Mitä olette mieltä, onko vihille meneminen tärkeää sellaisessakin liitossa, jossa ei ole tarkoituksena enää lapsia tehdä?
Olen elellyt ihanan ja rakkaan puoliskon kanssa jo vuosia. Perheessä on lapsia, yhdessä kasvatettuja, mutta ei yhteisiä. Minä olen eronnut, mies on ollut aiemmin vain avoliitossa, lyhyehkössä.
Naimisiin emme ole menneet, eikä se oikeastaan ole aktiivisesti ollut edes keskustelun alla. Mies aikoinaan sanoi, vuosia sitten, että ei kait sitä tässä iässä enää naimisiin mennä, kun se on enemmän sellaista nuoren parin touhua, ennen lasten tekoa.
Itse taas ajattelen, että vihille mennään siksi, että on turva vanhuudenpäiville. (Esim leskenoikeudet molemmille yms.)
Rakkautta meillä on, ja pitkä liitto takana. Mies ei siis varsinaisesti vastusta naimisiin menoa, mutta siitä ei ole vuosiin mitään puhuttu. Olen itse ruvennut miettimään, että haluan naimisiin... En halua olla esim. eläkeläisenä avovaimo.
Mitä itse olette mieltä, menisittekö naimisiin, jos tarkoitus ei ole enää perustaa ns. nuorta perhettä? Yhdessä vietettyjä onnellisia vuosia on takana "tuhat". Yhteen mentiin kun lapset olivat vielä tarhassa. Omaisuus on yhdessä hankittu, molemmat käyvät töissä yms. Mistään rahaan liittyvästä tässä ei ole siis kyse.
Vanhempanakin vihille?
44
853
Vastaukset
Hei nimimerkki, MietintääNaiselta
Mietit naimisiin menoa "vanhan" kumppanin kanssa vanhempana. Kyllä, naimisiin meno voi, totta kai olla tärkeätä missä iässä tahansa. Jos kummallakaan puolisoista ei ole mitään sitä vastaan ja toinen sitä toivoo, niin tietysti voi mennä naimisiin. Itseasiassa työssäni on kaiken aikaa sellaisia vihkimisiä, ei toki usein, mutta säännöllisesti. Jotkut sanovat, että lasten kasvun vuosina ei olisi ollut aikaa ja voimia naimisiin menoon, mutta iän myöstä ja lasten kasvettua, naimisiin meno tuntuu tärkeältä. Juuri leskeneläke tai tuo minkä sanot, ettei ole eläkeläisenä avovaimo vaan aviovaimo - ovat muillekin kuin sinulle merkittäviä asioita. Keski-ikäisen häät voivat olla "millaiset tahansa"; voitte käydä kahdestaan kirkossa kahden todistajan läsnä ollessa tai pyytää lapsenne mukaan tai järjestää isommankin tilaisuuden. Ihana juttu, että teillä on toisenne ja rakkautenne :)
Kaikkea hyvää teille,
Pirkko-pappi- Miksi pappi?
Miksi pilaisitte hyvän liittonne papin höpötyksillä? Pappi on kolmas osapuoli ja oikea toimiva liitto on kahden kauppa. Ei pappi ota mitään vastuuta liitostanne, siis miksi pappi?
- NäinMeillä
Kuka papista on mitään puhunut? Ei naimisiin menoon mitään pappia tarvita. Jo yli puolet liitoista solmitaan uskonnottomin menoin maistraatissa. Tämä tapa sopii hyvin myös vanhemmalle parille joka ei halua liikaa häähössötystä ja vain avioliiton suomat edut.
- Ihmettä kerrakseen
NäinMeillä kirjoitti:
Kuka papista on mitään puhunut? Ei naimisiin menoon mitään pappia tarvita. Jo yli puolet liitoista solmitaan uskonnottomin menoin maistraatissa. Tämä tapa sopii hyvin myös vanhemmalle parille joka ei halua liikaa häähössötystä ja vain avioliiton suomat edut.
Miksi pitää ottaa kolmas ihminen tekemään pariliittoa? Olkoon tuo kolmas pyörä maistraatista tai kirkosta. Miksi on tarvetta tälläiseen? Avioliittohan on kahden ihmisen sopimus.
- mek
Asian voi hoitaa vaikka yhteisen asunnon puolesta keskinäisellä testamentilla jos siihen on tarvetta ja se huono puoli avioliitossa on että jos asunto on vain toisen ja hänellä on lapsia niin eivät voi sitä perittyä asuntoa myydä ja saada perintöä käyttöön koska leskella on asumisoikeus yhteiseen asuntoon eikä siitä voi vuokraakaan periä.
- NäinMeillä
"se huono puoli avioliitossa on että jos asunto on vain toisen ja hänellä on lapsia niin eivät voi sitä perittyä asuntoa myydä ja saada perintöä käyttöön koska leskella on asumisoikeus yhteiseen asuntoon eikä siitä voi vuokraakaan periä."
Kenen kannalta huono ja kenen kannalta sitten taas hyvä. Eli lesken parastahan tässä juuri haettiin. - aloit.
Minä mietin myös muita lesken oikeuksia. Esimerkiksi että jos toinen sairastuu, niin oma puoliso olisi se lähiomainen, joka päättää toisen hoidosta yms. Tällä hetkellä olemme vain avopuolisoita, vaikka takana on vuosia yhdessä... Haluan että mieheni on se, joka päättää vaikkapa hautaamisestani, ja minä hänen. Tai hoidostani jos itse en kykene, ja minä hänen. Jne.
