Hei,
Kirjoitin jo adhd-puolelle, mutta kun tuntuu, että oireet sopivat niin moneen neurologiseen poikkeavuuteen, niin laitan tämän myös tänne.
Pelkään kuollakseni, että pojallani (kohta 4 vuotta) on autismi. Kunpa se olisi ihan mitä tahansa muuta...
Hänestä:
-Hyvin impulsiivinen ja saa välillä hirveitä raivareita
-Ei vastaa usein kysymyksiin tai tee pyydettyjä asioita (häviää muihin maailmoihin eikä reagoi vaikka kuuleekin tai vaihtaa puheenaihetta), siis hyvin omaehtoinen
-Vuorovaikutuksessa ongelmia, ei leiki kuulemma muiden lasten kanssa mielikuvitus- tai roolileikkejä päiväkodissa, mutta hippaa ja riehumisleikkejä jne, On vetäytyväinen siellä. Nyt on alkanut matkimaan viiveisesti ja kontaktinottoja havaittu vähän. Vanhempien ja serkkujen kanssa leikkii kyllä.
-Hyvin kiltti, ei vie tavaroita muilta tai ole aggressiivinen. Herkkä ja huono itsetunto
-Rakastaa piirrettyjä ja puhuu niistä usein ja myös hokee lausahduksia niistä.
-Naureskelee omille jutuilleen, puhuu outoja, "huudahtelee"
-Ei piirrä kuin suttua, ei osaa koota kuin parin palan palapelejä
-Vireystila heittelee ja välillä hoksaavainen ja kommunikoi hyvin, toisena päivänä ei vastaa kysymyksiin ja on kuin "pää löisi tyhjää".
-Motorisesti hieman kömpelö
-Pari kk sitten aloitti käsien räpistelyn, jota tapahtuu kuitenkin aika harvoin
Hän puhuu kyllä aika paljon, kertova puhe niukkaa (taas se omaehtoisuus). Tosin mielestäni on välillä sanojen hakemisen vaikeutta ja sekoittelee sanoja (esim. yläkerta-alakerta). On empaattinen ja tunnistaa tunnetilat. Pitää läheisyydestä. Ei mielestäni mitään rutiinipakkoa tai poikkeavia leikkejä (tosin olen joskus nähnyt hänen pyörittelevän rengasta hetken tai järjestelemästä asioita riveihin tmv (tällöin hänellä on joku idea, esim. että maitopullot ovat linnoja tmv.)
Minä pelkään, että poikavauvallanikin on sama ongelma. Tarkkailen molempia ja olen niin masentunut, että olen miettinyt laitokseen hakeutumista. Poikaa tarkkaillaan ja on jonossa toimintaterapiaan ja puheterapiaan (viimeisimpään pyynnöstäni). Fysioterapeutti ei vielä ollut huolissaan, Neuropsykologi sanoi 3-vuotiaana (vein omasta halusta), että seuraillaan...ei olisi huolissaan vielä.
En pysty odottamaan ajan kulua ja nyt googlettamisen jälkeen pelkään myös taantumaa. Välillä tuntuu, että kyseessä adhd, sitten taas autismi, asperger, dysfasia, lievä kehitysvamma...
Onko jollakulla vastaavanlaista lasta, jolla diagnoosi? Tai osaisiko joku sanoa jotakin tähän? Olisin kiitollinen.
Onko tämä autismia!??
11
107
Vastaukset
- Aspergerinfo
Miksi ja mitä pelkäät noin tarkalleenottaen? Sanoisin samaa kuin neuropsykologi, ettei kannattaisi olla kovin huolissaan, lapset kehittyvät kukin omalla tavallaan, mitään vedenpitävää standardia ei ole, kuinka milläkin ikäkaudella tarkalleenottaen pitäisi käyttätyä. Älä ainakaan ota mitään paniikkia asiasta, käykää siellä neuropsykologilla uudelleen jossain vaiheessa ja rauhassa odotelkaa mitä mieltä hän asiasta on. Minkälaisia käytännön ongelmia teillä ilmenee joiden kanssa ette tule toimeen?
- dhklöökhgff
Ei minun mielestäni kannattaisi pelätä, vaikka olisikin autismi. Ei mielestäni autismissa ole mitään pelättävää varsinaisesti, varsinkaan "kauheasti" pelättävää.
