..alkaa mennä överiksi tämä suorastaan pakkomielteinen ihastuminen. Ikäänkuin työ ei olisi tarpeeksi stressaavaa, menee kaikki vapaa-aika tämän vellovan tunnemyrskyn vatvomiseen. Mihinkään ei voi keskittyä, kun hän on kokoajan mielessä, mitä sanoi tai ei sanonut, miten katsoi, miksi sinä päivänä oli niin lempeä ja tuona päivänä etäinen? kerran tein jo totaalisen irtioton, aloin nauttia taas "vapaasta" elämästäni , miksi ihmeessä hän palasi siihen, kuin kiusatakseen minua? Ja miksi aina käy niin, kun on muutenkin rankkaa hän ottaa etäisyyttä ja silloin kun on hyvä olla niin hän tulee kuin siivellä paistattelemaan päivää aurinkooni? Voi hemmetti kun tajuaisin että jos hän välittäisi oikeasti, näyttäisi hän sen erityisesti silloin kun näkee että on vaikeaa.. Tää on niin syvältä, miksi en voi tyytyä siihen mitä mulle on annettu?Kun se on niin paljon! Ihanat, maailman rakkaimmat lapset, työ jolla on merkitystä, perhe, ystävät, terveys. Niin, siinähän ne tärkeimmät tuli, millään muulla ei oikeastaan ole merkitystä. Voi kun sydänkin tajuaisi sen.
Ei hän taida sittenkään välittää..
15
832
Vastaukset
- Tunteikas
Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja olet itsekin tajunnut, että sydän tekee tepposia. Saman asian edessä painiskelen itsekin ja tiedän, että on vaikeaa olla järkevä. Yritän muistuttaa itseäni, kuinka monen ihmisen elämä menee rikki, jos annan tunteilleni vallan. Yritä Sinäkin muistaa se, vaikka vaikeaa se on. Näettekö usein työpaikalla ja nautitko työstäsi? Entä, onko vastapuoli myös varattu ja mikä on ikäeronne, vai onko sitä?
- vähän ahdistaa
Nähdään me päivittäin. Molemmat varattuja. Ikäeroakin on liikaa. Kuitenkin mietin, että jos..
- kartoitusta
vähän ahdistaa kirjoitti:
Nähdään me päivittäin. Molemmat varattuja. Ikäeroakin on liikaa. Kuitenkin mietin, että jos..
No mikä on liikaa ikäeroa? Ja tiedätkö hänen parisuhdetilanteesta enemmän? Nuori pari, pitkä liitto vai mitä?
- vähän ahdistaa
kartoitusta kirjoitti:
No mikä on liikaa ikäeroa? Ja tiedätkö hänen parisuhdetilanteesta enemmän? Nuori pari, pitkä liitto vai mitä?
Älä utele..en kerro enempää!