Meillä on kyllä yhteinen talo. Testamenttikin, siten että molempien lapset perivät molemmat, riippumatta siitä kumpi on biologinen vanhempi. (Meillä molemmilla on siis biologisia lapsia.)
Leskenoikeutta jäädä taloon asumaan ei meillä ole, koska emme ole naimisissa. Ehdottomasti sellaisen molemmille haluaisin. Vaikkakin uskon vahvasti, että ei lapset rupeaisi toisen kuollessa kumpaakaan meistä kodistaan hetkessä pois häätämään, mutta hyvä se oikeus olisi olla virallisestikin.
Mies on sanonut minua rouvaksi jo siitä lähtien kun olimme vuoden päivät yhdessä eläneet, joten tavallaan tunteen tasolla olemme jo naimisissa. Varmasti moni luuleekin, että olemme naimisissa. =D
Voishan sitä joskus kutsua kaikkein läheisimmät kylään. Omat vanhempanikin ovat vielä elossa. (Miehen vanhemmat eivät enää ole.) Voisimme siinä sitten sanoa Tahdon, olkoot sitten vaikka yllätys läheisille. Ollaanhan tässä tahdottu jo niin pitkään, ettei ainakaan kukaan pääse sanomaan liian pikaisista häistä. Heh.
Täytyyköhän sitä sitten näin naisena kosia? Vai ehdottaa että mies kosisi? Vai ihan vaan juttelemalla sopia asiasta? Pieni romantiikka ei ole pahasta vanhallekaan parille... - oppeliini1
aloit. kirjoitti:
Minä mietin myös muita lesken oikeuksia. Esimerkiksi että jos toinen sairastuu, niin oma puoliso olisi se lähiomainen, joka päättää toisen hoidosta yms. Tällä hetkellä olemme vain avopuolisoita, vaikka takana on vuosia yhdessä... Haluan että mieheni on se, joka päättää vaikkapa hautaamisestani, ja minä hänen. Tai hoidostani jos itse en kykene, ja minä hänen. Jne.
Meillä on kyllä yhteinen talo. Testamenttikin, siten että molempien lapset perivät molemmat, riippumatta siitä kumpi on biologinen vanhempi. (Meillä molemmilla on siis biologisia lapsia.)
Leskenoikeutta jäädä taloon asumaan ei meillä ole, koska emme ole naimisissa. Ehdottomasti sellaisen molemmille haluaisin. Vaikkakin uskon vahvasti, että ei lapset rupeaisi toisen kuollessa kumpaakaan meistä kodistaan hetkessä pois häätämään, mutta hyvä se oikeus olisi olla virallisestikin.
Mies on sanonut minua rouvaksi jo siitä lähtien kun olimme vuoden päivät yhdessä eläneet, joten tavallaan tunteen tasolla olemme jo naimisissa. Varmasti moni luuleekin, että olemme naimisissa. =D
Voishan sitä joskus kutsua kaikkein läheisimmät kylään. Omat vanhempanikin ovat vielä elossa. (Miehen vanhemmat eivät enää ole.) Voisimme siinä sitten sanoa Tahdon, olkoot sitten vaikka yllätys läheisille. Ollaanhan tässä tahdottu jo niin pitkään, ettei ainakaan kukaan pääse sanomaan liian pikaisista häistä. Heh.
Täytyyköhän sitä sitten näin naisena kosia? Vai ehdottaa että mies kosisi? Vai ihan vaan juttelemalla sopia asiasta? Pieni romantiikka ei ole pahasta vanhallekaan parille...Ymmärrän epäilyksesi viitaten ikäänne.i. Kuitenkaan tuo ei saisi olla esteenä avioliittoon.
Sinä voit aivan hyvin kosia. Vain järjestä kiva ja rauhallinen hetki ja siinä tuumiessanne yhteisiä asioita esität kysymyksen pitläaikaisen ja jo niin rakkaaksi tulleen liittonne laillistamisen.
Romantiikkaa teillä on ollut jo vuosikausia, siinä ei mitään uutta - tämä on vain kunpaakin hyodyttävä käytännon järjestely.
Sinä saatat kuolla ennen miestäsi jolloin tuet ja oikeudet avioliiton kautta ovat ja pysyvät hänellä - ja päinvastoin.
Haluatteko tehdä toimituksen maistraatissa, kotonanne papin vihkiessä tai kirkossa on yhteinen valintanne.
Hyvää hääpäivää!!!!! - mek
NäinMeillä kirjoitti:
"se huono puoli avioliitossa on että jos asunto on vain toisen ja hänellä on lapsia niin eivät voi sitä perittyä asuntoa myydä ja saada perintöä käyttöön koska leskella on asumisoikeus yhteiseen asuntoon eikä siitä voi vuokraakaan periä."
Kenen kannalta huono ja kenen kannalta sitten taas hyvä. Eli lesken parastahan tässä juuri haettiin.Niin ajatellaan mutta toisen puolson rintaperilliset maksavat perintöverot mutta eivät saa perintöä käyttöön jos leski on ollut kirjoilla yhteisessä asunnossa ja saa pelkillä käyttömenoilla asua niin kauan kun haluaa ja se siitä.