- ajatusten sekasotku
Minä en osaa pukea sanoiksi pelkoani... Minulla on taipumusta masennukseen ja ahdistuneisuuteen ja murehdin turhiakin asioita koko ajan. Tämä on sellainen asia, jota mietin 90 % ajastani. Pelkään hänen tulevaisuutensa ja oman tulevaisuuteni puolesta. Pelkään, että hänestä puhutaan pahaa. Nytkin minua satuttaa kaikki lausunnot ja päiväkodin palautteet. Tuntuu, että tämä on liikaa minulle kestää.
Käytännön ongelmia lienee oikeastaan raivarit, karkailu, "huono" käytös. Hän ei tee mitään sosiaalisten paineiden alaisena (ole paikallaan esim,. jossakin juhlassa). Tosin esim. päiväkodin joulujuhlan esitys ikäistensä ryhmässä meni ihan ok. Olemme vamaan aika tottuneita omistuisuuksiin. Toisaalta ilman tarkempaa tutkimista hän on suurimman osaa aikaa ihan normaali. Leikkii kaikenlaisia leikkejä ja mielikuvitusleikkejä paljon ja hakee meitä mukaan. Myöskin puhuu pitkiä lauseita, vaikkei aina ikätasoisesti varmaan. Mutta kun häneltä yrittää kysyä jotakin, niin ei siis todellakaan vastaa vaikka kuinka tivaisi. Tosin aloin miettimään dysfasiaakin kerran, kun päiväkodin lomakkeeseen kyselin häneltä kysymyksiä. Lopulta tuntui, että arvaili, mitä pitäisi vastata. Ja vastailee myös jotenkin "ohi aiheen". Esim: "Ketä kotona asuu?" niin hän vastaa: "Isi tekee pihalla hommia." Hänestä on todella vaikea sanoa missä mättää jos mättää, kun näissä testauksissa vetäytyy koko hommasta, eikä tee eikä vastaa. Eli eikö ymmärtänyt vai vaan ei tehnyt/kuunnellut...
Minä ehkä haluaisin diagnoosin (tietenkin siis jos sellainen on oikeasti hänellä), se jotenkin toisi selkeyttä minulle. Odotan kauhulla 4-vuotisneuvolaa testauksineen. Aina saa kuulla omasta lapsestaan vaan huonoja asioita, vaikka hän on niin suloinen, kiltti ja empaattinen persoona. En tiedä mitä kautta jatkaisin tässä kun 4 vuotta tulee täyteen. Neuvolan kautta eteenpäin vai sinne yksityiselle neuropsykologille. Eikös se niin ole, että kuitenkin tarvitaan julkiselta puolelta lähete tutkimuksiin? Enkä haluaisi hänelle montaa krt tuota stressaavaa testitilannetta. Tiedän jo nyt, että se on liian pitkä. Ei jaksa keskittyä/väsyy eikä siksikään enää sitten tee mitään.- Aspergerinfo
Masentuneena asiat tuntuvat paljon vaikeammilta ja tuntuu ettei mistään tule mitään, vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan välttämättä. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä nykyajan paineistusta joka puolelta, jos lapsi ei toimi ja käyttäydyn jonkin yleispäteväksi luokitellut keskivertolapsen tavoin joinakin ikäkausina. Jos olisin sinä, jättäisin joksikin aikaa koko asian "lepäämään" ja odottaisin ja katselisin kuinka lapsi kehittyy pikkuhiljaa ja jos ylitsepääsemättömiä ongelmia ympäristön kanssa alkaa ilmetä veisin vasta sitten testeihin. Totta on, että testausjaksot rasittavat lasta ja niihin tulisikin hakeutua vasta sitten, kun aivan varmasti tuntee jotain olevan pahasti vinossa. Teidän tilanteenne ei mielestäni kuulosta siltä. Pääasiahan on, että lapsi voi hyvin ja nauttii elämästään. Myös se, jos sinä stressaan asiasta liikaa, se väistämättä heijastuu lapsen käytökseen. Oletko itse saanut levätä tarpeeksi lastenhoidosta viime aikoina, olisiko mahdollista hakea jostain itsellesi vaikka joku tukihenkilö, joka mahdollistaisi tämän ja välillä voisi olla lasten kanssa, jos omat voimat eivät tunnu riittävän ettekä pysty tällaista järjestämään oman perheen sisäisesti?