- Ap sekopää
Ikäeroa on yli 10v, millä ei sinällään ole merkitystä, en haaveile perustavani uutta perhettä tms. Olen sitä paitsi aina kokenut olevani ikäisiäni kypsempi, vaikka toisaalta näytän nuoremmalta kuin olen. Ihastukseni on myös fyysisesti hyvässä kunnossa. Olet oikeassa tuossa, miten paljon voisin satuttaa jos antaisin tunteilleni vallan. Toisaalta perimmäinen kiltteys on myös se syy miksi olen pysynyt liitossa näin pitkään ja jopa syy miksi päädyimme perheen perustamaan, en osannut lähteä suhteesta silloinkaan kun tajusin miten vakavaksi juttumme oli käymässä, en ole koskaan tuntenut suuria kuohuttavia tunteita miestäni kohtaan, vaikka rakastan häntä, kuten veljeä tai hyvää ystävää. Hän oli mielestäni luopunut niin paljosta vuokseni, etten voinut satuttaa häntä perääntymällä silloin kun se oli vielä mahdollista. Toisaalta jos sen olisin tehnyt, en olisi saanut rakastamaani perhettä. En siis kadu mitään. Nyt olen kuitenkin huomannut, ettei miehellänikään enää ole niitä tunteita minua kohtaan kuin joskus ennen. Tietysti yhtälössä on toinenkin osapuoli, jonka tunteita voin vain arvailla. Kuten sanoin ne tuntuvat olevan häilyväisiä. Ja toki hänkin on varattu, ja mikäli hänellä olisi tunteita minua kohtaan, painii hän varmasti samojen kysymysten kanssa. Haaveissani on vain hetkiä hänen kanssaan, kosketuksia, läheisyyttä, intohimoa. Vailla tulevaisuutta. Tottakai tiedän ettei sellainen oikeassa elämässä ole mahdollista, vaan todellisuus ja arki ovat aina edessä ja aktioita seuraa reaktiot. Näemme päivittäin, eikä pidemmän päälle jutusta tulisi mitään. John Irvingin kirjassa Kaikki isäni hotellit, oli insestinen veli-sisko pari, joka yritti päästä kielletyistä tunteistaan naimalla toisiaan niin pitkään että teki kipeää ja että kumpikaan ei enää koskaan halunnut toisintaa...en kyllä muista miten siinä lopulta kävi, mutta tällainenkin naivi ratkaisu on käynyt mielessä...:)
- kerran eronnut
Ap sekopää kirjoitti:
Ikäeroa on yli 10v, millä ei sinällään ole merkitystä, en haaveile perustavani uutta perhettä tms. Olen sitä paitsi aina kokenut olevani ikäisiäni kypsempi, vaikka toisaalta näytän nuoremmalta kuin olen. Ihastukseni on myös fyysisesti hyvässä kunnossa. Olet oikeassa tuossa, miten paljon voisin satuttaa jos antaisin tunteilleni vallan. Toisaalta perimmäinen kiltteys on myös se syy miksi olen pysynyt liitossa näin pitkään ja jopa syy miksi päädyimme perheen perustamaan, en osannut lähteä suhteesta silloinkaan kun tajusin miten vakavaksi juttumme oli käymässä, en ole koskaan tuntenut suuria kuohuttavia tunteita miestäni kohtaan, vaikka rakastan häntä, kuten veljeä tai hyvää ystävää. Hän oli mielestäni luopunut niin paljosta vuokseni, etten voinut satuttaa häntä perääntymällä silloin kun se oli vielä mahdollista. Toisaalta jos sen olisin tehnyt, en olisi saanut rakastamaani perhettä. En siis kadu mitään. Nyt olen kuitenkin huomannut, ettei miehellänikään enää ole niitä tunteita minua kohtaan kuin joskus ennen. Tietysti yhtälössä on toinenkin osapuoli, jonka tunteita voin vain arvailla. Kuten sanoin ne tuntuvat olevan häilyväisiä. Ja toki hänkin on varattu, ja mikäli hänellä olisi tunteita minua kohtaan, painii hän varmasti samojen kysymysten kanssa. Haaveissani on vain hetkiä hänen kanssaan, kosketuksia, läheisyyttä, intohimoa. Vailla tulevaisuutta. Tottakai tiedän ettei sellainen oikeassa elämässä ole mahdollista, vaan todellisuus ja arki ovat aina edessä ja aktioita seuraa reaktiot. Näemme päivittäin, eikä pidemmän päälle jutusta tulisi mitään. John Irvingin kirjassa Kaikki isäni hotellit, oli insestinen veli-sisko pari, joka yritti päästä kielletyistä tunteistaan naimalla toisiaan niin pitkään että teki kipeää ja että kumpikaan ei enää koskaan halunnut toisintaa...en kyllä muista miten siinä lopulta kävi, mutta tällainenkin naivi ratkaisu on käynyt mielessä...:)
Minulla on ollut samantyyppinen tunnemyrsky työkaveriani kohtaan ja erosin siksi pitkäaikaisesta kumppanistani. Onneksi en rikkonut sen toisen osapuolen perhettä, vaikka välillemme hetkellinen ja hyvin intohimoinen suhde syntyikin. Asian käsittely ja tunteiden ymmärtäminen kesti monta vuotta ja olin pitkään katkera, miksen saanut häneltä sitä, mitä olin odottanut. Olinhan sentään rikkonut oman liittoni hänen vuokseen.
Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että ihastuminen työkaveriini tarjosi syyn ja ulospääsyn kaverisuhteeksi muuttuneesta omasta liitostani. On vaikea sanoa oliko ihastuminen syy vai seuraus liittoni tilasta, mutta ainakin se oli ratkaisu siihen tilanteeseen. Olisiko sitten ollut viisaampaa yrittää korjata liiton ongelmia ja olisiko kannattanut etsiä sitä kadonnutta kipinää? Tavallaan rakastan ystävänä exääni edelleen, koska vuosien kiintymys ei väkivallattomassa liitossa katoa mihinkään vaikka intohimo lakkasikin. Onneksi vältimme sen, että olisimme perustaneet perheen liiton pelastamiseksi vaikka lähellä sekin vaihtoehto oli.
Ajattelen hieman vanhanaikaisesti, että lapsilla on parempi olla isän ja äidin kanssa, kunhan liitto on tarpeeksi onnellinen. Koska teillä on perhettä, niin suosittelisin että yrittäisitte löytää ratkaisut ongelmiinne sen sijaan, että lähdet rikkomaan kaikkea hyvää hetkellisen ihastuksen takia ja mahdollisesti rikot myös toisen perheen. Tiedän varsin hyvin, että kun aika on oikea ja olosuhteet otolliset, niin intohimoa on vaikea vastustaa. Mutta mihin on kadonnut se syy, miksi olet mennyt yhteen oman miehesi kanssa? Sanot, ettet ole tuntenut häntä kohtaan tunteita koskaan. Ihmiset ajautuvat välillä yhteen olosuhteiden myötä ja niin on käynyt minullekin. Säälistä ja myötätunnosta ei saisi koskaan olla yhdessä eikä kummankaan osapuolen tulisi alistua toisen ns. kynnysmatoksi.
Minusta teidän pitäisi yhdessä ottaa puheeksi tilanteenne ja miettiä, miten on parasta kehittää suhdettanne. Ehkä jonkun asiantuntijan avustuksella. Jotkut intohimorikos-kirjat eivät tuo vastausta todellisen elämän ongelmiin. Loppujen lopuksi kaiken ratkaisee kunkin osapuolen oma henkinen kasvaminen. Yhdessä kasvamalla voitte löytää lapsien kannaltakin oikean ratkaisun. Intohimo-suhde töissä ei ole ratkaisu. Se ei ollut sitä minulle ja tuskin on muillekaan.
Käytännössä, jos sinä olet tekemässä eroa ja muuta ratkaisua ei ole, niin kestää tilastojen mukaan noin 3 vuotta ennenkuin olet edes pystynyt käsittelemään eron merkityksen itsellesi ja kasvanut sellaiselle henkiselle tasolle, että pystyisit rakastamaan aidosti uusia kumppaneita ilman, etteivät ne olisi tavalla tai toisella vanhan suhteen korvikkeita. Tilastollinen poikkeus on sitten varmaan se ns. tosirakkaus, jossa kohtaa oman sielunveljensä ja kadoksissa olleen sydämenvalitun. Sellaisen kelkkaan hyppääminen suoraan pois kuihtuneesta parisuhteesta on helppoa, mutta mistä sen tietää onko se uusi kumppani totta? Itselläni se ei ollut. Jollain toisella se voi tietysti olla mahdollista. - Sekopää
kerran eronnut kirjoitti:
Minulla on ollut samantyyppinen tunnemyrsky työkaveriani kohtaan ja erosin siksi pitkäaikaisesta kumppanistani. Onneksi en rikkonut sen toisen osapuolen perhettä, vaikka välillemme hetkellinen ja hyvin intohimoinen suhde syntyikin. Asian käsittely ja tunteiden ymmärtäminen kesti monta vuotta ja olin pitkään katkera, miksen saanut häneltä sitä, mitä olin odottanut. Olinhan sentään rikkonut oman liittoni hänen vuokseen.
Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että ihastuminen työkaveriini tarjosi syyn ja ulospääsyn kaverisuhteeksi muuttuneesta omasta liitostani. On vaikea sanoa oliko ihastuminen syy vai seuraus liittoni tilasta, mutta ainakin se oli ratkaisu siihen tilanteeseen. Olisiko sitten ollut viisaampaa yrittää korjata liiton ongelmia ja olisiko kannattanut etsiä sitä kadonnutta kipinää? Tavallaan rakastan ystävänä exääni edelleen, koska vuosien kiintymys ei väkivallattomassa liitossa katoa mihinkään vaikka intohimo lakkasikin. Onneksi vältimme sen, että olisimme perustaneet perheen liiton pelastamiseksi vaikka lähellä sekin vaihtoehto oli.
Ajattelen hieman vanhanaikaisesti, että lapsilla on parempi olla isän ja äidin kanssa, kunhan liitto on tarpeeksi onnellinen. Koska teillä on perhettä, niin suosittelisin että yrittäisitte löytää ratkaisut ongelmiinne sen sijaan, että lähdet rikkomaan kaikkea hyvää hetkellisen ihastuksen takia ja mahdollisesti rikot myös toisen perheen. Tiedän varsin hyvin, että kun aika on oikea ja olosuhteet otolliset, niin intohimoa on vaikea vastustaa. Mutta mihin on kadonnut se syy, miksi olet mennyt yhteen oman miehesi kanssa? Sanot, ettet ole tuntenut häntä kohtaan tunteita koskaan. Ihmiset ajautuvat välillä yhteen olosuhteiden myötä ja niin on käynyt minullekin. Säälistä ja myötätunnosta ei saisi koskaan olla yhdessä eikä kummankaan osapuolen tulisi alistua toisen ns. kynnysmatoksi.
Minusta teidän pitäisi yhdessä ottaa puheeksi tilanteenne ja miettiä, miten on parasta kehittää suhdettanne. Ehkä jonkun asiantuntijan avustuksella. Jotkut intohimorikos-kirjat eivät tuo vastausta todellisen elämän ongelmiin. Loppujen lopuksi kaiken ratkaisee kunkin osapuolen oma henkinen kasvaminen. Yhdessä kasvamalla voitte löytää lapsien kannaltakin oikean ratkaisun. Intohimo-suhde töissä ei ole ratkaisu. Se ei ollut sitä minulle ja tuskin on muillekaan.