- ehkä näin
mek kirjoitti:
Niin ajatellaan mutta toisen puolson rintaperilliset maksavat perintöverot mutta eivät saa perintöä käyttöön jos leski on ollut kirjoilla yhteisessä asunnossa ja saa pelkillä käyttömenoilla asua niin kauan kun haluaa ja se siitä.
Kyllä ne perilliset sitten aikanaan saavat perinnön käyttöönsä. Fiksu pariskunta jättää jälkeensä myös sen verran rahaa, että sitä voidaan antaa perintöverojen maksuun. Perintöverohan on maksettava joka tapauksessa.
Toisaalta pariskunta voi myydä asunnon molempien vielä eläessä, muuttaa vuokralle ja tuhlata kaikki rahat matkusteluun ja ilonpitoon. aloit. kirjoitti:
Minä mietin myös muita lesken oikeuksia. Esimerkiksi että jos toinen sairastuu, niin oma puoliso olisi se lähiomainen, joka päättää toisen hoidosta yms. Tällä hetkellä olemme vain avopuolisoita, vaikka takana on vuosia yhdessä... Haluan että mieheni on se, joka päättää vaikkapa hautaamisestani, ja minä hänen. Tai hoidostani jos itse en kykene, ja minä hänen. Jne.
Meillä on kyllä yhteinen talo. Testamenttikin, siten että molempien lapset perivät molemmat, riippumatta siitä kumpi on biologinen vanhempi. (Meillä molemmilla on siis biologisia lapsia.)
Leskenoikeutta jäädä taloon asumaan ei meillä ole, koska emme ole naimisissa. Ehdottomasti sellaisen molemmille haluaisin. Vaikkakin uskon vahvasti, että ei lapset rupeaisi toisen kuollessa kumpaakaan meistä kodistaan hetkessä pois häätämään, mutta hyvä se oikeus olisi olla virallisestikin.
Mies on sanonut minua rouvaksi jo siitä lähtien kun olimme vuoden päivät yhdessä eläneet, joten tavallaan tunteen tasolla olemme jo naimisissa. Varmasti moni luuleekin, että olemme naimisissa. =D
Voishan sitä joskus kutsua kaikkein läheisimmät kylään. Omat vanhempanikin ovat vielä elossa. (Miehen vanhemmat eivät enää ole.) Voisimme siinä sitten sanoa Tahdon, olkoot sitten vaikka yllätys läheisille. Ollaanhan tässä tahdottu jo niin pitkään, ettei ainakaan kukaan pääse sanomaan liian pikaisista häistä. Heh.
Täytyyköhän sitä sitten näin naisena kosia? Vai ehdottaa että mies kosisi? Vai ihan vaan juttelemalla sopia asiasta? Pieni romantiikka ei ole pahasta vanhallekaan parille...Hei.
Oli mukava lukea kivoja kommentteja, joita olet saanut tähän naimisiinmeno pohdintaasi. Vanhemmilesi(kin) voisi olla mieluista saada olla paikalla todistamassa naimisiin menoasi. Voit tietysti kosia ja kertoa, että tahtoisit ihan oikeasti olla miehesi rouva :) Jos päätätte mennä naimisiin, ihanaa hääpäivää, missä ja miten sitten menettekin naimisiin.
Hyvää joulunaikaa,
Pirkko-pappi- Antaa palaa vaan
aloit. kirjoitti:
Minä mietin myös muita lesken oikeuksia. Esimerkiksi että jos toinen sairastuu, niin oma puoliso olisi se lähiomainen, joka päättää toisen hoidosta yms. Tällä hetkellä olemme vain avopuolisoita, vaikka takana on vuosia yhdessä... Haluan että mieheni on se, joka päättää vaikkapa hautaamisestani, ja minä hänen. Tai hoidostani jos itse en kykene, ja minä hänen. Jne.
Meillä on kyllä yhteinen talo. Testamenttikin, siten että molempien lapset perivät molemmat, riippumatta siitä kumpi on biologinen vanhempi. (Meillä molemmilla on siis biologisia lapsia.)
Leskenoikeutta jäädä taloon asumaan ei meillä ole, koska emme ole naimisissa. Ehdottomasti sellaisen molemmille haluaisin. Vaikkakin uskon vahvasti, että ei lapset rupeaisi toisen kuollessa kumpaakaan meistä kodistaan hetkessä pois häätämään, mutta hyvä se oikeus olisi olla virallisestikin.
Mies on sanonut minua rouvaksi jo siitä lähtien kun olimme vuoden päivät yhdessä eläneet, joten tavallaan tunteen tasolla olemme jo naimisissa. Varmasti moni luuleekin, että olemme naimisissa. =D
Voishan sitä joskus kutsua kaikkein läheisimmät kylään. Omat vanhempanikin ovat vielä elossa. (Miehen vanhemmat eivät enää ole.) Voisimme siinä sitten sanoa Tahdon, olkoot sitten vaikka yllätys läheisille. Ollaanhan tässä tahdottu jo niin pitkään, ettei ainakaan kukaan pääse sanomaan liian pikaisista häistä. Heh.
Täytyyköhän sitä sitten näin naisena kosia? Vai ehdottaa että mies kosisi? Vai ihan vaan juttelemalla sopia asiasta? Pieni romantiikka ei ole pahasta vanhallekaan parille...Mitään ei kannata jättää uskon varaan sillä koskaan ei tiedä mitä lapsista tulee ja mitä ongelmia kenellekkin. Rahan ahneus jos tulee niin se ei sääliä tunne. On näitä esimerkkejä paljon tullut kun on liikaa luotettu. Itse en koskaan luottaisi keneenkään vaikka kuinka näyttäisi ja luulisi mitä.