- lisäys
Aspergerinfo kirjoitti:
Masentuneena asiat tuntuvat paljon vaikeammilta ja tuntuu ettei mistään tule mitään, vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan välttämättä. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tätä nykyajan paineistusta joka puolelta, jos lapsi ei toimi ja käyttäydyn jonkin yleispäteväksi luokitellut keskivertolapsen tavoin joinakin ikäkausina. Jos olisin sinä, jättäisin joksikin aikaa koko asian "lepäämään" ja odottaisin ja katselisin kuinka lapsi kehittyy pikkuhiljaa ja jos ylitsepääsemättömiä ongelmia ympäristön kanssa alkaa ilmetä veisin vasta sitten testeihin. Totta on, että testausjaksot rasittavat lasta ja niihin tulisikin hakeutua vasta sitten, kun aivan varmasti tuntee jotain olevan pahasti vinossa. Teidän tilanteenne ei mielestäni kuulosta siltä. Pääasiahan on, että lapsi voi hyvin ja nauttii elämästään. Myös se, jos sinä stressaan asiasta liikaa, se väistämättä heijastuu lapsen käytökseen. Oletko itse saanut levätä tarpeeksi lastenhoidosta viime aikoina, olisiko mahdollista hakea jostain itsellesi vaikka joku tukihenkilö, joka mahdollistaisi tämän ja välillä voisi olla lasten kanssa, jos omat voimat eivät tunnu riittävän ettekä pysty tällaista järjestämään oman perheen sisäisesti?
ps. jos välttämättä tahdot tutkituttaa lapsesi, suosittelen Proneuronia Helsingistä, joka on erikoistunut lastenneurologiaan, sinne ei tarvitse lähetettä, mutta tutkimukset maksavat jonkin verran tai sitten ottamaan yhteyttä Husin neuropsykiatriseen osastoon, jossa jonotusajat ovat tosin todella pitkiä
- dhklöökhgff
lisäys kirjoitti:
ps. jos välttämättä tahdot tutkituttaa lapsesi, suosittelen Proneuronia Helsingistä, joka on erikoistunut lastenneurologiaan, sinne ei tarvitse lähetettä, mutta tutkimukset maksavat jonkin verran tai sitten ottamaan yhteyttä Husin neuropsykiatriseen osastoon, jossa jonotusajat ovat tosin todella pitkiä
Niin, pahaa puhuvista ihmisistä voi olla tietyllä tavalla aiheellistakin olla huolissaan, koska ihmiset eivät kyllä aina ole kovinkaan reiluja, mutta se ei ole autismin syy.
Autismia ei tarvitse pelätä. Jos se autismi oikeasti tulisi vastaan, niin pahanpuhetta kyllä voi olla valitettavasti, niinkuin kai vähän kaiken erilaisuuden kohdalla, mutta sitten vaan rohkeasti kohtaamaan autismia, ei sitä tarvitse pelätä.
Ihmisten ilkeät puheet ei maailmasta lopu autismin kanssa tai ilman.
- ajatusten sekasotku
Kiitos vastauksistanne. Ja erityisesti Aspergerinfolle: Vaikken sinua tunnekaan, vaikutat IHANALTA ihmiseltä. :) Huomaan, että olet vastaillut täällä monien huoliin ja kysymyksiin. Mahtava juttu!
Asumme Varsinais-Suomessa, vaikka voihan täältäkin matkustaa tutkimuksiin.
Keskustelin äsken poikani kanssa Lumiukko-elokuvasta aika hyvin, katsekontakti oli selkeä. Tehtiin yhdessä ruokaa ja hän vaikuttaa niin normaalilta kuin olla ja voi. Tosin lähipäivinä on ollut räpistelyä (käsien pyöritystä). Liittyykö tämä aina johonkin häikkään vai voiko olla normaalia? Kysyisin vielä, että kuinka usein autismissa taannutaan? Pelkään, että hyvin kehittynyt poikani menisikin takapakkia... Nyt hän on vaan edennyt kehityksessä eteenpäin.