Käytännössä, jos sinä olet tekemässä eroa ja muuta ratkaisua ei ole, niin kestää tilastojen mukaan noin 3 vuotta ennenkuin olet edes pystynyt käsittelemään eron merkityksen itsellesi ja kasvanut sellaiselle henkiselle tasolle, että pystyisit rakastamaan aidosti uusia kumppaneita ilman, etteivät ne olisi tavalla tai toisella vanhan suhteen korvikkeita. Tilastollinen poikkeus on sitten varmaan se ns. tosirakkaus, jossa kohtaa oman sielunveljensä ja kadoksissa olleen sydämenvalitun. Sellaisen kelkkaan hyppääminen suoraan pois kuihtuneesta parisuhteesta on helppoa, mutta mistä sen tietää onko se uusi kumppani totta? Itselläni se ei ollut. Jollain toisella se voi tietysti olla mahdollista.Asiallinen vastaus, kerran eronnut,kiitos siitä. Itsekin ajattelen, kuten sinä, lasten parasta. En ole eroamassa. Ainakaan niin kauan kun lapset vielä kotona, ellei sitten mieheni sitä halua. Olen myös yrittänyt vastustaa tunteitani, vaihdoin työpaikkaa osittain siitä syystä. Siksi tuntuu kohtuuttomalta että olosuhteet kääntyivät niin että olemme jälleen työkavereita, minusta riippumista syistä. Universumi koettelee meitä oikein urakalla...En missään nimessä halua rikkoa myöskään hänen liittoaan. Uskon tuntevani hänet siinä määrin, etten usko hänenkään lähtevän liitostaan. Mutta on tää silti raastavaa. Mitään ei ole tapahtunut välillämme katseita lukuunottamatta, välimme on lähentyneet mutta asialliset. En ole koskaan pettänyt miestäni. En taatusti ole narsisti, enkä egoisti, vaikka kyllä ekoisti :). Mutta pakko myöntää että osittain tuo kommenttisi (Mieti1) osui ja upposi, sillä kaipaan kyllä hyväksyntää ja arvostusta, ihailuakin, kukapa ei kaipaisi? Ja todella nolottaisi jos perheeni tietäisi mitä pääni sisällä liikkuu. Käytöstäni minun ei kuitenkaan tarvitse hävetä. Onneksi edessä on joululoma ja saan etäisyyttä tähän mieheen. Lasten kanssa yhdessäoloa, lepoa, hyviä kirjoja, niihin voi aina ulkoistaa ylikuumenneet romanttiset tunteet:). Rauhaa ja rakkautta kaikille, peace and love!
- amanda...
Sekopää kirjoitti:
Asiallinen vastaus, kerran eronnut,kiitos siitä. Itsekin ajattelen, kuten sinä, lasten parasta. En ole eroamassa. Ainakaan niin kauan kun lapset vielä kotona, ellei sitten mieheni sitä halua. Olen myös yrittänyt vastustaa tunteitani, vaihdoin työpaikkaa osittain siitä syystä. Siksi tuntuu kohtuuttomalta että olosuhteet kääntyivät niin että olemme jälleen työkavereita, minusta riippumista syistä. Universumi koettelee meitä oikein urakalla...En missään nimessä halua rikkoa myöskään hänen liittoaan. Uskon tuntevani hänet siinä määrin, etten usko hänenkään lähtevän liitostaan. Mutta on tää silti raastavaa. Mitään ei ole tapahtunut välillämme katseita lukuunottamatta, välimme on lähentyneet mutta asialliset. En ole koskaan pettänyt miestäni. En taatusti ole narsisti, enkä egoisti, vaikka kyllä ekoisti :). Mutta pakko myöntää että osittain tuo kommenttisi (Mieti1) osui ja upposi, sillä kaipaan kyllä hyväksyntää ja arvostusta, ihailuakin, kukapa ei kaipaisi? Ja todella nolottaisi jos perheeni tietäisi mitä pääni sisällä liikkuu. Käytöstäni minun ei kuitenkaan tarvitse hävetä. Onneksi edessä on joululoma ja saan etäisyyttä tähän mieheen. Lasten kanssa yhdessäoloa, lepoa, hyviä kirjoja, niihin voi aina ulkoistaa ylikuumenneet romanttiset tunteet:). Rauhaa ja rakkautta kaikille, peace and love!
Aika pitkälle menevää ajattelua, että mietit ettet tahdo rikkoa hänen liittoaan vaikka välillänne ei ole katseita enempää tapahtunut. Voisitko katseiden perusteella ajatella olevasi asemassa että voisit horjuttaa hänen liittoa?