Kannattaa ehdottomasti turvata lesken asumisoikeus virallistamalla liitto. Teidän se omaisuus on niin kauan kunnes aika jättää kummastakin eikä lasten. Se pitäisi olla teidän vanhuuden turva jos tulee sairauksia ja hoitokuluja eikä mitään lapsille kerättyä omaisuutta. - mek
ehkä näin kirjoitti:
Kyllä ne perilliset sitten aikanaan saavat perinnön käyttöönsä. Fiksu pariskunta jättää jälkeensä myös sen verran rahaa, että sitä voidaan antaa perintöverojen maksuun. Perintöverohan on maksettava joka tapauksessa.
Toisaalta pariskunta voi myydä asunnon molempien vielä eläessä, muuttaa vuokralle ja tuhlata kaikki rahat matkusteluun ja ilonpitoon.Niin voi tehdä mutta ajatteleppa että se vanhemman uusi puoliso on vaikka parikytä vuotta nuorempi niin aika kauan voi elää ja perilliset eivät voi realisoida perintöään koska leski asumisoikeus jos muuta asuntoa ei löydy.
- mek
aloit. kirjoitti:
Minä mietin myös muita lesken oikeuksia. Esimerkiksi että jos toinen sairastuu, niin oma puoliso olisi se lähiomainen, joka päättää toisen hoidosta yms. Tällä hetkellä olemme vain avopuolisoita, vaikka takana on vuosia yhdessä... Haluan että mieheni on se, joka päättää vaikkapa hautaamisestani, ja minä hänen. Tai hoidostani jos itse en kykene, ja minä hänen. Jne.
Meillä on kyllä yhteinen talo. Testamenttikin, siten että molempien lapset perivät molemmat, riippumatta siitä kumpi on biologinen vanhempi. (Meillä molemmilla on siis biologisia lapsia.)
Leskenoikeutta jäädä taloon asumaan ei meillä ole, koska emme ole naimisissa. Ehdottomasti sellaisen molemmille haluaisin. Vaikkakin uskon vahvasti, että ei lapset rupeaisi toisen kuollessa kumpaakaan meistä kodistaan hetkessä pois häätämään, mutta hyvä se oikeus olisi olla virallisestikin.
Mies on sanonut minua rouvaksi jo siitä lähtien kun olimme vuoden päivät yhdessä eläneet, joten tavallaan tunteen tasolla olemme jo naimisissa. Varmasti moni luuleekin, että olemme naimisissa. =D
Voishan sitä joskus kutsua kaikkein läheisimmät kylään. Omat vanhempanikin ovat vielä elossa. (Miehen vanhemmat eivät enää ole.) Voisimme siinä sitten sanoa Tahdon, olkoot sitten vaikka yllätys läheisille. Ollaanhan tässä tahdottu jo niin pitkään, ettei ainakaan kukaan pääse sanomaan liian pikaisista häistä. Heh.
Täytyyköhän sitä sitten näin naisena kosia? Vai ehdottaa että mies kosisi? Vai ihan vaan juttelemalla sopia asiasta? Pieni romantiikka ei ole pahasta vanhallekaan parille...Itsekkin avoliitossa mutta olemme avokin kanssa laittaneet toisemme lähiomaisiksi ja vakuutuksissa edunsaajana avopuoliso niin ei men korvaukset väärälle henkilölle.
- Väärät perineet palj
mek kirjoitti:
Itsekkin avoliitossa mutta olemme avokin kanssa laittaneet toisemme lähiomaisiksi ja vakuutuksissa edunsaajana avopuoliso niin ei men korvaukset väärälle henkilölle.
Pitää olla vielä testamentti.
Itse tein testamentin miehelleni sillä sisarukseni veisivät ihan kaiken joillekka en halua jättää mitään kun niiden kanssa en ole edes elänyt. Jos kuolen ennen miestäni niin hän saa päättää jäämistöstäni ja antaa sisaruksilleni sitten jos ei itse tarvitse.
Yhdessä olemme hankkineet ihan kaiken niin miksi ihmeessä sisarukset vievät kun eivät ole millään tavoin elämäntyöhömme osallistuneet. Laki on aivan perseestä että ihan ulkopuoliset voivat vain sukulaisuus suhteen peruusteella viedä kaiken vaikkeivat olisi olleet missään tekemisissä koko ihmisten kanssa. Kaikki ottaa aivan varmasti mitä saa välittämättä kenestäkään mitään kenelle ne kuuluisi todellisuudessa.
Ottaa päähän kun täytyy pakkoavioliittoon mennä ihan turvatakseen puolisonsa ja testamentissa taas verotetaan enemmän. No onneksi voi mennä avioliittoon ihan hiljaisuudessa niin että sukulaisille se tulee yllätyksenä niin kuin lehtolapsetkin :D
Monilta on mennyt omaisuus sivu suun lehtolapsen takia.
Avokin sukulaiset ovat mielinkielin siihen saakka kunnes on perintö saamaksessa niin muuttuu ääni kellossa. Jos tietäisivät avioliitosta niin eivät olisi tyrkyllä.
- tulevaisuuden turva
Naimisiinmeno ei riipu siitä, suunnitellaanko hankkia lapsia. Nykyään aika moni aviopari ei hanki lapsia. Avioliitolla halutaan vahvistaa kahden ihmisen liitto,se antaa myös turvaa sekä henkisesti että taloudellisesti.
