää elämääni. Kaikkein oudointa on tajuta että kun ihminen on ikänsä elänyt tietynlaisessa äitisuhteessa, niin sille on täysin sokea. Se miten lehdissä äidit kertovat rakkaudestaan lapsiinsa, tuntuu täysin utopistiselta. Oudointa on kuitenkin se, ettei itse ole edes tajunnut miten kylmästi ja kaltoin oma äiti on omaa tytärtään kohdellut koko ikänsä. Sitä tajuaa että on aika opetella vastaanottamaan rakkautta. Sitä ei voi oppia, ellei katkaise suhteita ihmisiin jotka ovat kohdelleet kaltoin vuosikymmeniä.

Kiitä Luojaasi että alat tajuta, että ehkä kannattaa ottaa etäisyyttä äitiisi. Tiedän ettei ole helppoa. Minäkin kannoin äidilleni tuomisia vuosikausia. Sitten kun toistuvasti kohdeltiin kuin kakkaa, tuli seinä vastaan. Enää en kykene edes menemään äitini luokse.

Kertomuksenne tuli minulle niin sopivasti. Olin ollut juuri itkeskelemässä ja surullinen kun äiti ei oo ollut koskaan minulle sellainen "rakastava äiti", ei oo lohdutellut, ainaista haukkumista vaan. On kostanut minulle koko ikänsä että "oon kuin isä". Vienyt paljon energiaa, oikea energiasyöppö, purki kaiken pahanolonsa minuun, tyttäreensä. En ole milloinkaan ollut iloinen, kun olen käynyt hänen luonaan, aina itku kurkussa lähtenyt sieltä.

Niin hyvä että asiaa käsitellään täällä, että muillakin on samanlaista.
Toinen mikä auttoi on Martti Paloheimon kirjoittama kirja ”Suomalaisen Lapsuuden Haavat, miten sinua kohdeltiin”.
Sielläpä paljon esimerkkejä, miten vanhemmat ovat kohdelleet lapsia.

Miten selvitä tunteesta että ei ole ollut rakastettu?
Luen tuota Paloheimon kirjaa ja se auttaa.

Kiitos sinulle ”it s uo to you:lle neuvoista. Pohtikaamme yhdessä ja tukekaamme me toisiamme!

En minäkään halua mennä äitin luokse, enkä soittaa.

Olen narsistivanhempien nuorempi lapsi. Äitini eläessään käsitteli minua kuin "perheen pientä piikatyttöä". Hän koulutti minut perheen "palvelijaksi". Arvostamatta kuitenkaan tekemääni työpanostani mitenkään. Yritin kovasti mielyttää äitiäni, koko lapsuuden ja teini-iän. Mutta lopputulos oli aina sama. Mihinkään tekemääni ei koskaan oltu tyytyväisiä. Arvostelu ja mitätöinti oli ainoa kiitos tekemisistäni.

Myöhemmin sitten, kun olin muuttanut lapsuudenkodistani maailmalle. Vanhempani piti yhteyttä ainoastaan silloin, kun he tarvitsivat "ilmaispalveluja", tai muita hyötyjä minulta. Erittäin harvoin sain kutsuja lapsuudenkotiin yhteisiin joulunviettoihin, tai muihin juhliin. Joulun jälkeen sain jopa postitse palautettuja ostamiani joululahjoja, epäsopivina takaisin.

Äitini edesmentyä yritin auttaa isääni. Mutta hänen kommenttinsa oli, että >nyt on hyvä jatkaa siitä, mihin äitini jäi

Kyllä meidän tarttee joukolla ratkaista tää juttu!

Minäkin soittelen äitille ulkomailta kalliilla, ja ei tuu milloinkaan iloiseksi tai että sanoisi jotain ystävällistä.

Haloo!

Miksi me teemme näin?
Olemme lähimmäisriippuvaisia!
meidän pitää laittaa loppu tälläiseen, kyllähän me tiedetään että ei se p.... siitä miksikään muutu, jatkaa vaan lapsensa hyväksikäyttöä ja oman pahan olonsa puskemista viattoman lapsensa päälle.

Meidän pitää vain yksinkertaisesti lopettaa tää tuhoisa käytös, johon se ämmä/äijä on meidät manipuloinut!

Puhtia, kertokaa muutkin.

Se on joku psykologinen juttu, että lapsi kestää vaikka minkälaisen hirviöäidin/isän loukkaukset.
Meidän pitää vaan itse lopettaa! Mutta vaikeaa se on, - just siksi että on lapsi-vanhempisuhde.

Auttakaa, neuvoja!

Joo tää syyllisyys!
Niin se saakelin ämmä on aina syyllistänyt, mutta ei enää ple syyllistä!
Ihan niin kuin minä olisin sen sairaudet kaikki aiheuttanut ja pitäisi ressutellä tätä itserakasta naista!

Jotenkin oon saanut näistä keskusteluista sen verran puhtia, että nyt ämmä loppui sitten.

Kiitos vaan teille kaikille muille!

näin ne narsu-äidit pelaa. sitä haluavatkin-koukuttaa-että heitä "muistettais" (lue;heistä puhuttais) vielä heidän kuolemansa jälkeenkin, etteivät aikuiset "lapsiparat" vain unohda heitä ja muistele kaikenaikaa kuka meidät synnytti ja että muistettais kunnioittaa heitä siitä.
huomaatteko, juuri tuota syyllistämistä?
eikö olekin jo aika laittaa tähän vuosikausien piinaan piste ja unohtaa alku ja katsoa eteenpäin kohti tulevaisuutta ja nauttia tästä oman elämän ainutlaatuisesta hetkestä? ja hiiteen vanhemmat, joita emme voi kunnioittaa !!! (kunnioitus pitää ansaita).

Mun äiti ei oo vahingossakaan soittanut ite ja toivottanut hyvää joulua tai hyvää uutta vuotta (asun ulkomailla), vaan on aina oottanut että minä soitan.

En soittanut ja toivotellut uutta vuotta.
Miksi pilaisin alkavan uuden vuoden kuuntelemalla hänen voivotteluja?

tyypillisiä stooreja joka sukupolvessa sama juttu toistuu. äiti vastaan tyttö. no naisten heikko itsetunto tyttö on nuorempi varmaan kauniimpi monesti hoikempi ja saa nuoren uroon vierelleen jolla vehkeet toimii. normaalia sairaiden vanhojen akkojen kateellisuutta. itse mies ja kolme poikaa ja ihan jees pojat nuorempia varmaan komeampia parempi kuntoisia kaikilla nuoret nätit vaimot. mutta eihän sitä voi omille lapsille olla kateellinen,monet vanhat naiset eivät voi hyväksyä kun tussu ei kastu ja äijälle ei enään pillerit riitä. niin tekis jotain viriiliä miehensä kanssa kyllä sexy onnistuu vanhempanakin.