Minä huomaan KAIKEN hiukankin poikkeavan käytöksen, koska tarkkailen (tahtomattani) koko ajan. Moni "puhtaat paperit" saanut ei näitä omasta lapsestaan edes huomaisi. Kaipa ne jossakin määrin ovat vielä sallittuja? Hän ei vastaa kaikkiin kysymyksin, mutta ilmoittaa, että "ei" tai "en vastaa". Enpä tiedä, jotenkin toivoisin, että hänet diagnosoitaisiin ja sanottaisiin ettei hätää... Voiko tämä olla jotakin muuta???- Aspergerinfo
Kiitos kauniista sanoistasi. Hyvin tärkeää on, että teette sellaisia asioita yhdessä, mistä lapsesi pitävät, jolloin motivaatio on korkea; näin saat otettua enemmän kontaktia lapseen. Yhä edelleen mitä kerroit, minusta poikasi vaikuttaa normaalilta lapselta. Ja vaikka jotain erityisen lievää poikkeamaa jossain vaiheessa ilmenisikin, on hyvin tärkeää, että kiinnität huomion juuri tuohon, mistä kaikesta tekemisestä lapsesi motivoituu. Jos oman mielenterveytesi kannalta näet tarpeelliseksi tutkituttaa poikasi, tee se, mutta kannattaa tarkkaan punnita asiaa myös lapsen näkökulmasta. Kuten kirjoitit, tutkimusjaksot ovat lapselle rankkoja ja he kyllä ihan pieninäkin jo aavistavat, miksi tutkimuksia tehdään eli kannattaisi hyöty-haitta -akselilla harkita ovatko tutkimukset vielä tällä hetkellä tarpeen. Sitten kun käytte neuvolassa, sinulla on oikeus kyseenalaistaa työntekijän kommentit lapsestasi. Jotkut työntekijät jopa lastenneuvoloissa, voivat erehtyä ohjaamaan väärään suuntaan. Sinun kannattaa myös siellä käynnillä kertoa, kuinka koet tilanteenne. Minusta olet hyvä ja huolehtivainen äiti. Toivottavasti neuvolassa eivät saa sinusta vääränlaista kuvaa. Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa voisit keskustella asioista? Hyvä että kirjoitit ajatuksistasi tänne.
- Aspergerinfo
Tuli vielä mieleeni, mistä lapsesi huono itsetunto voisi johtua vai oletatko hänellä vain olevan huonon itsetunnon? Miten se ilmenee käytännössä? Voisitko jotenkin kasvattaa hänen itsetuntoaan, mikäli luulet se olevan heikko?
- ajatusten sekasotku
Tuo on hankala asia tuo diagnosointi... Olen melko varma, että sitä suosittavat joka tapauksessa, sillä minun on vaikea kuvitella, että poikani kovin hyvin 4-vuotistesteistä suoriutuu. Mutta en todellakaan haluaisi näitä testitilanteita hänelle, enkä myöskään leimaa otsaan. Toisaalta taas tiedän, että jos jotakin on, niin tukitoimet ja terapiat tulisi aloittaa heti, että niistä olisi mahd. suuri hyöty.
Poikani on kiltti ja herkkä. Siitä huolimatta, että saattaa saada raivarin kun ei saa jotakin asiaa periksi. Hän loukkaantuu helposti jos joku vie häneltä lelun tai ei halua halata. Hän haluaa varsinkin minun läheisyyttäni koko ajan ja olen jotenkin tulkinnut tämän niin, että tarvitsee jatkuvasti muistutusta siitä, että tulee hyväksytyksi ja häntä rakastetaan. Koska minulla on niin suuri rooli tässä kaikessa, olen asian kanssa läsnä koko ajan. Kotimme on kuin vankila, jossa entiset onnellisuuden tunteet ovat vaihtuneet pelkäksi mustaksi mössöksi päässäni, joka on sekoitus huolta, pettymystä, toivoa, surua, katkeruutta ja tiedonhalua. Vauvaanikin seuraan koko ajan (rummuttaa lattiiaa niin kuin esikoinen vauvana, pelkää vauvakirjaa niin kuin esikoinen aiemmin, pitää paljon käsiä nyrkissä vieläkin jne jne.)
Minä en ole koskaan ollut kovin tasapainoinen. Pienenä minua kiusattiin ja tapahtui kaikenlaista ikävää. Olen ollut masentunut ja ahdistunut. Kun sain esikoiseni, nämä väistyivät onnen tieltä. Nyt tuntuu siltä, että tämä tunne on minulta viety eikä taaskaan ole oikein syytä elää. Tulevaisuuden näen vain kurjuutena. Anteeksi vuodatus, pitäisi kai siirtyä masennus-palstalle...
Minulla on hyvät tukiverkostot, mutta kukaan ei enää jaksa kuunnella minua. Mieheni ei halua puhua asiasta, "ei vaan jaksa enää" kuulemma.
Kaikkein huonoin olen aina ollut odottamaan vastauksia ja vihaan sanontaa: "Aika näyttää". - ollakkovaieiköolla
Miten tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, kun on kyseessä Aperger?
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/82989/gradu05427.pdf?sequence=1
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä883728Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5883531- 433432
- 522187
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap132151SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3201936Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1201905Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1591657Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?261361Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661332