Lähipiirissä sattui hiljattain kuolemantapaus, jossa avomiehen kuollessa avovaimo sivuutettiin täysin omaisena. Miehen sisarukset sanoivat olevansa lähimmät omaiset ja päättivät kaiken hautajaisjärjestelyistä asunnon myyntiin. 20 yhteisen vuoden jälkeen avovaimo oli kuin ilmaa myös hautajaistilaisuudessa. Yhdessä laitettu koti meni miehen sukulaisille, samoin miehen nimissä ollut auto jota olivat yhdessä maksaneet ja käyttäneet. Puhumattakaan esim. leskeneläkkeestä...- Leskeksi jäänyt
Menimme avioliittoon 11 vuoden avoliiton jälkeen. Olin 49vee ja mies 58vee. Lapsia ei minulla ole.
Mies sairastui vakavasti 2012.
Avioliitto helpotti tosi paljon asioiden hoitoa sairaaloissa. Vaimona sain kaikki tiedot potilaasta. Ja jouduin/sain tehdä päätöksiä yhdessä lääkärien kanssa.
Aloin hänen omaishoitajakseen kotona. Vaimona olo oli jälleen etu.
Hän nukkui pois 2013.
Järjestin yksin hautajaiset mieheni toiveiden mukaan.
Sain Kelan lesken alkueläkettä n.300€/kk puolen vuoden ajan. Jatkoeläkettä en saa,kun siinä lasketaan vainajan työeläke ja lesken tulot yhteen. Jos ne ylittävät 1400€,Kela ei maksa sitä. Lisäksi Kelan eläkettä saadessa pitää olla alle 65 vuotias.
Sain myös ja saan edelleen mieheni työeläkkeestä noin puolet (miinus vero).
Menin naimisiin rakkaudesta. Mies oli elämäni tärkein. Kannatan ehdottomasti avioliittoa. - Järkyttävä tapaus
Näin siinä aina käy. Viittasin juuri "antakaa palaa vain" tämmöisiin tapauksiin.
Vaikka olisi ollut koko iän yhdessä elänyt pariskunta niin kaikki viedään, tuhkatkin pesästä jos ei papereita ole turvaamaan avopuolisoa. Mikään ei merkkaa mitä avopuoliso on maksanut sille edun saavalle suvulle. Rahan ollessa kyseessä se avopuoliso on helposti ilmaa vaikka olisi ollut kuinka hyvä ihminen aikaisemmin ja annettu ymmärtää että sukuun on hyväksytty.
Omiin lapsiinkaan ei pidä ikinä luottaa että kunnioittaisivat vanhemman tahtoa puolison saadessa asumisoikeuden tms. RAHA MENEE AINA IHAN KAIKEN EDELLE ihmissuhteista välittämättä.
Tuossa tapauksessa miehen olisi pitänyt edes testamentilla turvata avopuolisonsa elämä eikä sisarustensa joidenka kanssa ei ollut yhteiselämää elänyt. Nyt siis väärät ihmiset veivät kaiken vain sukulaisuuden perusteella. - mek
Se aunto pitää olla molempien nimissä niin ei sitä ihan noivaan myydä kun se toinekin omistaja sanoo hinnan millä myy. Jos auto ostetaan yhteiseksi niin se pitää olla molempien nimissä ja täsäkin tapáuksessa testamentti olisi pelatanut Asian ja sukulaiset olivat katsoneet pitkään kun testamentti olisi luettu perunkirjoituksessa.
- mek
Josoli talivaika niin olisi avoleski jättänyt asunnon tyhjilleen ja katkaissut sähköt sieltä niin aika äkkiä pilalle menee jos on omakotitalo. Avoliitossa asunto pitää olla molempåien nimissä niin silloin avokki omistaa puolet ja voi määrätä hinnan millä luopuu ja testaemntti olisi pitänyt olla niin asiat olisvat paremmin avokin kuoleman jälkeen.
- Kulissiliitto vai
Naiselle on häpeä jäädä vanhaksipiiaksi. Heistä tulee karmeita rouvia joiden miehillä ei ole mitään arvoa, kuin maksaa etelän matkoja. Sitten useat juurikin nämä miehet hakevat vieraasta pedistä lohtua.
- Siunattu liitto
Tottakai menisin naimisiin vielä vanhanakin. Se on vaan parempi vaihtoehto.
- näinmeil
Minä menin avioliittoon itseäni tuntuvasti vanhemman miehen kanssa. Olin silloin itsekin yli 40 v. Molemmilla oli lapsia edellisistä avioliitoista, lisää ei haluttu eikä ehkä olisi enää saatukaan.
Avioliitto teki suhteemme täysin selväksi kaikille sukulaisille ja ystäville ja myös muille. Yli kymmenen hyvän avioliittovuoden jälkeen puolisoni kuoli. Avioliiton perusteella sain ja saan edelleen leskeneläkettä. Ilman sitä olisi tilanteeni muodostunut todella hankalaksi. Myös yhteisen kodin säilyminen minun kotinani on äärettömän arvokas asia. Mieheni lapsen perintöverot maksettiin mieheni jättämillä rahavaroilla.