Voiko ylipäätään katseista tulkita tai tehdä jotain johtopäätöksiä? Oikeasti kiinnostaa tämä. Itse ajattelen että vaikka olisi minkälaista katseenvaihtoa, niin silti ne on "vain" katseita; ei mitään konkreettista. Vai onko? - Sekopää
amanda... kirjoitti:
Aika pitkälle menevää ajattelua, että mietit ettet tahdo rikkoa hänen liittoaan vaikka välillänne ei ole katseita enempää tapahtunut. Voisitko katseiden perusteella ajatella olevasi asemassa että voisit horjuttaa hänen liittoa?
Voiko ylipäätään katseista tulkita tai tehdä jotain johtopäätöksiä? Oikeasti kiinnostaa tämä. Itse ajattelen että vaikka olisi minkälaista katseenvaihtoa, niin silti ne on "vain" katseita; ei mitään konkreettista. Vai onko?no niin juuri, ihan turhaa spekulointia, koska mitään ei oikeasti ole tapahtunut vaikka ilmassa väreileekin. Pohdinnat oli vain vastauksia edellisiin kommentteihin joissa oletuksena oli että olen eroamassa ja perhettä rikkomassa :) . Tosiasia on kuitenkin, että ihastuminen tapahtuu kuin varkain, jos tunteet puuttuvat omasta suhteesta. Uskon että tämä toinen mies pitää minusta. Miten paljon, vaikea sanoa. Itse olisin valmis menemään pidemmälle hänen kanssaan, jos tilaisuus tulisi. Todennäköisesti ei tule, enkä aio olla aktiivinen sen tilanteen luomisen suhteen. Yritän kanavoida tunteitani muualle, keskittyä lapsiin, ystäviin, urheiluun, kirjoihin. Ja lopettaa tällä palstalla hengailun, tämä on pahinta jumitusta ja ajan haaskausta!
- amanda...
Sekopää kirjoitti:
no niin juuri, ihan turhaa spekulointia, koska mitään ei oikeasti ole tapahtunut vaikka ilmassa väreileekin. Pohdinnat oli vain vastauksia edellisiin kommentteihin joissa oletuksena oli että olen eroamassa ja perhettä rikkomassa :) . Tosiasia on kuitenkin, että ihastuminen tapahtuu kuin varkain, jos tunteet puuttuvat omasta suhteesta. Uskon että tämä toinen mies pitää minusta. Miten paljon, vaikea sanoa. Itse olisin valmis menemään pidemmälle hänen kanssaan, jos tilaisuus tulisi. Todennäköisesti ei tule, enkä aio olla aktiivinen sen tilanteen luomisen suhteen. Yritän kanavoida tunteitani muualle, keskittyä lapsiin, ystäviin, urheiluun, kirjoihin. Ja lopettaa tällä palstalla hengailun, tämä on pahinta jumitusta ja ajan haaskausta!
Okei :) En lukenut ihan kaikkia tähän ketjuun tulleita viestejä :)
- suhde kuntoon
Sekopää kirjoitti:
no niin juuri, ihan turhaa spekulointia, koska mitään ei oikeasti ole tapahtunut vaikka ilmassa väreileekin. Pohdinnat oli vain vastauksia edellisiin kommentteihin joissa oletuksena oli että olen eroamassa ja perhettä rikkomassa :) . Tosiasia on kuitenkin, että ihastuminen tapahtuu kuin varkain, jos tunteet puuttuvat omasta suhteesta. Uskon että tämä toinen mies pitää minusta. Miten paljon, vaikea sanoa. Itse olisin valmis menemään pidemmälle hänen kanssaan, jos tilaisuus tulisi. Todennäköisesti ei tule, enkä aio olla aktiivinen sen tilanteen luomisen suhteen. Yritän kanavoida tunteitani muualle, keskittyä lapsiin, ystäviin, urheiluun, kirjoihin. Ja lopettaa tällä palstalla hengailun, tämä on pahinta jumitusta ja ajan haaskausta!