Minusta avioliitto on oikea ratkaisu monestakin syystä, jos on tarkoitus olla yhdessä koko loppuikä. Naimisiin voi mennä missä iässä vain, juhlallisemmin tai maistraatissa vain pikaisesti pistäytyen. - mikä ikäraja
Äiti löysi n. 10 vuotta myöhemmin leskeksi jäätyään uuden miehen, menivät naimisiin, vaikka ikää kummallakin 70
- lakimiehen juttusill
Avoliiton loppuminen on omaisuuden kannalta paljon kinkkisempi juttu, kuin avioliiton loppuminen, esim. puolison kuollessa.
Yhteisen omaisuuden suhteen on todella tärkeää, että avoliitossa on omaisuus merkitty yhteiseksi. Esimerkiksi jos sinä omistat talon ja kuolet, perivät lapsesi sen ja voivat heti heittää avokkilesken pois kämpästä. Ja jos testamenttaatte jotain toisillenne, verot maksetaan kuten olisi vieras henkilö.- KeltainenLeski
Ja vaikka olisitte naimisissa, muistakaa henkivakuutus jos teillä on vielä vähänkään velkoja. On paljon helpompi jatkaa elämää jos pystyy maksamaan lainat pois ja on rahaa perintöveroihin.
Mieheni kuoli äkillisesti vähän yli nelikymppisenä ja jäin yksin kahden alakouluikäisen lapsen kanssa velkaiseen taloon. Onneksi meillä oli henkivakuutus ja pystyin maksamaan lainat pois ja maksamaan perintöverot. Kaiken surun keskellä oli helpotus että talous ei romahtanut samalla. Täytyy sanoa että ne maksetut vakuutusmaksut olivat joka sentin arvoisia. - mek
KeltainenLeski kirjoitti:
Ja vaikka olisitte naimisissa, muistakaa henkivakuutus jos teillä on vielä vähänkään velkoja. On paljon helpompi jatkaa elämää jos pystyy maksamaan lainat pois ja on rahaa perintöveroihin.
Mieheni kuoli äkillisesti vähän yli nelikymppisenä ja jäin yksin kahden alakouluikäisen lapsen kanssa velkaiseen taloon. Onneksi meillä oli henkivakuutus ja pystyin maksamaan lainat pois ja maksamaan perintöverot. Kaiken surun keskellä oli helpotus että talous ei romahtanut samalla. Täytyy sanoa että ne maksetut vakuutusmaksut olivat joka sentin arvoisia.Lainaturvavakuutsa ajaa saman Asian.
- KeltainenLeski
mek kirjoitti:
Lainaturvavakuutsa ajaa saman Asian.
Lainaturva kattaa vain lainat. Henkivakuutuksella voi maksaa myös mm. perintöveroja jos se on oikein mitoitettu. Sen voi myös käyttää muutenkin juuri niin kuin haluaa ja tarvetta on, ei vain lainoihin.
- mek
Ei voi avolekeäkään heittää kämpästä pois vaan katsotaan kuka lunastaa asunnon itselleen tai se myydään pois. Jos kumpikin omitaa 50% niin siihen myyntiin tarvitaan molempien allekirjoitus kauppakirjaan ja sehän voi kestää.
- vaimo..
JOO me mentiin naimisiin kun olin vähän alle 50v. lähinnä siksi kun niin vaan on yksinkertaisempaa käytännön asiatkin. eläke tieten voi olla tulevaisuudessa . miksi kumpikaan tarvii tehdä yhteis kotitalossa mitään jos ei olisi naimisissa . jne. eli rakkaudesta ja käytännön syistä. JA MAISRAATISSA tietekin . edelliset oli kummallakin kirkossa se pilas koko liiton. nyt oltu jo yli 15v. aviossa.
- vanhoillinen
Itse häpeäisin asua susiparina. Tottakai avioliitto jos yhdessä asutaan.
- mek
Miehenä en häpee mitään mutta jo 25v samaan naisen kanssa ja yksi lapsi mutta ei naimisiissä. On monta syytä miksi ei olla ja joskus vihjaillut mutta kaikki aikanaan. Naimisissä olo ei mutta mitään mutta jos erotaan niin puoliso voi saatia tasinkoa sellaisesta omaisuudesta mihin ei ole osaa eikä arpaa. itse harratan moottoripyöräilyä ja kaikkia hankittu omalla rahalla ja itseni ainakin ottaisi päähän jos niin tasinkoa joutuisi makselemaan avioeron tulessa ja se siitä. Jos ei ole avioehto niin voitta tai perit rahaa ja puoliso muuttuukin rahan ahneeksi niin erossa saa tasinkoa aika paljon ja näistäkin paljon asimerkkejä aika paljon. Avopari voitehdä testamentin asunnossa jossa asuvat että toinen perii toisen testamentilla.
- Avioehto
mek kirjoitti:
Miehenä en häpee mitään mutta jo 25v samaan naisen kanssa ja yksi lapsi mutta ei naimisiissä. On monta syytä miksi ei olla ja joskus vihjaillut mutta kaikki aikanaan. Naimisissä olo ei mutta mitään mutta jos erotaan niin puoliso voi saatia tasinkoa sellaisesta omaisuudesta mihin ei ole osaa eikä arpaa. itse harratan moottoripyöräilyä ja kaikkia hankittu omalla rahalla ja itseni ainakin ottaisi päähän jos niin tasinkoa joutuisi makselemaan avioeron tulessa ja se siitä. Jos ei ole avioehto niin voitta tai perit rahaa ja puoliso muuttuukin rahan ahneeksi niin erossa saa tasinkoa aika paljon ja näistäkin paljon asimerkkejä aika paljon. Avopari voitehdä testamentin asunnossa jossa asuvat että toinen perii toisen testamentilla.
Noin pitkä yhteiselo niin ihan samantekevää kumpiko on tienannut enemmän. Kamalaa jos joutuu jotain pikkusummia tasaamaan sille vähemmän tienanneelle.
Tee sitten edes testamentti sillä hautaan ei saa mitään mukanaan. Moottoripyöräilyssä voi menettää henkensä koska vain samoin kuin jalankulkijakin. Kumpikin harrastus on varmaankin yhtä vaarallista nykyään.
Tehkää avioehto. Kai sellainen on mahdollista että avioeron sattuessa sitten omaisuus jaetaan sen ehdon mukaisesti. Niin että kuoleman tapauksen jälkeen perii vaimo ja lapsi mutta eron tullessa vaimo ei saa jotain osuuttasi esim, sitä rakasta leluasi, moottoripyörää. - Nimi ongelma
Mitä ihmeen häpeemistä siinä oikein on?
Avioliitto on vain paperi siis laki vaatii paperin. Paperi liitot ovat aina paperiliittoja ja niillä ei ole mitään tekemistä todellisten ihmisten välisten liittojen kanssa joita voi solmia ilman papereitakin. Ihmisten kiintymys ja henkinen yhteys, todellinen yhteiselo ilman papereita on paljon todellisempaa kuin se paperilla solmittu teennäinen pakko liitto.
Minä en halua miehen sukunimeä vaan sen miksikä olen syntymässä saanut nimen ja sukunimen. En halua muuttua kalppiseksi tai niemiseksi tai joksikin ihan oudoksi vain liittyäkseni yhteen miehen kanssa. Itselläni on niin harvinainen sukunimi etten halua joutua miehen myötä tusinatavaraksi :D ihan yleiseksi.
En halua mitään yhdistelmä suku nimeä niin että onnistuuko pitää oma nimi virallistettua suhteen? - mä vaan
Nimi ongelma kirjoitti:
Mitä ihmeen häpeemistä siinä oikein on?
Avioliitto on vain paperi siis laki vaatii paperin. Paperi liitot ovat aina paperiliittoja ja niillä ei ole mitään tekemistä todellisten ihmisten välisten liittojen kanssa joita voi solmia ilman papereitakin. Ihmisten kiintymys ja henkinen yhteys, todellinen yhteiselo ilman papereita on paljon todellisempaa kuin se paperilla solmittu teennäinen pakko liitto.
Minä en halua miehen sukunimeä vaan sen miksikä olen syntymässä saanut nimen ja sukunimen. En halua muuttua kalppiseksi tai niemiseksi tai joksikin ihan oudoksi vain liittyäkseni yhteen miehen kanssa. Itselläni on niin harvinainen sukunimi etten halua joutua miehen myötä tusinatavaraksi :D ihan yleiseksi.
En halua mitään yhdistelmä suku nimeä niin että onnistuuko pitää oma nimi virallistettua suhteen?Avioliiton voi halutessaan ottaa vain juridisena, monessa mielessä järkevänä sopimuksena liittämättä siihen muita merkityksiä. Joillekin se on samalla rakkauden sinetti tai syy tarjota läheisille hyvät pippalot. Syitä on monia. Oman nimen saa tietysti pitää.
Ihmettelen näkemystä, että vihkiminen jotenkin pilaisi liiton. Eihän hyvänen aika kihla- tai vihkisormuksilla tai vihkimiskaavalla mitään taikavoimia ole! Eikä sormuksiakaan ole pakko hankkia tai pitää.
Jos en olisi naimisissa, menisin. Miksen menisi? En löydä yhtäkään hyvää syytä. Varsin vähän vaivaa ja aikaa se vaatii: esteiden tutkinta ja vihkiminen. Se on siinä. - mek
Avioehto kirjoitti:
Noin pitkä yhteiselo niin ihan samantekevää kumpiko on tienannut enemmän. Kamalaa jos joutuu jotain pikkusummia tasaamaan sille vähemmän tienanneelle.
Tee sitten edes testamentti sillä hautaan ei saa mitään mukanaan. Moottoripyöräilyssä voi menettää henkensä koska vain samoin kuin jalankulkijakin. Kumpikin harrastus on varmaankin yhtä vaarallista nykyään.
Tehkää avioehto. Kai sellainen on mahdollista että avioeron sattuessa sitten omaisuus jaetaan sen ehdon mukaisesti. Niin että kuoleman tapauksen jälkeen perii vaimo ja lapsi mutta eron tullessa vaimo ei saa jotain osuuttasi esim, sitä rakasta leluasi, moottoripyörää.Pitää muistaa yksi juttu ja se on että avioehdonkin voi riitauttaa niin aina jompikumpi maksaa.
- Pistää miettimään
Aatelkaa oon ollu kimpassa ja asunutkin saman miehen kanssa 10 vuotta ja nyt vasta mies siirsi virallisesti osoitteen samaan paikkaan. Poikamiesboxi oli olemassa kaikki nämä vuodet. Ollaan kohta 50 vee molemmat lapsia 5 mutta ei yhteisiä. Hitto pitääkö vielä virallistaa eli vihkiytyä nyt kun se näin jo eteni.
- kantapää
Aloittajan viesti taitaa olla tuulesta temmattu. Tuntuu vähän oudolta jutulta.