Jos vielä luet tätä palstaa, niin vinkiksi että voisit kanavoida niitä tunteitasi myös siihen omaan mieheesi. Saatat yllättyä, mitä kaikkea positiivista siitä voi seurata.
- sekoava pää?
Ohhoh! Samoissa tummissa vesissä tarvotaan täälläkin suunnalla. Omasta puolestani voin sanoa, että itse miehenä ja vähän yli kymmenen vuotta omaa ihastustani vanhempana tunteet vellovat vähintään yhtä paljon kuin sinulla. Varattuja olemme mekin molemmat. Se selittänee intohimoiset kipinät välillämme, mutta kumpikan ei uskalla ottaa riskiä viimeiseen askeleen. Pelko torjunnasta ja kun kuitenkin olemme samassa firmassa aiheuttaisivat epämukavuutta. Huokaus.
- Mieti1
Olet narsistinen. Sinun oma ekosi ei yksin kertaisesti tulee " toimeen " ellei ole aina joku viritys meneillään. Sääliksi käy perhettäsi. Nolaat käytöselläsi heidätkin....
- Thinx71
Siinä kun pilaat työolosi ja elämäsi aloittamalla työpaikkasuhteen.
Mieti jälkiseurauksia. - Tunteikas
Kerran Eronnut kertoi elämän tosiasiat, niinkuin ne pääsääntöisesti menee. Ongelmaksi tilanteen tekee sydän, joka ei järkeile. Minun ihastukseni ja minä tapasimme kaksi vuotta sitten. Emme tapaa edes päivittäin, mutta jokin yhteys vain on.
Emme ole puhuneet tunteista, mutta minulla on aavistus, että hänellä on muitakin, kuin työhön liittyviä tunteita minua kohtaan, onko Sinulla samanlainen aavistus ja jos on, miten se ilmenee? Tämä vie jo yöunet.
Viestittelemme jonkin verran työn merkeissä ja minulla on tunne, että olemme naamioineet kaipuun toisiimme työviesteihin ja työpuheluihin. Mietin, onko tämä pettämistä?
Kerroit, että Sinulla on stressaava työ, voisiko se olla syy ihastumiseen? Lisäksi mietin kertomustasi, kuinka parisuhteesi on sisar-veli vaiheessa. Minulla on pitkä avioliitto takana ja valitettavasti on todettava, että intohimoa puolisoani kohtaan en ole tuntenut pitkiin, pitkiin aikoihin, rakastan häntä kuitenkin äärettömästi, vaikka toisesta unelmoin.
Mietin, kannattaako Sinun edes haaveilla hänestä, jos hän ei ole edes osoittanut mitään kiinnostuksen tunteita kohtasi? Auttaisiko asiaa yhtään, jos tapaiset hänen vaimonsa, vai oletko hänet jo tavannut? Usein tilannetta auttaa asiaa tai selkeyttää, jos tapaa silmästä silmään kolmen koplan, onko sinulla siihen mahdollisuutta?
Mielenkiintoni heräsi, kun kerroit ihastuksesi kohteen olevan yli 10 vuotta sinua vanhempi ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Mikä sai Sinut niin hurmaantumaan häneen? Oliko se käytös, ulkonäkö, huumori, vai jokin muu?
Kysyn tätä siksi, koska minä olen vanhempi, kuin ihastukseni ja mietin onko missään mitään järkeä?
Toivon meille molemmille päästä irti ihastuksesta, jolla ei ole tulevaisuutta. Minä mietin kaikkia niitä läheisiä, joihin mahdollinen eromme vaikuttaa. Niitä on aika useita ja kaikista eniten ajatellen lapsenlapsia. Toivottavasti Sinun ihastuksellesi ei ole vielä lapsenlapsia ja jos on, Ole vahva ja voimakas, luovu hänestä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1693120Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242111- 232044
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901885Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?721587Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se261346Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371242- 81241
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan341201Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61188