Eikä aloittajan sukupuolikaan välttämättä ole nainen. Siinä on jotenkin tuttu "sävy"
Tämmöstä tapahtuu näillä palstoilla, vaikka vain kiusanteon vuoksi. Sekin on jonkun harrastus. Ja näyttää keksivän keinoja. Aihe on kyllä asiallinen. Ja siksi siihen on kiusaajan helppo piiloutua.- Miettikää
Ei ole sillä meitä näkyy olevan aika paljon joidenka ei ole ollut tarvetta mitään "papin aamenetta" siis uskonnollista, ihmisen siunausta laittaa suhteelle.
Itse olen ateisti enkä usko mihinkään huuhaahan. Mitään ihmisten keksimiä henkiä ei ole olemassakaan. Ihmisten keksimät satukirjat aikuisille, en ole koskaan ymmärtänyt niistä yhtään mitään. Ihan täyttä hebreaa ja paskaa millä ei ole nyky ajan kanssa mitään tekemistä. Niillä on aikoinaan peloteltu ihmisiä kaiken maailman möröillä jotka nyky tiede tietää ihan huuhaaksi.
Miksi joku kiusaa tekisi pohtimalla ihan normaaleja asioita. Perintöasiat meille ei uskovaisille ja yhteiskunnan pakko toimia toteuttamattomille on aika vaikeita kun ne eivät mene niin kuin eläessään on halunnut ilman papereita. Siinähän se on että yhteiskunta pakottaa tekemään tietyt kiemurat että ei ole "lainsuojaton" suhteessa.
Toisille ihmisille ei merkkaa yhtään mitään se suhde kunhan on lain edessä perimyskelpoinen ja näin ollen pystytään hyväksi käyttämään tai sitten hyväksi käytön pelossa ei uskalleta koskaan virallistaa suhdetta.
Tutustukaa siihen kumppaniin viisi vuotta tai kymmenen tarpeen vaatiessa tai jos tarvitsee 20- 30 vuotta niin ettei tunne eikä luota niin ollaan aika pahasti hukassa.
On aika erikoinen suhde jos ei 25 v jälkeen tunne eikä luota. Mitähän silloin on tullut itse tehtyä? Harrastettua jotain itselleen sopivia harrastuksia ja jätetty puoliso ulkopuoliseksi. Pidetään kulissi suhdetta ja pelätään koko ajan että toinen lähtee ajan myötä.
- lait pitää olla
Pitäähän yhteiskunnassa lait olla myös perintöasioiden suhteen. Jos asutaan ns avoliitossa, niin se on selvä valinta. Kaikki asiat yleensä perustuvat asiakirjoihin. On turha itkeä perintö-leskenoikeuksien puolesta, jos on valintansas tehnyt täydessä ymmärryksessä ja tietoisuudessa. Jos avoleski on testamentin saaja, niin paljonko on perintövero, mieti sitä.
- täti sininen
Meillä on sellainen tilanne, että olemme tutustuneet kaksi vuotta sitten, minä silloin 41 ja mieheni 46. Hän eronnut pitkästä avioliitosta, josta lapset (isot jo) ja minä olen eronnut pitkästä avoliitosta, josta isot lapset. Aiemmin en halunnut mennä naimisiin, liikaa kaikkea ja kamalasti käytännön häslää. Nyt tässä suhteesaa koen löytäneeni ehdottomasti oman vastakappaleeni ja voin puhtain sydämin sanoa, että tahdon. Tahdon sitoutua häneen ja haluan tahtoa rakastaa häntä loppuelämäni.
Olemme sopineet, että kosia saa ja häät järjestetään ennen kuin mies täyttää 50-v. Koen myös itse tärkeäksi sen, että kuulumme myös lain silmissä yhteen. Haluan olla rouva ja mieheni aviovaimo. Avoliitossa esim. Jos minä kuolisin, niin lapseni voisivat heittää mieheni ulos yhteisestä kodistamme. Avioliitto takaa meille molemmille turvaa.
Eli en yhtään ihmettele, aloittajan mielestä on tärkeää avioitua. - elsa11
Täytyy sanoa, että vanhemmalla sukupolvella on usein mietteitä lastenteosta liittyen jotenkin avioliittoon. Itse avioliittosopimus ei pakota ketään tekemään lapsia, eivätkä lapset sido kahta aikuista toisiinsa mitenkään. Avioliitto on rakkauden takia tehtävä sopimus. Lapsia voi tehdä Suomessa muutenkin, tai jättää tekemättä. Se ei muille kuulu. Lasten tekeminen ei ole mikään suoritettava tehtävä, jos on avioliitossa.
- 8765421
Itse olen mennyt naimisiin vanhemmalla iällä ja olen onnellinen. En todellakaan olisi suostunut asumaan avoliitossa. Eikä meillä enää lapsia tehdä.
Jos kerran ollaan vakavissaan ja kyseessä on muukin kuin rahallisten menojen karsiminen niin naimisiin tietysti.
Avoliittoon menee moni just sen vuoksi kun kahden asunnon ylläpitäminen maksaa. Ei sen vuoksi että rakastaisi toista ja olisi valmis elämään yhdessä koko elämän. - bertha3
Jos on auvoisaa yhdessä ja yhdessä asutaan niin ilman muuta vihille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri181545- 281315
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka631212Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111112Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.271045Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651036Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?101026Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan30999Kaupungin valtuuston yleisötilaisuus
YouTubessa katsojia 76 Buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha2996Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se6991